Tapanilan raiskauksesta

Tapanilassa viisi nuorta somalia raiskasi nuoren naisen. Tämä pikku-uutinen kertoo, että Suomi on ottanut yhden merkittävän askeleen kohti reaalimonikulttuurista yhteiskuntaa. Nimien ja syntymäaikojen perusteella nämä nuoret somalit ovat luultavasti syntyneet Suomessa eli he ovat toisen polven maahanmuuttajia.

Valtamedian toiminta

Valtamedia uutisoi tapahtuneesta ja jopa Helsingin Sanomat kertoi aluksi raiskauksen tekijöiden olleen ulkomaalaistaustaisia. Lehti kuitenkin huomasi virheen ja korjasi pian uutisen sellaiseksi, että tekijöiden etnistä taustaa ei voinut uutisesta päätellä.

Internetissä asia luonnollisesti tiedettiin. Tässä vaiheessa tiedetään jo epäiltyjen henkilöllisyydet, joiden perusteella voidaan päätellä heidän olevan somaleja ja muslimeja. Voit viedä ihmisen kauas islamilaisesta paimentolaiskulttuurista mutta et saa paimentolaiskulttuuria ihmisestä pois edes toisessa polvessa. Mikään määrä kotouttamista ja rasisminvastaista valistustyötä ei riitä. Tavat, arvot ja asenteet, jotka rohkaisevat Tapanilassa nähdyn kaltaiseen tekoon, eivät ole kotoisin täältä vaan Afrikan sarvesta.

Valtamedia ei kuitenkaan kerro asiasta näin vaan kutsuu paikalle asiantuntijoita, jotka selittävät tapahtuneen omasta feministisestä näkökulmastaan. Pia Puu Oksanen sanoo:

”Häpäisemisen kulttuuri ei jää pelkästään netin keskustelupalstoille ja sosiaaliseen mediaan vaan valuu kaduille, kouluihin, koteihin ja parisuhteisiin.”

Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Milla Pyykkönen kertoo seuraavaa:

”Äärikonservatiivinen ajattelu, että mies on luomakunnan kruunu ja nainen alempana, verhotaan entistä useammin internetin kuoren alle.”

Epäselväksi jää, mitä tarkoitetaan häpäisemisen kulttuurilla tai äärikonservatiivisella ajattelulla. Oletettavasti islamilla ei ainakaan ole mitään tekemistä niiden kanssa.

Valtamedia kutsuu selittäjiksi Oksasen ja Pyykkösen kaltaisia asiantuntijoita, koska se ei edes halua kertoa seuraajilleen, mistä tapahtuneessa oli oikeasti kysymys. Se haluaa ohjata keskustelun turvallisille raiteille ja kysyä, miksi mies raiskaa.

Lehtien toimituksissa varmasti tiedetään, että internetissä tapahtumien todellinen laita on jo kerrottu. Siksi tarvitaan myönteinen uutinen somaleista eli nyyhkytarina, jossa suomalainen ”Doula” auttaa pienen Ahmedin maailmaan. Jutun mukaan pikku Ahmed on jo Ramla-äitinsä kohdussa joutunut ylittämään Välimeren kiikkerässä veneessä ja viettämään aikaa libyalaisessa vankilassa.

Positiivinen uutisointi on tietysti tarkoitettu tasapainottamaan. Näin tehtiin myös suomettumisen aikana, jolloin lehdet kyllä varovaisesti kertoivat Neuvostoliiton kielteisistä piirteistä mutta muistivat samalla sivulla kertoa myös Yhdysvaltojen ongelmista.

Mtv3 puolestaan manipuloi lukijoita kuvan avulla. Siinä selkeästi vaaleaihoinen nuori mies yrittää lähestyä nuorta tyttöä, joka ei kuvan perusteella ole kiinnostunut tekemään lähempää tuttavuutta hänen kanssaan.

Olen itse seurannut valtamedian uutisointia monikulttuurista jo vuodesta 2006 eikä mikään oleellinen ole muuttunut. Sama vanha valehtelu ja vääristely vallitsee yhdistettynä tunteita manipuloiviin human interest -tarinoihin. Näin tehdään siitä huolimatta, että internet ei jätä näissä asioissa kiveäkään kääntämättä.

Jotta Suomi pääsisi näissä asioissa Ruotsin tasolle, valtamedian pitää ottaa vielä seuraava askel. Sen pitää antaa kaikkein moraalittomimmalle kolumnistilleen tehtäväksi kirjoittaa nyyhkytarina Tapanilan joukkoraiskauksen tekijöistä. Vihjeenä sanon, että kannattaa haastatella nuorten raiskaajien vanhempia ja muita sukulaisia. Asiantuntijaksi suosittelen Jari Taposta.

Helsingin Sanomissa Antero Mukka yrittää selitellä lehden toimintaa Tapanilan tapauksen yhteydessä parhain päin. Selitykset tietysti ontuvat eikä toimittaja koskaan myönnä toimineensa väärin:

”Tuntomerkkinä esimerkiksi "ulkomaalaistaustainen" on kohtuullisen löperö. Se rajaa vuosi vuodelta pienemmän joukon pääkaupunkiseudun väestöä pois epäiltyjen joukosta. Kaltaiseni sinisilmäinen kantasuomalainen toki tipahtaa pois laskuista.”

”Mutta kuinka monenteen polveen asti Suomessa syntynyt ruotsalainen, iranilainen tai somalialainen kantaa ulkomaalaistaustaisen leimaa?”
Haluaisin vastata Mukan kysymykseen seuraavasti: Suomessa syntynyt somali lakkaa olemasta somali siinä vaiheessa, kun hän karistaa pois kotimaansa islamilaisen paimentolaiskulttuurin tavat, arvot ja asenteet. Näihin kuuluu suhtautuminen yksin liikkuviin vääräuskoisiin naisiin.
Luonnollisesti Mukka vetoaa Julkisen Sanan Neuvoston ohjeisiin ja piiloutuu niiden taakse. Hurskastelulta ei tässäkään vältytä:
”Meidän tehtävämme toimituksessa on viime kädessä tapauskohtaisesti siis tulkita, onko ihmisen, kenties hänen vanhempiensa tai isovanhempiensa alkuperä näillä kriteereillä merkityksellinen tieto.”
”Tehtävä on harvoin helppo.”
Yhä useampi Helsingin Sanomien lukija tekee omat johtopäätöksensä siitä, keitä Mukan kaltaiset toimittajat palvelevat, ja sanoo irti tilauksensa. Mukka ja hänen toimittajakollegansa jatkavat valehteluaan, vääristelyään ja hurskasteluaan niin kauan, kunnes lehden kustantaja ei enää halua haaskata rahojaan kannattamattomaan liiketoimintaan. Tiedonvälitys ja uutisten taustoitus ei katoa minnekään. Helsingin Sanomat vain ei ole sitä enää pitkään tekemässä, jos lukijoiden älykkyyden halveksunta jatkuu nykyisellä tasollaan. Kymmenet tuhannet ihmiset vuosittain päättävät, että he eivät halua maksaa valheellisesta propagandasta.
Mihin median valheellinen uutisointi sitten johtaa? Tähän lainaus nimimerkki Kumitontulta:
”Pohjimmiltaan median tulee antaa se tieto, mitä sen tilaajat haluavat, koska muuten medialla ei ole seuraajia. Median 10 vuotta jatkunut itsesensuuri on johtanut jo siihen, että lukijat käyvät tarkistamassa poliisin sivuilta annetut tiedotteet tai tilaavat tuomiolauselmia oikeusistuimista. Median rappiotila on jo edennyt niin pitkälle, että ihmiset eivät luota valtavirtamedian uutisointiin tai luottavat enintään siihen, että tietoa ei kerrota ja opettelevat lukemaan rivien välistä.”
Rivien välistä luettiin sanomalehtiä myös aikanaan Neuvostoliitossa. Tähän vielä lisäisin, että mainostajat katoavat lukijoiden myötä ja ne ovat ainakin paperilehdestä jo suurelta osin kaikonneet.
Suosittelen myös toista erinomaista Tapanilan tapahtumia pohdiskelevaa kirjoitusta. Sen lopussa sanotaan seuraavaa:
”Se, että median tempuille nauretaan, ei ole oikea kohde. Ainakaan se ei saa olla ainoa oikea kohde. Kyse on paljon suuremmista asioista kuin siitä, että yksi lehti on lukinnut itsensä näennäisesti hyvyydelliseen periaatteeseen.”
Vaikka itse mielellään kommentoin valtamedian artikkeleita, olen tästä samaa mieltä. Kirjoittaja jatkaa:
”Kyse on siitä, että tytöillä ja naisilla pitää tässä maassa olla hyvä olla ja turvallista. Se ei valitettavasti ole itsestäänselvyys. Sen eteen kannattaa ja pitää taistella!”
Mutta ketä vastaan pitäisi taistella? Yksi kohteista on todellakin valtamedia, joka on ehkä merkittävin syy siihen, miksi perinteisten vanhojen puolueiden poliitikot eivät uskalla sanoa maahanmuutosta mitään poliittisesti korrektia hymistelyä lukuun ottamatta. Jos joku poliitikko erehtyy sanomaan jotakin poliittisesti epäkorrektia, valtamedia ristiinnaulitsee hänet ja poliitikko joutuu lopulta perääntymään asiassa. Jos hän ei peräänny, puoluetoverit ainakin varmistavat, että hänen uransa ei kehity nousujohteisesti. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että media ohjaa poliitikkoja eikä toisin päin.
Niin kauan, kun maahan tulee paljon ihmisiä samanlaisesta kulttuurista kuin Tapanilan raiskaajat, tyttöjen ja naisten turvallisuus heikkenee. Mitä aiemmin tähän asiaan puututaan, sitä vähemmällä kärsimyksellä tulevat sukupolvet selviävät.