Avoimen yhteiskunnan hinta

Kun Rahmat Akilov -niminen mies ajoi kuorma-autolla väkijoukkoon ja surmasi mm. 11-vuotiaan Ebba Åkerlundin, Ruotsin entinen pääministeri Fredrik Reinfeldt kertoi Ebban kuolemasta seuraavaa:

”Se kertoo hinnan, joka avoimesta yhteiskunnasta maksetaan, ja aikamme uskonnolliseen ekstremismiin liittyvistä riskeistä.”

Tänään Manchesterin terrori-iskun jälkeen ulkoministeri Timo Soini puhui myös avoimesta yhteiskunnasta:

”Avoimen yhteiskunnan yksi haavoittuvuustekijä on, että kun meillä on demokratia, jossa ei ole totalitarismia, eikä kaiken kattavaa kontrollia ja rajat pystyy ylittämään kohtuullisella vaivalla, niin näiden täydellinen estäminen ei vain ole mahdollista.”

Molempien kohdalla kyse oli poliitikoille tyypillisestä paskapuheesta, jonka ei ole tarkoituskaan sanoa yhtään mitään. Poliitikkojen lausunnot terrori-iskun jälkeen ovat pelkkää kuuman ilman puhaltelua, korulauseita, joista ei seuraa mitään todellista.

Se, mitä puhujat tarkoittavat avoimella yhteiskunnalla, jää myös epäselväksi. Reinfeldt sentään sanoi, että Ebban kuolemalla maksettiin hintaa avoimesta yhteiskunnasta, mikä se sitten onkaan. Soini taas ei sanonut oikeastaan mitään.

Kuinka monta kuollutta lasta avoin yhteiskunta maksaa?

Breitbartin sivuilla väitetään, että Euroopassa (ml. Venäjä) yritetään terrori-iskua joka yhdeksäs päivä. Läheskään aina terroristi ei onnistu tavoitteissaan toisin kuin eilen illalla, kun Salman Abedi -niminen 23-vuotias Libyasta kotoisin oleva Britannian kansalainen räjäytti itsensä Manchester Arenan lämpiössä ja surmasi 22 ihmistä.

Vuoden 2017 aikana terrori-iskuissa on kuollut 45 ihmistä ja satoja on loukkaantunut. Tekijät ovat olleet enimmäkseen islamilaisia terroristejä. Ainoa tunnettu tapaus, joka ei ollut yhteydessä islamilaiseen jihadismiin oli hyökkäys Borussia Dortmundin pelaajia kuljettaneeseen bussiin. Siinä tavoitteena oli rahastaa osakkeiden myynnillä.

Brittien turvallisuuspalvelut pitävät silmällä 3500 mahdollista terrorismiepäiltyä. Samanaikaisesti väkiluvultaan huomattavasti pienemmässä Belgiassa pidetään silmällä 18 000 potentiaalista jihadistia.

Löysät puheet avoimesta yhteiskunnasta eivät kerro, miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty. Tässä yhteydessä on selvää, että Euroopan valtioiden poliittiset johtajat viimeisen reilu 20 vuoden ajalta ovat suurelta osin vastuussa nykytilanteesta. Heidän johdollaan maanosaamme on muuttanut miljoonia maahanmuuttajia suurelta osin islamilaisista maista.

Britannian entinen pääministeri Tony Blair on omalta osaltaan vastuussa tapahtuneesta. Hänen kaudellaan Britanniaan muutti yli 2 miljoonaa maahanmuuttajaa enemmän, kuin hallitus ennakoi. Nykyisen pääministeri Theresa Mayn edeltäjä David Cameron vei britit mukaan Libyan ”hallinnonvaihtoon”, jossa diktaattori Muammar Gaddafi syrjäytettiin. Tämän jälkeen jihadistinen liikehdintä on Libyassa kiihtynyt eikä maa ole vieläkään vakaa. Nykyisin ei-valtiollisten järjestöjen alukset käyvät päivittäin poimimassa tuhansia siirtolaisia Libyan rannikolta Eurooppaan turvapaikanhakijoiksi eikä yksikään poliittinen johtaja tee asialle yhtään mitään.

Syksyllä 2015 Saksan liittokansleri kutsui syyrialaiset maahansa, minkä seurauksena miljoonat laittomat siirtolaiset valuivat Saksaan ja muihin Euroopan maihin. Siirtolaisten mukana tuli Islamilaisen valtion taistelijoita, jotka toteuttivat Pariisin terrori-iskut marraskuussa 2015. Läheskään kaikki tulijat eivät olleet syyrialaisia.

Millaisia johtopäätöksiä poliittisten johtajien käytöksestä voi vetää? Ainakaan omien kansalaisten suojelu ei kuulu eurooppalaisten johtajien ykkösprioriteetteihin. ”Avoin yhteiskunta” ei ilmeisesti mahdollista päättäväisiä toimia siirtolaisvirtojen hillitsemiseksi ja maahanmuuton järkeistämiseksi. Myös rajavalvonnan järjestäminen on osoittautunut ylivoimaiseksi tehtäväksi EU:n rajavalvontavirasto Frontexille.

Fredrik Reinfeldtilta voisi kysyä, kuinka monta kuollutta 11-vuotiasta tyttöä avoin yhteiskunta maksaa. Timo Soini puolestaan voisi kertoa, onko ”avoimen yhteiskunnan” ja totalitarismin välissä kenties sellaista vaihtoehtoa, jossa kuka tahansa muslimi ei voisi vapaasti kävellä rajan yli ja saada valtiolta täyden ylöspidon.

Tekopyhyyttä, mekaanisia lausuntoja ja sensuuria

Suomen pääministeri Juha Sipilän twiittauksia eri terrori-iskujen jälkeen on koottu tähän kuvaan. Ne ovat niin paljon toistensa kaltaisia, että ne vaikuttavat tietokoneohjelman laatimilta. Lausuntojen perusteella Juha Sipilä on joka kerta ollut järkyttynyt. Teot loistavat poissaolollaan, koska Suomi edelleen ottaa vastaan EU:n kiintiöimiä turvapaikanhakijoita toisin kuin niistä kokonaan kieltäytyneet Unkari ja Puola.

Hurskastelu ihmisoikeuksilla ja ”eurooppalaisilla arvoilla” ei ole loppunut, vaikka juuri nämä kaksi asiaa ovat omalta osaltaan vaikuttaneet siirtolaisvirtojen kasvuun. Eurooppaan on helppo päästä ja oikeanlainen tarina takaa elatuksen loppuiäksi. Epäluuloinen voisi sanoa, että Euroopan johtajat tuhoavat eurooppalaiset kansallisvaltiot tahallaan uuden ylikansallisen supervaltion tieltä.

Tämän taas voi päätellä tavasta, miten valtiot kohtelevat niitä, jotka vastustavat muslimien massamaahanmuuttoa Eurooppaan. Poliitikot ovat enemmän huolissaan tavallisten kansalaisten kirjoituksista sosiaalisessa mediassa kuin muslimien massamaahanmuuton mukana tulevista turvallisuusuhista.

Liittokansleri Angela Merkel keskusteli syyskuussa 2015 Facebookin perustaja Mark Zuckerbergin kanssa siitä, miten Facebook pystyisi poistamaan sivustoltaan rasistisia ja ksenofobisia kommentteja. Zuckerberg suhtautui pyyntöön myönteisesti ja sanoi, että sen eteen pitää tehdä töitä.

Noin vuosi sitten, toukokuussa 2016 sosiaalisen median jätit Facebook, Twitter, Youtube ja Microsoft ilmoittivat yhdessä Euroopan komission kanssa sitoutuvansa poistamaan palveluistaan ”laittoman vihapuheen”. Samalla ne sitoutuivat edistämään Euroopan Unionin hyväksymiä ”riippumattomia vastanarratiiveja”. Yhtiöt siis suostuivat sekä sensuuriin että EU:n kannalta myönteisen propagandan levittämiseen.

Saksassa lisäksi tehtiin viime maaliskuussa lakialoite, jossa sosiaalisen median jätit voisivat saada jopa 50 miljoonan euron sakon, jos nämä eivät mahdollista vihapuheen ja valeuutisten raportointia tai kieltäytyvät poistamasta laitonta sisältöä.

Suomessa taas sisäministeri Paula Risikko pestasi 50 poliisia suitsimaan internetissä vellovaa vihapuhetta. Tämän tuloksia voi ihastella seuraavalla videolla, jossa Junes Lokka keskustelee tutkinnanjohtaja Marko Forssin kanssa. Lokkaa epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, koska hän tekstitti Michel Paulatin Itäkeskuksessa pitämän puheen suomeksi.

Muuttuuko mikään?

Terrori-iskuja tapahtuu Euroopassa jo niin usein, että ne väkisinkin turruttavat. Lisäksi edes Manchesterin kaltainen äärimmäisen törkeä isku, jonka kohteena olivat enimmäkseen alaikäiset nuoret tytöt, ei muuta poliittisten johtajien toimintaa mitenkään. Lausunnoissa puhuttiin kyllä ”raukkamaisesta teosta”, mutta mitään toimenpiteitä on turha odottaa.

Mikään ei muutu niin kauan, kun nykyinen poliittinen eliitti pitää valtaa läntisessä Euroopassa. On eurooppalaisen äänestäjän tehtävä valita sellaiset johtajat, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita kansalaisten turvallisuudesta yltiöhumanistisen hurskastelun asemesta. Jos äänestäjä ei näin tee, hänen on turha valittaa terrori-iskuista. Ne ovat hänen haluamansa yhteiskunnan hinta.

Kun ulkoraja vuotaa kuin seula, rajat siirtyvät maiden sisälle. Siksi joulurauhan julistuksen aikana juhla-alue oli eristetty armeijan kuorma-autoilla. Toreille tarvitaan betoniporsaita sen takia, että Allahin soturit eivät ajaisi väkijoukkoon. Eikö olisi järkevämpää, että maahan tulisi vähemmän niitä, joiden mielestä tappamalla mahdollisimman monta nuorta tyttöä konsertissa pääsee varmasti paratiisiin ja saa käyttöönsä 72 neitsyttä? Pelolle on siis jo annettu valta poliittisten johtajien puheista huolimatta. Tässä ei ole mitään väärää, koska avoimesti vihamielisen uskonnollispoliittisen oppijärjestelmän pelkääminen on rationaalista.

Lopuksi esitän vielä halveksuntani Iltalehden toimittajalle, jonka kirjoittamassa jutussa muistutetaan Manchesterin terrori-iskun todellisista uhreista. Nämä taas eivät ole iskussa kuolleita vaan terroristi Salman Abedin sukulaisia ja erityisesti hänen isänsä Abu Ismael. Brittiläisen Guardianin siteeraama lähde kertoo:

”Abu Ismael järkyttyy suunniltaan. Hän on aina noussut jihadisti-ideologiaa vastaan ja tämä Isis-homma ei edes ole jihadia, se on rikollisuutta. Tämä tuhoaa heidän perheensä.”

Voi Abu Ismael -raukkaa.