Miksi Jari Taposen toiminta ansaitsee huomiota?

Valtamedia yrittää sepittää tarinaa, jonka mukaan ylikomisario Jari Taponen olisi joutunut ”ansoitetuksi” ja täten informaatiovaikuttamisen uhriksi. Toinen tarina, jota valtamedian kaikkein pölkkypäisimmät edustajat levittävät on se, että kyseessä on hyökkäys koko poliisi-instituutiota vastaan. Kummatkin väitteet ovat yksiselitteisesti vääriä.

Taposen töräys tapahtui Twitterissä ja kyseinen Twitter-keskustelu on kuvakaappauksena nähtävillä Suomen Uutisten sivuilla. Twitter on sosiaalinen media ja siellä kukaan ei masinoi ketään vaan ilmiöt syntyvät spontaanisti, kun pöyristyttävä twiitti leviää laajemmalle. Taponen töppäsi, ei ymmärtänyt, miksi töppäsi ja jatkoi oman kuoppansa kaivamista twiittailemalla lisää päättömyyksiä. Jos sosiaalisessa mediassa mokaa, se kannattaa heti tunnustaa, koska muutoin tulos on nähdyn kaltainen.

Taponen ei ole yhtä kuin poliisi-instituutio eivätkä parodiapoliisit pilkkaa poliisia vaan eräiden yksittäisten poliisien käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa. Monet ovat lisäksi närkästyneitä siitä, että poliisi saa kymmeniä uusia vakansseja pelkästään ”vihapuheen” kyttäämiseen internetissä samalla, kun poliisin varsinainen toiminta kärsii henkilöstövajauksesta. Minustakin ”vihapuheen” torjunta kuuluu enemmän DDR:n kaltaisiin totalitaristisiin diktatuureihin kuin vapaaseen länsimaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi vihapuheen torjunta on tuomittu epäonnistumaan varsinkin tavalla, jota parodiapoliisien esikuvat ylikomisariot Huhtela ja Taponen edustavat.

Karjalaisen kolumnisti Juha ”Rysky” Riiheläinen antaa ymmärtää, että ”vihapuheen” metsästyksessä ei sinänsä ole mitään ongelmaa ja että kyse on ”informaatiovaikuttamisesta”. Ryskyn kohdalla voi sanoa, että kyse on puhtaasti käsitteen ”informaatiovaikuttaminen” tarkoitushakuisesta väärinkäytöstä. Kyseessä oli sosiaaliselle medialle tyypillinen ilmiö, joka kasvaa ensin hallitsemattomasti, kunnes se melko nopeasti hiipuu.

#Polpo

Vihapuhetta kyttäävistä poliiseista käytetään leikkimielistä pilkkanimitystä Polpo eli poliittinen poliisi. Kyseinen nimitys ilmeisesti ärsyttää mielipidekontrollia halajavia ryskyriiheläisiä. Totalitaristisissa kommunistidiktatuureissa oli (ja on edelleen) salainen poliisi, jonka tärkein tehtävä oli seurata omien kansalaisten puheita. Pisimmälle omien kansalaisten kyttääminen vietiin entisessä DDR:ssä, jossa paikallinen poliittinen poliisi eli Stasi piti kansiota lähes 6 miljoonasta kansalaisestaan. Stasilla oli 90 000 täysipäiväistä työntekijää ja sen lisäksi 170 000 täysipäiväistä epävirallista yhteyshenkilöä. Yhdessä nämä muodostivat noin kaksi prosenttia DDR:n väestöstä.

Suomalaisen ”Polpon” tärkein tehtävä on seurata ihmisten mielipiteitä internetissä ja tehdä tarvittaessa rikosilmoitus, josta mahdollisesti suoritetaan esitutkinta. Toiminta sinänsä ei poikkea Stasin toiminnasta muutoin kuin käytettävän teknologian suhteen. 50 lisätyöntekijää ei ole Stasin henkilöstömäärään verrattuna paljon eivätkä ”vihapuheesta” saatavat rangaistukset ole erityisen kovia kommunistidiktatuureihin verrattuna. Eli suomalaisen Polpon toiminta edustaa enemmänkin pehmototalitarismia. Tästä kertoo myös se, että ”Polpoa” uskalletaan ainakin toistaiseksi satirisoida. 

Rysky Riiheläinen toteaa parodiatileistä seuraavaa:

” Parodiointi näillä tileillä ei ole mitään reinikaistyyppistä, lämmintä naljailua…”

Ei se olekaan, koska kyseessä ei ole parodia vaan satiiri, joka ei välttämättä käsittele kohdettaan hyväntahtoisesti. Huhtelaa ja Taposta ei voi parodioida, koska he tekevät sen itse.

Taponen virkatehtävissä

Yksittäisen henkilönä ja poliisina Taponen ei ole merkittävä. Sen sijaan sillä, mitä hän edustaa, on merkitystä. Taponen työskentelee rikoksia ennalta ehkäisevässä työssä ja hän on julkisissa esiintymisissään esittänyt rikoksentekijät yhteiskunnan uhreina erityisesti, jos he edustavat jotakin haavoittuvassa asemassa olevaa vähemmistöryhmää.

Ehkä juuri tästä syystä Taposesta on tullut median lemmikki. Edellisessä kirjoituksessani jäi mainitsematta vielä yksi episodi, joka ei ainakaan parantanut kuvaa Taposesta. Taposen johdolla nimittäin hajotettiin Rautatientorilla Suomi Ensin -liikkeen mielenosoitus. Hajottamisen yhteydessä käytettiin joidenkin mielestä kohtuuttomia voimakeinoja.

Lisäksi hajottamisen yhteydessä ei vielä tiedetty, että myös laittomasti maassa oleskelevien mielenosoitus hajotettaisiin seuraavana päivänä.

Olen itsekin sitä mieltä, että molempien mielenosoitusten annettiin jatkua liian pitkään ja koko touhu muuttui ajan mittaan irvokkaaksi farssiksi. Kaikkein hämmästyttävintä oli kuitenkin Taposen lausunto Suomi Ensin -leirin hajottamisen jälkeen:

” Mielenosoittajien epäillään syyllistyneen useisiin ohikulkijoiden pahoinpitelyihin Rautatientorilla. Niitä on tapahtunut toki aiemminkin, mutta nyt viikonloppuna on kolme eri tapausta, jossa mielenosoittajat pahoinpitelivät sivullisia.”

Tähän päivään mennessä noista Taposen väittämistä pahoinpitelyistä ei ole nostettu ainuttakaan syytettä. Pahoinpitelyjen yksityiskohdista ei myöskään tiedetä Taposen ja Suomi Ensin -liikkeen edustajien lausuntoja enempää. Hajottamisen yhteydessä Taponen myös kommentoi laittomasti maassa oleskelevien leiriä:

” Kaikki on mennyt heidän kanssaan rauhallisesti, eivätkä he ole aiheuttaneet ympäristölle haittaa.”

Ilmeisesti poliisin virkatoimien aktiivinen häirintä, johon laittomasti maassa oleskelevien mielenosoituksen puuhanainen näkyvästi osallistui ei ollut Taposen mielestä häiritsevää.

Tapa, jolla Taponen suhtautui vastakkaisten ryhmien mielenosoituksiin, loukkaa ainakin minun oikeustajua. Taponen otti toiminnallaan poliittista kantaa eikä toiminut neutraalilla tavalla.

Yleisemmin vasemmistolaisen identiteettipolitiikan omaksuminen ja poliittinen korrektius heikentävät poliisin kykyä selvittää rikoksia erityisesti silloin, kun rikollinen edustaa vasemmistolaisen ideologian mukaista haavoittuvassa asemassa olevaa vähemmistöryhmää.

Sen sijaan identiteettipolitiikan omaksunut poliisi suhtautuu erityisen tiukasti ”vihapuheeseen” eli kansalaisten närkästykseen tiettyjen väestöryhmien korkeasta rikollisuuden asteesta. Suomessa tämä on vasta tapahtumassa mutta sama on toteutunut jo aiemmin monikulttuurisessa yhteiskuntakokeilussaan meitä pitemmälle ehtineissä Länsi-Euroopan maissa.

Pahimmillaan poliittinen korrektius halvaannuttaa poliisin toiminnan kokonaan. Näin kävi useissa Britannian kaupungeissa, kun enimmäkseen pakistanilaista alkuperää olevat taksikuskit värväsivät nuoria tyttöjä prostituutioon ja pyörittivät paritusrinkiä vuosikaudet ilman, että viranomaiset puuttuivat asiaan.

Valtamedian rooli

Valtamedialla on oma roolinsa niin Taposen kohdalla kuin yleisemmin. Uuden Suomen toimittaja ja tuottaja Minna Karkkola kommentoi Taposen tapausta otsikolla ”Poliisi rysähti maahanmuuttokriitikkojen epäilyttävään ansaan”.

Valtamedian sepitteen mukaan kyseessä oli ansa eikä ajoittain tapahtuva ”somepöyristyminen”. Karkkola pitää yllä samaa sepitettä. Lisäksi Karkkola harrastaa ”vastuulliselle medialle” tyypillistä omakehua ja kilpailijoiden halventamista:

” Päin mäntyä journalismin näkökulmasta täräytti myös Suomen Uutiset, joka ei muuten kuulu 

 Julkisen sanan neuvostoon (JSN), eikä siten ole sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita kuten muu suomalainen media puoluelehtiä myöten.”

Vetoaminen JSN:n jäsenyyteen on yleistynyt viime aikoina erityisesti silloin, kun valtamedia joutuu kritiikin kohteeksi. JSN on paperitiikeri, jonka sääntöihin sitoutumisella ei ole niin suurta merkitystä kuin valtamedia omakehussaan antaa ymmärtää. Seuraavassa taas aliarvioidaan lukijoita:

” Tavallinen some-käyttäjä tai uutiskuluttaja tuskin kuitenkaan tajuaa tätä, vaan lukee tekstiä kuin journalistisin pelisäännöin rakennettua uutista.”

MV-lehteä ei lueta sen takia, että sen uutistenhankinta olisi erityisen hyvällä tasolla. Vaihtoehtomedia ei ainakaan toistaiseksi kykene kilpailemaan valtamedian kanssa uutisten hankinnassa. Sen sijaan vaihtoehtomedia pystyy ajoittain osoittamaan, mitä asioita valtamedia jättää tietoisesti kertomatta.

Lisäksi valtamedian mielipidejournalismi eli kolumnit ovat pääsääntöisesti kehnoja ja jopa täysin luokattomia. Ei voi olettaa, että Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella opiskelu pätevöittäisi kaikkien alojen erikoisasiantuntijaksi, vaikka journalistinen omahyväisyys muuta kertoisi. Vaihtoehtomediaa valtamedia kutsuu nykyisin yksiselitteisesti valemediaksi:

” Amerikkalainen valeuutissivusto Infowars tarttui twiittiin.”

Ymmärrän hyvin, että korkeilla kiinteillä kustannuksilla toimivan hiipuvan toimialan edustaja pyrkii säilyttämään työpaikkansa mollaamalla kilpailijoita. Tämä ei kuitenkaan hidasta toimialan murrosta tai paranna tasollisesti heikentyneen valtamedian uskottavuutta.

Viranomaiset ja poliitikot ovat valtamedian armoilla ja joutuvat kumartamaan neljännelle valtiomahdille silloinkin, kun sen edesottamukset eivät perustuisi muuhun kuin toimittajan mielipiteeseen. Toimittajat ovat enimmäkseen vasemmistolaisia ja moralisoivat mielellään. Heidän mielipiteelleen ei pidä asettaa liian suurta arvoa.

Tosielämän poliisi voittaa parodiapoliisin

Ylikomisario Jari Taponen viihtyy julkisuudessa. Hän on myös toiminut poliisin ennalta ehkäisevän työn kansikuvapoikana kuten esimerkiksi tässä Ylen artikkelissa, joka on päivätty samalle päivälle kuin Turun terrori-isku.

Ensimmäistä kertaa Taponen nousi julkisuuteen Alppilan katujengien yhteydessä. Itse kirjoitin tästä joulukuussa 2014. Tuolloin tieto nuorisoa ryöstelevästä katujengistä tuli julkisuuteen mutta ei poliisin kautta vaan sosiaalisesta mediasta. Taposen tehtävänä oli tuolloin selitellä asiat parhain päin.

Katujengit koostuivat enimmäkseen maahanmuuttajataustaisista nuorista. Taponen selitteli asiat olemattomiksi postmodernilla verbaaliakrobatialla. Selitysten perusteella mitään katujengejä ei ollut vaan ”löyhiä kaveriporukoita”. Sen jälkeen Taponen vielä selitti pois maahanmuuttajataustaisuuden kysymällä, mitä maahanmuuttaja sitten tarkoittaa.

Taponen esiintyi Alppilan tapausten yhteydessä televisiossa räppäri Steen1:n kanssa. Kyseinen räppäri on nimennyt itsensä Helsingin keskustassa kaksi poliisia murhanneen Steen Christensenin mukaan. Taposta tämä ei tuolloin häirinnyt.

Taposesta tuli suvakkien suosikkipoliisi, joka poseerasi selfiessä yhdessä ”päivystävän anarkistin” eli Suvi Auvisen kanssa. Omassa twiittauksessaan Taponen totesi:

”Ymmärrys vaatii kohtaamista ja dialogia. Joskus mahdollisuus tulee eteen yllättäen.”

Taponen sosiaalisessa mediassa

Taponen on myös tullut tutuksi sosiaalisessa mediassa, jossa hän on herättänyt negatiivista huomiota yhdessä ylikomisario Jussi Huhtelan kanssa. 

Varsinainen kohu nousi, kun Taponen äityi kommentoimaan Turun marokkolaisen terroristin läsnäoloa suomalaisella yläasteella. Turun terrori-iskun yhteydessä paljastui, että terroristi oli viettänyt vuoden turkulaisella Puropellon yläasteella. 

Terroristi oli ilmoittautunut alaikäiseksi turvapaikanhakijaksi, koska alaikäinen saa paremmat edut kuin täysi-ikäinen turvapaikanhakija. Ruotsissa on tutkittu asiaa ja havaittu, että 75 % alaikäiseksi ilmoittautuneista turvapaikanhakijoista valehtelee ikänsä.

Turun kaupungin sivistystoimialan johtaja Timo Jalonen perusteli käytäntöä sijoittaa alaikäisiksi ilmoittautuneet turvapaikanhakijat kouluihin seuraavasti:

” Tämä Valmo-koulutus on suomen kieleen, kulttuuriin, kouluympäristöön ja suomalaisiin samanikäisiin tutustumista. Ajatuksena on ollut pitää maahanmuuttajat kantaväestön kanssa tekemisissä, jotta he kotoutuisivat paremmin.”

Taustalla on myös oletus, että koulua käyvä alaikäiseksi ilmoittautunut turvapaikanhakija saa todennäköisesti oleskeluluvan. Samanlainen käytäntö on muissakin Suomen kunnissa, vaikka opetuksen voisi aivan hyvin toteuttaa myös turvapaikanhakijoiden asuinpaikassa. Olen itsekin ollut tilaisuudessa, jossa vanhemmille kerrottiin turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta yläasteelle. 

Yksikään päätöksestä vastuussa oleva ei nähnyt toimintatavassa mitään ongelmaa. Kukaan ei edes ajatellut, että alaikäiseksi ilmoittautunut voisi muodostaa turvallisuusriskin koulun muille oppilaille. Päätöksestä vastuussa olevat ja turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevät pitivät tulijoita teineinä, vaikka heistä nykytiedon valossa kolme neljästä valehteli ikänsä. Marokkolaisen tekemä terrori-isku on luultavasti avannut joidenkin silmät, mutta ylikomisario Jari Taponen ei Twitter-kommenttiensa perusteella kuulu näihin.

Taponen ei missään vaiheessa ymmärtänyt, että hänen kyvyttömyytensä nähdä turvallisuusriskejä taustaltaan epämäääräisten aikuisten miesten sijoittamisessa yläasteen kouluihin järkyttäisi kouluikäisten lasten vanhempia. Sen sijaan hän jatkoi itsensä kaivamista syvemmälle kuoppaan.

Julkisuuden hallintaa

Tieto Taposen kommenteista levisi sosiaalisessa mediassa ja löysi tiensä hollantilaisen Metro-lehden sivuille sekä amerikkalaiselle Infowars-sivustolle. Tässä vaiheessa suomalainen media ei kertonut Taposen sammakoista mitään.

Kun uutinen vihdoin julkaistiin suomalaisessa valtamediassa, Taposesta oli tehty tapauksen varsinainen uhri. Tässä Mtv:n sivuilla julkaistussa uutisessa Taponen yrittää selittää, mistä asiassa oikeasti oli kyse.

”Tämä on tyypillistä informaatiovaikuttamista, jolla pyritään polarisoimaan keskustelua ja yhteiskuntaa. Laitamme Twitteriin mitä hyvänsä, niin sitä lähdetään vääristelemään.”

Hyväntahtoisesti tulkittuna Taponen on oikeassa. Hänen sanomisiaan tulkittiin pahantahtoisesti siksi, että hän kieltäytyi ymmärtämästä, miksi joku voisi olla huolissaan siitä, että yläasteikäisten joukkoon sijoitetaan aikuisia arabi- ja afgaanimiehiä ja että tämä vaarantaa suomalaislasten turvallisuuden.

Taponen ”ymmärtää” rikollisia, mikä tuli jo ilmi Alppilan ryöstöjen yhteydessä.

” On ihminen tehnyt minkä rikoksen tahansa, jonain päivänä hän vapautuu vankilasta ja hänen pitäisi olla silloin yhteiskuntakelpoinen.”

Taponen ei Twitterissä jäänyt vaille tukea. Entinen demari ja nykyinen Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen kirjoitti kolme Taposta ymmärtävää viestiä. Yhdessä niistä hän sanoi:

”…nuo tappajat ovat pikemminkin tuuliajolla olevia lapsia ja nuoria ja orpoja kuin mitään uskonoppineita ja kulttuurisotureita.”

Yksi tällainen ”tuulijajolla oleva orpo” tappoi Turussa kaksi ihmistä ja haavoitti kahdeksaa. Taponen ja Vartiainen hehkuttavat hyveellisyyttään ”ymmärtämällä” terroristia ja viittaavat kintaalla terroristin uhreille ja heidän omaisilleen.

Päättäjät ja viranomaiset hyvyyspsykoosissa

Syksyn 2015 maahantulijavyöryn jälkeen on käynyt selväksi, että tavallisten suomalaisten turvallisuus ei ole viranomaisten ja poliittisten päättäjien prioriteettilistan kärjessä. Ainakin se jää toiseksi silloin, kun pelissä on tulijoiden oikeudet ja viranomaisen arvovalta. Valtiovalta pyrkii ennemmin tukahduttamaan arvostelun kuin myöntää olleensa välinpitämätön ja sinisilmäinen tai ylipäänsä väärässä.

Jari Taponen ei ainakaan myönnä tehneensä mitään väärin. Hän jatkaa kuoppansa kaivamista twiittaamalla ensin Ylen islamia valkopesevän artikkelin ja seuraavaksi Teemu Tammikon surullisen kuuluisan ja puhki nauretun ”punahilkkakirjoituksen”.

Taposen vastauksista arvosteluun näkee myös yhden julkista keskustelua yhä myrkyttävän teeman. Saara Jantusen kirja Infosota on myynyt hyvin tai ainakin ajatus ”informaatiovaikuttamisesta” on mennyt hyvin läpi viranomaisten keskuudessa. Vetoaminen ”informaatiovaikuttamiseen” on Taposen kaltaiselle selkärangattomalle poliisille helppo ja halpahintainen keino välttyä vastaamasta arvosteluun ja leimata arvostelijat Putinin trolleiksi.                           

 

                           

Sipilä ja syyllisyys

Pääministeri Juha Sipilä kutsui kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat luokseen eilen 6.9. keskustelemaan turvallisuudesta. Keskustelu sujui ilmeisesti hyvin, koska Sipilä luonnehti tilaisuutta ”globaalisti ainutlaatuiseksi”. Puheenjohtajat myös laativat vetoomuksen, jossa he toivoivat kansalaisten luottavan suomalaiseen oikeusvaltioon ja viranomaisten toimintaan.

Valitettavasti vetoomukseen sisältyvään toiveeseen ei voi yhtyä syksyn 2015 tapahtumien ja äskettäisen Turun terrori-iskun jälkimainingeissa. Luottamus oikeusvaltioon ja viranomaisiin on heikentynyt. Sen palauttamiseksi tarvittaisiin paljon muutakin kuin hurskaita toiveita ja tyhjiä julkilausumia.

Julkilausuma poliittista teatteria

Julkilausuman tarkoitus selvisi jo tänään eduskunnassa, kun Sipilä ”näpäytti” Perussuomalaisten Laura Huhtasaarta:

”Me olimme samassa palaverissa ja tuomitsimme kaikenlaisen vihapuheen. Kun puhumme maahanmuutosta, meidän pitää auttaa sotaa pakenevia. Luulen, että tässä salissa kaikilla on sama käsitys.”

Luulisi, että Perussuomalaiset olisivat tähän mennessä oppineet olemaan allekirjoittamatta heille tarjottuja epämääräisesti kirjoitettuja julkilausumia. Allekirjoittaminen oli Perussuomalaisten johdolta ajattelematonta. Julkilausumilla ei turvallisuutta paranneta eikä terrorismia torjuta.

Julkilausumat ovat näennäistekemistä, joilla annetaan kuva, että hallitus muka olisi tekemässä jotakin, vaikka hallitus ei syksystä 2015 lähtien ole tehnyt yhtään mitään suomalaisten turvallisuuden parantamiseksi.

Hallituksen merkittävimmät turvallisuuteen liittyvät toimet liittyvät ”vihapuheen” torjuntaan. Sisäministeri Paula Risikon johdolla poliisiin palkattiin 50 lisätyöntekijää kyttäämään kansalaiskeskustelua internetissä. Hallitus ei halua suojella suomalaisia vaan haluaa, että suomalaiset pitävät turpansa kiinni eivätkä muistuta siitä tosiasiasta, että Sipilän hallituksen tekemiset ja ennen kaikkea tekemättä jättämiset myötävaikuttivat Turussa tapahtuneeseen terrori-iskuun.

Sipilä vastuussa

Juha Sipilä tunnetusti tarjosi Kempeleen kotiaan turvapaikanhakijoiden asuinpaikaksi. Tieto levisi Lähi-idän tiedotusvälineisin ja lisäsi suurella todennäköisyydella Suomeen pyrkijöiden määrää. Twitterissä joku koiranleuka nimitti Sipilän täyttämättä jäänyttä lupausta ”juhapuheeksi”, joka on vielä paljon haitallisempaa kuin vihapuhe.

”Juhapuhe” on sitä, että typeryyttään ja ymmärtämättömyyttään esitetään hyvää ihmistä ja luvataan hädästä kärsiville kaikkea hyvää ja kaunista. ”Juhapuhe” on tarkoitettu julkisuuteen ja pönkittämään puhujan julkista kuvaa.

Vihapuhe terminä taas kuuluu sananvapautta tukahduttaneisiin totalitaristisiin diktatuureihin. Termi on tarkoituksella elastinen ja sen tarkoituksena on tukahduttaa julkinen keskustelu ja leimata ikävistä asioista puhuvat keskustelijat. Mikäli leimaaminen ei auta, tukahduttaminen toteutetaan tarvittaessa tuomioistuimen kautta.

Sipilän hallituksessa sisäministerin tointa hoiti alun perin Petteri Orpo. Tämä älyltään keskinkertainen mutta retorisesti kohtuullisen lahjakas poliitikko ei syksyllä 2015 tehnyt elettäkään maahantulijavirran pysäyttämiseksi vaan päin vastoin pyrki aktiivisesti vastustamaan kaikkia ehdotuksia rajoittaa laittomien maahantulijoiden virtaa Ruotsista.

Kun Orpo vihdoin pakon sanelemana perusti Tornioon ”järjestelykeskuksen”, jonne rajanylittäjät koottiin rekisteröintiä varten, häntä ylistettiin valtamediassa suureksi neroksi. Mediahypen seurauksena tämä ”Mr Chance” valittiin hurraahuutojen saattelemana Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Viimeksi tämä renessanssinero julisti Paasikivi-seurassa, että Afrikan hyvinvointi on EU:n ja sitä kautta myös Suomen kohtalonkysymys. Moni Orpon toimintaa pitempään seurannut varmasti toivoisi, että Orpo lähtisi sinne Afrikkaan rakentamaan hyvinvointia ennemmin kuin jatkaisi valtiovarainministerinä ja Kokoomuksen puheenjohtajana, koska Afrikassa hän luultavasti saisi vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin sisäministerinä syksyllä 2015.

Kun Perussuomalaiset valitsi kesäkuun puoluekokouksessa Jussi Halla-ahon puheenjohtajaksi, Sipilä ja Orpo puhuivat ”arvopohjasta”, ikään kuin se estäisi Perussuomalaisten jatkon hallituksessa. Nyt jo tiedämme, että tämä puhe ”arvopohjasta” ja Sipilän teatraalinen eroilmoituksen tuhoaminen olivat ennalta suunniteltuja ja tarkoitettu julkisuuteen hämäykseksi peittämään suomalaisen demokratian häpäisy. Sipilän hallituksen enemmistö eduskunnassa lepää ohuella pohjalla Timo Soinin vanavedessä hillotolppaa kärkkyvän Siniset-ryhmän varassa.

Ainoa, mitä Sipilällä ja Orpolla on enää jäljellä on ”arvopohja”, jonka varassa nämä kriisiaikana pahasti vajavaisiksi osoittautuneet poliittiset johtajat voivat lekotella ja nauttia omasta moraalisesta erinomaisuudestaan.

Mitä Turun isku paljasti?

Turun isku paljasti, että järjestelmä on pahasti sairas. Sitä jäytää järjestelmän sisäinen poliittinen korruptio, jonka ansiosta johtavat poliitikot ja virkamiehet keskittyvät enemmän miellyttämään Euroopan Unionia kuin äänestäjiään. Seurauksena on lipevä alamaisasenne, jota Sipilän hallitus on osoittanut erityisesti Saksaa ja Angela Merkeliä kohtaan.

Tarja Halosen 12 vuotta kestäneen presidenttikauden aikana suomalainen virkakoneisto on hiljalleen mädätetty globaalia vastuuta toteuttavaksi maailmanparannusorganisaatioksi, jonka prioriteetit ovat jossain muualla kuin kansalaisten edun varjelemisessa. Toimintaa leimaa todellisuuspakoinen käsitys omasta kaikkivoipaisuudesta, ikään kuin virkamies suomalaisen veronmaksajan rahalla olisi kykenevä ratkaisemaan globaaleja ongelmia tai tekemään jihadistisesta murhaajasta sosiaalidemokraattisen yhteiskunnan kelpo kansalaisen.

Parhaiten tämä kävi ilmi, kun IS uutisoi Suomeen palaaville vierastaistelijoille suunnitellusta ”ohituskaistasta”. Kirjoitin jihadistien terapiaohjelmasta jo vuonna 2014, jolloin sisäministeriö jo suunnitteli Syyriasta palaaville ”exit-ohjelmaa”. Mukana oli tuolloin sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen, joka IS:n mukaan lausui seuraavaa:

”Nopeasti apua tarvitsevat ennen kaikkea taistelualueelta palaavat lapset ja perheet, jotka ovat olleet väkivaltaisessa ympäristössä ja nähneet ja ehkä kokeneet väkivaltaa. Vierastaistelijoiden osalta sen selvittäminen, ovatko he syyllistyneet rikoksiin, on ensisijaista. Myös heille voidaan tarjota tukitoimia harkinnan mukaan jossain vaiheessa.”

Toimintaan käytetään Raha-automaattiyhdistyksen tukirahoja. Suosittelen kaikkia välttämään Raha-automaattiyhdistyksen kolikkopelien pelaamista, koska niiden tuotot ohjataan juuri tämän kaltaiseen maailmanparannukseen.

IS:n uutisessa haastateltiin myös Vantaan perhepalveluiden johtaja Anna Cantell-Forsbomia:

”Ajattelen niin, että jos yhteiskuntaan integroituminen on parhaita suojamekanismeja radikalisoitumista vastaan, asunto, työpaikka ja opiskelu ovat keskeisiä.”

Jihadistien hyvinvointi on järjestelmälle tärkeämpää kuin suomalaisten turvallisuus. Järkevässä yhteiskunnassa Syyriasta palaavilta otettaisiin kansalaisuus tai oleskelulupa pois ja heidät karkotettaisiin tai otettaisiin säilöön, jos karkottaminen ei ole mahdollista. Veronmaksajan rahaa ei tuhlattaisi terapiapuuhasteluun.

Turun isku paljasti myös, että suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa yksikään vallanpitäjä ei ole vastuussa yhtään mistään. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg valehteli A-studiossa Suomen kansalle, että sisäministeriö muka tietäisi kaikkien tulijoiden taustat. Marokkolaisen terroristin tapauksessa näin ei todellakaan ollut, vaan mies sai käydä koulua suomalaislasten kanssa turkulaisella yläasteella vaikka oli 21-vuotias.

Nerg myös jatkoi oudolla linjallaan väittämällä, että syrjäytyneet suomalaiset ovat suurin uhka. Kansliapäällikkö pelkäsi, että ääri-islamistit värväävät joukkoonsa kantasuomalaisia:

”Se propagandan levitys, jota tällä hetkellä kohdistetaan syrjäytyneisiin suomalaisiin – ja myös turvapaikanhakijoihin – on pelottavan tehokasta.”

Lausunto kertoo epätoivoisesta tarpeesta kohdistaa huomio pois varsinaisesta syystä eli yli 30 000 enimmäkseen maailman väkivaltaisimmista islamilaisista maista tulleesta turvapaikanhakijasta ja niistä, joita edelleen saapuu maahan EU:n pakkokiintiöiden kautta. Nerg on alusta asti ollut mukana puhumassa puuta heinää ja selittelemässä asioita parhain päin. Se, että hän edelleen jatkaa kansliapäällikkönä, syö viranomaisten uskottavuutta enemmän kuin mikään vihapuhe. Eduskuntapuolueiden hurskaita toiveita sisältävä vetoomus ei riitä muuttamaan tätä.

Edes kansalaisten perinteisesti arvostama poliisi ei ole säästynyt maailmanparannukselta. Turvapaikanhakijat saartoivat poliisipartion Jyväskylässä eikä poliisi kykene äärivasemmistolaisten johdolla toteutettujen mielenosoitusten takia kunnolla suorittamaan virkatehtäviään. Samanaikaisesti poliittinen poliisi vainoaa maahanmuuttokriittisiä aktivisteja, vaikka nämä olisivat täysin rauhanomaisia eivätkä vastustaisi poliisia.

Sosiaalisessa mediassa toimivat poliittiset poliisit Jussi Huhtela ja Jari Taponen viestittävät virkatililtään poliittista propagandaa. Kun Jussi Halla-aho puuttui Huhtelan twiittailuun, valtakunnan päälehti syytti häntä vasemmistolaisen politiikan tutkija Erkka Railon tuella ”maalittamisesta”.

Huhtelan toiminta sosiaalisessa mediassa on jo pitkään kerännyt negatiivista huomiota. Some-käyttäjien onneksi Twitterissä toimii myös vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade, jonka parodian seuraaminen helpottaa ahdistusta. Huhtelan ja Taposen tapauksessa parodia tuntuu mahdottomalta, koska he tekevät sen itse. Kaarisade kuitenkin onnistuu mahdottomassa ja toivottavasti jatkaa tinkimättömällä linjallaan.