EU ja epäliberaali blokki

Varmasti useimmat, jotka kannattivat vuoden 1995 kansanäänestyksessä Suomen EU-jäsenyyttä, kuvittelivat, että Euroopan Unioni on pelkkä valtioiden yhteisö eikä projekti, jolla tavoitellaan ylikansallista supervaltiota. Itse ainakin kuvittelin niin ja myönnän auliisti, että olin silloin väärässä.

Käteinen kylässä

Vähän aikaa sitten ehkä Suomen kaikkien aikojen huonoin pääministeri, nykyinen EU-komissaari Jyrki Katainen käväisi opastamassa suomalaisia ja esitteli EU-komission suunnitelman jakaa turvapaikanhakijat tasaisesti eri EU-maihin. Jos joku EU-maa joutuu ottamaan vastaan suhteettoman määrän turvapaikanhakijoita, ylijäämä jaettaisiin solidaarisesti muihin EU-maihin näiden koon ja vaurauden perusteella. EU-maa voisi kieltäytyä ottamasta vastaan turvapaikanhakijoita, jos se maksaisi kiintiöstä 250 000 euroa per sellainen hakija, joka kuuluisi kyseiselle maalle taakanjakomekanismin perusteella.

EU:n pyrkimys Dublinin sopimuksen romuttamiseen ja korvaamiseen taakanjaolla on toki ollut tiedossa jo pitkään. Silti tapa, jolla pakollista taakanjakoa kiristysmaksuineen ajetaan läpi on vaikea käsittää. Suomi on EU-maana käytännössä menettänyt itsenäisyytensä ja epädemokraattinen byrokratia haluaa väkipakolla sijoittaa EU-maihin ihmisiä, joita nämä maat tai ainakaan niiden kansalaiset eivät halua.

Valtaosa maahantunkeutujista saapuu ensimmäiseksi Kreikkaan. Jyrki Katainen kysyy:

”Annetaanko yhdestä maasta muodostus suuri pakolaisleiri, vai jaetaanko taakkaa kaikkien kesken?”

Jyrki Katainen ei edusta Suomea vaan EU-komissiota, vaikka hänen aiemmat tekonsa antavat aiheen olettaa, että hän ei koskaan ole piitannut muusta kuin omasta edustaan. Juuri nyt paikka EU-komissiossa on Kataisen edun mukaista eikä se, mitä hän tehtävässään saa aikaiseksi.

Kataisen mukaan politiikassa on oltava valmiita ”äärimmäiseen pragmaattisuuteen”, josta EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimus on hyvä esimerkki.

Joku toinen voisi sanoa sopimuksesta, että se edustaa täydellistä antautumista Turkin yhä diktatorisemmaksi käyvän presidentti Recep Tayip Erdoganin kiristyksen edessä. Käytännöllisyys tarkoittaisi myös, että sopimusta noudatettaisiin ja se oikeasti vähentäisi tulijavirtoja. Näinhän ei välttämättä käy vaan jo nyt on viitteitä siitä, että Turkki ei aio noudattaa sopimusta.

Sopimus myös antaa toteutuessaan Turkin kansalaisille vapaan viisumittoman pääsyn EU-alueelle. Katainen ja EU-komissio eivät luonnollisesti piittaa viisumivapauteen sisältyvistä riskeistä ja todennäköisistä haittavaikutuksista.

On myös täysin selvää, että itäisen Euroopan maat kuten Puola, Unkari, Tshekki ja Slovakia eivät tule hyväksymään sopimusta. Unkarissa taakanjaosta järjestetään kansanäänestys. On täysin selvää, että nämä maat eivät vapaaehtoisesti hyväksy taakanjakoa ja siihen liittyvää kiristystä. Jos taakanjakoa yritetään ajaa väkisin läpi, se johtaa EU:n hajoamiseen.

Unkari ja Puola demonisoinnin kohteena

Helsingin Sanomat nimitti viime syyskuussa yhteiskuntatieteiden maisteri Suvi Turtiaisen Budapestin kirjeenvaihtajakseen. Jo haastattelussa Turtiainen osoitti, mistä tuuli puhaltaa: 

”Itäisessä Keski-Euroopassa konkretisoituu koko Eurooppaa ravisteleva arvokriisi. Unkarin huolestuttava demokratiakehitys ja raja-aitojen rakentaminen ovat tästä osoituksina.”

Joku toinen voisi sanoa raja-aitoja käytännölliseksi ratkaisuksi. ”Arvokriisi” taas tarkoittaa, että EU-eliitin vasemmistoliberaalit arvot eivät ole erityisen suosittuja itäisessä Euroopassa. Eivät ole, vaikka Suvi Turtiainen rinnastaisi puolalaisten vasemmistolaisen mielenosoitukset 80-luvun Solidaarisuus-liikkeeseen.

EU-sosialistien demonisoimat Unkarin Viktor Orban ja Puolan Jaroslaw Kaczýnski ovat kuitenkin saaneet mandaattinsa vapaissa vaaleissa. Orban syrjäytti aikanaan Unkarin talouden kuralle saaneen ja kansalaisille valehdelleen vasemmistolaisen Ferenc Gyurcsányn ja on siitä lähtien nauttinut vankkaa kansansuosiota.

Unkarissa on kuitenkin jotakin mätää, ainakin suomalaisen valtamedian lukijoille yritetään näin kertoa. Suvi Turtiainen jatkaa ”Itäisen Keski-Euroopan arvokriisistä” 10.5. julkaistussa kirjoituksessaan: 

”Pelkona on niin kutsutun illiberaalin tai epäliberaalin leirin syntyminen Euroopan unioniin ja entistä pahemman arvokriisin puhkeaminen. Tiivistäen ”epäliberaali demokratia” viittaa kehitykseen, jossa läntinen demokratia haastetaan ja tilalle yritetään istuttaa niin kutsuttua itäistä käsitystä hallintomuodosta. Esikuvia itäiseen malliin ovat Turkki ja Venäjä.”

Todellisuudessa Turtiainen käyttää sanaa epäliberaali puhtaasti propagandistisessa tarkoituksessa. Todellisuudessa EU pakottamisineen edustaa epädemokratiaa, koska sen demokraattinen mahdaatti on paljon heikompi kuin kansallisvaltion. Tilanne, jossa ylikansallinen hallinto pakottaa kansallisvaltion ottamaan vastaan ei-toivottuja turvapaikanhakijoita, edustaa sitä kansandemokratiaa, josta Puola ja Unkari saivat nauttia aikana, jolloin ne olivat Neuvostoliiton vasalleja.

Myös rinnastus Turkkiin ja Venäjään on puhdasta loanheittoa näiden maiden hallitusten päälle. Moinen menee läpi, koska useimmilla HS:n lukijoilla ei ole riittävästi tietoa, jotta he voisivat itsenäisesti muodostaa käsityksen näiden maiden todellisuudesta. Siksi Turtiaisen kaltaiset vasemmistolaiset kiihkoilijat voivat vapaasti syöttää omia ja paikallisten vasemmistolaisten syöttämiä mielipiteitä lukijoille totuutena.

Valtamedian propagandaan kuuluu myös kylmän sodan aikaisen rautaesiripun rinnastaminen maahantunkeutujien pysäyttämiseksi rakennettuihin aitoihin. Näin teki Mtv3, kun se kuvasi Bulgarian Turkin vastaiselle rajalleen rakentamaa aitaa.

Tämäkin perustuu joko tahalliseen tai tahattomaan väärinymmärrykseen. On olemassa kahdenlaisia muureja eli niitä, jotka pitävät barbaarit ulkopuolella, ja niitä, jotka pitävät vangit vankilan sisällä. Balkanille rakennetut aidat pyrkivät pitämään ei-toivotut maahantulijat rajojen ulkopuolella. Berliinin muurin ja kylmän sodan aikaisten raja-aitojen tarkoituksena oli pitää kansalaiset vankeina sosialistisessa paratiisissa. 

EU:n epäonnistuminen

Itäisen Keski-Euroopan ajautuminen eri teille Länsi-Euroopan sosialistisen valtavirran kanssa on toki totta. Eihän EU-eliitti ja sosialistinen valtavirta sitä muuten vastustaisikaan. Itäisessä Euroopassa elettiin reaalisosialismissa eikä siellä vasemmistolaisuus muuntautunut postmoderniksi suvaitsevaisuudeksi ja poliittiseksi korrektiudeksi kuten lännessä.

EU on läntisen Euroopan sosialistien ja suurten korporaatioiden yhteinen hanke, johon sisältyvät suuret unelmat ovat yksi toisensa jälkeen ajaneet karille. Yhteisvaluutta euro on tuhonnut reuna-alueiden talouden ja ”vapaa liikkuvuus” osoittautui pelkäksi päiväuneksi siinä vaiheessa, kun miljoonat muslimimiehet kävelivät rajojen yli ja ilmoittautuivat turvapaikanhakijoiksi valitsemaansa maahan. Pariisin ja Brysselin terrori-iskut myös osoittivat, miten hyvät edellytykset rajaton Eurooppa tarjoaa terroristien toiminnalle. Jopa HS:n käyttämä asiantuntija tunnustaa, että Putin ei ole aiheuttanut ”epäliberaalien” voimien esiinmarssia. Wienin humanistisen instituutin vieraileva tukija Anton Ŝevhostsov tunnustaa tämän:

”Ei Venäjä auta heitä suoraan. Venäjä ei ole ongelmien alkulähde. Eurooppa on itse luonut ongelmansa. Venäjä on se, joka hieroo suolaa olemassa oleviin haavoihin. Ainoa tapa vähentää Venäjän vaikutusta on hoitaa haavat kuntoon.”

Itäisen Euroopan maat raja-aitoineen yrittävät hoitaa haavoja kuntoon ja onnistuvatkin siinä, mistä tulijavirtojen tyrehtyminen kertoo. EU-komissio taas yrittää parantaa haavoja käärmeöljyllä, joka ei paranna ja on myös potilaalle haitallista.

Lisäys: Viimeksi tänään EU osoitti taas, kuinka demokratiaa ohjataan. Ylen mukaan:

" EU:n komissio on varoittanut ryhtyvänsä kovistelemaan Puolaa jo ensi viikolla, ellei hallitus ala korjata viime kuukausina syntynyttä demokratiavajetta. Puolalla on maanantaihin saakka aikaa vastata komission vaatimukseen."