Typerien lausuntojen kavalkadi

Nyt kun Oulun grooming-skandaali ja sitä seuranneet uutiset muilta paikkakunnilta ovat tuskin kenellekään salaisuus, voi kommentoida tapahtumia hieman keveämmin mielin kuin aikaisemmin. Laaja julkisuus tarjoaa mahdollisuuden välttää vielä suuremmat ongelmat tulevaisuudessa. Kokonaan toinen juttu on, käytetäänkö tätä mahdollisuutta vai jääkö vaikutus tyhjäksi huulien liikutteluksi.

Ongelmien mittakaava on toki muualla paljon suurempi. Britanniassa nuorten tyttöjen grooming levisi useisiin eri kaupunkeihin, ennen kuin siihen lopulta puututtiin. Syitä puuttumattomuuteen oli monia. Uhrit tulivat alemmista sosiaaliluokista ja puuttuminen olisi altistanut syytöksille rasismista. Nykyisin uutisia grooming-oikeudenkäynneistä ja -pidätyksistä tulee tasaista tahtia. Viimeksi uutisoitiin 55 henkilön pidätyksestä läntisessä Yorkshiressa Bradfordin ja Dewsburyn kaupungeissa.

Tänään jopa Iltasanomissa annettiin puheenvuoro Lähi-idästä kotoisin oleville naisille, jotka kertoivat asioista rehellisesti. Kurditaustainen kansalaisaktivisti Seida Sohrabi on sitä mieltä, että pohjoismainen tasa-arvo ja vapaus ovat tehneet suomalaisista sinisilmäisiä:

” Eurooppa on edistynyt ihmisoikeuksissa ja tasa-arvossa niin pitkälle, että täällä on sokaistuttu sille, millainen tilanne muualla maailmassa on. Olemme sinisilmäisiä ajatellessamme, että iso määrä nuoria miehiä voidaan tuoda vieraasta kulttuurista ja istuttaa heihin heti länsimaisia arvoja. Hyvään pitää pyrkiä, mutta sinisilmäinen ei saa olla.”

Kuvitelmat siitä, että islamilaisesta kulttuurista tulleesta aikuisesta miehestä saadaan kiltti sosiaalidemokraatti pelkällä viranmaisten järjestämällä kotouttamisella, voidaan heittää romukoppaan.

Itse lisäisin tuohon vielä tekijän, josta Alkon kassalla -blogin Seppo Oikkonen on kirjoittanut paljon. Suomi on monen muun länsimaan tavoin korkean luottamuksen yhteiskunta, jossa ihmisten käyttäytymistä ei tarvitse ohjata tiukoin normein tai kovin rangaistuksin. Ihmisten omatunto eli sisäistetty tieto oikeasta ja väärästä ohjaa käyttäytymään oikein. Samalla oletetaan, että myös muut ajattelevat samalla tavalla.

Islamilaisissa maissa raiskauksiin suhtaudutaan toki kielteisesti ja niistä voi olla kovatkin rangaistukset. Kuitenkin samoissa maissa naisen voi olla vaikea todistaa raiskausta ja miehen syyttäminen raiskauksesta voi poikia syytteen laittomasta sukupuoliyhteydestä naiselle itselleen.

Tiukkaan normimoraaliin tottuneen voi olla myös vaikea suhtautua sellaiseen moraaliin, jossa yksilön oletetaan itse ottavan vastuun käyttäytymisestään. Tämä voi johtaa nähdyn kaltaiseen nuorten tyttöjen järjestelmälliseen saalistamiseen. Jos rangaistukset ovat omaan kulttuuriin verrattuna lieviä, ne eivät muodosta minkäänlaista pelotetta.

Seida Sohrabin mukaan irakilaisten tekemien seksuaalirikosten taustalla vaikuttaa Irakissa ja monissa muissa Lähi-idän maissa vaikuttava patriarkaalinen kulttuuri, jossa naiset elävät isien, veljien ja aviomiesten vallan alla ja jossa heitä pitää suojella kunniansa vuoksi. Normaalit kontaktit eri sukupuolten välillä puuttuvat kokonaan.

Iltasanomien artikkelissa kerrotut asiat ovat olleet suhteellisen hyvin tiedossa niiden keskuudessa, jotka vuoden 2015 syksyllä vastustivat massiivista turvapaikanhakijoiden maahantuloa. Poliittisten päättäjien keskuudessa moista viisautta ei ollut ainakaan tekojen perusteella.

Tässä yhteydessä tekee mieli palata joihinkin viime vuosien typerimpiin lehtikolumneihin tai vihervasemmiston töräyksiin ja ilkkua niille täysillä. Iltasanomien Seppo Varjus kehui aikanaan kolumnissaan pääministeri Juha Sipilän lupausta luovuttaa kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön.

Sipilä avasi Suomen oven ja totta maar aivan sepposen selälleen. Varjus kommentoi:

” Suomi oli hyvää vauhtia leimautumassa osaksi maahanmuuttajavastaista itäistä EU:ta. Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström ehti jo muistuttaa, että Ruotsi aikoinaan otti 70 000 sotalasta Suomesta. Wallström arvosteli Suomen pakolaispoliittista linjaa.”

Varjuksen kolumni ei ole kestänyt ikääntymistä kovin hyvin.

Jonkinlainen suvaitsevaisen trollauksen huippusuoritus oli aikanaan myös Taneli Heikan kolumni, jonka otsikossa väitettiin pakolaisten olevan uusi Nokia. En omista Helsingin Totuuden lukuoikeuksia, joten en voi palauttaa mieleeni, mitä Heikka tuolloin kirjoitti. Ehkä näin on parempi.

Vuoden 2016 tammikuussa valtamediassa paheksuttiin joukolla tuolloin yleistynyttä katupartiointia. Ylen uutisessa oli haastateltu oululaista ylikomisario Artoa Autiota. Tämä tykkäsi kovasti analysoida suomalaisten naisten reaktioita turvapaikanhakijamiesten huomionosoituksiin. Autio analysoi miesten huuteluja eri ikäisille naisille:

” Ne ovat olleet naisia ylistäviä, ihailevia kommentteja, joihin ei ole liittynyt seksuaalista sävyä tai lääppimistä, Arto Autio sanoo ja kertoo, että tällaiset tilanteet ovat hämmentäneet naisia.”

Itse kukin voi miettiä, miten suhtauduttaisiin suomalaisten miesten vastaaviin julkisiin huomionosoituksiin. Autio lisäksi toivoi, että puurot ja vellit eivät menisi sekaisin eikä puhuttaisi seksuaalisesta lähestymisestä, jos kyse on ulkomaalaisen erilaisesta kommunikointitavasta.

Itse kukin voi myös kuvitella, millaisia reaktiot olisivat, jos suomalaiset miehet matkustaisivat Irakiin ja jakelisivat vastaavia huomionosoituksia paikallisille naisille. Toivon, että Autio edes sisimmässään ymmärtää hävetä vuoden 2016 lausuntojaan.

Tapahtumat antavat miettimisen aihetta myös lahtelaiselle Hämeen poliisin rikoskomisario Jari Kiiskiselle, joka tuolloin kommentoi lahtelaisessa kauppakeskuksessa ilmennyttä nuorten tyttöjen ahdistelua seuraavasti:

”Nuoret ovat aina tutustuneet toisiinsa. Nyt tänne lintukotoomme on tullut myös muualta ihmisiä, mikä aiheuttaa sen, että myös toisista kulttuureista tulevat tutustuvat prinsessoihimme. Tähän myös heillä on oikeus.”

Jopa 65 prosenttia alaikäiseksi ilmoittautuneista turvapaikanhakijoista valehtelee ikänsä todellista alhaisemmaksi. Näin kirjoitti Suomen Uutiset elokuussa 2017. Näitä alaikäiseksi ilmoittautuneita tuotiin fanfaarien saattelemana suomalaisiin kouluihin tapaamaan todistettavasti alaikäisiä prinsessoja. Itsekin olin vanhempainillassa todistamassa sitä propagandavyörytystä, jolla turvapaikanhakijamiehiä tuotiin kotipaikkakuntani yläasteelle. Toivottavasti lahtelaiskomisario Kiiskinen edes jollain tasolla katuu töräystään prinsessoista.

Eniten häpeämistä on niillä pääsääntöisesti naispuolisilla vihervasemmistolaisilla aktivisteilla, jotka pyrkivät kieltämään grooming-ilmiön olemassaolon ja väittämällä, että Oulun tapahtumilla ei ole mitään tekemistä tekijöiden taustan kanssa. He ovat edelleen väärässä mutta mitään katumusta tai järkiintymistä heiltä on turha odottaa.

Lopuksi kiinnitän huomion kahteen tuoreempaan tapaukseen. Ensimmäisen tarjoaa entinen SKP:n keskuskomitean jäsen, joka kiinnittää huomiota omasta mielestään tärkeään asiaan. Martin Scheinin katsoo, että ”ihmisvihaajat” vedättävät poliitikoita Oulun tapahtumien varjolla eivätkä hänen mielestään piittaa lainkaan naisten ja tyttöjen oikeuksista sen enempää kuin pakolaisten ja kidutettujen hädästä. Pelkkä kannatusprosenttien nosto on näiden turjakkeiden tavoitteena.

Scheininille voi sanoa, että kaikki eivät ole yhtä kyynisiä vallantavoittelijoita kuin nykyiset tai entiset kommunistit. Pitäydyn itselleni tekemässäni lupauksessa, jonka mukaan en luota kehenkään, joka on tai on joskus ollut kommunisti.

Ulkoministeriössä toimiva virkahenkilö nimeltä Ville Cantell on luultavasti pahoillaan, että vuoden 2019 vaaleista ei tullutkaan ilmastovaaleja, joissa järjestelmäpuolueet pääsisivät hehkuttamaan omia ylenpalttisen kunnianhimoisia ilmastotavoitteitaan. Oulun tapahtumat pilasivat kaiken.

Cantell kommentoi loikkaripuolue Sinisten viimeisimpiä edesottamuksia. Cantell hurskastelee, että Suomen ei pidä uhrata oikeusvaltiota ja kansainvälisiä sitoumuksiaan poliittisen opportunismin alttarilla.

Tässä vaiheessa Cantellia ja Suomen hallitusta kannattaa muistuttaa YK:n Global Compact on Migrationin allekirjoittamisesta. Tämä on yksi sopimuksista, jota läheskään kaikki EU-maat eivät allekirjoittaneet. Se sisältää sitoumuksia, joita suomalaiset eivät olisi hyväksyneet, jos niiden sisältö olisi heille avoimesti kerrottu. Siksi sopimus pidettiin salassa ja julkisuudessa väitettiin, että sopimus ei ole ”juridisesti sitova”. 

Jos sopimuksen vaatimukset otetaan tosissaan, Suomella ei ole mitään mahdollisuutta palauttaa tänne eksyneitä turvapaikanhakijoita yhtään mihinkään. Kyse ei myöskään ole poliittisesta opportunismista vaan odotettavissa olevasta korjausliikkeestä, jolla siirrytään poliittisesta utopismista kohti realistisempaa suhtautumista maahanmuuttoon ja sen siunauksellisuuteen.