Lomapohdiskeluja

Tämän kesäloman matka suuntautui Sisiliaan suurelta osin siksi, että edellinen kesä ei täällä Suomessa ollut erityisen lämmin ja halusimme varmistaa, että tänä kesänä on lämmintä.

Sisilia on monella tapaa kiehtova saari. Se on historiansa aikana nähnyt monta valloittajaa ehkä siksi, että saari sijaitsee strategisesti tärkeällä paikalla, josta voi kontrolloida Välimeren laivaliikennettä.

Arabivallan kausi

Tämän blogin aihepiirin kannalta merkittävää on se, että Sisilia on yksi harvoista Länsi-Euroopan alueista, jotka ovat olleet pitkän aikaa (vuodesta 831 vuoteen 1091) islamin vallan alaisuudessa. Tämä ei tosin enää nykyisin näy juuri mitenkään saaren rakennuskannassa tai raunioissa. 

Luonnollisesti muslimit muuttivat useimmat saaren merkittävimmistä kirkoista moskeijoiksi, mistä on vielä jälkiä jäljellä, vaikka kyseiset rakennukset muutettiinkin arabivallan jälkeen taas kirkoiksi. Lähinnä vain Cefala Dianan kylpylän jäänteet Palermon eteläpuolella edustavat arabien jäämistöä.

Wikipediassa ja erilaisissa artikkeleissa korostetaan nykyajalle tyypillisesti muslimivallan myönteisiä piirteitä. Arabit toivat uusia viljelykasveja, joista ehkä merkittävin olivat sitrushedelmät. He kehittivät taloutta ja toivat oman hallintojärjestelmänsä maahan. Heidän islamilaiseen shariaan perustuvaa hallintomallia ylistetään uskonnollisesti suvaitsevaisena.

Luonnollisesti arabivalta tarkoitti, että sen alle joutuneilla kristityillä sisilialaisilla oli tarjolla Koraanin 9:29 -jakeen vaihtoehdot eli kääntyminen islamiin, jizya-veron maksu tai kuolema. Nykypäivänä tällaista on ei-muslimeille tarjonnut viimeksi Islamilainen valtio eli ISIS. Ehdot olivat täsmälleen samat kuin umaijadikalifi Umarin esittämät vaatimukset valloitetun Jerusalemin kristityille ja juutalaisille.

Jos tarkastellaan jizya-veroa, sitä on usein selitetty korvaukseksi muslimien ei-muslimeille tarjoamasta suojelusta. Mutta keneltä jizya oikeasti suojelee? Jos ei-muslimi jättää jizyan maksamatta, hän on vapaata riistaa muslimien väkivallalle. Jizyaa ei siis makseta ulkopuolisten väkivallan uhan takia vaan muslimien. Jizyaan liittyy myös maksajien eli dhimmien alistaminen nöyryyttämällä. Tämä ei tietysti estä nykypäivän historioitsijoita kertomasta, kuinka ei-muslimien elämä kukoisti arabivallan alla.

Siinä missä Espanja deislamisoitiin osittain melko brutaalein keinoin, Sisiliassa kristittyjen ja muslimien yhteiselo jatkui arabit syrjäyttäneen normannivallan aikana. Tuolloin saarta pyrittiin ”latinisoimaan”, eli sinne tuotiin väestöä Pohjois-Italiasta. Muslimien kapinoinnin jälkeen kuningas Fredrik II aloitti muslimien karkotukset Apulian Luceraan. Tämä prosessi päättyi vuonna 1240.

Islamin vaikutus alueella ei kuitenkaan päättynyt arabivallan kukistumiseen. Kun Osmanivaltakunta nousi johtavaksi islamilaiseksi imperiumiksi, merirosvous ja siihen liittyvät orjien ottamiset yleistyivät taas.

Ympäri Italiaa on tänä päivänä nähtävissä idyllisiä vuoren huipulle rakennettuja kyliä ja kaupunkeja. Ne on rakennettu sinne, koska vuoren huipulta on helpompi puolustautua hyökkääjiä vastaan. Hyökkäykset jatkuivat aina 1800-luvun alkupuolelle asti, kunnes eurooppalaiset maat Ranskan johdolla kukistivat Pohjois-Afrikan barbareskivaltiot.

Loman aikana tuli vierailtua myös Liparilla. Tämä tuliperäinen saari kuuluu Liparisaarten (Eolian saaret) ryhmään ja sijaitsee Sisilian pohjoispuolella. Lipariin liittyy yksi surullinen tarina, joka kuvaa sekä muslimi-imperiumin ja kristityn maan (Ranska) yhteistyötä että vuosisatoja jatkuneen merirosvouksen inhimillistä hintaa. Ranskan ja Osmanien liitto solmittiin Ranskan kuningas Frans I:n ja sulttaani Suleiman suuren kesken vuonna 1536.

Vuonna 1544 tämä liittouma hyökkäsi Liparille Hayreddin Barbarossan ja kapteeni Polinin  johtaman ranskalaisen laivaston kanssa. Valtaus eteni perinteisen islamilaisen kaavan mukaan eli asekuntoiset miehet tapettiin ja naiset ja lapset vietiin orjiksi.

Tämä järkytti mukana ollutta ranskalaispappi Jerome Maurandia:

”Niin monen kristittyparan ja erityisesti pienten poikien ja tyttöjen orjuuttaminen aiheutti voimakasta sääliä.”

Hän myös mainitsi liparilaisten kyyneleet, valitukset ja huudot, jossa isä huusi poikaansa ja äiti tytärtään, kun he joutuivat jättämään saaren joutuakseen ”niiden koirien orjiksi, jotka näyttivät kuin ahneilta susilta kesyjen lampaiden joukossa”.

Mafia

Sisilian yhteydessä ei voi välttyä kysymystä mafiasta, joka on sekä osa saaren historiaa ja nykyisyyttä että Hollywoodin romantisoima ilmiö. Jälkimmäisestä näkee merkkejä turistirihkamaa myyvissä kaupoissa, joissa on esillä ”Kummisedän” kuvalla varustettuja t-paitoja, kahvikuppeja ja jääkaappimagneetteja.

Kummisetä-elokuvia ei suinkaan kuvattu Corleonen kaupungissa, joka oli ohjaaja Francis Ford Coppolan mielestä liian moderni. Kuvauspaikat kuitenkin löytyivät itäisen Sisilian vuorenhuippukylistä, joista löytyy myös elokuvassa esiintyvä Vitellin baari ja kirkko, jossa elokuvan Michael Corleone ja Apollonia vihittiin.

Mitä tulee oikean Sisilian mafian eli ”Cosa Nostran” historiaan, olen lukenut muutaman sitä käsittelevän kirjan. Näiden mukaan mafian historia alkoi Palermon lähellä sijaitsevilta sitrusviljelmiltä, joilta ensimmäisenä alettiin periä suojelurahaa, jota kutsutaan italiaksi nimellä pizzo.

Taustasyinä mafian kehittymiselle voi mainita Italian valtion synnyn ja Sisiliassa siirtymisen feodaalijärjestelmästä moderniin kapitalismiin. Italian valtioprojekti ei Sisiliassa oikein koskaan onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa ja hallinto pysyi heikkona. Tämä loi tilaa vaihtoehtoisille järjestelmille, joita hallitsivat erilaiset mafiaklaanit. Myöhemmin nämä klaanit laajensivat toimintaansa erilaisille laittoman liiketoiminnan alueille, jotka useimmat varmasti tuntevat. Nykyisin mafia on yleisnimi järjestäytyneelle rikollisjärjestölle.

Sisilian mafia on toki vielä olemassa mutta sen poliittinen vaikutusvalta on enimmäkseen mennyttä. Järjestön johto joutuu piileskelemään ja kommunikoimaan pienillä paperilapuilla (pizzini). Nykyisestä väitetystä ”capo di tutti capista” eli Matteo Messina Denarosta ei ole olemassa tuoretta valokuvaa vaan viimeisin on peräisin tämän kouluajoilta.

Vaikka eri mafiajärjestöt vaikuttavat pääasiassa Etelä-Italian Mezzogiornon alueella, joka oli aikanaan arabien valloittama, modernilla mafialla ei ole mitään suoraa historiallista yhteyttä arabivallan aikaan. Sana mafia itsessään tarkoittaa vihamielisyyttä lakia kohtaan ja rohkeutta mutta se on peräisin arabian kielen sanasta mahya, joka käännettynä tarkoittaa kerskailua, ylpeilyä, uhmakkuutta ja rehvastelua.

Tässä vaiheessa herää kuitenkin kysymys, onko mafialla muutakin yhteyttä arabivallan aikaan kuin sana itsessään. Voiko osa mafian sosiaaliseen kontrolliin käyttämistä toimintatavoista olla lainattuja saaren entisiltä isänniltä?

Jizya on ei-muslimien sosiaalisen kontrollin muoto islamilaisessa yhteiskunnassa. Sana pizzo tulee italian kielen sanasta pizzu, jolla tarkoitetaan ”nokkaa”. Kun joltakin peritään suojelurahaa, hänen ”nokkansa” kastellaan. Suojelurahan perintä on sekä taloudellista toimintaa että sosiaalista kontrollia ja alistamista. Samaa voi sanoa ei-muslimien maksamasta suojelurahasta eli jizyasta.

Jos kauppias ei pysty maksamaan mafian suojelurahaa, häntä rangaistaan joko ottamalla omaisuutta väkisin tai pahoinpitelemällä. Jos kauppias kieltäytyy suojelurahan maksamisesta, hän voi menettää henkensä. Näin kävi vuonna 1991 palermolaiselle kauppias Libero Grassille, joka julkaisi lehti-ilmoituksen, jossa hän uhmakkaasti ilmaisi kieltäytyvänsä pizzon maksamisesta. Myöhemmin saman vuoden aikana Grassi löydettiin kuolleena.

Islamilaisella sharia-hallinnolla ja mafialla on selkeitä yhtäläisyyksiä. Amerikkalainen talk show -isäntä Bill Maher kutsui ohjelmassaan islamia ainoaksi uskonnoksi, joka käyttäytyy kuin mafia. Se tappaa sinut, jos sanot väärän sanan, piirrät vääränlaisen kuvan tai kirjoitat vääränlaisen kirjan. Tässä hän tuskin raapaisi pintaa tarkastellessaan islamin ja mafian yhtäläisyyksiä.