En olisi muuten tilannut Mark Steynin kirjaa “America Alone – the End of the World as We Know It”, mikäli kanadalaiset ihmisoikeuskomissiot eivät olisi ottaneet Steynin kirjaa ja siitä otteita julkaissutta MacLeans-viikkolehteä hampaisiinsa. Tapaus sellaisenaan osoittaa Steynin kirjan keskeisen sanoman, eli länsimaisen monikulttuurisen yhteiskunnan itseinhon todeksi ja provosoi allekirjoittanutta suomentamaan kohua herättäneen artikkelin.
Miten muuten Mohammed Elmasryn kaltainen islamisti, joka on tv-lähetyksessä sanonut kaikkien yli 18-vuotiaiden israelilaisten olevan sallittuja kohteita palestiinalaisten hyökkäyksille, voisi saada valituksensa läpi? Monikulttuurisessa yhteiskunnassa ennalta määritettyyn uhrikategoriaan kuuluvan ihmisen mielipiteitä käsitellään eri mittatikulla kuin valtaväestön edustajan sanomisia.
Kun englantilainen Channel Four –televisiokanava esitti dokumentissaan Undercover Mosque radikaalien imaamien palopuheita homoja, vääräuskoisia ja uskostaan luopuneita kohtaan, West Midlandsin poliisi ei halunnut tutkia imaamien vihapuheita vaan tv-kanavaa ja ohjelman tekijöitä ”islamofobian” lietsomisesta. Samalla tavalla Steyn ei saanut syytettä omista mielipiteistään vaan siitä, että hän kehtasi siteerata norjalaista imaamia Mullah Krekaria
“Me muutamme teidät”, norjalainen imaami Mullah Krekar kertoi oslolaiselle Dagbladet-sanomalehdelle vuonna 2006. ”Katsokaa kehitystä Euroopassa, jossa muslimien lukumäärä kasvaa kuin hyttysparvi. Länsimainen nainen EU:ssa synnyttää keskimäärin 1,4 lasta. Musliminainen taas synnyttää samoissa maissa 3,5 lasta.” Lopuksi hän totesi: ”Meidän ajattelutapamme osoittautuu vahvemmaksi kuin teidän.”
Norjan valtio on yrittänyt karkottaa Krekaria turhaan jo vuosia. Juuri tämän kaltaiset tapahtumat kertovat länsimaisten ja erityisesti eurooppalaisten yhteiskuntien kyvyttömyydestä islamisaation torjunnassa. Tämä kyvyttömyys on lisäksi suurimmaksi osaksi itse aiheutettua, minkä Steyn tekee kirjassaan selväksi.
Eurooppa on mennyttä
Niille, jotka uskovat eurooppalaiseen yhteiskuntamalliin ja Euroopan Unioniin, Steynin murskakritiikki tulee järkytyksenä. Eurooppa mitätöidään täysin ja maanosan kehityksestä piirtyy karikatyyrinomainen kuva, jossa toki on totta enemmän kuin siteeksi.
Euroopan pääongelmana on alhainen syntyvyys, josta pahimmat esimerkit löytyvät Välimeren maista ja Saksasta. Eurooppalaiset ovat lopettaneet lisääntymisen ja elävät kuin viimeistä päivää. Samanaikaisesti maanosaan on muuttanut muslimivähemmistö, jolla ei ole aikomustakaan sulautua eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Hyvinvointivaltion perustaksi rakennetut etuusjärjestelmät natisevat liitoksissaan, koska väestö vähenee ja ikääntyy, eikä korvaajaväestöltä välttämättä löydy kykyjä tai haluja rahoittaa ikääntyvän valkoihoisen eurooppalaisen mukavaa vanhuutta.
Ja miksi aikoisikaan? Kukaan ei heitä siihen rohkaise varsinkin, kun eurooppalaiset yhteiskunnat tekevät parhaansa mitätöidäkseen oman kansallisen identiteettinsä ja kulttuuriperintönsä. Tästä nimittäin monikulttuurisuudessa on pohjimmiltaan kyse. Tarja Halonen on puheissaan vaatinut ”suomalaisuuden epädramatisoimista”, eli suomalainen ei saa tuntea ylpeyttä talvisodasta ja yli 90 vuotta kestäneestä itsenäisyydestään, koska moinen on epäreilua ”uussuomalaisia” kohtaan.
Halosta ei kirjassa siteerata, mutta Paavo Lipposen EU-rauhanprojektia ylistävä lausunto on päässyt mukaan. Steyn puolestaan mainitsee Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset, joiden tehtävänä oli ainoastaan tuottaa eliitin toivoma kyllä-vastaus. Hollannin pääministeri Jan-Peter Balkenenden mukaan valittavana oli joko yhteinen Eurooppa tai paluu Auschwitziin. EU on Steynin mukaan 70-luvun ratkaisu 40-luvun ongelmiin.
Steynin pääasiallinen kohdeyleisö asuu Yhdysvalloissa ja pamfletti on tarkoitettu sikäläiseen poliittiseen keskusteluun. Yhdysvaltojen poliittisesta vasemmistosta eli lähinnä demokraateista löytyy niitä, jotka pitävät eurooppalaisia yhteiskuntia mallina Yhdysvalloille. Kristinuskon eroosio ja valtiollinen terveydenhuolto ovat ilmiöitä, jotka Yhdysvalloissa eivät ole vaikuttaneet yhtä voimakkaasti kuin Euroopassa.
Steynin tavoitteena on osoittaa amerikkalaisille, että Euroopan tie ei johda edistykseen vaan hitaaseen itsemurhaan. Sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio tuhoaa kansalaisten vastuun omasta itsestään, ja tekee heistä ikuisia teini-ikäisiä. Kun valtio ottaa kansalaisten hyvinvoinnin omalle vastuulleen, elämän tarkoitus redusoituu jatkuvaksi nautinnon etsimiseksi, jossa lapset ovat vain tiellä. Kun kristinusko korvataan sekulaarilla humanismilla, ihminen elää jatkuvassa nykyisyydessä tulevaisuudesta piittaamatta.
Uuskonservatiivi Steyn
Steyn voidaan luokitella uuskonservatiiviksi, koska hän selkeästi kannattaa Yhdysvaltojen aktiivista roolia maailmassa eristäytymisen asemesta. Siksi George W. Bush, jonka sättiminen on eurooppalaisissa tiedotusvälineissä muodostunut rutiiniksi, pääsee kirjassa vähällä.
Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Bush kuitenkin muiden länsijohtajien tavoin vieraili ensimmäiseksi moskeijassa ja halusi täten osoittaa, että islam on pohjimmiltaan rauhanomainen uskonto ja valtaosa muslimeista on tavallisia rauhaa rakastavia ihmisiä. Minäkin muistan vielä, kuinka arkkipiispa Jukka Paarma piti ekumeenisen jumalanpalveluksen Senaatintorilla yhdessä kimeä-äänisen imaami Khodr Chehabin kanssa.
Bush käynnisti sodan terrorismia vastaan. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa sodan vihollista ei selkeästi nimetty, vaan sellaiseksi kelpasi sodankäyntitapa. Myöhemmin tietysti Bush lanseerasi termin ”islamilainen fasismi”, joka sekin sisältää oletuksen, että vastassa on islamin vääristynyt muoto.
Eikä Steyn kyseenalaista Irakin demokratiaprojektin järkevyyttä, vaan pitää sitä parempana kuin perinteisiä Lähi-idän korruptoituneita autokraatteja. Itse en näe kovin suurta mieltä uhrata miljardeja dollareita ja tuhansia ihmishenkiä länsivihamielisen sharia-demokratian pystyttämiseksi. Demokratiaa on vaikea istuttaa hedelmättömään maaperään, mikäli ei ensin ole valmis pommittamaan maata kivikaudelle.
Steyn kuitenkin muistelee kaiholla Brittiläistä imperiumia ja sitä, kuinka maailmassa parhaiten menestyneet yhteiskunnat ovat syntyneet Britannian vaikutuksesta. Tästä hyvänä esimerkkinä on maailman väkirikkain demokratia Intia sekä luonnollisesti Yhdysvallat, Australia ja Uusi-Seelanti. Vaikka Steynin omat juuret ovat Belgiassa, manner-Eurooppa ei kirjassa paljon suitsutusta saa.
America Alone kannattaa lukea nimenomaan lukuisten hyvien anekdoottien ja omaperäisen huumorin takia, koska Steyn ei mene kovin syvälle analyysissaan länsimaisten yhteiskuntien tilasta. Hän ei pääse monikulttuurisuuden taakse eli niihin ilmiöihin ja aatteisiin, joihin monikulttuurinen ajattelu pohjautuu. Marxilaisuus ei nimittäin nykyisin enää tarkoita tuotantovälineiden ottamista yhteiskunnan haltuun vaan kulttuurimarxismia, jossa oleellista on erilaisten ihmisryhmien ja elämäntapojen täydellinen tasa-arvo ja valtakulttuurin aseman keinotekoinen heikentäminen. America Alone ei löydä tietä hulluuden alkulähteille mutta tarjoaa viihdyttävän ja ajatuksia herättävän kuvauksen hulluuden nykytilasta.
3 kommenttia:
Avasin hetki sitten islamkriittisen blogin! http://antimuslimi.blogspot.com
Tämä nyt ei suoranaisesti liity kirjoitukseesi, mutta on jotenkin niin järjetön, että piti ottaa blogisi suojiin seuraavat huomioni:
Sanoman lippulaivan tv-sivuilla D10 on valokuva kultakupolisesta kalliomoskeijasta, ja sen alla on kuvateksti: "Dokumentti juutalaisuuden historiasta klo 16:35."
Ohjelmaa näkemättä on paha sanoa liittyykö kalliomoskeija jotenkin ohjelman aiheeseen, mutta eikö Sanomalassa todella ollut juutalaisuuden historiaan liittyvää muuta kuvaa, kuin kalliomoskeija?
Toinen Sanomalan tuote, Kuukausiliite, puolestaan esittää sivulla 12 havainnekuvien kanssa, kuinka seemiläisissä uskonnoissa mainittu rangaistus, ihmisen kivitys, käytännössä tapahtuu. Kirjoitus alkaa maltillisesti kertoen Iranin aviorikos-oikeudenkäynnistä annetun tuomion lyhyesti. Todetaan, että tuomittu 27-vuotias nainen on jo ruoskittu 99 iskulla, mutta kivitys on yhä uhkana.
Sitten, jostain ihmeen syystä, kirjoitus jatkuukin niin, että todetaan, että kivitys perustuu haditheihin eikä koraanissa ole moisesta rangaistuksesta mainintaa. Edelleen varsin maltillisesti todetaan, että kivitystuomiot ovat käytössä vain muslimimaissa, mutta taas kirjoittaja yllättää: esiin kaivetaankin juutalaisten suorittamat kivitykset, joista on mainintoja Vanhan testamentin kirjoituksissa. Ilkka Malmberg toteaa, että juutalaiset vasta kovia kivittäjiä olivat. Sitten hän jatkaa, että juutalaisen lain peruskirjassa, Talmudissa, annetaan kivitykseen tarkat ohjeet, ja muistutetaan lukijaa, että Talmud tarjoaa mahdollisuuden myös kuoppakivitykseen.
Mistä nämä ilkkamalmbergit oikein saavat innoituksensa? Eikö tuo jatkuva lokaaminen ala hävettää heitä? Eivätkö he itse näe kuinka läpinäkyvät motiivit tuollaisilla kirjoituksilla on, vai eivätkö he välitä?
Malmberg oli muistaakseni se Suomen halvin hehtaari -mies.
En ymmärrä, mikä pakko on harrastaa relativismia ja rinnastaa kivitykset käytännössä jo ennen islamin syntyä lopettaneet juutalaiset kivityksiä edelleen harrastaviin muslimeihin.
Profeetta Muhammad muistaakseni moitti juutalaisia nimenomaan siitä, että nämä eivät enää noudattaneet lakejaan. Muhammadin esimerkki (joka kuvataan Haditheissa) kuitenkin velvoitaa muslimit ottamaan mallia vielä tänäkin päivänä.
"Mistä nämä ilkkamalmbergit oikein saavat innoituksensa?"
Olemalla omasta mielestään oikeassa ja saamalla viimeisen sanan.
"Eikö tuo jatkuva lokaaminen ala hävettää heitä?"
En usko, kun sen yli pääsee.
"Eivätkö he itse näe kuinka läpinäkyvät motiivit tuollaisilla kirjoituksilla on, vai eivätkö he välitä?"
Eivät välitä. Hyvien puolella pahaa vastaan on helppo olla väärässä.
Lähetä kommentti