Uuspuritaanit moraalin vartijoina eli kuinka Gaystapo saapui Suomeen

Kaikki alkoi Lidlin vihjailevasta maitomainoksesta. Kun Lidl lanseerasi kampanjan, jossa Milbona-maito muuttui Pohjolan meijeriksi, sitä mainostettiin lauseella: ”Tunsin olevani oikea maito väärässä tölkissä.”

Sosiaalisessa mediassa päivystävä puolestaloukkaantumiskoneisto otti tästä vihjailevasta mutta sinällään viattomasta lauseesta kiinni ja käynnisti silmittömän vihakampanjan, jota valtamedia tapaa kutsua nimellä ”someraivo”. Todellisuussa näissä ei ole kyse mistään someraivosta vaan muutaman äänekkään puolestaloukkaantujan käynnistämästä teatteriesityksestä.

Lidl joutui taipumaan ja poisti lauseen mainoksistaan. Kauppaketju ei menettänyt mainettaan vaan sai näkyvyyttä varsinkin, kun valtaosa suomalaisista ei pidä Lidlin mainoslausetta mitenkään tavattomana. Ilman puolestaloukkaantujia Lidlin mainos tuskin olisi kiinnostanut ketään.

Voice.fi -sivuston artikkelissa kirjoitettiin ”someraivosta” ja siteerattiin homobloggaaja Eino Nurmistoa, joka selitti kaikille, miten äärimmäisen loukkaava Lidlin mainos oli:

”Nämä mainokset vahvistavat ongelmallisia ja vääriä stereotypioita. Transsukupuolisen sukupuolenkorjausprosessissa ei ole kyse mistään purkista toiseen vaihtamisesta, vaan pitkästä ja raskaasta prosessista.”

Siitäs saitte kaikki te empatiakyvyttömät surkimukset, jotka ette ymmärrä, miten vaikeaa transuna oleminen on. Katsokaa minua, kun minä tunnen empatiaa ja kerron mielipiteeni kaikille, vaikka heitä ei kiinnostaisi kuulla sitä.

Nummisto oli kuullut mainoksesta ”transsukupuolisten blogiseuraajiensa kautta”:

”He olivat pettyneitä, surullisia ja vihaisia siitä, kuinka kerta toisensa jälkeen he joutuvat kohteiksi julmalle pilkalle ja ihmisten ymmärtämättömyydelle.”

Lidlin mainoksessa ei tietysti ollut kyse mistään julmasta pilkasta vaan Nummisto vetää loukkaantumisen pahasti yli, mikä kertoo ulkopuoliselle, että kyse on hänen kohdallaan puhtaasta narsismista. Nummisto tietää, että mikään ei ole herkempää ja arvokkaampaa kuin transsukupuolisen tai muun korkean uhristatuksen vähemmistöryhmän kuviteltu loukkaantuminen eikä mikään nosta omaa moraalista statusta enemmän kuin loukkaajan teilaaminen julkisuudessa.

Luonnollisesti Nummistolla on valmiina neuvo Lidlille:

”Hän myös toivoo, että Lidl noudattaa tulevaisuudessa tarkempaa harkintaa mainonnassaan.”

Eli kavennetaan lisää ilmaisuvapautta, jolloin kaikilla on kiva olla eikä kukaan loukkaannu? Näinhän ei tietysti ole. Kun yhdessä asiassa annetaan periksi puolestaloukkaantujille, pian tulee seuraava ”epäkohta”. Tätä kirjoitettaessa taustalla pyörii Yle Fem -kanavan tv-ohjelmaa, jossa transsukupuoliseksi itsensä tunteva valittelee sukupuoliolettamaa. Uhriutumisen ääni kuului voimakkaana, vaikka kuva ei näykään. Ehkä tulevaisuudessa kuka tahansa saa valita minkä tahansa sukupuolen haluaa.

Tämäkin näytelmä on jo esitetty Yhdysvalloissa, jossa LGBT-aktivistit ovat menestyksellä vaatineet transsukupuoliselle oikeutta itse valita, meneekö hän naisten vai miesten vessaan. Obaman hallinto antoi viime toukokuussa määräyksen, jonka mukaan kaikissa koulupiireissä transsukupuolisella tulisi olla oikeus valita joko miehille tai naisille tarkoitettu WC sukupuoli-identiteettinsä perusteella. Sukupuoli-identiteetti taas on se, jonka kyseinen henkilö tuntee itsellään olevan riippumatta biologisesta sukupuolesta.

Esitys joutui vastatuuleen Pohjois-Carolinan osavaltiossa, jossa säädettiin laki julkisten tilojen turvallisuudesta. Sen oikeus käyttää miesten tai naisten vessaa määräytyy biologisen sukupuolen perusteella. Biologiseksi sukupuoleksi taas katsotaan syntymätodistukseen kirjattu sukupuoli. Kiistan käsittely jatkuu tuomioistumissa todennäköisesti pitkään. Luonnollisesti Pohjois-Carolinan osavaltiosta tuli amerikkalaisessa valtamediassa suvaitsemattomuuden ja LGBT-vastaisuuden symboli.

Kiista oikeudesta käyttää miesten tai naisten vessaa on vielä Suomessa käymättä, mutta se käydään varmasti täälläkin.

Valavuorelle potkut

Vasta perustetun Espoo United -koripalloseuran toimitusjohtajaksi valittu Aleksi Valavuori kertoi Twitterissä oman mielipiteensä puolestaloukkaantujien toiminnasta Lidlin mainoskohun yhteydessä:

”Nyt on taas joku puuterikuorrutettu glitteri-rimppakinttuhintti vetänyt maidot väärään reikään. Enkä tarkoita nenää.”

Puolestaloukkaantujille Valavuoren twiitti tarjosi tyhjän maalin, jonne pallon voi vapaasti potkaista. Valavuoren twiitistä nämä luonnollisesti kysyivät, että edustaako Valavuoren mielipide Espoo Unitedin mielipidettä.

Valavuoren ongelmaksi muodostui se, että hän ryhtyi pyytelemään anteeksi ja selittelemään. Hän ilmeisesti ymmärsi, mikä hänellä on vastassa ja mihin ”someraivo” mahdollisesti johtaa. Tässä vaiheessa oli kuitenkin liian myöhäistä. Valavuoren matelu puolestaloukkaantujien edessä ei auttanut, vaan hänen anteeksipyyntönsä katsottiin ”epäaidoksi”.

Espoo Unitedin omistaja Jussi Salonoja katsoi Valavuoren aiheuttaman negatiivisen julkisuuden liian suureksi ja antoi Valavuorelle tylysti potkut. Puolestaloukkaantujat voittivat taas. Näin tapahtui, vaikka melko suuri osa suomalaisista, luultavasti jopa enemmistö, on asiallisesti samaa mieltä Valavuoren kanssa. Lidlin maitokohu oli tekemällä tehty ja aiemmin mainittu Esko Nummiston loukkaantuminen oli teennäinen ja täysin ylimitoitettu.

Ristiinnaulitsija

Yhtenä Valavuoren ristiinnaulitsijana hääri Vihreiden kansanedustaja Jani Toivola, jolta löytyy kaksi merkittävää uhristatusta nostavaa ominaisuutta eli hän on tummaihoinen ja homo. Toivola kommentoi Valavuoren lausuntoa Twitterissä:

”Sanat joita käytät sekä niiden sisältämä lataus asettuvat pitkään alistamisen ketjuun. Ei toimi vitsinä.”

Puolestaloukkaantujat voivat ymmärtää huumoria, mutta suhtautuvat äärimmäisen tosikkomaisesti huumoriin, jossa pilkataan vähemmistöjen edustajia. Varsinkin huonon vitsin kertominen on suuri synti.

Toivola ei itse ole ujostellut esitellä omia asioitaan julkisuudessa. Äskettäin hänestä on julkaistu kirja, jossa hän kertoo elämänsä avainkohdista. Hän mm. kertoo koko elämänsä halunneensa oman lapsen. Koska Toivola on homo, hän ei luonnollisesti halunnut naimisiin. Sen sijaan hän etsi lapselleen äidin netistä. Sellainen löytyi ja nyt Toivola hoitaa lastaan viikot ja lapsen äiti viikonloppuisin.

Kirjassaan Toivola kertoo myös ensimmäisestä seksikokemuksestaan. Toivola oli mennyt New Yorkissa puistoon, jossa hän oli harrastanut suojaamatonta anaaliseksiä hänelle ennestään tuntemattoman miehen kanssa.

Olen kerran kuullut radiossa Toivolan puhuvan. Se tapahtui muistaakseni jonkin verran sen jälkeen, kun hänet oli valittu kansanedustajaksi ensimmäiselle kaudelleen. En muista puheen sisällöstä yhtään mitään, koska se oli ympäripyöreää suvaitsevaista lässytystä vailla mitään päätä tai häntää.

Mitä tulee Toivolan tekemisiin, niitä ei poliittisesti korrektissa ilmapiirissä sovi arvostella. Hänen tekemisiään ja erityisesti rohkeutta kertoa kokemuksistaan voi vain pitää kunnioitettavana eikä narsistisena ekshibitionismina, jota ne todellisuudessa edustavat.

Toivolan onneksi hänen satunnainen seksikumppaninsa joko ei ollut HIV-positiivinen tai sitten virus ei muuten vaan sattunut tarttumaan. Joka tapauksessa en tiedä ketään, joka olisi julkisuudessa arvostellut Toivolan käytöstä omalla nimellään. Sellainen henkilö saisi puolestaloukkaantujien vihat niskoilleen ja joutuisi julkisesti häpäistäväksi.

Toivolan, Nummiston ja muiden puolestaloukkaantujien avulla olemme saaneet Suomeen oman Gaystapon. Tämän tehtävänä taas on häpäistä julkisuudessa sellainen henkilö, joka erehtyy joko tahallaan tai huolimattomuuttaan sanomaan jotakin vähemmistöä mahdollisesti loukkaavaa. Gaystapon olemassaolo kertoo, että homojen oikeuksien puolesta toimiva aktivismi on muuttunut suvaitsevaiseksi fasismiksi, joka on todellista ja aiheuttaa konkreettista vahinkoa todellisille ihmisille. Suvaitsevaisuus ei ole mitään vapaamielisyyttä vaan eri mieltä olevien säälimätöntä demonisointia, jonka tavoitteena ei ole keskustelu vaan suiden tukkiminen.

Tunteilla manipulointia

Vuosi sitten alkaneen turvapaikanhakijoiden vyöryn käynnisti Turkin rannikolle hukkunut pikkulapsi Alan Kurdi. Hänen kuviaan näytettiin kaikissa medioissa, mikä sai aikaan valtaisan tunnekuohun. Sen alle jäi se tosiasia, että ylivoimainen valtaosa Eurooppaan tunkeutuneista oli aikuisia miehiä.

Missään tämä ei näy paremmin kuin Ranskan Calaisin pahamaineisessa ”Viidakoksi” ristityssä leirissä, jossa tuhannet Eurooppaan päässeet muslimit ja afrikkalaiset odottavat mahdollisuutta siirtyä laittomasti Britanniaan.

Empatiaa

Kun Britannia ja Ranska yhdessä sopivat Calaisin leirin tyhjentämisestä, massojen manipulointiin tarvittiin taas tunnetta. Sitä tarjosi parhaat päivänsä jo nähnyt pop-tähti Lily Allen, joka pyysi Calaisin leirissä asuneelta teinipojalta anteeksi oman maansa puolesta sitä, mitä poika on joutunut kestämään, ja purskahti sen jälkeen itkuun.

Koska Lily Allen kuuluu ns. hyviin ihmisiin, kukaan (paitsi rasistit) ei asettanut kyseenalaiseksi pop-tähden oikeutta pyytää anteeksi koko Britannian puolesta. Häntä ei ole äänestetty poliittiseen luottamustehtävään ja hän on ansioitunut lähinnä vain musiikin puolella. Allen liikuttui 13-vuotiaaksi itseään väittävän afgaanipojan tarinasta kyyneliin asti, vaikka tarinan todenperäisyydestä ei ole mitään varmuutta eli kyseessä voi olla ns. kurpitsavaunutarina.

Lisäksi ei ole Britannian vika, että nuoret muslimiehet viettävät aikaansa Calaisin leirillä. Nämä miehet ovat itse valinneet kohtalonsa tavoitellessaan huoletonta loppuelämää brittiläisen veronmaksajan kustannuksella itselleen ja myöhemmin maahan tuleville sukulaisilleen.

Ranska taas ei ole mikään kehitysmaa vaan moderni eurooppalainen yhteiskunta, joka kyllä pystyisi järjestämään leirin asukeille paremmat oltavat, jos tahtoa löytyisi. Sitä taas ei löydy, koska Ranska haluaa mieluummin siirtää vastuun leirin asukkaista kanaalin takaiselle naapurilleen eikä halua, että ”Viidakon” asukkaat hakisivat turvapaikkaa Ranskasta.

Partalapsia Britanniaan

Hieman ennen Allenin itkeskelyä Britannian sisäministeri Amber Rudd ilmoitti Britannian ottavan vastaan alaikäisiä Calaisin leiriltä ja kehotti Ranskaa nopeuttamaan prosessia. Pariisi puolestaan ilmoitti, että leiri suljetaan piakkoin.

Pian alaikäisiä alkoikin saapua vastaanottokeskukseen. Mikään suuri yllätys ei ollut se, että suuri osa tulijoista näytti aikuisilta miehiltä. Daily Mail kirjoitti:

”Lapsiksi itseään väittävät maahantulijat peittivät kasvonsa vihreään huopaan saapuessaan eilen Britannian anomaan turvapaikkaa, mikä herätti epäilyksiä, että jotkut valehtelivat ikänsä.”

Lehtijutussa on myös kuva sinisessä hupparissa kävelevästä, lähes nelikymppiseltä näyttävästä miehestä, jota avustusjärjestöt aluksi väittivät pakolaislasten tulkiksi. Myöhemmin kävi ilmi, että mies ei ollut tulkki vaan valehteli ikänsä.

Lily Allen kyyneliä tarvittiin peittämään se ikävä tosiasia, että suurin osa Britannian vastaanottamista turvapaikanhakijoista ei ole alaikäisiä vaan aikuisia miehiä. Allenin kyyneleet eivät kuitenkaan riittäneet, vaan turvapaikanhakijoiden saapumispaikalle Lontooseen oli pystytetty verho, jota kutsuttiin ”Croydonin poimutetuksi verhoksi” ja jonka tarkoituksena oli estää lehtimiehiä kuvaamasta tulijoita.

Aiemmin käsite partalapsi (skäggbarn) on tullut tutuksi Ruotsista, joka ei ole tehnyt alaikäisiksi itseään väittäneille tulijoille ikätestejä. Hyvien ihmisten mielestä ikätestit olisivat loukkaavia. Siksi aikuisia turvapaikanhakijoita sijoitetaan kouluihin ruotsalaislasten kanssa. Tämä taas johtaa tahattomaan komiikkaan, kun valtamedia ja viranomaiset joutuvat teeskentelemään, että aikuiset miehet ovat oikeasti lapsia. Ne, joiden mielestä keisarilla ei ole vaatteita ja uskaltavat myös sanoa sen ääneen, joutuvat nimittelyn ja moralisoinnin kohteeksi.

Ritari valkoisella ratsullaan

Luonnollisesti kaikki eivät olleet vaikuttuneita Lily Allenin kyynelistä vaan rohkenivat antaa negatiivista palautetta. Edes Allenin uhriutuminen ei auttanut, joten avuksi tarvittiin ritari valkoisella ratsullaan, joka pelasti Allenin vihapuheelta ja haukkui arvostelijat rasisteiksi.

Ritarin roolin otti itselleen entinen jalkapalloilija ja nykyinen tv-kommentaattori Gary Lineker, joka twiittasi:

”Tapa, jolla jotkut kohtelevat näitä nuoria pakolaisia, on hävyttömän rasistinen ja täysin sydämetön. Mitä maallemme on tapahtumassa?”

Joku voisi kysyä, mikä oikeus entisellä jalkapalloilijalla ja nykyisinkin hyvin tienaavalla ”punditilla” on nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja ryhtyä tuomariksi. Näin moni tekikin ja kysyi, millä oikeudella Linekerin kaltaiset miljonäärijulkkikset kertovat briteille, mitä heidän pitäisi tehdä.

Konservatiivien kansanedustaja David Davies puolestaan vaati tulijoille ikätestejä ja totesi:

”Avustusjärjestöjen mukaan nuoret lapset tarvitsevat apuamme toisin kuin ne tänne saapuvat vantterat nuoret aikuiset.”

Valheella on tarkoituksensa

Turvapaikanhakijoiden vastaanotto on kokonaisuudessaan rakennettu valheen päälle. Käytännössä siitä on muodostunut taloudellisen siirtolaisuuden väylä niille, joita kukaan järkevää maahanmuuttopolitiikkaa harjoittava valtio ei ikinä hyväksyisi asukkaikseen.

Valheen pönkittämiseen tarvitaan manipulointia. Tätä taas edustaa niin Lily Allenin kyynelet, Gary Linekerin omahyväinen moralisointi kuin viranomaisten harjoittama peittely. Britannia on kuitenkin huono paikka tällaiselle, koska siellä mediasta löytyy myös niitä, jotka naureskelevat partalapsille eivätkä tee Allenin ja Linekerin kaltaisista narsistisista julkkiksista pyhimyksiä.

Suomessa Allen ja Lineker olisi jo kanonisoitu valtamedian yksiäänisellä ylistyksellä eikä vastaväitteille olisi annettu palstatilaa tai tv-aikaa. Voi olla, että heidän tuekseen olisi jo järjestetty Meillä on unelma- tai Peli poikki -mielenosoitus.

Sentimentaalisuuden alle nimittäin jää kokonaan Calaisin asukkaiden vuosikaudet jatkunut turvattomuus, jota lähellä sijainnut ”Viidakko” on aiheuttanut. Leirin purkaminen, jos se nyt tällä kertaa onnistuu, olisi helpotus paikallisten asukkaiden lisäksi myös rekkakuskeille, jotka kulkevat Calaisista autolautalla Britanniaan. Helpotusta lisää myös tien suojaksi rakennettava muuri, jonka toivotaan pitävän rekkoihin pyrkivät salamatkustajat loitolla.

Brittiläisestä näkökulmasta Calaisin leiri ei kuulu heille vaan se on näyttö Euroopan Unionin suuren unelman eli Schengenin alueen epäonnistumisesta. Kun EU ei pysty valvomaan ulkorajojaan ja rajaviranomaiset pyörittävät Välimerellä lähinnä meritaksipalvelua, uusia tulijoita tulee jatkuvasti lisää. Britannia teki aikanaan oikein, kun se jäi pois Schengenin sopimuksesta. Luultavasti Calaisin leirillä oli oma merkityksensä, kun enemmistö briteistä äänesti EU:sta eroamisen puolesta.

Asiat käännetty ylösalaisin

Lännessä elämme nykyisin yhteiskunnassa, joissa arvot ovat peräisin noin 50 vuotta sitten tapahtuneesta suurten ikäluokkien sukupolvikapinasta, kuten Alkon kassalla -blogin Seppo Oikkonen kirjoituksessaan toteaa. Näitä arvoja voi kutsua postmoderniksi vasemmistolaisuudeksi, johon suuntaan länsimainen marxilaisuus kehittyi, kun neuvostokommunismin epäonnistuminen kävi selväksi.

Nämä arvot ovat nyky-yhteiskunnassa lyöneet itsensä täysin läpi etenkin yhteiskunnan yläkerroksissa, jonne päästäkseen on omaksuttava postmodernit vasemmistolaiset arvot ainakin ulkoisesti. Tässä kirjoituksessa kuvataan, miten postmoderni vasemmistolaisuus suhtautuu islamiin ja ketä se syyttää islamilaisesta radikalismista.

Avoimesti harjoitettu uskonto on hyvää

Aloitetaan Helsingin Sanomista ja Satu Vasantolasta, jonka sepustus löytyy täältä:

”Mitä avoimemmin ja julkisemmin uskontoa harjoitetaan, sen turvallisempaa uskonto on.”

Tässä hän siteeraa Olivier Roy -nimistä ranskalaista professoria. Esimerkkinä suljetusta uskonnollisesta yhteisöstä Vasantola luonnollisesti mainitsee lestadiolaiset:

”Muistanette hyväksikäyttökohun lestadiolaisyhteisöstä? Hyväksikäyttö sai jatkua, koska yhteisöllä oli oma, tiukka rippikäytäntönsä. Kun joku pyysi anteeksi, anteeksi oli annettava eikä synnistä saanut enää puhua.”

Varsinainen ongelma löytyy kuitenkin suhtautumisesta islamiin:

”Ajatus on loogisesti mahdoton, sillä muslimeja on 23 prosenttia maailman väestöstä. Sellainen ihmisjoukko ei mitenkään voi olla kovin yhtenäinen.”

”Islamin kriitikot ovat kuitenkin tietävinään, että islam edustaa väkivaltaa ja terrorismia ja että jihadistien iskut johtuvat uskonnosta.”
…
”Uskonto on aivan liian helppo selitys monimutkaiseen terrorismin ongelmaan. Aiheeseen perehtyneet tutkijatkin selittävät terrorismin syntyä eri tavoin.”
Vasantolan kirjoitus paljastaa postmodernin vasemmistolaisen ajattelutavan ja käsityksen uskonnoista. Kaikki uskonnot voivat olla ”hyviä” tai ”pahoja”. Tärkeintä on se, että uskontoa harjoitetaan julkisesti. Kun imaami saarnaa maailmanlaajuista kalifaattia sharia-lakeineen ja vaatii homoseksuaalien kivittämistä, hänen uskontonsa on turvallista, koska imaami saarnaa julkisesti.
Aivan yhtä mieletön on Vasantolan käsitys islamin kriitikoista. Nämä ovat toki sikäli tyhmiä, että eivät keksi terrorismin tueksi yhteiskunnallisia teorioita vaan toteavat, että islamilainen terroristi perustelee tekonsa islamin pyhillä kirjoituksilla ja islamin profeetan antamalla esimerkillä. Islamin kriitikko on myös itse löytänyt islamin kirjoituksista tukea vääräuskoisia vastaan käytettävälle väkivallalle. Nämä eivät kuitenkaan paina mitään todellisuudelle vieraiden yhteiskunnallisten teorioiden rinnalla.
Postmoderni vasemmistolainen ajattelee, että uskonnon opetuksilla oikeasta ja väärästä ei ole merkitystä. Kaikki pyrkivät hyvään eikä yksikään uskonto ole paha paitsi ehkä kristinusko, joka on syyllistynyt moneen pahaan asiaan ristiretkistä inkvisitioon. Vuosisatoja kestänyttä islamilaista jihadia ei heidän maailmassaan ole koskaan ollut olemassa. Vasantolan kirjoitus myös toteaa saman postmodernin käsityksen islamista kuin Maria Pettersson infantiilissa blogikirjoituksessaan. Muslimeja on 23 prosenttia maailman väestöstä eli sinä et voi sanoa islamista mitään.
Asiantuntija kertoo ”juurisyyt”
Toimittajat eivät suinkaan ole keskineet käsityksiä omasta päästään vaan tukeutuvat samanmielisiin asiantuntijoihin. Yksi näistä on Helsingin yliopiston etnisten suhteiden ja nationalismin laitoksen (CEREN) tutkija Karin Creutz, joka esiintyy usein mediassa päivystävänä dosenttina islamia ja terrorismia koskevissa kysymyksissä.
5.10.2016 Creutz esiintyi Mtv3:n seitsemän uutisissa ja kommentoi pakolaiskriisin hillitsemistä lausunnolla, joka vilisi poliittisesti korrekteja klisheitä:
”Tiukentunut rajapolitiikka ei ratkaise mitään.”
”Täytyy olla laillisia reittejä päästä.”
”Huoltosuhde on heikko Suomessa.”
”Hyvällä kotouttamispolitiikalla saataisiin asia korjattua.”
”Saatais samalla meidän ikäpyramidia oikaistua.”
Tutkija Creutz myös näkee itsensä sillanrakentajana valtaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Helsingin Sanomat on kirjoittanut hänestä myötäkarvaan silittelevän artikkelin, jossa Creutz väittää joutuneensa kärsimään maanpetturileimasta, koska hän pureutunut terrorismin syihin. Sillä, että hän selittää terrorismin heikosti perustelluilla yhteiskunnallisilla teorioilla eikä terroristien ideologialla, voi olla oma merkityksensä. HS ei kuitenkaan kerro, mitä vastauksia Creutz on tutkimuksissaan löytänyt. Uhritumiselle sen sijaan annetaan palstatilaa:
”Usein Creutz saa kuulla olevansa maanpetturi. Creutzin koetaan myötäilevän terrorismia, kun hän haastattelee tutkimusprojektiaan varten Isisiin liittyneiden läheisiä ja terrorismirikoksista tutkinnassa olleita henkilöitä.”
Todellisuudessa Creutz kerää negatiivista palautetta aivan aiheellisesti omien julkisuudessa esittämiensä perusteettomien väitteiden takia. Muslimit muka radikalisoituvat epäoikeudenmukaisuuden kokemusten takia. Todisteena hän käyttää viharikoksia, jotka tarkemmin tarkasteltuna eivät ole viharikoksia ollenkaan. Samalla hän luonnollisesti vaatii analyyttista ja tosiasioihin pohjautuvaa keskustelua, joka poistaa stereotypiat ja yksinkertaistetut ajatusmallit.
Islamin valkopesuun Creutz syyllistyy, kun hän esittää reaalimaailmalle vieraita yhteiskunnallisia selityksiä islamilaiselle väkivallalle eli ”radikalisoitumiselle”:
”...väkivaltainen radikalisoituminen on tulos eriarvoisuuden, turhautumisen, polarisaation ja sosiaalisen syrjinnän monimutkaisista prosesseista.”
Creutzille ei ole väliä, vaikka suuri osa länsimaissa kasvaneista islamilaisista terroristeista tulee keskiluokkaisista perheistä ja on hyvin koulutettuja etenkin verrattuna islamilaisissa maissa asuviin uskonveljiinsä. Hän myös syyttää länsimaista yhteiskuntaa muslimien radikalisoitumisesta eikä näe islamissa mitään vikaa.
Creutz harrastaa älyllistä terrorismia
Creutz hyökkää liki kaikkia mahdollisia tahoja vastaan etsiessään ”juurisyitä” islamin nimissä harjoitetulle väkivallalle. Suojelupoliisin menetelmät kuulemma saavat sukulaiset tuntemaan turvattomuutta, Creutz väittää Supon vaikuttavan jopa siihen, että jotkut muslimit matkustavat Syyriaan taistelemaan Islamilaisen valtion riveissä.
Media taas saa huutia, koska iltapäivälehdet pelottelevat maahanmuuton uhkakuvilla. Tutkijat saivat osansa Creutzin kritiikistä, kun he erehtyivät Maahanmuutto ja turvallisuus -raportissaan tekemään vääriä johtopäätöksiä. Helsingin yliopiston tutkijat Karin Creutz, Markus Jäntti ja Lena Näre tyrmäsivät Poliisammattikorkeakoulun tutkimuksen ja väittivät Image-lehden kirjoituksessaan, että raportissa on useita lähdekritiikkiin ja hyvän tieteellisen käytännön kriteereihin liittyviä ongelmia.
Todellisuudessa Poliisiammattikorkeakoulun raportissa käsiteltiin asioita monipuolisesti eri näkökulmista. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Creutzille ja kumppaneille, joiden mielestä ideologia määrittelee etukäteen tutkimuksen lopputuloksen ja sen sallitut tulkinnat.
Luonnollisesti Creutz myös tekee yhteistyötä poliittisen islamin edustajien kanssa. Helmikuussa 2016 hän kirjoitti yhdessä Hunderra Assefan kanssa raster.fi -sivustolle artikkelin ”Islamofobiseen toimintaan ja vihapuheeseen on puututtava nyt”. Siinä liioiteltiin Suomessa asuvien muslimien kärsimyksiä ja rinnastettiin muslimeiden kohtaama väitetty vihapuhe Ruandan kansanmurhaan:
”Muslimit kohtaavat nykypäivänä Suomessa väkivaltaan ja tappamiseen kiihottavaa vihapuhetta, joka muistuttaa Ruandan kansanmurhaa ja Holokaustia edeltänyttä retoriikkaa.”
Moinen liioittelu on toki nyky-yhteiskunnassa hyväksyttävää silloin, kun liioittelija edustaa vähemmistöä tai oikeata ideologiaa. Hunderra Assefa edustaa Suomen nuoret muslimit -nimistä järjestöä. Kyseinen järjestö tekee yhteistyötä Ruotsin nuoret muslimit -nimisen järjestön kanssa. Ruotsin järjestö on kutsunut tilaisuuksiinsa esiintymään vihasaarnaajia, jotka mm. vaativat homoseksuaalien kivittämistä ja sharia-lakia Pohjolaan. Suomen muslimit järjestönä edustaa Saudi-Arabiasta peräisin olevaa salafismia.
Disinformaatiota
Creutz ja kumppanit pyrkivät kääntämään asetelman päälaelleen. Heidän puheissaan ne, jotka varoittavat islamilaiseen ideologiaan sisältyvistä uhkakuvista, edustavat kuvitteellista islamofobiaa ja ovat todellisuudessa vastuussa ”radikalisoitumisesta”, joka taas ikään kuin perustuu islamofobien harjoittamaan ”noituuteen”.
Todellisuudessa radikalisoituminen tarkoittaa islamin poliittisen puolen omaksumista ja sen tavoitteiden sisäistämistä. ”Radikalisoitunut” tavoittelee sharia-lakiin perustuvaa islamilaista teokratiaa joko rauhanomaisesti tai väkivaltaisin keinoin. Tätä ei kuitenkaan saa sanoa kuten ei myöskään sitä, että ulkopuolisille maltillisina rauhanomaisina esiintyvissä moskeijoissa voidaan saarnata vihaa vääräuskoisia kohtaan, kivitystuomioita homoseksuaaleille ja avointa juutalaisvihaa.
Valkopestessään islamia Creutz raivaa tietä islamin ja erityisesti sen poliittisen puolen leviämiselle. Hän ei välttämättä ole maanpetturi, kuten hänestä Helsingin Sanomissa julkaistussa uhriutumiskirjoitussa sanotaan vaan enemmänkin hyödyllinen idiootti perinteisessä leninistisessä mielessä. Se, että häntä käytetään säännöllisesti asiantuntijana valtamediassa, on häpeäksi medialle.

Valtamedia kannattaa sensuuria

MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskin määrättiin vangittavaksi poissaolevana Helsingin käräjäoikeudessa 6.10. Tätä ennen MV-lehden verkkosivuja yritettiin oikeusteitse sulkea, mutta tuolloin tuomioistuin ei antanut lupaa toimenpiteelle.

Aamulehden Seppo Roth perusteli tuolloin sulkemispyrkimystä ”lain toteuttamisella”. Rothilta oli kuitenkin hänen viittaamastaan Sananvapauslaista jäänyt yksi kohta lukematta:

”Tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.”

Itse Sananvapauslaki on myös pahasti vanhentunut. Siinä on lähinnä lakitekstiin kirjattu perinteisen joukkotiedotusvälineen käytännöt. Mitä luultavimmin valtamedia on itse vaikuttanut lain sisältöön. Lain laatijat eivät luultavasti ymmärtäneet, miten paljon internet muuttaa julkaisutoimintaa. Kuka tahansa nettiin juttuja rustaava on tavallaan ”päätoimittaja”, vaikka ei työstään palkkaa saisikaan. Roth toteaa ykskantaan:

”Tässä casessa ei ole kyse sananvapauden rajoittamisesta vaan lain toteuttamisesta.”

Vaikka ylimielinen journalisti katsoo itse edustavansa oikeaa sananvapautta, toimenpide olisi loukannut sananvapautta. Janitskinin toimittaman MV-lehden lukijamäärät ovat jo suuremmat kuin useimmilla maakuntalehdillä. Jos oikeus olisi päättänyt poistaa MV-lehden yleisön saatavilta, teko olisi edustanut tyylipuhdasta sensuuria. Nyt syyttäjäpuolelle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi yrittää hankkia Janitskinille mahdollisimman kova tuomio ja näin lopettaa lehden julkaisu.

Seppo Roth työskentelee Alma Median omistamassa sanomalehdessä. Oikeusjutussa Janitskinia vastaan on mukana useita mediataloja. Valtamedian journalistit eivät voi olla puolueettomia tilanteessa, jossa heidän työnantajansa ovat jutussa asianomistajia.

Luonnollisesti journalisti myös näyttää mielellään, mitä virheitä MV-lehdestä löytyy. Esimerkkinä hän tarjoaa blogikirjoituksen, jossa on analysoitu yksi MV-lehden juttu. Siinä otsikossa sanotaan, että Ruotsissa raiskataan 164 naista joka päivä. Juttu perustuu vuodelta 2013 peräisin olevaan ruotsalaiseen blogikirjoitukseen.

Lily.fi -blogin kirjoittaja ihmettelee sitä, miten MV-lehti on saanut luvun 164, joka tekee noin 60 000 raiskausta vuodessa. Todellisuudessa poliisille ilmoitettuja raiskauksia on noin 6000. Raiskausten määrä on Ruotsissa kasvanut tasaisesti ja Ruotsissa ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu eniten Euroopassa väkilukuun suhteutettuna. Tilastot eri maiden välillä eivät välttämättä ole keskenään vertailukelpoisia.

Ruotsin rikostutkimuslaitos Brå arvioi, että raiskausten kohdalla ilmoituskynnys on korkea ja vain noin viidesosa rikoksista ilmoitetaan poliisille. Jos tuo luku 6000 kerrotaan viidellä, saadaan luku 30 000, joka tekisi 82 raiskausta päivässä. Italiankielinen lähde ei enää ole verkossa mutta löytyy internetin arkistoista.

Tarve vähätellä maahanmuuttajataustaisten tilastollista yliedustusta seksuaalirikostilastoissa kuuluu olennaisena osana moderniin poliittisesti korrektiin journalismiin. Myös Seppo Roth toimii kunnon journalistin tavoin:

”Me täällä kamalassa valtamediassa tosiaan yleensä toimimme niin, että etsimme juttujen pohjaksi dataa, ennen kuin alamme puhua raiskausaallosta. Korostan kuitenkin, että en ole ruotsalaisten raiskausten erikoistuntija, mutta tällaisen lyhyen asiaan perehtymisen perusteella en löytänyt raiskausaallosta vielä hirmuisesti faktaa.”

Jos Seppo Roth olisi lukenut niitä tilastoja, hän olisi havainnut, että ilmoitettujen raiskausten määrä on kasvanut samassa tahdissa massamaahanmuuton kanssa. Näiden välillä on selkeä korrelaatio. Suomessakin on havaittavissa tiettyjen maahanmuuttajaryhmien suhteellinen yliedustus seksuaalirikoksissa.

Viimeisin törkeä joukkoraiskaus tapahtui Gotlannin saarella, jossa kolme turvapaikanhakijaa raiskasi rullatuoliin sidotun naisen. Syyttäjä kuitenkin vapautti epäillyt pian, mikä aiheutti paikallisen väestön keskuudessa kuohuntaa ja poliiseja jouduttiin tuomaan mantereelta suojelemaan turvapaikanhakijoita.

Roth antaa lopuksi MV-lehdelle ilmaisia neuvoja:

”Ja kun MV-lehdestä rikosilmoituksia on lyhyessä ajassa tehty "kymmeniä" rikosilmoituksia (MV-lehdestä useita kymmeniä rikosilmoituksia) , niin voisiko siitä jopa päätellä jotain? Että toimintatavoissa voisi olla petraamisen varaa? Voisiko joskus miettiä, että ehkä kaikki vika ei ole aina muissa? Että kaikki ei ole ajojahtia?”

Mistä nämä kymmenet rikosilmoitukset oikeasti kertovat? Voisivatko ne kenties johtua siitä, että tiettyjen poliittisten suuntausten edustajat eivät ole tottuneet laajaan sananvapauteen vaan haluavat sensuroida omasta mielestään vastenmieliset jutut pois internetistä? Myös valtamedia itse lietsoo vihapuhehysteriaa mutta ei vahingossakaan kerro, mistä vihapuheen tunnistaa konkreettisesti. Johtuisikohan se siitä, että kyseiselle yläkäsitteelle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää?

MV-lehden olemassaolon oikeutus perustuu siihen, että siellä on kootusti kerrottu ne asiat, jotka valtamedia jättää kertomatta tai joista valtamedia puhuu muunneltua totuutta. Voisiko olla niin, että valtamedian journalismin ideologinen vinouma on niin suuri, että ihmiset eivät enää luota valtamedian uutisointiin etenkään maahanmuuttoa ja monikulttuuria koskevissa asioissa?

Naapurimaassamme Ruotsissa on ehkä Euroopan laajin vaihtoehtomedian verkosto. Vastaava on Suomessa vasta idullaan ja MV-lehti on sen suosituin ja näkyvin lipunkantaja. Vaikka oikeudenkäynti pysäyttäisikin Janitskinin, uusia vaihtoehtomedioita kasvaa varmasti tilalle.

Lopuksi sanon, että valtamedia pimittää täysin tietoisesti totuuden maahanmuutosta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Se tekee näin jättämällä olennaisia asioita kertomatta ja kirjoittamalla kaunisteltuja ja tunteisiin vetoavia tarinoita maahanmuuttajista. Siksi MV-lehti on ansainnut olemassaolon oikeutuksensa.