Rasismitutkijat tekeytyvät uhreiksi

Parin viime päivän aikana valtamediassa on päivitelty rasismitutkijoiden kohtelua internetissä. Ensin yksi En ole rasisti mutta -pamfletin kirjoittajista Veronika Honkasalo valitti Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa polarisoitunutta maahanmuuttokeskustelua.

Honkasalo tekeytyy uhriksi

Honkasalo puolustelee ensiksi omaa ”kriittistä” tutkimustaan:

”Vähemmälle huomiolle ovat jääneet ne lukuisat tutkimukset, joissa suomalaista monikulttuurisuutta on analysoitu kriittisesti jo vuosien ajan. Kriittistä tutkimus on ollut nimenomaan siinä mielessä, että se on tuonut esille esimerkiksi kotouttamiseen liittyviä epäkohtia ja ongelmia. Tutkimusta on tehty sekä toimintoja suunnittelevien että niiden kohteina olevien ihmisten näkökulmista.”

”Kriittisyys on tutkimuksessa tarkoittanut myös sitä, että ilmiöiden monimutkaisuutta on pyritty ymmärtämään. Kriittisyys ei toisin sanoen ole pohjautunut jonkin ilmiön tai ihmisryhmän vastustamiselle. Sen tavoitteena on ollut tarjota vaihtoehtoja vallitseville ajatusmalleille.”

Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut tässä blogissa, muutama ihmisryhmä on tyystin unohdettu rasismitutkimuksesta, nimittäin lystin maksajat, ”positiivisesti” syrjityt ja maahanmuuttajavaltaisilla alueilla asuvat kantaväestön edustajat, jotka eivät taloudellisista tai muista syistä pysty muuttamaan pois aiempaa epämiellyttävämmäksi muuttuneelta asuinalueeltaan.

Myös tutkimusten päätelmät ovat ennalta tiedossa. Tarvitaan lisää rahaa kotouttamiseen, lisää asennekasvatusta kantaväestölle ja internetiin sensuuria, jotta tavallinen ihminen ei uskaltaisi avata suutaan humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamista ongelmista. Tutkimuksissa otetaan laajamittainen humanitaarinen maahanmuutto annettuna eikä pohdita, kannattaisiko tulijoiden määrää pyrkiä rajoittamaan.

Tutkimuksissa maahanmuuttajista tehdään avuttomia uhreja ja kotouttamistoimien kohteita, joiden kohtaamaa rasismia paisutellaan tarkoitushakuisesti. Näin pitääkin olla, koska muuten rasismitutkijoilta loppuisi leipä. Honkasalon marinan tavoitteena lienee, että hänen tarpeellisuudeltaan kyseenalaisille tutkimuksille riittäisi rahoitusta jatkossakin.

Honkasalo jopa esittää mielipidekirjoituksensa lopuksi peitellyn uhkauksen:

”Polarisoituneella maahanmuuttokeskustelulla on kauaskantoisia seurauksia, ja se vaikuttaa monen ihmisen arkielämään. Siten ei ole yhdentekevää, miten maahanmuutosta, maahanmuuttajista ja monikulttuurisuudesta keskustellaan ja ketkä tätä keskustelua etupäässä ohjaavat.”

Tuossa hän ilmaisee halunsa vaientaa monikulttuuripolitiikan arvostelu ja palauttaa antirasististen tutkijoiden ja heitä myötäilevien vasemmistojournalistien mielipidemonopoli. Hän ilmeisesti olettaa, että poliitikot ja viranomaiset ottaisivat vihjeestä vaarin.

Niiniluoto säestää

Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto antaa Honkasalolle taustatukea Helsingin Sanomien artikkelissa, jossa väitetään tutkijoiden joutuvan rasististen uhkailujen kohteeksi. Mitään näyttöjä uhkauksista ei tietystikään anneta vaan vihjailut jäävät roikkumaan ilmaan. Tarkoituksena on selkeästi leimata asiallisen kritiikin esittäjät ja legitimoida heihin tulevaisuudessa mahdollisesti kohdistuvat sensuuritoimenpiteet.

Niiniluodon kommentit paljastavat, kuinka asiantuntijavaltaa käyttävistä tutkijoista tehdään stalinismin uhreja. Hän pitää uhkailuja vakavina ja sanoo teatraalisesti:

”Sitä voi verrata sellaisiin historiallisiin tilanteisiin kuin Stalinin ajan Neuvostoliitto tai se, kun Galileo Galilei joutui katolisen kirkon inkvisition uhriksi.”

Asia on juuri täsmälleen päinvastoin. Tutkijat edustavat valtion virallista ideologiaa eli monikultturismia ja palvelevat sitä tuottamalla ideologisesti oikeaoppista tutkimusaineistoa. Kriitikot taas ovat yksittäisiä kansalaisia, jotka vastustavat monikulttuuri-ideologiaa.

Niiniluoto jatkaa valistamalla viranomaisia:

”Pelko ei saa mennä niin pitkälle, ettei uskalla kommentoida. Jos tämä on oikeasti turvallisuuskysymys, yhteiskunnan on puututtava siihen.”

Laiton uhkaus on tietääkseni rikos, ja siitä voi tehdä tutkintapyynnön poliisille. Luulen kuitenkin, että Niiniluodolla on muut asiat mielessä. Keskustelun vaientamiseen tarvitaan järeämpiä keinoja kuin tutkintapyynnöt. Niitä on hänen onnekseen tulossa, kunhan Oikeusministeriön uusi internetin sananvapautta rajoittava laki saadaan runnottua läpi.

Hakeutuu itse julkisuuteen

Veronika Honkasalo on sitä paitsi itse hankkiutunut julkisuuteen ja tuonut sinne myös perheenjäsenensä. Yhteiset lapsemme -sivustolta löytyy hänen kirjoittamansa kolumni, jossa hän kertoo monikulttuurisen lapsensa kokemuksista päiväkodissa:

”Kun lapseni aloitti yksivuotiaana päivähoidossa viime keväänä, nostin päiväkodin kasvatuskeskustelussa esille kysymyksen siitä, miten lapseni päiväkodissa huomioidaan monikulttuuriset kysymykset. Kysymyksen taustalla oli kaksi syytä: suomalais-azerbaidzhanilaisen lapsen äitinä olin aidosti kiinnostunut siitä, miten tyttäreni tausta huomioidaan päivähoidossa. Monikulttuuristen nuorten tutkijana puolestaan koin yhteiskuntavelvollisuudekseni selvittää, miten lasten erilaiset taustat huomioidaan ensimmäisessä kodin ulkopuolisessa kasvatusinstituutiossa.”

Kolumnin perusteella minä en haluaisi olla töissä päiväkodissa, jossa on paljon Honkasalon kaltaisia vanhempia. Hän tuntuu kuvittelevan, että hänen vastuullaan on tarkkailla, miten tiukasti monikulttuuri-ideologiaa toteutetaan ruohonjuuritasolla. Palvottua toiseutta edustavaa lasta ei saa pakottaa junttisuomalaiseen muottiin. Honkasalo ei olisi postmoderni rasismitutkija, jos hänen kolumnistaan puuttuisi kieleen ja sanoihin liittyvän vallankäytön analyysi:

”Me rakennamme sanoilla maailmaa, ja siksi niillä on merkitystä. ”Maahanmuuttaja”-sana on useimmiten toisten muista kuin ”suomalaiseksi” määritellyistä käytettävä nimitys. Tutkimani nuoret eivät kutsu itseään ”maahanmuuttajiksi”. Jos eronteko on positiivisella tavalla tehtävä, he nimittävät itseään ”ulkomaalaisiksi”. Merkitys ei toimi toisin päin. Nuoret eivät halua toisten nimittävän heitä ”ulkomaalaisiksi”. Myös sanan käyttäjällä on siis merkitystä.”

Honkasalon kaltaisia tutkijoita pitää arvostella ankarasti, koska heidän tuottamaansa lähtökohdiltaan ideologista tutkimusta käytetään asiantuntijamielipiteenä poliittisessa päätöksenteossa. Laajamittainen humanitaarinen maahanmuutto muuttaa yhteiskuntaa pysyvästi aiempaa huonompaan suuntaan. Siksi mielipidettä pitää kysyä myös tavallisilta suomalaisilta, jotka maksavat yhteiskunnallisen kokeilun sekä verorahoina että oman elinympäristönsä muuttumisen kautta.