Euro veitsenterällä

Euro oli alkujaan poliittinen projekti eli se palveli ensisijaisesti tavoitetta yhdistää Euroopan Unionin maat yhdeksi liittovaltioksi. Oikeasti toimiakseen yhteisvaluutta olisi tarvinnut yhteistä talouspolitiikkaa, budjettia, kontrollimekanismin ja rangaistukset sääntöjen rikkojille. Näistä asioista kuitenkin joustettiin valuutan perustamisvaiheessa.

Tässä vaiheessa, kun pelastuspaketteja kasataan hätäisesti kaatuvien dominonappuloiden pitämiseksi pystyssä, on epätodennäköistä, että yhteisvaluutan tueksi saataisiin lyhyessä ajassa tarvittavat poliittiset rakenteet eli keskitetty liittovaltio. Näin voi toki vielä käydä, mutta luultavimmin kiihtyvä kriisi panee kaiken ”paskaksi ja palamaan”, kuten eräällä tämän blogin kommentaattorilla on tapana sanoa.

Irlanti parka

Irlantia käy sääliksi. Maa taisteli itsenäisyytensä Britannian varsin kovaotteisen siirtomaavallan alaisuudesta. Nyt maan johto kerjää hattu kourassa armoa ja kaiken maailman ollirehnit kertovat, milloin maassa pitää järjestää vaalit.

Oheisella videolla brittiläisen Itsenäisyspuolueen europarlamentaarikko Nigel Farage laukoo täyslaidallisen Olli Rehnin ja Jose Manuel Barroson niskaan. Farage sanoo:

”Ja nyt meillä on Irlannissa tilanne päällä, ja tiedän, että irlantilaisten poliitikkojen ahneudella ja typeryydellä on paljon sen kanssa tekemistä. Heidän ei olisi koskaan pitänyt liittyä euroon, he kärsivät alhaisella korkotasolla, täysi lusikallinen ja valtava kuplan puhkeaminen. Mutta katsotaan teidän vastaustanne heille.”

”Kun heidän hallituksensa on kaatumassa, heille kerrotaan, että vaalien järjestäminen olisi sopimatonta. Itse asiassa, komissaari Rehn tässä sanoi, että heidän olisi saatava budjetti ensin valmiiksi, ennen kuin vaalit voidaan järjestää. Keitä te oikein luulette olevanne? Olette todellakin vaarallisia ihmisiä. Teidän pakkomielteenne luoda eurovaltio tarkoittaa, että olette valmiita tuhoamaan demokratian.”

Itsenäisyyden menettäminen tarkoittaa juuri tätä. Legitimiteettinsä menettänyt Irlannin hallitus pakotetaan jatkamaan, kunnes rahoittajatahoja tyydyttävä budjetti on saatu aikaiseksi. Vasta sitten irlantilaiset saavat sanoa sanansa.

Sattumoisin juuri Irlanti vastusti viimeisenä Lissabonin sopimusta, kunnes kansa ymmärsi äänestää oikein.

Portugali ja Espanja jonossa

Irlanti yksin ei riittäisi kaatamaan euroa. Ongelmana on vain se, että kriisi on jo levinnyt Espanjaan ja Portugaliin. Telegraphin sivuilla Ambrose Evans-Pritchard kirjoittaa, että näiden kahden maan lainakustannukset ovat nousseet ennätystasolle. Portugalin valtion velkakirjoista pyydetään 6,9 prosentin korkoa ja Espanjan vastaavista 4,87.

Tapa, jolla Irlannin velkaongelmaa on hoidettu, ei ole lisännyt markkinoiden luottamusta. Ei auta, vaikka Saksan liittokansleri Angela Merkel kuinka uhoaisi, että politiikka ohjaa markkinoita eikä toisin päin.

Portugali onkin todella surkeassa kunnossa. Valtion velka on peräti 325 prosenttia bruttokansantuotteesta ja budjettivaje kymmenen prosentin luokkaa, eli lisärahoitusta tarvitaan. Vaikka Portugalista varakkaampien EU-maiden velkaiset veronmaksajat selviäisivätkin, Espanjan kaatuminen luultavasti olisi jo liikaa.

Daily Mailin jutussa spekuloidaan jo, mikä maa kaatuu seuraavaksi. Portugali tarvitsee noin 50 miljardin euron rahoituspaketin, josta suomalaisen veronmaksajan osuus lienee noin miljardin luokkaa. Seuraavaksi on vuorossa Italia ja sitten ehkä Belgia. Suomen vuoro tulee joskus myöhemmin.

Rahoituspaketin riskinä on se, että paketin saanut maa joutuu massiivisten budjettileikkausten takia talouslamaan, jolloin kyky hoitaa velkaa heikkenee. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää lopulta velkajärjestely, eli velat jätetään osittain maksamatta.

Perimmäisten kysymysten äärellä

Euroopan Unioni on siis joutunut historiansa pahimpaan kriisiin, joka uhkaa koko järjestelmän olemassa oloa. Kyse on siis paljon suuremmasta asiasta kuin siitä, miten paljon Perussuomalaiset voittavat seuraavissa eduskuntavaaleissa. Todennäköisesti olosuhteet ovat kevään eduskuntavaaleihin mennessä muuttuneet täysin toisenlaisiksi ja poliitikkojen ilmeet vakavammiksi.

Koko EU-projektin uskottavuus on euroalueen reunamaiden romahduksen takia vaakalaudalla. Kyseenalaisin keinoin läpiajettu EU-perustuslaki Lissabonin sopimus ei myöskään ole omiaan lisäämään EU:n uskottavuutta. Edesmennyt taloustieteilijä Milton Friedman ennusti jo vuonna 1999, että Euro ei selviytyisi ensimmäisestä taloudellisesta kriisistään.

Irlannista Friedman totesi vuonna 2001, että maan olisi pitänyt kiristää rahapolitiikkaansa, mutta se ei siihen pystynyt, koska Euroopan keskuspankki toteuttaa rahapolitiikkaa koko euroalueella.

Eurosta irtautuminen tai jonkin maan potkaiseminen ulos yhteisvaluutasta tulisi sekin kalliiksi ja logistisesti hankalaksi. Siksi EU-johtajilla on edessä valinta ruton ja koleran välillä, kun he miettivät tulevia pelastuspaketteja.

Marinus van der Lubbea etsimässä

Tampereen Hämeenkadulla sijaitseva pizzeria poltettiin ja kolme sivullista sai surmansa. Toinen syyllisistä on ilmeisesti saatu kiinni lehtitietojen mukan eikä näyttöä rasistisesta motiivista ole toistaiseksi löytynyt.

Koska pizzerian omistaja oli ulkomaalaistaustainen, hätäisimmät ehtivät jo syyttämään maahanmuuttokriitikoita rasisteja tapahtuneesta. Harri Tirronen -niminen henkilö ehti jo poistaa kirjoituksensa, mutta Päivi Lipposen vastaava teksti on yhä näkyvillä.

Reichstagin tulipalo

Otsikon rinnastusta Berliinin valtiopäivätalon tulipaloon en keksinyt itse, vaan lainasin sen tästä kirjoituksesta. Näyttää nimittäin siltä, että suurelle rasistiselle rikokselle on olemassa sosiaalinen tilaus vähän samalla tavalla kuin kommunistin sytyttämälle tulipalolle Berliinissä 1933.

Historioitsijat eivät ole yksimielisiä, sytyttikö hollantilaissyntyinen kommunisti Marinus van der Lubbe valtiopäivätalon palamaan vai oliko kyseessä natsien harkittu provokaatio. Joka tapauksessa van der Lubbe löydettiin paikan päältä ja hänellä oli aiempaa taustaa pyromaanina.

Oikeudessa oli van der Lubben lisäksi syytettynä joukko kommunisteja, joita ei kuitenkaan tuomittu salaliitosta palon sytyttämiseen. Heistä tosin suurin osa karkotettiin Neuvostoliittoon, jossa he saivat sankarin vastaanoton. Van der Lubbe tuomittiin kuolemaan, ja hänet mestattiin 10. tammikuuta 1934.

Berliinin valtiopäivätalon tuhopoltto ei suinkaan ollut historiassa ensimmäinen kerta, kun tulipalon sytyttämistä käytettiin tekosyynä vainojen käynnistämiseen. Diokletianuksen palatsi Nikomediassa (nykyisin Izmir) poltettiin 300-luvun alussa. Keisari syytti tapahtuneesta kristittyjä, minkä seurauksena käynnistettiin laajamittaiset kristittyjen vainot. Historioitsija Lactantius väitti, että keisari Galerius oli käskenyt joukkojensa sytyttää tulipalon.

Rasistit roviolle

Tänä päivänä noituudesta rasismista syytettyjä ei toki polteta roviolla. Sen sijaan ilmassa on merkkejä, että jonkinlaista nettirasistien kurikampanjaa ollaan taas käynnistämässä. Turussa kommunistien järjestämää rasisminvastaista mielenosoitusta häirittiin. Häiritsijät olivat epämääräisten lehtijuttujen perusteella noitia natseja.

Marssilla jälkikasvunsa kanssa mukana ollut Seera Luukka kertoi Ylen jutussa olevansa huolissaan viimeaikaisista maahanmuuttokeskusteluista, joista hänen mukaansa löytyy paljon noituutta piilorasismia.

Itse ajattelen, että suvaitsevaisto etsii moraalista oikeutusta Oikeusministeriössä valmisteilla olevalle laille, jossa noituuden vihapuheen käsitettä laajennetaan ja sananvapautta rajoitetaan entisestään. Tätä tarkoitusta varten jokainen ulkomaalaistaustaiseen henkilöön kohdistunut rikos leimataan manaukseksi viharikokseksi, josta maahanmuutosta negatiiviseen sävyyn kirjoittavat maahanmuuttokriitikot piilorasistit ovat vastuussa.

Lentoturvallisuus ennen kaikkea 2

Olen pitänyt kirjoitustaukoa jonkin aikaa muiden kiireiden takia. Samanaikaisesti kirjoittamisen aiheita löytyisi vaikka kuinka, mutta keskityn tällä kertaa lentoturvallisuuteen, koska olen viime aikoina viettänyt paljon aikaa lentokoneessa ja lentokentillä.

Tämän vuoden tammikuussa kirjoitin lentoturvallisuudesta. Viime vuoden Joulupäivänä ”kalsaripommittajana” tunnettu Umar Farouk Abdulmutallib oli yrittänyt räjäyttää alushousuihin kätketyn räjähteen lentokoneessa. Tämän seurauksena ennakoin, että ns. vartaloskannerit otetaan käyttöön ja seuraava turvatarkastusten kiristys on vain ajan kysymys.

Käännekohta saavutettu

Sitä mukaa, kun pyhää sotaa Allahin puolesta käyvät tahot keksivät uusia keinoja räjäyttää lentokoneita pirstaleiksi, turvatarkastukset tiukkenevat lentokentillä. Luonnollisesti turvatarkastukset kiusaavat tasapuolisesti kaikkia matkustajia lapsista vanhuksiin, eli niillä ei edes pyritä etsimään todennäköisimpiä epäiltyjä.

Useilla Yhdysvaltojen kentillä otettiin äskettäin käyttöön laajennetut turvatarkastukset, joissa osa matkustajista ohjataan läpivalaisuun. Niissä lentokentän turvatarkastaja näkee matkustajan ikään kuin alastonkuvassa. Jos matkustaja kieltäytyy läpivalaisusta, hänelle tehdään laajennettu ruumiintarkastus, jossa turvatarkastaja taputtelee matkustajan kaikki vartalon osat intiimejä alueita unohtamatta.

Yhdysvalloissa viimeisin tarkastusten tiukennus on aiheuttanut vastareaktion. Kansalaisoikeusjärjestöt ovat nostamassa kannetta Yhdysvaltojen liikenneturvallisuusvirasto TSA:ta vastaan. Lisäksi on esitetty epäilyjä läpivalaisuun käytettävien laitteiden turvallisuudesta. Osa laitteista käyttää läpivalaisuun röntgen-säteitä ja osa ns. ”millimetriaaltoja” eli käytännössä mikroaaltoja. Röntgensäteily on ionisoivaa säteilyä ja lisää tilastollisesti syöpäriskiä, mutta TSA:n mukaan skannerien aiheuttamat säteilyannokset ovat pieniä.

Laajennetut turvatarkastukset eivät miellytä myöskään amerikkalaisia muslimijärjestöjä. Esimerkiksi Amerikkalaisislamilaisten suhteiden neuvosto CAIR kehotti amerikkalaisia muslimeja valittamaan ”epämiellyttävistä tapauksista” ja siitä, jos he kokevat joutuneensa ilman syytä tarkempaan syyniin. CAIR myös suositteli musliminaisia kieltäytymään kokovartalotaputuksesta ja vaatimaan, että turvatarkastaja taputtelee vain pään ja niskan alueet. He myös suosittelivat, että musliminaisten sallittaisiin itse taputella muut vartalon osat.

Yhdysvaltojen kotimaan turvallisuudesta vastaava ministeri Janet Napolitano sanoi, että hän harkitsee muutoksia tarkastuskäytäntöön CAIR:n suositusten perusteella.

Turhauttavaa resurssien haaskausta

Jouduin itsekin kerran turvatarkastajan taputeltavaksi, kun metallinilmaisin piippasi taskuun unohtuneen kolikon takia. Ensimmäistä kertaa virkailija kopeloi myös sukukalleudet enkä voi sanoa, että olisin pitänyt kokemuksesta.

Tiukat tarkastukset olisi helppo hyväksyä, jos ne olisivat kohtuullisia ja muutenkin ammattimaisesti hoidettuja. Käytännössä esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla turvatarkastukset on ulkoistettu halvimman tarjouksen tehneelle turvapalveluyhtiölle. Uskon, että henkilösto osaa toimia annettujen ohjeiden mukaisesti, mutta toisaalta heillä tuskin on ammattitaitoa tunnistaa potentiaalisesti vaarallisia henkilöitä harmittomien joukosta.

Lisäksi turvapalveluyhtiö harjoittaa täydellisen syrjimättömyyden periaatetta rekrytointipolitiikassaan. Helsinki-Vantaan turvatarkastuksessa on silmämääräisten havaintojeni perusteella töissä useita muslimitaustaisia henkilöitä. En tiedä, miten hyvin heidän taustansa on tarkistettu.

Tarkastusten sujuvuudessa on myös toivomisen varaa. Helsinki-Vantaalla tarkastukset sujuvat kohtuullisen hyvin, koska linjat ovat tarpeeksi pitkiä ja tavaroille tarkoitettuja muovikoreja on riittävästi käytössä. Ruuhkia syntyy vain, jos tarkastukseen lisätään uusia elementtejä. Esimerkiksi maihinnousukortin (Boarding Pass) tarkistuksen käyttöönotto ruuhkautti tarkastukset alkuvaiheessa.

Viimeisimpänä logistisena ”innovaationa” turvatarkastuslinjojen eteen oli lisätty pöytä, jossa matkustajat saivat purkaa tavaransa koreihin. Valitettavasti matkustajien piti kantaa korit itse linjalle, mikä saattoi olla hankalaa, jos kaikki tavarat eivät mahtuneet yhteen koriin.

Helsinki-Vantaan ja Finavian kunniaksi on sanottava, että eräällä toisella pohjoismaisella kentällä tarkastusten logistiikka on hoidettu huomattavasti heikommin. Linjat ovat lyhyitä eikä koreja ole tarpeeksi käytössä, joten ruuhkia syntyy helposti. Lähtöselvityksessä toki kerrotaan turvatarkastuksen oletettu kestoaika, joka tosin saattaa olla kaksikin kertaa ilmoitettua pitempi, jos sattuu valitsemaan väärän jonon.

Mitä pitäisi tehdä?

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Israelissa käytettävästä matkustajien profiloinnista. Tel-Avivin Ben Gurion -lentokentän turvatarkastuksia pidetään ehkä maailman tiukimpina. Johtava israelilainen lentoturvallisuusasiantuntija Rafi Sela kertoi kanadalaisille parlamentaarikoille, että vartaloskannerit ovat rahan tuhlausta.

Selan mukaan hän tietää keinon, miten skannerin läpi saadaan kuljetettua riittävästi räjähteitä Boeing 747 -matkustajakoneen räjäyttämiseksi. Sela kuitenkin kieltäytyi paljastamasta asiaa julkisesti, mutta ilmoitti kertovansa asian riittävän turvallisuusluokituksen omaaville henkilöille. Israelin lentokentillä ei käytetä kokovartaloskannereita.

Selan mukaan skannerien sijasta olisi järkevämpää luoda ”luottomatkustajajärjestelmä”, jossa ennalta hyväksytyt alhaisen riskin matkustajat ohjataan nopeutetun turvatarkastuksen kautta. Tällöin resursseja jäisi enemmän käytettäviksi erityisille tarkastusalueille, joissa etsittäisiin räjähdejäämiä matkustajista ja heidän matkatavaroistaan automaattisen ilmaisinteknologian avulla. Lisäksi hän suositteli käyttäytymiseen perustuvaa profilointia satunnaistarkastusten tilalle.

En edes viitsi kuvitella, mitä tapahtuu, kun marttyyrin glooriaa etsivä islamilainen terroristi onnistuu salakuljettamaan räjähteen lentokoneeseen vartaloskannerien ohitse ruumiinsa sisällä. Vastaavaa on jo yritetty. Abdullah Hassan Tali Assiri -niminen henkilö yritti räjäyttää Saudi-Arabian turvallisuuspäällikkö prinssi Mohammed bin Nayefin peräsuoleen kätketyllä räjähteellä. Terroristi menetti henkensä, mutta prinssi selviytyi attentaatista vähäisin vammoin.

Vihreitä ilmavaivoja

Joukko Vihreään liittoon kytköksissä olevia kirjoittajia on intoutunut laukomaan mielipiteitään. Kirjoitukset käsittelevät eri asioita, mutta niistä on helppo löytää yhteisiä piirteitä, joista näkyvin on naiivi edistysusko.

Tontti eksyy tontiltaan

Kirjailija ja lakimies Jarkko Tontti on esiintynyt Suomen PEN:in varapuhenjohtajan ominaisuudessa sananvapauden puolustajana. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, Tontin käsityksen mukaan sananvapaus kuuluu lähinnä Tontin itsensä kaltaisille älykkäille ja edistyksellisille ihmisille.

Tontti intoutuu viimeisimmässä Vihreä Lanka -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan ylistämään Euroopan Unionia tavalla, joka herättää lähinnä myötähäpeää ja kysymyksen, onko teksti kirjoitettu selvin päin.

”1. marraskuuta 1993 sai alkunsa talous- ja rahaliitto. Silloin syntyi unionin kansalaisuus ja harpottiin eteenpäin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja oikeus- ja sisäasioissa. Euroopan parlamentti muuttui keskustelukerhosta päätöksentekijäksi.

Maastrichtin jälkeen yhteistyö on edennyt pidemmällä vaikka paljossa on vielä parantamisen varaa. Mutta verrattuna edeltäneisiin vuosisatoihin, jolloin kansallismielisyys eli nationalismi johti muutaman vuoden välein verisiin tappokinkereihin ympäri Eurooppaa, muutos on ollut valtava.”

Tuo teksti sopisi muutamalla sananvaihdolla Leonid Brezhnevin puheeseen NKP:n puoluekokouksessa. Tontin historiatulkintaa voi myös pitää erittäin yksipuolisena. NKP:n johdolla taantumuksen voimia kuitenkin ollaan ilmeisesti kukistamassa.

Porvarillisen taantumuksen voimia Tontti luonnehtii väkevin sanankääntein:

”EU:lla toki vastustajia riittää yhä. Populistit pitkin mannerta lietsovat pelkoa, ennakkoluuloja ja vihaa. Impivaaralainen pysähtyneistö osaa vain vastustaa. Joillekin unioni on antikristus, joillekin sosialismia, joillekin USA:n ja suuryritysten salajuoni. ”

Tästä Tontti saa aasinsillan, jolla laitavasemmisto ja laitaoikeisto niputetaan yhdeksi ja samaksi mössöksi. Edistyksen vastustajat ovat tyhmiä, koska Jarkko sanoo niin. He vain ovat tyhmiä vähän eri tavalla.

Hauskin pala on kuitenkin säästetty loppuun:

”Kaikkine puutteineenkin Euroopan unioni on parasta mitä Eurooppa on saanut aikaan, ehkä koskaan. Tulevaisuudessa 1900-luvusta tullaan muistamaan se, että silloin kollektivistiset ideologiat hävisivät lopullisesti EU:n edustamalle ihmisoikeuksiin perustuvalle liberaalille demokratialle.”

Euroopan Unionissa puhutaan kyllä kauniisti demokratiasta, mutta Unioni itsessään pyrkii aktiivisesti kaventamaan demokratiaa ja siirtämään päätäntävaltaa keskushallinnolle, joka on demokraattisen kontrollin ulkopuolella. Tämä on ilmeisesti sitä demokraattista sentralismia eli juuri sellaista kansainvälistä yhteistyötä, joka vähentää kansalaisten vapauksia ja jättää vallankäytön voidellulle ylikansalliselle eliitille.

Relander ei petä

Tuottelias kolumnisti Jukka Relander ei yleensä petä odotuksia. Kun Relander kyllästyi moittimaan Päivi Räsästä väärästä kristillisyydestä, hän lähti arvostelemaan mediaa suomettuneisuudesta ja vääränlaisen keskitien etsimisestä. Puhe on tietysti Ajankohtaisen Kakkosen taannoisesta homoillasta, josta media repi suuret otsikot ja osaltaan vauhditti kirkosta eroamisia.

Relander väittää, että Ajankohtaisen Kakkosen toimittaja Jyrki Richt noudatti suomettumisen ajalta tuttua näennäistä tasapuolisuutta vieraiden valinnassa.

”Toimittaja näet etsi sitä puoliväliä, vaikka totuuskin olisi ollut tarjolla.”

Hän moittii Richtiä siitä, että hän kutsui homoiltaan väärät ihmiset edustamaan kirkkoa. Relander ei selvästikään ymmärrä, että vasemmistolainen toimittaja nimenomaan halusi homovastaiselle puolelle mahdollisimman vanhoillisia edustajia, kuten Aarno Laitinen kolumnissaan mainitsi.

Relanderin ilmavaivojen syy selviää kirjoituksen loppupuolella:

”Tarkemmin ajatellen Richt ei ole yksin asenteidensa kanssa. Samoin ajattelee myös se osa mediaa, joka on gallupit nähtyään alkanut myötäillä maahanmuuttokriittistä vähemmistöä. Toisaalta ja toisaalta, pitäähän rasistejakin kuulla.”

Jostain syystä Relanderille ei juolahda mieleen, että hän itse ei edusta ketään muuta kuin itseään. Relander ei ole teologi eikä kirkon opista päätetä demokraattisesti eikä huutoäänestyksellä. Kirjoitustensa perusteella Relander ei joko kykene tai halua ymmärtää eri tavalla uskovia ja ajattelevia. Relander vain tietää muiden edistyksellisten tavoin, mihin maailma on menossa.

Maltillinen muslimi löytää epäkristillisyyttä

Vihreä ihmisoikeuslakimies ja maltillinen muslimi Husein Muhammed liittyi vähän jälkijunassa Päivi Räsäsen mätkijöihin. Kyse ei tosin ollut homoliitoista vaan pakolaisten valinnasta. Räsänen erehtyi lausumaan, että Suomen olisi pakolaisten valinnassa suosittava ryhmiä, jotka sopeutuvat helposti suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkkinä hän mainitsi kristityt pakolaiset. Räsänen selvensi jälkikäteen lausuntoaan, kun hän joutui Hyvyyden Puolueen Astrid Thorsin ja Stefan Wallinin arvostelun kohteeksi.

Husein Muhammed mainostaa itseään muslimiksi ja sekularistiksi. Kuitenkin hän ymmärtää sekularismin samalla tavalla kuin Vapaa-ajattelijoiksi itseään kutsuvat uskonnonvastustajat, eli sekularismi tarkoittaa uskonnon häivyttämistä politiikasta. Husein sanoo:

”Tavoittelen sellaista yhteiskuntaa, jossa jokaisella olisi uskonnonvapaus, mutta jossa politiikkaa ei tehtäisi tietyn uskonnon ehdoin. Toisaalta valtio ei saisi myöskään suosia tai syrjiä mitään uskontoa. ”

"..."

”Räsäsen kannattaisi myös muistaa Jeesuksen ohje: " Anna keisarille mikä keisarille kuuluu." eli jättää sekoittamatta uskontoa ja politiikkaa ja välttää pakkosyöttämästä ahdasmielistä uskonnontulkintaansa meille kaikille.”

Husein Muhammedille suosittelisin toisenlaista sekularismia eli sellaista, jonka mukaan julkiseen virkaan valittavalta ei edellytetä minkäänlaista uskonnollista vakaumusta tai sen puutetta. Lisäksi hänen kannattaisi miettiä olkiukkojen pystyttelyn asemesta, mitä hänen arvostelemansa henkilö oikeasti sanoi. Räsäsen kristillistä vakaumusta on toki helppo käyttää häntä vastaan, mutta siitä ei saa lisäpisteitä silloin, kun toimitaan maallisella puolella.

Huseinin esimerkki irakilaistaustaisten sopeutumisesta Ruotsiin on kuitenkin relevantti, eli pelkkä kristinusko sinänsä ei tarkoita, että maahanmuuttaja integroituisi hyvin yhteiskuntaan. Esimerkiksi Södertäljessä assyrialaisten kristittyjen sopeutumisessa on ollut paljon ongelmia. Vihamielisessä ympäristössä kasvaneet assyrialaiset ovat tuoneet omat tapansa, arvonsa ja asenteensa mukanaan. Toisaalta Räsänen ei edes väittänyt, että uskonnon pitäisi olla ainoa määrittävä tekijä.

Vihreille miehille eli Jarkko Tontille, Jukka Relanderille ja Husein Muhammedille sanoisin, että ilmavaivat vähenevät, jos hieman hillitsee omahyväisyyttä ja moraalista ylemmyyttä, joita tietoisuus omasta edistyksellisyydestä ja oikeassa olemisesta tuo mukanaan. Veikkaan ilmavaivojen kuitenkin pahenevan sitä mukaa, kun Perussuomalaisten kannatus gallupeissa kasvaa.

Hanna Leivonniemi kannattaa sensuuria

Suomen Kuvalehdessä julkaistiin viime viikolla toimittaja Hanna Leivonniemen vihakirjoitus Terrorismia suomalaiseen tyyliin – anonyymia vihapuhetta verkossa. Siinä Kepan Kumppani-lehdessä aiemmin kirjoittanut vihervasemmistolainen toimittaja ilmoittaa selkeästi kannattavansa sensuuria.

”Oikeusministeriö selvittää parhaillaan laittomien verkkoviestien suitsimista lailla. Keskustelupalstojen ylläpitäjille harkitaan velvollisuutta valvoa palstojensa kirjoittelua. Kunniaa loukkaava ja rasistinen aineisto pitäisi poistaa rangaistuksen uhalla.”

”Kannatan ehdotusta lämpimästi.”

Leivonniemi viittaa Ylen 3.10.2010 esittämään Inhimillinen tekijä -ohjelmaan, jossa Akuliina Saarikoski ja Minna Sirnö kertoivat omia kokemuksiaan internetin vihakirjoituksista. Ensin mainittu tosin on itse yksi internetin pahimmista vihakirjoittajista, joka kuitenkin useimmiten onnistuu lähinnä herättämään säälin sekaista myötätuntoa tarkoituksellisen provosoivilla kirjoituksillaan.

Minna Sirnö puolestaan on kansanedustaja, jonka kunnian loukkaamisesta tamperelainen herrasmieshistorioitsija Seppo Lehto tuomittiin kahden ja puolen vuoden vankeuteen. Lehto kärsii tällä hetkellä tuomiotaan Kylmäkosken vankilassa.

Suomalaisia terroristeja

Pöyristyttävintä Leivonniemen kirjoituksessa ei ole se, että hän kannattaa sensuuria. Leivonniemi rinnastaa häpeämättömästi nettikirjoittelijat islamilaisiin terroristeihin. Leivonniemi myös nielee Oikeusministeriön lakiesityksen köykäiset perustelut koukkuineen päivineen:

”Pahimmillaan pelko vaikuttaa jopa kokonaisen kansakunnan toimintaan, jos poliitikot eivät pelon vuoksi uskalla ajaa joitain asioita tai tekevät harkitsemattomia päätöksiä.”

Poliitikkojen harkitsemattomat päätökset näkyvät typerinä lakeina, joita nykyhallitus on saanut aikaiseksi ihan ilman nettiterroristien aiheuttamaa pelkoa. Leivonniemen mainitseman Oikeusministeriön lakiehdotuksen hyväksymistä voi pitää harkitsemattomana päätöksenä, jonka seurauksena keskustelu vaikenee ja maahan saadaan taas lisää sananvapausrikollisia.

Joku voisi sanoa, että poliitikon pitääkin pelätä äänestäjiään. Parempaa kannustinta ajaa valitsijoiden etua tuskin on olemassa. Kun keskustelu vaiennetaan, poliitikon ei enää tarvitse pelätä äänestäjiään yhtä paljon kuin ennen.

Toimittaja sananvapauden asialla

Ennen Leivonniemen pläjäystä useimmille nettisensuurikeskustelua seuranneille on ollut selvää, että osa toimittajista kannattaa sensuuria. Internetin vapaa tiedonvälitys ja mielipiteenvaihto uhkaa perinteisen median toimittajien arvovaltaa ja asemaa portinvartijana. Internetissä toimittajakin saa huonosta kirjoituksestaan ansaitsemansa palautteen. Leivonniemen onneksi Suomen Kuvalehden nettisivuilla ei ole kommentointimahdollisuutta.

Toimittaja ei kuitenkaan voi kannattaa sensuuria teeskentelemättä samalla kannattavansa sananvapautta. Myös Leivonniemi tekee näin siteeraamalla Parnasso-lehteen kirjoittanutta Janne Saarikiveä:

”Suurin mahdollinen sanavapaus voi toteutua vain siellä, missä ihmiset harkitsevat jokaista sanaansa.”

Rangaistuksen uhalla ihminen saadaan harkitsemaan jokaista sanaansa, kuten kommunistidiktatuurien kokemusten perusteella tiedämme. Saarikiven lausunto on järjetön, koska hänen kuvailemansa sananvapaus voi toteutua vain totalitaristisessa diktatuurissa. En tosin ole lukenut Parnasson artikkelia, joten on täysin mahdollista, että Leivonniemi on irrottanut Saarikiven lauseen asiayhteydestään.

Sirnön käyttäytymisen taas voi selittää uhriutumisella, johon käytännössä voivat turvautua vain naispoliitikot. Sirnö itse hallitsee vihakirjoitukset, kuten tämä esimerkki osoittaa. Vihervasemmistolainen ei osaa kirjoittaa syyttämättä jotakin yksilöä tai ryhmää rasismista, homofobiasta, seksismistä tai Sirnön viimeisimmän kirjoituksen tapaan ”fundamentalismista” ja ihmisvihasta.

Itse olen tosin sitä mieltä, että Sirnö löytää helpoiten fundamentalistin katsomalla peiliin. Inhimillinen tekijä -ohjelmassa esiintyneet Sirnö ja Saarikoski eivät ole mitään toisinajattelijoita, jollaisena Sirnö tuntuu itseään pitävän, vaan eräänlaisia valtioradikaaleja, joiden ajatukset edustavat valtaideologian radikaalimpaa versiota. He ovat vallanpitäjien kannalta vaarattomia, koska heidän avullaan valtaideologia saadaan näyttämään maltilliselta, vaikka se ei sitä olisikaan.

Artikkelinsa lopussa Leivonniemi viittaa naispuolisten maahanmuuttotutkijoiden uhriutumiseen:

”Aiemmin syksyllä lehdissä oli juttuja siitä, että maahanmuuttoa tutkineet tutkijat eivät halunneet kommentoida maahanmuuttokysymyksiä omalla nimellään mediassa, koska heitä uhkailtiin.”

Kirjoitin itsekin asiasta viime maaliskuussa otsikolla Rasismitutkijat tekeytyvät uhreiksi. Kirjoituksen jälkeen sain postia eräältä alalla toimivalta. Hänen mukaansa ”nettiterroristit” eivät ole maahanmuuttoon liittyvän tutkimuksen todellinen ongelma vaan alalla vallitseva ideologinen puhdasoppisuus. Väärästä näkökulmasta tehty tutkimus tai keskustelu väärien ihmisten kanssa voi johtaa vakaviin seuraamuksiin kuten tutkimusrahojen epäämiseen, painostukseen ja suoranaiseen uhkailuun.

Leivonniemi äityy leikkisäksi loppulauseessaan:

”Tehokasta toimintaa kotoisilta terroristeiltamme.”

Mitä enemmän Leivonniemen kaltaisille annetaan palstatilaa, sitä vähemmän lehtiä luetaan.

Mikä maa, mikä kaupunki?

Kuvassa on lakana jostakin mielensoituksesta. Ratikkapysäkin merkeistä voi päätellä, mistä maasta ja mistä kaupungista on kyse. No Pasaran! -blogissa kerrotaan, että amerikkalaisista 47 prosenttia pitää Obamaa parempana presidenttinä kuin George W. Bushia. 45 prosenttia on eri mieltä. Vuosi sitten ero oli 23 prosenttiyksikköä Obaman hyväksi.

Kyseisessä blogissa myös arvellaan, että Demokraattien ei seuraavissa vaaleissa kannattaisi enää hyökätä Bushin kimppuun. Obama ei siis enää voi syyttää ongelmistaan Bushia, vaan hänen on kannettava niistä itse vastuu. Politiikassa asiat muuttuvat nopeasti, ja ihmisten muisti on lyhyt.

Henkilökohtaista ja poliittista

Ruotsin vaalikohu ei ota laantuakseen. Äskettäin Ruotsindemokraattien valtiopäiväedustajat marssivat ulos valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksesta, koska he eivät pitäneet pappina toimineen Tukholman hiippakunnan piispa Eva Brunnen saarnasta.

Ne, jotka lukivat asiaa koskevan uutisen Helsingin Sanomista, saivat tietysti asialle lehden linjaan sopivan selityksen. Todellisuudessa Ruotsindemokraatteja ärsytti saarnan kohta, jossa Brunne otti kantaa vaalitulosta ja Ruotsindemokraatteja vastaan Tukholmassa mieltään osoittaneiden puolesta:

”Eilisiltana useita tuhansia ihmisiä kokoontui Tukholmassa ja maan muissa osissa osoittamaan mieltään. He huusivat halveksuntaansa niille, jotka tekevät eroja ihmisten välille. Sille rasismille, jonka mukaan sinä et ole samanarvoinen kuin minä. Sinulla ei ole samoja oikeuksia kuin minulla. Sinä et ole tarpeeksi arvokas elämään vapaudessa ja tämä vain siksi, että olemme sattuneet syntymään eri puolilla maailmaa. Ei ole demokratian arvon mukaista tehdä eroa ihmisten välille.”

Piispa Brunne liittyi siis ruotsalaismedian johtamaan kuoroon paheksumaan yhdessä Ruotsindemokraatteja. Brunne käytti saarnaansa ilmaistakseen poliittisen mielipiteensä ja antaakseen tukensa Ruotsindemokraatteja vihaaville mielenosoittajille

. Ei ole mitenkään tavatonta, että papilla tai piispalla on poliittisia mielipiteitä. Joku voi kuitenkin olla sitä mieltä, että valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen saarnassa ei ehkä kannattaisi esitellä omaa poliittista oikeaoppisuuttaan.

Eva Brunne on nimittäin taustaltaan sosialidemokraatti, sillä hänellä on ollut useita kirkollisia luottamustehtäviä puolueen palveluksessa. Brunne on myös Ruotsin ensimmäinen avoimesti lesbo piispa. Hän elää rekisteröidyssä parisuhteessa pappi Gunilla Lindenin kanssa.

Brunne väitti tulkinneensa saarnassa evankeliumia nykyaikaan sopivalla tavalla. Hän kuitenkin teki henkilökohtaisesta poliittista ja poliittisesta henkilökohtaista. Brunnen tausta ja hänen saarnansa sisältö kertovat, miten Ruotsin valtaideologia eli moderni vasemmistoliberalismi vaikuttaa Ruotsin kirkon sisällä.

Enemmän kuin yhden kirjan lukija

Helsingin Sanomien kolumnisti Johanna Korhonen moittii kolumnissaan yhden kirjan omistajia, joita hänen sanojensa mukaan tapaa kaikkialla. Kirjoituksen rivien välistä on luettavissa, että Korhonen itse ei kuulu heihin vaan häneltä löytyy hyllystä useita kirjoja. Korhonen pitää siis itseään kehittyneempänä ihmisenä kuin näitä yhden kirjan lukijoita.

Korhonen on piispa Eva Brunnen tavoin tehnyt henkilökohtaisesta poliittista ja poliittisesta henkilökohtaista. Korhonen on lesbo ja elää parisuhteessa naisen kanssa. Hän haastoi työnantajansa Alma Median oikeuteen syrjinnästä ja sai oikeudelta muhkeat 80 000 euron vahingonkorvaukset. Usean kirjan omistaminen kannattaa näköjään myös taloudellisesti.

Korhosen kirjoituksen pahiksena toimii ”Vähältä-piti-arkkipiispa” Miikka Ruokanen, joka Korhosen mukaan oli sanonut kirkon olevan vaarassa, koska länsimaiden valtakulttuurien vaikutus mädättää kirkkoa sisältä päin. Ruokanen on tosiaan sanonut näin Lapuan hiippakunnan synodaalikokouksessa pitämässään puheessa 29.9.2010.

Kirjoituksensa alussa Ruokanen toteaa:

”Ajan "postmodernistinen" henki kirkossa vähättelee, suorastaan halveksuu oppia ja opillisuutta. "Ei oppi ole tärkeä, elämä ja rakkaus ovat olennaisia." Varmoja väitteitä vältetään ja arvostellaan. Kaikenlainen "dogmaattisuus" on pahasta.”

Ruokanen siis arvostelee kirkon sisälle soluttautunutta modernia vasemmistoliberalismia. Ruokanen sanoo liberaalien teologien kiinnittävän paljon huomiota sekulaareihin teemoihin ja ottaa esimerkiksi sukupuoli-identiteetin. Hän toteaa, että Suomessa keskustelu ei tule pysähtymään sukupuolineutraaliin avioliittoon. Hän käyttää esimerkkinä Ylioppilaslehden kirjoitusta, jossa vaaditaan polyamoristen (=lukumääräneutraalien) avioliittojen sallimista.

Ruokanen väittää myös:

”Mikäli Suomen kirkko seuraa Ruotsin kirkon mallia ja omaksuu mitä todennäköisimmin meilläkin säädettävän lain ns. sukupuolineutraalista avioliitosta, ajanoloon ne, jotka vielä opettavat perinteistä kristillistä avioliittoa, tullaan kriminalisoimaan: heidän opetuksensa "edistää epätasa-arvoa, loukkaa ihmisoikeuksia, on diskriminoiva".”

Tämä on jo toteutunut naispappeuden vastustajien kohdalla. Heitä kirkko on jo hiljalleen heittämässä ulos. Ruokanen kysyy:

”Ennen pitkää joudumme kysymyksen eteen: Onko tulevaisuudessa enää uskonnonvapautta niille, jotka pitäytyvät Raamatun mukaiseen oppiin kristillisestä avioliitosta?”

Moderni vasemmistoliberalismi on lopputuloksen tasa-arvoon pyrkivä vasemmistolainen ideologia, jonka tavoitteena on luoda ihanneyhteiskunta ilman hegemoniseen valta-asemaan perustuvaa syrjintää. On täysin perusteltua pelätä, että vain perinteisen kristillisen avioliittokäsityksen hyväksyvät papit ajetaan samalla tavalla marginaaliin kuin naispappeuden vastustajat. He voivat lisäksi joutua syytteeseen syrjinnästä maallisessa tuomioistuimessa, kuten yhteistyöstä naispappien kanssa kieltäytyneet ovat jo saaneet kokea.

Olen tässä blogissa kirjoittanut paljon modernin vasemmistoliberalismin ristiriidasta perinteisen sananvapauden kanssa. Moderni vasemmistoliberalismi ei siis todellisuudessa ole mitään liberalismia, koska se on luonteeltaan totalitaarista eikä se salli omatunnon vapautta. Se pakottaa myös ei-valtiolliset organisaatiot noudattamaan omaa täydellisen syrjimättömyyden periaatettaan.

Korhosen kirjoituksesta löytyy myös hyvis. Hän on Helsingin piispa Irja Askola, joka puhui Turun kulttuurifoorumissa ”erimielisyyden etiikasta”. Sitä tarvitaan, jotta ihmiset voivat olla eri mieltä mutta silti kunnioittaa toisiaan ja käyttäytyä asiallisesti.

Askolan ”erimielisyyden etiikka” kuulostaa kauniilta mutta kertoo vain modernien vasemmistoliberaalien omista preferensseistä. He uskovat dialogiin sinänsä, eivät dialogin lopputulokseen. ”Erimielisyyden etiikan” mukaan kaikki ovat tasapuolisesti oikeassa. Kiellettyä on ainoastaan sanoa, että toinen on väärässä. Tällainen ei kuulu Korhosen peräänkuuluttamaan ”sivistykseen”.

Sivistyksen rappio

Paradoksaalisesti ne, jotka peräävät sivistystä, eivät itse aina käyttäydy erityisen sivistyneesti eri mieltä olevia kohtaan. He eivät epäröi leimata toisinajattelijoita rasisteiksi, suvaitsemattomiksi, fundamentalisteiksi tai homofobeiksi. He siis tuntevat moraalista ylemmyttä ja kokevat sen vuoksi olevansa oikeutettuja tuomitsemaan kuten Tukholman piispa Eva Brunne tai toimittaja Johanna Korhonen.

Moraalinen ylemmyys syntyy siitä, että kannatetaan oikeita asioita. Ollaan vähemmistöjen ja kehitysmaiden asukkaiden puolella valtaa pitäviä pahoja länsimaisia heteromiehiä vastaan lopputuloksesta välittämättä. Prosessi itsessään on tärkeämpi kuin tulos. Tarvitaan dialogia ja loputonta terapiaa, jotta ongelmat väistyvät. Vähemmistöjen hyveitä korostetaan ja enemmistön arvoja vähätellään niiden rinnalla.

Kirkko on modernille vasemmistoliberaalille arvokas, koska ”se tekee paljon hyvää”. Oppi ja pelastussanoma ovat silloin vain tiellä, koska oppiin voi sisältyä syrjiviä ajatuksia. Ehkä Jeesuskin oli queer, jolla oli ”epätarkka sukupuolinen identiteetti”.

Itse uskon, että reaalimaailman rajoitukset tulevat lopulta vastaan ja tekevät modernin vasemmistoliberalismin elinkaaresta lyhyen. Kun yhteiskuntaa ylläpitävät instituutiot näivetetään muuttamalla ne samaa teennäisen suvaitsevaista ideologiaa suoltaviksi toinen toistensa klooneiksi, ulkopuolisen vihamielisen ideologian ei ole vaikea ottaa haltuunsa sitä, mikä jää jäljelle.

Lapset ekofasistien propagandassa

Mainoksilla vedotaan tunteisiin ja mielikuviin. Joskus vaikuttaminen epäonnistuu, kuten äskettäisessä Splattergate-kampanjassa, jossa väärinajattelijat muutettiin veriroiskeiksi painamalla punaista nappia.

Lapset ovat tehokas keino vaikuttaa tunteisiin. Täältä löytyy kokoelma Greenpeacen ja muiden ympäristöjärjestöjen videoita, joissa lapsia on käytetty hyväksi ympäristöjärjestöjen propagandassa. Yllättäen Celestial Junk -sivuston mielestä Suomen Greenpeacen mainos vuoden 2007 eduskuntavaalien alla oli kaikkein iljettävin.



Unohdin kokonaan sen 10:10-ympäristöjärjestön karmaisevan oman maalin. En suosittele videon katselua herkille ihmisille. Itse luulin tuota alun perin parodiaksi.

Viisi vuotta Muhammad-pilakuvista

Tällä viikolla tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun tanskalainen Århusin kaupungissa ilmestyvä Jyllands Posten -sanomalehti julkaisi ns. Muhammad-pilakuvat. Sanomalehden mukaan tarkoituksena oli osallistua keskusteluun islam-kritiikistä ja itsesensuurista. Kuvat ilmestyivät samaan aikaan kuin Karen Bluitgenin pääkirjoitus, jossa ihmeteltiin, miksi Bluitgenin oli niin vaikeaa löytää kuvittajaa profeetta Muhammadin elämästä kertovalle lastenkirjalle.

Kriisin lietsontaa

Ei liene väärin väittää, että kriisiä ei koskaan olisi syntynyt, jos tanskalainen imaami Abu Laban ei olisi sitä lietsonut Lähi-idän kiertomatkallaan. Edesmennyt imaami oli Tanskan islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja ja lisäsi länsimaisesta näkökulmasta varsin viattomien kuvien joukkoon kolme ylimääräistä kuvaa, joiden avulla hän onnistui tekemään Muhammad-pilakuvakriisistä maailmanlaajuisen.

Vaikka pilakuvien julkaisusta on nyt kulunut viisi vuotta, kriisi puhkesi vasta kuukausia kuvien julkaisun jälkeen. Alkuperäiset pilakuvat julkaistiin useissa keskieurooppalaisissa sanomalehdissä. Kuitenkaan kuvia ei julkaistu Kanadan, Yhdysvaltojen ja Britannian tärkeimmissä sanomalehdissä. Suomessa päätoimittajat piiloutuivat ”vastuullisen sananvapauden” taakse ja kieltäytyivät julkaisemasta kuvia.

Suomen Sisu -järjestö julkaisi pilakuvat verkkosivuillaan, ja julkaisusta käynnistettiin esitutkinta, jonka tuloksena tehtiin syyttämättä jättämispäätös. Suomen Sisu ei saanut kuvien julkaisulleen tukea valtamedialta eikä johtavilta politiikoilta.

Suomen pääministeri Matti Vanhanen pyysi muslimeilta anteeksi pilakuvien julkaisua, kun hän vieraili Torinon olympiakisoissa. Tähän päivään mennessä yksikään suomalainen sanomalehti ei ole julkaissut pilakuvia.

Julkaisun opetukset

Tanskalaisista noin puolet pitää pilakuvien julkaisua hyvänä asian, mutta 40 prosenttia taas ei pidä. Tämä kertoo, että kaikki tanskalaiset eivät ole ymmärtäneet pilakuvakriisin keskeistä sanomaa: islamia ei kesytetä lepyttelemällä. Suomen ja Ruotsin akateemisissa piireissä tanskalaisista on tehty rasisteja, jotka saivat, mitä tilasivat.

Tätä blogia ei olisi olemassa, mikäli Suomen valtion ylin johto, syyttäjälaitos ja media eivät olisi käyttäytyneet, kuten he käyttäytyivät. Matti Vanhanen kävi Kuwaitissa aseidenmyyntimatkalla, ja Suomen Yleisradiossa kuwaitilainen sheikki kertoi, että suomalaisten pitää kunnioittaa islamia.

Tampereen islamilaisen yhdyskunnan johtaja Mustafa Kara ihmetteli yhdessä ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa, miksi toisten uskontoa ei kunnioiteta. Islam on ainoa uskonto, jota kunnioitetaan väkivallan uhan edessä eikä siksi, että ihmisten uskonnonvapautta pidettäisiin tärkeänä. Kara islamistien tavoin oletti, että islamia kunnioitetaan, koska vääräuskoisten kuuluu niin tehdä, ei siksi, että islam ansaitsisi kunnioitusta itsessään.

Toisaalta Suomessa ja Tanskassa pilakuviin reagoitiin täsmälleen päinvastaisella tavalla. Tanskassa asiasta alkoi vilkas julkinen keskustelu, joka jatkuu edelleen. Tanskan arvovaltaisimpiin lehtiin kuuluvat Berlingske Tidende ja Politiken julkaisivat Kurt Westergaardin pommiturbaanikuvan sivuillaan, kun Tanskan poliisi pidätti helmikuussa 2008 kolme miestä aikeista murhata Westergaard.

Vasemmistolainen Politiken oli alkujaan arvostellut pilakuvien julkaisua mutta painoi kuvan sivuilleen solidaarisuuden osoituksena. Suomalaiset sanomalehdet eivät tähän päivään mennessä ole julkaisseet kuvia sivuillaan.

Tanskassa paikallinen Kansanpuolue on lisäksi tehnyt aloitteen rasismipykälien kumoamisesta. Päähallituspuolue Venstre ei ole tyrmännyt aloitetta vaan puolue on ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan asiasta. YK:n rotuerottelun vastainen komitea CERD reagoi asiaan ja varoitti Tanskaa pykälän poistamisesta.

Illmanismin nousu

Suomessa valtiovalta aloitti ylimitoitetun kampanjansa nettirasismin kitkemiseksi hieman sen jälkeen, kun pilakuvakriisi alkoi. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen löysi rasismia netistä ja vetosi tutkintapyynnöissään valtionsyyttäjä Mika Illmanin väitöskirjaan Hets mot folkgrupp. Samaan aikaan julkinen keskustelu islamista ja sananvapaudesta ei päässyt ”hämistelyä” pitemmälle muualla kuin internetissä.

Valtionsyyttäjä Illmaniin henkilöitynyt sensuuripyrkimys eli illmanismi jatkaa voittokulkuaan. Illmanin ansioista jopa kuolleeksi luultu jumalanpilkkapykälä on herätetty henkiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan suojella kristittyjen pyhinä pitämiä asioita vaan islamin profeetta Muhammadin kunniaa.

Tunnettu nettipersoona Seppo Lehto istuu vankilassa kahden ja puolen vuoden tuomiotaan, jonka yhtenä kohtana oli uskonrauhan rikkominen. Lehdon jälkeen Jussi Halla-aho tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa samasta rikoksesta. Hovioikeuden päätöstä Halla-ahon asiassa odotellaan vielä.

Suomessa ei pyritä poistamaan mielivaltaisesti sovellettua ja tulkinnanvaraista pykälää kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, vaan pykälän soveltamisaluetta pyritään laajentamaan. Lisäksi keskustelupalstojen ylläpitäjien vastuuta palstoille kirjoitettavista viesteistä pyritään lisäämään.

Oikeusministeriön Rasistiset rikokset -työryhmä on valmistellut lakialoitetta, joka tarjoaisi viranomaisille lisää työkaluja nettirasistien metsästykseen. Savuverhona käytetään Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamista. Oikeusministeriön lakihanke ei kuitenkaan tyydy pelkästään tähän vaan pyrkii hiljentämään internetin seurauksista välittämättä.

Huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että media-alan edustajat Journalistiliitto ja Päätoimittajien yhdistys pääsääntöisesti pitävät lakihanketta hyvänä ja kannatettavana. Ne ovat lähinnä muodon vuoksi huolissaan muutamasta yksittäisestä kohdasta. Median edut ovat nettisensuurin osalta yhteneväiset poliittisen eliitin kanssa, koska mediassa monet kuvittelevat edelleen, että valtamedian portinvartijarooli tiedonvälityksessä olisi palautettavissa.

Suomen valtio siis reagoi islamin ja sananvapauden yhteentörmäykseen kurivaltion keinoin, mikä ei tietysti suomettumisen ajan valossa ole erityisen kummallista kuten ei myöskään median rooli tiedon pimittäjänä. Nähtäväksi jää, vesittyykö laki tarpeeksi Eduskunnassa vai voittaako illmanismi. Veikkaan, että tulevaisuudessa ”näillä lakeuksilla ei Muhammadia pilkata”.

Turvaton Ruotsi

Sosiaalidemokraattinen iltapäivälehti Aftonbladet on käynyt vaalien jälkeisen ajan ”Tykkäämme erilaisista” -kampanjaa (Vi gillar olika), joka on tähdätty Ruotsindemokraatteja vastaan. Lehden sivuilla kerrotaan, että lähes puoli miljoonaa ihmistä on liittynyt siihen mukaan.

Osana kampanjaa Aftonbladet julkaisee mielipidekirjoituksia. Eilen oli 22-vuotiaan stand up -koomikko Soran Ismailin vuoro. Ismailin varsin hysteerinen kirjoitus aloittaa olkiukkoargumentoinnilla, kun hän kuvaa puolueen vastausta Aftonbladetin kampanjaan:

”Tykkäämme samanlaisista.”

Ruotsindemokraattien ideologia siten, kuin Ismail sen kuvaa, edustaa siis fasistista ajattelua. Kirjoituksessaan Ismail vetää esiin sekä natsi-, Ruanda että Balkan-kortin, kun hän väittää Ruotsindemokraattien syyttävän ongelmista tiettyä ryhmää. Lopuksi hän ennustaa:

”Ainoat asiat, joita Ruotsindemokraatit saavat aikaan islamilaisista maista tulevien leimaamisella, ovat lisääntyvä syrjäytyminen ja suuremmat kuilut ihmisryhmien välillä. Ne heijastavat ihmisten ennakkoluuloja ja rakentavat vihaa eri ryhmien välillä, mikä pitkällä tähtäimellä luo lisää väkivaltaa yhteiskuntaan kaikilta suunnilta.”

Ryhmien väliset kuilut ovat jo kasvaneet, ja väkivaltaa esiintyy maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä jatkuvasti. Ruotsindemokraatit eivät ole millään tavalla syyllisiä tähän väkivaltaan, vaikka suvaitsevaisten sylkykupiksi ja yleiseksi syntipukiksi he kelpaavat.

Emme pidä erilaisista mielipiteistä

Aftonbladet edustaa itseään suvaitsevaisina pitävien ihmisten oikeita mielipiteitä. Tällaiset ihmiset eivät tosin suvaitse erilaisia mielipiteitä kovin hyvin. Esimerkiksi Ruotsindemokraattien oikeutta järjestää vaalitilaisuuksia rikotaan systemaattisesti. Puolueen jäseniä uhkaillaan ja pahoinpidellään.

Viime kirjoituksessa viittasin Hjällbossa tapahtuneeseen Ruotsindemokraatteja edustavan poliitikon pahoinpitelyyn. Kyseinen poliitikko oli taustaltaan Syyrian kristitty ja nimeltään Issa Issa. Kaksi ”nuorukaista” heitti kiven hänen ikkunansa läpi ja huusivat hänelle:

”Pirun kristitty, pirun Ruotsindemokraatti, tule alas.”

Kun Issa poistui huoneistostaan, häntä odotti 40-jäseninen 15-20 -vuotiasta nuorista koostuva jengi. Issa pakeni ja yritti soittaa poliisille. Jengi kuitenkin sai hänet kiinni ja puukotti häntä. Häntä hakattiin, potkittiin ja lyötiin pullolla päähän. Pahoinpitelyn seurauksena hän ei voi enää liikuttaa oikeaa kättään.

Pahoinpitelijat saivat haluamansa, sillä Issa ilmoitti jättävänsä politiikan ja Ruotsindemokraatit. Häntä oli ahdisteltu jo vaalipäivänä, kun hän oli jakamassa vaalimainoksia.

Jonkun mielestä voi olla liioittelua syyttää Aftonbladetia ja heidän ”Vi gillar olika” -kampanjaansa Issan pahoinpitelystä. Kuitenkin juuri Aftonbladetin kaltaisten lehtien tekopyhyys ja moralismi innoittavat äärivasemmistolaisia ja muslimeja ”katuparlamentarismiin”. Ruotsindemokraatit ovat vapaata riistaa, koska he ”luovat kuiluja ihmisryhmien välille”. Asiat olisivat vallan mainiosti, jos 5,7 prosenttia ruotsalaisista ei olisi äänestänyt Ruotsindemokraatteja ja ihmiset ymmärtäisivät kannattaa vain oikeita mielipiteitä.

On irvokasta, että lehden sivuilla heilutellaan natsikortteja samaan aikaan, kun vasemmiston ruskeapaidat harjoittavat katuterroria. Ruotsindemokraatit eivät ole vastuussa Ruotsin maahanmuuttopolitiikassa muutaman viime vuosikymmenen aikana tehdyistä virheistä eikä siitä, että maahanmuuttopolitiikasta ei maassa keskustella muutoin kuin ulkokultaisesti hymistellen.

Todellista turvattomuutta

Ruotsalaisen yhteiskunnan todellinen turvattomuus voi myös johtua siitä, että viranomaisilla ei ole tilanne hallinnassa. Tähän viittaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Tukholman Husbyssä tapahtuneet mellakat.

Suuri joukko nuoria oli tehnyt tuhoa Husbyn poliisiasemalla. Tätä ennen nuorukaiset olivat hyökänneet metroasemalle. Kun poliisipartio saapui paikalle, se joutui kivisateeseen. Yksi paikalla olleista poliiseista kertoi Dagens Nyheterille, miten kaksi poliisia joutui 60-päisen nuorisojoukon saartamaksi ja miten toinen veti esiin virka-aseensa ja toinen puolustautui pampulla:

”Meillä ei ollut mahdollisuuksia.”

Poliisi on toki yrittänyt rakentaa siltoja paikallisiin ihmisiin. Nämä yritykset näyttävät valuneen hiekkaan, kuten eräs poliiseista kommentoi:

”Tunteita on vaikea kuvata. Tunnen pettymystä, melkein surua. Olemme tehneet niin paljon töitä kontaktien luomiseksi, mihin oikeasti uskomme. Nyt kuitenkin tuntuu, että meidän on asetettava kyseenalaiseksi oma toimintatapamme. Johtaako se mihinkään vai synnyttääkö se vain turhautuneita poliiseja?”

Poliisit myös vaativat kansalaisyhteiskuntaa ottamaan kantaa ja viheltämään pelin poikki. Näin tuskin tapahtuu, koska ”kansalaisyhteiskunnalla” on liian kiire Ruotsindemokraattien tuomitsemisessa ja mustamaalaamisessa. Se, että naamioidut mellakoitsijat hyökkäävät kymmenen poliisipartion kimppuun, ei aiheuta huolta, vaan valtamedia raportoi edelleen väkivallasta jättämällä olennaisia tosiasioita kertomatta.

Lehdistön asiasta kertovissa jutuissa ei mainittu, mitä kansanryhmää mellakoitsijat edustivat, koska moinen olisi antanut lisää aseita ”ulkomaalaisvihamielisille” tahoille. Läntisessä Tukholmassa sijaitsevassa Husbyssä asuu noin 11 000 ihmistä, joista 82,7 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.

Esimerkillinen poliitikko

Blokkien välinen kamppailu ja Ruotsindemokraattien pääsy valtiopäiville ovat jättäneet varjoonsa monet muut tapahtumat kuten sen, että somalitaustainen muslimijohtaja valittiin valtiopäiville Maltillisen Kokoomuksen riveistä.

Ruotsin islamilaisen yhdistyksen puheenjohtaja Abdirisak Waberi on laukonut julkisuudessa islamilaisia totuuksia. Hänen näkemyksiään voi luonnehtia islamilaisittain varsin konservatiivisiksi, ja ne ovat ainakin jossain määrin ristiriidassa länsimaisten demokratia- ja ihmisoikeuskäsitysten kanssa.

Hänen käsityksensä miesten ja naisten välisistä suhteista eivät ole mitenkään tavattomia islamilaisesta näkökulmasta, mutta ne tuskin edustavat Maltillisen Kokoomuksen valtavirtaa. Waberi on mm. sanonut, että miehelle on sallittu neljä vaimoa ja että mies voi lyödä vaimoaan, jos tämä on uskoton. Waberin mukaan:

”Mies pystyy rakastamaan neljää vaimoa, mutta en uskoa naiselta löytyvän kykyä rakastaa neljää miestä.”

”Islamin mukaan mies voi mennä naimisiin toisuskoisen naisen kanssa, mutta musliminainen voi mennä naimisiin vain muslimimiehen kanssa.”

Waberin mielestä naiset, jotka eivät noudata islamilaisia pukeutumissääntöjä, luovat levottomuutta yhteiskuntaan. Waberin mielipiteitä kuultiin viime joulukuussa Ruotsin television dokumentissa Slaget om muslimerna (Taistelu muslimeista), jossa käsiteltiin islamistien vaikutusvaltaa Ruotsin muslimijärjestöissä.

Palataan vielä Aftonbladetin vierailevaan kolumnistiin eli 22-vuotiaaseen stand up -koomikkoon. Lienee selvää, että Ismail on sopeutunut Ruotsiin varsin hyvin eikä hänellä luultavasti ole samanlaisia mielipiteitä miehen ja naisen roolista kuin parlamentaarikko Waberilla.

Silti Ismail näkee nimenomaan Ruotsindemokraatit ongelmana eikä esimerkiksi Waberia tai lähiöiden riehuvaa nuorisoa. Tästä syystä Ismailin kaltaiset ns. maltilliset eli kulttuuritaustaltaan muslimit eivät ole ratkaisu ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmiin vaan osa ongelmaa. He itse syyllistyvät samaan, josta he syyttävät "muukalaisvihamielisiä". He vierittävät syyn lähiönuorison väkivallasta syyttömien niskoille ja antavat Waberin kaltaisten edustaa muslimeja.

Ruotsin moraalipaniikki

Ruotsindemokraattien odotettu nousu valtiopäiville aiheutti entisessä kansankodissa käsittämättömiä ja hysteerisiä reaktioita.Vaalien järjestelyistä ei myöskään puuttunut tahattoman koomisia piirteitä. Vaalipäivän jälkeen yllättäen löytyi laskemattomia ääniä, ja innokkaimmat ehtivät Ruotsissa toivoa, että löytyneet äänet kääntäisivät poliittisesti epämiellyttävän vaalituloksen paremmaksi eli porvarillisen Allianssin voitoksi.

Vaalien jälkeinen krapula

Vaalien jälkeen Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson käyttäytyi esimerkillisesti ja ilmoitti, että puolue on valmis ottamaan vastuuta ja keskustelemaan kaikkien kanssa asiakysymyksistä. Aivan toisenlaista käytöstä nähtiin Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Lars Ohlylta, joka kieltäytyi astumasta samaan meikkaushuoneeseen Åkessonin kanssa ja marssi mielenosoituksellisesti pois paikalta.

Jotakin pelottavaa oli myös Tukholmassa järjestetyssä mielenosoituksessa, jossa vaadittiin, että rasisteja ei päästettäisi valtiopäiville. Kymmenet tuhannet ihmiset osallistuivat massatapahtumaan, jonka osallistujat halusivat osoittaa vastustavansa rasismia. 31-vuotias Emma Reimfeldt kertoo:

”Olen täällä koska haluan osoittaa tukeni, ja lisäksi ilmaisen pettymykseni vaalituloksen.”

On tietysti uskomatonta, että 5,7 prosentin äänisaaliin saalistanut puolue herättää näin voimakkaita tunteita. Pelottavan asiasta tekee se, että voimakas mielenilmaus tuo mieleen ennemmin orwellilaisen ”kahden minuutin vihan” kuin spontaanin mielenosoituksen. Tilaisuuteen osallistuneet kannattivat valtion virallista ideologiaa samaan tapaan kuin Ingsoc-puolueen kannattajat elokuvassa 1984.

Samanlainen viesti välittyi sosiaalidemokraattisen iltapäivälehti Aftonbladetin ”Pidämme erilaisista” -kampanjasta. Ruotsalainen media ei edusta vapaata tiedonvälitystä ja pyrkimystä totuuteen vaan härskiä propagandaa, jonka tyyli muistuttaa enemmän DDR:n vastaavaa kuin länsimaista demokratiaa.

Toki median poliittisessa sitoutuneisuudessa ei sinänsä ole mitään väärää. Toisaalta Ruotsissa kaikki merkittävät tiedotusvälineet ovat yhdessä liittoutuneet Ruotsindemokraatteja vastaan. ”Porvarillinen” Expressen julkaisi vaalien alla vetoomuksen olla äänestämättä Ruotsindemokraatteja. Expressen erottuu edukseen vain sillä, että se vastustaa Ruotsindemokraattien vaalitilaisuuksien häirintää.

Vaalien jälkeisellä viikolla oli mielenkiintoista katsoa, kuinka Expressenin pääkirjoitustoimittaja Eric Erfors keskusteli vasemmistolaisen tutkijan tai toimittajan (jonka nimeä en muista) kanssa Ruotsin television ykköskanavalla siitä, pitäisikö Ruotsindemokraatit sulkea valtiopäivien valiokuntatyöskentelyn ulkopuolelle. Erfors puolusti urheasti mielipidettään, jonka mukaan on parempi antaa Ruotsindemokraattien näyttää poliittiset kykynsä oikeassa työssä kuin sulkea heidät ulkopuolelle ja antaa heidän kerätä lisää kannatusta.

Demokratuuri

Ruotsindemokraattien kannattaminen voi olla fyysisesti vaarallista. Pelkkä epäilys voi riittää pahoinpitelyyn tai murhayritykseen. Göteborgin lähistöllä sijaitsevassa Hjällbon lähiössä 30-vuotias mies joutui viime torstai-iltana kymmenmiehisen joukon hyökkäyksen kohteeksi, koska hän oli Ruotsindemokraattien ehdokkaana vaaleissa. Miestä puukotettiin ja hänet vietiin sairaalaan. Tekijöitä ei vielä ole saatu kiinni.

Aiemmin mainitun mielenosoituksen jälkimainingeissa miestä puukotettiin Tukholman Södermalmin kaupunginosassa, koska häntä epäiltiin Ruotsindemokraatiksi.

Hakkerit murtautuivat Ruotsindemokraattien nettisivuille ja julkaisivat 5700 nimeä käsittävän listan ihmisistä, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta puolueen jäsenyyttä kohtaan. Vaalien jälkeen syntisiä varmasti etsitään ja heitä rangaistaan.

Palataan vielä aina niin kantaa ottavaan ruotsalaiseen valtamediaan. Toimittaja Lena Sundström on tullut tunnetuksi Tanskaa ja Ruotsindemokraatteja koskevista reportaaseistaan. TV4-kanavan ohjelmassa Sundström sai esittää käsityksensä Ruotsindemokraateista. Kun Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson halusi vastata Sundströmin väitteisiin, sankaritoimittaja totesi:

”En ajatellut ryhtyä väittelemään kanssasi.”

Moderni vasemmistoliberaali kutsuu itseään suvaitsevaiseksi. Suvaitsevaisuus kuitenkin loppuu siinä vaiheessa, kun joku uskaltaa olla eri mieltä. Rasistien kanssa ei tarvitse keskustella, koska he ovat ali-ihmisiä.

Suomestakin löytyy ihmisiä, joiden mielestä vastuullisten poliittisten ryhmien pitää vastustaa rasismia. Ylen Pressiklubi-ohjelmassa Ruotsin Ympäristöpuolueen puheenjohtaja Maria Wetterstrandin aviomies Ville Niinistö sai kertoa omista mielipiteistään. Niinistön Ruotsista kopioitu tekopyhyys ja moraalinen hybris voivat vedota joihinkin ihmisiin. Itse arvioin kuitenkin, että suomalaisiin ei moraalinen ylemmyys tehoa yhtä hyvin kuin ruotsalaisiin. Voin toki olla väärässä.

Ruotsin vaalit kuvina

Ruotsin vaaleja on mainostettu historiallisina, koska ensimmäistä kertaa porvarillisella Allianssilla on aito mahdollisuus saada jatkoaikaa. Aiemmin porvarien valtakausi on kestänyt enimmillään yhden vaalikauden. Lisäksi ensimmäistä kertaa sitten Uusi demokratia -puolueen jälkeen "äärioikeistolainen" ja "muukalaisvihamielinen" puolue voi päästä valtiopäiville.

Vaalikampanjassa Ruotsin demokratia on näyttänyt huonoimmat puolensa. Media ja poliittinen eliitti ovat liittoutuneet ja pyrkivät estämään Ruotsindemokraattien vaalimenestyksen. Muutaman tunnin kuluttua tiedämme, miten tämä onnistui.

Snaphanen-sivustolla on julkaistu joukko vaaleihin liittyviä kuvia. Niistä kaksi on esitetty alla.

Kusti polkee 2

Innokas lukijani lähestyi minua taas sähköpostilla. Taso ei viimeisestä ole parantunut, mutta kielenkäyttö vaikuttaa aiempaa aggressiivisemmalta. Sähköpostiosoite oli vaihtunut ja palaute tuli tällä kertaa osoitteesta abzayman (at) webinfo.fi. Kuitenkin mitä ilmeisimmin kyseessä on sama kirjoittaja kuin edellisessä julkaisemassani viestissä.
---

Kuule Natsien huorien Penikka!

Se on ihme että nyt olet (Proud Friend of Israel) ja sinun äiti hourittelee natsien kanssa ja ainakin Paavo Lipponen tunnisti että olette lopettaneet muutama juutalaisia, tämä jos katsotaan Suomen osuus mutta mitä muu Eurooppa teki juutalaisille on ehkä selvä kaikille olette lopettaneet osaa ja tehneet muista juutalaisista laboratorion koeruttoja.

Tällainen raakuus ei ole koskaan tapahtunut muslimimaissa että juutalaiset poltettiin joukoittain uunissa.

Sinun ylpeys ystävyydestä Israelin kanssa on jatke em. asioista, eikä ole uusi juttu länsimaalaisille.

Aina Länsimaalainen epidemia perustuu siihen että länsimaalainen kävelee ihmisten kallojen päälle.

Sinun esikuva USA lopetti miljoonia ihmisiä (alkuperäisasukkaat) ja nyt asuu niiden kallojen päällä.

Samalla teki Australia ja muut tunnettuja länsimaita, tämä ei ole uusi asia eikä ole salaisuus.

Mutta kuvottava juttu että nyt kun kävelette kallojen päälle olette ylpeitä että Juutalaiset tappavat joka päivä lapsia ja tuhansia lapsia vuonna 2008-2009 ja nyt olette ylpeitä siitä, tämä tarkoittaa kallojen päälle kävelevän länsimaalaisen hirviön mentaliteetti jatkuu, ja pahin asiasta että olette ylpeitä tästä.

Jos katsot kaikki mitä länsimaat tekevät se on sama periaate, Irakissa tapetaan miljoonia ihmisiä länsimaalaisten arvojen mukaan ja näin tehtiin Afganistanissa mutta voimat tähän loppuivat.

Nyt tämän raakuuden jatko muualla tarkoittaa että Peli on ohi, jos uusi hyökkäys tulee esim. Iraniin saatte takaisin kaikki mitä olette tehneet, jos olette hävettäneet kyliä tai kansoja siten tiestä tulee häipymään kyliä ja kansoja, siis mitä koko asiasta on varsin selvä on se että länsimaalaisten kallojen päällä kävelevä kulttuuri on jo OHI!

Peli on jo pelattu ja sota tuodaan kotikontille….

Ruotsin vaaleista vielä

Olen joskus pitänyt epäuskottavana norjalaisen bloggaaja Fjordmanin väitettä, jonka mukaan itse itseään ”antifasisteiksi” kutsuvat huligaanit toimisivat Ruotsin poliittisen eliitin hiljaisella suostumuksella ja että ”antifasistien” annetaan tehdä likainen työ eliitin puolesta. Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt todisti Helsingborg Dagbladissa Fjordmanin väitteen täysin oikeaksi.

Reinfeldt kommentoi Ruotsindemokraattien kohtaamaa vaalikokousten häirintää ja poliittista väkivaltaa seuraavasti:

”Haluaisin korostaa, että niiden, joiden tarkoituksena on edistää me vastaan he -ajattelua ja nähdä ihmisten väliset suhteet perusteiltaan vihamielisellä tavalla, ei kannata ihmetellä, jos sellaista tapahtuu.”

Reinfeldtin näkemyksen mukaan Ruotsindemokraattien varsinaisena ajatuksena on käyttää hyväksi tapahtunutta ja yrittää esiintyä puolustuskyvyttöminä. Toki Reinfeldt myös otti etäisyyttä kaikenlaiseen väkivaltaan ja uhkailuun eli oli kunnon poliitikon tavoin samanaikaisesti kahta eri mieltä.

Svenska Dagbladet tuomitsee väkivallan

Reinfeldtin lausunnosta tekee ihmeellisen se, että Ruotsindemokraatteihin kohdistuva poliittinen väkivalta on tuomittu porvarillisen Svenska Dagbladetin pääkirjoitussivuilla. Pääkirjoitustoimittaja Per Gudmundsson kirjoitti viitaten puolueen jäseniä kohtaan tehtyihin väkivallantekoihin:

”Ei ole olemassa mitään selityksiä. Useat poliitikot ovat jo vetäytyneet väkivallantekijöiden hiljaisiksi pelottelemina. Ahdistelutapaukset ovat vakava uhka demokratialle. On ihme, että kukaan ei ole kuollut.”

Törkein tapaus sattui viime viikolla, kun ”antifasistiset aktivistit” hyökkäsivät nuoren ruotsindemokraattipoliitikon kotiin ja viilsivät veitsellä hakaristin tämän otsaan. Kaksi naamioitua miestä tunkeutui 24-vuotiaan David von Arnold Antonin kotiin. Toinen miehistä piti Antonia paikallaan ja toinen tatuoi hakaristin otsaan. Lähtiessään miehet ottivat mukaansa kannettavan tietokoneen ja käteistä rahaa.

Väkivalta on tietysti vain jäävuoren huippu. Helsingissä ilmestyvä vasemmistoliberaali Hufvudstadsbladet kirjoittaa Ruotsindemokraattien vaikeuksista värvätä ehdokkaita. Lehti siteeraa puoluesihteeri Björn Söderiä, joka sanoo:

”Politiikallemme on kysyntää, mutta meillä on vaikeuksia tarjota ehdokkaita. Tämä taas johtuu tavasta, jolla meitä kohdellaan, sosiaalisesta stigmatisoinnista.”

Söder viittaa kahteen länsiruotsalaiseen ehdokkaaseen joiden ikkunat rikottiin äskettäin. Lisäksi monet Ruotsindemokraattien listoilta valitut kunnanvaltuutetut ovat luopuneet kesken kauden eikä puolueen listalta ole löytynyt varamiestä.

Tukea Tanskasta

Moraalista tukea Ruotsindemokraatit ovat saaneet ainoastaan Tanskasta ja erityisesti esikuvaltaan Tanskan kansapuolueelta, jonka puheenjohtaja Pia Kjaersgaard esiintyi Ruotsindemokraattien vaalitilaisuudessa viime lauantaina. Puheessaan Kjaersgaard perusteli puuttumistaan Ruotsin vaaleihin toisaalta sillä, että ruotsalaismedia ja ruotsalaiset poliitikot ovat usein käyttäneet Tanskaa kauhuesimerkkinä, ja toisaalta viittaamalla sananvapauden heikkoon tilaan Ruotsissa:

”En ole tullut tänne sekaantumaan Ruotsin sisäpolitiikkaan, koska se kuuluu Ruotsin kansalle.”

”Ei, olen saapunut, koska tietyistä eroista huolimatta ruotsalainen julkinen keskustelu muistuttaa minua tanskalaisesta keskustelusta 10 – 15 vuotta sitten.”

”Ja olen saapunut Ruotsiin, koska se koskee myös Tanskaa. Emme voi istua kädet ristissä ja katsella vierestä Ruotsin poliittista kehitystä.”

”Kun Ruotsi antaa oleskelulupia tuhansille maahanmuuttajille joka vuosi, se koskee myös Tanskaa.”

”En voi olla hiljaa, kun Ruotsin hallitseva eliitti yrittää tukahduttaa sananvapauden kaikin mahdollisin keinoin.”

Puheessaan Kjaersgaard viittasi ruotsalaisvaikuttajien hänestä antamiin lausuntoihin. Kirjailija, palestiinalaisaktivisti ja vasemmistoälykkö Jan Guillou kutsui Kjaersgaardia vaarallisemmaksi kuin Osama bin Ladenia. Guilloun lausunto päätyi Tanskan Kansanpuolueen puoluetoimiston seinälle ja sille naurettiin pitkään ja hartaasti.

Banaanivaltion vaalit

Mielipidetiedustelujen mukaan porvarillinen Allianssi olisi voittamassa vaalit ja saamassa enemmistön valtiopäiville. Mona Sahlinin johtama punavihreä liittouma ei ole kyennyt saavuttamaan äänestäjien luottamusta. Ruotsindemokraatit on luultavasti pääsemässä valtiopäiville mutta ei saavuta vaa'ankieliasemaa, jota molempien suurten puolueiden johtohenkilöt pelkäävät.

Kumpikin vaalien pääosapuolista on kieltäytynyt yhteistyöstä Ruotsindemokraattien kanssa. Pääministeri Reinfeldt on väläyttänyt yhteistyötä Ympäristöpuoleen kanssa siinä tapauksessa, jos Allianssi ei saavuta ehdotonta enemmistöä.

Mikä tahansa vaalien tulos onkaan, vaalijärjestelyt, poliittinen väkivalta ja vaalikokousten häirintä antavat synkän kuvan rauhallisena pidetyn naapurimaamme poliittisesta järjestelmästä, joka muistuttaa päivä päivältä enemmän kolmannen maailman banaanivaltioiden vastaavaa.

Kusti polkee

Tässä blogissa on kommentointimahdollisuus. Palautetta voi kuitenkin antaa myös sähköpostitse profiilin takaa löytyvään osoitteeseen. Luen postia harvakseltaan ja vastaukset saattavat siksi viipyä. Pääsääntöisesti en julkaise sähköpostitse lähetettyjä viestejä.

Sähköpostiosoitteesta absayman (at) hotmail.com tuli kuitenkin sen verran häiriintyneen oloinen viesti, että päätin julkaista sen kokonaisuudessaan.  Lähettäjä ilmoittaa nimekseen Ayman Abu Saleh. Saman niminen henkilö on oikeasti olemassa. On kuitenkin täysin mahdotonta sanoa, onko viestin lähettäjä oikea Ayman Abu Saleh, koska internetissä on niin helppo lähettää sähköpostia kenen tahansa nimissä.

Viesti on kieliasun perusteella käännetty jostakin muusta kielestä todennäköisesti Google Translate -sivustoa apuna käyttäen. Alkutervehdyksessä oleva sana Puro minua hieman ihmetyttää.
-----

Kuule Puro

Kun Israel perustettiin Palestiinassa vuonna 1948 arabit olivat 150 000 ja juutalaiset 4 miljoona, nyt arabit tai muslimit jos näin tykkäät sanomaan 1,5 miljoona eli 20% asukkaista jos lisätään tähän Gazan ja länsirannan asukkaita juutalaiset ovat pieni vähemmistö, ja 4 miljoona juutalaiset tulevat tukahtumaan 300 miljoonan muslimien keskellä jos kutsutaan kuten tykkäät kaikki arabian maiden asukkaat muslimiksi.

Jos puhut suomessa muslimit eivät tarvitse valloittaa suomea sisältää koska venäjä on 20% muslimi maa ja pitää tästä huolta.

Muusta Euroopasta ehkä merkit ovat selviä ranskassa ja tanskassa ja englannissa ja alankomaissa, hyökkääjät 11/9 ovat lähteneet saksasta tietysti.

 Euroopalla oli hyvää taloudellinen tilanne koska ei ollut sisäistä sota, mutta jos itse valitat että Euroopassa ja Amerikassa on sisällissota tästä eniten kärsi Eurooppa ja Amerikka ja kriisi on paras näyttö nykytilanteesta, ja tietysti venäjä voittaa (20% muslimit).

Minusta jos jatkat tällä tyylillä, uskon että aiheutat eniten vahinko Euroopalle ja Amerikalle koska tilanne oli hyvää tässä kun oli rauhallista ja vakaa, mutta sinun toimintamalli aiheuttaa levottomuutta, sisällissota ja te kärsitte eniten ja tietysti Venäjä nousee, mutta se on sun oma valinta mitä teet, tämä on ainoastaan minun kommentti.

Kaikki suurvallat ovat nousseet ja poistuneet, ja uskon että Euroopan ja Amerikan nousukausi on jo ohi, nyt on alamäkeä poistumiseen, ja tilalle on tulossa omia vuoriaan odottavia.

9/11 -ajatuksia iskujen yhdeksäntenä vuosipäivänä

Floridalaisen Dove World Outreach Centerin pastori Terry Jones melkein onnistui varastamaan WTC-iskujen vuosipäivän itselleen koraanien polttotempauksellaan, josta hän vetäytyi viime hetkellä. Myöhemmin kävi ilmi Jonesin teon ja New Yorkiin rakenteilla olevan ns. Ground Zero -moskeijan välinen yhteys.

Jonesille oli annettu ymmärtää, että tempauksesta luopuminen tarkoittaisi, että moskeijaa ei rakennettaisi aiotulle paikalle parin korttelin päähän paikasta, jonne lentokoneet iskivät 11.9.2001. Myöhemmin kävi ilmi, ett Jones oli tulkinnut lupauksia väärin.

Presidentti Barack Obama ja kenraali David Petraeus olivat tätä ennen vedonneet Jonesiin, jotta tämä ei toteuttaisi aiettaan polttaa koraaneja 9/11-terrori-iskun vuosipäivänä. Jonesin teko olisi vaarantanut amerikkalaissotilaiden hengen ja Yhdysvaltojen tehtävän Afganistanissa.

Sillanrakentaja

Ground Zero -moskeijan myötä amerikkalaiset ovat saaneet tuntea, miltä islamilainen ylivaltapyrkimys tuntuu käytännössä. Moskeijan puhemies, imaami Feisal Abdul Rauf on väittänyt, että kyse on sillanrakennuksesta lännen ja islamilaisen maailman välillä.

Moskeijan, jota alkujaan kutsuttiin Cordoban taloksi, rakennuspaikka sijaitsee vajaa 200 metrin päässä World Trade Centerin kaksoistornien sijaintipaikasta eli ns. Ground Zerosta. Moskeijan tulevassa osoitteessa sijaitsi aiemmin Burlingtonin takkitehdas, johon terrori-iskun yhteydessä osui osia lennon 175 lentokoneen laskutelineistä ja rungosta.

Imaami Rauf on esiintynyt tiedotusvälineissä näyttävästi sillanrakentajana ja maltillisena muslimina. Itse moskeijan ja siihen liittyvän islamilaisen kulttuurikeskuksen nimi, Cordoban talo viittaa muslimien ja toisuskoisen myyttiseen harmoniseen yhteiseloon Iberian niemimaalla ennen espanjalaisten reconquistaa. Toki nimen voi tulkita myös toisin.

Muslimit rakensivat moskeijan visigoottien rakentaman Cordoban katedraalin paikalle osoituksena islamin ylivallasta samalla tavalla, kuin muslimit ovat aina tehneet. Jerusalemin Al-Aqsa -moskeija on rakennettu juutalaisen temppelin päälle, ja Konstantinopolin Hagia Sofia -kirkko korvattiin moskeijalla, kun turkkilaiset valtasivat kaupungin. Islamin historiassa voitettujen vastustajien uskonnollisten pyhäkköjen paikalle on yleensä rakennettu moskeija voiton merkiksi ja islamin ylivallan symboliksi.

Imaami Raufin sillanrakennus on kuitenkin jakanut amerikkalaisia. Siinä missä tunnettu islamin puolustelija Karen Armstrong ylistää Raufin aloitetta, osa amerikkalaisista vastustaa hanketta ja näkee sen loukkauksena WTC-iskujen uhreja kohtaan. Brittiläinen islam-apologisti Karen Armstrong sanoo:

”Imaami Feisal Abdul Rauf...on sillanrakentaja, koska hänellä on juuret molemmissa maailmoissa. Hän on opiskellut Egyptissä, Englannissa, Malesiassa ja Yhdysvalloissa ja hänen moskeijansa on vain parin korttelin päässä World Trade Centeristä. Syyskuun 11. päivän jälkeen monet kysyivät: Missä ovat maltilliset muslimit? Miksi he eivät sano mitään? Imaami Raufissa meillä on henkilö, joka osaa puhua länsimaisille ihmisille siten, että he ymmärtävät.”

On totta, että imaami Rauf puhuu länsimaisille, vasemmistoliberaaleille kieltä, jota he ymmärtävät. Hän puhuu sillan rakentamisesta yhteisöjen välille juuri siten, kuin vasemmistoliberaalit haluavat kuulla. Jäljelle jää kysymys, puhuuko imaami Rauf totta vai valehteleeko hän tarkoituksella.

Kun imaami Raufin Cordoba-aloite herätti arvostelua, moskeijahanke nimettiin uudelleen neutraalimmalla nimellä Park 51, joka viittaa tulevan moskeijan katuosoitteeseen myyttisen islamin kultaisen ajan asemesta. Itse hanketta imaami Rauf ei kuitenkaan ole valmis perumaan.

Yksisarvinen

Kuten edellä siteeratusta Karen Armstrongin lausunnosta voi päätellä, imaami Raufia pidetään maltillisena muslimina eli juuri sellaisena, jonka kaltaista nykypäivän länsimainen poliittinen eliitti tarvitsee todistaakseen maailmalle, että islam on rauhan uskonto. Raufin kaltaiset todistavat, että islam ei ole sodassa länttä vastaan ja että syyskuun 11. päivän terroristit eivät edusta oikeaa islamia.

Raufin kaltaisia maltillisen islamin edustajia voi pitää myyttisinä yksisarvisina eli kultaakin kalliimpina yksilöinä, jotka todistavat maailman muslimeille, että Yhdysvallat ei ole ristiretkellä islamia vastaan. Rauf onkin ollut sekä George W. Bushin että Barack Obaman hallinnon suosiossa. Vain vähän aikaa sitten Rauf kävi Lähi-idän kiertueella Yhdysvaltojen ulkoministeriön toimeksiannosta ja amerikkalaisen veronmaksajan kustannuksella.

Raufin lausunnot ovat kuitenkin myös herättäneet negatiivista huomiota. Hän on mm. kieltäytynyt tuomitsemasta islamistista Hamas-järjestöä:

”En ole poliitikko. Terrorismi on hyvin monimutkainen kysymys...Olen rauhantekijä. En salli kenenkään asettaa minua asemaan, jossa minut nähdään missään päin maailmaa kilpailijana tai vihollisena.”

Äskettäin CNN:n haastattelussa Rauf kuitenkin totesi:

”Tuomitsen kaikki, jotka tekevät terroritekoja, ja Hamas on syyllistynyt terroriin.”

Imaami Rauf on tuominnut syyskuun 11. päivän terrori-iskut ”epäislamilaisina”. Kuitenkin hän monen muslimin tavoin vierittää osan syyllisyydestä Yhdysvaltojen niskaan. Raufin internet-sivuilla väitetään, että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA rahoitti Osama bin Ladenia ja Talibania 1980-luvulla. 19 päivää iskujen jälkeen Rauf vastasi kysymykseen, ansaitsiko Yhdysvallat terrori-iskut, seuraavasti:

”En sanoisi, että Yhdysvallat olisi ansainnut tapahtuneen. Mutta Yhdysvaltojen politiikka oli osasyyllinen tapahtuneeseen rikokseen.”

Kun Raufilta kysyttiin, miksi hän pitää Yhdysvaltoja osasyyllinsenä, hän vastasi:

”Koska olemme olleet osallisena niin monen syyttömän ihmisen kuolemaan maailmassa. Suoraan sanottuna Osama bin Laden on valmistettu Yhdysvalloissa.”

Vaikka Raufin näkemykset tuskin poikkeavat vasemmistolaisten keskuudessa vallitsevista, monet republikaanipoliitikot kuten Rudy Giuliani ja Sarah Palin pitivät Raufin näkemyksi huolestuttavina.

Peitelty uhkaus

Imaami Rauf on päättänyt viedä moskeijahankkeensa loppuun asti, vaikka ilmiselvästi puheet sillanrakentamisesta ovat pelkkää retoriikkaa. Viimeisenä temppunaan Rauf kertoi CNN:n haastattelussa, mitä seuraa, jos moskeijaa ei rakenneta. Hänen mukaansa keskustelu moskeijasta on politisoitunut niin, että se voi vahvistaa ääriryhmien kykyä rekrytoida jäseniä ja hyökätä amerikkalaisia vastaan. Raufin mukaan:

”Islamilaisessa maailmassa otsikot kertovat, että islam on hyökkäyksen kohteena.”

Hän myös kertoi suhtautuvansa avoimesti siihen, että islamilaisen keskuksen paikkaa siirretään:

”Jos tätä ei tehdä oikein, raivo räjähtää valloilleen islamilaisessa maailmassa.”

Hän totesi, että reaktio voi olla pahempi kuin Tanskassa julkaistujen Muhammad-pilakuvien aiheuttamat väkivaltaisuudet.

Raufin lausunnot muistuttavat sisällöltän ja painotuksiltaan brittiläisten muslimijärjestöjen johtajien vastaavia. Raufin tilalle voisi aivan hyvin asettaa Britannian muslimineuvoston johtajan Muhammad Abdul-Barin. Puheet eivät poikkea sisällöltään juurikaan toisistaan. Erona Anjem Choudaryn kaltaisiin räyhääjiin on se, että Rauf ja Abdul-Bari puhuvat viileästi ja sivistyneesti. Siksi Raufin kaltaisia myös kuunnellaan ja heidän ehdotuksiinsa suhtaudutaan vakavasti.

Koska Rauf ei ilmiselvästi ole typerä, hän on luultavasti tiennyt, että hänen moskeijahankkeensa voisi herättää myös vastustusta. Itse asiassa New Yorkin asukkaista kaksi kolmasosaa vastustaa moskeijan rakentamista. Samanaikaisesti 62 prosenttia on sitä mieltä, että moskeijan rakentajilla on oikeus toteuttaa hankkeensa. Kyse ei siis ole uskonnonvapaudesta.

Valtaosa amerikkalaisista kokee, että islamilaisen kulttuurikeskuksen rakentaminen lähelle WTC-iskujen tapahtumapaikkaa on loukkaavaa iskujen uhrien omaisia ja amerikkalaisia kohtaan ylipäänsä. Raufin ja moskeijan taustahahmojen mielestä on ilmeisesti yhdentekevää, loukkaako moskeijahanke ketään. Miksi se voisikaan loukata, koska kyse on ”sillanrakentamisesta”?

Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa oltiin kovasti huolissaan moskeijahankkeen kohtaamasta vastustuksesta. Lehden jutussa jopa kaivattiin kannanottoa George W. Bushilta, joka terrori-iskujen jälkeen totesi islamin olevan rauhan uskonto, jonka ääriryhmät ovat kaapanneet itselleen.

Amerikkalaiset kuitenkin ymmärtävät, että iskun tekijät olivat muslimeja ja uskoivat islamin opetuksiin. He eivät välttämättä niele poliittisen eliitin vakuutteluja islamin perimmäisestä rauhantahtoisuudesta. Moni amerikkalainen tutustui islamiin terrori-iskujen jälkimainingeissa ja havaitsi, että islam suhtautuu vihamielisesti toisuskoisiin ja hyväksyy väkivallan osana islamin ylivallan levittämistä.

Ongelma ei ole siinä, että moskeijahanketta vastustavat amerikkalaiset olisivat islamofobisia kiihkoilijoita. Ongelma on siinä, että imaami Raufin kaltaiset tukeutuvat ääriryhmien väkivallan uhkaan omassa retoriikassaan ja että Raufilla on sama tavoite kuin islamin itselleen kaapanneilla ääriryhmillä. Molemmat tekevät työtä sen hyväksi, että islam hallitsee maailmaa, kunnes maailmassa palvotaan ainoastaan Allahia.