Kannattaako palestiinalaisia auttaa?

Minulle heräsi tällainen kysymys, kun luin Helsingin Sanomista, kuinka arkkipiispa Jukka Paarma vetosi suomalaisiin Gazan takia. Alkuperäisessä jutussa muistan nähneeni Kirkon Ulkomaanavun tilinumeron, jonne kansalaiset voivat lahjoittaa rahaa. Itse pidän rahan antamista moraalisesti kyseenalaisena.. Väitän, että Gazan hätää liioitellaan ja lisäksi Gazaa hallitseva Hamas-järjestö on itse vastuussa kärsimyksistä. Suurin osa iskuissa kuolleista on ollut Hamasin jäseniä.

Apu lisää väkivaltaa?

Avun tarkoitus voi olla hyvä. Silti apu ei ratkaise perusongelmaa vaan voi jopa pahentaa sitä. Palestiinalaisten kohdalla on aiheellista kysyä, ruokkiiko apu itsessään väkivaltaa.

Palestiinalaiset ovat nimittäin jo vuosia saaneet eniten humanitaarista apua henkeä kohden maailmassa. Oheisesta vuodelta 2007 peräisin olevasta artikkelista käy ilmi, että vuonna 2005 humanitaarista apua annettiin 304 dollaria henkeä kohden.

Artikkelista löytyy lisäksi joukko taulukoita, joissa on esitetty murhien ja budjettiavun välinen korrelaatio. Taulukot eivät ole mukavaa luettavaa niille, jotka uskovat rahallisen avun auttavan konfliktien ratkaisemisessa.

Avokätisen rahallisen avun seurauksena suuri osa varoista hukkuu korruptioon ja väärinkäytöksiin. Palestiinalaishallinnon entisen presidentin Jasser Arafatin huhutaan siirtäneen satoja miljoonia ulkomaisille pankkitileille. Lisäksi Arafatin leski Suha saa miljoonien arvosta elatusapua Palestiinalaishallinnolta vuosittain.

Taloudellinen apu palestiinalaisille muuttui budjettiavuksi toisen intifadan jälkeen. Sitä ennen Palestiinalaishallinto pystyi rahoittamaan toimintansa itse, ja ulkomaiset avustukset keskitettiin infrastruktuurihankkeisiin. Palestiinalaisten verotulot kuitenkin romahtivat 40 prosenttia, kun Israel kiristi turvatoimia lisääntyneen terrorismin seurauksena. Tämä vähensi verotuloja, koska palestiinalaisten työskentely Israelissa vaikeutui. Samalla palestiinalaisten väkivalta alkoi muuttua yhä enemmän jäsentenväliseksi.

Kansainvälinen yhteisö muutti tämän jälkeen rahoitusta suoraksi budjettiavuksi, mikä poisti Palestiinalaishallinnolta käytännössä kaikki kannustimet kehittää alueen taloutta ja esti sitä kohtaamasta väkivallan taloudellisia seurauksia. Ennen vuotta 1999 Palestiinalaishallinto ei saanut lainkaan budjettitukea, kun taas vuonna 2001 58 prosenttia avusta meni Palestiinalaishallinnon budjettiin.

Kaiken lisäksi budjettivaroja käytettiin terrorismin tukemiseen. Israelin armeija on tutkinut, miten Palestiinalaishallinto käytti varoja vuonna 2002 ja havaitsi, että noin 100 miljoonaa dollaria kului terrorismin tukemiseen. Tämä siis koski Fatahin hallitsemaa Palestiinalaishallintoa. Hamas hallitsee nykyisin Gazaa yksin sen jälkeen, kun Fatah ajettiin väkivaltaisesti ulos Gazan kaistaleelta kesäkuussa 2007.

Tässä vaiheessa täytyy todeta, että Kirkon Ulkomaanavun kaltaisten järjestöjen apu ei mene Palestiinalaishallinnon budjettitukeen vaan suoraan tarvitsijoille. Silti se on omalta pieneltä osaltaan mukana lisäämässä palestiinalaisten riippuvuutta ulkomaisesta avusta ja estämässä palestiinalaisia ottamasta itse vastuuta omasta yhteiskunnastaan.

Ihmiset kärsivät Gazassa?

Avustusjärjestöjen edustajien suusta kuulee usein, kuinka elämä Gazassa on ankeaa. Gazan kaistaletta sanotaan raflaavasti ”maailman suurimmaksi avovankilaksi”. Tällaista liioittelua esiintyy usein suomalaisissa tiedotusvälineissä. Harvalla meistä on mahdollisuus käydä Gazassa, mutta virtuaalimatkailua voi harrastaa esim. katsomalla oheisen melko tuoreen (3.12.2008) videon. Tuon perusteella Gaza vaikuttaa varsin tavalliselta Lähi-idän kaupungilta. Ihmiset eivät vaikuta erityisen kurjasti pukeutuneilta tai nälkää näkeviltä.

Tosin tämän BBC:n uutisen perusteella Gazan sairaalat ”ovat lähellä romahdusta”. Jutussa siteerataan YK:n alaisen pakolaisjärjestö UNRWA:n edustajia. Kyseinen järjestö perustettiin Israelin itsenäistymisen jälkeisen sodan jälkeen joulukuussa 1949 tarjoamaan hätäapua palestiinalaispakolaisille, jotka asutettiin pakolaisleireille Gazaan, Länsirannalle ja Libanoniin.

Nykyisin nuo pakolaisleirit muistuttavat enemmän pieniä kaupunkeja kuin leirejä. UNRWA kuitenkin toimii edelleen pääasiallisena avun jakelijana 4,6 miljoonalle rekisteröidylle palestiinalaispakolaiselle. Sopii kuitenkin kysyä, miksi yhä 50 vuotta alkuperäisen konfliktin jälkeen noin paljon ihmisiä asuu ”pakolaisleireissä”.

Israel ei ole pakottanut palestiinalaisia asumaan ”pakolaisleireissä”, vaan palestiinalaisten järjestöt ovat itse aktiivisesti estäneet pakolaisia muuttamasta pois niistä. Israel yritti 70-luvulla rakentaa pakolaisille uusia asuntoja, joihin nämä voisivat muuttaa. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, koska PLO vastusti pakolaisten poismuuttoa ja uhkasi jopa tappaa leirit jättäneet pakolaiset. Jopa YK tuki päätöslauselmallaan pakolaisten palauttamista takaisin leireille.

Sitä paitsi Gazan asukkaista valtaosa ei asu pakolaisleireissä. Vuonna 2005 Gazan 1 275 000:sta asukkaasta 471 555 asui leireissä, vaikka rekisteröityjä pakolaisia oli 961 645.

Vuonna 2004 UNRWA:n budjetti oli noin 440 miljoonaa dollaria ja sen toimenkuvaan kuuluu terveydenhuolto, koulutus, hätapu- ja sosiaalipalvelut sekä mikrolainaohjelmat. UNRWA:n palveluksessa työskentelee 25 000 ihmistä, joista 99 prosenttia on paikallisia palestiinalaisia. Jostain olen myös lukenut, että UNRWA vie kaksi prosenttia koko YK:n budjetista.

En väitä, että elämä Gazassa välttämättä olisi mukavaa tai että itse haluaisin muuttaa sinne. Kuitenkin maailmasta löytyy paljon kurjempiakin paikkoja, jotka eivät ole samanlaisen jatkuvan mediahuomion kohteena.

Tiedotusvälineet myös muistavat kertoa, kuinka humanitaarinen apu ei pääse Gazan ”avovankilaan”. Myös toisenlaisia tietoja löytyy. Humanitaarista apua kuljetetaan Gazaan ja vaikeimmin loukkaantuneet pääsevät hoidettaviksi israelilaisiin sairaaloihin. Kirkon Ulkomaanavun näkemys tilanteesta löytyy täältä.

Loppujen lopuksi kukin päättää itse, haluaako avustaa Gazaan humanitaarista apua lähettäviä järjestöjä vai ei. En pidä auttamista tai auttamattomuutta kumpaakaan pahana asiana. Sen sijaan suomalaisten, eurooppalaisten ja amerikkalaisten veronmaksajien rahojen kantaminen kaivoon pitäisi lopettaa. Tähän tosin on tavallisen suomalaisten vaikea vaikuttaa, koska päätökset avustuksista tehdään EU:n tasolla.