Valtamedia kannattaa sensuuria

MV-lehden päätoimittaja Ilja Janitskin määrättiin vangittavaksi poissaolevana Helsingin käräjäoikeudessa 6.10. Tätä ennen MV-lehden verkkosivuja yritettiin oikeusteitse sulkea, mutta tuolloin tuomioistuin ei antanut lupaa toimenpiteelle.

Aamulehden Seppo Roth perusteli tuolloin sulkemispyrkimystä ”lain toteuttamisella”. Rothilta oli kuitenkin hänen viittaamastaan Sananvapauslaista jäänyt yksi kohta lukematta:

”Tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.”

Itse Sananvapauslaki on myös pahasti vanhentunut. Siinä on lähinnä lakitekstiin kirjattu perinteisen joukkotiedotusvälineen käytännöt. Mitä luultavimmin valtamedia on itse vaikuttanut lain sisältöön. Lain laatijat eivät luultavasti ymmärtäneet, miten paljon internet muuttaa julkaisutoimintaa. Kuka tahansa nettiin juttuja rustaava on tavallaan ”päätoimittaja”, vaikka ei työstään palkkaa saisikaan. Roth toteaa ykskantaan:

”Tässä casessa ei ole kyse sananvapauden rajoittamisesta vaan lain toteuttamisesta.”

Vaikka ylimielinen journalisti katsoo itse edustavansa oikeaa sananvapautta, toimenpide olisi loukannut sananvapautta. Janitskinin toimittaman MV-lehden lukijamäärät ovat jo suuremmat kuin useimmilla maakuntalehdillä. Jos oikeus olisi päättänyt poistaa MV-lehden yleisön saatavilta, teko olisi edustanut tyylipuhdasta sensuuria. Nyt syyttäjäpuolelle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi yrittää hankkia Janitskinille mahdollisimman kova tuomio ja näin lopettaa lehden julkaisu.

Seppo Roth työskentelee Alma Median omistamassa sanomalehdessä. Oikeusjutussa Janitskinia vastaan on mukana useita mediataloja. Valtamedian journalistit eivät voi olla puolueettomia tilanteessa, jossa heidän työnantajansa ovat jutussa asianomistajia.

Luonnollisesti journalisti myös näyttää mielellään, mitä virheitä MV-lehdestä löytyy. Esimerkkinä hän tarjoaa blogikirjoituksen, jossa on analysoitu yksi MV-lehden juttu. Siinä otsikossa sanotaan, että Ruotsissa raiskataan 164 naista joka päivä. Juttu perustuu vuodelta 2013 peräisin olevaan ruotsalaiseen blogikirjoitukseen.

Lily.fi -blogin kirjoittaja ihmettelee sitä, miten MV-lehti on saanut luvun 164, joka tekee noin 60 000 raiskausta vuodessa. Todellisuudessa poliisille ilmoitettuja raiskauksia on noin 6000. Raiskausten määrä on Ruotsissa kasvanut tasaisesti ja Ruotsissa ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu eniten Euroopassa väkilukuun suhteutettuna. Tilastot eri maiden välillä eivät välttämättä ole keskenään vertailukelpoisia.

Ruotsin rikostutkimuslaitos Brå arvioi, että raiskausten kohdalla ilmoituskynnys on korkea ja vain noin viidesosa rikoksista ilmoitetaan poliisille. Jos tuo luku 6000 kerrotaan viidellä, saadaan luku 30 000, joka tekisi 82 raiskausta päivässä. Italiankielinen lähde ei enää ole verkossa mutta löytyy internetin arkistoista.

Tarve vähätellä maahanmuuttajataustaisten tilastollista yliedustusta seksuaalirikostilastoissa kuuluu olennaisena osana moderniin poliittisesti korrektiin journalismiin. Myös Seppo Roth toimii kunnon journalistin tavoin:

”Me täällä kamalassa valtamediassa tosiaan yleensä toimimme niin, että etsimme juttujen pohjaksi dataa, ennen kuin alamme puhua raiskausaallosta. Korostan kuitenkin, että en ole ruotsalaisten raiskausten erikoistuntija, mutta tällaisen lyhyen asiaan perehtymisen perusteella en löytänyt raiskausaallosta vielä hirmuisesti faktaa.”

Jos Seppo Roth olisi lukenut niitä tilastoja, hän olisi havainnut, että ilmoitettujen raiskausten määrä on kasvanut samassa tahdissa massamaahanmuuton kanssa. Näiden välillä on selkeä korrelaatio. Suomessakin on havaittavissa tiettyjen maahanmuuttajaryhmien suhteellinen yliedustus seksuaalirikoksissa.

Viimeisin törkeä joukkoraiskaus tapahtui Gotlannin saarella, jossa kolme turvapaikanhakijaa raiskasi rullatuoliin sidotun naisen. Syyttäjä kuitenkin vapautti epäillyt pian, mikä aiheutti paikallisen väestön keskuudessa kuohuntaa ja poliiseja jouduttiin tuomaan mantereelta suojelemaan turvapaikanhakijoita.

Roth antaa lopuksi MV-lehdelle ilmaisia neuvoja:

”Ja kun MV-lehdestä rikosilmoituksia on lyhyessä ajassa tehty "kymmeniä" rikosilmoituksia (MV-lehdestä useita kymmeniä rikosilmoituksia) , niin voisiko siitä jopa päätellä jotain? Että toimintatavoissa voisi olla petraamisen varaa? Voisiko joskus miettiä, että ehkä kaikki vika ei ole aina muissa? Että kaikki ei ole ajojahtia?”

Mistä nämä kymmenet rikosilmoitukset oikeasti kertovat? Voisivatko ne kenties johtua siitä, että tiettyjen poliittisten suuntausten edustajat eivät ole tottuneet laajaan sananvapauteen vaan haluavat sensuroida omasta mielestään vastenmieliset jutut pois internetistä? Myös valtamedia itse lietsoo vihapuhehysteriaa mutta ei vahingossakaan kerro, mistä vihapuheen tunnistaa konkreettisesti. Johtuisikohan se siitä, että kyseiselle yläkäsitteelle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää?

MV-lehden olemassaolon oikeutus perustuu siihen, että siellä on kootusti kerrottu ne asiat, jotka valtamedia jättää kertomatta tai joista valtamedia puhuu muunneltua totuutta. Voisiko olla niin, että valtamedian journalismin ideologinen vinouma on niin suuri, että ihmiset eivät enää luota valtamedian uutisointiin etenkään maahanmuuttoa ja monikulttuuria koskevissa asioissa?

Naapurimaassamme Ruotsissa on ehkä Euroopan laajin vaihtoehtomedian verkosto. Vastaava on Suomessa vasta idullaan ja MV-lehti on sen suosituin ja näkyvin lipunkantaja. Vaikka oikeudenkäynti pysäyttäisikin Janitskinin, uusia vaihtoehtomedioita kasvaa varmasti tilalle.

Lopuksi sanon, että valtamedia pimittää täysin tietoisesti totuuden maahanmuutosta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Se tekee näin jättämällä olennaisia asioita kertomatta ja kirjoittamalla kaunisteltuja ja tunteisiin vetoavia tarinoita maahanmuuttajista. Siksi MV-lehti on ansainnut olemassaolon oikeutuksensa.