Euroopan Federaation turvallisuuspoliisin varapääjohtaja
Kevin Väisänen istui konttorissaan Federaation turvallisuuspoliisin päämajassa
Berliinissä. Terävä-älyinen ja analyyttinen Väisänen oli edennyt urallaan
nopeasti Federaation ehkä ainoassa osassa, jossa jalkojen oli seisottava
tukevasti maan pinnalla. Puoluepolitiikka saattoi kuulua tyhjän jauhajille ja
haihattelijoille, mutta turvallisuuspoliisissa ikäviäkin asioita täytyi katsoa
silmiin.
Väisäsen päätehtävänä oli viimeiset kaksi vuotta ollut
johtaa Federaation turvallisuustyöryhmää, jonka tarkoituksena oli luoda
sisäisen turvallisuuden strategia, listata merkittävimmät turvallisuusuhat ja
työstää toimenpideohjeita poliittiselle johdolle. Työ oli käytännössä syönyt
Väisäsen koko valveillaoloajan varsinkin, kun hän ymmärsi, miten mädällä
perustalla Federaation hallinto seisoi.
Väisäsellä oli edessään kokous, jossa hän esittelisi
turvallisuusstrategiansa turvallisuuspoliisin johtoryhmälle. Sen jälkeen asia
vietäisiin Federaation politbyroon käsiteltäväksi. Siellä päätettäisiin
käytännön toimenpiteistä.
Väisänen oli hermostunut, koska tiesi turvallisuustilanteen
heikoksi. Äskettäin hän oli lukenut raportin Marseillen mellakoista. Niissä
väkijoukko oli hyökännyt federaation hallintorakennuksiin, pystyttänyt
barrikadeja hallintokortteleita halkoville kaduille, ryöstellyt ja rikkonut
paikkoja. Kyse oli kaupungin etnisesti edistyksellisestä kansanosasta, jonka
määrä oli kyseisessä kaupungissa jo ajat sitten ylittänyt kestokyvyn rajat.
Mellakka oli kukistettu verisesti. Turvallisuuspoliisin raporttien mukaan yli
tuhat mielenosoittajaa oli kuollut kaaoksessa, osa poliisin luoteihin ja osa
tallautunut kuoliaaksi paniikissa pakenevan väkijoukon alle. Tapahtuneen
jälkeen Marseillen hallintokorttelit oli eristetty muusta kaupungista
piikkilangan, hiekkasäkkien ja aseistautuneiden federaation
turvallisuusjoukkojen avulla.
Väisänen ei järkyttynyt tästä. Hän ymmärsi, mitä
liittovaltion turvallisuus tarkoitti. Joskus vastarinnan kukistamiseen
tarvitaan voimatoimia ja niitä käytetään juuri sen verran, kuin levottomuuksien
tukahduttaminen edellyttää. Marseillen tapauksessa voimatoimia käytettiin
asianmukaisesti. Väisästä huolestutti yksi asia. Mellakan kukistamisen aikana
turvallisuusjoukkojen sotilaista 35 oli menehtynyt. Joitakin oli kidutettu
säälimätöntä julmuutta kuvastavalla tavalla ja kuolleiden sotilaiden ruumiita
oli häpäisty hinaamalla niitä auton perässä. Väkijoukko oli myös kaivanut
kuolleiden sotilaiden sisäelimiä ja hyppinyt villisti verisissä orgioissa.
Väisäsen raportin ensimmäisessä kohdassa varoitettiin
uuseurooppalaisten muodostamasta uhasta ja suositeltiin haasteellisten
väestönosien eristämistä omiin reservaatteihinsa. Raportti sanoi asiat suoraan,
koska se oli tarkoitettu vain päätöksentekijöille. Poliitikkojen tehtävänä oli
sitten käyttää verbaalista akrobatiaa ja selittää asiat virallisen ideologian
mukaisesti. Väisänen tiesi, että federaation johdolta ei puuttuisi
mielikuvitusta koristella tapahtunutta ruusunpunaisin värein ja asianmukaisin
korulausein. Hän myös tiesi, että aineellisesti reservaattien asukkaiden elämä
olisi luultavasti turvatumpaa kuin ulkopuolelle jääneen väestönosan elämä, toki
sillä edellytyksellä, että reservaattien asukkaat ymmärtäisivät käyttäytyä edes
jotenkuten siivosti.
Sen sijaan Väisänen ei ollut lainkaan varma, hyväksyisikö
politbyroo hänen ehdotustaan kaksinkertaistaa federaation turvallisuusjoukkojen
miesvahvuus. Oli päivänselvää, että reservaattien luominen ei sujuisi
kivuttomasti vaan vaatisi turvallisuusjoukkojen läsnäoloa. Nykyisellä
miesvahvuudella tarvittavia toimenpiteitä ei välttämättä saataisi kaikkialla
toteutettua, jolloin alueet vajoaisivat anarkiaan.
Puhelu
Väisäsen pohdiskelut keskeytyivät, kun hän sai videopuhelun
Euroopan federaation koillisen hallintoalueen kuvernööri Rauno Kuntturilta:
- -
Rane täällä, terve!
Väisänen oli pitänyt säännöllistä yhteyttä entisen
kotimaansa johtoon. Hän oli vuosien varrella huomannut, kuinka kuvernööri
Kuntturin naama punoitti ja silmissä oli lasittunut ja poissaoleva katse.
Todellisuuden kohtaaminen vaati veronsa eikä kaikilla ollut Kevin Väisäsen
kykyä kestää asioiden ikäviä puolia.
Tervehdysten jälkeen päästiin asiaan. Kuntturi totesi:
-
"Täällä Helsingissä helvetti on päässyt
valloilleen. Itä-Helsingin kaduilla mellakoidaan eikä turvallisuusjoukkoja ole
tarpeeksi. Nyt tarvittaisiin välittömästi vahvistuksia. Olen elänyt siinä
ymmärryksessä, että turvallisuuspoliisilla riittää sekä miehiä että
päättäväisyyttä. Mistä nyt kiikastaa?"
Väisänen ei halunnut turhaan huolestuttaa vanhaa ystäväänsä
vaan totesi rauhallisesti:
-
" " Pyydän virka-apua Berliinin yksiköltä. Eiköhän
heiltä liikene pari sataa miestä. Yksikkö laskeutuu Jyrki Kataisen
lentokentälle huomenna puolen päivän maissa. Oliko jotakin muuta?"
Kuntturi vakuutti tyytyväisyyttään ja lopetti puhelun.
Väisänen oli helpottunut, sillä 200 miestä luultavasti riittäisi
levottomuuksien tukahduttamiseen mutta paljon enempää hän ei olisi voinut
luvata. Itä-Helsingin tilanne oli toki Väisäsen tiedossa. Kyseinen ongelma-alue
kuului turvallisuuspoliisin analyysin mukaan keskitason ongelma-alueisiin,
joiden turvallisuus kyllä pystyttäisiin takaamaan. Pahimmat paikat olivat aivan
muualla.
Lisäksi poliittinen järjestelmä kaipaisi uudistusta. Tällä Väisänen ei
suinkaan tarkoittanut federaation päätöksentekoa sinänsä vaan pelkästään
julkista poliittista teatteria, joka ei enää inspiroinut äänestäjiä entiseen
malliin.
Edellisissä Federaation korkeimman neuvoston vaalissa
äänestysprosentti oli joillakin äänestysalueilla laskenut alle viiden
prosentin. Yli 50:n äänestysprosentteihin päästiin vain alueilla, joilla
valtaosa äänestäjistä työskenteli federaation palveluksessa. Väisäsen
toimenpide-ehdotukset tämän suhteen olivat seuraavat:
- -
Äänestyspakko kaikilla federaation
hallintoalueilla
-
- Hyvyyden puolue ja Yhtenäinen -puolue yhdistyvät Vapaus ja Demokratia -puolueeksi.
Väisänen oli monen muun federaation byrokraatin tavoin
ymmärtänyt jo ajat sitten, että nykyinen näennäisdemokratia on saavuttanut
elinkaarensa päätepisteen. Koska aito demokratia muuttui mahdottomaksi siinä
vaiheessa, kun federaatiota vastustavat puolueet kiellettiin demokratian
vastaisina, jäljelle jää vain yksipuoluejärjestelmä. Tämä taas mahdollistaa
federaation kansalaisten aiempaa tiukemman kontrollin ja tekee protestoinnin
äänestämällä tai jättämällä äänestämättä lopullisesti mahdottomaksi.
Kokous
Federaation turvallisuuspoliisin johtoryhmän kokous
käynnistyy Berliinin päämajassa 5.5.2040 kello 13:00. Kokouksen puheenjohtaja,
turvallisuuspolisiin pääjohtaja Heinz-Günther Friedmann avaa kokouksen.
Friedmann on Väisäsen tavoin realisti ja hyvin perillä siitä, mitä Väisäsen
ehdotus pitää sisällään. Lyhyen esittelykierroksen yhteydessä ilmoitetaan, että
Euroopan federaation politbyroon jäsen Jaap van der Stel osallistuu kokoukseen.
Van der Stel vastaa politbyroossa
turvallisuusasioista ja on Väisäsen hyvä tuttu.
Ensimmäiseksi Väisänen käy läpi uuseurooppalaisten
aiheuttaman turvallisuusuhan ja esittelee ratkaisutoimenpiteet. Tässä vaiheessa
politbyroon turvallisuusasioista vastaava van der Stel avaa suunsa:
- "
Luonnollisesti ymmärrätte, että esitetyt
toimenpiteet etnisesti edistyksellistä väestönosaa kohtaan eivät voi toteutua,
jos juurisyihin ei puututa."
Juurisyyt olivat tietysti paskapuhetta, jonka tarkoitus oli
perustella aiempaa tiukemmat toimet todellista uhkaa eli federaation
hallintoalueiden alkuperäisväestöä kohtaan.
-
"Politbyroon mielestä ehdotetut toimenpiteet
kohdistuvat yksipuolisesti uuseurooppalaisiin. Heitä ei kuitenkaan voi pitää
syyllisinä omaan syrjittyyn asemaansa. Tästä syystä politbyroo vaatii
toimenpiteiden laajentamista ja kohdistamista tasa-arvon nimissä myös
hallintoalueiden alkuperäisväestöön."
Kevin Väisänen onnistui vain vaivoin pidättelemään hymyään.
Van der Stel jatkoi:
-
Ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävä kehitys
edellyttävät, että hallintoalueiden kansalaiset eivät jatkossa asu hajallaan
vaan urbaaneissa yhteisöissä, joiden päästötasot ovat merkittävästi alhaisempia
kuin haja-asutusalueiden vastaavat. Uuseurooppalaisten reservaatit eivät yksin
riitä saavuttamaan päästövähennystavoitetta. Tähän tarvitaan uhrautumista myös
hallintoalueiden alkuperäisväestön edustajilta.
Kevin Väisänen istui tuolillaan naama peruslukemilla, vaikka
hän todellisuudessa nauroi hiljaista nauruaan. Lopuksi van der Stel sanoi:
-
"Ehdotan, että mietintöä hiotaan ennen
politbyroon kokousta siten, että kestävä kehitys ja hallintoalueiden
alkuperäisväestön muodostama uhka otetaan huomioon. Tulevan ehdotuksen tulisi
sisältää myös tapa, jolla hallintoalueiden alkuperäisväestö saadaan sijoitettua
kestävän kehityksen mukaisiin asutuskeskittymiin."
Väisänen ja Jaap Van Der Stel olivat tavanneet jo viikkoja
aiemmin Amsterdamissa ja sopineet, että turvallisuusstrategian esittelyyn
jätettäisiin avoimeksi kohta, johon politbyroon edustaja puuttuisi. Näin
varmistettaisiin, että strategia menee muutoksitta läpi politbyroon
täysistunnossa. Tämä myös takaa, että Väisäsen ehdottamat miehistön lisäykset
turvallisuusjoukoissa menevät läpi ilman vastalauseita.
Illalla Kevin Väisäsen Berliinin asunnossa kilistellään
maljoja. Jaap Van Der Stel ehdottaa maljaa Euroopan yhtenäisyydelle. Lievästi
humaltunut Väisänen yhtyy maljapuheeseen ja nostaa konjakkilasin ilmaan:
”Euroopan yhtenäisyydelle”.
Tarina jatkuu vielä jossain vaiheessa.
4 kommenttia:
Tämä dystopia on täysin mahdollinen. Dystopiassa on hoksattu se tosiasia, että tilanteeseen syylliset eivät koskaan ole valmiita tunnustamaan rikostaan ja kantamaan vastuutaan. Lisäksi on selvää, että kyseinen tulevaisuuden (ja nykyinenkin) politbyroojohtoinen liittovaltio tarvitsee toimintansa ylläpitämiseen ajatuksettomia, mielipiteettömiä ja ennen kaikkea omatuntonsa hylänneitä virkamiehiä. Niin kuin oli eräissä samanlaisissa valtioissa joitten olisi toivonut olevan jo historian varoituksia.
Ai että mä toivon että pian, hyvin pian joku suuri asteroidi törmää tähän planeettaan ja tuhoaa 90% kusipäisestä lajista nimeltä ihminen. Kun tieto tulevasta tuhosta tulee vedän lipun salkoon, kättä lippaan ja kirkkaan kossun! Saa tämä ihmiskunta täysin ansionsa mukaisen lopun.
Täällä tuntuu olevan näitä päteviä esseiden kirjoittajia enemmänkin. Mielenkiintoinen tarina. Ruotsin nykyisestä tilanteesta jos joku olisi 50-luvulla kirjoittanut dystopian, olisi se herättänyt varmaan huvittunutta epäuskoisuutta. Eihän tuollainen nyt voinut olla mahdollista. Ei muuta tarvita kuin sokea kansa ja hullut johtajat.
Jaap van der Stel, juurisyyt ja tiheä kaupunkirakentaminen.
Siis Josif Stalin, Jussi Huhtela ja IPCC.
Hyvää settiä!
Lähetä kommentti