Vasemmistoliberalismin inkvisitio

Kanadassa päättyi viime viikolla Brittiläisen Kolumbian ihmisoikeuskomission istunto MacLeans-viikkolehteä vastaan. Käsittelyn liveblogi (yhteensä viisi osaa) on nähtävissä englanninkielisenä täällä. Mark Steyn ja Ezra Levant ovat lisäksi omilla sivuillaan seuranneet tapahtumia.

Anglosaksiset oikeusperiaatteet syyttömyysolettamineen on ihmisoikeuskomissioissa heitetty romukoppaan. Jos yksityishenkilö joutuu ihmisoikeuskomissioon syytetyksi, hän vastaa kustannuksistaan itse siinäkin tapauksessa, että hänet vapautettaisiin syytteistä. Sen sijaan kuka tahansa syrjintää kokenut voi ajaa omaa asiaansa ihmisoikeuskomissiossa kanadalaisen veronmaksajan kustantaessa lystin. Syylliseksi tuomittu vastaaja voidaan lisäksi tuomita korvauksiin ilman varsinaista oikeudenkäyntiä (jollainen siis ihmisoikeuskomission istunto ei ole).

Modernin vasemmistoliberalismin periaatteet sisäistäneelle tuollainen ei tietystikään ole mikään vääryys. Onhan tarkoituksena voimavaraistaa vähemmistöjä, sillä oikean ihmisoikeusopin mukaan suuri osa syrjinnästä tapahtuu piilossa, ja piiloon jäävä syrjintä saadaan parhaiten esiin tekemällä syrjinnästä kantelu mahdollisimman helpoksi. Kuulostaa mainiolta tasa-arvon edistämiseltä, jos pitää yksilöiden oikeussuojaa ja yhdenvertaisuutta lain edessä toisarvoisena.

Kanadassa ihmisoikeuskomissiot saivat alkunsa 1977 liberaalin pääministeri Pierre Trudeaun valtakaudella, jonka aikana säädettiin myös Kanadan ihmisoikeuslaki. Tarkoitus oli tietysti hyvä eli vähentää vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Ihmisoikeuslakiin kuitenkin lipsahti ilmaisuvapautta loukkaava pykälä 13.1. Siinä sanotaan, että on ”syrjivää välittää puhelimella tai tietoliikenteen välityksellä aineistoa, joka voi asettaa henkilön tai henkilöt alttiiksi vihalle tai halveksunnalle.”

Koko teksti kuuluu englanniksi seuraavasti:

” 13. (1) It is a discriminatory practice for a person or a group of persons acting in concert to communicate telephonically or to cause to be so communicated, repeatedly, in whole or in part by means of the facilities of a telecommunication undertaking within the legislative authority of Parliament, any matter that is likely to expose a person or persons to hatred or contempt by reason of the fact that that person or those persons are identifiable on the basis of a prohibited ground of discrimination.”

Kanadalainen liberaali parlamentaarikko Keith Martin on vaatinut kyseisen pykälän kumoamista, koska se on niin väljästi muotoiltu, että sen läpi voisi ajaa kuorma-autolla. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, miten väljästi Suomen laissa kiihotus kansanryhmää vastaan on määritelty. Väljä muotoilu mahdollistaa mielivaltaiset tulkinnat, ja Kanadan tapauksessa antaa pienelle joukolle komission jäseniä mahdollisuuden päättää, mitä saa sanoa ja mitä ei.

Luovalla tulkinnalla lähes kaikista yleistävistä vähemmistöryhmää koskevista lausumista voidaan kätevästi tehdä ihmisoikeuskysymyksiä, mikä tuo lisää työtä ihmisoikeusbyrokraateille ja mukavia rahallisia korvauksia vihaa ja halveksuntaa näkeville sijaisloukkaantujille. Pykälän 13.1 sisältämä lause ”that is likely to expose” tarkoittaa käytännössä, että näyttöä todellisesta loukkaantumisesta ei tarvita vaan pelkkä oletus riittää

Ihmisoikeudet islamistien työkaluna

Islamilaiset maat tuntevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, vaikka ne eivät erityisemmin vaivaudu niitä noudattamaan. Ne näkevät sopimuksissa mahdollisuuden edistää islamin asiaa ja samalla viedä huomiota pois omista törkeistä ihmisoikeusrikoksistaan. Islamilaisten maiden järjestö OIC on jo pitkään pyrkinyt kriminalisoimaan uskontojen (eli käytännössä vain islamin) halventamisen. Työkaluna islamisteilla ovat erilaiset kansainväliset järjestöt kuten YK:n ihmisoikeusneuvosto, kansalliset syrjintävaltuutetut ja ihmisoikeuskomissiot sekä peitelty uhkailu, johon viimeksi syyllistyi Pakistanin Norjan suurlähettiläs.

Kanadassakin kolme torontolaista lakitieteen opiskelijaa, joita mediassa kutsutaan nimellä ”Sock puppets” (käsinuket). Käsinukkea parempi suomenkielinen vastine lienee sätkynukke, joka ilmaisee, että opiskelijat itse asiassa toimivat taustavaikuttajan (Kanadan islamilainen kongressi ja Mohammed Elmasry) ohjailemina.

Steynin kirjoituksesta ei tarvitse etsiä asiavirheitä vaan riittää, jos kirjoitus on omiaan altistamaan muslimit vihalle ja halveksunnalle. Näytöksi altistuksesta riittää norjalaisen Mullah Krekarin lausunto siitä, kuinka muslimit lisääntyvät kuin hyttyset. Vaikka Steyn vain siteeraa Krekaria, MacLeans-viikkolehti on vastuussa muslimien altistumisesta vihalle ja halveksunnalle, koska he julkaisivat sitaatin sekä lehdessään että internetissä.

Kanadassa valtamedia on tarttunut asiaan monestakin syystä. Ensinnäkin syytteessä on tunnettu viikkolehti, eli median kannalta syyte kohdistuu ”omiin”. Toiseksi kirjoittajana ei ole tavallinen kellarinatsi tai rajatilapersoona, vaan Yhdysvalloissa asuva, konservatiivipiireissä tunnettu kolumnisti. Kolmas ja tärkein syy on kuitenkin se, että media ei halua antaa kenellekään ulkopuoliselle valtaa säännellä omaa toimintaansa.

Tämä voi lopulta johtaa ihmisoikeuslain kiistellyn pykälän kumoamiseen ja tappioon ”ihmisoikeuksille”, vaikka itse komissiot saisivatkin jatkaa puuhasteluaan syrjintätapausten parissa. Mark Steynin uraa Kanadassa lakimuutos ei kuitenkaan pelasta. Hänen kirjoituksiaan voi toki edelleen lukea internetissä ja joissakin yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä, mutta MacLeans joutuu taloudellisten riskien minimoimiseksi etsimään uuden kolumnistin.