Valhe kuuluu poliitikkojen työkalupakkiin itsestään selvänä osana. Ehkä on kuitenkin väärin puhua suorasta valheesta vaan totuuden venyttämisestä niin, että se näyttää kauniimmalta oman poliittisen ryhmän tai sen edustaman ideologian kannalta. Joskus totuus on yksinkertaisesti niin pelottava, että sen myöntäminen tuottaa tuskaa. Reepalu vaikeuksissa
Kirjoitin Malmön juutalaisten paosta tammikuun lopulla artikkelissa Holokaustin muistopäivä. Englantilainen Sunday Telegraph julkaisi samasta asiasta artikkelin 21. helmikuuta eli tieto juutalaisten lähdöstä levisi kansainväliseen lehdistöön.
Telegraphin jutussa ei syytetty ainoastaan muslimeja tai uusnatseja vaan annettiin ymmärtää, että Malmön kaupunkia 15 vuotta johtanut kunnallisneuvos Ilmar Reepalu ei ole onnistunut suojelemaan kaupungin juutalaisvähemmistöä.
Reepalua syytetään poliisin puutteellisen toiminnan lisäksi juutalaisten kokeman antisemitismin vähättelystä. Reepalun mukaan kyseessä on vain surullinen mutta ymmärrettävä seuraus Israelin politiikasta.
Vaikka Reepalun mielipiteet edustavat tavanomaista eurooppalaista vasemmistoliberalismia, jota usein syytetään palestiinalaisten suosimisesta, hänen juutalaiset arvostelijansa sanovat, että puheet rohkaisevat nuoria kuumaverisiä muslimeja ahdistelemaan juutalaisia.
Viharikokset kaksinkertaistuivat Malmössä viime vuonna, ja poliisi kirjasi niitä 79 kappaletta. Skånen maakunnassa tapahtuneet antisemitistiset viharikokset on lueteltu oheisen linkin takana.
Malmön juutalaiset joutuvat normaalissa elämässään ottamaan heihin kohdistuvan uhan huomioon. Malmön synagogassa on vartijat ja raketti-iskun kestävät lasit. Kaupungin juutalaiseen lastentarhaan joutuu kulkemaan teräksisten turvaovien läpi.
Ruotsin sosiaalidemokraattien puheenjohtaja ja mahdollinen tuleva pääministeri Mona Sahlin matkusti Malmöön tapaamaan kaupungin juutalaisia johtajia, mikä tulkittiin merkiksi, että poliitikot ottavat vihdoin juutalaisten tilanteen vakavasti. Kokouksen jälkeen myös Reepalu suostui tapaamaan juutalaisjohtajat.
Reepalu ei kuitenkaan suostunut myöntämään mitään. Tanskan television haastattelussa Reepalu syytti Israel-lobbya sanojensa vääristelystä. Malmön juutalaisten edustaja kommentoi Reepalun lausuntoa:
”Toivon, että hän ei sanonut niin tai että kyseessä on väärinkäsitys.”
Sahlin puolustaa Reepalua
Ruotsin television keskusteluohjelmassa kristillisdemokraattien puheenjohtaja Göran Hägglund kohtasi Mona Sahlinin ja tivasi tältä kantaa Reepalun kummallisiin lausuntoihin. Hägglund ei kuitenkaan tyytynyt selityksiin Reepalun ”tietämättömyydestä”. Hän vihjasi, että Reepalu ei halunnut ärsyttää ”muita ryhmiä”. Kun Hägglundilta kysyttiin, mitä nämä muut ryhmät olivat, hän nimesi vasemmistolaiset ja muslimit.
Tässä Hägglund kuitenkin ylitti poliittisen korrektiuden rajan ja suututti Mona Sahlinin, joka sanoi järkyttyneensä ja väitti Hägglundin menneen liian pitkälle:
”Nyt olen järkyttynyt. Useimmat kristityt ja muslimit kannattavat ilmaisuvapautta ja vastustavat viharikoksia. Sinä seisot tässä ja vihjaat, että muslimit ryhmänä hyväksyisivät tai jopa kannattaisivat juutalaisten ahdistelua. Minulla on toisenlainen kuva.”
Sahlin tietysti tuntee asioiden todellisen laidan ja syyn sille, miksi juutalaiset Malmössä tuntevat olonsa uhatuiksi. Hänen on asemansa takia kuitenkin valehdeltava eli teeskenneltävä, että juutalaisviha ei olisi muslimeille tyypillistä. Hän myös haluaa suojella vaikutusvaltaista demaripoliitikkoa ja välttää antamasta kuvaa, että sosiaalidemokraatit kalastelisivat muslimiväestön ääniä vähättelemällä antisemitismiä.
Tutut syntipukit
Koska totuus muslimisiirtolaisten juutalaisvihasta on häpeäksi Ruotsille ja selkeä osoitus maahanmuutto- ja integraatiopolitiikan epäonnistumisesta, tarvitaan syntipukki. Sellaiseksi kelpaa mainiosti ruotsalaisen politiikan sylkykuppi Ruotsindemokraatit, jota kannatetaan erityisesti Etelä-Ruotsissa.
Malmön juutalaisten kokemasta antisemitismistä keskusteltiin myös Ruotsin tv:n Gomorron Sverige -ohjelmassa (7:30 alkaen). Tittelillä ”samhällsdebattör” kulkeva Thomas Idergard löysi heti syyn juutalaisia vastaan tehdyille viharikoksille:
”Viharikokset Skånessa ovat yli kaksinkertaistuneet viimeisen vuoden aikana. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, koska juuri siellä Ruotsindemokraattien kannatus on suurinta. Nämä kulkevat luonnollisesti käsi kädessä.”
Idergard valehtelee joko tietoisesti tai tietämättään. Ne, jotka ovat perillä islamisoitumisen vaikutuksista tietävät, että Ruotsindemokraatit Ruotsissa, Geert Wilders Hollannissa ja Tanskan Kansanpuolue tukevat Israelia ja Euroopan juutalaisia.
Ruotsindemokraatti Ted Ekeroth sai Herzl-palkinnon Israelin hyväksi tekemästään työstä. Vuosi sitten Israelin puolesta järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui vain ruotsindemokraatteja ja Kansanpuolueen kannattajia.
Television puhuvat päät mieluummin valehtelevat kuin suostuvat myöntämään, että Malmö on Euroopan muslimipitoisin suurkaupunki (yli 30 prosenttia väestöstä). Siksi kaupunkia kutsutaan joskus ”Ruotsin Gazaksi”.
5 kommenttia:
Tässä ei ole mitään ihmeellistä, koska juuri siellä Ruotsindemokraattien kannatus on suurinta. Nämä kulkevat luonnollisesti käsi kädessä.
Tarkalleenottaen mikä tässä on virheellistä? Toki tästä voi saada äkkiä sellaisen kuvan, että Ruotsindemokraatit tai heidän kannattajansa olisivat näiden iskujen takana, mutta suoraanhan näin ei sanota.
Itse väittämä on kuitenkin ihan tosi. Ihmiset alkavat äänestää Ruotsindemokraattien kaltaisia puolueita alueilla, joissa näitä ongelmia esiintyy.
Onkohan Monalla jo Ruotsin tulevan pääministerin virkapäähine tuossa kuvassa? En ihmettelisi.
Näitkö muuten Fria Nyheterissä sen pöhkön Idergardin sähköpostivastauksen? Tyyppihän on niin matalalla tasolla, ettei sitä pitäisi päästää ääneen missään.
Tuossa linkki Robstenin blogiin, jossa kirjoittaja vastaa Idergardin kommentteihin ja kutsuu Idergardia Stureplan-liberaaliksi.
Joo, ja Z999 kommentti sanookin paljon tuosta tyypistä, jos sallit pitkähkön lainauksen:
Han har tidigare arbetat som politiskt sakkunnig i näringsdepartementet, även där i lobbyistisk stil. Därefter har han arbetat på olika företag med inriktning på bland annat marknadsfrågor och entreprenörskap, exempelvis kommunikationsföretaget Gramma. Gramma var det första företaget som ifrågasatte hans kompetens (eller rättare sagt intelligens). Inför folkomröstningen om EMU 2003 arbetade han som kanslichef vid ja-sidans kampanjorganisation Stiftelsen Sverige i Europa. Detta blev ett fiasko, mycket beroeende på Idegaards övervärdering av sin egen skicklighet. Hans sida förlorade som bekant. Vid årsskiftet 2003/2004 tillträdde han som styrelseordförande i trend- och omvärldsanalysföretaget United Minds. En reträttpost som han fick genom kontakter och innebär ett sysslande med flumfrågor som ingen bryr sig om. Han var under en period VD för företaget. Fram till 2008 var han personalchef på Prime PR och United Minds. Sedan 2009 arbetar han på Timbro.
Sedan en tid tillbaka anlitas han av TV och har nu hittat helt rätt när han i nevägskommunikation kan sitta och "angripa" sverigedemokraterna. Han får inga mothugg och det är då han är som bäst (vem är inte det förresten?). Han har väldigt svårt att ta kritik, observera hur han reagerar på Fria Nyheters förfrågan. Att snacka om "öm tå" när man har anklagat någon för att vara antisemit är väl aningen korkat? Men det ligger i Idegaards sätt att vara att blåsa upp sitt ego och tro att han (endast han) har hittat den perfekta angreppspunkten mot SD.Faktum är att jag tror att han ibillar sig att han ska rädda Sverige.
Lähetä kommentti