London Bridgen
terrori-isku tapahtui hieman liian pian Manchesterin iskun jälkeen.
Tämän voi päätellä siitä, että Manchesterissä terrori-iskua
ennen konsertoinut Ariana Grande ei ehtinyt esiintyä
rakkaudentäyteisessä One Love Manchester
-hyväntekeväisyyskonsertissa, ennen kuin Allahin soturit iskivät
uudelleen.
Vähättelyä
Terrori-iskun
jälkeen voi reagoida monella tavalla. Voi vähätellä terrori-iskua
toteamalla, että on todennäköisempää kuolla päälle kaatuvien
huonekalujen alle kuin islamilaisen terrorin uhrina. Amerikkalainen
teoreettinen fyysikko Lawrence Krauss totesi
terrorin todennäköisyydestä:
”Yhdysvalloissa on
todennäköisempää kuolla jääkaapin alle.”
Tuo lause on pelkkää
suunsoittoa. Islamilainen terrori on tappanut Yhdysvalloissa yli 3000
ihmistä tällä vuosisadalla. Ei ole mitään todisteita, että
kaatuilevat jääkaapit olisivat pystyneet samaan. Toiseksi
jääkaapit eivät kaadu ihmisten päälle tarkoituksella.
Islamilainen terroristi taas tappaa tarkoituksella ja mahdollisimman
paljon ennen päätymistään 72 neitsyen seuraan.
Erityisesti
vasemmistolaisen intelligentsian edustajat pyrkivät yllä kuvatun
kaltaisilla vertauksilla mitätöimään radikaalin islamin uhkaa
demokraattisille yhteiskunnille. Lontoon muslimipormestari Sadiq Khan
sanoi myös, että terrori-iskut ovat olennainen osa
suurkaupunkielämää.
Vähättelyyn
sisältyy oletus, että tietty määrä terrori-iskuissa kuolleita on
hinta, jonka maksamme ”avoimesta yhteiskunnasta”. Kukaan ei vielä
toistaiseksi ole kertonut, kuinka monta uhria tarvitaan, jotta hinta
tulee maksetuksi.
On myös niitä,
joiden mielestä valtamedian tulisi vähentää raportointia
terrori-iskuista, jotta terroristit eivät saisi kaipaamaansa
huomiota. Vasemmistolainen Guardian väittää artikkelissaan, että
median
raportointi lisää väkivaltaa. Kolumbialaisessa Medellinin
yliopistossa toimiva talouden ja rahoituksen tutkija Michael Jetter
väittää:
”Terroriorganisaatiot
saavat valtavasti mediahuomiota… Tiedämme, että terroristit
tarvitsevat mediahuomiota sanomansa levittämiseen, pelon
herättämiseen ja kannattajien rekrytointiin.”
Jetter siteeraa
tutkimustaan ja tulkitsee, että mediahuomio rohkaisee terrorismia.
Hänen mielestään tulisi miettiä sensaatiohakuisen
terroriraportoinnin tarpeellisuutta ja lopettaa ilmaisen mediatilan
jakaminen terroristeille.
Mitä jos
tunnustettaisiin tosiasiat?
Ongelmaa voidaan
vähätellä, hyväksyä sen aiheuttamat ihmishenkien menetykset ja
teeskennellä, että ongelma ei ole erityisen suuri ja pahenee vain,
mitä enemmän siitä puhutaan. Voidaan myös kuvitella, että
ongelma ratkeaa, jos annetaan turvallisuusviranomaisille lisää
resursseja.
Britannian
tapauksessa tarvittavien lisäresurssien määrä on käsittämättömän
suuri, jos ajatellaan, että maassa arvioidaan olevan noin 23 000
potentiaalista jihadistia. Lontoon viimeisimmän iskun perusteella
voi häpeämättä todeta, että Lontoon poliisi on erittäin
tehokas. Kolme
terroristia oli tapettu kahdeksan minuuttia ensimmäisen
hälytyssoiton jälkeen. Tästä huolimatta voi todeta, että
poliisien resurssien lisäys ei ole ratkaisu, koska potentiaalisia
terroristeja on paljon.
Islamilaiset
terroristit ovat muslimeja. Jos maassa asuu niin paljon muslimeja
kuin Britanniassa nykyisin, uhka on väistämättä olemassa. Suuri
muslimiväestö on rakentunut vuosikymmenten kuluessa. Viimeisin
suuri maahanmuuttoryntäys tapahtui Tony Blairin hallituskaudella,
jolloin maahan tuli
yli kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa enemmän kuin odotettiin.
Lisäksi on selkeitä todisteita, että massamaahanmuutto oli
tarkoituksellista ja sillä pyrittiin lisäämään ”etnistä
monimuotoisuutta”. Lisäksi Britannia on sallinut islamilaisten
sharia-tuomioistuimien toiminnan ja jopa rohkaissut sitä.
Britannian tapauksessa välttyminen muslimien massamuutolta ei ole
enää mahdollista, koska se on jo tapahtunut. Sen sijaan Puolan,
Tshekin, Slovakian ja Unkarin kaltaisille valtioille muslimien
massamaahanmuuton estäminen on parasta terrorismin torjuntaa.
Suomenkin kohdalla voidaan sanoa, että on jo liian myöhäistä.
Tosin muslimien massamaahanmuuton vähentäminen ja jopa lopettaminen
kannattaa ilman muuta ja vähentää tulevia ongelmia.
Britannia on tehnyt
muslimien maahanmuuton suhteen lähes kaiken väärin. Se on jo
vuosikymmenten ajan toiminut radikaalien islamistien turvasatamana.
”Londonistan” ei ole pelkkä pilkkanimi vaan valitettavasti myös
totta.
Lisäksi
brittihallitus toisensa perään on puhunut kauniita sanoja islamista
ja mielistellyt muslimijärjestöjä, jotka tosiasiassa ovat
Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä. Samaan aikaan islamin
aiheuttamiin ongelmiin reagoineita kantaväestön edustajia on
demonisoitu ja he ovat joutuneet viranomaisvainon kohteeksi. Hyvänä
esimerkkinä tällaisesta on EDL:n perustaja Tommy Robinson.
Huonommin kävi Kevin Crehanille, joka jätti pekonivoileipiä
moskeijan ulkopuolelle. Hänet tuomittiin ”rasistisesta
hyökkäyksestä” vuoden vankeustuomioon. Crehan
kuoli suorittaessaan tuomiotaan.
Nykyinen
pääministeri Theresa May ei ole islamin suhteen lainkaan
edeltäjiään parempi. London Bridgen iskun jälkeen May esiintyi
tiukkana ja sanoi
terroristien ideologian olevan islamin ja totuuden vääristelyä.
Edelleenkään yksikään länsimainen poliittinen johtaja ei ole
myöntänyt, että islamilainen terrorismi on olennainen osa islamia
ja yksi sen menestyksen avaintekijöistä aina uskonnon
perustamisesta lähtien. Terrori on yksi keino, jolla edistetään
lopullista tavoitetta eli koko maailman alistamista islamilaisen
vallan alle. On myös niitä, jotka eivät itse osallistu
terrori-iskuihin mutta jotka omilla toimillaan muuten pyrkivät
edistämään islamilaisen sharia-lain voimaantuloa läntisessä
maailmassa.
Pääministeri Mayn
pääasiallinen terrorisminvastainen toimi London Bridgen
jälkimainingeissa ei kuitenkaan liity islamilaisen ääriliikehdinnän
tukahduttamiseen vaan internetin
valvontaan. May sanoi:
”Emme voi sallia
tälle ideologialle turvallista tilaa kasvaa, mutta juuri tämän
internet ja sen pohjalta palveluja tarjoavat suuret yritykset
muodostavat. Meidän on työskenneltävä muiden demokraattisten
hallintojen kanssa, jotta saamme aikaiseksi kansainvälisen
sopimuksen, jolla säännellään kyberavaruutta ja estetään
ekstremistien ja terroristien toiminta.”
Toimenpiteet
löytyvät jo ennestään konservatiivien vaaliohjelmasta ja
muistuttavat niitä samoja sensuuritoimia, joita Angela Merkelin
hallitus jo toteuttaa Saksassa. Tarkoituksena on poistaa
lainvastainen sisältö pakottamalla internet-yhtiöt poistamaan
sellainen sakon uhalla. Valistunut lukija osaa päätellä tästä,
että Mayn toimenpiteet tuskin vähentäisivät merkittävästi
islamilaista radikalismia mutta sen sijaan uhkaisivat niitä, joiden
mielestä islamilaisen radikalismin vähentämiseksi pitäisi tehdä
jotakin ja sanovat tämän ääneen.
Mitä sitten pitäisi
tehdä?
On olemassa joukko
toimia, joihin hallitus voisi ryhtyä kuten radikaalien moskeijoiden
sulkeminen, terroristilistalla olevien ja palaavien
vierastaistelijoiden internointi, radikaalien vihasaarnaajien
karkotus ja niin edelleen. Aiemmin muslimien grooming-jengejä
tutkinut Anne Marie Waters julkaisi
toimenpidelistan Theresa Maylle. Yhdessäkään kohdassa ei
mainittu internetin saattamista valtion kontrolliin.
Tämä lista ei
kuitenkaan koskaan toteudu ja osa syistä on jo kerrottu Watersin
kirjoituksessa. Yksi Blairin hallituksen aikaansaannoksista oli
ihmisoikeuslaki eli Human
Rights Act, joka on tehnyt puuttumisesta radikaaliin islamiin
erittäin vaikeaa. Edes pahimpia terroristeja ei saada karkotettua
ilman pitkää ja kallista oikeusprosessia.
Länsimaissa
ihmisoikeudet ovat käytännössä korvanneet kansalaisoikeudet.
Kansalaisuus on suurelta osin menettänyt merkitystään ja monessa
asiassa kuka tahansa, joka on astunut Britannian tai jonkun muun
länsimaan maaperälle omaa samat tai jopa suuremmat ihmisoikeudet
kuin maan kansalainen.
Käytännössä
ihmisoikeudet tarjoavat ihmisoikeuslakimiesten armeijalle hyvän
toimeentulon veronmaksajan kustannuksella. Mitä enemmän vihaat
länsimaita ja puhut vääräuskoisten tappamisesta, sitä enemmän
sinulla on ihmisoikeuksien puolustajia tukenasi. Jos taas arvostelet
islamia tai asetat pekonivoileipiä moskeijan eteen, joudut
syytteeseen eikä kukaan ihmisoikeusaktivisti tue sinua. Tämä ei
ehkä ollut alkuperäinen tarkoitus, mutta se on kuitenkin
lopputulos. Eli mitä suurempaa roistoa ihmisoikeuslakimies
puolustaa, sitä enemmän rahaa, mainetta ja kunniaa hän saa.
Toiseksi
Persianlahden rikkailla arabimailla on paljon sijoituksia
Britanniassa. Lisäksi Saudi-Arabia ostaa paljon brittiläisen
aseteollisuuden tuotteita. Jos Theresa May ryhtyisi voimakkaisiin
radikaalin islamin kitkemistoimiin, liiketoimet Saudi-Arabian
kaltaisten valtioiden kanssa voisivat vaikeutua.
Kolmanneksi
länsimaiden poliittisilla johtajilla on tarve miellyttää ja hyvät
retoriset kyvyt, joilla musta selitetään valkoiseksi, ongelmat
haasteiksi ja epäonnistumiset menestystarinoiksi. Vastaavasti heiltä
puuttuu selkärankaa ratkaista oikeasti vaikeita yhteiskunnallisia
ongelmia kuten islamilaista terrorismia tai muslimiväestön heikkoa
integroitumista yhteiskuntaan. Siksi terrorismi jatkuu. Voi olla,
että se välillä hiljenee, mutta on varmaa, että brittiläisiä
kuolee vielä jatkossakin islamilaisen terrorin uhreina.
Seuraavissa
vaaleissa vastakkain ovat konservatiivien May ja Työväenpuolueen
Jeremy Corbyn. Jälkimmäinen on tunnettu Israelin vastustaja ja
muslimien sekä menneisyydessä myös IRA:n hyvä kaveri.
Viimeisimmissä gallupeissa Corbyn on kirinyt Mayn etumatkan melkein
umpeen. Briteillä on siis vain huonoja vaihtoehtoja tulevissa
vaaleissa varsinkin, kun itsenäisyyspuolue UKIP on Brexitin jälkeen
ollut henkitoreissaan.
Mikäli terrorismi
pahenee, jossain vaiheessa brittiläisen kantaväestön keskuudessa
voi syntyä puolisotilaallisia järjestöjä samalla tavalla kuin
protestanttien keskuudessa syntyi aikanaan IRA:n terrorismin
pahimpina vuosina. Jos ja kun tämä tapahtuu, tilanne on luultavasti
vielä paljon nykyistä huonompi.
6 kommenttia:
Tähän Vasaran erinomaiseen kirjoitukseen ei ole oikeastaan muuta lisättävää kuin se, että joku poliittisen poliisin jätkä katselee samaa kirjoitusta, miettii että kuka tuo Vasara on ja kuinka hänet voitaisiin saada vastuuseen faktojen käyttämisestä väärässä poliitisessa mielessä.
Toisen huomion voin vielä heittää:
”Lontoon muslimipormestari Sadiq Khan sanoi myös, että terrori-iskut ovat olennainen osa suurkaupunkielämää.”
Minä asun pienessä maalaiskylässä jossa ei ole etnisesti ja uskonnollisesti edistyksellistä vähemmistöä. Meillä ei tarvitse pelätä terrori-iskuja. Ne eivät ole olennainen osa maalaiselämää.
Yrjö: "Minä asun pienessä maalaiskylässä jossa ei ole etnisesti ja uskonnollisesti edistyksellistä vähemmistöä. Meillä ei tarvitse pelätä terrori-iskuja. Ne eivät ole olennainen osa maalaiselämää."
Ruotsin esimerkin perusteella tuollainen turvallinen maalaiselämä kestää vain vähän aikaa, jos etnisesti tai uskonnollisesti edistyksellisen väestön annetaan vapaasti tulla maahan. Ruotsissa myös pienet paikkakunnat ovat saaneet maistaa monikulttuuria.
Jossain vaiheessa pakopaikat loppuvat.
”Lontoon muslimipormestari Sadiq Khan sanoi myös, että terrori-iskut ovat olennainen osa suurkaupunkielämää.”
Mitäköhän mieltä maailman suurimman kaupungin pormestari Yuriko Koike olisi tuosta...
Ennen ei Lontookaan ollut turvaton, mutta silloin se olikin ummehtuneen länsimaalainen.
Kirjoitus on muuten uskottava, mutta minun on erittäin vaikea uskoa minkäänlaiseen organisoituun vastarintaan, koska tilanne etenee hiljaa hivuttamalla, ei kerta rysäyksinä. Seuraava sukupolvi on sitä paitsi jo niin marinoitu monikulttuurisessa ideologiassa ja rasisminvastaisuudessa pienestä pitäen, että suurin osa tulevista ikäluokista selkäydinreaktionaan vastustaa mitä vain, mitä pääkirjoitukset keksivät demonisoida. Tämän kehityksen suhteen Orwellin visiot näyttävät osuvan täysin kohdilleen. Vaikka sinänsä tilanne on jossankin määrin masentava, pitää kuitenkin antaa tunnustus heille, ketkä tätä kehitystä eteenpäin ohjaavat. En osaa arvailla, onko kyseessä muutama pieni klikki, jotka sysäävät tapahtumia liikkeelle vai onko tämä itse itseään ruokkiva noidankehä, mutta joka tapauksessa näiden voimien pysäyttäminen alkaa tuntua lähes mahdottomalta.
Aktiivisen vastarinnan mahdottomuudesta Brexit-äänestys on hyvä esimerkki, jo äänestystä seuraavana päivänä moni äänestäjä katui tekoaan, mitä tapahtuisikaan, jos tulisi joku pieni yhteenotto ja perinteinen media alkaisi siitä uutisoimaan kansalle? Englannissa toisaalta perinteet ovat pitkät ja erilaiset kuin monessa muussa maassa, joten siellä ehkä vielä pienen pieni teoreettinen mahdollisuus tällaiseen on, mutta esimerkiksi Ruotsissa ei liene mitään toivoa/pelkoa aktiivisesta vastarinnasta. Koko käsite kuulostaa suoraan sanottuna enemmän pikkupoikien fantasialta varsinkin jos sen suhteuttaa nykyiseen valtavirran tarinankerrontaan, jossa nykykehitys on vain osa luonnollista jatkumoa ja kehitystä kohti rajatonta ja yhteistä maailmaa.
"...on erittäin vaikea uskoa minkäänlaiseen organisoituun vastarintaan."
Sellaista ei varmasti synny lähitulevaisuudessa paitsi, jos tilanne eskaloituu nykyisestä ja islamilaiset terrori-iskut vielä tästä yleistyvät ja muuttuvat raaemmiksi.
Minulla oli vastarinnan suhteen mielessä Pohjois-Irlannin protestanttien puolisotilaalliset ryhmittymät. Nämä ryhmät onnistuivat tappamaan ihmisiä ja usein täysin viattomia, mutta niiden rooli ei ollut merkittävä IRA:n terrorismin lopettamisessa. Brittihallitus solutti IRA:n ja tuhosi sen taistelukyvyn. Blairin ei olisi edes tarvinnut tehdä Pitkäperjantain rauhansopimustaan mutta teki, koska Blair nykypoliitikkojen tavoin rakasti poseeraamista.
Puolisotilaallisten ryhmien heikkous on tiedustelu, minkä takia uhrit valikoituvat sattumanvaraisesti eivätkä ole niitä kaikkein vaarallisimpia. On myös luultavaa, että juuri tälä hetkellä mikä tahansa yritys solutettaisiin välittömästi ja samalla hajotettaisiin.
Jos nykyhallinto toimisi kuten Thatcherin hallitus aikanaan, islamilaisen terrorismin taustaideologiaan suhtauduttaisiin aivan toisella tavalla. Muslimijärjestöjen johtomiehet olisivat terroristien poliittista siipeä ja heidän kasvonsa peitettäisiin, kun he esittävät televisiossa lausuntojaan. IRA-aikana Gerry Adams ei saanut esiintyä televisiossa, vaikka hän oli parlamentin jäsen.
Jos tahtoa löytyisi, brittihallitus pystyisi kyllä kukistamaan islamilaisen terrorin. Se vain ei onnistu, jos poliittinen ja virkamieskoneisto on "marinoitu poliittisessa korrektiudessa". Viranomaiset eivät tehneet vuosiin mitään grooming-jengien pysäyttämiseksi. Sama luultavasti vaivaa myös turvallisuusviranomaisia. Ruohonjuuritasolla on ammattilaisia mutta johto on täynnä taposia ja huhteloita. Human Rights Act vaikuttaa osaltaan ja May on jo uhonnut kumoavansa sen. Teot tosin loistavat poissaolollaan.
Islamistiseen terroritekoon syyllistyy muslimi, joko jonkun imaamin tai vastaavan yllyttämänä tai ihan vaan koraania luettuaan.
Molemmissa tapauksissa tekijä uskoo pääsevänsä paratiisiin ja saavansa ne 72 neitsyttä käyttöönsä.
Eli jokin käsittämätön seksuaalinen himo on motiivi teolle.
Miksi arvuutellaan terroristien motiivia kun se on tiedossa.
Puhutaan jostain syrjäytymisestä ja radikalisoitumisesta.
Jos koraani tai imaamit eivät mainitsisi paratiisista tai neitsyistä sanaakaan tuskin olisi itsemurhapommittajiakaan. Kaikki muslimit eivät ns. radikalisoidu, mutta riittävän moni, miksei ongelman juuria tunnusteta, eli islamin opin lakiemme, ihmisoikeuksien, sananvapauden, tasa-arvon, sivistyksen ja jopa terveen järjen vastaisia kehotuksia ja määräyksiä.
Lähetä kommentti