En paljon jaksa lukea suomalaismedian analyyseja Ukrainan sodasta, koska mielestäni niissä on mukana vahvasti spekulaatioita ja toiveajattelua. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska sodan ollessa käynnissä luotettavan tiedon saaminen voi olla vaikeaa.
Tässä Arja Paanasen Iltasanomiin kirjoittamassa artikkelissa esitetään ennustus Venäjän hajoamisesta. Tässä Paananen siteeraa ukrainalaista kansanedustaja Oleg Dundaa, jonka mukaan Venäjä hajoaa pieniin osiin 2-3 vuodessa. Dundan mukaan Venäjän hajoaminen on jo käynnissä. Dundan mukaan on kuitenkin väärin ajatella, että Vladimir Putinin poistuminen riittäisi yksin parantamaan nyky-Venäjän kansan imperialismin taudista.
Jos otetaan ensin hajoamisvaihtoehto ja sen todennäköisyys. Putinin aikana alueiden itsenäisyys on vähentynyt ja alueille on nimitetty keskushallinnnon luottomiehiä. Jeltsinin aikana paikalliset johtajat saattoivat olla hyvinkin itsenäisiä mutta Putin palautti vallan takaisin Moskovaan.
Venäjä on valtiona monikansallinen ja pitää sisällään useita etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä. Kuitenkin etniset venäläiset muodostavat selkeän enemmistön väestöstä, eli Venäjä tuskin hajoaisi kansallisuuksien mukaan, joskin on tiettyjä alueita, joissa näin voisi teoriassa tapahtua.
Venäjän hajoamisen seurauksena syntyvät valtiot eivät olisi etnisiä kansallisvaltioita vaan samanlaisia kuin Latinalaien Amerikan valtiot, jotka kuuluvat samaan kulttuuripiiriin mutta ovat erillisiä valtioita.
Kuitenkin skenaario, jossa Venäjä hajoaisi useaan valtioon, vaikuttaa lähinnä toiveajattelulta, vaikka Venäjällä onkin esiintynyt paikallisia tyytymättömyyden ilmauksia
Kunda selittää venäläisten imperialismin tautia Zhirinovskilla. Vladimir Volfovitsh Zhirinovski oli venäläinen populistipoliitikko, joka johti Venäjän Liberaalidemokraattista puoluetta aina 6.4. 2022 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.
Zhirinovskin imperialistiset lausahdukset tulivat aikanaan myös suomalaisille tutuiksi. Dunda mainitsee Zhirinovskin puolueen vaalivoiton vuonna 1993 esimerkkinä fasistis-imperialistisen politiikan suosiosta Venäjällä.
Luultavasti osa kaipasikin Venäjän suuruuden aikoja mutta todennäköisesti suurempi syy oli Jegor Gaidarin länsimielisen hallituksen epäsuosio. Venäläiset olivat noina aikoina enimmäkseen köyhiä mutta yksityistämisen myötä maahan syntyi upporikas oligarkkien luokka. Kansalaiset olivat tyytymättömiä ja Zhirinovskin puolue tarjosi protestoinnille kanavan.
Zhirinovskin uraa voi katsella tältä videolta Siinä kerrotaan, mikä oli Zhirinovskin rooli venäläisessä politiikassa. Yksi merkittävä vaikutus oli venäläisen demokratian uskottavuuden heikentäminen. Zhirinovski räyhäsi, öykkäröi, käytti halventavaa kieltä edustajatovereistaan ja kävi heihinjopa käsiksi. Zhirinovski ei ollut vakavasti otettava poliitikko vaan sirkuspelle, joka varasti show’n itselleen ja loi venäläisyleisölle kuvan demokratiasta pelkkänä kaoottisena pelleilynä.
Mitä tulee isovenäläiseen imperialismiin, ei ole koskaan ollut Venäjän valtiota, joka ei olisi ollut enemmän tai vähemmän imperialistinen. Jopa Jeltsinin Venäjän oli pakko käyttää sotavaoimaa, jotta imperiumi ei olisi hajonnut.
Itse muistan 80-luvulta Tuure Junnilan kirjan Viimeinen imperiumi, jossa silloinen Neuvostoliitto esitettiin Euroopan viimeisen suurena mannermaaimperiumina. Neuvostoliitto oli ideologinen valtio, mutta se oli silti isovenäläisen imperialismin ilmentymä. Sen aikana Venäjän imperiumi laajimmillaan etenkin, jos sen osaksi lasketaan keskieurooppalaiset vastallivaltiot, joita kutsuttiin aikanaan ”kansandemokratioiksi”.
80-luvulla Euroopan muut imperiumit olivat joko hajonneet tai lopettaneet avoimen imperialismin. Neuvostoliitto oli ainoa jäljellä oleva imperiumi (vaikka propagandassaan esiintyi imperialismin vastustajana.
Nyky-Venäjälle hyppäys perinteiseen imperialismiin ei edes ollut kovin suuri.
Eli Suomen kaltaisen valtion ei kannata lähteä Venäjän kehitystä arvioitaessa toiveajattelusta, jota arviot Venäjän hajoamisesta edustavat. On realismia arvioida, että Venäjä säilyy edelleen imperiumina, vaikka tilapäinen heikkouden jakso olisikin mahdollinen skenaario.
Miten sota päättyy?
Itse olen viime aikoina paljon miettinyt, miten Ukrainan sota päättyisi siten, että tulos olisi molemmille osapuolille hyväksyttävä. Vaikka media lähtee mielellään hehkuttamaan Ukrainan tulevaa voittoa, se ei välttämättä ole erityisen todennäköinen skenaario ydinaseilla varustettua suurvaltaa vastaan.
Victor Davis Hanson pohdiskelee artikkelissaan eri vaihtoehtoja.
Hän kysyy olennaisen kysymyksen: Pystyykö Yhdysvaltojen ja Europan korkean teknologian aseistus auttamaan Ukrainan sankarilliset joukot paremmin aseistetuiksi kuin kooltaan selvästi suuremmat venäläiset asevoimat, vaikka Venäjän talous on kymmen kertaa suurempi ja väestö lähes neljä kertaa suurempi kuin Ukrainalla.
Venäjä voi olla suurempi ja rikkaampi kuin Ukraina mutta se ei riitä Yhdysvaltojen, NATO-maiden ja Euroopan Unionin yhdistettyjä resursseja vastaan.
Useimmat näistä käyvät proxy-sotaa yhä enemmän ällikällä lyötyä Venäjää vastaan. Toistaiseksi varovainen Kiina ei ole tullut Venäjän avuksi.
Joten mitä tapahtuu kolmannessa ja sodan kaikkein vaarallisimmassa vaiheessa?
Menestyksestä huumaantunut Ukraina uskoo omaavansa sen, mitä tarvitaan miehitetyn Donbassin puhdistamiseen miehittäjistä ja kääntymään kohti etelää vapauttamaan Krimin täydentääkseen koko Venäjän vuodesta 2014 jatkuneen aggression tulosten perumisen. Se voi myös iskeä strategisiin kohteisin Mustalla merellä ja Venäjän rajojen sisäpuolella.
Hanson myös pohdiskelee, miten nöyryytetty diktaattori reagoi, kun paljon pienempi Ukraina ansaitusti nöyryyttää Venäjää maailman silmien edessä.
Katkaiseeko Putin kaiken venäläisen energian toimitukset Eurooppaan? Venäjä on tehnyt kaiken paitsi sen, mutta ei kuitenkaan ole saavuttanut strategista etua taistelukentällä.
Ottaako Putin käyttöön ”keskiaikaisen taktiikan” kuten Tshetsheniassa, jossa hän lanasi Groznyn maan tasalle. Mutta eurooppalainen Ukraina on paljon pientä Tsetsheniaa suurempi alue, ja ilman liittolaisia sotineet tsetsheenit kestivät silti vuosikymmenen Venäjän raakalaismaisuutta.
Miten Putin sitten selviää itse luomastaan katastrofista, joka on maksanut jo lähes 100 000 sotilaan hengen ja nyt on uhkana vuoden 2014 valloitusten menettäminen?
Mobilisoiko Venäjä koko armeijansa, lakkaa kutsumasta sotaa ”sotilaalliseksi erityisoperaatioksi” ja vihdoin murskaa ukrainalaiset täydellä neuvostotyylisellä hyökkäyksellä?
Mutta tämä saattaa inspiroida ennestään levotonta venläisväestöä avoimeen vastarintaan hallintoa kohtaan.
Eikö hän voi vain myöntää tappionsa, palata kotiin ja lopettaa venäläisten tappiot? Mutta voiko Putin ottaa riskin, että potkut saaneet kenraalit, taloudellisia tappioita kärsivät oligarkit ja nöyryytetty venäläinen kadun mies pelkäävät hänen veristä kouraansa liian paljon, jotta hänet voitaisiin syrjäyttää?
Putin voisi sen sijaan esittää, että Venäjä ei ole häviämässä Ukrainalle vaan Yhdysvalloille ja Natolle, vaikka länsi tekee Venäjälle vain sen, mitä opportunistinen Venäjä aikanaan teki Yhdysvalloille Vietnamin ja Afganistanin fiaskoissa.
Putin voi jatkaa Venäjän esittämistä uhrina konfliktissa. Hän väittäisi, että Yhdysvallat toimittamalla aseita ukrainalaisille on nyt hyökkääjä, kun uusi sijaistaistelijamme iskee yhä uusiin kohteisiin Venäjän sisällä, upottaa Mustan meren laivaston aluksia ja tappaa enemmän venäläisiä kenraaleja.
Putinin ainoa keino säilyttää uskottavuutensa ja pelata vaarallista uhkapeliään on esiintyä Äiti Venäjän puolustajana ja jatkaa uhkailua taktisen ydinaseen käytöstä – ehkä jopa Kiovan valtakompleksia vastaan.
Kuuban ohjuskriisin päivitetyn version viimeinen gambiitti on asia, jota amerikkalaiset eivät voi vähätellä.Tietävätkö johtajamme varmasti, että Joe Bidenin tappajaksi kutsuma mies on eilispäivän tyhjä bluffaaja.
Luonnollisesti Putin ansaitsee kaiken sen, mitä hän on joutunut kokemaan. Ja ukrainalaiset ansaitsevat kiitoksein siitä, että he ovat karkottaneet julman hyökkääjän.
Mutta tällainen moraalinen ja strateginen voitto on aivan toista kuin se, että Yhdysvallat ajautuu ydinasekonfliktiin epätoivoisen diktaattorin kanssa. Suostuko Yhdysvaltojen suuri yleisö ulottamaan ydinasesateenvarjon Natoon kuulumattoman entisen neuvostotasavallan ylle?
Vasta vähän aikaa sitten Yhdysvallat näki Venäjän hyödyllisenä liittolaisena Kiinan suurempaa uhkaa vastaan.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ongelma, joka vaivaa näitä länsimaiden monitahoisia tavoitteita on se, että ne eivät ole keskenään yhteensovitettavissa.
Kysymykseksi jää, miten Yhdysvallat välttää Verdunin kaltaisen loputtoman verilöylyn Venäjän ja Ukrainan rajalla, hylkää kaikki neuvotellut ratkaisut, kunnes Ukrainan yksiselitteisesti voittaa sodan ja karkottaa jokaisen venäläisen alueelta, estää haavoitettua Putinia käyttämästä taktista ydinasetta ja välttää vastakkainasettelun Venäjän ja sen 7000 ydinaseen arsenaalin kanssa.
Itse en ole koko sodan aikana suhtautunut erityisen optimistisesti Ukrainan mahdollisuuksiin. Valitettavastisellainen Ukrainan voitto, jossa Venäjä käytännössä tunnustaa tappionsa, tuntuu melko epätodennäköiseltä
21 kommenttia:
Kiitos, Vasara, kiihkottomasta tavastasi suhtautua konfliktiin. Oma pälli ei siihen oikein enää veny; maamme valtavirran historia- ja tilannesokeus yhdessä sen seurausten oman kansan elintasoa ja turvallisuutta ajatellen ottavat vähän turhasti pannuun.
Ukrainalaisten voitto olisi antautuminen, ehkäpä myös pikkuhiljaa irti umpihullusta banderismista opettelu. Nämä taas eivät globalistien käsinukkehallinnolle käy.
Aivan kaikki, mitä länsimaat ovat tämän konfliktin suhteen tehneet, on täysin seinähullua ja itsetuhoista. On ihmeellistä, miten paljon pahaa saa aikaan komppaniallisella ostettuja / kiristettyjä poliitikkoja ja valtaa hännystelevillä medioilla.
Ukrainalaisten voitto olisi antautuminen
Oot väärässä. Luu kurkkuun ryssille!
Ukrainalaisten voitto olisi antautuminen, ehkäpä myös pikkuhiljaa irti umpihullusta banderismista opettelu. Nämä taas eivät globalistien käsinukkehallinnolle käy.
Jenkkilän laitaoikeisto tuuttaa sellaisenaan Kremlin litaniaa: Ukrainalle parasta on antautuminen, Ukrainaa ja ukrainalaisia ei edes ole jne jne. He kääntävät retoriikassaan koko homman päälaelleen: Venäjälle jotenkin kysymys on eksitentiaalisesta sodasta, "ukrainalaisilla" taas ei muka ole mitään minkä puolesta taistella (kukapa nyt globohomon puolesta nousisikaan aseisiin). He toitottavat miten Ukrainan armeija tuhottiin jo ensimmäisenä päivänä, kuinka heillä ei ole kalustoa eikä motivaatiota. Näiltä Venäjän propagandatyötä tekeviltä voi kysyä saman kysymyksen, minkä esitti roomalainen legioonalaispäällikkö otettuaan pataan erään gallialaiskylän asukeilta (kuultuaan ensin uutisankan, että nämä olisi kukistettu): "Kautta Jupiterin, mitä nämä VOITETUT ovat tehneet meille?!"
On siinäkin nationalisteja: eivät näe ongelmaa Venäjän monikansallisessa imperiumissa ja samalla kiistävät kokonaisen kansan olemassaolon tämän taistellessa isompaansa vastaan. Amerikkalaiset ovat kenties niin tottuneita omana imperialismiinsa, että tulevat sokeiksi sille; pienet kansakunnat näyttäytyvät vain pelinappuloita isompien riidoissa.
Jos jotain hyvää, niin nämä viimeiset puoli vuotta ovat paljastaneet monen miehen todellisen karvan. Eräät ajattelijat, joita olen ihaillutkin, ovat tuottaneet raskaan pettymyksen iivanan pokkuroimisellaan. Ei ole rehdin ukon hommaa se.
LS:
Niinpä niin. Ryssä ryssä ryssä. Siinä kaikki, mitä liian monella on tähän aiheeseen tarjottavana. Tekstiä vailla informaatiosisältöä ja jokainen argumentti on ad hominem.
Pahoitteluni Vasaralle; tarkoitus kuitenkin lienee aiheessa pysyminen allekirjoittaneen ihmisarvon sijaan.
Tupla-J:"pikkuhiljaa irti umpihullusta banderismista opettelu." Vaikka Ukrainassa on järjestöjä, joissa on selkeitä uusnatsistisia piirteitä, banderismi on Venäjän propagandatermi, jolla se mitätöi Ukrainan kansallisen identiteetin ja näennäisesti oikeuttaa oman "denatsifikaationsa. Itse väitän, että venäläisten yritys tuhota Ukraina kansakuntana ja venäläistää se vain lisää ukrainalaisten taistelutahtoa varsinkin, kun venäläinen tapa käydä sotaa perustuu pitkälti siviili-infrastruktuurin tuhoamiseen siviilien hengistä piittaamatta. Ukrainalaisten antautuminen tuhoaisi Ukrainan valtion ja tekisi siitä joko suoraan osan Venäjää tai nukkehallinnnon hallitseman vasallin.
En ole huolissani ukrainalaisten banderismista vaan siitä, että sodasta ei tunnu olevan sellaista ulospääsyä, johon sodan molemmat osapuolet voisivat tyytyä.
Mitä tulee amerikkalaisiin, he tekevät täsämälleen samaa, mitä Neuvostoliitto teki Vietnamissa eli käyvät proxy- eli sijaissotaa. Neuvostoliitto aseisti Pohjois-Vietnamia, joka puolestaan huolehti käytännön sotatoimista amerikkalaisia vastaan. Neuvostoliittolaiset sotilaat eivät osallistuneet varsinaisiin sotatoimiin.
Ydinaseilla varustettujen uurvaltojen välisessä kamppailussa tämä on vähemmän riskialtis kuin suora konfrontaatio.
"Lauri Stark" Venäjälle jotenkin kysymys on eksitentiaalisesta sodasta.
Tätä monet kommentaattorit ovat sanoneet. Uskon, että Ukraina on Venäjän imperiumille elintärkeä osa. Erityisoperaatiota ei muuten olisi. Lisäksi uskon, että Ukrainan auttaminen ei ole Yhdysvalloille se tärkein asia vaan Venäjän heikentäminen.
Yhdysvalloissa on elementtejä, jotka eivät pidä Yhdysvaltojen osallistumista sotaan järkevänä. Ukrainan aseellinen tukeminen tulee erittäin kalliiksi enkä usko, että Yhdysvalloista löytyy loputtomasti kärsivällisyyttä Ukrainan tukemiseen. Yhdysvalloissa on edelleenkin isolationismiin taipuvaisia tahoja. Sen vastapainoksi on myös atlantisteja. Minusta näyttää, että Yhdysvaltojen tavoitteet Euroopassa ovat samat kuin aikanaan Britanniallaeli yhdenkään yksittäisen mantereen suurvallan ei sallita dominoivan Eurooppaa. Briteillä tämä maa oli Saksa ja Yhdysvalloilla se on Venäjä.
Konflikti on erittäin vaarallinen. Näyttää siltä, että lännen toimittamat aseet varmistavat, että Venäjä ei voita sotaa vaan joutuu kuluttamaan valtavasti resursseja voiton saamiseksi. Eli tilanne on samanlainen kuin Yhdysvalloilla aikanaan Vietnamissa.
Toisaalta siinä missä Vietnamissa ei ollut todellista ydinsodan riskiä, nyt eskalaation mahdollisuus on todellinen. Ydinsodasta, edes taktisilla ydinaseilla käytävästä ei ole mitään kokemuksia. Kyseessä olisi täysin uusi tilanne. Siksi uskon, että kynnys lähteä ydinaseiden käytön tielle on edelleen erittäin korkea.
Lauri Stark: "Eräät ajattelijat, joita olen ihaillutkin, ovat tuottaneet raskaan pettymyksen iivanan pokkuroimisellaan"
Onko jotakin esimerkkiä antaa?
Itse sanon, että tässä jutussa lainatun artikkelin kirjoittaja Victor Davis Hanson ei ole minulle tuottanut koskaan pettymystä. Klassinen sivistys yleensä takaa sen.
Onko jotakin esimerkkiä antaa?
Annan yhden: Vox Day. Hän toistaa Kremlin propagandaa sellaisenaan. Koska ukko on kaikkea muuta kuin tyhmä, on tämä ollut tietoinen valinta ja saa kyseenalaistamaan hänen vilpittömyytensä.
"Lauri Stark" Venäjälle jotenkin kysymys on eksitentiaalisesta sodasta.
Tätä monet kommentaattorit ovat sanoneet. Uskon, että Ukraina on Venäjän imperiumille elintärkeä osa. Erityisoperaatiota ei muuten olisi. Lisäksi uskon, että Ukrainan auttaminen ei ole Yhdysvalloille se tärkein asia vaan Venäjän heikentäminen.
Näin siis kommentaattorit Venäjällä tietääkseni. Meinasin tuota kontrastia lähinnä tätä kautta: jos Venäjä vetäytyy valloittamiltaan alueilta, maa olisi edelleen olemassa. Jos Ukraina joutuu Venäjän vallan alle, ei maata olisi ja kansakunnan olemassaolo vaakalaudalla.
Se, että Venäjää vastaan sotii USA ja NATO, on nyt jo selviö. Ei sitä tarvitse mitenkään erityisesti "esittää".
Nyt taas on julkilausumattomana tuo varma vakaumus siitä, että tapahtui mitä hyvänsä, Länsi on ikuinen, tuhoutumaton. Anaalidemokratiaa ei voi tuhota, historia loppuu pian.
Venäjä pelaa nyt pitkää peliä, ja aika on sen puolella.
Minä haluan Lännen tuhoutuvan.
"Näin siis kommentaattorit Venäjällä tietääkseni."
Kommentaattorit Venäjällä näkevät Ukrainan osana "venäläistä maailmaa" Ruski Mir, johon kuuluvat varsinainen Moskovan Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina eli "Vähä-Venäjä"
Valko-Venäjä oli jo liitetty "Venäläiseen maailmaan" mutta Ukraina oli vielä omilla teillään.
Jos aiotaan toteuttaa Venäjän imperiumin restauraatio, Ukraina on siinä välttämätön osa.
Itse uskon, että Venäjän voittaessa käytännössä Ukraina venäläistettäisiin ja huomattavasti kovemmin keinoin kuin Neuvostoliitossa tehtiin. Siellä venäläistäminen oli enemmän sitä, että paikallisella kielellä ei voinut opiskella edistyneempiä opintoja.
Tähän väliin pieni kevennys on paikallaan. Tällä videolla Vladimir Zhirinovski puhuu Bagdadissa vähän ennen Yhdysvaltojen hyökkäystä. Zhirinovski on ympäripäissään. Kannattaa myös huomata, että Zhirinovskilla oli usein nuoria miehiä mukanaan. Omaa etnistä taustaansa Zhiri kommentoi sanomalla, että hänen äitinsä oli venäläinen ja isänsä juristi. Eli hän oli isänsä puolelta juutalainen.
https://www.youtube.com/watch?v=fMCGiWncx9g
Tupla-J"Se, että Venäjää vastaan sotii USA ja NATO, on nyt jo selviö. Ei sitä tarvitse mitenkään erityisesti "esittää".
Suurvaltojen keskinäisessä kilpailussa ei ole mitään uutta. Se oli hetken tauolla, kun Yhdysvallat dominoi ainoana supervaltana. Tilanne on kuitenkin muuttunut Kiinan nousun myötä. Yhdysvaltojen johtoasema ei ole itsestään selvä vaan Kiina haastaa sen. Venäjä ja Kiina näyttävät löytäneen toisenas, mutta en välttämättä usko tuon avioliiton kestävän. Kiina kuitenkin tarvitsee länttä.
Kun suurvalta lähtee sotimaan, se tarjoaa kilpailevalle suurvallalle tilaisuuden lisätä sotimisen kustannuksia. Näin on nyt käynyt ja Venäjä on kärsinnyt nöyryyttäviä tappioita.Sen armeijan suorituskyky on osoittautunut odotettua huonommaksi. Nämä tiedot itsessään ovat lännelle arvokkaita.
Lännen armeijoiden todellista suorituskykyä ei ole nähty. Tähän mennessä on vain pommitettu kehitysmaita ja vuohipaimenia. Venäjä on nyt paljon voimakkaampi kuin vuosi sitten, _koska_ virheet ja viat on nähty. Haluatko vastaasi showpainijan vai arpisen ja poikkinenäisen korston?
Vasaran äskeinen suunnattiin toki Catilinalle. Olemme konfliktin osalta kaiketi aika lailla samoilla linjoilla, mutta silti kaksi eri ihmistä.
Ehkäpä banderismi on sikäli venäläistä retoriikkaa, ettei sanaa muualla juuri käytetä. Se tosin kuvaa hyvin selvästi ukrainalaisen sodanjohdon asenteita siltä osin kuin niitä eivät sanele globohomo näiden valinnanvapauden yli.
Umpihulluuteen en viitannut niinkään sillä, että vihaavat Venäjää - se kun on suomalaisellekin yleensä ottaen luontevaa - vaan sillä, että kouluissaan opetetaan ukrainalaisten kaivaneen Mustanmeren ynnä muuta enemmän kuin vähemmän fantasiakirjallisuuden sisältöä historiana.
Yksinkertaisin syy olettaa, että Venäjä ei ole minkään valtakunnan pulassa tilanteen kanssa länsimaiden jatkuvasta aseavusta huolimatta, on se, ettei se ole viitsinyt edes katkaista sähkönmyyntiä EU:hun, vaikka kykenisi, ja saattaisi sillä uhittelevan unionin nopeasti polvilleen. Se olisi myös Ukrainaan tullessaan voinut katkaista sähköt ja veden käytännössä mistä tahansa maassa, mutta ei tehnyt sitä.
Kun mietin, mitä Iivana voisi tehdä, mutta ei tee, päättelen, että sille on syy. Ja se syy ei ole se, että Iivanalla on keinot lopussa ja löysät puntissa.
Catilina: "Lännen armeijoiden todellista suorituskykyä ei ole nähty."
Ei ole nähty eikä nähdä tässäkään sodassa, koska Venäjän ja lännen suora konflikti sisältää liian suuria riskejä. On vain nähty, miten lännen toimittamat asejärjestelmät toimivat Ukrainassa.
Toisaalta itse en ole ainakaan noteerannut, mitä asioita Venäjä on ottanut opikseen, koska en seuraa sotatapahtumia niin yksityiskohtaisella tasolla.
Taistelut Irakissa ja Afganistanissa tarjosivat ainakin harjoitusta asymmetrista sodankäyntiä hyödyntävää vastustajaa vastaan, vaikka strategisesti Yhdysvaltojen yksinapaisuuden ajan sotaretket olivat kaikki epäonnistuneita ja jopa turhia ja haitallisia.
Yhdysvalloilla oli mielikuva liberaalin demokratian kaikkivoipaisuudesta ja se yritti levittää demokratiaa maihin, jossa siltä puuttuivat onnistumisen edellytykset. Tämä hourupäisyys on toivottavasti loppunut.
Minulle ei muuten koskaan ole syntynyt vaikutelmaa siitä, että Venäjä haluaisi olla globaali hegemoni. Puhuva pää juuri todisti, että Kiina ei enää kohtele Venäjää vertaisenaan. Miksi pitäisi? Päämäärät ovat erilaiset. Jos kiina hakee globaalin sheriffin tähteä, niin kaikin mokomin. Venäjälle riittää omansa.
Mitä seuraavaksi.
Venäjän nykyhallinto voi lisätä kannatustaan hallittaviensa keskuudessa ja saada heidät hyväksymään täysi liikekannallepano, jolloin nuorukaiset ja miehet suorastaan tungeksivat värväystoimistojen edessä. Into liittyä on suuri. Mummot kyynelehtivät ilosta ja suurin onni, joka perhettä voi kohdata, on oman pojan sankarikuolema. Siis ei mitään menetettävää, järkeillään.
Edellä kuvaillun saavuttaminen tietysti edellyttää väestön mielialojen muokkaamista. Se onkin helppoa. Sallitaan vain terrori-iskut omaa väestöä vastaan. Mitä viattompia uhrit ovat, sitä parempi. Ei kaupunkia, ei kylää ilman iskuja. Ei rataosuutta ilman kiskoilta suistettua matkustajajunaa. Ei julkista tilaa ilman pommia. Kyllä viha nousee. Eihän kenellekään tule mieleen, että johto tapattaa omiaan, jotta saisi näiltä täyden tuen.
Iskujen tekijöiksi löytyy kyllä aina hulluja. Heitä vain pitää hieman yllyttää, antaa resursseja ja ohjailla. Valvotaan toimintaa. Onnistuneen iskun jälkeen otetaan kiinni tekijät ja surmataan. Joitakin säästetään oikeudenkäyntiin, jos taustan paljastamisesta on hyötyä. Tuomio on aina korkein.
Tuplis: Mitään ad hominemia ei ollut suunnattu ainakaan sinulle. Toisen kommenttini jälkiosa oli osoitettu amerikkalaisille Putte-faneille.
Btw. "Ukrainalaisten voitto olisi antautuminen" ei myöskään ole argumentti vaan toteamus ilman perusteluja.
"Minulle ei muuten koskaan ole syntynyt vaikutelmaa siitä, että Venäjä haluaisi olla globaali hegemoni. Puhuva pää juuri todisti, että Kiina ei enää kohtele Venäjää vertaisenaan. Miksi pitäisi? Päämäärät ovat erilaiset. Jos kiina hakee globaalin sheriffin tähteä, niin kaikin mokomin. Venäjälle riittää omansa."
Venäjä ei ole Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa samalla viivalla, koska Venäjän talous on ei ole supervaltatasoa. Venäjä on nykyisellään alueellinen suurvalta. Sillä on kuitenkin huomattavan paljon ydinaseita.Venäjä ei nykyisellään kykene olemaan supervalta, kuten Neuvostoliitto oli (joskin sekin osittain savijaloilla.) Ydinaseillaan Venäjä toki kykenee tuhoamaan Yhdysvallat halutessaan
Kiina on sekä sotilaallisesti että taloudellisesti Yhdysvalloille vertaistason kilpailija. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Kiina aggressiivisesti tavoittelisi Yhdysvaltojen syrjäyttämistä ykköspaikalta.
Venäjän väestö lisäksi vähenee, mikä tarkoittaa, että Venäjän tulevat sukupolvet eivät riitä täyttämään suurvalta-armeijaa.
Amerikkalaiset ovat kuitenkn säätäneet parivuotisen lain:
https://en.wikipedia.org/wiki/Ukraine_Democracy_Defense_Lend-Lease_Act_of_2022
jolla kalustoa voidaan toimittaa ja maksu sovitaan joskus myöhemmin. Asevalmistajat toki saavat rahansa liittovaltiolta heti. Tämä on oikeasti mahdollisuus länsimaille luopua vanhenevasta kalustosta ja ostella tilalle uudenaikaista kkun vastutus on vähäistä.
Kirjoitit: "Venäjän hajoamisen seurauksena syntyvät valtiot eivät olisi etnisiä kansallisvaltioita vaan samanlaisia kuin Latinalaisen Amerikan valtiot, jotka kuuluvat samaan kulttuuripiiriin mutta ovat erillisiä valtioita."
Ovathan muutamat Venäjän federaatioon kuuluvat tasavallat jo pyrkineetkin itsenäistymään, mikä kuitenkaan ei ole vielä onnistunut. Sellaisia ovat ainakin Tšetšenia, Ingušia ja Dagestan. Itsenäistyneinä näistä kaksi ensin mainittua kyllä olisivatkin aika selväpiirteisiä kansallisvaltioita. Ne ovat kuitenkin poikkeus. Monissa muissa Venäjän "tasavalloissahan" se kansallisuus, jonka mukaan ne ovat nimensä saaneet, on jo jäänyt pieneksi vähemmistöksi, ääriesimerkkinä Kiinan rajalla sijaitseva "Juutalaisten autonominen alue", jossa sen nimestä huolimatta asuu tuskin lainkaan juutalaisia.
Lähetä kommentti