Kepasta kajahtaa

Kun aloitin blogin kirjoittamisen, en tiennyt, lukeeko näitä juttuja kukaan. Kun asensin Sitemeterin, sain mahdollisuuden tietää, miten paljon vierailuja blogiin tulee ja mistä domaineista vierailijat tulevat. Sitemeter on pyörinyt viime vuoden heinäkuusta alkaen ja yksilöllisten vierailujen lukumäärän voi kuka tahansa käydä katsomassa, jos vain viitsii selata tämän sivun alas asti. Sieltä voi päätellä, että tämä ei ole erityisen suosittu blogi.

Vilkkaimpana kuukautena tämän vuoden maaliskuussa uniikkeja vierailuja oli melkein 5000, sillä tuolloin Geert Wilders julkaisi Fitna-elokuvansa, joka mitä ilmeisimmin kiinnosti suomalaisia nettikäyttäjiä. Valtamediassa Wildersin elokuvaa käsiteltiin enimmäkseen kielteiseen sävyyn, ja elokuvan sisällöstä esitettiin asenteellisia ja pinnallisia käsityksiä. Toivottavasti omat kirjoitukseni täydensivät Helsingin Sanomien ja Yleisradion antamaa kuvaa.

Tänään kuitenkin huomasin ensimmäistä kertaa, että blogiani on siteerattu valtamediassa. Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen Kumppani-lehdessä islamintutkija ja antropologi Marko Juntunen kirjoitti seuraavan jutun, jossa viitataan mm. allekirjoittaneeseen ja oletan, että seuraava sitaatti on aiemmin kirjoittamastani artikkelista:

”Juntusen puheissa sisältö meni valitettavasti tahattoman komiikan puolelle."

Juntunen siteeraa blogiani väärin. Oikea sitaatti kuuluu:

”Muilta osin uutisväläyksen sisältö meni valitettavasti tahattoman komiikan puolelle.”

Tämän Juntunen on ilmeisesti tulkinnut itseensä ja omaan ammattitaitoonsa kohdistuneeksi kritiikiksi. Juntunen ei kuitenkaan ole ohjannut eikä leikannut uutisväläystä, joten hän ei ole vastuussa sen sisällöstä. Häntä ainoastaan käytettiin asiantuntijana tai näin ainakin itse olen käsittänyt.

Helsingin yliopiston domainista tullut nimimerkki jii, jonka tuolloin arvelin olevan Marko Juntunen itse, kävi kommentoimassa kirjoitusta. Nimimerkki jiin kommentit olivat ihan asiallisia, ja hänen kommenteistaan kävi selväksi, mitä tuolla uudella internet-islamilla itse asiassa tarkoitetaan. Kepan kirjoituksessa Juntunen kuitenkin yrittää esittää marttyyria ja vertaa julkisen esiintymisensä saamaa kritiikkiä koulukiusaamiseen.

Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että Juntunen osoittaa herkkänahkaisuutensa. Akateemisessa maailmassa ja valtamediassa ei ole totuttu kritiikkiin ja muutenkin suomalaista keskustelukulttuuria leimaa konsensushenkisyys. Internet-keskusteluissa ja blogeissa sanan säilällä lyödään välillä rajustikin, mikä voi järkyttää joitakin. Jos Juntunen kokee saaneensa höykytyksen, se johtuu siitä, että hänellä on lasileuka.

Kuitenkin Juntusen kunniaksi on sanottava, että hän ei virallisena islamin selittäjänä pärjää yhtään huonommin kuin Jaakko Hämeen-Anttila ja että hän on valovuosia edellä kehitysmaatutkija, dosentti Pentti Multasta. Islamin selittäjien on tosin muiden auktoriteettien tavoin totuttava siihen, että nykymaailmassa hekään eivät voi auktoriteettiasemansa perusteella välttyä oikeutetulta tai perusteettomalta arvostelulta.

Postmoderni Tiedonantaja

Juntusen tämänkertaista foorumia, Kepan Kumppani-lehteä Pikkupoika nimitti kirjoituksessaan postmoderniksi Tiedonantajaksi, joka kuvaa nykypäivän Suomen edistyksellistä valtaideologiaa siinä missä esikuvansa 70-luvun vastaavaa. Kepaa saa vuosittain veronmaksajan rahaa 5 miljoonaa euroa. Näillä rahoilla kustannetaan mm. Kumppani-lehteä ja uskoisin lisäksi, että suuri osa tilaajistakin on julkisyhteisöjä tai veronmaksajan tukemia ”kansalaisjärjestöjä”.

Kepan ideologia on selkeästi vasemmistolainen ja se edistää vasemmistolaista maailmankuvaa, mikä käy hyvin ilmi järjestön perusarvoista:

• kestävä kehitys
• ympäristön suojelu
• oikeudenmukaisuus
• suvaitsevaisuus
• tasa-arvo
• rauhantahto
• ihmisoikeudet
• demokratia

Veronmaksaja siis rahoittaa vasemmistolaista poliittista aktivismia. Tämä ei nykypäivän Suomessa tietysti ole mitenkään tavatonta, mutta jonkinlaista häpyä kuitenkin olisi lupa odottaa. Artikkelissaan ”Vapaus on ainoa vaihtoehto” Akuliina Saarikoski kirjoittaa:

” Mutta voiko mikään taloudellinen etu olla yksilön perustavanlaatuista vapautta keskeisempi? Rasistinen ulossulkeva yhteiskunta ei ole ainoa mahdollinen yhteiskuntajärjestys. Vapauden on oltava vaihtoehto. Poliittinen fantasia käyttöön! Mahdollisia maailmoja on monia. On kuviteltava maailma toiseksi, jotta näkymättömätkin rajat - ja elämät - tulevat näkyviksi. Entä jos kaikki olisikin toisin?”

Akuliina Saarikoski on Yleisradion toimittaja Jyrki Saarikosken tytär, oikeustieteen opiskelija ja ”suoran toiminnan aktivisti”. Mielestäni suomalaisen veronmaksajan velvollisuus ei ole tukea moista huuhaa-aktivismia.

Marko Juntusen artikkelin kanssa samassa Kumppani-lehden numerossa Johanna Latvala ylistää kenialaista moniavioisuutta:

” Kulttuuriin kuuluva monivaimoisuus tarjoaa joillekin vaihtoehdon. Naimisissa olevan miehen toiseksi vaimoksi ryhtyminen voi nimittäin parhaimmillaan antaa naiselle taloudellista, sosiaalista ja emotionaalista turvaa, mutta samalla mahdollisuuden säilyttää itsenäisyytensä.”

Onko veronmaksajilla velvollisuus tukea kulttuurirelativistista roskaa ja rajatonta maahanmuuttoa ajavaa poliittista aktivismia? Mielestäni ei ole ja on loukkaavaa, että Kepan kautta jokaisen on pakko tukea suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa halventavaa radikalismia.

Palataan vielä Juntusen kirjoitukseen, jossa hän yrittää arvuutella ”haastajiensa” ominaisuuksia.

”Oman sarjani haastajista tiedän ainoastaan sen, että he viettävät runsaasti aikaa sisätiloissa, harrastavat vähän liikuntaa ja toisin kuin Kent, he pärjäisivät todennäköisesti huonosti reaalielämän kontaktilajeissa. Kaikilla on kotonaan tietokone ja netissä ylikuormitettu blogisivu.”

Kent oli Juntusen koulukiusaaja. Juntunen myös lupasi osansa tekijänpalkkiosta. Koska Juntunen siteerasi kirjoitustani väärin, kieltäydyn osuudestani tekijänpalkkioon. Jos Juntunen haluaa tietää nimeni, osoitteeni ja kengännumeroni, hän voi ottaa yhteyttä profiilissani olevaan sähköpostiosoitteeseen.