Islamin aika –järjestön puuhamiehet perustivat eläkkeellä olevan palotarkastaja Taisto ”Abdullah” Tammen johdolla puolueen. Helsingin Sanomatkin kirjoitti asiasta artikkelin. Islamin aika on tätä ennen saanut ilmaista julkisuutta sekä Kirkko ja Kaupunki –lehdessä että Ylen A-Zoom –ajankohtaisohjelmassa, josta kirjoitin kesäkuussa.
Kotimaisin voimin liikkeellä
Suomen islamilaisen puolueen edustajat esiintyivät HS:n mukaan tiedotustilaisuudessa kotimaisin voimin mutta tavoitteena on hakea äänestäjiä kaikista etnisistä ryhmistä. Puheenjohtaja Tammi esitteli puolueen tavoitteita avoimesti, ja puolue pyrkii esimerkiksi poistamaan alkoholijuomat kaupoista ja kioskeista sekä vaikuttamaan musmien lasten elämään siten, että näiden ei tarvitsisi osallistua kouluissaan uimahalliretkille ja musiikkitunneille. Nämä kun ovat islamin mukaan kiellettyjä.
Eniten kohua varmasti herätti, kun Tammelta kysyttiin, haluaako puolue pitkällä aikavälillä sharia-lain Suomeen. Tammi vastasi, että se olisi mahtavaa. Tammi oli myös todennäköisesti rehellinen, kun hän sanoi, ettei puolueella ole yhteyksiä kansainvälisiin muslimijärjestöihin. Islamin aika –järjestön aktiivit tuskin ovat vielä ehtineet päästä opiskelemaan Medinan yliopistoon, kuten he haaveilivat A-Zoom –ohjelmassa, puhumattakaan opintojen päättämisestä.
Itse asiassa Tammen ja kumppaneiden avoimuus poikkeaa merkittävästi muiden eurooppalaisten muslimijärjestöjen hienostuneemmasta taqiyyasta. Britanniassa muslimijärjestöt ovat tarjonneet innokkaasti puhuvia päitä televisioon terrori-iskujen jälkeen. Terrorismin tuomitseminen on vain tahtonut olla sivuseikka, sillä järjestöjen edustajat ovat ennemminkin valitelleet muslimien syyllistämistä terrori-iskuista, joiden tekijät ovat olleet muslimeja, ja mahdollisia vastatoimia (joita ei yleensä ole tullut).
Myös Ruotsissa muslimien vaikutuskeinot poikkeavat meikäläisistä. Siellä Mahmoud Aldeben johtama Sveriges Muslimska Förbund lähetti ennen viime valtiopäivävaaleja poliittisille puolueille vaatimuslistan, joka sisälsi pitkälti samoja asioita, kuin Abdullah Tammen uuden puolueen tavoitteisiin kuuluu. Poliittiset puolueet eivät kuitenkaan toistaiseksi lämmenneet ajatuksille.
Ruotsissa ja Britanniassa muslimijärjestöillä on oikeata vaikutusvaltaa eikä toiminta ole pelkästään Abdullah Tammen kaltaisten puolittain koomisten hahmojen harteilla. Vaikutusvalta perustuu sekä isäntäyhteiskunnan hampaattomuuteen että muslimien suurempaan lukumäärään.
Hyvä vai huono asia?
Suomen islamilaisen puolueen ei sinänsä pitäisi antaa aihetta huoleen kenellekään vääräuskoiselle sukupuolesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Itse asiassa mitä enemmän Abdullah Tammen tai Tampereen islamilaisen yhdyskunnan puheenjohtaja Mustafa Karan kaltaiset pääsevät ääneen, sitä enemmän tavalliset ihmiset alkavat kyseenalaistaa valtavirtanäkemyksen islamista rauhan uskontona, jota ääriryhmät käyttävät väärin omiin poliittisiin tarkoituksiinsa.
Jaakko Hämeen-Anttilalla ei ole enää monopolia islamin selittäjänä, koska samaa asiaa voi kysyä Suomen Islamilaisen Puolueen puheenjohtaja Tammelta, joka opettaa vääräuskoisille islamia paljon tehokkaammin kuin kymmenen Hämeen-Anttilan kirjaa. Itse en koskaan unohda, kun näin Tanskan pilakuvaskandaalin aikana Mustafa Karan televisiossa vaatimassa kunnioitusta omalle uskonnolleen samalla, kun ulkoministeri Erkki Tuomioja istui vaivautuneena vieressä. Mitä enemmän olen tutustunut Karan uskontoon, sitä vähemmän kunnioitusta se herättää. Kunnioitus pitää nimittäin ansaita eikä Mustafa Karan uskonto ansaitse kunnioitusta. Länsimaissa kenelläkään ei ole velvollisuus kunnioittaa mitään oppijärjestelmää pelkästään siksi, että sitä kutsutaan uskonnoksi.
Toivottavasti Karan ja Tammen esiintyminen myös herättää vastakysymyksen siitä, miten paljon islam oikeasti kunnioittaa muita uskontoja. Onko kristityillä ja juutalaisilla erityisasema islamissa? Mistä johtuu, että palestiinalaiset kutsuvat juutalaisia apinoiksi ja sioiksi?
Abdullah Tammi ja kumppanit eivät varsinnaisesti ole käännynnäisiä vaan ”paluumuuttajia”, jotka ovat palanneet takaisin ainoan oikean uskonnon helmaan. Profeetat Musa (Mooses) ja Isa (Jeesus) eivät nimittäin saarnanneet juutalaisuutta ja kristinuskoa, vaan Allah antoi heille Tooran ja Evankeliumin, joita kristityt ja juutalaiset ovat myöhemmin vääristelleet.
Tammen esiintymisessä tuli myös selväksi suhtautuminen sharia-lakiin, minkä pitäisi ilman muuta vakuuttaa vääräuskoiset epäilijät islamin poliittisesta luonteesta. Odotan mielenkiinnolla Tammen kommentteja mahdollisten tulevien terrori-iskujen yhteydessä.
Muhammad-koirat
Samaan aikaan, kun Suomessa ihmetellään islamilaista puoluetta, Ruotsissa on herännyt kohu taitelija Lars Vilksin piirtämistä Muhammad-päisistä liikenneympyräkoirista (rondellhund). Ruotsalaiseen tapaan keskustelua leimaa sekä pelkuruus että hurskastelu sananvapaudella.
Iltapäivälehti Expressen julkaisi kuvan Osama bin Ladenista Jeesuksena, mitä ruotsalainen arvostettu oikeistolainen bloggaaja Dick Erixon kommentoi seuraavasti:
”Valtamediat jatkavat hurskasteluaan ilmaisuvapaudella. Expressen näyttää etusivullaan kuvan, jossa Osama bin Ladenista tulee Jeesus, mutta lehti ei ole näyttänyt kuvaa Muhammadista liikenneympyräkoirana. Expressen käyttää ilmaisuvapauttaan kristittyjen loukkaamiseen, mutta kieltäytyy tekemästä samaa muslimeille. Näin Expressen ajaa totalitarististen voimien asiaa. Niitä, jotka uhkailevat ja käyttävät väkivaltaa, totellaan ja väistellään. Ruotsalaiset mediat eivät ole oppineet mitään. Ne matelevat samalla tavalla kuin 1930-luvulla. Kyseessä on heikkouden huippu.”
Suomessakin virallinen islamin selittäjä Hämeen-Anttila on jo ehtinyt arvostelemaan sormi pystyssä piirroksia, joiden ”tarkoitus on loukata”. Luonnollisesti suomimedia seuraa perästä, mitä muualla tapahtuu, ja käyttää ilmaisuvapautta vastuullisesti vanhan kunnon itsesensuurin hengessä.
Muhammad-kuvien aiheuttama skandaali tarjoaa taas kerran mahdollisuuden tutustua profeetta Muhammadiin ja siihen, millaisena henkilönä hänet kuvataan muslimilähteissä. Profeetta Muhammadin elämä ja toiminta nimittäin poikkeavat merkittävästi muiden maailmanuskontojen perustajien vastaavista. Tutustumisen voi vaikka aloittaa Sir William Muir Esquiren vuonna 1853 julkaistusta kirjasta Life of Mahomet, joka tarjoaa nykypäivän poliittisesta korrektiudesta ja relativismista vapaan näkemyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti