Monikulttuurin looginen huipennus

Suomessa nousi pieni kohu, kun Abdullah Tammelta kysyttiin, haluaako tämä sharia-lain Suomeen. ”Sehän olisi mahtavaa”, Tammi vastasi. Lausunto tulkittiin yleisesti sharian kannatukseksi, vaikka Tammi myöhemmin Arto Nybergin haastattelussa vähän perääntyikin puheistaan.

Enää Tammen ei kuitenkaan tarvitse hävetä, sillä sharia-oikeustuimet ovat jo käytössä Britanniassa. Jonkin aikaa sitten kerroin, kuinka Anglikaanisen kirkon pää, arkkipiispa Rowan Williams ehdotti sharia-lain tiettyjen osien soveltamista. Arkkipiispan puheet ovat siis jo käyneet toteen, sillä sharia-oikeudet toimivat jo Lontoossa, Birminghamissa, Bradfordissa ja Manchesterissä. Lisää suunnitellaan perustettavaksi Glasgowiin ja Edinburghiin.

Sharia Britanniassa

Sharia-oikeuksien toiminta perustuu Britanniassa vuonna 1996 säädettyyn Arbitration Act –lakiin, Lain perusteella sharia-oikeudet voivat toimia ikään kuin välimiestuomioistuimina, joiden tuomiot myöhemmin saatetaan lainvoimaisiksi varsinaisessa tuomioistuimessa. Uskonnollisista välitystuomioistuimista on jo olemassa ennakkotapaus, sillä juutalaiset Beth Din –tuomioistuimet ovat toimineet Britanniassa jo yli sata vuotta.

Srdja Trifkovic kuitenkin sanoo kirjoituksessaan, mikä erottaa sharia-oikeudet juutalaisten ja katolisten omista välitystuomioistuimista:

”Muslimiaktivistit huomauttavat, että näennäisesti samanlaiset juutalaiset perheoikeudet (Beth Din) ja katoliset avioliittotribunaalit ovat toimineet Britanniassa jo vuosia, mutta on kuitenkin olemassa merkittävä ero: juutalaisten ja katolisten tuomioistuimet nimenomaan korostavat, että heidän tuomiovaltansa koskee vain kyseiseen uskontokuntaan kuuluvia, kun taas puhdasoppisen islamilaisen käsityksen mukaan sharia on ainoa legitiimi oikeuskäytäntö koko maailmassa ja se koskee yhtä lailla muslimeja ja ei-muslimeja.”

Britanniasta löytyy esimerkkitapauksia sharia-tuomioistuinten päätöksistä, jotka eivät kaikki suinkaan ole pelkästään siviilioikeudellisia. Keski-Englannissa muslimi-isä kuoli, ja Nuneatonin sharia-tuomioistuin jakoi hänen kuolinpesänsä täysin sharian mukaisesti kolmelle tyttärelle ja kahdelle pojalle siten, että pojat saivat kumpikin kaksinkertaisen osuuden tyttäreen verrattuna.

Kuudessa perheväkivaltaan liittyvässä tapauksessa ”tuomarit” määräsivät aviomiehet ”raivonhallintakurssille” ja saamaan opastusta yhteisön vanhimmilta (kuten imaameilta ja sharia-tuomareilta). Kussakin tapauksessa pahoinpidellyt naiset vetivät pois rikosilmoituksensa ja poliisi lopetti tutkimukset. Normaalisti tapaukset olisi käsitelty brittiläisessä oikeuskäytännössä rikosoikeudellisina asioina.

Sharia ei ole oikeutta

Islamilainen oikeus pohjautuu Koraaniin ja profeetta Muhammadin esimerkkiin eikä siihen sisälly inhimillistä pohdintaa oikeasta ja väärästä. Sharian mukainen tuomio edellyttää laajaa tietämystä Koraanista ja Hadith-kirjoituksista sekä tietysti islamin lain mukaisista ennakkotapauksista. Oikeuden perustana oleva tekstiaineisto on rajallinen, joten myös analogiaan perustuvaa harkintaa voidaan käyttää.

Siinä missä kristinusko tunnustaa maallisen vallan legitimiteetin (Room. 13:1. ” Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.”), islam ei tunnusta Allahilta peräisin olevan lain ulkopuolista auktoriteettia. Mikään säädetty laki ei saa olla ristiriidassa sharian kanssa, mikä on kirjattu useimpien islamilaisten maiden perustuslakiin.

Sharia on järjen, omatunnon ja luonnon yläpuolella. Siltä puuttuu täysin moraalinen perusta, sillä islamissa ei ole käsitystä ”lain hengestä” eikä harkintaa tekojen seurauksista. Ilmestystä ja perimätietoa ei voi asettaa kyseenalaiseksi eikä mitään muuta tuomioperustetta puhumattakaan ”luonnollisesta” oikeudesta voi soveltaa. Sharia-tuomari kuten kuka tahansa kunnon muslimi tietää, että jokin asia on oikein pelkästään siksi, koska Allah sanoo niin tai koska profeetta on joskus sanonut tai tehnyt niin. Mitään muuta hyvän tai pahan perustetta ei voi käyttää.

Islamisoituminen etenee Britanniassa

Nykytilanne on seurausta sekä Britanniassa tietoisesti harjoitetusta monikulttuuripolitiikasta että välinpitämättömyydestä. Johtavat poliitikot ja viranomaiset ovat kuvitelleet Salman Rushdien tapauksesta asti, että ongelma poistuu, jos siitä ei puhuta ja teeskennellään, että ilmenneillä ongelmilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa.

Näin Britannian valtiota vastustavat radikaalit muslimit ovat saaneet toimia vapaasti ilman suurempia ongelmia. Parannusta ei myöskään ole luvassa, jos ja kun epäsuosittu Työväenpuolue jossain vaiheessa väistyy vallasta. Konservatiivien uusi johto nuorekkaan puheenjohtajansa David Cameronin johdolla on myös sitoutunut monikulttuurisuuteen. Cameronin konservatiivikollega parlamentissa, Francis Maude on sanonut, että maahanmuutto on ollut ”fantastisen hyvää” Britannialle.

Tory-puolue on siis etääntynyt pitkälle legendaarisen pääministeri Winston Churchillin ajoista. Churchill sanoi aikanaan, että maailmassa ei ole vahvempaa taantumuksellista voimaa kuin islam. Nykypäivänä moinen lausunto voisi johtaa tuomioon oikeudessa.

Sharia ja ei-muslimit

Ei-muslimeille sharia-laki tarkoittaa ensisijaisesti pidättäytymästä kaikenlaisesta islamin arvostelusta. Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan vaati Espanjan pääministeri Jose Luis Zapateron vierailun yhteydessä, että kansainvälisen yhteisön tulisi julistaa vihamielisyys islamia kohtaan ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan”. Erdogan totesi myös

”Mikään kulttuuri tai sivilisaatio ei saa vähätellä, halveksia tai pitää toista vihollisenaan.”

Luonnollisesti Erdogan ei muistanut mainita Koraanin lukuisia kristittyjä, juutalaisia ja muita toisuskoisia halventavia suuria eikä sitä, kuinka islam tekee selvän eron uskovien ja ei-uskovien maailman välillä. Islamin pyhien kirjoitusten ilmaisut juutalaisista apinoiden ja sikojen jälkeläisinä eivät ilmeisesti ole toisen kulttuuripiirin edustajien vähättelyä tai halveksuntaa.

Erdoganin käyttäytyminen on tietysti ymmärrettävää islamin opetusten ja historian valossa. Sen sijaan Espanjan pääministeri Zapateroa on vaikeampi ymmärtää, kun hän tyytyi toteamaan:

”Turkin jäsenyys vahvistaa selkeästi Euroopan Unionia.”

Suomessa asiat eivät ole yhtä pitkällä kuin Britanniassa, vaikka Jakomäen uimahallissa musliminaisille onkin oma uintivuoronsa. Helsingin kunnallisvaaliehdokkaista kristillisdemokraattien Santeri Kyröhonka ilmaisi oman mielipiteensä sharia-laista Uusi Suomi –verkkosivuston kunnallisvaaliblogissa kuten myös vihreiden Husein Mohammed.

Toivoa sopii, että monikulttuuripolitiikkaa ajavat poliitikot ja virkamiehet ymmärtäisivät, mihin käsitys kulttuurien välisestä samanarvoisuudesta yhteiskunnassa johtaa. Oikeusvaltio ja ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä voivat pian olla historiaa, jos nykyinen linja jatkuu.