sunnuntaina, lokakuuta 23, 2011

Eliitti valehtelee paniikissa

Perjantaina 21.10. 60 suomalaista eliitin jäsentä julkaisi Helsingin Sanomissa puolen sivun ilmoituksen, jossa he ”vetosivat eurooppalaisen demokratian ja yhteiskuntarauhan puolesta”. Vetoomuksessa peloteltiin ihmisiä, jotta he uskoisivat Euroopan Unionin ja yhteisvaluutta euron siunauksellisuuteen.

Unionin todellinen luonne

Euroopan Unioni ei perustu kansalaisten aidolle poliittiselle tahdolle. Tiivistyvää poliittista integraatiota merkkinoidaan ihmisille valheellisin perustein. Väitetään, että Euroopan Unioni on taannut rauhan Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Annetaan ymmärtää, että kyse ei ole liittovaltion rakentamisesta, vaikka tämä tavoite on jäljitettävissä Euroopan Unionin syntyaikoihin ja Jean Monnetin lausuntoihin.

Unionia ei rakenneta kansalaisten tuella vaan kansalaisilta salaa pienin askelin kohti ylikansallista supervaltiota, jossa kansallisvaltiot lopulta jäävät historiaan. Jean Monnet lausui huhtikuussa 1952:

”Euroopan kansakunnat tulisi johdattaa kohti supervaltiota ilman, että kansalaistet ymmärtävät, mitä on tapahtumassa. Tämä toteutetaan pienillä, toisiaan seuraavilla askelilla, joiden tarkoitukseksi selitetään taloudelliset syyt mutta jotka lopulta ja peruuttamattomasti johtavat liittovaltioon.”

Tästä syystä Unionin uudet sopimukset ovat aina täydentäneet vanhoja siten, että niitä on mahdollisimman vaikea lukea. Poikkeuksen teki Euroopan Unionin perustuslaki, jossa ensimmäistä kertaa kerrottiin kaikille, miten paljon valtaa kansallisvaltiot olivat luovuttaneet keskushallinnolle. Virhe korjattiin luomalla Lissabonin sopimus, jossa vanhaan tapaan viitattiin aiempiin sopimuksiin, vaikka sisältöä ei perustuslakiin verrattuna muutettu juuri lainkaan.

Monnetin visio liittovaltiosta syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen mutta nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi vasta, kun natsit oli kukistettu. Monnetin visiona oli Eurooppa, jossa valtioiden rajat menettävät merkityksensä matkalla kohti yhteistä Eurooppaa. Monnet halusi alkujaan ajaa tavoitettaan avoimesti, mutta liittovaltiota alettiin luoda kansalaisilta piilossa sen jälkeen, kun Ranskan presidentti Charles de Gaulle ilmoitti vastustavansa hanketta.

Britannia euroskeptismin eturintamassa

Britannia liittyi Euroopan talousyhteisöön (EEC) vasta 1970-luvulla konservatiivisen pääministeri Edward Heathin aikana. Britit eivät kuitenkaan koskaan ole olleet Ranskan ja Saksan edunvalvontaan keskittyvän unionin innokkaimpia jäseniä. Konservatiivipuolueen keskuudessa on aina toiminut merkittävä euroskeptinen vähemmistö, jonka jäsenistä osa toimii nykyisin Yhdistyneen Kuningaskunnan Itsenäisyyspuolueesa (UKIP).

Margaret Thatcher onnistui neuvottelemaan Britannialle merkittäviä helpotuksia toimiessaan Britannian pääministerinä 1980-luvulla. Thatcher ei pitänyt unionista mutta ei kuitenkaan ajanut Britannian eroa talousyhteisöstä, vaikka hän käsilaukkunsa avulla onnistuikin neuvottelemaan Britannialle miljardin punnan alennuksen EU:n jäsenmaksuun.

Britannian euroskeptikoita on vuosien varrella haukuttu erinäisillä halventavilla nimityksillä, kuten ”pikkuenglantilainen” tai ”ksenofobi”. Euron kriisi on kuitenkin palauttanut euroskeptikoiden maineen ja osoittanut, että he olivat aikanaan oikeassa kritisoidessaan unionia.

Telegraphin blogisti Ed West jättää voitonriemuisena hyvästit kolmannelle eurooppalaiselle 1900-luvun poliittiselle utopialle. Euroopan Unioni seuraa natsismia ja kommunismia kohti historian roskatynnyriä. Westin toive voi olla ennenaikanen, sillä Euroopan poliittinen eliitti Britannia mukaan luettuna on täysillä sitoutunut Unioniin ja sen tulevaisuuteen.

Suomen poliittisen eliitin tavoitteet

Suomessa johtavat poliitikot eivät koskaan perustelleet EU-jäsenyyttä taloudellisin perustein, vaan tarkoituksena oli sitoa Suomi osaksi Länsi-Eurooppaa ja irrottaa meidät Venäjän vaikutuspiiristä. Perustelu oli alusta lähtien valheellinen, koska NATO-jäsenyys olisi taannut Suomen turvallisuuden. Toisaalta Suomen vastahakoisuus NATO-jäsenyyttä kohtaan on helppo ymmärtää Talvisodan kautta. Suomi ei luota, että muut länsimaat puolustaisivat Suomea, jos Venäjä hyökkää Suomeen. Euroopan Unioni on NATO:a löyhempi puolustuksellinen organisaatio, joten perustelu oli alkujaankin valheellinen.

Ainoa uskottava perustelu EU-jäsenyydelle on taloudellinen. EU on tulliliitto, joten jääminen sen ulkopuolelle heikentäisi suomalaisten yritysten kilpailuasemaa EU:n sisällä. Jos taas palataan yhteisvaluutta euroon, sen perustelut eivät ole yhtä vankkoja. Toki suomalaisten suuryritysten kaupankäynnin kustannukset laskevat, jos Suomi käyttää euroa markan asemesta.

Velkakriisi on kuitenkin muuttanut tilannetta ratkaisevasti. Suomen jäsenyys euroalueessa tarkoittaa, että Suomi ei voi helposti luistaa vaatimuksista tukea eteläisen Euroopan velkaantuneita talouksia. Siksi Suomi on edelleen mukana Kreikan tukemiseksi perustetussa Euroopan vakausmekanismissa ja sitoutunut takaamana Kreikan lainoja aina 26 miljardiin euroon saakka.

Yhä suurempi osa suomalaisista ei kuitenkaan halua, että suomalaisen veronmaksajan rahoilla pelastetaan huonosti asiansa hoitaneita eteläeurooppalaisia talouksia. Suomalaisen poliittisen ja taloudellisen eliitin vetoomus ”eurooppalaisen demokratian” puolesta onkin nähtävä tätä todellisuutta vasten.

Oikeasti eliitti ei tietenkään halua lisätä demokratiaa vaan vähentää sitä. Koko Euroopan Unionin tarkoituksena on vähentää kansallisvaltioiden valtaa suhteessa keskushallintoon. Siksi eliitti ilmoittaa kannattavansa Euroopan budjettivirastoa, jonka ainoa tarkoitus on alistaa jäsenvaltioiden budjetit keskushallinnon valvontaan. Tämä luonnollisesti vähentää kansallisvaltioiden valtaa suhteessa keskushallintoon.

Euron kriisi on kuitenkin niin vakava, että se horjuttaa koko unionin perustaa. Suomalainen poliittinen eliitti on kuitenkin puolensa valinnut. Se puolustaa unionia viimeiseen asti eikä luovu vallastaan niin kauan, kun Perussuomalaisten kannatus on alle 50 prosenttia. Nykyisen sixpack-hallituksen jäsenet ovat täysillä sitoutuneet unioniin ja sen tavoitteisiin. Tämä koskee niin Kataista, Urpilaista kuin muitakin hallituskumppaneita.

7 kommenttia:

Keskiäkäinen mies kirjoitti...

Kun en noiden kummankaan propaganda-lehden tilaajiin kuulu, en ole ko. eliitin "vetoomusta" nähnyt. Enkä ole sitä netistä onnistunut löytämään. Kai sen nyt joku on tänne "limaisille vessanseinillekin" kopioinut?

Kiinnostaisi nimittäin nähdä alkuperäinen teksti ja koko allekirjoittajakaarti. Jos vaikka sitten voisi itsekkin kommentoida ilmoitusta.

Vasarahammer kirjoitti...

Taloussanomien uutisesta voi lukea seuraavaa:

"Me allekirjoittaneet suomalaiset vaadimme, että eurovyöhykkeen taloudellinen kriisi ratkaistaan mahdollisimman nopeasti, jotta usko eurooppalaiseen yhteistyön tulevaisuuteen voi palautua. Se on maanosamme suuri ja aina ajankohtainen rauhanprojekti."

"On mahdotonta ennustaa, millaisiin poliittisiin ja sosiaalisiin seurauksiin tämä voi johtaa. Eristäytyminen, erilaiset ääri-ilmiöt ja solidaarisuuden puute ovat mahdollisia uhkakuvia."

Nuo ovat suuria sitaatteja, mutta en ole varma, oliko tuossa kaikki.

Keskiäkäinen mies kirjoitti...

Kyllä nettinörtteihin voi vieläkin luottaa. Koko vetoomus allekirjoittajineen löytyi:

http://suomi2017.files.wordpress.com/2011/10/hs-2102011_eu-mainos_kooste_vetoomus-eurooppalaisen-demokratian-ja-yhteiskuntarauhan-puolesta.jpg

Äkkipäätä vilkaisten näyttää kyse olevan pääosin hyvin ENTISISTÄ vaikuttajista...

Tuo propagandalehdet tokaisuni tarkoitti siis sitä että "vetoomus" kuulemma julkaistiin myös Höblässä...

Kumitonttu kirjoitti...

Suomalainen poliittinen eliitti...puolustaa unionia viimeiseen asti eikä luovu vallastaan niin kauan, kun Perussuomalaisten kannatus on alle 50 prosenttia.

Tältähän tämä näyttää. Katsotaan nyt miten Sveitsin tilanne meille uutisoidaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kun EU:sta oli kansanäänestys, niin silloin äänestettiin siitä EU:sta mikä se silloin oli ja tiedot perustuivat siihen mitä silloin oli tarjolla. Silloin ei väitetty että markasta luovutaan. Eikä sitä että EU muuttuu keskitetymmäksi järjestelmäksi.

En muista, mutta väitetään että jäsenyyden kannattajat pääsivät paremmin esille kuin vastustajat. Niin mediassa kuin siinä miten valtio jakoi tiedotukseen määrärahoja. Tasapuolisuus ja osapuolten neutraai kohtelu taisi unohtua.

Presidentti Mauno Koivistolla oli pakkomielle saada neuvottelut päätökseen ennen virkakautensa loppumista. Sen jälkeen olisi vain kansanäänestys. Neuvottelutuloksilla ei tainnut olla Koivistolle niin suurta väliä kunhan ne saadaan päätökseen ennen eläkkeelle menoa. Neuvottelujen jatkaminen pidempänä aikana tai keskeyttäminen ei kelvannut Koivistolle, vaikka ulkoministerinä toiminut Paavo Väyrynen taisi vaatia noita. Eläkkeellä Koivisto on tainnut tulla toisiin ajatuksiin, joskin en tiedä onko kyseessä aito mielipiteen muutos vai jälkiviisastelua. Väyrynen on todennut että Koivisto on siirtynyt hänen linjoilleen.

Vasarahammer kirjoitti...

Kyllä EU:n vastustajat jäivät heti alakynteen. Suomi peesaili tuolloin Ruotsia ja suomalainen teollisuus olisi joutunut epäedulliseen kilpailuasemaan, jos Ruotsi olisi jäsen ja Suomi ei.

Kansanäänestysten järjestys tosin hoidettiin siten, että Suomessa äänestettiin ennen Ruotsia, jossa ei-puolella oli ennalta vahvempi kannatus.

Historiallinen tilanne oli 90-luvulla sellainen, että suomalaisilla ei ollut mahdollisuutta muodostaa realistista käsitystä unionista, sen todellisesta luonteesta ja tavoitteista.

Yllättäen ja monella tapaa myös valitettavasti Vasemmistoliiton Esko Seppänen on esittänyt suomalaisista EU-kriitikoista realistisimman käsityksen Euroopan Unionista. Koska Seppänen on sosialisti, hänen arvostelunsa on ollut helppo sivuuttaa.

Suomessa EU:a ei ole arvosteltu poliittisen kentän oikealla laidalla. Erityisen selvästi tämä näkyy Kokoomuksessa.

Pienelle, viennistä riippuvaiselle maalle pääsy päämarkkina-alueelle ilman tullirajaa on välttämätöntä. Tämän takia Eurostoliiton todellisuudelta suljettiin silmät. Suomi halusi Lipposen johdolla sellaisiin pöytiin, joihin ei olisi pitänyt mennä.

Anonyymi kirjoitti...

Norja torjui kansanäänestyksessään EU:n, toisen kerran peräkkäin.

Norjalla ja Sveitsillä taitaa olla erilliset kauppasopimukset EU:n kanssa, joten norjalaiset ja sveitsiläiset tuotteet pääsevät EU:n alueelle, ja toisin päin. Ne saavat taloudelliset hyödyt EU:sta tuolla tavalla.

Väyrysen EU-skeptisyys tiedetään. Tosin otetaanko se enemmän tosissaan kuin Seppäsen kritiikki. Oliko EU-näkemykset syynä siihen, miksi Väyrystä kohtaan masinoitiin mediapeli 1994 presidentinvaaleissa?

Väyrynen on tainnut olla suurempi ongelma Kepun johdolle kuin kepulaiselle kenttäväelle. Kepun kentältä on jo pitemmän aikaa ollut vuotoa perussuomalaisiin. "Maaseutupersut" ovat kai entisiä kepulaisia tai sitten alkujaan smp:läisiä. Tämä tulee mutu-tuntumalla, mutta Väyrysen presidenttiehdokkuus ja menestys tulevassa vaalissa voisi padota Kepun alamäkeä.