Verorahojen käyttöä meillä ja muualla

Olen aiemmin kirjoittanut kanadalaisten ihmisoikeuskomissioiden toiminnasta. Viimeisimmässä Ezra Levantin kirjoituksessa kerrotaan, kuinka Kanadan ihmisoikeuskomissio on tutkinut kaksi ja puoli vuotta konservatiivista Free Dominion –keskustelupalstaa.

Free Dominionin ylläpitäjät pyysivät tarkasteltaviksi tutkimukseen liittyviä asiakirjoija, joista mm. kävi ilmi, että tutkimukseen on osallistunut 13 tutkijaa. Tutkijoiden nimet käyvät ilmi Ezra Levantin kirjoituksesta.

Nimien joukossa on Kanadan ihmisoikeuskomissioiden sananvapausloukkauksia seuranneille ainakin kaksi tuttua nimeä. Dean Steacy on tutkimustensa yhteydessä soluttautunut uusnatsien järjestöihin ja käyttänyt virtuaalista uusnatsipersoonaansa narauttaakseen järjestöjen jäsenet vihapuheista. Steacy on myös julkisesti sanonut:

”Sananvapaus on amerikkalainen käsite, joten en anna sille mitään arvoa.”

Sandy Kozak puolestaan sai potkut Ottawan poliisista poliisille sopimattoman käytöksen takia. Kozakilla oli viranhoitonsa aikana suhde rikolliseen, jonka toimia poliisi tutki. Hänelle löytyi uusi työpaikka ihmisoikeuskomission tutkijana.

Kannattaa myös lukea ihmisoikeuskomission Free Dominion –sivustolle tarjoama raportti (iso tiedosto), jos haluaa tarkemmin tutustua tutkijoiden aikaansaannoksiin. Niitä nimittäin ei ole tai ne on tarkoituksella jätetty kertomatta asianosaisille. Asiakirjassa on 23 informaatiosisällöltään tyhjää sivua.

Kanadassa Access to Information Act takaa kansalaisille oikeuden saada viranomaisilta asiakirjoja (Suomessa Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta) Ihmisoikeuskomission toiminta on siis tässä suhteessa voimassa olevien lakien kannalta kyseenalaista.

Entä Suomessa?

Kanadan ihmisoikeuskomission toiminta toi luonnollisesti mieleen meneillään olevan poliisitutkinnan Jussi Halla-ahon kirjoituksista. Poliisi aikoo rikoskomisario Vesa Hietalan mukaan syynätä läpi kaikki kirjoitukset. Tutkintavaihe venyy vuodenvaihteen jälkeiseen aikaan.

Haluaisin veronmaksajana tietää, montako tutkijaa on työllistetty Jussi Halla-ahon tekstejä syynäämään. Ennen joulua Halla-aho kommentoi vieraskirjassaan, että poliisin ip-osoitteesta oli käyty lukemassa hänen tekstejään. Jonkinlaista akateemista mielenkiintoa löytyy myös poliisin tutkintamenetelmiä kohtaan. Tulostetaanko kaikki tekstit paperille? Käykö tutkija punaisen alleviivauskynän kanssa läpi tekstejä ja etsii niistä mahdollisesti lainvastaista kiihotusta? Tämä tutkimusmenetelmä ei mielestäni toimi, koska tekstit sisältävät runsaasti linkkejä uutisiin (joista osa on myös hävinnyt kyberavaruudesta. Todennäköisesti tekstien läpikäynti on kuitenkin miellyttävämpää työtä kuin ylinopeuksien valvonta räntäsateeessa. Kahvilla saa varmasti käydä useammin

Poliisi on perinteisesti nauttinut arvostusta tavallisten kansalaisten silmissä. Tämä arvostus saattaa murtua, jos poliisi muuttuu puolueettomasta esitutkintaviranomaisesta poliittisten noitavainojen toteuttajaksi ja sananvapauden tukahduttamiseen pyrkivien poliitikko- ja viranomaistahojen käsikassaraksi. Itse pidin poliisia pääpiirteittäin selväjärkisenä toimijana, ennen kuin luin Suur-Jyväskylä –lehdestä ylikomisario Raimo Peltovuoren mietteitä jutussa, jota koristi kuva tästä blogista.

Suomessa Syrjintälautakunta ei onneksi ainakaan vielä käsittele sananvapauteen liittyviä asioita. Syrjintälautakunnan sivujen tapausluetteloista käy ilmi, että tämän pseudotuomioistuimen toimista kärsivät toistaiseksi lähinnä kiinteistöyhtiöt ja ravintoloitsijat sekä tietysti kuntien veronmaksajat etnisestä tai uskonnollisesta taustasta riippumatta.