Somejättiläiset sensuurin lipunkantajina

Päivän hämmentävin uutinen tuli, kun kävi ilmi, että neljä teknologiajättiä Facebook, Google, Apple ja Spotify poistivat Alex Jonesin Infowars-sivuston sisällön omilta alustoiltaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Infowarsin sisältöön ei enää pääse käsiksi Googlen Youtube-palvelussa eikä Facebookissa. Apple ja Spotify puolestaan poistivat Infowarsin podcastit. Tosin Apple jätti Infowars-sovelluksen vielä toistaiseksi sovelluskauppaansa. Sen sijaan viides somejätti Twitter ei ole toistaiseksi poistanut Infowars-sisältöä palvelimiltaan.

Sensuroinnin taustatekijät

Merkille pantavaa tapahtuneessa oli se, että neljä teknologiajättiä toimi ilmiselvästi yksissä tuumin. Lisäksi yksikään näistä yhtiöistä ei kunnolla perustellut päätöstään, vaan perusteluissa viitattiin epämääräisesti ”vihapuheeseen” ja ”yhteisönormien rikkomiseen”. Etenkin jälkimmäinen peruste on monelle Facebookin sensuroimaksi joutuneelle tullut kovin tutuksi. Jos sensuurin kohde haluaa tietää, mikä hänen sivunsa sisällössä rikkoo yhteisönormeja, vastausta on turha odottaa.

Toinen merkittävä tekijä tapahtumassa oli se, että Yhdysvalloissa järjestetään neljän kuukauden päästä kongressin välivaalit. Infowars-sivusto näytteli merkittävää roolia, kun Donald Trump valittiin vastoin odotuksia Yhdysvaltojen presidentiksi. Tämä tapahtuma oli amerikkalaisille liberaaleille niin suuri järkytys, että he eivät ole tästä vieläkään toipuneet.

Koska oman ehdokkaan eli Hillary Clintonin puutteita ei haluttu tunnustaa, syyllistä on sen jälkeen etsitty liberaalimediassa niin Venäjän vaikutusyrityksistä kuin ”valeuutissivustoista”, joka Infowars amerikkalaisten liberaalien ja monien muidenkin mielestä on. Somejätit tuskin olisivat oma-aloitteisesti ryhtyneet sensuuritoimiin vaan takana ovat perinteiset mediatalot.

Mediakenttä elää edelleen internetin aikaansaamaa murrosta, jonka ansiosta yhä suurempi osa sisällöstä katsotaan internetin kautta. Käyttäjät myös löytävät tiensä internet-sisältöön yhä useammin sosiaalisen median kautta. Tämä on saanut raskaan kustannusrakenteen omaavat perinteiset suuret mediatalot paniikkiin. Juuri tästä syystä valtamediassa puhutaan niin paljon ”valeuutisista” ja ”valemediasta”. Tauti, jossa omaa erinomaisuutta korostetaan mollaamalla uusia kilpailijoita, on tuttu myös suomalaisesta valtamediasta.

Sosiaalisen median ovat monella tapaa alttiita painostukselle. Ne eivät itse varsinaisesti tuota sisältöä vaan lähinnä jakavat muiden tuottamaa materiaalia ja linkkejä muiden tuottamaan mediasisältöön. Vain someyhtiöt itse tietävät, millä perusteilla kullekin käyttäjälle valikoituu juuri hänelle sopiva mediasisältö. Sen tuottamiseen käytetyt algoritmit ovat liikesalaisuuksia.

Sensuurin olematon läpinäkyvyys

Ei ole todennettavissa selkeää yhtä tapahtumaa, joka selittäisi tapahtuneen. Yhtiöiden Breitbart Newsin kysymyksiin antamat vastaukset ovat ympäripyöreätä liturgiaa. Esimerkiksi Youtube vastasi:

”Kaikki käyttäjät sitoutuvat palveluehtoihimme ja yhteisöohjeisiimme, kun he rekisteröityvät Youtubeen. Kun käyttäjät toistuvasti rikkovat näitä ehtoja, kuten vihapuheeseen ja ahdisteluun liittyviä sääntöjä tai kiertävät täytäntöönpanosääntöjä, me lopetamme heidän tilinsä.”

Tuosta on mahdotonta tietää, mitä nimenomaista sääntöä Infowars rikkoi. Lisäksi säännöt on tarkoituksella laadittu niin väljiksi, että poistotoimet voidaan perustella kaikissa kuviteltavissa olevissa tapauksissa.

Youtuben liiketoiminta perustuu suurelta osin tekijänoikeuksien väljään tulkintaan eli sisältö poistetaan vasta, kun joku tekijänoikeuksien omistaja valittaa laittomasta sisällöstä. Näissäkin tapauksissa Youtube usein sopii vasta jälkikäteen tekijänoikeuksien omistajan kanssa sopivasta korvauksesta, joka ei välttämättä ole omistajan kannalta edullinen.

Uutisryhmä- ja keskustelupalstamaailmaan tottuneen vanhan internet-polven käyttäjän on helppo nähdä, miten mielivaltaista somejättien toiminta on. Todellisuudessa somejätit eivät mitenkään seuraa sivustoilleen tallennettua sisältöä. Se olisi yksinkertaisesti mahdotonta, koska aineiston volyymi on valtava. Jos aineistoa valvotaankin, valvonta on yleensä jätetty taustalla pyörivien tietokoneohjelmien vastuulle.

Siksi poistotoimenpiteet toteutetaan vasta, kun jostakin sisällöstä on valitettu riittävän monta kertaa. Kun valituksia tulee tarpeeksi paljon, sisältö poistetaan. Kun sama toistuu riittävän monta kertaa, koko tili saa lähteä. Käytännössä sensurointi tapahtuu valittajien ehdoilla. Ahkerimpia valittajia ovat yleensä vasemmistolaiset, joiden herkkä hipiä ei kestä oikeistolaista tai konservatiivista sisältöä. Valittaminen on helppoa eikä valittajan koskaan tarvitse vastata perusteettoman valituksen seurauksista.

Miksi juuri nyt?

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään sellaista, joka suoraan selittäisi tapahtuneen joukkosensuroinnin. Siksi on mahdollista ainoastaan spekuloida mahdollisilla syillä.

Itse pidän todennäköisenä, että perinteisen median edustajat ovat pitkään painostaneet sosiaalisen median jättejä poistamaan ”valeuutiset” sivustoltaan. Infowars ei ole merkittävä kilpailija CNN:n kaltaiselle perinteisen median suuryhtiölle, mutta tulevaisuudessa samalla liiketoimintamallilla toimiva kilpailija saattaa uhata sen asemaa.

Perinteisen median yhtiö voittaa tapahtuneessa kahdella tavalla. Ensinnäkin yhden kevyellä kustannusrakenteella toimivan kilpailijan toiminta vaikeutuu ja toiseksi perinteisen median yhtiö saa itse omille linkeilleen lisää näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa.

Täysin ei voi sulkea pois myöskään poliittista motiivia. Infowars liputti näyttävästi Donald Trumpin puolesta. Jos e on poissa pelistä, Demokraateilla on paremmat mahdollisuudet voittaa kongressin välivaaleissa. CNN on amerikkalaisista tiedotusvälineistä äänekkäin Donald Trumpin arvostelija ja joutunut sellaisena myös presidentin silmätikuksi. Alex Jonesin sivusto näytteli merkittävää roolia Trumpin valinnan yhteydessä. Sensuuritoimet käytännössä vahingoittavat Republikaanipuoluetta välivaaleissa. Kyse on puuttumisesta vaaleihin ja toimenpiteenä paljon vakavampi kuin suurelta osin merkityksetön Venäjän infovaikuttaminen Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa.

On myös mahdollista, että perinteisen median yhtiöt ovat jollakin tavalla uhanneet puuttua sosiaalisessa mediassa jaettavaan sisältöön esimerkiksi vaatimalla korvauksia oman sisältönsä jakamisesta. 

Tapahtunut sensurointi ei iske perinteiseen mediaan, ja mahdollinen vastareaktio kohdistuu todennäköisemmin sosiaalisen median jätteihin.

Mitä tästä eteenpäin?

Suurten teknologiajättien harjoittama läpinäkymätön ja huonosti perusteltu sensuuri tuskin on internetin käyttäjän kannalta mitenkään ihanteellinen asiaintila. Kyseessä ovat lisäksi isot korporaatiot, joille yksittäinen käyttäjä on vain pisara meressä ja parhaimmillaankin pelkkää mainostajille kaupattavaa dataa.

Sananvapauden kannalta internetissä tapahtuvan keskustelun keskittyminen suurten teknologiajättien maksuttomiin palveluihin on erittäin ongelmista. Nykyisin valtaosa julkisesta keskustelusta käydään näillä sivustoilla eikä enää perinteisessä mediassa kuten joskus ennen. Käytännössä sosiaalisen median jätit kontrolloivat lähes koko maailman julkista keskustelua. Tällainen asema ei välttämättä kuulu Mark Zuckerbergin kaltaiselle märkäkorvalle. Näin on siitä huolimatta, että Zuckerbergin yhtiö omistaa palvelimet ja ohjelmistot, joiden avulla keskustelua käydään.

Jos Yhdysvaltain hallitus haluaisi jostain syystä puuttua tilanteeseen, sillä olisi käytössään kaksi vaihtoehtoa. Koska somejätit ovat käytännössä monopoleja omalla osa-alueellaan (esim. Google hakukoneissa), ne voitaisiin pilkkoa pienempiin osiin Yhdysvaltojen trustinvastaisen lainsäädännön avulla.  Tätä lainsäädäntöä käytettiin ensimmäisen kerran, kun öljy-yhtiö Standard Oil pilkottiin pienemmiksi yhtiöiksi viime vuosisadan alussa. Standard Oilin hallinnassa oli vuonna 1904 95 prosenttia öljyntuotannosta ja 85 prosenttia vähittäismyynnistä. 

Tshekkiläinen Lubos  Motl esittää tämän yhtenä vaihtoehtona poistamaan somejätit asemasta, joka ei niille kuulu. Pilkkomisen jälkeisistä yhtiöistä jokin voisi olla velvoitettu tarjoamaan vaihtoehtoista sisältöä valtamedian vasemmistoliberalismille.

Radikaalimpi vaihtoehto olisi määrittää sosiaalisen median yhtiöt lainsäädännöllisesti vesilaitoksen kaltaisiksi julkisiksi palveluiksi. Niillä ei olisi oikeutta syrjiä käyttäjiä poliittisen mielipiteen perusteella vaan ne olisivat velvoitettuja tarjoamaan palveluja kaikille.

Mielestäni kumpikaan näistä ratkaisuista ei ole erityisen hyviä. Lisäksi ne tuskin toteutuvat, koska somejätit käyttävät paljon rahaa lobatakseen nimenomaan tällaisia toimenpiteitä vastaan. 

Joka tapauksessa nykytilanne on monella tapaa epäterve. Jos sensuuritoimet jatkuvat ja lisää konservatiivista mediasisältöä poistetaan, Yhdysvaltojen jo nykyisin vaikea poliittinen kahtiajako pahenee entisestään. Ei ole täysin mahdotonta kuvitella, että kehitys voi johtaa väkivaltaisuuksiin ja pahimmillaan jopa sisällissotaan.