Miksi Donald Trumpin voitto oli tärkeä?

Kotimaisen valtamedian Trump-hysteria on saavuttanut jo tragikoomisen tason. Naapurimaassa Ruotsissa puolestaan vasemmistolaiset ovat jo ehdottaneet Donald Trumpin murhaamista. Loputon Trumpin demonisointi kääntyy lopulta valtamediaa vastaan, koska suuri osa ihmisistä näkee hysterian takaa, että vähentyvän lukijakunnan ja hiipuvien mainostulojen ahdistama valtamedia pelkää.

Valtamedia oppositiossa

Republikaaneilla on kaksissa edellisissä presidentinvaaleissa ollut vakava ongelma. Ehdokkaat yrittivät saada omaa sanomaansa läpi mediassa, mutta media ei ottanut onkeensa. Sen sijaan median edustajat palvoivat silmät suurina kokematonta ja ideologisesti varsin kaukana vasemmalla olevaa Barack Obamaa. Valtamedian pidäkkeetön tuki oli yksi Obaman menestyksen syistä ja takasi valinnan kahdelle kaudelle, koska Obamalla oli lisäksi henkilökohtaista karismaa ja hän edusti Yhdysvaltojen mustaa väestöä.

Media yritti samaa Hillary Clintonin kanssa eli ei arvostellut Clintonia vaan keskittyi Trumpin kauhisteluun. Tämän se teki ymmärtämättä, että juuri tätä Trump tavoitteli. Hän puhui suoraan kansalaisille itse valitsemansa sosiaalisen median eli Twitterin kautta. Hän kohteli toimittajia yliolkaisesti eikä pyrkinyt mielistelemään heitä, kuten esimerkiksi Mitt Romney neljä vuotta aiemmin.

Trump ymmärsi, että media tekisi hänestä rasistin ja Hitlerin, vaikka hän yrittäisi esiintyä mediassa median ehdoilla poliittisesti korrektilla tavalla. Hän myös tajusi, että median mielistely johtaisi varmaan tappioon, koska Hillary oli median ehdoton suosikki ja ainoa vaihtoehto presidentiksi.

Siksi Trump kohteli median edustajia halveksivasti kampanjan aikana ja kohtelee edelleen. Amerikkalainen liberaalimedia on hänelle osa oppositiota ja media itsekin jo tietää tämän.

Unohdettu kansa

Trump ei ole konservatiivi tai kauppakamarirepublikaani vaan enemmänkin populisti ja nationalisti. Siksi republikaanien johto suhtautui häneen alusta alkaen epäluuloisesti ja myöhemmin avoimen vihamielisesti. Republikaanien johto olisi mieluummin nähnyt Hillaryn vastaehdokkaana Jeb Bushin kuin Donald Trumpin. Konservatiivit taas olisivat halunneet mieluummin Ted Cruzin.

Nämä kaksi tuskin olisivat pystyneet vetoamaan siihen kansanosaan, joka ei mielellään kuuntele paskapuhetta vaan toivoo, että asioista puhuttaisiin suoraan. Trump puhui suoraan ja hänen sanomansa vetosi vaalit ratkaisseissa ”ruostevyöhykkeen” osavaltioissa asuvaan valkoiseen maaseutuväestöön ja työväenluokkaan.

Toisaalta Trump tuskin olisi voittanut ilman rannikoiden liberaalin eliitin ylilyöntejä ja ylimielisyyttä. Valloilleen päässyt pidäkkeetön vasemmistoliberalismi on Yhdysvalloissa tehnyt yliopisto-opiskelijoista lapsellisia kiukuttelijoita, jotka ”triggeröityvät” pienestäkin erimielisyyden ilmaisusta. Tätä varten heille luotiin yliopistojen kampuksilla ”turvatiloja”, joissa he voivat olla suojassa ”vihapuheelta”.

Valkoinen mies on puolestaan aina etuoikeutettu ihonvärinsä takia ja syyllinen vähemmistöjen kurjaan asemaan riippumatta siitä, mikä hänen sosiaalinen asemansa on. Kun tällaista asennetta pitkään katselee, alkaa rauhallisempaakin miestä ottamaan päähän varsinkin, kun vähemmistöjen edustajat riehuvat Black Lives Matter -järjestön mielenosoituksissa, joissa puolustetaan poliisin oikeutetusti ampumia mustia rikollisia.

Trump myös ymmärsi Yhdysvaltojen vaalimatematiikan eli sen, missä osavaltioissa kannattaa kampanjoida. Republikaaniehdokkaan ei kannata tuhlata aikaa ja rahaa kampanjointiin Kaliforniassa tai New Yorkissa, koska niiden valitsijamiehet menevät nykyisin aina demokraattiehdokkaan taakse. Sen sijaan Michiganin, Wisconsinin ja Ohion kaltaiset osavaltiot olivat otettavissa. Puheet siitä, että Hillary Clinton voitti enemmistön äänestäjien äänistä, ovat tyhjää sanahelinää, koska vaalijärjestelmä perustuu valitsijamiehiin. Jos vaalit olisi pidetty suorana kansanvaalina, Trump olisi varmasti suunnitellut kampanjansa eri tavalla.

Trump presidenttinä

Demokraateille Hillary Clintonin tappio oli piinallinen kokemus, jopa niin piinallinen, että he yrittivät koko vaalien jälkeisen ajan mitätöidä Trumpin presidenttiyttä yhdessä valtamedian ja istuvan presidentin kanssa tässä kuitenkaan onnistumatta. Edes viime hetkillä julkisuuteen vuodettu asiakirja, jossa väitettiin Venäjällä olevan salaa kuvattu filmi Trumpista venäläisessä hotellissa prostituoitujen kanssa, ei auttanut. Trump torjui asiasta kysyneen CNN:n toimittajan tylysti lehdistötilaisuudessa ilmoittajalla toimittajan edustavan ”valemediaa”.

Kun Trumpista tuli presidentti, hän aloitti heti vaalilupaustensa täyttämisen. Tämä tuli luonnollisesti valtamedialle suurena yllätyksenä. Trump ilmoitti ensimmäiseksi rakentavansa muurin Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle. Sen jälkeen olivat vuorossa 90 päivää kestävät maahantulokiellot seitsemän muslimienemmistöisen maan kansalaisille.

Trump ei myöskään ole salaillut ylenkatsettaan Euroopan Unionia kohtaan. Trumpin toimet myös horjuttavat EU:ta monella tapaa. Trumpin maahantulokieltoa voi verrata tapaan, jolla Angela Merkelin Saksa päästi maahan miljoona muslimia juuri niistä maista, joihin maahantulokielto kohdistuu. Trump on aiemmin voimakkaasti arvostellut Merkelin toimia pakolaiskriisin yhteydessä.

Kuten amerikkalainen valtamedia, myös Euroopan Unioni ja sen johtajat pelkäävät. Brexit oli jo tarpeeksi paha, mutta Trump presidenttinä voi johtaa koko unionin hajoamiseen, jos tauti leviää Manner-Eurooppaan.

EU:n ulkoasiain korkea edustaja Federica Mogherini tuomitsi Trumpin toimet ja totesi:

”Tämä ei ole eurooppalainen tapa. EU huolehtii jatkossakin syyrialaisista pakolaisista ja muista sotaa pakenevista.”

Entinen kommunisti Mogherini ei ole vaaleilla valittu, joten hänen on helppo olla piittaamatta kansalaismielipiteestä.Hänelle on turha sanoa, että ehkä kannattaisi myös välittää, mitä tavallinen EU-jäsenmaan kansalainen ajattelee. Mogherini on itse sanonut, että poliittinen islam kuuluu Eurooppaan. Hän myös varoitti muurien rakentamisesta:

”Meidän historiassamme ja perinteessämme juhlitaan muurien purkamista ja siltojen rakentamista.”

Belgialainen pitkän linjan eurokraatti ja arkkifederalisti Guy Verhofstadt meni vielä pitemmälle. Hänen mukaansa radikaalin islamin ja Venäjän lisäksi myös Donald Trump pyrkii heikentämään Euroopan Unionia. Tämän voi päätellä myös tulevana Yhdysvaltojen EU-lähettiläänä pidetyn Ted Mallochin lausunnoista:

”Vuonna 2017 shorttaisin euroa. Kyseinen valuutta ei ainoastaan ole laskussa vaan voi romahtaa seuraavan vuoden tai puolentoista aikana.”

”Aiemman urani aikana toimin diplomaattina asemassa, jossa autoin Neuvostoliittoa hajoamaan. Joten ehkä joku toinenkin unioni tarvitsee vähän kesyttämistä.”

Eurooppa-Neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk puolusti unionia:

”Euroopan unionin hajoaminen ei johda myyttisen jäsenvaltioiden täyden suvereniteetin palauttamiseen, vaan todelliseen riippuvuuteen kolmesta supervallasta Yhdysvalloista, Venäjästä ja Kiinasta. Vain yhdessä voimme olla täysin itsenäisiä.”

Luonnollisesti EU:ssa jäsenvaltioiden poliittisia toimintavapauksia on rajoitettu, eli päätäntävaltaa on siirretty EU:lle. Valtiot eivät päätä asioista itsenäisesti eivätkä valvo rajojaan. Niiden valvonta on EU:n vastuulla ja se taas on epäonnistunut tehtävässään. Tällaiset maat eivät voi olla itsenäisiä millään mittapuulla.

EU on huonosti toimiva utopiaprojekti eikä sitä luultavasti voi uudistaa tuhoamatta koko rakennelmaa. Eurooppalaiset valtiot tarvitsevat kuitenkin toisiaan, mutta yhteistyölle pitää löytyä parempi tapa kuin ylikansallinen byrokratia. EU:n ongelma on se, että eliitti näkee sen maailmanvaltion prototyyppinä eikä toimivana tapana tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken.

Trump puolestaan tarjoaa eurooppalaisille poliitikoille mallia, miten vihamielisessä mediaympäristössä toimitaan ohittamalla median suodattimet ja puhumalla suoraan kansalaisille. Jos se onnistui Britanniassa ja Yhdysvalloissa, miksi se ei onnistuisi muuallakin? Yhtä asiaa Trump tuskin saa tai edes haluaa eli Nobelin rauhanpalkintoa kahdeksan ja puolen kuukauden presidenttiyden jälkeen.