Moniarvoisuus ja nollatoleranssi

Kun luin tämän valtioneuvoston tiedotteen, löysin uuden ajatuspoliisin vähemmistövaltuutettu Mikko ”Lakupaperi” Puumalaisen ja valtionsyyttäjä Mika ”Sensuuri” Illmanin seuraksi. Hän on sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva ”Nollatoleranssi” Viljanen.

Tyypillisen suvaitsevaisen virkamiehen tavoin Viljanen määrittelee ongelman väärin, jolloin myös hänen esittämänsä ratkaisu on väärä. Aiemmassa kirjoituksessani Yhteiskunta puumalaistuu pohdin vähän arvomaailmaa, josta tällainen ajattelu tai lähinnä ajattelun puute on peräisin.

Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma korostaa monikulttuurisuuden ja syrjimättömyyden periaatteen toteutumista. Näistä jälkimmäinen periaate eli täydellinen syrjimättömyys on Viljasen ja monen muun suvaitsevaisen harhakuvitelmien taustalla.

Suvaitsevainen ihminen pitää kulttuureja samanarvoisina eikä mikään kulttuuri voi olla toista parempi. Käytännössä eri kulttuureja edustavat ihmiset eivät keskimäärin menesty yhteiskunnassa yhtä hyvin. Esimerkiksi Suomessa romanivähemmistöön kuuluvat ihmiset kärsivät työttömyydestä ja syyllistyvät valtaväestöä useammin rikoksiin. Näin on siitä huolimatta, että romanivähemmistön edustajilla on täsmälleen samat kansalaisoikeudet kuin valtaväestöön kuuluvilla suomalaisilla.

Koska suvaitsevainen ihminen pitää kaikkia kulttuureja lähtökohtaisesti samanarvoisina, romanivähemmistön heikko menestys yhteiskunnassa ei voi johtua romanivähemmistöstä itsestään. Sen on pakko johtua syrjinnästä, jota romanivähemmistön edustajat joutuvat kokemaan jokapäiväisessä elämässään.

On siis paremmin menestyvän valtaväestön syy, että romanivähemmistön edustajat kärsivät valtaväestöä useammin työttömyydestä ja syrjäytymisestä. Tällöin luonnollinen ratkaisu on pyrkiä poistamaan syrjintä valtion toimenpiteillä ja tarvittaessa pakkokeinoilla.

Kansliapäällikkö Viljanen toteaakin tomerasti:

Tavoitteena on nollatoleranssi rasismin ja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän ehkäisyssä.

Jos nämä paremmin tietävät virkamiehet joskus vaivautuisivat määrittelemään käyttämänsä epämääräiset termit tarkemmin, joku voisi vahingossa ymmärtää heidän tekstiään. Toisaalta ei välttämättä ole tarkoituskaan, että tavallinen rahvas ymmärtää, mitä virkamieseliitti tekee, koska tällöin voisi herätä ikäviä kysymyksiä.

Mitä nollatoleranssi on käytännössä?

Verkosta löytyy toinenkin dokumentti, jossa tuota nollatoleranssia on jonkin verran selvennetty. Seuraavasta politiikkalinjauksesta ja siihen liittyvistä toimenpide-ehdotuksista pitäisi käydä ilmi, mitä nollatoleranssi tarkoittaa käytännössä:

Politiikkalinjaus: Asetetaan tavoitteeksi ”nollatoleranssi” rasismin ja etniseen
alkuperään perustuvan syrjinnän ehkäisyssä. Kaikki viranomaiset sekä työmarkkina- ja kansalaisjärjestöt omaksuvat päättäväisen asenteen alkuperästä riippumattoman tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi.

Valtio siis käskee kansalaisjärjestöjä omaksumaan päättäväisen asenteen alkuperästä riippumattoman tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi. Tällaiset kansalaisjärjestöt eivät ole mitään kansalaisjärjestöjä vaan valtion jatkeita.

Yritän arvata, mitä toimenpide-ehdotukset pitävät sisällään.

Toimenpiteet:
• Madalletaan kynnystä puuttua alkuperään perustuvaan syrjintään ja rasismiin.
Erityisesti poliisi- ja oikeusviranomaisten mahdollisuuksia puuttua rasistisesti motivoituneeseen rikollisuuteen vahvistetaan lisäämällä koulutusta ja tiedottamista.

Kuten tiedämme, rasistinen motiivi on erittäin vaikea todistaa. Jotta rasistinen motiivi rikokselle voitaisiin aukottomasti todentaa, pitäisi pystyä lukemaan rikoksentekijän ajatuksia. Tietysti lakien tulkintaa voidaan muuttaa siten, että tavanomaiset rikokset tulkitaan rasistisesti motivoituneiksi, jos uhri sattuu edustamaan vähemmistöryhmää ja rikoksentekijä on esimerkiksi nimitellyt vähemmistön edustajaa.

• Kehitetään syrjinnän ja rasismin uhreiksi joutuneiden tuki- ja
neuvontapalveluja.

Eli autetaan todellisen tai kuvitellun syrjinnän kohteita hakemaan korvauksia.

• Viranomaisten, erityisesti opetus-, sosiaali- ja terveys- sekä muiden peruspalvelujen tuottamisesta vastaavien viranomaisten, tulee sekä valtakunnallisella että paikallistasolla luoda hyvät käytännöt rasismin ja syrjinnän ehkäisemiseksi sekä siihen puuttumiseksi. Niiden tulee myös varmistaa, että samat periaatteet koskevat niiden hankkimia ostopalveluita. Tämä linjaus tulee sisällyttää myös peruspalvelusuunnitelmiin.

Tämä on puhdasta virkamiesjargonia, josta en saa selvyyttä.

• Valtionavustuksia myöntävät viranomaiset varmistavat, että avustettavien järjestöjen toiminta on omiaan tukemaan suvaitsevaisuutta.

Kaikkien valtionapua hakevien järjestöjen on syytä lisätä maininta monikulttuurisuuden toteuttamisesta omaan valtionapuhakemukseensa.

• Puututaan aiempaa tehokkaammin kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Tästä asiasta on jo näyttöjä käytännössä eikä siitä sen enempää.

• Selvitetään yhdenvertaisuuslain vaikutukset ja mahdolliset ongelmakohdat ja valmistellaan tarvittavat esitykset lainmuutoksiksi.

Tuleeko ”positiivinen syrjintä” mukaan lakiin?

• Ulotetaan yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvoite myös viranomaisen toimintaan työnantajana. Velvoite yhdenvertaisuussuunnitteluun ulotetaan koskemaan myös suurimpia yrityksiä.

Eli lisätään turhaa byrokratiaa suuryrityksissä, valtion laitoksissa ja kunnissa. Kustannukset tulevat yritysten ja veronmaksajan maksettaviksi.

• Seurataan syrjimättömyys- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöä koskevan tiedottamisen onnistumista.

Hyvinhän se näyttää Viljasen Ritvalta onnistuvan.

• Kannustetaan tiedotusvälineitä vastuulliseen tiedonvälitykseen maahanmuutosta ja eri väestöryhmien välisistä suhteista. Myös viranomaisten tulee tiedottaa vastuullisesti.

Sana vastuullinen herättää epäluuloja, koska siihen sisältyy ajatus siitä, että totuuden kertominen olisi joissakin tapauksissa vastuutonta. Suomalainen media sensuroi rikosuutisista tekijän etnisen ja uskonnollisen taustan jo nykyisellään varsin hyvin, vaikka Ruotsin tapaiseen aukottomaan itsesensuuriin on vielä matkaa. Vastuullinen tiedonvälitys on pelkästään hienompi nimi sensuurille. Mitään erityistä kannustusta ei mielestäni tarvita, ja sisäministeriön taholta tuleva kannustus voidaan tulkita kehotukseksi itsesensuuriin.

• Työministeriö laatii yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa monivuotisen tiedotus- ja koulutusstrategian tietoisuuden lisäämiseksi yhdenvertaisuuslaista.

Eli lisätään monikulttuuripropagandan määrää entisestään, ikään kuin sitä nyt jo ei olisi tarpeeksi.

Politiikkalinjauksen ja siihen liittyvien toimenpide-ehdotusten perusteella käsite ”nollatoleranssi” on tyhjä iskusana, joka ei tarkoita politiikkalinjauksessa yhtään mitään. Se vain kuulostaa hyvältä ja näyttää hyvältä tiedotteessa. Tyypillistä glossokratiaa siis.

Mikä on oikea ongelma?

Ritva Viljanen määrittelee yksiselitteisesti syrjinnän suurimmaksi ongelmaksi. Jos tarkastellaan esimerkinomaisesti romanivähemmistöä, syrjinnän poistaminen avaa romanivähemmistölle tien kohti menestystä. Kukaan tervejärkinen ei usko tuollaiseen.

Ongelma pitäisikin määritellä toisin. Ongelmana on se, että romanivähemmistön edustajat ovat valtaväestöä useammin työttömiä ja rikollisia. Romanivähemmistön syrjäytyminen maksaa veronmaksajalle valtavat määrät rahaa ja maksaa vielä enemmän, jos Viljanen ja kumppanit saavat lisää rahaa taistella syrjintää vastaan.

Avain tilanteen paranemiseen löytyy romanivähemmistöstä itsestään. Tämän ovat huomanneet eräät romanivähemmistön edustajat, kuten esimerkiksi laulaja Rainer Friman. Valitettavasti kaikki romanivähemmistön edustajat eivät ole suhtautuneet Rainer Frimanin kannanottoihin myötämielisesti, vaan hän on saanut jopa tappouhkauksia.

Rainer Frimanin kaltaiset ymmärtävät, että romanien tilanne ei parane syyttämällä kaikista ongelmista valtaväestöä. Romaneissa itsessäänkin on vikaa.

Mitä on moniarvoisuus?

Palataan takaisin kansliapäällikkö Viljaseen. Alussa esitetty tiedote oli ilmeisesti lyhennelmä Viljasen puheesta. Nollatoleranssin lisäksi Viljasen puheessa esiintyy toinenkin nollakäsite: moniarvoisuus. Viljanen kuvaa sisäministeriön visiota seuraavasti:

Suomi on Euroopan turvallisin ja moniarvoisin maa, jonka kansainvälistä kilpailukykyä tukevat aktiivinen maahanmuuttopolitiikka sekä jokaisen kokemus yhdenvertaisuuteen perustuvasta ja turvallisesta yhteiskunnasta.

Mitä tarkoittaa, että Suomi on Euroopan moniarvoisin maa? Pluralismi tarkoittaa käsitteenä tätä. Minä olen aina luullut, että Suomi on nykyisellään moniarvoinen yhteiskunta. Ehkä meillä sittenkin on vielä matkaa Euroopan huipulle, ja Viljasen nollatoleranssilla pääsemme sinne.
Valitettavasti monet Viljasen ehdottamat toimenpiteet eivät edusta moniarvoisuutta vaan totalitarismia. Minä olen aina luullut, että totalitarismi on eri asia kuin moniarvoisuus ja että moniarvoisuus toteutuu parhaiten vapaassa yhteiskunnassa.