Tämän blogin keskeinen aihe on islamisoituminen. En ole pyrkinyt esittämään yleisluonteisia ratkaisuja islamisoitumisen pysäyttämiseksi, koska rehellisesti sanottuna monet keinot eivät ole nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä mahdollisia. Jihadwatchin ”varapresidentti” Hugh Fitzgerald on kuitenkin tehnyt oman listansa New English Review –sivustolla. Teesit löytyvät pitkän ja vaikeaselkoisen tekstin lopusta. Fitzgeraldin mukaan seuraavat toimenpiteet pitää käynnistää välittömästi:
- Koulutetaan vääräuskoisia islamin keskeisten tekstien, Koraanin, Hadithin ja Siran sisällöstä.
- Koulutetaan vääräuskoisia, jotta he ymmärtävät islaminuskoisten toimineen noiden tekstien mukaisesti viimeiset 1350 vuotta.
- Koulutetaan vääräuskoisia, jotta he tuntevat islamin valloitusten historian ja sitä seuranneen valloitettujen alueiden ei-muslimiväestön alistamisen, jonka lopputulos oli maasta ja ei-muslimien laadusta riippumatta samankaltainen.
- Koulutetaan vääräuskoisten mailla asuvia muslimeja, jotta he ymmärtävät islamilaisten yhteiskuntien poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen, älyllisen ja moraalisen epäonnistumisen olevan suoraa seurausta islamista itsestään.
- Kaikki muslimien maahanmuutto vääräuskoisten maille lopetetaan.
- Otetaan käyttöön kansalaisuuskoe, jossa vaaditaan yksityiskohtaista tietoa kyseisen länsimaan historiasta ja kulttuurillisista saavutuksista (esimerkkinä Hollannin kansalaisuuskoe).
- Sisällytetään kansalaisuuskokeeseen uskollisuudenvala, jossa tunnustetaan uskollisuus ainoastaan kyseisen maan poliittisille ja oikeudellisille instituutioille. Yhdysvaltojen tapauksessa uskollisuudenvala perustuslaille riittäisi. Myöhemmin tapahtunutta valan rikkomista voitaisiin pitää riittävänä syynä kansalaisuuden kumoamiselle.
- Tehdään kaikenlaisesta jihadin tukemisesta laitonta. Jihad määritetään pyrkimykseksi poistaa kaikki esteet islamin leviämiseltä ja nousulta ylivalta-asemaan mukaan luettuna asuinmaan (ja muiden länsimaiden) poliittiset ja oikeudelliset instituutiot.
- Estetään ulkomainen rahoitus moskeijoiden rakentamiselle tai ylläpidolle sekä muille islamiin liittyville instituutioille kuten vankiloissa tapahtuvalle da’wa-työlle.
- Kielletään vankiloiden da’wa-työ sillä perusteella, että käännynnäisten joukossa on paljon ihmisiä, jotka muodostavat uhan yhteiskunnalle.
- Kieltäydytään sopeutumasta kaikkiin muslimien vaatimuksiin erityiskohtelusta kouluissa ja työpaikoilla liittyen muslimien rituaaleihin tai sopivaisuuskäsityksiin. Näihin kuuluu niin hijab (siellä missä kielletty, kuten Ranskassa) kuin ylimääräiset tauot päivittäisille rukouksille kesken työpäivän. Tämän kaltaiseen sopeutumiseen vääräuskoisten ei omassa maassaan voi olettaa suostuvan. Toisin sanoen politiikkana tulisi olla: Ei muutoksia islamin takia.
- Sovelletaan vastavuoroisuuden periaatetta moskeijoiden määrän suhteen. Kun otetaan huomioon kymmenien miljoonien muslimimaissa asuvien ei-muslimien kirkkojen, hindutemppeleiden ja muiden palvontapaikkojen puute, politiikkana tulisi olla vähentää moskeijoiden määrää länsimaissa, kunnes muslimimaissa asiat muuttuvat. Useimmat ihmiset ymmärtävät ja hyväksyvät vastavuoroisuuden käsitteen.
- Leikataan sosiaalitukia niin, että sellaiset ihmiset eivät voi muodostaa suurperhettä (todennäköisesti muslimiperhe), jotka olettavat valtion takaavan elatuksen. Musliminaisilta oletetaan samanlaista työllisyysastetta kuin ei-musliminaisilta eikä vääräuskoinen valtio (eli vääräuskoiset veronmaksajat) enää tue heidän elämäänsä synnytyskoneina.
- Moniavioisuuden kieltävän lainsäädännön soveltamista tiukennetaan. Moniavioisuutta harjoittavilta riistetään kansalaisoikeudet ja heidät palautetaan siihen muslimimaahan, josta he tai heidän lähisukulaisensa ovat tulleet. Koska niin monet länsimaiden muslimit soveltavat omissa muslimienklaaveissaan oman, vanhempiensa tai isovanhempiensa kotimaan normeja, väite, että heitä ei voisi palauttaa, voidaan kumota. Länsi-Euroopan maiden ei ole pakko elää loputtomiin maahanmuuttopolitiikassaan tekemiensä valtavien virheiden kanssa.
- Muslimeille herkkien islamiin liittyvien asioiden, kuten Muhammadin, suhteen ei tehdä myönnytyksiä. Ne, jotka haluavat elää vapaana islamin arvostelusta, voivat halutessaan muuttaa islamilaiseen maahan. Niitä on maailmassa kymmeniä. Ne käsittävät laajoja maa-alueita ja niissä on valtavasti luonnonrikkauksia. Kyse ei ole pienen kansan oikeudesta omaan maahan.
- Merkittävimpiä islamin jättäneitä loikkareita tulisi tehdä tunnetuksi, julkaista heidän kirjojaan ja tuoda niitä esille. Näin tulisi tehdä vääräuskoisten koulutuksen takia ja siksi, että jotkut islamiin syntyneet houkuteltaisiin luopumaan uskostaan.
Näistä teeseistä välittyy selkeä viesti, että laajamittainen muslimien maahanmuutto sekä islamin harjoittaminen, levittäminen ja ylivaltapyrkimykset vaarantavat länsimaisen yhteiskunnan olemassaolon. Jotkut noista teeseistä, kuten tuo uskollisuudenvala, kertovat kirjoittajan asuvan Yhdysvalloissa. Useimmat kuitenkin vaikuttavat toteuttamiskelpoisilta, jos vain poliittista tahtoa löytyisi. Voi myös olla, että joissakin Euroopan maissa kehitystä ei noilla toimenpiteillä pysäytetä, vaan se ainoastaan hidastuu.
Yksi kysymys jää kuitenkin vaille vastausta. Mitä pitäisi tehdä Abdullah Tammen kaltaisille radikaaleille käännynnäisille? Todennäköisesti heidän toimintaedellytyksensä heikkenisivät yllä mainittujen toimenpiteiden seurauksena merkittävästi, joten heille ei välttämättä tarvitse erikseen tehdä yhtään mitään. Itse asiassa suomalaisille Abdullah Tammen jatkuvasta julkisuudesta on nykytilanteessa pelkkää hyötyä, koska hänen ansiostaan ihmisille herää kysymyksiä islamista. Abdullah Tammen myötä suomalaisille syötetty siloiteltu monikulttuurisuuspropagandaan perustuva kuva islamista voi järkkyä.
Toisaalta Abdullah Tammen puolue tähtää pitkällä aikavälillä Suomen laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen, joten tarvittaessa myös lain suomat pakkokeinot ovat toivottavasti käytettävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti