Vanhanen, rasismi, matkailu ja investoinnit

Vanha kulunut vitsi kuuluu: ”Mistä tietää, että poliitikko valehtelee? Siitä, että hänen huulensa liikkuvat.” Vaikka tuo vitsi kuulostaa kyyniseltä, poliitikon puheiden ja todellisuuden välillä on usein suuria ristiriitoja. Silti poliittinen puhe on vain harvoin tyhjää huulien liikuttelua. Se palvelee yleensä jotakin tarkoitusta, joka liittyy poliitikon itsensä ja hänen edustamansa puolueen menestykseen.

Vanhasen avautumiset

Kun Matti Vanhanen ehdotti jättimäistä investointiohjelmaa, hän tuskin itsekään uskoi sen pelastavan Suomea lamasta. Vanhanen on poliitikko ja hän pyrkii ehdotuksellaan nostamaan Keskustan alamaissa olevaa kannatusta. Keskusta on Suomen suurista puolueista parhaiten ymmärtänyt poliittisen menestyksen avaintekijät. Puolue ja poliitikko menestyvät, jos he lupaavat omille kannattajilleen mahdollisimman paljon etuja ja esiintyvät samalla pelastajana. Siksi melkein jokaisella merkittävällä Keskustan poliitikolla on nimikkomonumenttinsa kuten silta tai muu hanke omassa maakunnassa. Edesmennyt kansanedustaja ja ministeri Eino Uusitalo varmisti, että kaikki hänen kotikuntansa Lehtimäen tiet päällystettiin.

Vanhasen oppi-isä Urho Kekkosta on kiitelty Pohjois-Suomen teollistamisesta valtavilla voimalaitos- ja tehdashankkeilla. Näin Kekkonen toisaalta osti kannatuksen omalle politiikalleen ja ilmeisesti ihan vilpittömästi pyrki torjumaan ”korpikommunismia”.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Pohjois-Suomesta eli Keskustan vankimmilta kannatusalueilta on purettu teollisuutta, yhtenä esimerkkinä Storaenson Kemijärven tehdas. Metsäteollisuus ei enää toimi valtiovallan erityisessä suojeluksessa kuten vielä 1980-luvulla vaan joutuu kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla ilman devalvaatio- ja muita tukia. Päätökset sulkea tehtaita perustuvat siis liiketalouteen.

Vaatimukset ”yritysten yhteiskuntavastuusta” taas perustuvat poliitikkojen pyrkimykseen esiintyä tavallisen ihmisen puolustajina pahoja markkinavoimia vastaan. Nämä pyrkimykset eivät tietystikään johda mihinkään muuhun kuin veronmaksajan rahan lapioimiseen taantuville alueille. Tehdas ei tule takaisin eikä poliitikko voi sille mitään, jos tehtaan tuotteet eivät enää käy kaupaksi tarpeeksi hyvään hintaan.

Vanhasen varsin yleisluontoinen vaatimus, että poliitikot lopettavat valheellisten uhkakuvien maalailun ulkomaalaisista, on tulkittu julkisen keskustelun tukahduttamisyritykseksi kuten. Itsekin tein näin, mutta asian voi tulkita myös toisin. Rasismia vastustanut lausunto nimittäin esitettiin vain vähän ennen vaatimusta laajamittaisesta investointiohjelmasta.

Vanhasen rasismilausunto oli suunnattu erityisesti Perussuomalaisia vastaan. Nämä nimittäin syövät Keskustan kannatusta maakunnissa sen verran paljon, että Keskustaa odottaa seuraavissa vaaleissa lähes varma vaalitappio. Häviäminen vaaleissa on tosin Vanhaselle arkipäivää mutta pääministeriys ja Keskustan puheenjohtajuus ovat mennyttä, jos tappiokierrettä ei pysäytetä ajoissa.

Jos Vanhanen on itselleen rehellinen, hän myöntää sen, että hallituksen lanseeraama työperäinen maahanmuutto on viimeistään taloudellisen kriisin kynnyksellä osoittautunut romahtaneeksi korttitaloksi. Tätä johtopäätöstä tukevat sekä lisääntyneet irtisanomiset että turvapaikanhakijoiden määrän nousu yli neljään tuhanteen vuoden 2008 aikana. Turvapaikanhakijoista on vaikea tehdä työperäisiä ilman älyllistä akrobatiaa, joten pääministeri arvostelee Perussuomalaisia varsin yleisluonteisin sanankääntein. Samalla osoitetaan myös tukea paljon kolhuja kärsineelle apupuolue RKP:lle. Ääneen työperäisen maahanmuuton karahtamista karille ei politiikan logiikan mukaan pidä lausua.

Jos palataan poliittisesta retoriikasta takaisin reaalimaailmaan, kokemus on opettanut, että poliitikkojen kyky tehdä järkeviä taloudellisia päätöksiä on rajallinen. Vanhanen, Keskusta ja muut poliitikot eivät pelasta Suomea lamasta, joka toisin kuin 90-luvun lama on syntynyt maamme rajojen ulkopuolella ja joka loppuu vasta sitten, kun lamasta noustaan muuallakin.

Tavallisen kansalaisen kannalta parasta olisi, jos poliitikot pidättäytyisivät paljon nykyisten ja tulevien veronmaksajien rahaa vaativista investointiohjelmista, koska ne eivät varmuudella estä lamaa, vaan todennäköisesti rahat kuluvat taloudellisesti kannattamattomiin hankkeisiin, joita ei toteutettaisi edes paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Muutaman elinkelvottoman yrityksen ne voivat toki pelastaa. Koska politiikan luonteeseen kuuluu, että ”pitää tehdä jotakin”, lisää poliitikkojen ja heidän kannatuksensa pelastamiseksi toteutettavia ”elvytystoimia” todennäköisesti nähdään.

Rasismin vastainen taistelu käytännössä

Siinä missä pääministeri taistelee rasismia ja ulkomaalaisvihamielisyyttä vastaan retorisella tasolla, viranomaiset toimivat konkreettisesti arjen turvallisuutta vaarantavaa nettirasismia vastaan. Viimeisin napattu syyllinen on imatralaismies, joka erehtyi luonnehtimaan romanivähemmistöä vähemmän mairittelevin sanankääntein.

Imatralaismiehen ”rikosta” voi luonnehtia ”törkeäksi tietokonejuoppoudeksi”, koska hän oli esittänyt käsityksensä muutaman pilsnerin jälkeen jollakin internetin keskustelupalstalla. Nimitys on erityisen sopiva, koska törkeän rattijuoppouden minimirangaistus on sama kuin miehen saamat 60 päiväsakkoa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Mikko Ellilä sai kirjoituksestaan ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä” yhtä paljon päiväsakkoja.

Käräjäoikeus totesi suurmufti Johanna Jättipään fatwaa lainaten, ettei sananvapauteen vetoamalla voi perustella rasististen kirjoitusten julkaisemista tai levittämistä. Ihmisoikeudet siis voittivat jälleen kerran.

Jättipään ja Mika Illmanin kaltaiset tuskin kuvittelevat parantavansa arjen turvallisuutta rankaisemalla imatralaismiehen kaltaisia runsaasti fantasiideriä nauttineita ”nettirasisteja”. Todellisuudessa tavalliset ihmiset ovat Jättipään ja Illmanin kaltaisille ihmisoikeustaistelijoille hyviä ja helppoja maaleja. He nimittäin eivät lyö takaisin eikä heidän vainoamisensa herätä suurta mielenkiintoa. Tavalliselle ihmiselle oikeusprosessi itsessään on rangaistus ja samalla nöyryytys.

Ihmisoikeuksien puolustamisen todellinen tarkoitus on siis vaientaa ulkomaalaispolitiikkaan ja maassa olevien vähemmistöjen käyttäytymiseen kohdistuva arvostelu pelottelemalla arvostelijat hiljaisiksi. Rangaistus itsessään on merkityksetön ja vallan näyttäminen kaikki kaikessa.

Eettistä matkailua

Fatwoja on jaettu muuallakin. Helsingin matkailumessuilla julkistettiin fatwakokoelma Vastuullisen matkailijan käsikirja. Kirja on tarkoitettu niille, jotka miettivät miten tehdä matkasta eettisesti ja ekologisesti kestävämpi, eli se edustaa uskonnollista kirjallisuutta. Kirja on siis tarkoitettu isin ja äidin rahoilla matkustaville, suojatuissa oloissa kasvaneille vihervasemmistolaisille naisille, joita joskus kutsutaan ”hyviksi ihmisiksi”.

Kirjan kirjoittajina on kaksi vihervasemmistolaista naista. Kati Kelola (MA) on opiskellut
muun muassa kulttuuriantropologiaa Helsingin yliopistossa ja Lontoossa. Heidi
Kalmari (VTM) on opiskellut viestintää Helsingin yliopistossa. Tuosta voi päätellä, että fatwat eivät voi perustua vahvaan tietämykseen vaan lähinnä tunteeseen ja tiedostamiseen. Kati ja Heidi kertovat kaikille, mikä lomamatkalla on sallittua (halal) ja kiellettyä (haram). Kunnon tiedostajan on siis toimittava halal-hippien ohjeiden mukaisesti, jos hän haluaa päästä suvaitsevaiseen paratiisiin eli tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi ja kaiken lisäksi osallistua maailman pelastamiseen.

Korjaus 3.2.2009: Keskustalainen poliitikko, ministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja Eino Uusitalo ei ole kuollut, vaikka kirjoituksessa näin annetaan ymmärtää. Pahoittelen virhettä ja toivotan Einolle pitkää ikää. Tässä uutisessa kerrotaan, että Lehtimäellä Soinintie on päätetty kuntaliitoksen myötä nimetä Eino Uusitalon tieksi.