Jos haluaa seurata
Ruotsin tilannetta, kannattaa käydä Rähmispossun
ja Paavo Tajukankaan
sivuilla. Sieltä saa ajantasaista ja usein myös hauskasti
kerrottua tietoa naapurimaamme tilanteesta. Ilman näitä sivustoja
suomen kielellä kerrottu tieto Ruotsin asioista jäisi
yksipuoliseksi. Itse olen viime ajat vältellyt Ruotsin asioiden
käsittelyä, mutta asian nousu suurvaltapolitiikan ytimeen pakotti
tarttumaan näppäimistöön.
Vähän aikaa sitten
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump kommentoi Ruotsin tilannetta
Floridassa pitämässään puheessa. Hän pyysi yleisöä
kiinnittämään huomiota siihen, mitä tapahtui Ruotsissa
”edellisenä iltana”.
Koska Ruotsissa ei
ollut tapahtunut mitään erityistä edellisenä iltana, monet
kommentoivat asiaa ihmettelevään sävyyn. Myöhemmin Trump korjasi
lausuntoaan ja kertoi viitanneensa Fox Newsin Ruotsin tilannetta
käsittelevään dokumenttiin. Vain päivä Trumpin lausunnon jälkeen
tukholmalaisessa Rinkebyn lähiössä puhkesi mellakka, josta mm.
Paavo Tajukangas raportoi.
Katerina Janouchin
tapaus
Trumpin lausunto
kiinnitti huomiota asiaan, josta maan valtaeliitti mielellään
vaikenee. Tämä taas rikkoo Ruotsin puhtoista julkisuuskuvaa maana,
jossa kaikki toimii ja kaikilla on hyvä olla. Jos joku ruotsalainen
erehtyy mainitsemaan jotakin Ruotsin epäonnistuneeseen
maahanmuuttopolitiikkaan liittyvää, hänet ristiinnaulitaan
julkisuudessa.
Tshekkiläissyntyinen
Katerina
Janouch on Ruotsissa tunnettu kolumnisti ja lastenkirjailija. Hän
erehtyi kommentoimaan tshekkiläisessä tv-lähetyksessä Ruotsin
maahanmuuttotilannetta sanoilla, joita on aiemmin kuultu vain
Ruotsidemokraateilta. Hän mm. väitti, että ”Ruotsi on romahtanut
massamaahanmuuton takia”.
Lausuntonsa jälkeen
Janouch joutui kovan kritiikin kohteeksi ruotsalaisessa
valtamediassa. Myös Janouchin kirjakustantaja otti etäisyyttä
suojattinsa lausuntoon. Yksi lastenkirjoja myyvä kauppaketju jopa
poisti Janouchin kirjat valikoimistaan. Myös pääministeri Stefan
Löfven kommentoi Janouchin puheita.
Pohjat veti
kuitenkin ”totuusmedian” kolumnisti Hynek Pallas, joka Dagens
Nyheterissä syytti
lastenkirjailijaa epäsuorasti venäläisen propagandan
levittämisestä:
”Tämän tapaisia
uutisia tulee Tshekissä usein 40 venäläistä alkuperää olevalta
sivustolta. Niiden valeuutisiaan pidetään niin hankalina, että
hallitus on perustanut erityisen yksikön valvomaan niitä ja
taistelemaan niitä vastaan.”
Luonnollisesti
noitavainon kannalta Janouchin lausuntojen todellisuuspohjalla ei
ollut merkitystä. Tärkeintä oli pitää pystyssä ruotsalaista
konsensusta maahanmuutosta ja lytätä poliittisesti epäkorrekteja
mielipiteitä lausunut julkisuuden henkilö muille varoitukseksi.
Ruotsin tilanteen
kehittyminen ei toki ole jäänyt ulkomaillakaan vaille huomiota.
Itse asiassa Ruotsista on tullut erityisesti vaihtoehtomediassa mutta
myös konservatiivisessa mediassa tyyppiesimerkki epäonnistuneesta
maahanmuuttopolitiikasta. Välillä ruotsalaisia säälitellään
mutta heille myös nauretaan, koska ruotsalaiset ovat itse soppansa
keittäneet.
Trumpin lausunto
kertoi, että tietoisuus ruotsalaisen yhteiskuntamallin karilleajosta
yltää jo suurvallan johtotasolle. Tällaista ei pelkällä
hiljaisuudella korjata.
Maineen paikkailua
Ruotsin entinen
pääministeri luuli Trumpin viitanneen puheessaan terrori-iskuun,
kuten ”totuusmedia” virheellisesti asiasta kertoi. Bildt kysyi
twiitissään, mitä Trump on mahtanut poltella. Myöhemmin Bildt
puolusteli Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa Washington
Postin julkaisemassa kolumnissa.
Bildt toimi itse
pääministerinä, kun Jugoslavian hajoamissotien seurauksena
turvapaikanhakijoita alkoi virrata Ruotsiin. Bildt puolustelee omia
toimiaan ja sanoo, että entisen Jugoslavian pakolaiset ovat
sopeutuneet hyvin Ruotsiin. Bild toteaa kolumninsa päätteeksi:
”Olen
henkilökohtaisesti ylpeä siitä, mitä maamme teki muutaman vaikean
vuoden aikana tarjomalla kodin Balkanin sotien kauhuja pakeneville.
Se, että yhteiskuntamme hyötyi siitä, on myös osa Ruotsin
menestystarinaa.”
Bildtin
kirjoituksessa annetaan luonnollisesti kaunisteltu kuva Jugoslavian
pakolaisista. Monet heistä valitsivat rikollisen uran ja heidän
joukossaan oli myös sotarikollisia. Toisaalta Bildtin kauden jälkeen
massamaahanmuutto on tuonut Ruotsiin miljoonia tulijoita maailman
väkivaltaisimmista ja huonoimmin toimivista yhteiskunnista. Tästä
asiasta Bildt vaikenee hehkuttaessaan Balkanin pakolaisten
menestystarinaa.
Bildt pyrki
toiminnallaan korjaamaan Ruotsin julkisuuskuvaa. Taustatukea tuli mm.
Alexander Stubbilta, jonka todellisuuspakoinen
twiitti tarjosi viihdettä koko rahan edestä:
”Hyvä
@realdonaldtrump, Ruotsi on maahanmuuttomyönteinen, kansainvälinen
ja liberaali. Yksi maailman hyvinvoivimmista, rikkaimmista ja
turvallisimmista paikoista maapallolla.”
Ruotsin ongelmat on
pääsääntöisesti kielletty suomalaisessa valtamediassa.
Tajukankaan ja Rähmispossun kaltaisilta sivuilta voi itse kukin
käydä lukemassa sen toisen puolen, jota valtamedia ei kerro.
Suomalaisen median
yksi älyllisesti alamittaisimmista Ruotsi-kuvauksista oli tämä
Maria
Petterssonin raportti, joka lukijoiden onneksi on piilotettu
maksumuurin taakse. Uteliaat voivat lukea sen täältä.
Suomen media vaikenee Ruotsin ongelmista ja parhaimmillaankin
vähättelee niitä.
Miksi kaikki on
tapahtunut?
Ruotsissa julkinen
keskustelu maahanmuuton ongelmista yleensä tyssää syytöksiin
rasismista ja muukalaisvihamielisyydestä. Asiallisia avauksia on
nähty vuosien varrella. Yksi näistä on Gunnar
Sandelinin artikkeli (maksumuuri) yhdeksän vuoden takaa.
Sandelin väitti
täysin totuudenmukaisesti, että journalistit pimittävät totuuden
maahanmuuttajista. Artikkeli vaiettiin kuoliaaksi ja sen kirjoittaja
menetti maineensa ”hyvänä ihmisenä”. Nykyisin Sandelin pitää
blogia yhdessä Karl-Olof
Arnstbergin kanssa.
Toisinajattelijoiden
kohtelu kertoo, että julkisessa keskustelussa on tabuaiheita, joihin
ei voi puuttua joutumatta vaikeuksiin. Tällaista yhteiskuntaa ei voi
pitää millään muotoa liberaalina muutoin kuin juhlapuheissa.
Jo vuonna 1971
brittiläinen kirjailija ja journalisti Roland
Huntford analysoi ruotsalaisen yhteiskunnan totalitaristisia
piirteitä kirjassaan ”The
New Totalitarians”. Huntfordin kritisoi ruotsalaista
sosialismia ja sanoi sen muistuttavan Aldous Huxleyn Uljas uusi
maailma -kirjassa kuvattua hyväntahtoista totalitarismia.
Tällainen
”pehmototalitarismi” ei niinkään hallitse väkivallan tai
pelottelun avulla vaan käyttää ovelaa suostuttelua ja pehmeää
manipulointia tavoitteidensa saavuttamiseen. Huntfordin mielestä
sosiaalidemokraatit olivat levittäneet sosialistisen ajattelun
kaikkiin valtiollisiin instituutioihin valtion virastoja ja
oikeuslaitosta myöten.
Kirja myös analysoi
ruotsalaista yhteiskuntaa historiallisessa viitekehyksessä.
Huntfordin mukaan Ruotsista tuli jo varhain keskitetty valtio, jossa
feodalismi historiallisena kehitysvaiheena sivuutettiin kokonaan.
Ruotsissa ei koskaan kehittynyt individualismia korostavaa
kansalaisyhteiskuntaa kuten muualla läntisessä Euroopassa.
Huntfordin kirjaa ei
ole luonnollisesti koskaan julkaistu Ruotsissa. Internetistä kirja
löytyy PDF-muodossa
ja sen analyysit ovat kirjan iästä huolimatta kestäneet hyvin
aikaa. Ruotsi on yhteiskunta, jossa voidaan toki keskustella
ongelmista kapean ”mielipidekäytävän” sisällä mutta
perusteita ei saa asettaa kyseenalaiseksi.
Siksi maahanmuuttoon
liittyvät ongelmat voivat johtua ”epäonnistuneesta
integraatiosta”, jolloin vastuu epäonnistumisesta on
yhteiskunnalla. Maahanmuuton perusteita ei sen sijaan voi asettaa
kyseenalaiseksi eli sitä, kuinka paljon tulijoita ruotsalainen
yhteiskunta kestää tai onko järkevää tuoda kymmeniä tuhansia
ihmisiä maailman väkivaltaisimmista maista.
Toisinajattelijoiden
teokset jäävät usein kustantamatta. Näin kävi myös yhdelle ehkä
tärkeimmistä ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmakohtien analyysistä.
Kirja ”Exit Folkhemssverige – ett samhällmodells sönderfall”
löytyy vain
internetistä. Kirja on kirjoitettu 2000-luvun alussa ja sen
suomennettu esipuhe löytyy täältä.
Ruotsin kehitys ei
sinänsä poikkea länsimaiden yleisestä kehityksestä muutoin kuin
intensiteetin osalta. Ruotsi on ottanut vastaan väkilukuun
suhteutettuna eniten maahanmuuttajia. Maassa vallitseva
keskustelukulttuuri on kuitenkin ainutlaatuinen yhdenmukaisuudessaan
ja kyvyttömyydessään sietää valtavirrasta poikkeavia
mielipiteitä.
Miksi Ruotsin
tilanne on tabu myös suomalaisessa valtamediassa? Miksi täällä ei
käsitellä avoimesti Ruotsin ongelmia? Syy on tietysti siinä, että
samat historialliset kehityskulut pätevät täälläkin.
Monikulttuurin edistäminen kuului pitkään Yleisradion tehtäviin.
Veronmaksajan rahoittama Yle on samalla tavalla valtiollisen
tiedottamisen väline kuin Ruotsin SVT näennäisestä
itsenäisyydestään huolimatta.
Myös Suomesta
puuttuu aito individualismiin pohjautuva kansalaisyhteiskunta. Valtio
kasvattaa ihmisiä usein kömpelösti
ja näennäisen hyväntahtoisesti, mistä kertoo viranomaisten
aloittama taistelu vihapuhetta vastaan. Kehitys on kuitenkin Ruotsiin
verrattuna vasta alkuvaiheessaan.
Ruotsin kyky
vastaanottaa siirtolaisia horjui pahasti syksyn 2015 pakolaiskriisin
yhteydessä. Tästä syystä yli 30 000 turvapaikanhakijaa ohjattiin
Tukholmasta kylmästi Luulajan junaan ja sieltä edelleen Haaparannan
matkakeskukseen meneviin busseihin. Ruotsi dumppasi
turvapaikanhakijat Suomeen ilman, että Suomen hallitus esitti
asiasta näkyvää vastalausetta.
Pitkällä
tähtäimellä asiat eivät pääty Ruotsissa hyvin. Jos nykyiset
valtapuolueet blokista riippumatta jatkavat vallankahvassa tulijoiden
virta jatkuu. Ruotsidemokraattien kannatus oli jo yhdessä
mielipidemittauksessa huimat 26,9 prosenttia.
Ruotsin eliitti ei
myöskään pysty enää kontrolloimaan maan julkisuuskuvaa
yrityksistä huolimatta. Brittiläinen tabloid-lehdistö on jo parin
vuoden ajan julkaissut säännöllisesti kauhuartikkeleita Ruotsin
ongelma-alueilta ja erityisesti siitä, kuinka poliisiviranomaisten
kyky selvittää rikoksia on romahtanut. Myös konservatiivinen
laatulehti Telegraph kuvaa artikkelissaan
Ruotsin tilannetta rehellisesti:
”… Ruotsissa
hämmästyttää eniten se, kuinka puolustuskannalla poliittiset
päätöksentekijät ovat, kun heiltä kysytään asiasta ja kuinka
he vakuuttelevat asioiden olevan hallinnassa. Koska väkivalta
koskettaa vain pientä yhteiskunnan lohkoa, Ruotsin yleiset
rikoslukemat ovat melko pienet. Ongelmat voidaan haudata datan
sekaan. Laajempaa keskustelua asiasta pyritään tukahduttamaan
sillä, mitä Ruotsissa kutsutaan mielipidekäytäväksi eli kapeaksi
määritetyiksi parametreiksi, joiden sisälle julkinen debatti
rajoittuu. Ne, jotka astuvat käytävän ulkopuolelle, saattavat
joutua syytetyksi muukalaisvihamielisyydestä tai mikä vielä
pahempaa eli syytetyksi populistisen Ruotsidemokraattien tukemisesta,
johon syyllistyy joka kuudes ruotsalainen.”
Tieto Ruotsin
omalaatuisesta yhteiskunnasta leviää maailman medioissa Ruotsin
poliittisen eliitin selittely-yrityksistä huolimatta.
Tulevaisuus kertoo,
miten Ruotsin monikulttuurisen kokeilun lopulta käy. Itse pelkään,
että se ei pääty hyvin.