torstaina, syyskuuta 25, 2008

Todellisuudentaju kadoksissa

Välillä suu loksahtaa auki hämmästyksestä. Voiko joku oikeasti olla tuota mieltä? Tällä kertaa fantasiaa, salaliittoteorioita ja todellisuutta sekoittaa toisiinsa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla Mika Aaltola, joka on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.

Aiemmin olen kommentoinut UPI:n Toby Archerin samalla palstalla kirjoittamaa juttua. Archerilla ja Aaltolalla on ainakin yksi yhteinen piirre. Molemmilla on ns. terrorismifetissi mutta vain Aaltolan se saa rakentelemaan mielikuvituksellisia salaliittoteorioita.

Ideologia pitää keksiä

Aaltola yhdistää toisiinsa Myyrmannin pommituksen sekä Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat ja yrittää kehitellä niiden ympärille jonkinlaisen ideologian. Tässä hän ei tietenkään onnistu, koska mitään koherenttia ideologiaa ei ole vaan Aaltola keksii kaiken omasta päästään.

Aaltola kirjoittaa täysin vailla minkäänlaista perustetta:

” Myyrmannin pommi-iskun ja koulusurmien kaltaisia tekoja tehdään yhteisön terrorisoimiseksi. Ne täyttävät itsemurhaterrorismin tavanomaiset tunnusmerkit, jotka ovat rasismiin viittaava motiivi, yhteys laajempaan ideologisesti virittyneeseen verkostoon (tässä tapauksessa pääosin internetin välityksellä), tekijän ikä ja sukupuoli sekä tekotapa ja -paikka.”
Terrorismille ei ole varsinaista yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Yleisimmän käsityksen mukaan terroriteoilla yritetään

- levittää pelkoa ja kauhua
- edistää ideologista tavoitetta
- tarkoituksellisesti tappaa siviilejä tai jätetään siviilien turvallisuus huomiotta.

Gerdtin, Auvisen ja Saaren teot täyttävät noista tunnusmerkeistä ainakin yhden, mahdollisesti kaksi, sillä on epäselvää, oliko heillä oikeasti tarkoituksena herättää pelkoa vai pelkästään toteuttaa laajennettu itsemurha. Vain ideologinen tavoite puuttuu varmuudella ja sitä Aaltola yrittää visioida päässään. Mitä ideologista tavoitetta suomalaiset ”terroristit” pyrkivät edistämään, jos omaa kuuluisuuden tavoittelua ei sellaiseksi lasketa?

Aaltola ratsastaa rasismilla

Aaltola puhuu rasismiin viittavasta motiivista. Hän ei kuitenkaan täsmennä, mikä tämä rasismiin viittaava motiivi on. Äärimmäinen ihmisviha yhdistää ainakin kahta viimeisintä kouluampujaa. Jos tasapuolisesti vihaa kaikkia ihmisiä, sitä ei ole tapana kutsua rasismiksi vaan misantropiaksi. Uhrit eivät olleet mitenkään rasistisin perustein valittuja vaan ampujien koulutovereita ja opettajia eikä uhrien joukossa ilmeisesti ollut lainkaan etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.

Aaltola jatkaa

”Samoin kuin itsemurhapommittaja, myös Myyrmannin iskun ja koulusurmien tekijät kohoavat omissa piireissään sankarin rooliin.”

Internetistä löytyy koulusurmaajien tekoja listaavia sivustoja. Ehkä joku saa niistä sytykkeen seuraavaa koulusurmaa varten. Aaltola kuitenkin hakemalla hakee ideologiaa:


” Silti koulusurmien taustalla on ideologista oppimista ja orastavaa yhteisöllistä tietoisuutta.”
"..."

”Piirteen voi tunnistaa, jos ideologian käsitettä laajennetaan.”


Eli ideologian käsitettä pitää laajentaa. Tämä on aivan totta, koska muuten koulusurmaajien taustalta on erittäin vaikea löytää mitään poliittista aatetta. Siksi Aaltola ”ekstapoloi” eli keksii asioita omasta päästään.

” Se sisältää esteettisiä piirteitä (esimerkiksi visuaalisia mielikuvia, elokuvallisia elementtejä ja musiikkielämyksiä), historiallisia ihannoinnin kohteita (esimerkiksi natsi-Saksa) ja darwinistisia, vahvimman oikeutusta korostavia rasistisia asenteita.”

”… taustalla on myös kotoperäisiä tekijöitä. Nämä tekijät ovat vaihtelevia: ne saattavat korostaa vahvimman oikeutta jäädä henkiin tai korostaa ampuma-asekulttuuria – liittää aseisiin ideologisia latauksia.”

Aaltolan teksti saattaisi käydä viihteestä, mutta lopussa hän ehdottaa toimenpiteitä, jotka lisäisivät kansalaisten kontrollia ja tekisivät uusista ihmisistä rikollisia:

” Tekoihin voisi puuttua käsittelemällä niitä terrori- ja rikollisjärjestöjen toimintana. Tällöin tekojen avustaminen ja tiivis yhteys "taustajärjestöön" voitaisiin kriminalisoida.”

Jos kirjoittelee samalla keskustelupalstalla kuin ampuja, voi saada syytteen avustamisesta. Esimerkiksi aseharrastajien suosimalla palstalla keskustelu muuttuu tätä myötä potentiaalisesti vaaralliseksi, jos samalle palstalle eksyy tuleva koulusurmaaja kyselemään neuvoja. Jos Aaltolan ideologisointia lähdetään seuraamaan ja toteutetaan hänen ehdottamansa kontrollikeinot, otetaan vaarallinen askel kohti totalitarismia.

Yksinkertainen selitys on yleensä parempi kuin paljon mielikuvitusta vaativa salaliittoteoria. Jos tieto Auvisen tai Saaren mielenterveysongelmista olisi ollut viranomaisen saatavilla aselupaa myönnettäessä, lupa olisi todennäköisesti jäänyt molemmilta saamatta.

Lisäys: HS 26.9.2008 Supon päällikkö: Kauhajoen surmat eivät ole terrorismia

Minulle ei käy kuten siskolleni

Kunniakulttuurin ja –väkivallan syvin olemus tulee erinomaisesti esille libanonilaissyntyisen ruotsalaisen Leyla Assaf-Tengrothin noin tunnin kestävässä dokumentissa ”Inte som min syster, joka esitettiin Ruotsissa SVT1-kanavalla 22.9.2008. (katsottavissa täältä 22.10.2008 saakka).

Dokumentti pohjautuu Assaf-Tengrothin aiempaan elokuvaan ”Frihetsligan”, jossa kerrottiin Rim-nimisestä katulapsesta ja hänen pääsystään kouluun. Uudessa elokuvassa pääosassa on jälleen Kerkatlisin 12-lapsinen perhe, jossa on kymmenen tytärtä ja kaksi poikaa. Perhe on kotoisin pienestä kylästä Syyrian pohjoisosassa mutta asuu vakinaisesti Beirutissa, jossa isä käy töissä.

Lapsista pääosaan nousee Rimin sisko Dalida, joka toistuvasti kieltäytyy järjestetyistä avioliitoista ja saa kärsiä tästä murhayritysten ja pahoinpitelyjen muodossa. Dalida menee jopa niin pitkälle, että hän yrittää itsemurhaa, jotta hänen ei tarvitse mennä naimisiin suvun valitseman puolison kanssa.

Assaf-Tengrothin edellisen elokuvan tähti Rim ei ollut yhtä vahva kuin Dalida vaan hänet naitettiin 13-vuotiaana itseään vanhemmalle serkulleen. Sama kohtalo odottaa elokuvassa myös Dalidan toista sisarta. Elokuvan järkyttävintä antia on Rimin kuvaus onnettomasta elämästään sekä tietysti kuvaukset kunniaväkivallasta. Perheen naiset myös kertovat, miksi he eivät uskalla vastustaa suvun miesten tahtoa. Jos he näin tekisivät, heidät tapettaisiin.

Dalida kuitenkin ottaa riskin ja rakastuu Libanonin kristittyihin kuuluvaan Cesariin, jonka kanssa hän päättää mennä naimisiin riskeistä huolimatta. Vaikka Dalidan isä lopulta hyväksyy tyttärensä valinnan, Dalida ei enää koskaan voi palata kotikyläänsä Syyriassa

Kunniakulttuuria ja siihen liittyvää naisten alistamista on vain harvoin käsitelty yhtä paljastavasti kuin tässä elokuvassa. Tosin elokuvaan liittyvässä chat-osuudessa kyllä sanotaan poliittisesti oikeaoppiseen tyyliin, ettei kunniaväkivallalla ole oikeutusta Koraanissa. Toisaalta islamin opetuksista ei löydy mitään sellaista, joka oikeasti tarjoaisi naisille ulospääsyn alistetusta asemastaan. (via)

tiistaina, syyskuuta 23, 2008

Tragedia

Kauhajoen tapahtumiin reagoidaan monella tapaa. Paras ja hienotunteisin tapa löytyy täältä. Kunnallisvaaliehdokas Santeri Kyröhongan kirjoituksessa on vain kynttilänkuva otsikon Kauhajoki alla. Tarkoituksenani ei ole kehottaa äänestämään kyseistä ehdokasta, mutta hänen viestistään näkee, että Santerilla on sydän oikealla paikalla.

Kovin monella on tarve keksiä syitä tapahtuneelle tai myydä sen avulla lehtiä ja mainosaikaa. Tragediaa myös käytetään keppihevosena poliittisten tavoitteiden ajamiseen. Vain harva muistaa tragedian uhreja ja heidän omaisiaan. Heidän suruaan julkisuusmylly ja asian jatkuva vatvominen julkisuudessa tuskin helpottaa.

Jokelan tapauksen yhteydessä toimittajien aggressiivinen käyttäytyminen ei jäänyt huomiotta. Toisaalta toimittajat tekevät työtään uteliaan ja traagisilla tapahtumilla mässäilevän suuren yleisön uutisnälän tyydyttämiseksi. Ehkä meidän pitäisi antaa kauhajokelaisten surra rauhassa ja jättää tapauksella ja sen syillä mestarointi ainakin hetkeksi vähemmälle. Iltapäivälehdenkin voi jättää ostamatta.

sunnuntai, syyskuuta 21, 2008

Miksi islamisoituminen etenee?

On täysin mahdotonta nimetä yhtä ainoaa syytä Euroopan islamisoitumiselle. Kun tarkastellaan äskettäistä Pro Köln- järjestön järjestämää mielenosoitusta, nähdään tekijöitä, jotka tekevät islamisoitumisen vastustamisesta vaikean ja lähes mahdottoman tehtävän.

Faktoja Kölnistä

Köln on yksi vanhimmista saksalaisista kaupungeista. Roomalaiset perustivat sen vuonna 38 eKr ja se sai roomalaisen kaupungin aseman vuonna 50 jKr. Köln tunnetaan kölninvesien lisäksi goottilaisesta katedraalistaan, jonka tornit ulottuvat 157 metrin korkeuteen. Kölnin katedraali oli maailman korkein rakennus aina vuoteen 1884 saakka. Nykyisin Köln on noin miljoonalla asukkaallaan Saksan neljänneksi suurin kaupunki Berliinin, Hampurin ja Münchenin jälkeen.

Kuten monissa muissakin saksalaiskaupungeissa myös Kölnissä maahanmuuttajaväestön osuus on viime vuosina kasvanut. Kölnin väestöstä 17,2 prosenttia on ei-saksalaisia, joista suurimman ryhmän muodostavat turkkilaiset 6,3 prosentin väestöosuudellaan (2006). Syyskuussa 2007 Kölnissä asui noin 120 000 muslimia, joista suurin osa oli turkkilaisperäisiä.

Megamoskeija

Elokuun lopussa Kölnin kaupunginvaltuusto hyväksyi suuren moskeijan rakentamisen Ehrenfeldin kaupunginosaan. Moskeijaan mahtuu 2000 muslimia ja sen kaksi minareettia kohoaa 55 metrin korkeuteen. Kaikki Kölnin asukkaat eivät kuitenkaan suhtaudu moskeijan rakentamiseen myötämielisesti. Kölnissä toimii Pro Köln –niminen poliittinen liike, jolla on viisi paikkaa kaupunginvaltuustossa ja joka vastustaa aktiivisesti moskeijan rakentamista.

Linkitetystä International Herald Tribunen artikkelista käy hyvin ilmi, miksi moskeijan rakentamisen vastustaminen on Saksassa vaikeaa. Moskeijan rakentamisesta vastaa Turkin valtioon läheisesti yhteydessä oleva Ditib-järjestö, jonka puheenjohtaja Bekir Alboga toteaa: ”Kun ottaa huomioon Saksan synkän historian, saksalaisten poliitikkojen pitäisi varoa sanojaan.” Eli natsikorttia vilauttamalla vastustajat saadaan hiljenemään. Jostain syystä Ottomaanien Turkissa toteutettu armenialaisten kansanmurha ei saa vastaavaa reaktiota aikaiseksi.

Islamisoitumisen vastustamisen esteet

Pro Köln on leimattu äärioikeistolaiseksi liikkeeksi, koska liike näkee moskeijan rakentamisen oireena Euroopan islamisoitumisesta. Liike järjesti tänä viikonloppuna (19. – 21.9.) islamisoitumisen vastaisen kongressin, johon se kutsui vieraiksi Ranskan Front Nationalen johtajan Jean Marie Le Penin, Itävallan FPÖ:n Heinz-Christian Strachen ja belgialaisen Vlaams Belangin Filip Dewinterin. Koska Pro Köln on äärioikeistolainen liike tai ainakin sellaiseksi leimattu valtamediassa, tavallisen ihmisen on vaikea vastustaa islamisoitumista, vaikka hän suhtautuisikin moskeijan rakentamiseen kielteisesti.

Helsingin Sanomat penaali Ilkka Ahtiaisen avustuksella valistaa suomalaisia uutisella siitä, miten Pro Köln –liikkeen järjestämä mielenosoitus ”lässähti” ihan vain itsestään. Todellisuudessa äärivasemmistolaiset huligaanit estivät mielenilmauksen Kölnin Heumarkt-aukiolla. Vasemmistolaisaktivistit häiritsivät mielenosoittajien matkaa aukiolle ja estivät vierailijoiden saapumisen tilaisuuteen viranomaisten hiljaisella suostumuksella. Konkreettinen väkivallan uhka itsensä ”antifasisteiksi” nimittäneiden vasemmistohuligaanien taholta tekee islamisoitumisen vastustamisesta fyysisesti vaarallista.

Jos uskaltaudut sanomaan avoimesti sen, mitä ajattelet, sinut leimataan natsiksi, äärioikeistolaiseksi ja sinun inhimillisyytesi asetetaan kyseenalaiseksi. Et enää pysty tilaamaan taksia, kokoontumaan rauhassa samanhenkisten kanssa tai varaamaan hotellihuonetta. Olet muuttunut epähenkilöksi.

Samaan aikaan antifasistien hulinoinnin kanssa oikein ajattelevat ihmiset pormestari Fritz Schramman johdolla lauloivat la-la-la ja totesivat, että mitään ongelmaa ei ole olemassakaan. Kansalaisten huoli on pelkkää rasismia ja ksenofobiaa eikä siitä tarvitse välittää. Pormestari edustaa kristillisdemokraatteja, jotka valtuustossa vastustivat megamoskeijan rakentamista. Pormestari tarvitsee kuitenkin uudelleenvalintansa tueksi myös turkkilaisten äänet, joten hänen on tästä syystä vastustettava ”oikeistopopulismia”. Kristillisdemokraatit edustavat Saksassa ”oikeistoa”, joten saksalaisille jää vain ”äärioikeisto”, jos he haluavat vaaleissa antaa äänensä islamisoitumista vastustavalle politiikalle.

Johtopäätös

Islamisoitumisen vastustaminen on vaikeaa edellä kuvatuista syistä:

1. Sinut leimataan natsiksi.
2. Sinä et kehtaa olla samaa mieltä ”äärioikeistolaisten” kanssa.
3. Vastustus on fyysisesti vaarallista valtion hiljaisella suostumuksella toimivien vasemmistohuligaanien takia.
4. Vastustaminen on populismia ja siksi pahaa. Kannattamalla muutut hyväksi ihmiseksi.
5. Ylikansalliset järjestöt kertovat, että ajatuksesi ovat vääriä.


Me elämme kuitenkin yhdentyneessä Euroopassa, jossa moraalia ei vartioi katolinen kirkko vaan Euroopan Neuvosto, jonka parlamentaarinen komitea on laatinut asiaa koskevan päätöslauselman 1605. Tästä dokumentista esitän muutamia kohtia:

”Parlamentaarinen komitea varoittaa sekoittamasta islamia uskontona ja islamilaista fundamentalismia ideologiana. Islam on Euroopan toiseksi suurin uskonto ja eurooppalaisten yhteiskuntien olennainen osa.”

Kyseinen komitea tietysti unohtaa sen ikävän tosiasian, että islamissa uskonto ja politiikka ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Komitea luulee, että islam muuttuu tavalliseksi uskonnoksi kieltämällä tosiasiat.

Viides kohta sisältää kokonaisuudessaan sisäisesti ristiriitaisia asioita. Toisaalta siinä puhutaan kauniisti sanan- ja uskonnonvapaudesta mutta lopussa todetaan:

”Euroopan Neuvoston jäsenmaiden tulisi edelleen olla valppaina taistelussaan islamofobiaa vastaan.”

Pro Kölnin toimintaan liittyen Euroopan Neuvoston parlamentaarinen komitea toteaa, että jäsenmaiden tulisi


”pyrkiä poistamaan tarpeettomat lailliset tai hallinnolliset esteet, jotta islamin harjoittamiseen voitaisiin rakentaa riittävä määrä paikkoja.”

Lisäksi Euroopan historiallista vihollista islamia ei saa enää pitää vihollisena, vaan jäsenmaiden tulee

”varmistaa, että koulukirjat eivät kuvaa islamia vihamielisenä tai uhkaavana uskontona.”

Koulukirjojen on siis valehdeltava oppilaille. Valitettavasti totuus löytyy islamin omista pyhistä kirjoituksista ja profeetta Muhammadin esimerkistä. Tämä totuus on siis Euroopan Neuvoston päätöksellä kielletty.

Islamilla on maine naisvihamielisenä uskontona. Tästä syystä Euroopan Neuvoston parlamentaarinen komitea käskee jäsenmaita

”tukemaan toimintoja, joiden tarkoituksena on parantaa musliminaisten asemaa ja roolia Euroopassa ja poistamaan stereotypiat, jotka rajoittavat heidät alistettuihin ja passiivisiin rooleihin, esimerkiksi kouluopetuksen ja tietoisuutta lisäävien mediakampanjojen avulla.”

Islamin opetuksissa naiselle on määritetty tietty rooli, joka on alistettu ja passiivinen sen perusteella, mitä Allah sanoi Koraanissa ja mitä profeetta Muhammadin esimerkki näyttää. Mikään mediakampanja ei tätä voi muuttaa eikä kyseessä ole stereotypia vaan kylmä fakta.

Eurooppa tarvitsee myös ihmisiä, jotka kertovat, mitä ihmisten pitää ajatella islamista. Euroopan hallitusten on

”rohkaistava informatiivisia projekteja islamin vaikutuksesta länsimaisiin yhteiskuntiin, jotta stereotypiat islamista voitettaisiin.”

Tämä tarkoittaa, että hämeenanttiloita tarvitaan selittämään, kuinka paljon länsimainen kulttuuri on velkaa islamille ja kuinka paljon islam on auttanut länsimaita saavuttamaan teknologisen ja taloudellisen asemansa. Valitettavasti islamin kontribuutio on tässä suhteeesa enimmäkseen ollut negatiivinen, mutta tosiasiat eivät saa olla ideologian tiellä, kun rakennetaan uutta monikulttuurista ihanneyhteiskuntaa.

torstaina, syyskuuta 18, 2008

Hollannin tv sensuroi Wildersin puheen

Hollannin yleisradioyhtiö NOS keskeytti lähetyksen Geert Wildersin puheen aikana ”teknisten ongelmien” takia. Valtionpäämies kuningatar Beatrix puhui Hollannin perinteisenä Prinjesdag-päivänä, ja esitteli hallituksen politiikan pääpiirteet parlamentin molemmille kamareille. Seuraavana päivänä kaikki poliittiset ryhmät saavat esittää käsityksensä hallituksen tavoitteista.

NOS:n kanava Politiek24 näytti puheet suorana lähetyksenä. PVV-puolueen (Party for Freedom) puheenjohtaja Geert Wilders ehti puhua 20 minuuttia suorassa lähetyksessä, kunnes lähetys katkesi tai katkaistiin, jos bloggaaja Geenstijl.nl:n kirjoitukseen on uskomista. Geenstijl sanoo, että internetin kautta puhetta pystyi katsomaan livestreamina. Oheisessa De Telegraafin uutisessa asiasta on kerrottu hollanniksi. (Google-käännös)

On täysin mahdollista, että kyseessä oli tekninen vika, joka sattui sopivasti alkamaan kesken Wildersin puheen ja tuli sopivasti korjatuksi puheen päätyttyä. Toisaalta yleisradioyhtiöiden päättävät elimet on Hollannissakin valittu poliittisin perustein ja toimittajat edustavat arvomaailmaltaan vasemmistoa useammin kuin katsojat.

Suomessa en muista, että suoraa lähetystä olisi samalla tavalla katkaistu, vaikka Yleisradion taannoinen päätös jättää esittämättä Why Democracy? -dokumenttisarjan Muhammad-pilakuvia käsittelevä osa todennäköisesti tehtiin vähän samanlaisin perustein. Yleisradio tosin lopulta esitti elokuvan pienimuotoisen kohun jälkeen.

via

Lisäys 18.9.2008: Wildersin puhe löytyy englanninkielisenä Gates of Vienna -sivustolta.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Monikulttuurin looginen huipennus

Suomessa nousi pieni kohu, kun Abdullah Tammelta kysyttiin, haluaako tämä sharia-lain Suomeen. ”Sehän olisi mahtavaa”, Tammi vastasi. Lausunto tulkittiin yleisesti sharian kannatukseksi, vaikka Tammi myöhemmin Arto Nybergin haastattelussa vähän perääntyikin puheistaan.

Enää Tammen ei kuitenkaan tarvitse hävetä, sillä sharia-oikeustuimet ovat jo käytössä Britanniassa. Jonkin aikaa sitten kerroin, kuinka Anglikaanisen kirkon pää, arkkipiispa Rowan Williams ehdotti sharia-lain tiettyjen osien soveltamista. Arkkipiispan puheet ovat siis jo käyneet toteen, sillä sharia-oikeudet toimivat jo Lontoossa, Birminghamissa, Bradfordissa ja Manchesterissä. Lisää suunnitellaan perustettavaksi Glasgowiin ja Edinburghiin.

Sharia Britanniassa

Sharia-oikeuksien toiminta perustuu Britanniassa vuonna 1996 säädettyyn Arbitration Act –lakiin, Lain perusteella sharia-oikeudet voivat toimia ikään kuin välimiestuomioistuimina, joiden tuomiot myöhemmin saatetaan lainvoimaisiksi varsinaisessa tuomioistuimessa. Uskonnollisista välitystuomioistuimista on jo olemassa ennakkotapaus, sillä juutalaiset Beth Din –tuomioistuimet ovat toimineet Britanniassa jo yli sata vuotta.

Srdja Trifkovic kuitenkin sanoo kirjoituksessaan, mikä erottaa sharia-oikeudet juutalaisten ja katolisten omista välitystuomioistuimista:

”Muslimiaktivistit huomauttavat, että näennäisesti samanlaiset juutalaiset perheoikeudet (Beth Din) ja katoliset avioliittotribunaalit ovat toimineet Britanniassa jo vuosia, mutta on kuitenkin olemassa merkittävä ero: juutalaisten ja katolisten tuomioistuimet nimenomaan korostavat, että heidän tuomiovaltansa koskee vain kyseiseen uskontokuntaan kuuluvia, kun taas puhdasoppisen islamilaisen käsityksen mukaan sharia on ainoa legitiimi oikeuskäytäntö koko maailmassa ja se koskee yhtä lailla muslimeja ja ei-muslimeja.”

Britanniasta löytyy esimerkkitapauksia sharia-tuomioistuinten päätöksistä, jotka eivät kaikki suinkaan ole pelkästään siviilioikeudellisia. Keski-Englannissa muslimi-isä kuoli, ja Nuneatonin sharia-tuomioistuin jakoi hänen kuolinpesänsä täysin sharian mukaisesti kolmelle tyttärelle ja kahdelle pojalle siten, että pojat saivat kumpikin kaksinkertaisen osuuden tyttäreen verrattuna.

Kuudessa perheväkivaltaan liittyvässä tapauksessa ”tuomarit” määräsivät aviomiehet ”raivonhallintakurssille” ja saamaan opastusta yhteisön vanhimmilta (kuten imaameilta ja sharia-tuomareilta). Kussakin tapauksessa pahoinpidellyt naiset vetivät pois rikosilmoituksensa ja poliisi lopetti tutkimukset. Normaalisti tapaukset olisi käsitelty brittiläisessä oikeuskäytännössä rikosoikeudellisina asioina.

Sharia ei ole oikeutta

Islamilainen oikeus pohjautuu Koraaniin ja profeetta Muhammadin esimerkkiin eikä siihen sisälly inhimillistä pohdintaa oikeasta ja väärästä. Sharian mukainen tuomio edellyttää laajaa tietämystä Koraanista ja Hadith-kirjoituksista sekä tietysti islamin lain mukaisista ennakkotapauksista. Oikeuden perustana oleva tekstiaineisto on rajallinen, joten myös analogiaan perustuvaa harkintaa voidaan käyttää.

Siinä missä kristinusko tunnustaa maallisen vallan legitimiteetin (Room. 13:1. ” Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.”), islam ei tunnusta Allahilta peräisin olevan lain ulkopuolista auktoriteettia. Mikään säädetty laki ei saa olla ristiriidassa sharian kanssa, mikä on kirjattu useimpien islamilaisten maiden perustuslakiin.

Sharia on järjen, omatunnon ja luonnon yläpuolella. Siltä puuttuu täysin moraalinen perusta, sillä islamissa ei ole käsitystä ”lain hengestä” eikä harkintaa tekojen seurauksista. Ilmestystä ja perimätietoa ei voi asettaa kyseenalaiseksi eikä mitään muuta tuomioperustetta puhumattakaan ”luonnollisesta” oikeudesta voi soveltaa. Sharia-tuomari kuten kuka tahansa kunnon muslimi tietää, että jokin asia on oikein pelkästään siksi, koska Allah sanoo niin tai koska profeetta on joskus sanonut tai tehnyt niin. Mitään muuta hyvän tai pahan perustetta ei voi käyttää.

Islamisoituminen etenee Britanniassa

Nykytilanne on seurausta sekä Britanniassa tietoisesti harjoitetusta monikulttuuripolitiikasta että välinpitämättömyydestä. Johtavat poliitikot ja viranomaiset ovat kuvitelleet Salman Rushdien tapauksesta asti, että ongelma poistuu, jos siitä ei puhuta ja teeskennellään, että ilmenneillä ongelmilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.

Näin Britannian valtiota vastustavat radikaalit muslimit ovat saaneet toimia vapaasti ilman suurempia ongelmia. Parannusta ei myöskään ole luvassa, jos ja kun epäsuosittu Työväenpuolue jossain vaiheessa väistyy vallasta. Konservatiivien uusi johto nuorekkaan puheenjohtajansa David Cameronin johdolla on myös sitoutunut monikulttuurisuuteen. Cameronin konservatiivikollega parlamentissa, Francis Maude on sanonut, että maahanmuutto on ollut ”fantastisen hyvää” Britannialle.

Tory-puolue on siis etääntynyt pitkälle legendaarisen pääministeri Winston Churchillin ajoista. Churchill sanoi aikanaan, että maailmassa ei ole vahvempaa taantumuksellista voimaa kuin islam. Nykypäivänä moinen lausunto voisi johtaa tuomioon oikeudessa.

Sharia ja ei-muslimit

Ei-muslimeille sharia-laki tarkoittaa ensisijaisesti pidättäytymästä kaikenlaisesta islamin arvostelusta. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan vaati Espanjan pääministeri Jose Luis Zapateron vierailun yhteydessä, että kansainvälisen yhteisön tulisi julistaa vihamielisyys islamia kohtaan ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan”. Erdogan totesi myös

”Mikään kulttuuri tai sivilisaatio ei saa vähätellä, halveksia tai pitää toista vihollisenaan.”

Luonnollisesti Erdogan ei muistanut mainita Koraanin lukuisia kristittyjä, juutalaisia ja muita toisuskoisia halventavia suuria eikä sitä, kuinka islam tekee selvän eron uskovien ja ei-uskovien maailman välillä. Islamin pyhien kirjoitusten ilmaisut juutalaisista apinoiden ja sikojen jälkeläisinä eivät ilmeisesti ole toisen kulttuuripiirin edustajien vähättelyä tai halveksuntaa.

Erdoganin käyttäytyminen on tietysti ymmärrettävää islamin opetusten ja historian valossa. Sen sijaan Espanjan pääministeri Zapateroa on vaikeampi ymmärtää, kun hän tyytyi toteamaan:

”Turkin jäsenyys vahvistaa selkeästi Euroopan Unionia.”

Suomessa asiat eivät ole yhtä pitkällä kuin Britanniassa, vaikka Jakomäen uimahallissa musliminaisille onkin oma uintivuoronsa. Helsingin kunnallisvaaliehdokkaista kristillisdemokraattien Santeri Kyröhonka ilmaisi oman mielipiteensä sharia-laista Uusi Suomi –verkkosivuston kunnallisvaaliblogissa kuten myös vihreiden Husein Mohammed.

Toivoa sopii, että monikulttuuripolitiikkaa ajavat poliitikot ja virkamiehet ymmärtäisivät, mihin käsitys kulttuurien välisestä samanarvoisuudesta yhteiskunnassa johtaa. Oikeusvaltio ja ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä voivat pian olla historiaa, jos nykyinen linja jatkuu.

lauantaina, syyskuuta 13, 2008

9/11-ajatuksia taas kerran

Tässä blogissa on tullut tavaksi kerrata terrori-iskuihin liittyviä asioita aina Yhdysvaltojen 9/11-terrori-iskujen vuosipäivänä. Tällä kertaa juttu tulee päivän myöhässä, koska halusin ensin vähän katsella, miten vuosipäivään reagoidaan mediassa.

Ei ole mikään salaisuus, että osa vasemmistolaisista tunsi vahingoniloa, kun Yhdysvallat joutui terrori-iskun kohteeksi. Heidän käsityksensä mukaan Yhdysvallat sai vihdoin maistaa omaa lääkettään. Monen laitavasemmistolaisen mielestä Yhdysvallat ja Israel ovat pahimpia uhkia maailmanrauhalle.

Hyvä ystäväni KGS kiinnitti huomiota mielipidetutkimukseen, jossa eri maailman maiden ihmisiltä oli kysytty, kuka oli syyllinen 9/11-terrori-iskuihin. Salaliittoteorioihin viehtyneessä islamilaisessa maailmassa Israel ja Yhdysvallat todettiin syyllisiksi selvästi useammin kuin muualla. Jopa Yhdysvaltojen naapurimaa Meksikossa 30 prosenttia oli sitä mieltä, että Yhdysvaltain hallitus oli iskujen takana, ja vain 33 prosenttia uskoi Al-Qaedan terroristien törmänneen kaksoistorneihin.

Myös Suomessa Uusi Suomi –verkkosivusto järjesti internet-kyselyn ja siinäkin huomattava osa (34 %) syytti Yhdysvaltojen hallitusta iskuista. KGS:n mielestä kyselyn tuloksia vääristää se, että osa äänestää Yhdysvaltojen hallituksen syyllisyyden puolesta poliittisista syistä. Vastaajat eivät siis tosissaan usko Yhdysvaltojen hallituksen syyllisyyteen, vai uskovatko?

Internetissä on pitkään ollut suosittu sivusto ”Syyskuun 11. ja terrorismin vastainen sota”, jota pitää yllä Hannu Yli-Karjanmaa –niminen henkilö. Yli-Karjanmaa on myös kirjoittanut kirjan ”Valtiot ja terrorismi”, jossa käsitellään samoja asioita ja joka ilmestyy tässä kuussa. Yli-Karjanmaa ei kuitenkaan ole keksinyt sivustojensa sisältöä itse vaan on kopioinut sen lähinnä Yhdysvalloissa toimivien ”Totuus 9/11:sta” –tyyppisten järjestöjen sivuilta.

Kuka murhasi JFK:n?

Ennen kuin käsitellään 9/11-salaliittoteorioita, mennään ajassa kauemmas taaksepäin vuoteen 1963, jolloin presidentti John F. Kennedy murhattiin Dallasin Dealey Plazalla. Murhasta epäilty Lee Harvey Oswald saatiin kiinni varsin pian, kun hänen käyttämänsä Mannlicher-Carcano –kivääri löytyi Teksasin koulukirjavaraston 6. kerroksesta. Jack Ruby –niminen yökerhonomistaja murhasi Oswaldin vähän myöhemmin Dallasin poliisilaitoksen parkkihallissa. Kennedyn murha ja sitä seurannut Oswaldin murha antoivat alkusysäyksen lukuisille salaliittoteorioille, joiden vaikutus jatkuu vielä nykyäänkin.

Suomessa toimittaja Timo T.A. Mikkonen on itse tutkinut Kennedyn murhaax ja on ilmeisesti sitä mieltä, että murhan takana on jonkinlainen salaliitto. Yleensä Kennedyn murhaan liittyvissä salaliitoissa syylliseksi on esitetty joko Castroa, mafiaa tai ”sotilasteollista kompleksia”. Itse kiinnostuin Kennedyn murhasta, kun katsoin Oliver Stonen vuonna 1991 ilmestyneen elokuvan JFK.

Erinomaisesti tehdyssä elokuvassa Kevin Costner esittää New Orleansin piirisyyttäjä Jim Garrisonia, joka ryhtyy tutkimaan murhaa omin päin ja saa liikemies Clay Shaw’n syytteeseen murhasta. Syyte kuitenkin raukeaa, mutta tähän päivään saakka Garrison on ainoa ihminen, joka on onnistunut viemään Kennedyn murhan oikeuteen.

Stonen elokuva perustuu kahteen kirjaan, joista toinen on Garrisonin itsensä kirjoittama On the Trail of the Assassins” ja toinen Jim Marrsin Crossfire. Faktaa ja fiktiota Hollywood-tyyliin sekoittaneessa elokuvassa mm. väitetään, että Kennedyn jälkeen presidentiksi noussut Lyndon B. Johnson oli osa CIA:n, Castroa vastustavien kuubalaisemigranttien ja sotilasteollisen kompleksin salaliittoa, jonka tarkoituksena oli poistaa ”huono presidentti” kuvioista. Lee Harvey Oswald oli ainoastaan syntipukki, joka sai syyt niskoilleen, vaikka Dealey Plazalla oli useita ampujia, joiden ristituleen presidentti Kennedyn autosaattue joutui.

Lainasin elokuvan jälkeen kirjastosta Garrisonin kirjan suomennetun version sekä historioitsija William Manchesterin kirjan Presidentin kuolema. Kuitenkin vasta lukemani Gerald Posnerin kirjan Case Closed jälkeen lakkasin epäilemästä Oswaldin syyllisyyttä ja kiinnostukseni salaliittoteorioita kohtaan hiipui. Seurasin myös 90-luvun alussa netistä alt.conspiracy.jfk –uutisryhmää, jossa kirjoitti henkilö nimeltä John McAdams. McAdamsin sivustolta löytyy kattava kokoelma JFK-salaliittoteorioihin liittyvää tietoa ja linkkejä salaliittoteoreetikkojen sivuille.

Kehotan kaikkia salaliittoteorioista kiinnostuneita tutustumaan tähän sivuun, jossa selostetaan useimmat salaliittokirjoissa esitetyt, uskottavuutta lisäävät keinot. Näihin kuuluvat mm. epätodennäköiset sattumat, erehtyväiset salaliittoteorioita tukevat todistajat ja pahaenteiset yhteydet.

Osittain salaliitot saavuttivat suosiota, koska suuren presidentti Kennedyn tappoi mitätön kommunistiluuseri nimeltä Lee Harvey Oswald. Oli erittäin vaikea uskoa, että kansallisen trauman aihettaneen murhan takaa ei löytynyt mitään merkittävämpää syytä. Lisäksi Yhdysvaltain hallitus salasi joitakin murhaan liittyviä asioita joko kansallisen turvallisuuden takia tai Kennedyn perhettä suojellakseen. Salailu puolestaan lisäsi entisestään salaliittoteorioiden suosiota.

Jos palataan takaisin Oliver Stonen elokuvaan, se sai kritiikkiä osakseen, koska siinä sekoitettiin faktaa ja fiktiota ja koska se perustui pitkälti jo unohduksiin vaipuneeseen ja paljon arvostelua osakseen saaneeseen Jim Garrisonin tutkimukseen. Todellisuudessa Garrisonin juttu Clay Shaw’ta vastaan oli varsin löyhin perustein rakennettu. Lisäksi CIA:n kiinnostus Garrisonin tutkimuksia kohtaan oli enimmäkseen Garrisonin oman vainoharhaisen mielikuvituksen tuotetta.

Posnerin kirjassa kysytään myös, mitä tapahtui totuudelle. Salaliittoteorioista on tullut jos ei iso bisnes niin ainakin elinkeino niitä ylläpitäville ihmisille. Tämän voi itse kukin todentaa käymällä Jim Marrsin kotisivuilla, joissa Kennedyn salamurha ei suinkaan ole ainoa Marrsin ajama asia. Myös 9/11-terrori-iskuja käsitteleviä kirjoja löytyy valikoimasta. Viimeisin Jim Marrsin mainostama kirja The Terror Conspiracy käsittelee nimenomaan 9/11-terrori-iskuja ja trailerin perusteella teemat ovat tuttuja Yli-Karjanmaan sivuihin tutustuneille.

JFK vs. 9/11

JFK:n salamurhan ja 9/11-terrori-iskujen välillä on kuitenkin merkittävä ero. JFK:sta tuli salamurhan myötä myyttinen hahmo ja modernien liberaalien ikoni. 9/11-terrori-iskuissa puolestaan kuoli noin 3000 täysin syytöntä ja sivullista ihmistä. Molemmat teot tehtiin julkisuudessa, vaikka JFK:n salamurhasta kertova Zapruder-filmi julkistettiin vasta jonkin aikaa murhan jälkeen. 9/11-terrori-iskut sen sijaan näytettiin uutiskanavilla melkein heti tapahtuneen jälkeen.

Jokainen voi internetistä todeta, että terrori-iskut todella tapahtuivat. Kaksi lentokonetta iskeytyi pilvenpiirtäjiin. Tätä eivät edes 9/11 –salaliittoteoreetikot kiistä. Sen sijaan vähemmälle julkisuudelle jääneet tapahtumat kuten lentokoneen iskeytyminen Pentagoniin ja United 93 –lentokoneen putoaminen pennsylvanialaiselle pellolle ovat saaneet suuremman huomion salaliittoteoreetikoilta.

On väitetty, että Pentagoniin ei iskeytynyt suihkukone vaan pienkone, koska rakennukseen tullut vaurio oli niin kapea. Lisäksi United 93 –koneen ampui salaliittoteoreetikoiden mielestä Yhdysvaltain ilmavoimat eikä kaappaajat itse, kuten United 93 –elokuvassa on esitetty.

Kaikkein uskomattomin teoria liittyy kuitenkin itse WTC-rakennusten romahtamiseen. Salaliittoteorioiden mukaan rakennukset eivät romahtaneet lentokoneiden törmäysten ja niitä seuranneiden tulipalojen seurauksena, vaan romahduksen syynä olivat kerrosten väliin asennetut räjähdyspanokset. Yhdysvaltojen hallitus päästi tarkoituksella maahan sauditerroristit, jotka sitten törmäsivät päin WTC-rakennuksia. Itse rakennukset kuitenkin tuhottiin tarkoituksella räjäytysten avulla, jotta kiinteistöjen arvo nousisi ja niille voitaisiin rakentaa uudet modernimmat rakennukset.

Lisää epäilyksiä aiheuttaa ns. WTC-7 –rakennuksen romahtaminen. Yksikään lentokone ei törmännyt kyseiseen rakennukseen, vaan WTC-7 romahti omia aikojaan WTC-1- ja WTC-2-tornien romahduksen jälkeen. Tämä viimeistään osoittaa, että kyseessä oli salaliitto eikä terrori-isku.

Tällaiset teoriat tehoavat, koska ne esitetään vakuuttavasti ja koska tavallisella ihmisellä ei ole välittömästi käytössään keinoja, joilla ne voitaisiin osoittaa epätosiksi. Jos joku ryhtyy tutkimaan asiaa ja lopulta osoittaa salaliittoteorioiden lepäävän heikolla pohjalla, hänet leimataan hallituksen kätyriksi, CIA:n agentiksi tai maksetuksi tutkijaksi alta aikayksikön. Salaliittoteorian osoittaminen vääräksi vaatii työtä etenkin, jos sattuu asumaan Suomessa.

Yhdysvalloista löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka näkevät vaivaa salaliittoteorioiden kumoamiseksi. Itse löysin nopealla Google-haulla yhden Popular Mechanics –lehden sivuilta löytyvän raportin 9/11 Myths Debunked. Kyseisessä raportissa kumotaan yleisimmät terrori-iskuihin liittyvät salaliittoteoriat. Luonnollisesti tällaisten raporttien sisältö kumotaan salaliittopiireissä vetoamalla raportin todellisiin ja kuviteltuihin epäselvyyksiin. Näin kävi myös Gerald Posnerin kirjalle Case Closed.

Itsekin kysyin aikanaan teräsrakennealalla työskentelevältä tuttavalta, miksi rakennukset sortuivat niin pian törmäysten jälkeen. Minulle vastattiin, että betonilaattoja kannattelevat palkit eivät kestä, jos niiden päälle putoaa useamman yläkerroksen kuorma törmäyksen vaikutuksesta. Kun yksi kerros pettää, seuraavat kerrokset pettävät ketjureaktiona. Juuri näin kävi WTC-1- ja WTC-2-torneille.

Se, mitä minulle ei tuolloin kerrottu, liittyy teräksen lujuuteen lämpötilan noustessa. WTC-tornien paksu keskuspilari petti ja vääntyi, koska tulipalo nosti lämpötilaa ja heikensi pilarin lujuutta. Asiantuntijana pitämäni tuttu myös kertoi, että ensimmäinen vuoden 1993 WTC-isku epäonnistui, koska räjäytystä yritettiin rakennuksen kellarissa, jossa pilarit ovat lujimmillaan.

En väitä olevani perehtynyt tarkasti kaikkiin 9/11-terrori-iskuihin liittyviin salaliittoteorioihin. Pidän kuitenkin Yli-Karjanmaan sivuilla esitettyjä teorioita täydellisenä huuhaana, johon kenenkään ajattelevan ihmisen ei pidä suhtautua vakavasti. 9/11-teoriat ovat vielä paljon JFK-teorioita moraalittomampia sen lisäksi, että ne ovat yhtä epätosia kuin esikuvansa. Siinä missä JFK:n murhaan liittyvät teoriat kasvattavat JFK-myyttiä, 9/11-teoriat sekä loukkaavat 9/11-iskuissa kuolleiden ihmisten omaisia että häpäisevät menehtyneiden muiston. Yli-Karjanmaa tuskin saa sivuston inspiroimasta kirjasta suurta taloudellista hyötyä, mutta Yhdysvalloissa 9/11-salaliittoporno myy hyvin. Ehkä kuuluisin 9/11-salaliittopornofilmi Loose Change myi yli miljoona kopiota DVD-markkinoilla.

Salaliittoteoreetikot eivät kuitenkaan ole rahanhimon sokaisemia tai hulluja, kuten on helppo ajatella. Salaliitot tosin vetoavat myös fiksuina pidettyihin ihmisiin, jos ne sopivat kyseisen ihmisen ennakkoluuloihin. Jos oikeasti tunnet viehtymystä tiettyyn salaliittoteoriaan, kannattaa ensinnäkin ajatella asioita johdonmukaisesti monesta näkökulmasta ja toisaalta perehtyä lähteisiin laaja-alaisesti eri näkökulmista. Yksinkertainen selitys on yleensä paras, koska monimutkainen salaliittoteoria on käytännössä mahdoton toteuttaa.

tiistaina, syyskuuta 09, 2008

Isot pahat kristityt siionistit

Ylen ykkösaamun kuuntelu on tehokas tapa pilata oma aamupäivänsä erityisesti, jos ohjelmassa esitetään harvinaisen törkeää vasemmistopropagandaa. Yleensä kyllä kestän toimittajien asenteelliset ja ylimieliset haastattelut, mutta joskus raja ylitetään. Näin tehtiin 9.9.2008 esitetyssä lähetyksessä. (Edit: osuus alkaa noin 27 min 30 s kohdalla)

Kristityt siionistit ja kritiikitön suhtautuminen Israeliin

Lähetyksessä kerrottiin ns. kristityistä siionisteista, jotka kannattavat Israelin valtiota raamatullisin perustein. Ohjelmassa toimittaja Annu Passoja haastatteli Icej:n (International Christian Embassy Jerusalem) Suomen osaston johtajaa pastori Juha Ketolaa. Toimittaja Passoja kertoo, että kritiikittömämpää tukea Israel ei saa mistään muualta.

Juha Ketola toteaa

”Ei Israel ole se, joka aiheuttaa näitä aggressioita. Israel ainoastaan puolustautuu.”

Ketola myös sanoo, että kaikki Israelin hallitukset ovat pyrkineet rauhaan ja sopusointuun sekä pitämään demokraattiset arvot voimassa. Toimittaja Passoja kuitenkin yrittää tivata Ketolalta palestiinalaisalueiden tapahtumista:

”Se mitä tapahtuu viikoittain ellei päivittäin, niin puskutratoreilla jyrätään koteja, oliiviviljelmiä. Ammutaan lapsia, estetään ambulanssien pääsy näiltä checkpointeilta, että synnyttäviä äitejä on kuollut. Nämä on kaikki monelta taholta todistettu.”

Ketolan kysymys kertoo saman asian, jonka itse olen moneen kertaan nähnyt ja kuullut Ylen tv- ja radiouutisissa sekä palestiinalaisiin kritiikittömästi suhtautuvan BBC:n raportoinnissa:

”Minkä takia ei voida taustoittaa, kun laitetaan clippi esimerkiksi tv-uutisiin?”

Tässä Ketola osuu harvinaisen hyvin asian ytimeen. Taustoituksen puutteen takia Israel näyttäytyy monissa länsimaisissa tiedotusvälineissä hyökkääjänä, joka tappaa palestiinalaisia ilman syytä. Israelin toimien perusteita ei edes haluta ymmärtää, vaan konflikti esitetään siten, että palestiinalaiset ovat Israelin aggression viattomia uhreja juuri, kuten Annu Passoja yllä olevassa sitaatissa kertoi.

Puskutraktorit jyräävät palestiinalaisten koteja ilman syytä tai siksi, että ne haluavat raivata tilaa juutalaissiirtokunnille, vaikka ne todellisuudessa tuhoavat rakennuksia, joista on pääsy asesalakuljettajien käyttämiin tunneleihin. Israel ylläpitää tarkastuspisteitä ihan ilkeyttään vailla mitään syytä, vaikka todellisuudessa niiden avulla ehkäistään tehokkaasti palestiinalaisterroristien pommi-iskuja.

Passoja lisäksi kysyy Ketolalta, onko tämä käynyt Länsirannalla tai Gazan alueella. Ketola kieltää koskaan käyneensä, mistä Passoja rakentaa aasinsillalla yhteyden palestiinalaisalueilla asuviin kristittyihin, joihin Ketolan edustama järjestö ei pidä lainkaan yhteyttä. Passoja suorastaan hekumoi ”omien silminnäkijähavaintojen puutteella”. (Passoja itse on pikaisen googletuksen perusteella työskennellyt joskus Israelissa kibbutsilla.)

Toimittaja ei luonnollisesti mainitse, että yhteydenpito palestiinalaisiin kristittyihin voisi ehkä olla vaarallista sekä palestiinalaisille kristityille että Ketolan edustamalle järjestölle. Kristittyjen määrä palestiinalaisalueilla vähenee tasaisesti radikaalien islamistien heihin kohdistaman vainon takia. Tästä vainosta Yleisradion punatoimittajat eivät koskaan ole kertoneet eivätkä kerro.

Toki palestiinalaisaktivistien joukossa on muutamia kristittyjä (kuten Hanan Ashrawi ja PFLP:n edesmennyt perustaja George Habash), mutta he ovat lähinnä vasemmistolaisia, joiden merkitys on islamismin nousun myötä vähentynyt. Ashrawilla ei juuri ole valtaa mutta hän on onnistunut vakuuttamaan länsimaiset vasemmistolaiset palestiinalaisten rauhantahdosta ja vähättelemään palestiinalaista terrorismia.

Passoja lyttää lopuksi Ketolan täysin:

”…käsitys siitä, mistä konfliktissa on kyse, tuntuu olevan poikkeuksellisen vankkumaton ja uutistiedoille immuuni.”

Itse olen myös puna-Ylen uutisille nykyisin immuuni, koska uutisoinnista paistaa yksipuolisuus ja asenteellisuus. Passoja todisti omalla raportillaan tämän taas kerran todeksi.

Seuraavaksi teologian tohtori Matti Myllykoski kertoo, kuinka kristityt siionistit eivät usko maallisiin rauhanpyrkimyksiin ja selittää vähän ”kristittyjen siionistien” opillista taustaa. Myllykosken kommentit ovat totuudenmukaisia ja asiallisia, mutta Passojan niihin liittämä merkitys taas ei ole. Passoja tuntuu panevan omia näkemyksiään Myllykosken suuhun, kun hän sanoo:

”Poliitikkojen, kansalaisten ja Lähi-idän rauhanomaisten asukkaiden rauhanpyrkimykset ovat näille ihmisille yhdentekeviä.”

Passoja liittää ”pahan akseliin” myös Israelin ystävät –järjestön ja monet Kristillisdemokraattisen puolueen kannattajat. Tässä Passoja tosin käyttää varsina laveaa pensseliä. Israelin ystävät on perustettu jo ennen Suomen itsenäistymistä vuonna 1908 eikä järjestöllä ole tekemistä Suomeen sodan jälkeen rantautuneen amerikkalaisperäisen herätyskristillisyyden kanssa. Ilmeisesti pelkkä sympatia Israelia kohtaan riittää punatoimittajalle osoitukseksi silmittömästä pahuudesta.

Passojan kannattaisi itse miettiä seuraavaa teologian tohtori Myllykosken lausetta:

”Pitäisi pyrkiä aina tasapuolisuuteen poliittisten asemien arvioinnissa ja nähdä tätä asiaa ja kysymystä molempien osapuolten kannalta.”

Tasapuolisuutta ei löydy Yleisradiosta

En itsekään pidä ”kristittyjen siionistien” raamatullista perustetta hyvänä tapana tarkastella konfliktia eikä heidän tapansa nähdä profetioita erilaisissa maailman tapahtumissa ole minua koskaan miellyttänyt. Toisaalta kyse on näille enimmäkseen helluntailaisille uskonnollisesta vakaumuksesta ja vilpittömästä tuesta Israelille eikä minkään vapaaehtoisuuteen perustuvan kansalaisjärjestön edes tarvitse olla poliittisesti tasapuolinen.

Nämä ihmiset ovat harmittomia ja saavat paljon hyvää aikaiseksi, minkä Passojakin joutuu jutussa pitkin hampain myöntämään. En näe kristittyjen siionistien toiminnassa minkäänlaista ongelmaa, vaan pidän toimittaja Passojan tapaa demonisoida heitä sekä älyllisesti epärehellisenä että halpamaisena. Kristityt siionistit eivät tietääkseni ole syyllistyneet itsemurhapommituksiin.

On paljon vakavampi asia, jos lupamaksurahoitteiset mediayhtiöt esittävät poliittisesti värittyneitä käsityksiä Lähi-idän konfliktista, kuten Yleisradio tekee jatkuvasti raportoidessaan Lähi-idän konfliktista. Lisäksi minun ja jokaisen suomalaisen tv-katsojan on kaiken lisäksi pakko rahoittaa näiden toimittajien asenteellista raportointia. Israelin toimintaa ei voi ymmärtää Ylen uutisia seuraamalla, vaan monipuolisemman näkökulman saamiseksi on tehtävä itse töitä. Onneksi internet tekee tämän nykyisin varsin helpoksi.

Ehkä joskus Yleisradio tekee raportin suomalaisista äärivasemmistolaisista ja heidän läheisistä väleistään radikaaleihin islamisteihin, mutta rehellisesti sanottuna en pidättele hengitystäni tätä odotellessa. Helsingissä järjestettiin kesällä 2006 Israelin toimia Libanonissa vastustanut mielenosoitus, joka muuttui nopeasti ”We are all Hizbollah” –marssiksi. Ilmeisesti Israelin tuhoamiseen tähtäävät fasistiset organisaatiot eivät ole niin suuri uhka Lähi-idän rauhalle kuin suomalaiset helluntailaiset.

Lisäys: KGS:n näkemys asiasta

sunnuntai, syyskuuta 07, 2008

Pikakelauksella tulevaisuuteen

Se kehitys, joka on jo toteutunut Ruotsissa ja Britanniassa, tapahtuu myös Suomessa, jos ihmiset eivät herää ajoissa ja muuta kehityksen suuntaa. Britannian pääministeri Gordon Brown toivottaa oheisella videolla hyvää Ramadania Britannian muslimiyhteisöille.

Hän puhuu siitä, kuinka Ramadan opettaa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä sekä muistuttaa meitä ”yhteisestä moraalisesta universumista”. Paasto lisäksi korostaa empatian sanomaa vähemmän onnekkaita kohtaan. Ramadanin viesti myötätunnosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ylittää uskonnollisten yhteisöjen väliset rajat.

Brown tietysti unohtaa, että muslimien myötätunto ei yleensä ulotu ei-muslimeihin, joiden kohtalona on helvetin tuli. Hän myös unohtaa ne muslimit, jotka Brownin valtaantulopäivän jälkeen halusivat muistuttaa vääräuskoisia islamin mahdista räjäyttämällä pommit Lontoon keskustassa ja ajamalla maastoautolla päin Glasgow’n lentokenttäterminaalia.

En halua lyödä vetoa päivästä, jolloin Britannian hallitus tekee Eid al Fitr –juhlapäivästä Britannian kansallisen vapaapäivän. Eid Bank Holiday on ehkä tulevaisuudessa hyvä tilaisuus Britannian kansalaisille viettää viikonloppuloma Pakistanissa.

Brown puhuu yhteisistä arvoista, jotka yhdistävät yhteisöt toisiinsa. Valitettavasti islamin kohdalla ne yhteiset arvot painavat vähemmän vaakakupissa kuin ne, jotka erottavat länsimaiset perusarvot islamista. Muslimit ovat Brownin mukaan merkittävä tekijä Britannian menestyksessä. Tämä pitää paikkansa, mutta totuudella on valitettavasti toinenkin puoli, jota Brown ei puheessaan mainitse.

Islamilainen tiede ja taide on merkittävästi rikastuttanut maailmaa. Näin varmasti onkin, mutta islam on myös merkittävästi köyhdyttänyt maailmaa omalla välinpitämättömällä ja usein vihamielisellä suhtautumisella islamia edeltäneisiin kulttuureihin. Lisäksi islamin valloitusretkien seurauksena useat korkeakulttuurit tuhoutuivat. Islamilaisessa maailmassa tiede kukoisti hetken, kunnes uskonnollinen ortodoksia tukahdutti kaiken tieteellisen uteliaisuuden.

Suomen presidentti Tarja Halonen tuskin toivottaa Suomen muslimeille onnellista Ramadania uransa aikana. Jos Suomen yhteiskunnallinen todellisuus kehittyy samalla tavalla kuin Ruotsissa tai Britanniassa, Halosen seuraaja voi hyvinkin pitää Suomen historian ensimmäisen Ramadan-puheen.

Palinin Saara

En ole ajatellut kommentoida tässä blogissa Yhdysvaltojen presidentinvaaleja millään tavalla, mutta teen poikkeuksen tällä kertaa, koska suhtautuminen John McCainin varapresidenttiehdokas Sarah Paliniin on ollut sekä suomimediassa, blogeissa että keskustelupalstoilla yksiselitteisen kielteinen.

Asenne johtuu Sarah Palinin uskovaisuudesta. Etenkin Pääkaupunkiseudun valtamediassa ja ns. akateemisissa piireissä kavahdetaan avointa uskonnollisuutta, ja sitä pidetään lähestulkoon mielenvikaisuutena. Tämä taas johtuu siitä, että yhteiskunnan valtaideologia on moderni arvoliberalismi, joka kattaa poliittisen kentän laidasta laitaan. Edes perinteisessä kypäräpappipuolue Kokoomuksessa ei enää puhuta kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Kokoomuksen viimeiseksi konservatiiviksi jäi entinen Helsingin pormestari ja presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi. Viime viikolla Kokoomusnuoret julkaisivat eroottisen kalenterin, mikä kertoo Kokoomuksen nykyisestä konservatiivisuudesta kaiken olennaisen.

Ilaskivestä itse muistan parhaiten miehen pormestarina lanseeraaman Nuija-kampanjan, jolla pyrittiin vähentämään kaupunkikuvaa rumentavia graffiteja. Oman ikäluokkani keskuudessa Ilaskiven vuonna 1988 käynnistämälle kampanjalle naureskeltiin avoimesti. Tuolloin kaupunkilaisia kehotettiin ilmiantamaan töhrijöitä 500 markan palkkiota vastaan. Kampanja kuitenkin lopetettiin ennen määräaikaansa.

Töhertelyä on toki vastustettu Ilaskiven jälkeenkin, mutta ehkä juuri seinien tuhrimisessa kulminoituu perinteisen kunnollisuuden ja arvokonservatismin tappio modernille arvoliberalismille eli ns. hällä väliä –kulttuurille. Töhertelyt toki ovat enimmäkseen rumia, mutta niiden puhdistaminen on kallista ja estäminen vaikeaa. Liberaalin hällä väliä –kulttuurin edustajan on helppo nostaa kädet pystyyn ilmiön edessä, koska sen vastustaminen vaatisi oikeasti ponnisteluja, mikä on modernille mukavuudenhaluiselle ihmiselle usein liikaa.

Lisäksi vallitsevaksi standardiksi muodostunut ”humaani” kriminaalipolitiikka ei rankaise töhrijöitä käytännössä lainkaan. Rangaistukset eivät ole mikään pelote töhrijöille. Jos olisivat, yhteiskunnasta löytyy ihmisiä, jotka alkaisivat puhua huonoista kotioloista ja nuorison tarpeesta toteuttaa itseään.

Toista se on Amerikassa

Yhdysvalloissa arvoliberalismista tuli valtaideologia samalla tavalla kuin Euroopassa. Tosin se ei saanut täydellistä selkävoittoa vastustajastaan, vaan kulttuuritaistelu jatkuu edelleenkin, tosin lievempänä kuin 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa.

Richard M. Nixon vetosi presidentinvaalikampanjassaan hiljaiseen enemmistöön, joka ei kannattanut kaduilla räyhääviä Vietnamin sodan vastustajia ja kansalaisoikeustaistelijoita. Tällä hiljaisella enemmistöllä ei vielä tuolloin ollut omaa ääntä, mutta Nixon valittiin selkeistä puutteistaan huolimatta kahdelle presidenttikaudelle.

Hiljainen enemmistö sai äänen vasta vuonna 1980, kun Ronald Reagan valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi. Reagan tuskin olisi päässyt maan johtoon, mikäli hänen edeltäjänsä Jimmy Carter ei olisi epäonnistunut täydellisesti virkansa hoitamisessa. Carterin aikana Yhdysvallat kärsi inflaatiosta, korkeista veroista ja polttoaineiden säännöstelystä. Carterin kausi huipentui Iranin panttivankikriisiin ja sen epäonnistuneeseen ratkaisuyritykseen. Yhdysvalloissa oli tilausta presidentille, joka pystyisi palauttamaan kansakunnan uskon itseensä.

Reaganin aikana hiljainen enemmistö muuttui moraaliseksi enemmistöksi ja konservatiivisen evankelisen kristillisyyden poliittinen vaikutusvalta alkoi kasvaa. Reaganin kaudella mediaa kahlinnut Fairness doctrine kumottiin ja liberaali media sai haastajan konservatiivisesta puheradiosta, jonka kärkinimeksi nousi Rush Limbaugh. Vielä nykyisinkin Limbaugh’n radioshow kerää miljoonia kuuntelijoita radion ääreen. Jo kuolleeksi luultu media nousi puheradion myötä uuteen kukoistukseen.

Television puolella perinteinen valtamedia sai haastajan Rupert Murdochin perustamasta Fox News –uutiskanavasta, joka on kirosana vasemmistolaisille mutta joka kerää Yhdysvalloissa uutiskanavista suurimmat katsojajoukot vastaanottimien ääreen.

Entä Sarah Palin?

Alaskan kuvernööri Sarah Palin on itsetietoisen, uskonnollisen oikeiston edustaja parhaimmasta päästä. Jos Yhdysvalloissa avoimesti uskonnolliset ihmiset olisi marginalisoitu samalla tavalla kuin Euroopassa, Palinin kaltaisilla ei olisi mitään mahdollisuuksia poliittisiin tehtäviin. Amerikassa kaikki on kuitenkin toisin.

John McCain ei presidenttiehdokkaana ole onnistunut vakuuttamaan puolueen ”perustaa” eli konservatiivisia kristittyjä äänestäjiä. Nämä äänestivät esivaalissa enimmäkseen Mike Huckabeeta. Vaikka konservatiivikristityt tuskin ovat tällä kertaa ratkaisevassa asemassa äänestäjinä, ilman heidän panostaan McCain todennäköisesti häviäisi Barack Obamalle. Evankeliset kristityt ovat lisäksi aktiivisia varainkerääjiä ja vaalikampanjan vapaaehtoistyöntekijöitä. Mikäli McCain olisi kääntänyt selkänsä heille, hän olisi sanonut hyvästit presidentinviralle.

Sarah Palinin perheen sisäiset asiat ovat lisäksi nousseet mediajulkisuuteen tavalla, joka ei olisi mahdollinen, mikäli Palin edustaisi valtavirran liberaaleja arvoja. Palinin perheen nuorin lapsi kärsii Downin syndroomasta, mikä amerikkalaisessa politiikassa kertoo vahvasta abortinvastaisesta vakaumuksesta. Lisäksi hänen 17-vuotias tyttärensä on raskaana, ja isä pelaa paikallisessa jääkiekkojoukkueessa. Isä on lisäksi ilmoittanut olevansa punaniska ja kertonut, että hän ei halua perustaa mitään perhettä. Nuori isä kuitenkin marssi Republikaanien puoluekokoukseen tulevan vaimonsa rinnalla, mutta kyynisimmät näkevät silmissään jo tulevan avioliiton epäonnistumisen. Suomessa eräs antifeministinen blogisti näki lätkäjätkän flaksin niin vastenmielisenä, että Sarah Palinin persoonan aiheuttamat negatiiviset väristykset feministien keskuudessa jäivät vaille huomiota.

Periamerikkalaiseen tyyliin kuuluu myös se, että uskonnollisten konservatiivien moraalisia lipsahduksia seurataan suurennuslasilla. Tällä kertaa uhriksi on valittu Palinin 17-vuotias tytär, joka Michelle Malkinin mukaan on sopivan kaliiperin vastustaja liberaaleille. Malkin myös kuvaa tapaa, jolla Yhdysvaltojen vasemmisto demonisoi konservatiivisia vastustajiaan.

Tässä liberaalit kuitenkin ampuvat omaan nilkkaan. He kuvittelevat perhearvoja korostavien uskonnollisten konservatiivien moraaliset epäonnistumiset osoitukseksi tekopyhyydestä. Suomalainen vasemmistojournalisti Pirkka Kivenheimo sanoo tämän asian suoraan ääneen. Ronald Reaganista lähtien konservatiivinen tekopyhyys on vaivannut amerikkalaista politiikkaa.

Kristinuskoon kuuluu kuitenkin olennaisena osana anteeksianto ja tietoisuus ihmisen perimmäisestä kyvyttömyydestä noudattaa Jumalan tahtoa. Tätä kyvyttömyyttä kutsutaan synniksi eikä kukaan ihminen kristinuskon oppien mukaan ole synnitön. Arvot ja ihanteet eivät tarkoita, että niiden noudattamisessa epäonnistunut olisi epähenkilö tai moraalinen hylkiö puhumattakaan väkivaltaisemmista rangaistuksista. Useimmat toteutetut rangaistukset ovat modernin arvoliberaalin oman mielikuvituksen tuotetta.

Arvoliberalismin syvin olemus

Valta-asemastaan huolimatta arvoliberalismi on pohjimmiltaan epävarma omasta oikeutuksestaan. Arvoliberalismi ei nimittäin ole täydellisen suvaitsevainen ideologia, koska se ei suvaitse kritiikkiä itseään kohtaan. Ne, jotka asettavat arvoliberalismin ytimen eli täydellisen syrjimättömyyden periaatteen kyseenalaiseksi, ovat pahoja ihmisiä ja suvaitsemattomia.

Arvoliberalismin vihollisia ovat ne, jotka uskovat absoluuttisiin moraaliarvoihin. Käytännössä tällaisia ihmisiä ovat konservatiivikristityt, jotka kehtaavat pitää perhearvoja parempina kuin suvaitsevaisia arvoja, joissa homosuhteet ovat tasavertaisia avioliiton kanssa ja joissa sukupuolielämän päätarkoitus on nautinnon etsintä. Ne, jotka kyseenalaistavat nautinnon etsinnän keskeisyyden, ovat suvaitsemattomia, seksuaalikielteisiä ja ahdistuneita.

Toki konservatiivikristittyjä löytyy myös vanhalta mantereelta. Suomessa helluntailaiset ja muut vapaakirkolliset seurakunnat muodostavat Kristillisdemokraattien kannatuksen ytimen. Lisäksi vanhoillislestadiolaiset kannattavat enimmäkseen Suomen Keskustaa. Molemmat ryhmittymät ovat kuitenkin joko hiljaa uskonnollisista arvoistaan tai heidän edustamansa arvot eivät pääse esille mediassa, vaikka Suomessa on helluntailaisia noin 45 000 ja lestadiolaisia suurin piirtein saman verran Helluntailaiset, lestadiolaiset ja muut suomalaiset herätysliikkeet eivät kuitenkaan ole koskaan osoittaneet konkreettisesti omaa poliittista vaikutusvaltaansa toisin kuin evankeliset kristityt Yhdysvalloissa.

Valtavirtaistumisen sijaan suomalaiset uskonnolliset herätysliikkeet ovat keskittyneet omiin kuvioihinsa. Esimerkiksi kustannustoiminnassa uskonnollisten liikkeiden kirjallisuus leviää omia kanaviaan pitkin vailla kosketusta valtavirtaan.

Valtavirtauskonnollisuuden maallistuminen ja herätysliikkeiden sisäänlämpiävyys ovat käytännössä antaneet vapaat kädet uskonnottomalle arvoliberalismille, joka vailla vastusta kuvittelee edustavansa kansan enemmistöä. Arvoliberalismin voittokulku ei sinänsä ole tarkoittanut jumalauskon muuttumista poliittisesti epäkorrektiksi. Suuri osa arvoliberaaleista uskoo Jumalaan, mutta vain harva tunnustaa uskovansa kristinuskon Jumalaan tai Jeesuksen ylösnousemukseen. Suurin osa uskoo Jumalaan ”omalla tavallaan” eli korkeimpaan voimaan, joka ei syrji ketään ja jonka johdatuksella kaikki pääsevät Taivaaseen.

P.S. Tämän blogin kirjoittaja pitää Intelligent Designia humpuukina ja on sitä mieltä, että teineille pitää kertoa rehellisesti ja totuudenmukaisesti sukupuolielämästä.

tiistaina, syyskuuta 02, 2008

Kyse on meistä, ei islamista

Kun aloitin tämän blogin, kuvittelin kirjoittavani islam-kriittisiä kirjoituksia. Fokus on kuitenkin ajan saatossa jonkin verran muuttunut. Oheisessa Mark Steynin luennossa, joka pidettiin 13.3.2008 Hillsdale Collegessa, kerrotaan oikeastaan se, mistä loppujen lopuksi on kyse.

Tauti ei ole islam tai sen edustama suvaitsemattomuus ja ylivaltapyrkimykset. Islam vain käyttää hyväkseen sisäisesti lahonneen kulttuurin sille tarjoaman tilan. Hollantilainen Klein Verzet kertoo hollantilaisesta Zwarte Piet –perinteestä, jossa joulupukin (Sinterklaas) seurana esiintyy tummaihoinen Zwarte Piet (Musta Pekka).

Sinterklaas ja Zwarte Piet

Luonnollisesti tällaiset ”kolonialistiset” traditiot elävät osana kansanperinnettä eri Euroopan maissa. Tiedostavat piirit kuitenkin pyrkivät niistä aktiivisesti eroon, vaikka Zwarte Piet ei ole mikään ”tyhmä neekeri”, vaan hänet on perinteisesti kuvattu nokkelana, neuvokkaana ja paremmin ajassa kiinni olevana kuin ikääntynyttä Sinterklaas-pukkia.

Lisäksi kolonialismisyytöksissä on kyse historiallisesta revisionismista. Zwarte Piet –perinne on kolonialismia vanhempaa perua eli peräisin 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun tienoilta. Tuolloin Alankomailla ei ollut siirtomaita.

Suomestakin löytyy vastaavan kaltainen perinne eli Tiernapojat-näytelmä, jossa esiintyy mustaksi värjätty ”muriaanein kuningas”. Vielä toistaiseksi Suomen vähemmistövaltuutettu on tyytynyt poistamaan neekerihahmon lakupapereista ja painostamaan valmistaja Brunbergin nimeämään Neekerisuukot uudelleen. Perinteinen Musta Pekka on myös nimetty uudelleen ”Pekka-peliksi”.

Hollannissa tosin yritykset siirtää Zwarte Piet historiaan kuitenkin epäonnistuivat. Vuonna 2006 Hollannin yleisradioyhtiö NOS muutti Zwarte Pietin ”sateenkaari-Pietiksi”, kun Sinterklaasin höyrylaiva seilasi sateenkaaren läpi ja muutti laivan kannella olevat Pietit eri värisiksi (kaikki muut värit paitsi musta). Hollantilaisten enemmistö kuitenkin tajusi, mitä oltiin tekemässä, ja vihainen katsojapalaute sai tv-yhtiön palauttamaan Zwarte Pietin entiselleen seuraavana vuonna.

Keskustelu Zwarte Pietin rasistisuudesta on kuitenkin käynnistynyt uudelleen, kun joukko taiteilijoita avasi keskustelun eindhovenilaisessa museossa järjestetyssä näyttelyssä. Ruotsalainen Petra Bauer ja saksalainen Annette Kraus kuvaavat vanhan ja viisaan valkoisen pomon (Sinterklaas) ja toisaalta yksinkertaisen ja melko ilkeän Pietin välistä suhdetta kolonialistiseksi. Jotkut perinteet kuitenkin selviävät myös ”hyvien ihmisten hyökkäyksestä”, ja hollantilaiset ovat asettuneet tiukasti puolustamaan vanhaa perinnettään.

Steyn ja islamofobia

Palataan vielä Mark Steynin luentoon ja poimitaan sieltä vielä muutamia kohtia. Tätä blogia lukeneet muistavat varmasti Kanadan ihmisoikeuskomissiot ja sen, kuinka Steynin MacLeans –viikkolehden julkaisemasta ja Steynin kirjoittamasta artikkelista Future Belongs to Islam (Tulevaisuus kuuluu islamille) kanneltiin kolmeen kanadalaiseen ihmisoikeuskomissioon. Steynin mukaan:

”Suuressa osassa läntistä maailmaa suhtaudutaan aivan liian luottavaisesti valtion harjoittamaan sananvapauden sääntelyyn. ”

Esimerkkeinä sääntelystä Steyn kertoo Euroopan unionin oikeus-, vapaus- ja turvallisuuskomissaarin lausunnon, jossa korostettiin lehdistön ”pidättyvyyttä” tietyissä i:llä alkavaan uskontoon liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi edesmennyt italialainen journalisti Oriana Fallaci asetettiin syytteeseen Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä, kun hän kirjoitti islamin ja länsimaisen vapauskäsityksen välisistä ristiriidoista. Haastajina olivat erilaiset ”antirasistiset” ryhmät, joiden mielestä hänen mielipiteensä eivät olleet ainoastaan loukkaavia vaan myös rikollisia.

Steyn on myös sitä mieltä, että muslimit ovat oppineet käyttämään hyväksi monikulttuurista yhteiskuntaa:

”Heidän kykynsä käyttää hyväksi lainopillisia temppuja ja uhrikulttuurin kieltä osoittavat, että he ovat assimiloituneet loistavasti. Koska nämä ovat monikulttuurisen yhteiskunnan pääasiallisia keskustelutapoja, he ovat oppineet kaiken, mitä heidän tarvitsee tietää.”

Tulevaisuudessa muslimien vaatimukset vain kasvavat:

”Jos tarina kolmesta pienestä porsaasta on kielletty, kun muslimeja on vähemmän kuin kymmenen prosenttia väestöstä, mitä muita asioita on mustalla listalla sen jälkeen, kun heitä on 20 prosenttia? Pienillä mutta paljon puhuvilla tavoilla ei-muslimeille kerrotaan, että eräänlainen ”yli-islamilainen” laki koskee kaikkia.”

Liittyen tarinaan kolmesta pienestä porsaasta Steyn jatkaa lennokkaaseen tyyliinsä:

”Länsimainen sivilisaatio on mahtava tiilitalo, jonka kaatamiseen ei tarvita Isoa Pahaa Sutta, koska porsas itse on halukas purkamaan talon.”

Steyn pitää pieniä myönnytyksiä islamille pahempina asioina kuin terrorismia. Ei ole merkitystä, mitä ääriryhmät uskovat, vaan mitä toimivissa demokratioissa asuvat enimmäkseen lainkuuliaiset ei-ääri-ihmiset ajattelevat.

Monikulttuuriset yhteiskunnat elävät kaltevalla pinnalla, koska

”Tämän päivän demokraattiset hallituksemme hallitsevat monikulttuurisia yhteiskuntia, joissa on yhä vähemmän ihmisiä yhdistäviä tekijöitä. Hallitukset ovat tottuneet ajatukseen valtiosta eri intressiryhmien kiistojen välittäjänä. Kun ne kohtaavat kasvavan ja levottoman muslimiväestön, ne helposti turvautuvat vapauksien rajoittamiseen sosiaalisen harmonian säilyttämiseksi.”

Omaa kirjaansa America Alone Steyn ei pidä islamofobisena, koska se ei itse asiassa kerro islamista. Kirjan tärkein yksittäinen havainto on historioitsija Arnold Toynbeen lausunto: ”Sivilisaatiot tuhoavat itsensä. Niitä ei tuhota.” Tätä ilmiötä kuvaa hyvin, kun Canterburyn arkkipiispa vaatii sharia-lain soveltamista tai kun ruotsalainen ministeri Jens Orback sanoo, että meidän pitää olla kilttejä muslimeille, koska muslimit ovat vastaavasti kilttejä meille muodostaessaan enemmistön. Steyn toteaa lopuksi:

”Loppujen lopuksi kriisimme ei johdu islamista. Kyse ei ole tulta syöksevistä imaameista tai sosiaalitukia lypsävistä moniavioisista muslimimiehistä vaan meistä. Meillä tarkoitan modernin maailman luonutta kulttuuria, joka sai aikaan globaalit verkostot, oikeusjärjestelmät ja kauppasuhteet, joista planeettamme on riippuvainen.”

Lopuksi kannattaa katsoa Ezra Levantin blogista löytyvä Kanadan yleisradioyhtiö CBC:n video vuodelta 1965 eli ajalta ennen Kanadan ihmisoikeuskomissioita. Siinä kerrotaan uusnatseista, jotka ”uhkaavat” kanadalaista yhteiskuntaa. Videolla nuori uusnatsi jakaa lentolehtisiä kadulla, jonka jälkeen toimittaja alkaa kysellä miehen motiiveja. Kadulla kävelevät ihmiset asettavat nuoren miehen käsitykset kyseenalaisiksi ja ilmiselvästi pitävät häntä tärähtäneenä. Lisäksi videolla esiintyy ensimmäinen Kanadan ihmisoikeuskomissioissa ihmisoikeuslain 13. pykälän perusteella tuomittu henkilö, uusnatsi John Ross Taylor, jonka päättömät ja sisäisesti ristiriitaiset opit lähinnä naurattavat vähän samalla tavalla kuin tämä suomalainen versio vastaavasta.

Videon pelottavin henkilö on kuitenkin asiantuntijana esiintyvä psykiatri Carl Stern, joka kertoo ilmiöstä nimeltä ”ryhmäviha”. Kyseessä on lääketieteellinen ongelma, josta esitetään käsittämättömiä teorioita. Kuvitelmat uusnatseista ja heidän vaarallisuudestaan johtivat vuonna 1977 Kanadan ihmisoikeuskomissioiden perustamiseen, vaikka videolla esiintyneiden henkilöiden todellinen kansansuosio mitattiin vaaleissa ja se osoittautui vaatimattomaksi.