Mikä Loveparade?
Vuonna 1989 järjestettiin Berliinissä ensimmäistä kertaa teknomusiikin katutapahtuma, joka sai nimen Loveparade. Järjestäjänä toimi berliiniläinen teknotiskijukka Dr. Motte oikealta nimeltään Matthias Roeingh. Ensimmäisessä paraatissa osallistujamäärä jäi puoleentoista sataan, mutta myöhemmin Loveparade kasvoi satojen tuhansien ihmisten massatapahtumaksi, ja osallistujamäärän maksimi saavutettiin vuonna 1999, jolloin marssiin arvioitiin osallistuneen noin 1,5 miljoonaa ihmistä.
Tarkkaa osallistujamäärää ei tiedetä, koska Loveparade katsottiin alkuaikoina poliittiseksi mielenosoituskulkueeksi eikä tapahtumaan myyty pääsylippuja. Vuonna 2001 kulkue menetti mielenosoituksen statuksen ja siitä pitäen Loveparade on virallisesti ollut kaupallinen massatapahtuma.
Vuosina 2004 ja 2005 kulkue jätettiin järjestämättä, mutta seuraavana vuonna Saksan suurin kuntosaliketju McFit otti tapahtuman suojelukseensa. Loveparadesta tuli osa ketjun markkinointistrategiaa. Vuonna 2007 sopimus Berliinin kaupungin päättyi ja Loveparade vaihtoi maisemaa pääkaupungista Ruhrin alueelle.
Seuraavien vuosien kulkueet Essenissä ja Dortmundissa sujuivat hyvin ja osallistujamäärien arvioitiin olevan 1,5 miljoonan tietämillä. Vuoden 2009 kulkue Bochumissa kuitenkin peruutettiin, koska kaupungin johto katsoi, että päärautatieaseman alueen kapasiteetti ei riitä Loveparaden kaltaisen tapahtuman tarpeisiin.
Duisburgin murhenäytelmä
Vuonna 2010 tapahtuma saapui parin sadan tuhannen asukkaan Duisburgiin, joka yhdessä muiden Ruhrin alueen kaupunkien kanssa oli valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Loveparadesta haluttiin oma tapahtuma nuorisolle, ja se katsottiin taloudellisesti merkittäväksi sekä Duisburgin alueelle että koko Ruhrin alueelle. Sosiaalidemokraattien perinteisesti hallitseman Duisburgin ylipormestariksi oli vuonna 2004 valittu kristillisdemokraatti Adolf Sauerland, joka pyrki nostamaan kaupunkinsa profiilia erilaisilla rakennushankkeilla ja massatapahtumilla.
Tapahtumalle oli varattu käytöstä poistetin Güterbahnhof-rautatieaseman alue, johon piti suunnitelmien mukaan mahtua 250 000 ihmistä, joista valtaosa saapuisi paikalle julkisilla liikennevälineillä. Alueen pääsisäänkäyntinä toimi rautatien ja moottoritien alikulkutunneli, johon päärautatieasemalta tulevat ihmiset ohjattiin kahta kautta.
Iltapäivällä kello puoli neljän aikoihin tapahtumasta alkoi poistua väkeä, mutta samanaikaisesti uusia tulijoita pyrki sisään. Tästä syystä poliisi sulki sisäänkäynnin tapahtuma-alueelle mutta ei täysin onnistunut pyrkimyksessään vaan joutui poistamaan sulun puoli tuntia myöhemmin. Sisäänkäynti oli saapuvan ihmismassan takia tukossa ja näin tunneliin jääneet ihmiset joutuivat puristuksiin, minkä seurauksena 21 osallistujaa kuoli ja yli 500 loukkaantui.
Syyllisten etsintä
Onnettomuuden jälkeen saksalaismediassa alkoi vimmattu syyllisten etsintä. Tulilinjalle joutui erityisesti ylipormestari Sauerland, jonka eroa vaadittiin kovaan ääneen. Sauerland luultavasti olisi jo eronnutkin, mutta hän menettäisi eron myötä eläkkeensä sekä pormestarikaudeltaan että sitä edeltäneeltä opettajan uraltaan.
Kun pahin kohu oli laantunut, saksalaislehdet pystyivät jo analysoimaan tapahtunutta viileämmin. Esitän nyt tässä omat Süddeutsche Zeitungin tietoihin perustuvat käsitykseni tragedian syistä. Aluksi lienee selvää, että koko tapahtuma olisi pitänyt peruuttaa samoilla perusteilla kuin viime vuonna Bochumissa.
Aloitetaan tapahtuma-alueesta, joka oli ensinnäkin ennustettuun väkimäärään nähden liian pieni ja jonne oli liian vähän sisäänkäyntejä. Lisäksi alue oli ikään kuin motissa rautatien ja moottoritien välissä. Paraatialueelle pääsi ainoastaan kapeasta alikulkutunnelista.
Miksi sitten tapahtuma järjestettiin, vaikka alueen ongelmallisuus oli etukäteen tiedossa? Tähän on vaikea vastata tyhjentävästi, ennen kuin onnettomuuden esitutkinta valmistuu. Selvää oli kuitenkin, että Loveparade-tapahtumalle löytyi poliittista tukea niin Nordrhein-Westfalenin osavaltion johdosta kuin Duisburgin kaupungilta.
Pormestari Sauerland jätti omien sanojensa mukaan turvatoimien järjestelyt ammattilaisille eli poliisi- ja pelastusviranomaisille. Hän väitti itse, että ei saanut varoituksia. Poliisi- ja pelastusviranomaiset sen sijaan ovat väittäneet, että he varoittivat sisäänkäynnin ongelmista. Molempien selitysten pitävyys mitataan lopulta oikeudessa, kun tapahtuneelle etsitään vastuullisia.
Kaikissa massatapahtumissa päävastuu on kuitenkin tapahtuman järjestäjällä eli Duisburgin Loveparaden tapauksessa Rainer Schallerin johtamalla Lopavent-yhtiöllä. Tapahtumaa varten oli otettu 7,5 miljoonan euron vahinkovakuutus, joka tuskin riittää tuomittaviin vahingonkorvauksiin.
Saksassa toki järjestetään muitakin massatapahtumia. Jälkikäteen alan ammattilaiset haukkuivat Schallerin järjestelyjä amatöörimäisiksi ja kutsuivat tapahtunutta välinpitämättömyydestä johtuneeksi kuolemantuottamukseksi. Schaller oli ylimielinen eikä kuntosaliyrittäjällä ollut kokemusta suurten tapahtumien järjestelyistä. Tämä voi olla tottakin, mutta selityksillä pyritään pelastamaan alan maineesta se, mitä pelastettavissa on.
Nordrhein-Westfalenin sisäministeri Ralf Jäger, joka edustaa sosiaalidemokraatteja, syytti joukkopaniikista ja turvajärjestelyjen pettämisestä suoraan Rainer Schalleria ja Lopavent-yhtiötä. Duisburgin kaupunki ja poliisi eivät varsinaisesti vastanneet turvajärjestelyistä, mutta heillä oli ”veto-oikeus” eli velvollisuus peruuttaa tapahtuma, jos turvallisuusasioissa oli tapahtunut laiminlyöntejä.
Tuomioistuimessa päätetään, ovatko tapahtuman järjestäjät syyllistyneet kuolemantuottamukseen ja tuottamukselliseen pahoinpitelyyn. Saksalaismedian mukaan syyllisyyttä tämän kaltaisissa tapauksissa on vaikea osoittaa, joten vapauttava tuomio lienee todennäköinen.
Tietokonesimulointia
Nykyaikaan sopii myös, että tragediaan liittyy myös tietokonemallinnusta. Duisburgilainen ruuhka- ja paniikkitutkija Michael Schreckenberg simuloi Loveparaden ihmisvirtoja tietokonemallilla. Analyysien perusteella sisäänkäynnin leveys ei aiheuttaisi ongelmia. Onnettomuuden jälkeen Schleckenberg joutui myöntämään, että hänen mallinsa ei ottanut huomioon kaikkia tarvittavia tekijöitä.
Tietokonemallinnuksen lopputulos ei luultavasti ollut ratkaiseva, mutta mallinnuksen tulokset joka tapauksessa vastasivat sekä järjestäjän että Duisburgin kaupungin johdon toiveita. Schreckenberg teki vain työtään eikä hänen tietokonemallinsa puutteita voi mitenkään pitää pääsyynä tapahtuneella. Vika on ennemminkin niissä, jotka pitävät mallin tuottamia tuloksia luotettavina eivätkä ymmärrä siihen liittyviä epävarmuustekijöitä. Osittain alkoholi- ja huumehöyryissä liikkuvien ihmisjoukkojen käyttäytymistä on vaikeampi ennustaa kuin liikenneruuhkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti