Mietintö vuodelta 2040

Tässäkin kirjoituksessa jäljitellään häpeämättömästi Yrjöperskeles-blogin tulevaisuusfiktiota. Aiempi asiaan liittyvä kirjoitus löytyy täältä.

Euroopan Federaation turvallisuuspoliisin varapääjohtaja Kevin Väisänen istui konttorissaan Federaation turvallisuuspoliisin päämajassa Berliinissä. Terävä-älyinen ja analyyttinen Väisänen oli edennyt urallaan nopeasti Federaation ehkä ainoassa osassa, jossa jalkojen oli seisottava tukevasti maan pinnalla. Puoluepolitiikka saattoi kuulua tyhjän jauhajille ja haihattelijoille, mutta turvallisuuspoliisissa ikäviäkin asioita täytyi katsoa silmiin.

Väisäsen päätehtävänä oli viimeiset kaksi vuotta ollut johtaa Federaation turvallisuustyöryhmää, jonka tarkoituksena oli luoda sisäisen turvallisuuden strategia, listata merkittävimmät turvallisuusuhat ja työstää toimenpideohjeita poliittiselle johdolle. Työ oli käytännössä syönyt Väisäsen koko valveillaoloajan varsinkin, kun hän ymmärsi, miten mädällä perustalla Federaation hallinto seisoi.

Väisäsellä oli edessään kokous, jossa hän esittelisi turvallisuusstrategiansa turvallisuuspoliisin johtoryhmälle. Sen jälkeen asia vietäisiin Federaation politbyroon käsiteltäväksi. Siellä päätettäisiin käytännön toimenpiteistä.

Väisänen oli hermostunut, koska tiesi turvallisuustilanteen heikoksi. Äskettäin hän oli lukenut raportin Marseillen mellakoista. Niissä väkijoukko oli hyökännyt federaation hallintorakennuksiin, pystyttänyt barrikadeja hallintokortteleita halkoville kaduille, ryöstellyt ja rikkonut paikkoja. Kyse oli kaupungin etnisesti edistyksellisestä kansanosasta, jonka määrä oli kyseisessä kaupungissa jo ajat sitten ylittänyt kestokyvyn rajat. Mellakka oli kukistettu verisesti. Turvallisuuspoliisin raporttien mukaan yli tuhat mielenosoittajaa oli kuollut kaaoksessa, osa poliisin luoteihin ja osa tallautunut kuoliaaksi paniikissa pakenevan väkijoukon alle. Tapahtuneen jälkeen Marseillen hallintokorttelit oli eristetty muusta kaupungista piikkilangan, hiekkasäkkien ja aseistautuneiden federaation turvallisuusjoukkojen avulla.

Väisänen ei järkyttynyt tästä. Hän ymmärsi, mitä liittovaltion turvallisuus tarkoitti. Joskus vastarinnan kukistamiseen tarvitaan voimatoimia ja niitä käytetään juuri sen verran, kuin levottomuuksien tukahduttaminen edellyttää. Marseillen tapauksessa voimatoimia käytettiin asianmukaisesti. Väisästä huolestutti yksi asia. Mellakan kukistamisen aikana turvallisuusjoukkojen sotilaista 35 oli menehtynyt. Joitakin oli kidutettu säälimätöntä julmuutta kuvastavalla tavalla ja kuolleiden sotilaiden ruumiita oli häpäisty hinaamalla niitä auton perässä. Väkijoukko oli myös kaivanut kuolleiden sotilaiden sisäelimiä ja hyppinyt villisti verisissä orgioissa.

Väisäsen raportin ensimmäisessä kohdassa varoitettiin uuseurooppalaisten muodostamasta uhasta ja suositeltiin haasteellisten väestönosien eristämistä omiin reservaatteihinsa. Raportti sanoi asiat suoraan, koska se oli tarkoitettu vain päätöksentekijöille. Poliitikkojen tehtävänä oli sitten käyttää verbaalista akrobatiaa ja selittää asiat virallisen ideologian mukaisesti. Väisänen tiesi, että federaation johdolta ei puuttuisi mielikuvitusta koristella tapahtunutta ruusunpunaisin värein ja asianmukaisin korulausein. Hän myös tiesi, että aineellisesti reservaattien asukkaiden elämä olisi luultavasti turvatumpaa kuin ulkopuolelle jääneen väestönosan elämä, toki sillä edellytyksellä, että reservaattien asukkaat ymmärtäisivät käyttäytyä edes jotenkuten siivosti.

Sen sijaan Väisänen ei ollut lainkaan varma, hyväksyisikö politbyroo hänen ehdotustaan kaksinkertaistaa federaation turvallisuusjoukkojen miesvahvuus. Oli päivänselvää, että reservaattien luominen ei sujuisi kivuttomasti vaan vaatisi turvallisuusjoukkojen läsnäoloa. Nykyisellä miesvahvuudella tarvittavia toimenpiteitä ei välttämättä saataisi kaikkialla toteutettua, jolloin alueet vajoaisivat anarkiaan.

Puhelu

Väisäsen pohdiskelut keskeytyivät, kun hän sai videopuhelun Euroopan federaation koillisen hallintoalueen kuvernööri Rauno Kuntturilta:

-       -  Rane täällä, terve!

Väisänen oli pitänyt säännöllistä yhteyttä entisen kotimaansa johtoon. Hän oli vuosien varrella huomannut, kuinka kuvernööri Kuntturin naama punoitti ja silmissä oli lasittunut ja poissaoleva katse. Todellisuuden kohtaaminen vaati veronsa eikä kaikilla ollut Kevin Väisäsen kykyä kestää asioiden ikäviä puolia.

Tervehdysten jälkeen päästiin asiaan. Kuntturi totesi:

-        

          "Täällä Helsingissä helvetti on päässyt valloilleen. Itä-Helsingin kaduilla mellakoidaan eikä turvallisuusjoukkoja ole tarpeeksi. Nyt tarvittaisiin välittömästi vahvistuksia. Olen elänyt siinä ymmärryksessä, että turvallisuuspoliisilla riittää sekä miehiä että päättäväisyyttä. Mistä nyt kiikastaa?"

Väisänen ei halunnut turhaan huolestuttaa vanhaa ystäväänsä vaan totesi rauhallisesti:

-       

"     " Pyydän virka-apua Berliinin yksiköltä. Eiköhän heiltä liikene pari sataa miestä. Yksikkö laskeutuu Jyrki Kataisen lentokentälle huomenna puolen päivän maissa. Oliko jotakin muuta?"

Kuntturi vakuutti tyytyväisyyttään ja lopetti puhelun. Väisänen oli helpottunut, sillä 200 miestä luultavasti riittäisi levottomuuksien tukahduttamiseen mutta paljon enempää hän ei olisi voinut luvata. Itä-Helsingin tilanne oli toki Väisäsen tiedossa. Kyseinen ongelma-alue kuului turvallisuuspoliisin analyysin mukaan keskitason ongelma-alueisiin, joiden turvallisuus kyllä pystyttäisiin takaamaan. Pahimmat paikat olivat aivan muualla. 

Lisäksi poliittinen järjestelmä kaipaisi uudistusta. Tällä Väisänen ei suinkaan tarkoittanut federaation päätöksentekoa sinänsä vaan pelkästään julkista poliittista teatteria, joka ei enää inspiroinut äänestäjiä entiseen malliin.

Edellisissä Federaation korkeimman neuvoston vaalissa äänestysprosentti oli joillakin äänestysalueilla laskenut alle viiden prosentin. Yli 50:n äänestysprosentteihin päästiin vain alueilla, joilla valtaosa äänestäjistä työskenteli federaation palveluksessa. Väisäsen toimenpide-ehdotukset tämän suhteen olivat seuraavat:

-         -  Äänestyspakko kaikilla federaation hallintoalueilla

-          - Hyvyyden puolue ja Yhtenäinen -puolue yhdistyvät Vapaus ja Demokratia -puolueeksi.

Väisänen oli monen muun federaation byrokraatin tavoin ymmärtänyt jo ajat sitten, että nykyinen näennäisdemokratia on saavuttanut elinkaarensa päätepisteen. Koska aito demokratia muuttui mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun federaatiota vastustavat puolueet kiellettiin demokratian vastaisina, jäljelle jää vain yksipuoluejärjestelmä. Tämä taas mahdollistaa federaation kansalaisten aiempaa tiukemman kontrollin ja tekee protestoinnin äänestämällä tai jättämällä äänestämättä lopullisesti mahdottomaksi. 

Kokous

Federaation turvallisuuspoliisin johtoryhmän kokous käynnistyy Berliinin päämajassa 5.5.2040 kello 13:00. Kokouksen puheenjohtaja, turvallisuuspolisiin pääjohtaja Heinz-Günther Friedmann avaa kokouksen. Friedmann on Väisäsen tavoin realisti ja hyvin perillä siitä, mitä Väisäsen ehdotus pitää sisällään. Lyhyen esittelykierroksen yhteydessä ilmoitetaan, että Euroopan federaation politbyroon jäsen Jaap van der Stel osallistuu kokoukseen. Van der Stel  vastaa politbyroossa turvallisuusasioista ja on Väisäsen hyvä tuttu.

Ensimmäiseksi Väisänen käy läpi uuseurooppalaisten aiheuttaman turvallisuusuhan ja esittelee ratkaisutoimenpiteet. Tässä vaiheessa politbyroon turvallisuusasioista vastaava van der Stel avaa suunsa:

-       "  Luonnollisesti ymmärrätte, että esitetyt toimenpiteet etnisesti edistyksellistä väestönosaa kohtaan eivät voi toteutua, jos juurisyihin ei puututa."

Juurisyyt olivat tietysti paskapuhetta, jonka tarkoitus oli perustella aiempaa tiukemmat toimet todellista uhkaa eli federaation hallintoalueiden alkuperäisväestöä kohtaan.

-        "Politbyroon mielestä ehdotetut toimenpiteet kohdistuvat yksipuolisesti uuseurooppalaisiin. Heitä ei kuitenkaan voi pitää syyllisinä omaan syrjittyyn asemaansa. Tästä syystä politbyroo vaatii toimenpiteiden laajentamista ja kohdistamista tasa-arvon nimissä myös hallintoalueiden alkuperäisväestöön."

Kevin Väisänen onnistui vain vaivoin pidättelemään hymyään. Van der Stel jatkoi:

-        Ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävä kehitys edellyttävät, että hallintoalueiden kansalaiset eivät jatkossa asu hajallaan vaan urbaaneissa yhteisöissä, joiden päästötasot ovat merkittävästi alhaisempia kuin haja-asutusalueiden vastaavat. Uuseurooppalaisten reservaatit eivät yksin riitä saavuttamaan päästövähennystavoitetta. Tähän tarvitaan uhrautumista myös hallintoalueiden alkuperäisväestön edustajilta.

Kevin Väisänen istui tuolillaan naama peruslukemilla, vaikka hän todellisuudessa nauroi hiljaista nauruaan. Lopuksi van der Stel sanoi:

-        "Ehdotan, että mietintöä hiotaan ennen politbyroon kokousta siten, että kestävä kehitys ja hallintoalueiden alkuperäisväestön muodostama uhka otetaan huomioon. Tulevan ehdotuksen tulisi sisältää myös tapa, jolla hallintoalueiden alkuperäisväestö saadaan sijoitettua kestävän kehityksen mukaisiin asutuskeskittymiin."

Väisänen ja Jaap Van Der Stel olivat tavanneet jo viikkoja aiemmin Amsterdamissa ja sopineet, että turvallisuusstrategian esittelyyn jätettäisiin avoimeksi kohta, johon politbyroon edustaja puuttuisi. Näin varmistettaisiin, että strategia menee muutoksitta läpi politbyroon täysistunnossa. Tämä myös takaa, että Väisäsen ehdottamat miehistön lisäykset turvallisuusjoukoissa menevät läpi ilman vastalauseita.

Illalla Kevin Väisäsen Berliinin asunnossa kilistellään maljoja. Jaap Van Der Stel ehdottaa maljaa Euroopan yhtenäisyydelle. Lievästi humaltunut Väisänen yhtyy maljapuheeseen ja nostaa konjakkilasin ilmaan: ”Euroopan yhtenäisyydelle”.

Tarina jatkuu vielä jossain vaiheessa.