Valtamedia esiintyy mielellään julkisuudessa ”vastuullisen
journalismin” edustajana toisin kuin ns. valeuutissivustot, joiden sisältöön lukija
ei voi luottaa. Toisaalta valtamedia itse ei koskaan kerro omasta ideologisesta
vinoutuneisuudestaan eikä mainitse sitä ikävää tosiasiaa, että valtaosa
valeuutisista on lähtöisin valtamedian omista julkaisuista.
Turvapaikanhakijat päiväkoteihin
Joskus vuonna 2016 turvapaikanhakijoita alettiin tuoda
suomalaisiin päiväkoteihin joko vierailulle tai työharjoitteluun. Näin tehtiin esimerkiksi Mikkelissä,
jossa ”kokemukset olivat hyviä”. Sinänsä vilpittömänä tarkoituksena oli tarjota
toimettomille turvapaikanhakijoille mielekästä tekemistä joutilaisuuden
vastapainoksi. Noihin aikoihin valtajulkisuudessa moisessa ei nähty mitään ongelmaa.
Voiman pimeällä puolella joku saattoi toki ihmetellä, mikä ihmeen pakkomielle suvaitsevaisilla
on kärrätä päiväkoteihin ihmisiä, joiden taustoista ei tiedetä mitään.
Äskettäin Oulun kaupunki keskeytti turvapaikanhakijoiden vierailut
päiväkodeissa. Keskeytyksen on tarkoitus olla tilapäinen, mutta yhteys turvapaikanhakijoiden
Oulussa tekemiin seksuaalirikoksiin on jokaiselle ilmiselvä.
Luonnollisesti kaikki eivät pidä vierailujen keskeyttämistä hyvänä
päätöksenä. Koska elämme suvaitsevaisuuden ja poliittisen korrektiuden
kulta-aikaa, Yle otti 30.1.
julkaistuun juttuunsa näkökulman, jonka mukaan vierailujen lopettaminen on suuri
vääryys ja kertoo pimeistä motiiveista.
Todellisuudessa päätöksen takana lienevät vanhemmilta tulleet
kyselyt ja valitukset, mutta tämä ei estänyt jutussa asiantuntijaksi kutsuttua
Mikko Lehtosta tekemästä lennokkaita johtopäätöksiä:
” Halutaan ikään
kuin näyttää päättäväisiltä ja lähettää sellainen viesti, joka saattaa olla
itse asiassa tämän ongelman ratkaisemisen kannalta pikemminkin lisäongelmia
aiheuttava.”
” Rohkenisin jopa sanoa, että tässä ollaan aika
lähellä rasistista tapaa hahmottaa maailmaa.”
Lehtonen myös väittää, että päätös pahentaa Oulussa jo
valmiiksi kiristynyttä ilmapiiriä:
” Jos olisin itse niin sanotun
maahanmuuttajayhteisön jäsen, niin en välttämättä saisi tästä sellaista
viestiä, että niin sanottu kantaväestön kulttuuri haluaisi minut osaksi omaa
kulttuuriaan.”
Lehtonen on Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori,
joten hänen asiantuntemuksensa tässä asiassa on rajallinen, koska päätökseen
liittyy myös muita kuin viestinnällisiä näkökohtia.
En ole myöskään erityisen yllättynyt, että Lehtonen on
70-luvulla toiminut Teiniliiton varapuheenjohtajana ja taistolaisen
Toveri-lehden päätoimittajana vuosina 1980-81. Enkä ole myöskään erityisen yllättynyt
siitä, että Yle kutsuu asiantuntijoiksi entisiä taistolaisia toveriverkon
jäseniä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Yle käyttää asiantuntijana
äärivasemmistolaisia.
Päiväkodin tarkoitus on tarjota lapsille hoitopaikka siksi
ajaksi, kun vanhemmat käyvät töissä. Lapset eivät ole päiväkodissa
näyttelyesineinä, joita esitellään kaukomailta tulleille taustoiltaan
tuntemattomille miehille. Tätä näkökulmaa ei kannata odottaa ainakaan Ylen
sivuille.
Journalistit sanelevat agendan
Journalisti-lehdessä entinen Helsingin Totuuden toimittaja
Maria Pettersson kirjoitti röyhkeältä ja provosoivalta näyttävän kirjoituksen
otsikolla ”Me
päätämme, mistä vaaleissa puhutaan”. Sisältö on kuitenkin otsikkoa
pliisumpi ja koostuu nykyajan valtamedialle tyypillisestä omaan napaan tuijottelusta.
Valtamedian sisällön taso on vuosikaudet heikentynyt, koska
valtamedian bisnesmalli ilmoitusmyynnistä tulevine rahoineen ei enää toimi eikä
uutta ole keksitty tilalle. Jutut ovatkin usein pelkkää klikin kalastelua.
Nykyinen suomalainen valtamedia ei tarjoa riittävästi aineksia maailmankuvan
rakentamiseen eikä valistuneen äänestyspäätöksen tekemiseen.
Kaikesta omakehusta huolimatta luottamus valtamediaan laskee
koko ajan mutta ei vielä ole yhtä alhaisella tasolla kuin esimerkiksi
Yhdysvalloissa. Valistunut kansalainen osaa nykyisin lukea valtamediaa oikein
eli tunnistaa ideologiset vinoumat ja asiat, joita ei saa arvostella, ja asiat,
joita on suotavaa arvostella. Kaikki arvostelu tulee vasemmalta eli esimerkiksi
järkevää taloudenpitoa tukevia puheenvuoroja saa etsiä tosissaan.
Media toki vaikuttaa ja haluaa vaikuttaa äänestystulokseen,
mutta vaikutus ei ole yhtä suurta kuin menneinä aikoina, jolloin ihmisillä ei
ollut internetin tuomia mahdollisuuksia käytössään. Media myös julkaisee asiavirheitä
sisältäviä kirjoituksia siinä toivossa, että valtaosa ihmisistä ei viitsi
tarkistaa väitteiden oikeellisuutta.
Median vaaliagenda näyttää selkeältä. Demareille pelataan
vaalivoittoa ja Keskustalle selkeää tappiota. Sipilä saa mennä ja hänen
tilalleen tulee Antti Rinne. Kokoomuksesta tulee hallituksen kakkospuolue.
Luonnollisesti media toivoo Perussuomalaisten saavan mahdollisimman vähän
ääniä. Jos Perussuomalaisten gallup-luvut nousevat, odotettavissa on mustamaalausta.
Jos ne pysyvät nykytasolla eli noin 10 prosentissa, lisädemonisointia ei
tarvita.
Roskajutun kolme vaihetta
Valtamedian toimittajat alkavat nykyisin olla valtaosaltaan
naisia. Tämä näkyy tavassa, miten toimittajan työn arvosteluun suhtaudutaan. Ylen
toimittaja Päivi Happonen kirjoitti jutun,
jossa hän arvosteli Oulun poliisin tiedotuslinjaa turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajataustaisten
tekemien seksuaalirikosten suhteen. Happosen mielestä poliisi oli tiedottanut rikoksista
liian usein:
”Monen
mielikuvissa Oulusta on tullut pahuuden pesä, jossa turvapaikanhakijat
raiskaavat lapsia minkä ehtivät.”
”Poliisin tiedottaminen on lietsonut pelkoa, kauhua ja vihaa myös muualla kuin Oulussa.”
”Ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat yliedustettuina poliisin tilastoissa seksuaalirikostutkinnoissa. Mutta viime aikoina monelta on hämärtynyt se tosiasia, että suurin osa seksuaalirikosepäillyistä on edelleen kantasuomalaisia.”
”Ylen saamien tietojen mukaan Oulun poliisissa on alettu miettiä, menikö tiedottaminen liian pitkälle.”
”Poliisin tiedottaminen on lietsonut pelkoa, kauhua ja vihaa myös muualla kuin Oulussa.”
”Ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat yliedustettuina poliisin tilastoissa seksuaalirikostutkinnoissa. Mutta viime aikoina monelta on hämärtynyt se tosiasia, että suurin osa seksuaalirikosepäillyistä on edelleen kantasuomalaisia.”
”Ylen saamien tietojen mukaan Oulun poliisissa on alettu miettiä, menikö tiedottaminen liian pitkälle.”
Happonen
ei luonnollisesti mainitse, että Oulun raiskaukset edustivat samanlaista
grooming-rikollisuutta, jota on nähty esimerkiksi Britanniassa. Kyseinen
rikostyyppi rantautui Suomeen syksyn 2015 turvapaikanhakijavyöryn jälkeen.
Oulun
poliisi ja suomalainen valtamedia olivat ennen Junes Lokan paljastuksia
vaienneet tapahtumista. Kun poliisi lopulta oli pakotettu kertomaan asioista,
Happonen väitti poliisin kertoneen asioista väärin.
Jutun
perusteella Happonen närkästyi erityisesti siitä, että poliisi mainitsi tiedotuksessaan
turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajataustaiset. Näin ei poliisin virallisen
linjauksen mukaan saisi tehdä.
Mitä
tulee Oulun poliisin miettimiseen tiedottamisesta, jokaisella
poliisilaitoksella on oma Jari Taposensa, joka priorisoi asiat poliittisen
korrektiuden perusteella. Jos arvata saa, Happosen lähde on luultavasti tässä jutussa esiintynyt henkilö.
Happosen
ihmetykseksi Oulun poliisi kehtasi arvostella juttua. Oulun poliisi teki Ylen
jutusta oikaisupyynnön, mutta siitä ei löytynyt virhettä. Eikä virheitä lähes
pelkästään moralisoivaa besserwisserismiä sisältävästä jutusta voi löytyäkään.
Luonnollisesti
Happonen sai jutustaan negatiivista palautetta myös tavallisilta kansalaisilta.
Joukossa oli myös asiatonta palautetta, mikä tarjosi Happoselle tilaisuuden
uhriutumiseen. Tämän tilaisuuden hän käytti Journalisti-lehdessä.
Oulun poliisin toimintaan hän kutsui modernin naistoimittajan tapaan
maalitukseksi.
Valtamediajournalismi
noudattaa Happosen kaltaisten toimittajien kohdalla kaavaa, jossa ensin
kirjoitetaan trollausta lähentelevä roskajuttu, sitten saadaan negatiivista
palautetta ja lopuksi toimittaja uhriutuu, kun hän on joutunut maalituksen
kohteeksi. Jälkiruuaksi vaaditaan puuttumista verkon vihapuheeseen, koska se
rajoittaa toimittajan sananvapautta.
8 kommenttia:
On hyvin jännittävää seurata eri medioiden toimituskuntien reagointia muuttuvaan informaatiokenttään. Minun nähdäkseni sosiaalisen median luoma paine on saanut ainakin Iltalehden ja MTV3:n uutistoimitukset reivaamaan linjaansa lähemmäs tiedonvälitystä. Ja siis kauemmas röyhkeästä mielipidevaikuttamisesta. Tämä kehitys on mielestäni positiivista.
Sen sijaan on suorastaan masentavaa, että kaikilta suomalaisilta rahoituksensa saava Yle kulkee hävyttömän mielipidevaikuttamisen johtotähtenä. Eikä maan suurin yksityinen uutistalo eli Erkkomedia eroa siitä juurikaan edukseen, joskin Ilta-Sanomien sivuilla on joskus häivähdys tiedonvälitystäkin.
Kappas vaan. Uutisten seuraaminen hidastuu merkittävästi, koska ensin on selvitettävä haastateltujen ja käytettyjen asiantuntijoiden tausta.
Ylellä täytyy olla kortisto taistolaisista ja muista vihervasemmistolaisista asiantuntijoista, koska se ei vahingossakaan käytä asiantuntijoina järkeviä suomalaisia.
Hyviä nää sun kirjoitukset taustoituksineen. Erityisesti tuo Mikko Lehtosen paljastuminen taistolaiseksi auttoi ymmärtämään hänen houreisia kommentteja.
Kaiken kaikkiaan hyvin tiivistetty Vasaralta ja erityisesti tuo kirjoituksen viimeinen kappale kertoo valtamedian nykyisin hyväksi havaitsemasta toimintamallista. Toisin sanoen ruikutetaan että ”toi löi ekaks takaisin”.
Tuohon ”asiantuntija” Lehtosen lauseeseen:
”Jos olisin itse niin sanotun maahanmuuttajayhteisön jäsen, niin en välttämättä saisi tästä sellaista viestiä, että niin sanottu kantaväestön kulttuuri haluaisi minut osaksi omaa kulttuuriaan”.
voi kyllä esittää kysymyksen:
Miksi ihmeessä meidän tulisi haluta itsellemme täysin vieraat, vahingolliset ja vaarallisetkin vaikutteet osaksi omaa kulttuuriamme? Ja missä vaiheessa siitä tuli tavoiteltava itseisarvo? Kuka sen sellaiseksi määritteli? Millä oikeudella?
professori: " Iltalehden ja MTV3:n uutistoimitukset reivaamaan linjaansa lähemmäs tiedonvälitystä. Ja siis kauemmas röyhkeästä mielipidevaikuttamisesta."
Nähtäväksi jää, tuleeko tästä linjanmuutoksesta pysyvä. Trump- ja ilmastouutisointiin linjanmuutos tuskin vaikuttaa. Suomessa on useita toimittajia, jotka elävät kopioimalla Trump-uutisia amerikkalaisesta valtamediasta.
pauli vahtera: "Uutisten seuraaminen hidastuu merkittävästi, koska ensin on selvitettävä haastateltujen ja käytettyjen asiantuntijoiden tausta."
Ehdottomasti pitää selvittää, jotta ei tule huijatuksi. Tosin selvittminen vie aikaa. Osan tausta on toki tiedossa ja rehellisimmät kuten Vesa Puuronen kertovat sen itse suoraan.
KT: " auttoi ymmärtämään hänen houreisia kommentteja."
Yllättävän moni 70-luvun laitavasemmistolainen on löytänyt uuden ideologian monikulttuurisuuden edistämisestä.
Yrjö: "Miksi ihmeessä meidän tulisi haluta itsellemme täysin vieraat, vahingolliset ja vaarallisetkin vaikutteet osaksi omaa kulttuuriamme?"
Joo muttaku se on väistämätöntä. Ja onhan se väistämätöntä, jos massamaahanmuutto Lähi-idästä ja Afrikasta on itseisarvo. Kulttuurivaikutteet liikkuvat moniin suuntiin.
Lehtosen pohdinta oli paljonpuhuva:
jos hän olisi ns. maahanmuuttoyhteisön jäsen, hän ei ehkä kokisi vieraanvaraisuuden tunnetta.
Jos, niin sanottu ja ehkä.
Lehtoselle ei siis tule minkäänlaista ajatuksenpoikasta tällaisesta realistisesta tilanteesta:
hän olisi suomalaisen maahanmuuttajayhteisön jäsen jossain maassa,
jonka kulttuuri eroaa totaalisesti omastamme, mutta
jossa hänen kanssasuomalaiset maahanmuuttajatoverinsa alkaisivat tieten tahtoen käyttäytyä tavalla, joka rikkoo räikeästi paikallisia moraali- ja oikeuskäytäntöjä vastaan?
Aivan varmasti tulee ja on päällä koko ajan! En hetkeäkään usko, että Lehtonen kuvittelisi voivansa nauttia kuvatussa tilanteessa enää kantaväestön vieraanvaraisuudesta ja hyväksynnästä, vaikka ei olisi itse syyllistynyt mihinkään.
Lehtosen mielestä meidän suomalaisten on silti alistuttava tähän omassa maassamme.
En keksi tähän parempaa selitystä kuin sen, että taistolaisena Lehtonen toivoi Neuvostoliiton valloittavan Suomen, jolloin hänet nostettaisiin Neuvosto-Suomen johtajistoon.
Lehtonen ei ymmärrä, että kyseisessä tilanteessa hänet ja kaltaisensa oltaisiin teloitettu ensimmäisinä epäluotettavina aineksina. Vasta sitten olisi tullut kansallismielisten soramonttuvuoro, ja Neuvosto-Suomen johtajiksi olisi lopulta nostettu kommunisteiksi kääntyneitä liberaaleja (mukaanlukien Kepu).
Nähdäkseni Lehtonen tuntee edelleen syövyttävää katkeruutta siitä, että häneltä vietiin pois hänen rakas Neuvostoliittonsa, ja se oireilee nyt tässä vaiheessa tällä tavalla?
Mielestäni tässä sopassa on kolme kulttuuria mukana: maahanmuuttajien kulttuuri, sosialistien haluama kulttuuri ja perinteinen suomalainen kulttuuri.
Tässä on käynyt niin, että suomalaisia yritetään kotouttaa uuteen tekaistuun kulttuuriin, jota monikulttuurisuudeksi kutsutaan, ja vieraannuttaa perinteisestä suomalaisuudesta.
Vokissa ei ole pakko osallistua kotouttamiseen, jos ei halua. He saavat pitää kulttuurinsa. Suomalaiselta odotetaan kotoutumista uuteen (epä)normaaliin.
Kun sosialisti sanoo, ulkomaalaisen kotouttaminen on epäonnistunut, hän tarkoittaa, että suomalaiset eivät ole vielä kotoutuneet hänen haluamaansa "uuteen normaaliin". Siinä uudessa kulttuurissa lähes kaikki käännetään nurinpäin. Ihmisten kunniana on häpeälliset asiat.
Lähtökohtaisesti siinä uusi on arvokkaampaa kuin vanha. Menneisyys ja tulevaisuus ovat arvottomia. Nykyhetki on kaikki kaikessa. Eletään tunteilla, vaistoilla ja reflekseillä, joita laatusertifioitu valtamedia ohjailee järjestelmäpuolueen kontrollissa.
Z. Topelius, 1890. "Aikalaisten silmissä niin ääretön taka-askel kuin isoviha osoittautui, sata vuotta jälkeenpäin, edistysaskeleksi kansan itsetajunnan kehittymisen kannalta. Kansalla, joka on kokenut sellaisia kohtaloita, ei ole oikeutta antautua epätoivoon tulevaisuudestaan. Se voidaan lyödä maahan, mutta se nousee jälleen. Se ei v o i kuolla, ennenkuin se on kadottanut oman itsensä."
Isovihan jälkeen toinen vastaava oli varmasti talvisota. Nyt on jo kolmatta sukupolvea, joka ei ole nähnyt näitä vaikeita, kansaa yhdistäviä aikoja ja kansan itsetajuntaa yritetään murentaa määrätietoisesti.
Helpot ajat on tuottanut heikkoja miehiä.
Löylyniemi: "Tässä on käynyt niin, että suomalaisia yritetään kotouttaa uuteen tekaistuun kulttuuriin, jota monikulttuurisuudeksi kutsutaan, ja vieraannuttaa perinteisestä suomalaisuudesta."
Tässä ollaan aika lailla ytimessä. Kun luet esimerkiksi akateemisen yhteiskunnallisesti suuntautuneen vasemmiston politiikasta.fi -sivustoa, siellä kammoksutaan sellaisia asioita kuin "valkoisen Suomen perintö", joka yritetään selittää fasismiksi fasismin määritelmää laajentamalla. Historiantutkija Oula Silvennoinen on kunnostautunut tässä toiminnassa.
Korvikkeeksi perinteelliselle kansalliseen selviytymiseen perustustuvalle isänmaallisuudelle vasemmisto haluaa tuoda hyvinvointivaltion, monikulttuurin ja EU:n.
Perinteinen isänmaallisuus on toistaiseksi selviytynyt melko hyvin, vaikka sitä julkisuudessa jatkuvasti parjataan.
Yle puolestaan harjoittaa mielipidemuokkausta, jota esim. Päivi Happosen artikkeli edustaa. Mielipidemuokkauksessa tavoiteltavan yhteiskuntautopian kannalta ikävää tietoa pyritään pimittämään ja myönteistä tietoa puolestaan korostamaan. Tämä muistuttaa klassista kommunistista propagandaa.
Lähetä kommentti