Valtio sodassa omaa kansaansa vastaan

Eduskunta esitti 14.10. arvottoman näytelmän, jossa keskusteltiin rasismista. Ensin monikulttuurimannekiini, SDP:n kansanedustaja Nasima Razmyar piti hyvän ihmisen paatoksellisen puheen, jossa hän kovaan ääneen vastusti rasismia ja vihapuhetta.

Puheen teksti saattaa olla liian hapokasta toistettavaksi, vaikka kyseessä on lähinnä hyvän ihmisen uskontunnustus, jolla hän todistaa omaavansa oikeat mielipiteet. Tosiasioilla ei siinä ole merkitystä. Tekstissä mm. mainitaan ”vihatekona” Torniossa järjestetty laillinen ja rauhanomainen mielenosoitus, jossa Nasiman sanojen mukaan ”suomalaiset tekivät ihmismuurin estääkseen pakolaisten maahantulon”. Todellisuudessa mistään tällaisesta ei ollut kyse, vaan mielenosoittajat vaativat rajatarkastusten palauttamista Ruotsin rajalle. Hyvälle ihmiselle valehtelu on kuitenkin sallittua, jos sen avulla edistetään hyvää asiaa.

Hurskastelu huipentuu puheen loppuvaiheeseen, jossa Nasima vetoaa yhtenäisyyden puolesta:

”Me emme tarvitse Suomessa jakautumista, vaan yhtenäisyyttä. Me emme tarvitse Suomessa vihapuhetta, vaan vuoropuhelua. Emme tarvitse sulkeutuneisuutta ja epäluuloisuutta, vaan avoimuutta ja myötätuntoa. Suomesta ei saa tulla maata, jossa ihminen joutuu pelkäämään olla oma itsensä.”

On vaikea käydä vuoropuhelua sellaisten ihmisten kanssa, jotka korottavat itsensä muiden yläpuolelle ja leimaavat eri mieltä olevat rasisteiksi ja vihapuhujiksi. Nämä itseään suvaitsevaisina pitävät moraaliposeeraajat ovat niitä, jotka jakavat ja hajottavat yhdistämisen asemesta. He kieltäytyvät kuuntelemasta ja yrittävät vaientaa erimieliset antamalla ymmärtää, että nämä ovat moraalisesti vajavaisia olentoja.

On myös anteeksiantamatonta sulkea itsensä oman moraalisen erinomaisuuden sädekehän alle ja kieltäytyä näkemästä ongelmia, joita kymmenien ja jopa satojen tuhansien muslimimiesten maahantulosta varmuudella seuraa.

Kiitos itseään suvaitsevaisina pitävien moraaliposeeraajien monet suomalaiset eivät uskalla avoimesti kertoa omaa mielipidettään, koska he pelkäävät työpaikkansa, perheensä ja henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. Sen sijaan on helppo vastustaa rasismia etenkin sanoilla. Kaikkein typerimmät ja epärealistisimmat visiot menevät julkisuudessa läpi, jos niiden väitetään edistetävän suvaitsevaisuutta ja monikulttuurista yhteiskuntaa. Maltilliset ja hyvin perustellut mielipiteet, joissa kerrotaan maahantulijoiden aiheuttamista ongelmista ja mahdollisista uhkakuvista, leimataan rasismiksi. Vain kritiikitön kaiken hyväksyminen kelpaa.

Orpo piru

Myös sisäministeri Petteri Orpo intoutui pitämään puheen. Siinä Orpo äityi parhaimpaansa seuraavassa:

”Niitä, jotka tuomitsevat rasismin, syytetään usein sinisilmäisyydestä. Käsittämätöntä puhetta! Rasismin vastustamisessa on kyse ihmisarvon kunnioittamisesta. Ja ihmisarvo kun ei ole mielipidekysymys.”

Asiahan ei ole näin. Rasismin tuomitseminen on uskontunnustus, jolla puhuja osoittaa omaavansa poliittisesti korrektit mielipiteet. Rasismin vastustamisessa on useimmiten kyse hurskastelusta ja omista poikkeavien mielipiteiden mitätöinnistä. Sinisilmäisyys esimerkiksi kymmenien tuhansien maahantunkeutujien motiivien suhteen on pakollista. Orpo on aiemmin sanonut, että maahantulijoiden motiivien arvostelu on rasismia.

Orpo myös esittelee sisäministeriön toimenpiteitä ”väkivaltaisen ekstremismin” torjunnassa. Kun ajattelee, että maahan on tämän vuoden aikana tullut viranomaisten siunauksella tai tietämättä ihmisiä, jotka ovat kotimaassaan taistelleet Islamilaisen valtion tai vastapuolen, eli shialaisten puolisotilaallisten joukkojen riveissä, Orpon puheet ”väkivaltaisen ekstremismin” torjunnasta vaikuttavat ontoilta.

Todellisuudessa toimenpiteet on tietysti tähdätty tavallisia suomalaisia vastaan. Jos tavalliset suomalaiset vastustavat maahantunkeutumista, heidät hiljennetään. On uskottava suureen valheeseen ainakin puheissa. Orpo toteaa:

”Jotta Suomi onnistuu maahanmuuttajien kotouttamisessa sekä toisaalta rasismin sekä ääriliikkeiden torjunnassa tarvitsemme kansalaisyhteiskuntaa: järjestöjä, yhteisöjä, yrityksiä sekä aktiivisia suomalaisia. Pelkästään julkinen sektori ei tästä haasteesta selviä.”

Tarvitaan siis lisää aivopesua ja toisinajattelijoiden hiljentämistä. Tähän on valjastettava kaikki mahdolliset tahot.

Viranomaiset käyvät informaatiosotaa

Suomalaisen valtamedian tiedotusmonopoli on mennyttä eikä palaa enää koskaan. Monet eivät enää luota yksipuolisen vihervasemmistolaista maailmankuvaa välittävään valtamediaan vaan hakevat informaatiota muista lähteistä joko ulkomailta tai vaihtoehtomedioista. Viranomaispropagandan äänitorvena toimiva veronmaksajan rahoittama Yle ei enää yksin riitä, vaan viranomaiset tarvitsevat koulutusta ”informaatiosodankäynnistä”.

Valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila kertoi Ylen uutisille, että Suomi aikoo vastata muun muassa Venäjältä peräisin olevaan valheelliseen viestintään kouluttamalla satakunta valtionhallinnon virkamiestä niin sanotun informaatiovaikuttamisen tunnistus- ja torjuntatoimiin. Enää ei siis riitä, että virallista totuutta syötetään kansalle veronmaksajan rahoittaman Ylen kautta.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään myyttisiin mittasuhteisiin kasvaneen Putinin trollitehtaan tuotosten torjunnasta. Mantila kertoo esimerkin ilmiöstä, joihin virkamiehet törmäävät käytännössä:

”Jos vaikka ajattelee tätä aikaa, kun Suomeenkin on tulossa paljon turvapaikanhakijoita – voisin kuvitella esimerkiksi, että houkutus käyttää some-kampanjaa tällaisten väärien tietojen levittämiseen liittyy vaikkapa väitettyihin pahoinpitelyihin tai raiskauksiin tai muihin, joilla saadaan aikaan yleistä epäjärjestystä ja rauhattomuutta.”

Osa sosiaalisessa mediassa esitetyistä raiskaustapauksista saattaa todellakin olla sepitettyjä. Jokainen valistunut internetin käyttäjä tietää tämän. Todellisuudessa ihmiset kuitenkin valtaosin jakavat kokemuksiaan ystävilleen, jotta nämä osaisivat varautua vaaratilanteisiin. Tällainen toiminta on erittäin suotavaa ja kannatettavaa, koska näin yksittäiset ihmiset voivat välttyä joutumasta rikoksen uhriksi. Se on sitä kaikkien muiden paitsi tiedotusmonopolia halajavien viranomaisten mielestä.

Monikulttuuri nimittäin näyttää huonoimmat puolensa niille, jotka eivät pysty puolustautumaan, eli naisille, lapsille ja vanhuksille. Äskettäin Helsingin Uutisissa kerrottiin, kuinka kauppakeskus Jumbossa pyörivät turvapaikanhakijat ahdistelevat keskuksen naispuolisia asiakkaita ja työntekijöitä:

”Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan. Asukkaiden lisäksi myös poliisin korviin on kantautunut tietoa, että tyttöjä tai naisia olisi lähennelty sopimattomasti.”

Työntekijät eivät lisäksi uskalla lähteä iltavuorosta kotiin, koska kauppakeskuksen ympärillä parveilee turvapaikanhakijoita eli 20 – 35 -vuotiaita muslimimiehiä.

Viranomaiset ovat maahantulon kiihtymisen alkuvaiheista lähtien vähätelleet turvapaikanhakijoiden mahdollisesti aiheuttamia turvallisuusongelmia. Väitteille mahdollisista turvapaikanhakijoiden mukana tulevista ISIS-taistelijoista on lähinnä naureskeltu. Kun viranomaisten ja kallispalkkaisten asiantuntijoiden väitteet eivät pidä yhtä omien kokemusten kanssa, luottamus viranomaisiin ja asiantuntijoihin alkaa horjua ja ihmiset etsivät oikeaa tietoa muista lähteistä.

Nimimerkkikirjoittaminen kiellettävä

Eduskunnassa käydyssä rasisminvastaisessa keskustelussa kävi ilmi myös, että jotkut kansanedustajat ovat valmiita rajoittamaan internetissä käytyä keskustelua mm. kieltämällä nimimerkillä kirjoittamisen. Kristillisdemokraattien Peter Östman kysyi oikeusministeri Jari Lindströmiltä (ps), voidaanko nimimerkin takaa käytävälle rasistiselle keskustelulle pistää stoppi. Lindström vastasi:

"Pitääkö sietää nimetöntä vihapuhetta? Miksi annetaan ihmisille nimimerkin takaa lupa haukkua muita?"

"Se ei kuitenkaan riitä. Otan asian vakavaan pohdintaan, pitäisikö asialle tehdä jotain. Pitää kyllä olla pokkaa sanoa omalla naamallaan, jos on jotain mieltä."

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström on yksi hallituksen ministereistä, joka on joutunut omiin kykyihinsä nähden liian vaativaan tehtävään. Hänen puutteellinen ymmärryksensä sekä internetistä että sananvapaudesta auttaa selittämään hänen lausuntoaan, vaikka ne eivät tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää.

Pakollinen oman nimen käyttö internetissä edellyttää aukotonta tunnistautumista ja sellaista valvontaa, joka soveltuu lähinnä totalitaristisiin valtioihin. Perussuomalaiset ei puolueena ole sitoutunut sananvapauteen vaan vastustaa ”vihapuhetta” muiden valtapuoluiden tavoin. Puolueen puheejohtajakin on pilkallisesti puhunut kottaraisenpönttöön tuijottelijoista.

Puheillaan ja teoillaan Suomen viranomaiset ja poliittinen eliitti ovat osoittaneet käyvänsä sotaa omaa kansaansa vastaan, ei kuitenkaan koko kansaa vaan niitä, jotka ovat syntyneet täällä eivätkä hyväksy mahdollisesti satoihin tuhansiin kasvavan muslimipopulaation maahantuontia.

Nämä ihmiset eivät usko viralliseen valheeseen, jossa maahantunkeutujista saadaan pontevalla kotouttamisella yhteiskuntaa hyödyttäviä kansalaisia. He pelkäävät aiheellisesti, että maahantulijat työllistyvät huonosti ja muodostavat julkiselle sektorille ylitsepääsemättömän taloudellisen taakan.

He pelkäävät tulevaisuudessa yhä turvattomammaksi käyvää yhteiskuntaa, jossa elämistä leimaa jatkuva huoli läheisten turvallisuudesta. Vanha impivaaralainen Suomi, jossa ihmiset luottivat toisiinsa, on maahantunkeutujien invaasion ja sitä seuraavan perheiden yhdistämisten jälkeen pelkkä kaukainen muisto. Pahimmillaan invaasio uhkaa suomalaisten olemassaoloa kansakuntana.

Joidenkin maahantulijoiden öykkärimäinen ja vaativa käytös loukkaa kansalaisen oikeustajua. Miksi tulijoille ei kelpaa sama ruoka, jota syötetään varusmiehille, koululaisille ja laitoksissa asuville vanhuksille? Mitä syytä meidän on elättää kiittämättömiä muslimeja tilanteessa, jossa julkinen sektori joutuu leikkaamaan kaikista toiminnoistaan?

Informaatiosodassa maahanmuuttoteollinen kompleksi valjasti turvapaikanhakijat ”kiittämään” suomalaisia ylöspidosta ja jakelemaan kukkia ohikulkijoille. Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut eikä neuvostotyylinen propaganda mene enää läpi.

Koska valtio toistuvasti loukkaa kansan oikeustajua, hyökkää tavallisten kansalaisten mielipiteitä vastaan ja vääristelee tietoa, kansalaisella ei ole mitään syytä tuntea uskollisuutta tällaista valtiota kohtaan. Tällainen valtio ei ole demokratia vaan tyrannia, jota johdetaan lisäksi muualta kuin Suomen eduskunnasta eli Euroopan Unionista käsin. Sen sijaan, että ihmiset uskoisivat valtioon, heidän kannattaa mieluummin luottaa toinen toisiinsa ja pyrkiä muodostamaan verkostoja, joiden avulla he pystyvät toimimaan siellä, missä viranomaiset eivät toimi.

Lopuksi annan vielä linkin viranomaisten informaatiosodankäynnin päämaaliin eli MV-lehteen, jolla on oma näkemyksensä asiasta.

Dinosaurus horjuu

Kun Perussuomalaisten kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen julkaisi vetoomuksen, jossa vaadittiin puoluevaltuuston kokoontumista arvioimaan puolueen jatkoa hallituksessa, pitkäaikainen halvaustila puolueessa laukesi. Moni äänestäjä ja puolueen rivijäsen on varmasti ihmetellyt puolueen hiljaisuutta maahanmuuttovyöryn jatkuessa keskeytymättä.

Tynkkynen ei ollut asialla yksin, vaan hänellä oli tukenaan puoluehallituksen jäsenet Aleksi Hernesniemi ja Terhi Kiemunki. Mukaan ei tosin saatu yhtään kansanedustajaa, mutta se tuskin on yllätys puolueen toimintaa seuraaville. Vaikka hankkeen takana on varmasti muitakin ja hiljaisia tukijoita sitäkin enemmän, Tynkkynen sai kärkihahmona havaita, miltä tuntuu joutua Soinin vihan kohteeksi.

Soini hallitsee pelolla

Perussuomalaisten johtamiskulttuuri on perintöä SMP:n ajoilta. Edeltäjäpuolueen perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja Veikko Vennamo hallitsi puoluettaan itsevaltiaan tavoin. Soini on oppinut johtamismenetelmät häneltä, vaikka autoritaarisuudella on selvät negatiiviset seurauksensa.

Ensinnäkin puheenjohtajaa ei kukaan puolueessa uskalla arvostella, vaikka tämä poikkeaisi selkeästi yhteisesti sovitusta linjasta. Puheenjohtaja saa säveltää, mitä haluaa, eikä kukaan saa häntä arvostella. Muuten käy kylmät. Liian itsenäiset ajattelijat eivät tuollaisessa ilmapiirissä selviydy. Siksi Soini järjestää aina välillä ”harjakaisia”, joista viimeisimmän kohteeksi joutui Olli Immonen. Eduskuntaryhmässä muistetaan edellisen kauden kansanedustajan James Hirvisaaren kohtalo. Hirvisaari erotettiin, kun hänen vieraansa, Suomen suurin sananvapausrikollinen Seppo Lehto tuuletteli kainaloitaan Eduskunnassa.

Soini syyttikin ensi töikseen Tynkkystä rintamakarkuriksi. Kun HS kysyi, onko puolue hajoamassa:

”Ei. Mihinkä ne nyt menisivät? Ei niillä ole mitään, minne mennä. Ei siellä maantiellä mukavaa ole.”

Tässä puoluejohtaja muistuttaa James Hirvisaaren kohtalosta, joka toimii varoittavana esimerkkinä liikaa omia ajatuksia omaavalle Perussuomalaisten kansanedustajalle. Soini yrittää lisäksi mitätöidä Tynkkysen perustellun kritiikin ”pojittelulla”:

”Nuoret miehet ovat kärsimättömiä. Niin Hauhiallekin kävi Tuntemattomassa sotilaassa, ei pidä olla liian kärsimätön. Pitää malttaa. Mutta nuoret miehet ovat vähän tällaisia. Ei siinä mitään, olen itsekin ollut sellainen.”

Soini korostaa, että puolue on hallituksessa päässyt vaikuttamaan ja saanut kuulemma läpi 30 ajamaansa asiaa. Tynkkysen kritiikin kärki kohdistui kuitenkin kyvyttömyyteen pysäyttää Ruotsin rajan läpi kulkeva maahantulijoiden virta. Tähän pääkysymykseen Soinilla ei ollut vastausta. Soini myös yrittää mitätöidä Tynkkysen kritiikin julkisuudenkipeytenä:

”Kyllä ihmiset ymmärtävät – puolueessa ja kansanedustajat – että jos sille tielle lähdetään, se on sitten menoa. Ja ainahan pääsee takuuvarmasti julkisuuteen kun haukkuu oman johtonsa, se on ihan universaalia, myös Suomessa.”

Jos olisin Sebastian Tynkkynen, katsoisin Soinin ulostuloa epäuskoisena suu auki. Tynkkysen mukaan valtiosihteeri Samuli Virtanen oli ehdottanut hänelle puolueesta eroamista:

”Olen yrittänyt keskustella Soinin kanssa, mutta hän ei ole vielä keskustellut asiasta kanssani. Olen käynyt keskusteluja hänen edustajansa, valtiosihteerin kanssa, joka sanoi toivovansa, että kukaan perussuomalainen ei olisi tuota mieltä ja toivoi, että voisin harkita puolueesta eroamista.”

Tässä käy hyvin ilmi, miten puoluejohto suhtautuu itseensä kohdistuvaan arvosteluun. Arvostelijalle ehdotetaan heti ensimmäiseksi puolueesta eroamista eikä ymmärretä, että varapuheenjohtajan näkemyksille löytyy puolueesta paljon tukea. Selkeämpää merkkiä puolueen puheenjohtajan etääntymisestä oman puolueensa rivijäsenistä ei oikein voi olla.

Ulkopuoliselle syntyy kuva itseriittoisesta puheenjohtajasta, joka ympäröi itsensä liehittelijöillä. Muita ei ole, koska kritiikki on vaimennettu pelkoon perustuvalla johtamisella. Tällaisessa ympäristössä johtajalle syntyy helposti käsitys omasta kaikkivoipaisuudesta ja korvaamattomuudesta varsinkin, jos luonne on sellaiseen taipuvainen.

Rivipersut ryhdistäytyvät

Tynkkysen sivuilla puolueen jäsen voi käydä allekirjoittamassa Tynkkysen aloitetta tukevan vetoomuksen. Siinä on tällä hetkellä jo kymmeniä nimiä. Lisäksi Iltalehden tavoittamien piirijohtajien enemmistö tuki Tynkkysen aloitetta. Lapin piirin puheenjohtaja Jyrki Savikuja totesi:

”Nyt toteutettava hallitusohjelma ei ole sellainen, jonka hyväksyimme 23.5.2015 ja 27.5.2015 pidetyissä kokouksissa. Liian paljon on peräydytty tuosta puoluevaltuuston, puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksen hyväksymästä hallitusohjelmasta.”

Kymen piirin puheenjohtaja Raul Lehto ei pidä Soinin tavasta ampua alas Tynkkysen aloite:

”Yhtä hyvin voi sanoa, että puheenjohtaja on rintamakarkuri, kun valitsi pestin, missä voi vähän luurata sivussa. Ei vetele, että sanotaan, että olen ulkoministeri, en kerkiä. Jos ei herra kerkiä, niin pitää sanoa muille, että selkäranka esiin, alkakaa tehdä perussuomalaista politiikkaa.”

Näiden perusteella puheenjohtajan asema ei ehkä olekaan niin vakaa, kuin hän kuvittelee. Toisaalta ymmärrän autoritaarisen johtamistavan lähtökohtaisesti hajanaisessa puolueessa, joka on kerännyt riveihinsä paljon eri asioihin tyytymättömiä ja jonka jäsenillä on keskenään ristiriitaisia odotuksia.

Tällä kertaa tosin voi sanoa, että Persut ovat kääntäneet takkinsa moneen kertaan eivätkä ole onnistuneet ajamaan omaa kantaansa Sipilän hallituksessa. Jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Jos puolue jatkaisi nykylinjalla hallituskauden loppuun ja maahan olisi siinä vaiheessa tullut rajan yli satoja tuhansia tulijoita, Perussuomalaiset puolueena menettäisi täysin uskottavuutensa. Sebastian Tynkkynen ei ole rintamakarkuri eikä julkisuuden perässä vaan oikeassa ja puoluejohto väärässä.

Puolueen kansanedustajat ja etenkin puoluejohto ovat olleet vaiti Ruotsin rajan sulkemista kannattavien mielenosoitusten yhteydessä. Mielenosoitukset ovat tavallisten kansalaisten järjestämiä eikä Perussuomalaisilla puolueena ole niiden kanssa mitään tekemistä. Kun kansalaiset toimivat, Perussuomalaiset ovat puolueena hiljaa ja katsovat halvaantuneena sivusta.

Vielä on liian aikaista toivottaa Soinille tervemenoa. Puheenjohtaja selkeästi hätiköi ja ylireagoi tilanteessa, jossa puoluejohto oli menettänyt kosketuksensa sekä kenttään että äänestäjiin. Kaikkein huolestuttavinta oli se, että puoluejohto ei ymmärrä, mitä hallitsematon maahantulijavirta merkitsee koko kansakunnan tulevaisuudelle. Puolueen Soinia nuoleskeleva kansanedustaja Tom Packalén vielä kehtaa julkisesti ylistää kyvytöntä ja saamatonta sisäministeri Petteri Orpoa ikään kuin vittuillakseen äänestäjille:

”Sisäministeri Orpo on suoraselkäisesti ja päättäväisesti hoitanut vaikeaa pestiään pakolaiskysymyksessä. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin. Nuorisopoliitikkojen puheet rajojen sulkemisesta ovat nuorisopoliitikkojen puheita.”

Toivottavasti helsinkiläiset äänestäjät eivät ole niin typeriä, että äänestävät Tom Packalénin kolmannelle kaudelle.

Äänestäjänä olen seurannut Perussuomalaisten muuttumista ”vanhaksi puolueeksi” pettyneenä. Kaikki kävi lopulta yllättävän nopeasti. Sebastian Tynkkysen kaltaisten ansiosta kirvestä ei kuitenkaan vielä kannata heittää kaivoon. Hänen aloitteensa menestysmahdollisuuksia en kuitenkaan erehdy yliarvioimaan.

Suuri valhe

Luin Seppo Oikkosen Alkon kassalla -blogista kirjoituksen ”Rasistin kaksi stereotypiaa”, jossa kirjoittaja kävi läpi rasistikortin kaksi eri päämuotoa ja miten niitä käytetään suomalaisen alistamiseen ja nöyryyttämiseen. Kirjoituksen lopussa luonnehtiessaan Markku Huuskon säälittävää Rasisti on reppana -sepustusta hän otti esille käsitteen ”Suuri Yhteinen Valhe”, jota itse kutsun vain suureksi valheeksi.

Ajattelin koota ”suuren valheen” palasista, joista tämä ns. pakolaiskriisi on koostettu. Aloitetaan kriisin alkuvaiheista eli Turkin rannikolle kuolleena huuhtoutuneesta Aylan Kurdi -nimisestä pikkupojasta. Ensimmäisen valheen tarkoituksena on erottaa empatiakyvyttömät tunnevammaiset niistä, jotka tuntevat ja haluavat auttaa.

Hukkunut pikkupoika

Aylan Kurdi symbolisoi länsimaiden välinpitämättömyyttä Syyrian sisällissodan pakolaisista. Valtamedia ympäri maailman nosti kuolleen lapsen länsimaisen välinpitämättömyyden symboliksi ja vaati tekoja.

Todellisuudessa useat silminnäkijät ovat todistaneet, että Aylan Kurdin isä Abdullah oli ihmissalakuljettaja, joka säännöllisesti ajoi siirtolaisia Turkista Kreikkaan kumiveneellä. Matkalla, jolla Aylan menehtyi, Abdullahin oli itse tarkoitus siirtyä länteen korjauttamaan hampaansa, luultavasti jonkun Euroopan maan veronmaksajan kustannuksella. Abdullah Kurdin perhe oli paennut Syyriasta mutta elänyt Turkissa turvassa jo jonkin aikaa. Tästä huolimatta valtamedian narratiivissa Aylan Kurdi oli länsimaiden välinpitämättömyyden uhri.

Aylanin tarinaan liittyy kolme ”suuren valheen” palasta:

1) Perheet pakenevat sotaa

2) Pakolaiset pakenevat kurjuutta

3) Pakolaisten hukkuminen on eurooppalaisten syytä.

Abdullah Kurdi perheineen eli Turkissa. Siellä häneen tai hänen perheeseensä ei kohdistunut minkäänlaista uhkaa. Heidän elämänsä ei myöskään ollut erityisen kurjaa, jos isän hammashoidon puutetta ei sellaiseksi lasketa. Lisäksi siirtolaisten vähemmistö on naisia ja lapsia. YK:n tilastojen mukaan yli 70 prosenttia tulijoista on miehiä. Lisäksi Abdullah Kurdi otti itse riskin eli on vastuussa vaimonsa ja lapsensa kuolemasta. Hän lähti matkaan, vaikka perheelle ei riittänyt pelastusliivejä.

Aylan Kurdin tapauksesta voi sanoa, että manipuloitu valhe matkustaa nopeasti maapallon ympäri, kun taas totuus kaiken takaa paljastuu hitaasti eikä se paljastuessaan enää kiinnosta suurta yleisöä yhtä paljon kuin alkuperäinen valhe. Niitä, jotka eivät reagoineet pikkupojan kuolemaan oikealla tavalla eivätkä suostuneet piehtaroimaan moraalipornon aikaansaamassa tunne-elämyksessä, haukuttiin empatiakyvyttömiksi, tunnevammaisiksi tai kylmiksi ihmisiksi.

Kolmas valheen palanen on itse asiassa totta, mutta ei sillä tavalla kuin valtamedia antaa ymmärtää. Siirtolaiset yrittävät Eurooppaan, koska Schengen-alueelle pääsy tarjoaa mahdollisuuden hakea turvapaikkaa ja jäädä Eurooppaan, vaikka turvapaikkaa ei tulisikaan. Eurooppalaisten lepsu rajavalvonta, anteliaat sosiaalituet ja kyvyttömyys karkottaa asiattomia turvapaikanhakijoita houkuttelevat veneretkille. Vaikka jotkut menehtyvät aaltoihin, Eurooppaan pääsyn todennäköisyys on silti paljon suurempi kuin menehtymisen todennäköisyys. Kuten aiemmassa kirjoituksessani sanoin, aaltoihin hukkuneet ovat ”hyvyyden uhreja”.

Turvapaikkajärjestelmä

Kun siirtolaiset ovat astuneet maihin ja sanoneet taikasanan ”asylum”, päästään ”suuren valheen” ytimeen. Alkujaan poliittista vainoa paenneille tarkoitettu poliittinen turvapaikka on käytännössä muuttunut kehitysmaista länteen kohdistuvan maahanmuuton pääasialliseksi väyläksi.

Valhe alkaa itse termistä, joilla maahantulijoita kutsutaan. Termit ”pakolainen” ja ”turvapaikanhakija” kuuluvat valtamedian käyttämään sanastoon. Häveliäämmät mediat, kuten englantilainen BBC, käyttävät termiä ”migrant” eli siirtolainen. Sen sijaan termien ”laiton maahanmuuttaja” tai ”maahantunkeutuja” käyttäminen kertoo rasismista ja alhaisesta sivistystasosta, vaikka nämä kaksi termiä kuvaavat kaikkia muita paremmin, millaisesta siirtolaisuudesta on kyse.

Siirtolaiset tulevat väkisin rajojen yli joko väärennetyillä passeilla tai kokonaan ilman henkilöpapereita. He eivät piittaa kauttakulkumaiden lainsäädännöstä eivätkä rekisteröi itseään ensimmäiseen saapumismaahan, kuten Dublinin sopimus edellyttää, vaan valitsevat EU-maista itsensä kannalta sopivimman.

Vaikka siirtolaisille kerrotaan sosiaalisessa mediassa, millaisia tarinoita maahanmuuttoviranomaisille kannattaa kertoa, sisäministeri Petteri Orpo totesi, että pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia. Suuri valhe edellyttää, että tulijoiden todelliset motiivit pidetään piilossa ja uskotellaan, että siirtolaiset ovat liikkeellä vilpittömin mielin ja oikeasti pakenevat sotaa ja vainoa. Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo käytti tulijoista nimitystä ”elintasosurffari”, mikä herätti suuren valheen puolustajat joukolla paheksumaan. Todellisuudessa Slunga-Poutsalon termi kuvaa hyvin suurinta osaa siirtolaisista.

Velvollisuus auttaa

Suuren valheen yksi tarkoitus on pakottaa suomalaiset hyväksymään laajamittainen muslimien maahanmuutto ja vaientaa mahdolliset vastalauseet. Yksi keino korostaa suomalaisten velvollisuutta auttaa on käyttää historiallisia analogioita. Suomalaisilla on velvollisuus auttaa, koska sotalapset, Karjalan evakot ja maahanmuutto Ruotsiin 1960- ja 1970-luvuilla.

Vähänkään tarkempi tarkastelu paljastaa analogiat perusteettomiksi. Niiden käyttö kertoo lähinnä käyttäjän puutteellisesta historian ymmärryksestä. Vertailut evakoihin ja sotalapsiin itse asiassa loukkaavat suomalaisia ja erityisesti sodan käynyttä sukupolvea. Toisenlaisten analogioiden kuten Munsalan soutajien ja käpykaartilaisten käyttö taas kertoo rasismista ja sivistymättömyydestä, vaikka ne kuvaavat vaimonsa ja lapsensa taakseen jättäviä miehiä paljon paremmin kuin evakot ja sotalapset.

Suomi ei ole millään tavalla vastuussa Syyrian tapahtumista eikä Suomella ole velvollisuutta auttaa enempää kuin suomalaiset itse haluavat. Se, että veronmaksajan kustannuksella maahan tuotetaan kymmeniä ja jopa satoja tuhansia muka-pakolaisia, on loukkaus suomalaisia kohtaan. Siksi tarvitaan suurta valhetta.

Huoltosuhde ja kotouttaminen

”Turvapaikanhakijat ovat parhaassa iässä ja korjaavat ikääntyvän maamme huoltosuhdetta”, sanoo virallinen liturgia. Tämä edellyttää, että turvapaikanhakijat työllistyvät nopeasti ja alkavat maksaa veroja. Mitkään saatavilla olevat todisteet eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Suomeen tulevat turvapaikanhakijat ovat enimmäkseen kotoisin Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Näiden maiden kansalaisten työttömyysaste huitelee jossain 50 prosentin paremmalla puolella. Suurin osa elää sosiaalitukien varassa. On erittäin todennäköistä, että valtaosa uusista tulokkaista jää sosiaalisektorin asiakkaiksi pitkäksi aikaa, ehkä loppuelämäkseen. Uudet tulijat ovat merkittävä rasite Suomen julkiselle taloudelle, mutta sen toteaminen kertoo rasismista eikä tue suurta valhetta.

Seuraava valheen osanen, jonka tässä kerron, liittyy kotouttamiseen. Huomenna Ylen Ykkösaamussa puhutaan uusien tulijoiden massiivisesta kotouttamisurakasta. Siinähän puhutaan, mutta tulijoita on niin paljon, että kotouttaminen on erittäin vaikeaa ja vaatii paljon veronmaksajien rahaa, jota ainakin toistaiseksi saa lainattua markkinoilta.

Jos oletetaan, että Suomeen tulee Matti Vanhasen mainitsemat 200 000 turvapaikanhakijaa, voidaan todeta, että sellaista määrää ei mikään kotouttamisjärjestelmä kykene käsittelemään. Ylipäänsä kokemukset suuren muslimiväestön omaavista länsimaista kertovat, että jo valmiiksi länsimaisia perusarvoja vierastava muslimiväestö muodostaa omia erillisyhteisöjään, joissa eletään vanhan kotimaan arvojen ja tapojen mukaisesti. Tällaisessa ympäristössä rikollisuus lisääntyy ja islamilainen radikalismi kukkii. Mitä enemmän tulijoita on, sitä varmemmin tulokkaat eristäytyvät suomalaisesta yhteiskunnasta omiin yhteisöihinsä.

Terrorismi ja sotarikokset

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Kari Sinkkonen pilkkasi taannoisessa kirjoituksessaan niitä, jotka epäilivät siirtolaisten joukossa olevan Islamilaisen valtion soluttamia taistelijoita. Suomeen tulijoissa on huomattavan paljon Irakin shia-muslimeja. Joidenkin Suomeen selvinneiden irakilaisten Facebook-profiileista löytyy kuvia, jotka kertovat miesten taistelleen shia-muslimien puolisotilaallisissa joukoissa.

Irakin armeija luhistui, kun Islamilainen valtio hyökkäsi. ISIS kuitenkin lyötiin, koska shia-muslimien puolisotilaalliset joukot osoittivat sunni-siviilejä kohtaan samanlaista julmuutta kuin ISIS. On siis erittäin todennäköistä, että Suomeen tulleiden irakilaisten joukossa on henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet kotimaassaan sotarikoksiin.

Epäilyt terrorismista ja sotarikoksista eivät kuitenkaan tue suurta valhetta. Siksi tulijoiden joukossa ei virallisesti ole sellaisiin syyllistyneitä. Kari Sinkkosen tarinat saavat kelvata selitykseksi.

Eliitin valhe

Suuren valheen tarkoituksena on suojata eliittiä kansalaisten arvostelulta. Eliitillä on myös oma valheensa, jossa se itse elää. Suomi kuuluu länteen ja nimenomaan lännen sivistysmaiden kuten Ranskan, Saksan ja Ruotsin joukkoon. Sattumoisin nämä maat ovat harjoittaneet kriisin aikana kaikkein järjettömintä ja itsetuhoisinta politiikkaa. Saksan liittokansleri Angela Merkel on pääsyyllinen kriisin kärjistymiseen ja uhkaa vetää muun Euroopan samoihin syövereihin, jonne Saksa itse on kovaa vauhtia menossa.

Itä-Euroopan entiset kommunistimaat Puola, Tshekki, Slovakia, Unkari ja Romania ovat suhtautuneet kaikkein pidättyväisimmin tulijoiden vastaanottoon. Näiden maiden johtajat ovat avoimesti puhuneet suuren muslimimäärän aiheuttamista ongelmista, mitä ”sivistyneiden” Länsi-Euroopan maiden johtajat eivät ikinä voisi tehdä. Suomen eliitille on tärkeää, että Suomea ei rinnasteta ”sivistymättömiin” Itä-Euroopan maihin, koska suomalainen poliitikko haluaa mieluummin olla Merkelin kaveri kuin Viktor Orbanin.

Suuri Yhteinen Valhe lepää kuitenkin niin heikoilla jaloilla, että sen ylläpitämiseen ei normaali avoin ja demokraattinen yhteiskunta riitä. Seppo Oikkonen toteaa seuraavaa:

”Totalitarismeissa poliittisen kuorikerroksen puristuksessa älymystökin tyytyy nyt elämään eräänlaista älyllistä korvike-elämää, jossa henkiset kyvyt valjastetaan Suuren Yhteisen Valheen palvelukseen. Eipä ole epäilystä siitä mikä on sen järjestelmän nimi jossa me jo elämme.”

Valtamedian propaganda ja poliitikkojen lausunnot kertovat, että yhteiskuntamme on muuttunut luonteeltaan monella tapaa samanlaiseksi kuin Itä-Euroopan kommunistimaat kylmän sodan aikana. Suurta valhetta ei saa epäillä. Saksassa Facebook-postaus voi johtaa työpaikan ja jopa oman lapsen menetykseen. On vain ajan kysymys, milloin samanlaiset käytännöt apinoidaan tänne Suomeen.

Ruotsin härski toiminta

Ulkoministeri Timo Soini nostatti Ruotsissa kohua lausunnollaan, jossa hän sanoi, että Pohjois-Suomen pakolaiskriisi huonontaa pahentuessaan Suomen ja Ruotsin välejä. Soini myös väitti, että Ruotsi ei noudata kansainvälisiä sopimuksia vaan viis veisaa niistä. Iltasanomat repi tästä otsikon, jossa Soinin väitettiin sanoneen, että Ruotsi mahdollistaa ihmissalakuljetuksen ja terrorismin.

Soinin lausunto on sanasta sanaan totta eikä siihen ole lisättävää. Todisteitakin on, sillä Tukholman ja Luulajan junat ovat täynnä. Tukholman keskusrautatieasemalla on poliiseja valvomassa ja avustusjärjestöjen edustajia saattamassa siirtolaisia Luulajan junaan. Luulajasta linja-autot kuljettavat heidät Haaparantaan, josta siirtolaiset kävelevät Suomen puolelle. Huomisen junavuoro Tukholmasta Luulajaan on sekin loppuunmyyty. Tavallisen matkustajan on turha yrittää saada lippua kyseiseen junaan edes puhelimitse.

Jossain vaiheessa siirtolaisia ei enää näkynyt Tukholman asemalla. Paikalla päivystänyt Paavo Tajukangas kertoo yrittäneensä saada lippua Luulajan junaan. Varaaminen ei onnistunut netissä eikä puhelimitse. Kun Tajukangas meni seuraamaan junan lähtöä, paikalla oli hänen mukaansa 30 poliisia mutta vain kourallinen siirtolaisia. Tajukangas ihmetteli, miten juna voi olla loppuunmyyty, vaikka matkustajia Tukholman asemalla on vain kourallinen. Varmaa tietoa ei ole, joten Tajukangas spekuloi:

”Eräiden tietojen mukaan porukkaa ajetaan Malmösta suoraan varikolle, jossa kehitysmaalaiset lastataan suoraan junaan. Lisäksi juna pysähtyy Märstassa, noin 30 km Tukholmasta pohjoiseen, jossa on iso jättimäinen Maahanmuuttoviraston vastaanottokeskus.”

Jos siirtolaiset eivät nouse junaan Tukholmassa vaan sen pohjoispuolella, on todennäköistä, että Suomen julkisesti esittämät epäilyt ovat saaneet ruotsalaiset hoitamaan asian salassa.

Ruotsi ei ole pyytänyt Suomea ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita, kuten Saksa on tehnyt. Ruotsi vain jättää siirtolaiset rekisteröimättä ja lähettää heidät Suomeen. Virallisesti Ruotsi kuitenkin kieltää toimivansa näin. Talouselämän jutussa Ruotsin suurlähettiläs Anders Lidén sanoo:

”Kukaan ei voi pitää huolta niistä, jotka eivät halua joutua viranomaisten kanssa tekemisiin vaan pyrkivät jatkamaan matkaa omia teitään. Monet ovat päättäneet mennä Suomeen ja olla rekisteröitymättä Ruotsissa, ihan samalla tavalla kuin monet ovat päättäneet olla rekisteröitymättä Saksassa ja jatkaa matkaansa Ruotsiin. Sama mekanismi toimiii koko Euroopassa”

Lidén antaa ymmärtää, että virallisella Ruotsilla ei ole mitään tekemistä Suomeen Haaparannan kautta saapuvien turvapaikanhakijoiden kanssa. Tämä on silkkaa valetta alusta loppuun.

Torniossa järjestettiin viime viikonloppuna mielenosoitus, jossa vaadittiin Ruotsin vastaista rajaa suljettavaksi. Kaksi turvapaikanhakijoita Luulajasta kuljettavaa linja-autoa saapui samaan aikaan Haaparantaan. Heitä ei kuitenkaan päästetty Haaparannan ja Tornion yhteiseen matkakeskukseen, vaan poliisi saattoi linja-autot sivummalle odottamaan mielenosoituksen päättymistä. Tämän linkin takana on valokuva, jossa ruotsalaiset poliisit vartioivat turvapaikanhakijoita kuljettavaa linja-autoa.

Anders Lidén sanoo vielä Talouselämälle:

”SJ on itsenäinen yritys, joka harjoittaa liiketoimintaa, vaikka se onkin valtion omistama. Niinpä sillä ei ole mitään velvollisuutta tai edes oikeutta ottaa vastaan ohjeita tai käskyjä viranomaisilta. Pidän sitä täysin mahdottomana, ja pahantahtoisena huhuna, että näin tapahtuisi.”

Lidénin chutzpah on uskomatonta. Tukholman keskusrautatieasemalla on tervetuliaiskomitea odottamassa Malmösta saapuvia siirtolaisia. Junan lähtölaiturilla on poliiseja. Myös Haaparannassa oli poliiseja pysäyttämässä siirtolaisia kuljettavia linja-autoja. Poliisi on viranomainen. Miksi Ruotsin poliisi ei rekisteröinyt tulijoita turvapaikanhakijoiksi? Pääsivätkö siirtolaiset livahtamaan Ruotsin viranomaisilta? Eivät päässeet vaan Ruotsin viranomaiset varmistivat, että siirtolaiset pääsevät Haaparantaan Suomen rajalle, josta he voivat turvallisesti jatkaa Suomeen.

Virallisen Ruotsin kuvaan kuuluu myös hurskastelu ja moralisointi. Tornion mielenosoituksen jälkeen iltapäivälehti Expressenissä julkaistiin huonolla suomen kielellä kirjoitettu kolumni otsikolla: ”Meitä on useita, jotka ihmettelevät Suomen integraatiopolitiikkaa.” Jutussa toimittaja Lotta Gröning vaati Suomea kantamaan vastuunsa. Teksti on tyypillistä ruotsalaisen valtamedian journalismia eli liian paksua otettavaksi vakavasti.

Soinin lausunto puolestaan sai liikkeelle toisen iltapäivälehden eli Aftonbladetin, joka oli löytänyt jostakin Jari Meskanen -nimisen henkilön. Tämä kertoi auliisti häpeävänsa suomalaisuuttaan Soinin lausunnon jälkeen. Expressen taas oli kaivanut ikääntyneen Jörn Donnerin kertomaan, että Suomen virallinen asenne on rasistinen. Donner kuuluu niihin suomenruotsalaisiin, jotka mielellään kertovat ruotsalaismedialle sitä, mitä virallinen Ruotsi haluaa kuulla. Suomessa harva enää piittaa Donnerin möläytyksistä.

Miksi Ruotsi toimii näin?

Suomalaisen ei kannata pahoittaa mieltänsä virallisen Ruotsin ja sitä tukevan ruotsalaisen valtamedian edesottamusten takia. Virallisen ruotsin maahanmuuttopolitiikka perustuu niin suurelle valheelle, että eliitti ei uskalla ikinä myöntää sitä kansalaisilleen. Valhe vaatii tuekseen uskontunnustuksia, propagandaa, vaikenemista, valehtelua ja sen jälkeen taas lisää sitä samaa. Sitä paitsi tanskalaiset ovat jo vuosia saaneet kestää ruotsalaisten moralisointia ja ovat tästä huolimatta pitäneet oman linjansa ja lähinnä odottelevat, milloin hulluus loppuu Ruotsissa.

Virallinen Ruotsi ei voi sisäpoliittisista syistä pyytää apua Suomelta, koska tämä paljastaisi, että Ruotsi ei enää kykene ottamaan vastaan enempää maahanmuuttajia. Viranomaisten resurssit eivät yksinkertaisesti riitä. Lisäksi Ruotsidemokraatit oli viimeisimmässä Sention mielipidemittauksessa noussut suurimmaksi puolueeksi 26,5 prosentin kannatuksellaan, mikä vähentää ennestään heikon Stefan Löfvenin hallituksen poliittista liikkumavaraa. Hulluus loppuu viimeistään romahduksen myötä tai siinä vaiheessa, kun Ruotsidemokraattien kannatus lähentelee 50 prosenttia.

Suomen poliittisesta eliitistä löytyy niitä, jotka pelaavat mielellään Ruotsi-kortilla ja näin käyttävät hyväkseen suomalaisten alamaisasennetta suhteessa Ruotsiin. RKP tekee näin ja vähemmässä määrin valtiovarainministeri Alexander Stubb, joka ilmeisesti sai ulkoministeriön lähettämään twiitin, jossa korostettiin yhteistyötä Ruotsin kanssa Eurooppaa koettelevan kriisin ratkaisemisessa.

RKP:n puheenjohtaja Carl Haglundin chutzpah on myös uskomatonta:

”Haglund arvioi, että Soinin suhtautuminen Suomen tärkeimpään kauppakumppaniin ja lähimpään länsinaapuriin on hyvin huolestuttavaa.”

”Hänen mukaansa Suomen saadessa uuden ulkoministerin tapana on ollut aloittaa kausi rakentamalla hyvät suhteet erityisesti Ruotsiin.”

Todellisuudessa asia on täsmälleen päin vastoin. Ruotsi on tietoisesti pilannut suhteensa Suomeen. Suomen ulkoministeri tekee yleensä ensimmäisen virallisen valtiovierailunsa Ruotsiin. Näin teki myös Timo Soini, mutta sai varsin kylmän vastaanoton. Virallinen Ruotsi osoitti näin mieltään sille, että Perussuomalaiset otettiin mukaan hallitukseen. Nyt nähty siirtolaisten dumppaus vain vahvistaa virallisen Ruotsin ylimielistä ja moralisoivaa suhtautumista itäiseen naapuriinsa ja ylipäänsä kaikkiin naapureihinsa. Todellisuudessa Ruotsi on Pohjoismaista se poikkeus, ei Suomi, Tanska eikä Norja, joka myös harkitsee rajatarkastusten käyttöönottoa Ruotsin vastaisella rajalla. Pohjoismaista Norja joutuisi luultavasti kärsimään pahiten, jos Ruotsin maahanmuutto riistäytyisi lopullisesti viranomaisten käsistä ja siirtolaiset alkaisivat hakeutua naapurimaihin.

Suomi ei kuitenkaan voi sivuuttaa Ruotsin toimintaa olankohautuksella. Kuten tämän kirjoituksen kuvassa sanotaan, tapahtunut on suurin Suomea kohdannut vieraan valtion tekemä aktiivinen vahingonteko sitten Lapin polttamisen. Oikea johtopäätös tapahtuneesta olisi sulkea raja ja käännyttää kaikki ilman asianmukaisia papereita matkustavat takaisin Ruotsiin. Tätä sisäministeri Orpo ei ole vielä uskaltanut tehdä. 

Itse uskon, että raja lopulta suljetaan. Tavallisen suomalaisen kannalta olisi parasta, että raja suljettaisiin heti eikä vasta sitten, kun täälläkin joudutaan nostamaan kädet pystyyn siirtolaistulvan edessä. Ruotsin sopimusrikkomusten takia Suomen ei tarvitse perustella käännyttämistä mitenkään, vaan pelkkä etukäteisilmoitus Ruotsin valehtelevalle suurlähettiläälle riittää.

Epäpätevyyden hinta

Eurooppaan kohdistuva maahanmuuttajavirta on niin suuri, että johtavien poliitikkojen tulisi ymmärtää sen mittasuhteet. Suomessa näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan viimeaikaiset kiristystoimetkin ovat olleet lähinnä teatteria, jolla on pyritty rauhoittelemaan kansalaisia.

Miksi hallitus ei tee mitään? Asiaa voi lähestyä monelta kantilta. Voidaan rakennella salaliittoteorioita ja spekuloida väestörakenteen nuorentamistavoitteilla. Todellisuudessa kyse lienee kuitenkin puhtaasta epäpätevyydestä. Asiasta vastuussa oleva ministeri Petteri Orpo ei kriisin aikana ole toiminut kuin pakon edessä ja silloinkin toimenpiteet ovat olleet riittämättömiä.

Ruotsin tilanne

Turvapaikanhakijoita tulee Suomeen lähinnä Ruotsissa. Muut virrat ovat ainakin tällä hetkellä merkityksettömiä. Suurin tulijavirta kohdistuu Haaparannan kautta Tornioon, josta tulee päivittäin rajan yli noin tuhat turvapaikanhakijaa. Virran jatkumista voi seurata Ruotsin rautatieyhtiö SJ:n sivuilta. Tukholman ja Luulajan väliset junat on myyty loppuun tänään 20. syyskuuta.

Paavo Tajukankaan blogista voi lukea kuvauksia, kuinka turvapaikanhakijoita on ohjattu Luulajan junaan. Ohjaajilla on päällään huomioliivit, joissa on jonkin avustusjärjestön merkki.

Se, että Ruotsi ei rekisteröi turvapaikanhakijoita vaan siirtää heitä Suomeen, kertoo, että Ruotsin viranomaiset ovat menettäneet maahanmuuton hallinnan. Myös Suomen viranomaiset ovat menettäneet hallinnan tai oikeammin sitä hallintaa ei koskaan ole ollutkaan, koska tulijat ovat marssineet vapaasti, minne haluavat. Viimeisimmat ”kiristystoimet” tarkoittavat käytännössä vain sitä, että tulijat pyritään rekisteröimään heti rajanylityksen jälkeen, ohjaamaan käsittelykeskuksiin ja sitä kautta varsinaisiin vastaanottokeskuksiin.

Ruotsin vastaanottokyvyn romahdus voi monille olla suuri yllätys. Niille, jotka ovat pitkään seurannet Ruotsin vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa, kyse oli vain siitä, milloin Ruotsin kyky hallita maahanmuuttovirtoja romahtaa. Jos Suomen poliittisessa johdossa toimittaisiin tosiasioiden eikä unelmien varassa, Ruotsin maahanmuuttopolitiikan Suomelle aiheuttama riski olisi tiedostettu jo kauan sitten.

Tällöin hallituksella olisi jo valmiina suunnitelma, miten raja Torniossa suljetaan. Nyt Rajavartiolaitoksen edustaja vain pyörittelee peukaloitaan ja kertoo, että resursseja rajan sulkemiseen ei ole. Muutoin itärajalla otetaan suuri riski.

Ruotsissa laki ja kansainväiset sopimukset on jo heitetty romukoppaan. Merit Wager kirjoittaa:

”Ruotsissa on heitetty omat ja muiden lait yli laidan – ulkomaalaislaki, Dublinin sopimus ja muut kansainväliset sopimukset. Enkä epäröi käyttää sanoja massapsykoosi ja hyvyyspsykoosi kuvaamaan sitä, mikä leimaa tätä maata. Ei ole väärin auttaa ihmisiä henkilökohtaisella tasolla tai vakaumuksesta. Mutta Ruotsin hallituksen täydellinen kyvyttömyys ajatella nenäänsä pitemmälle ja toimia maan ja sen kansalaisten turvallisuuden ylläpitämiseksi niiden lakien mukaan, jotka he ovat itse säätäneet ja joita he ovat sitoutuneet noudattamaan, on pelottavaa ja suoranainen uhka Ruotsille juuri nyt ja myös tulevaisuudessa.”

Ruotsissa turvapaikanhakijoiden ei tarvitsee maksaa matkojansa julkisissa liikennevälineissä. Juuri tästä syystä Luulajan junat ovat täynnä. Ruotsi ei enää rekisteröi maahan saapuneita ulkomaalaisia turvapaikanhakijoiksi vaan antaa heidän mennä, mihin he haluavat. Suomella ei ole mitään velvollisuutta ottaa vastuuta Ruotsin epäonnistumisista. Kuitenkin Sipilän hallitus tekee juuri niin ja kantaa vastuuta naapurimaan holtittomuudesta. Suomi voisi palauttaa kaikki rajan yli tulevat turvapaikanhakijat heti takaisin Ruotsiin, mutta hallitus on tietoisesti jättänyt tämän mahdollisuuden käyttämättä. Kustannukset suomalaiselle veronmaksajalle lasketaan sadoissa miljoonissa euroissa vuotta kohden.

200 000 turvapaikanhakijaa

Entinen pääministeri Matti Vanhanen hätkähdytti torstaina ilmoituksellaan, jossa hän arvioi Suomen joutuvan varautumaan jopa 200 000 turvapaikanhakijaan. Lukumäärä ei ole mitenkään pielessä. Nykyisellä tuhannen turvapaikanhakijan päivätahdilla määrä täyttyy alle vuodessa. Jos kaikille annettaisiin turvapaikka, perheiden yhdistämisten jälkeen maahanmuuttomäärä olisi jossain 800 000:n tietämillä.

Kuka tahansa laskutaitoinen ymmärtää, että Suomen valtion talous ei kestäisi moista määrää. Se, että entinen pääministeri väläyttelee tuollaista asiaa ikään kuin mahdollisena hallittavissa olevana skenaariona eikä torjuttavana uhkana, kertoo todellisuuden tajun hämärtymisestä. Vanhanen ja Suomen poliittinen johto eivät ymmärrä, millaisia seurauksia tuollaisella määrällä on suomalaiselle yhteiskunnalle.

Pääministeri Sipilä ei perjantaisen tiedotustilaisuuden perusteella ole yhtään paremmin kartalla kuin sisäministeri Orpo. Sipilä kertoi näkemyksiään Radio Suomen haastattelussa:

”Valtiovallan keskeinen tehtävä on turvata ihmisten turvallisuus. Järjestyksen pitää säilyä kaikissa tilanteissa.”

Se, että rajanylittäjät saatetaan ”käsittelykeskuksiin” ja turvapaikkajärjestelmän piiriin, ei ole järjestyksen ylläpitämistä vaan epäjärjestyksen naamioimista järjestykseksi. Sipilä jatkaa:

”Emme voi olla sellaisessa tilanteessa, että maassa on laittomasti ihmisiä. Jokaisen maahantulijan on oltava täällä laillisella viisumilla tai hänen pitää ilmoittautua turvapaikanhakijaksi. Tämän turvaamiseksi rajavalvontaa on kiristetty.”

Ruotsista tulleiden irakilaisten ei siis tarvitse anoa turvapaikkaa Ruotsissa vaan he saavat tulla Suomeen shoppailemaan oleskelulupaa? Maahan valuu tällä hetkellä tuhat turvapaikanhakijaa päivässä. Jos oletetaan yhden turvapaikanhakijan vuosikustannukseksi 30 000 euroa (arvio), joka päivä Suomeen tulee 30 miljoonan euron lisärasite valtion budjettiin. Viikossa tulee jo 210 miljoonaa ja kuukaudessa 850 miljoonaa.

Vain kaikkein yksinkertaisimmat voivat kuvitella, että Suomen ennestään heikko valtiontalous kestää moisen rasitteen. Kustannuksia on pakko karsia ja parhaiten se tehdään sulkemalla Ruotsin ja Suomen välinen raja. Toinen mahdollisuus on lopettaa käteisen rahan maksaminen turvapaikanhakijoille. Tämä päätös lisäksi vähentäisi tulijamääriä ja kääntäisi virran takaisin Ruotsiin.

Ex-pääministeri Vanhasen väläyttämät 200 000 turvapaikanhakijaa maksavat vuodessa 30 000 euron oletetulla vuosikustannuksella kuusi miljardia euroa.

Suomesta kuitenkin löytyy vielä pääministeri Sipilää typerämpiä ihmisiä. Euroopan keskuspankin haarakonttorin, Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen puhui myös löysiä. Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa:

”Pitkällä aikavälillä Suomeen tulevista suurista pakolaismääristä on hyötyä, sanoo Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen Ylen Ykkösaamussa. Hänen mukaansa ulkomaalainen työvoima tervehdyttää suomalaista väestörakennetta ja auttaa hyvinvointivaltion rahoittamisessa tulevaisuudessa.”

Tämä taas on puhdasta toiveajattelua, jolle ei löydy todisteita todellisesta elämästä. Suomeen tulevat turvapaikanhakijat ovat suurimmalta osin kotoisin Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. Näistä maista tulleet kuuluvat kaikkein vaikeimmin työllistettäviin maahanmuuttajiin. Näiden ryhmien työttömyysprosentti on kaikilla yli 50. Mies, joka kuvittelee näistä maista tulevien maahanmuuttajien korjaavan huoltosuhteen, ei ole järjissään. Mutta mitäpä voi odottaa mieheltä, jonka tärkein meriitti suuriin tehtäviin on ollut SDP:n jäsenkirja. Liikanen kuuluu pääministeri Sipiän tavoin omaa hyvyyttään teatraalisesti esitteleviin moraaliposeeraajiin luvattuaan yhden kuukauden palkkansa pakolaisten auttamiseen SPR:n kautta.

Suomea johtaa hallitus, joka ei ulospäin vaikuta itsenäisen valtion toimeenpanovaltaa käyttävältä elimeltä. Odotetaan EU:n päätöksiä, joita ei tule, ja peesataan Saksaa, jonka johtaja Merkelin harkitsematon lausunto kärjisti kriisiä ja sai aikaan hallitsemattoman Balkanin halkijuoksun.

Epäpätevyyden seuraukset maksavat ja kustannukset tulevat nykyisten ja tulevien veronmaksajien maksettaviksi. Maahanmuuttajamäärät ovat toteutuessaan niin suuria, että ne romuttavat yhteiskunnan sisäisen koheesion. Rikollisuus lisääntyy, kadut muuttuvat turvattomiksi ja sosiaaliturva joudutaan romuttamaan vain poliittisen johdon kyvyttömyyden ja saamattomuuden takia.

Perimmäisten kysymysten äärellä

Euroopan pakolaiskriisi jatkuu eikä näytä laantumisen merkkejä. Suomessa pääasiallinen mediahuomio on jo siirtynyt hallituksen leikkauksiin ja pääministeri Sipilän puheeseen. Ne eivät kuitenkaan ole Suomen ja koko Euroopan tulevaisuuden kannalta läheskään yhtä tärkeitä kuin Eurooppaan pyrkivät turvapaikanhakijat ja se, mitä he tekevät ja kuinka paljon heitä on tulossa.

EU:n täydellinen kyvyttömyys

Pakolaiskriisi on taas kerran osoittanut Euroopan Unionin täysin kyvyttömäksi toimijaksi. EU-sopimukset muuttuvat yksi kerrallaan pelkäksi paperinpalaksi. Ensimmäisenä merkityksensä menetti Dublinin sopimus. Sitä ei käytännössä sovelleta, vaan Schengen-alueelle päässyt turvapaikanhakija saa valitse itse, mistä maasta hän haluaa hakea turvapaikkaa.

Yhtenä EU:n suurimmista saavutuksista pidetty Schengenin sopimus alkaa sekin menettää merkitystään, kun EU-maa toisensa jälkeen ottaa rajatarkastukset käyttöön. Edellisessä kirjoituksessa sivuttiin jo tätä sopimusta. Sen ongelmana eivät ole sisärajat vaan ulkoraja, jota EU on osoittautunut kyvyttömäksi puolustamaan.

EU on jakautunut kriisissä kolmeen osaan. Ensiksikin ovat Välimeren rannalla sijaitsevat maat, joihin suurin laittoman maahanmuuton paine kohdistuu. Nämä maat ovat taloudellisesti heikoilla eivätkä ne pysty yksin torjumaan laittomien siirtolaisten virtaa.

Toinen ryhmä ovat Luoteis-Euroopan maat, joista merkittävimpinä Ruotsi ja Saksa. Nämä ovat tulokkaiden tärkeimmät tavoitemaat, joissa tulija saa parhaimman veronmaksajan kustantaman ylöspidon.

Kolmannen ryhmän muodostavat itäisen Keski-Euroopan entiset kommunistimaat Unkari, Tshekki, Slovakia ja Puola. Nämä maat eivät kuulu turvapaikanhakijoiden suosikkeihin, vaan ne toimivat lähinnä tulijavirtojen läpikulkumaina. On vielä neljäskin ryhmä, jolla ei tässä ole merkitystä, koska Britannia ja Tanska ovat jättäytyneet asiaa koskevien EU-sopimusten ulkopuolelle.

EU on alusta asti toiminut väärin, kun se on tuonut merenylittäjät Schengen-alueelle ja antanut laittomille tulijoille mahdollisuuden hakea turvapaikkaa. Oikea ratkaisu olisi toimia Australian tavoin ja varmistaa, että laittomat siirtolaiset eivät pääse rantautumaan Schengen-alueelle. Tällainen ratkaisu ei ole ollut edes pöydällä, vaikka Australia on soveltanut tätä mallia menestyksellä ja onnistunut sen avulla tyrehdyttämään laittoman siirtolaisuuden lähes olemattomiin.

EU sen sijaan pyrkii ratkaisemaan lähinnä yhden käsillä olevan ongelman kerrallaan. Liittokansleri Merkel ja EU:n komissio ovat ehdottaneet turvapaikanhakijoille maakohtaisia kiintiöitä. Itä-Euroopan maat eivät kuitenkaan ole hyväksyneet pakottavia kiintiöitä. Sillä ei tietysti ole mitään väliä, koska kiintiöt eivät ratkaise ongelmaa vaan voivat jopa pahentaa sitä ja toimia uutena vetovoimatekijänä.

Kriisille on monta syytä, joita en tässä lähde erittelemään, mutta vain yksi laukaiseva tekijä. Se oli Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka sanoi kaikkien syyrialaisten saavan jäädä. Tämä tapahtui elokuussa. Sen jälkeen alkoi turvapaikanhakijoiden läpijuoksu Balkanilta Keski-Eurooppaan ja aina Suomeen asti. Vastaavanlaiseen löysään lausuntoon syyllistyi myös Suomen pääministeri, jonka tarjous kotinsa antamisesta turvapaikanhakijoiden käyttöön kiiri myös Lähi-itään ja erityisesti Irakiin, josta suuri osa Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista on peräisin.

Unkari

Turvapaikanhakijoiden pääasiallinen reitti on kulkenut Balkanilta Serbian ja Unkarin rajalle, jossa Unkarin hallitus Viktor Orbanin johdolla on yrittänyt toimia Schengenin vaatimusten mukaisesti ja torjua turvapaikanhakijoiden tulvaa. Unkari on turvautunut melko voimakkaisiin toimiin Serbian vastaisella rajalla torjuakseen rajan yli hyökyviä turvapaikanhakijoita. Toimet ovat olleet niin voimakkaita, että vasemmistolainen kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi epäili Unkarin joutuvan vastaamaan tekemisistään Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa.

Pääministeri Orban tuskin piittaa Koskenniemen houreista, vaan pyrkii lähinnä pelastamaan oman maansa ja siirtämään turvapaikanhakijoiden pääreitin pois Unkarista. Tässä hän on osittain onnistunutkin. Osa turvapaikanhakijoista on jo siirtynyt Kroatiaan, mutta osa on jäänyt Unkarin rajalle mellakoimaan. Tätä kirjoitettaessa 20 unkarilaista poliisia on loukkaantunut turvapaikanhakijoiden heittämistä kivistä.

Unkarin pääministerin toiminta herättää ihailua Itä-Euroopan maissa ja jonkin verran myös lännessä, vaikka valtamedia yrittäisikin maalailla kuvaa siitä, kuinka fasistinen Unkari käyttää kyynelkaasua ja kumiluoteja naisia ja lapsia vastaan. Näinhän ei ole, vaan turvapaikanhakijat ovat valtaosaltaan nuoria miehiä, ja lapset nostetaan näkyville propagandatarkoituksessa. Menettelytapa on sama, jota palestiinalaiset ovat käyttäneet jo vuosikymmenien ajan.

EU:n komissio ja Saksa tavoittelevat pakolaiskiintiöitä, joita Unkari muiden itäisten maiden kanssa vastustaa. Saksan sisäministeri Thomas de Maiziere äityi tästä syystä uhkailemaan kiintiöiden vastustajia EU-tukien menetyksellä. Tshekkiläinen Lubos Motl on analysoinut mahdollisia skenaarioita, ja hänen mielestään kiristys johtaa EU:n hajoamiseen.

EU ei ole itäisessä Euroopassa erityisen suosittu, mutta sitä siedetään, koska se jakaa avokätisiä tukia infrastruktuurin kehittämiseen. Toisaalta itäiset maat vierastavat historiallisen kokemuksensa perusteella keskusjohtoisuutta ja pakkoa. Lisäksi siellä suhtaudutaan muslimien laajamittaiseen maahanmuuttoon paljon kielteisemmin kuin lännessä. Tshekkiläisillä on lisäksi historiallista kokemusta Saksan harjoittamasta kiristyksestä. Tästä syystä itäeurooppalaiset luultavasti valitsevat mieluummin irtautumisen kuin alistumisen kiristyksen edessä.

EU:n läntiset maat, jotka suhtautuvat kaikkein myönteisimmin pakolaisten auttamiseen (tai ainakin maiden johto sanoo näin julkisesti) alkavat nekin olla vaikeuksissa tulijoiden suuren määrän kanssa. Paniikki kiintiöiden suhteen kertoo tästä. Toisaalta kiintiöinti toimii jo epävirallisesti, sillä Saksasta lähetetään ”ylimääräisiä” turvapaikanhakijoita pohjoiseen kohti Ruotsia, Norjaa ja Suomea. Ruotsinkin vastaanottokyky on loppumassa, joten tulijoita istutetaan Tukholman ja Luulajan väliseen yöjunaan. Luulajasta he jatkavat edelleen Haaparannan kautta Kemiin.

Sisäministeri Petteri Orpon lausuntojen perusteella Suomen hallitus ei ole ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ja ainakin julkisesti teeskentelee, että kyse on pakolaisten auttamisesta ja kotouttamisesta. Todellisuudessa tulijoiden vyöryä ei valvo Euroopassa kukaan, ja Suomenkin viranomaiset ovat menettäneet tai ainakin menettämässä tilanteen hallinnan. Jos viranomaiset yrittäisivät aloittaa tulijoiden palautuksen takaisin Ruotsiin, Suomellakin olisi pian edessä samanlainen intifada kuin Unkarissa. Tätä kirjoitettaessa valtamedia puhuu lähinnä Sipilän puheesta ja huomisesta lakosta.

Miten tilanne jatkuu

Turvapaikanhakijoiden käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Luultavasti uusia yrityksiä tehdään EU:n rajoilla eli Kreikassa ja Bulgariassa. Vesireitti on osoittautunut vaaralliseksi, joten murtautumisyrityksiä on odotettavissa Kreikan ja Turkin välisellä maarajalla.

EU:n sisällä kehitysvaihtoehtoja on useita. Schengenin sopimus voi menettää loputkin merkityksestään, jos tulijoiden virta ei pysähdy. Tällöin jokainen maa yrittää pelastaa itsensä ja siirtää mahdollisimman paljon turvapaikanhakijoita naapureille. Suomelle tämä tarkoittaa kasvavaa turvapaikanhakijoiden virtaa Ruotsista.

Toinen mahdollinen kehityskulku voi tapahtua tilanteessa, jossa Saksa yhdessä Ranskan ja Välimeren maiden kanssa yrittää saada vastaanottokiintiöt väkisin voimaan eli pakottaa vastahakoisimmat maat ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita. Tällöin painostuksen kohteena olevat Itä-Euroopan maat joko alistuvat kiristyksen edessä tai todennäköisimmin aloittavat irtautumisen EU:sta tai eivät muuten vain piittaa kiintiöistä. Tämä voi aloittaa koko EU:n hajoamiskehityksen ja vahvistaa varmasti EU-vastaisten asemaa tulevassa Britannian kansanäänestyksessä.

Eteläisillä EU-mailla taas on hallussaan valttikortti, eli he voivat lopettaa rajojen valvonnan ja antaa kaikkien turvapaikanhakijoiden matkustaa vapaasti pohjoiseen. Käytännössä ne toimivat näin jo nykyisinkin, vaikka maa- ja merirajoja valvotaankin, tosin puutteellisilla resursseilla. Lisäksi avokätisimmät vastaanottajat Saksa ja Ruotsi toimivat jo Etelä-Euroopan maiden tavoin ja jakavat rikkautta pohjoisemmaksi.

Suomi on sisäministeri Orpon johdolla lähinnä katsonut tilannetta sivusta ja peesannut Saksaa. Jos tilanne muuttuu pahemmaksi, hallituksen on pakko rajoittaa tulijavirtaa sulkemalla Ruotsin raja. Toisin kuin Ruotsilla Suomella ei ole varaventtiiliä, jonne voisi purkaa ylimääräistä painetta.

Koska kriisille ei näy loppua, lopullista tulijoiden määrää ei tiedä kukaan. Joka tapauksessa Euroopan maat ovat kriisin lopulta päättyessä aiempaa islamilaisempia ja köyhempiä. Lisäksi hyvinvointivaltiolle voidaan joutua sanomaan hyvästit. EU-johtajien kannalta aikainen talventulo olisi toivottavaa. Se antaisi aikaa miettiä asioita, kun nyt joudutaan lähinnä reagoimaan tapahtuneiden tosiasioiden edessä.

Eli nyt ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Haluavatko EU-maat jatkaa maailman parantamista ja liitoksissaan natisevan utopiaprojektinsa pönkittämistä vai heräävätkö ne pelastamaan itsensä? Ensimmäinen vaihtoehto tarkoittaa maanosan islamisoitumisen merkittävää nopeutumista ja kanta-asukkaiden köyhtymistä. Jälkimmäinen taas tarjoaa jonkinlaisen vaihtoehdon. Jos eliitiltä kysytään, maailmanparannus jatkuu. Kansalaiset voivat olla toista mieltä, mutta on epäselvää, kuunteleeko eliitti enää kansalaisten mielipidettä lainkaan.

Ulkopolitiikan nappulaliiga

Seuraan Twitterissä The Ulkopolitist -nimisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyvän blogin twiittauksia. Kirjoituksiakin olen lukenut silloin, kun aihe on vaikuttanut kiinnostavalta. Enkä voi rehellisyyden nimissä sanoa, että kirjoitukset olisivat roskaa vaan useimmiten ihan kelvollisia analyyseja. Ne vain on enimmäkseen kirjoitettu viileän akateemisella tyylillä, mikä kirjoittajien taustan perusteella on ymmärrettävää. Toisaalta mitään erityisen kiinnostavaa tai uusia ajatuksia herättävää en sieltä ole löytänyt.

Poliittisesti The Ulkopolitistin kirjoittajat edustavat enimmäkseen vasemmistoliberaalia linjaa ainakin oman tulkintani mukaan. Tämäkään ei ole erityisen yllättävää, koska elämme Suomessa ja akateemisessa maailmassa muunlainen ajattelu ei viihdy erityisen hyvin. Äskettäin sivusto värväsi joukkoonsa uusia kirjoittajia. Ehkä siksi silmiin osui pari kirjoitusta, jotka ylittivät ärsytyskynnyksen.

Schengenkö muka ei ongelma?

Miika Raudaskoski kirjoitti sivustolla, että Schengenin purkaminen ei ole ratkaisu pakolaisten hätään. Ei varmasti olekaan mutta Schengenin purkamisella ei tavoitellakaan pakolaisten hädän lievittämistä, vaan näin hillittäisiin pakolaisvirtojen valumista EU-alueelle, hillittäisiin turvapaikkakaaoksen leviämistä ja rajattaisiin se nykyistä pienemmälle alueelle.

Kuten kirjoituksessa sanottiin, Schengen piti sisällään ajatuksen sisärajojen poistosta ja yhteisestä ulkorajasta. Schengen on jo kuitenkin käytännössä romuttunut, koska alueen ulkorajat vuotavat ja pakolaiset pääsevät käytännössä juoksemaan sisään ja shoppailemaan itselleen sosiaaliturvan ja oleskeluluvan saannin kannalta sopivimman kohdemaan.

Kirjoituksessa myös tunnutaan olettavan, että EU:n sisälle pyrkivät turvapaikanhakijat olisivat turvan perässä. Todellisuudessa suurin osa tulijoista on taloudellisia siirtolaisia, jotka pyrkivät käyttämään turvapaikkajärjestelmää hyväkseen pysyvän oleskeluluvan toivossa. Ne, jotka juoksevat rajojen yli, eivät ole missään vaarassa tai hädässä. Jotkut voivat toki olla aitoja Geneven sopimuksen tarkoittamia pakolaisia, mutta valtaosa ei ole. Pääosa todellisista pakolaisista kuten Irakin ja Syyrian kristityt ovat jumissa kriisialueella tai pakolaisleireillä.

Kirjoituksessa myös kaivataan naapuruuspolitiikkaa. Tällainen kuulostaa naurettavalta tilanteessa, jossa kansainvaellus on jo saavuttanut raamatulliset mittasuhteet. Mikään määrä naapuruuspolitiikkaa ei hillitse Syyrian sisällissotaa. Se olisi lopetettavissa mutta se vaatisi sotilaallisen voiman käyttöä, johon yhdelläkään EU-maalla ei ole todellista halua.

Schengen ei ole ongelma itsessään vaan osa ongelmaa. Ilman Schengenin sopimusta tulijavirrat eivät olisi niin suuria kuin nyt. Lisäksi valtioilla olisi paremmat mahdollisuudet pysäyttää ihmisten valuminen rajojen yli. Loppulause kertoo taas, mistä suunnasta tämän kirjoittajan kohdalla tuuli puhaltaa:

”Nyt pitää ratkaista onko EU demokraattinen toimija, joka edistää tasa-arvoa, vapautta ja ihmisarvoa maailmassa. Vai onko EU vain taloudellis-poliittinen liittouma, jossa suuryritysten lobbarit sanelevat ja jäsenmaat pyrkivät ulosmittamaan suurimman mahdollisen ”kansallisen edun”?”

EU on ideologinen projekti, joka sisältää erittäin väkevän humanismiin ja ihmisoikeuksiin liittyvän elementin. Itse olen sitä mieltä, että tämä elementti johtaa pitkällä tähtäimellä maanosamme tuhoon sellaisena, kuin olemme tottuneet sen tuntemaan. Etenkin sellainen humanismi on tuhoisaa, jonka tarkoituksena on oman moraalisen erinomaisuuden esittely ja oman kansallisen edun uhraaminen sen alttarille.

Jos ihmisten hukkumista Välimeren haaltoihin halutaan torjua, helpointa on tehdä se poistamalla kannustimet laittomalle siirtolaisuudelle ja varmistaa, että ulkoraja ei vuoda, vaan laittomat rajanylittäjät palautetaan ripeästi takaisin lähtömaahansa.

ISIS-taistelijoita ei pakolaisten joukossa

The Ulkopolitist on ulkopoliittisen keskustelun nappulaliiga. Sen jäsenet tosin saattavat saada viran Ulkopoliittisesta instituutista. Tämän kirjoituksen kirjoittaja Teemu Sinkkonen työskentelee Ulkopoliittisen instituutin Euroopan Unioni -tutkimusohjelmassa. The Ulkopolitist -sivuston Twitter-tililtä twiitattiin siihen linkki.

Sinkkosen kirjoituksesta paistaa vähän samanlainen ylimielisyys kuin joistakin Suomen johtavan vastajihadismin asiantuntijan kirjoituksesta. Ylimielisen tuoma varmuus näkyy ajoittain runollisiin mittoihin yltävässä kirjoituksessa.

Sinkkonen on sitä mieltä, että Euroopan Unionin alueelle tulevien turvapaikanhakijoiden joukossa ei ole Islamilaisen valtion soluttamia taistelijoita. Kyseessä ei ole mielipide vaan kirjoituksen perusteella Sinkkonen on asiasta varma. Ehkä hänellä on jotakin sellaista tietoa, jota minulla ei ole, mutta kirjoituksessa hän ei sitä paljasta.

Islamilainen valtio itse on väittänyt, että se on soluttanut Eurooppaan tulevien turvapaikanhakijoiden joukkoon tuhansia taistelijoitaan. Ainakin tässä Daily Expressin uutisessa kerrotaan Islamilaisen valtion edustajan kertoneen näin. Totta kai on selvää, että Islamilaisen valtion ilmoitus ei välttämättä ole totta vaan voi olla pelkkää uhoamista, pelottelua, hämäystä tai näitä kaikkia yhdessä.

Silti tehtäviensä tasalla olevan turvallisuuspalvelun pitää selvittää, onko tulijoiden joukossa terroristeja. Muuten nämä organisaatiot eivät tekisi työtään kunnolla. Sinkkonen vähättelee terrorismia ja tölväisee:

”Maailmallakin terrorismi rajoittuu käytännössä muutamaan sisällissodassa olevaan maahan. Harva ihminen on itse koskaan tavannut yhtään terroristia tai joutunut terrori-iskun kohteeksi, mutta jokaisella tuntuu olevan vahva mielipide terrorismista. Joillain se on niin vahva, että sen nimissä on sallittua antaa ihmisten hukkua Välimereen.”

Tämä seuraava on aivan kuin Suomen johtavan vastajihadismin asiantuntijan näppäimistöltä:

”Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä). ”

Euroopassa on jo leikattu kurkkuja ja katkottu päitä islamin nimissä. Mielestäni Sinkkosen harrastama ilveily loukkaa terrorismin uhrien muistoa. Lisäksi hän ei tunnu näkevän laajamittaisessa muslimien maahanmuutossa mitään ongelmallista. Tällainen on nykyisessä turvapaikanhakijakaaoksessa kummallinen lausunto. Suuri muslimiväestö enemmistöltään vääräuskoisessa valtiossa tarjoaa vahintäänkin hyvän toimintaympäristön islamilaiselle terrorismille.

Sinkkonen esittelee neljä faktaa, jotka hänen mielestään osoittavat varmuudella, että Eurooppaan turvapaikanhakijoina saapuvien joukossa ei ole Islamilaisen valtion taistelijoita. Otan esille näistä neljännen:

”Mikään turvallisuusviranomainen ei ole vahvistanut, että yhtäkään terroristia olisi pakolaisten joukosta saatu kiinni. ISIS:in väitettä ei siis tue vielä yksikään fakta.”

Jos turvapaikanhakijat käytännössä juoksevat Euroopan läpi ilman papereita ja ilmoittautuvat vasta suosikkikohdemaassaan turvapaikanhakijaksi, ei voi sanoa, että tulijoiden joukosta olisi edes yritetty etsiä mahdollisia terroristeja.

Lopuksi hän palaa Punahilkka-sattuun ja osoittaa itse olevansa poliittisilta mielipiteiltään varsin punainen:

”Tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista näyttää siis nykytiedon valossa olevan täyttä satua. Siitä huolimatta tämän päivän Euroopassa maahanmuuttoa vastustavat poliittiset tahot ovat toisintaneet sellaisenaan ISIS:in propagandaa ja jopa vahvistaneet sitä maalailemalla sen päälle omia uhkakuviaan. Tämä vie keskustelun pois niistä asioista, joihin terrorismi todella liittyy, eli sisällissodista, totalitaarisista järjestelmistä, romahtaneista valtioista, vallan ja resurssien epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta. Pelko on tehokas poliittinen voima, jota on helppo käyttää hyväksi, koska pelon ei tarvitse perustua tosiasioihin. Sen valjastaminen oman vallan pönkittämiseksi houkuttelee, koska vallan myötä alleviivataan omaa roolia terrorismiin liittyvässä tarinassa. Myös sadussa Punahilkasta tilanteen ratkaisee lopulta paikalle saapuva metsästäjä.”

Eli terrorismilla ei Sinkkosen mielestä ole mitään tekemistä islamin kanssa. Sinkkosen kirjoituksesta voi päätellä, että pääsy tutkijan virkaan Ulkopoliittisessa instituutissa tekee The Ulkopolitist -sivuston kirjoittajasta ylimielisen kusipään jos ei muuta. Pelko voi olla tehokas poliittinen voima, mutta en kutsuisi sitä peloksi vaan terveeksi itsesuojeluvaistoksi. Ylimielinen typeryys sen sijaan on ehtymätön luonnonvara, kuten Sinkkosen kirjoitus osoittaa.