Euro veitsenterällä

Euro oli alkujaan poliittinen projekti eli se palveli ensisijaisesti tavoitetta yhdistää Euroopan Unionin maat yhdeksi liittovaltioksi. Oikeasti toimiakseen yhteisvaluutta olisi tarvinnut yhteistä talouspolitiikkaa, budjettia, kontrollimekanismin ja rangaistukset sääntöjen rikkojille. Näistä asioista kuitenkin joustettiin valuutan perustamisvaiheessa.

Tässä vaiheessa, kun pelastuspaketteja kasataan hätäisesti kaatuvien dominonappuloiden pitämiseksi pystyssä, on epätodennäköistä, että yhteisvaluutan tueksi saataisiin lyhyessä ajassa tarvittavat poliittiset rakenteet eli keskitetty liittovaltio. Näin voi toki vielä käydä, mutta luultavimmin kiihtyvä kriisi panee kaiken ”paskaksi ja palamaan”, kuten eräällä tämän blogin kommentaattorilla on tapana sanoa.

Irlanti parka

Irlantia käy sääliksi. Maa taisteli itsenäisyytensä Britannian varsin kovaotteisen siirtomaavallan alaisuudesta. Nyt maan johto kerjää hattu kourassa armoa ja kaiken maailman ollirehnit kertovat, milloin maassa pitää järjestää vaalit.

Oheisella videolla brittiläisen Itsenäisyspuolueen europarlamentaarikko Nigel Farage laukoo täyslaidallisen Olli Rehnin ja Jose Manuel Barroson niskaan. Farage sanoo:

”Ja nyt meillä on Irlannissa tilanne päällä, ja tiedän, että irlantilaisten poliitikkojen ahneudella ja typeryydellä on paljon sen kanssa tekemistä. Heidän ei olisi koskaan pitänyt liittyä euroon, he kärsivät alhaisella korkotasolla, täysi lusikallinen ja valtava kuplan puhkeaminen. Mutta katsotaan teidän vastaustanne heille.”

”Kun heidän hallituksensa on kaatumassa, heille kerrotaan, että vaalien järjestäminen olisi sopimatonta. Itse asiassa, komissaari Rehn tässä sanoi, että heidän olisi saatava budjetti ensin valmiiksi, ennen kuin vaalit voidaan järjestää. Keitä te oikein luulette olevanne? Olette todellakin vaarallisia ihmisiä. Teidän pakkomielteenne luoda eurovaltio tarkoittaa, että olette valmiita tuhoamaan demokratian.”

Itsenäisyyden menettäminen tarkoittaa juuri tätä. Legitimiteettinsä menettänyt Irlannin hallitus pakotetaan jatkamaan, kunnes rahoittajatahoja tyydyttävä budjetti on saatu aikaiseksi. Vasta sitten irlantilaiset saavat sanoa sanansa.

Sattumoisin juuri Irlanti vastusti viimeisenä Lissabonin sopimusta, kunnes kansa ymmärsi äänestää oikein.

Portugali ja Espanja jonossa

Irlanti yksin ei riittäisi kaatamaan euroa. Ongelmana on vain se, että kriisi on jo levinnyt Espanjaan ja Portugaliin. Telegraphin sivuilla Ambrose Evans-Pritchard kirjoittaa, että näiden kahden maan lainakustannukset ovat nousseet ennätystasolle. Portugalin valtion velkakirjoista pyydetään 6,9 prosentin korkoa ja Espanjan vastaavista 4,87.

Tapa, jolla Irlannin velkaongelmaa on hoidettu, ei ole lisännyt markkinoiden luottamusta. Ei auta, vaikka Saksan liittokansleri Angela Merkel kuinka uhoaisi, että politiikka ohjaa markkinoita eikä toisin päin.

Portugali onkin todella surkeassa kunnossa. Valtion velka on peräti 325 prosenttia bruttokansantuotteesta ja budjettivaje kymmenen prosentin luokkaa, eli lisärahoitusta tarvitaan. Vaikka Portugalista varakkaampien EU-maiden velkaiset veronmaksajat selviäisivätkin, Espanjan kaatuminen luultavasti olisi jo liikaa.

Daily Mailin jutussa spekuloidaan jo, mikä maa kaatuu seuraavaksi. Portugali tarvitsee noin 50 miljardin euron rahoituspaketin, josta suomalaisen veronmaksajan osuus lienee noin miljardin luokkaa. Seuraavaksi on vuorossa Italia ja sitten ehkä Belgia. Suomen vuoro tulee joskus myöhemmin.

Rahoituspaketin riskinä on se, että paketin saanut maa joutuu massiivisten budjettileikkausten takia talouslamaan, jolloin kyky hoitaa velkaa heikkenee. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää lopulta velkajärjestely, eli velat jätetään osittain maksamatta.

Perimmäisten kysymysten äärellä

Euroopan Unioni on siis joutunut historiansa pahimpaan kriisiin, joka uhkaa koko järjestelmän olemassa oloa. Kyse on siis paljon suuremmasta asiasta kuin siitä, miten paljon Perussuomalaiset voittavat seuraavissa eduskuntavaaleissa. Todennäköisesti olosuhteet ovat kevään eduskuntavaaleihin mennessä muuttuneet täysin toisenlaisiksi ja poliitikkojen ilmeet vakavammiksi.

Koko EU-projektin uskottavuus on euroalueen reunamaiden romahduksen takia vaakalaudalla. Kyseenalaisin keinoin läpiajettu EU-perustuslaki Lissabonin sopimus ei myöskään ole omiaan lisäämään EU:n uskottavuutta. Edesmennyt taloustieteilijä Milton Friedman ennusti jo vuonna 1999, että Euro ei selviytyisi ensimmäisestä taloudellisesta kriisistään.

Irlannista Friedman totesi vuonna 2001, että maan olisi pitänyt kiristää rahapolitiikkaansa, mutta se ei siihen pystynyt, koska Euroopan keskuspankki toteuttaa rahapolitiikkaa koko euroalueella.

Eurosta irtautuminen tai jonkin maan potkaiseminen ulos yhteisvaluutasta tulisi sekin kalliiksi ja logistisesti hankalaksi. Siksi EU-johtajilla on edessä valinta ruton ja koleran välillä, kun he miettivät tulevia pelastuspaketteja.