Vajaa viikko sitten mediassa väitettiin vakavalla naamalla, että Perussuomalaiset saivat jytkyyn vetoapua medialta. Uutisessa viitattiin Turun yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jossa kartoitettiin vaaliajan mediaa. Erityisesti se, että Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini päästettiin tv-väittelyyn kolmen suuren puolueen kanssa, katsottiin merkittäväksi vetoavuksi.
Lisäksi mainitaan seuraavaa:
” Myös lehdissä korostuivat perussuomalaisten nousuun liittyvät jutut. Puolueen kannatuksen kasvu, nousun syiden pohdinta ja puolueen poliittiset linjaukset kuuluivat eniten kirjoitettujen aiheiden joukkoon.”
Jos jokin puolue kasvattaa gallupeissa merkittävästi kannatustaan edellisiin vaaleihin verrattuna, kyseessä on uutinen. Vai onko media unohtanut tärkeimmän tehtävänsä uutisten levittäjänä? Perussuomalaiset nousi mielipidetutkimuksissa raketin lailla ja puolue saavutti Suomen historian suurimman vaalivoiton, jos sitä mitataan kannatusprosentin nousun perusteella.
Lisäksi uutisessa ei lainkaan kuvattu tapaa, jolla tiedotusvälineet kohtelivat Perussuomalaisia. Olisi valehtelua väittää, että tiedotusvälineet olisivat ennen vaaleja suhtautuneet Perussuomalaisten nousuun myönteisesti.
Vaalien alla Taloustutkimus mittasi Perussuomalaisille aiempaa alhaisemman 15,4 prosentin kannatuksen. Tämä johti spekulointeihin Taloustutkimuksen puolueettomuudesta tai lähinnä sen puutteesta. Yhtiön omistaja nimittäin on Kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti.
Perussuomalaisten gallup-kannatusta säädettiin ns. korjauskertoimilla, joiden avulla pyrittiin arvioimaan Perussuomalaisten kannattajien äänestystodennäköisyyttä. Korjauskertoimista ja Taloustutkimuksen epämääräisistä gallupeista huolimatta jytky realisoitui 19 prosentin kannatuksena.
Vaalien jälkeen
Vaalien jälkeen tiedotusvälineet kävivät kiinni Perussuomalaisten kokemattomiin kansanedustajiin ja onnistuivatkin luomaan useita skandaaleja. Jossakin vaiheessa suomalaismedian edustajat tajusivat, että he eivät osaa selittää Perussuomalaisia kunnolla. Apua tähän ongelmaan haettiin naapurimaa Ruotsista ja rasisminvastaisesta Expo-sanomalehdestä.
Turun Sanomissa Tuomas Muraja osoitti ymmärtävänsä ongelman luonteen. Artikkelissaan ”Suomen Sisun fasistisuutta ei tuotu esiin vaalikampanjan aikana” Muraja valittelee:
” Yksi tärkeimmistä tiedotusvälineiden tarjoamista vetoavuista oli kuitenkin se, ettei perussuomalaisten sisällä vaikuttavan Suomen Sisu -järjestön periaateohjelman fasistisuutta ja Nuivan vaalimanifestin rasistisuutta kunnolla ja asiantuntevasti käsitelty mediassa.”
Päällisin puolin tuo vaikuttaa itsekritiikiltä mutta tuskin todellisuudessa on sitä. Ennemminkin media etsii itselleen oikeutusta jatkaa Perussuomalaisten mustamaalausta ja tarvitsee siihen uusia keinoja. Rasisti-, fasisti- ja natsikortit tahtovat kulua käytössä ja menettää sitä myötä uskottavuutensa. Kannattaa myös huomata tapa, jolla Muraja puhuu vetoavusta. Media mielellään näkee itsensä kuninkaantekijänä, vaikka valtamedian roolia Perussuomalaisten nousussa voi pitää vähäisenä.
Vetoapua Ruotsista
Expon Daniel Poohl tosin yrittää pitkittää rasisti- ja fasistikorttien käyttöikää tarjomalla median käyttöön omaa asiantuntemustaan:
”Ruotsalaislehti Expon päätoimittaja Daniel Poohl osoitti muutama päivä sitten, että Suomen Sisun periaateohjelma on toimitettu versio Suomen, Saksan ja Italian 1930–40-luvun fasistipuolueiden ohjelmista ja Nuiva vaalimanifesti kehittelee rasismia.”
Voiko mustamaalaus olla vähemmän omaperäistä kuin yllä olevassa sitaatissa?
Muraja osoittaa tietojensa ja ymmärryksensä vähäisyyden viimeistään seuraavassa kappaleessa:
” Suomalaisesta keskustelusta puuttuu fasismin ja rasismin tuntemus, mikä on mahdollistanut Soinin ja Suomen Sisun liiton olemassaolon.”
”Suomessa moni kuvittelee, ettei 1930-luku voisi tapahtua uudestaan, mutta esimerkiksi näin tapahtui Etelä-Amerikassa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan aina siihen asti, kunnes demokratia hiljalleen alkoi vakiintua. Demokratia voi sortua hyvin helposti.”
”Suomessa moni kuvittelee, ettei 1930-luku voisi tapahtua uudestaan, mutta esimerkiksi näin tapahtui Etelä-Amerikassa koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan aina siihen asti, kunnes demokratia hiljalleen alkoi vakiintua. Demokratia voi sortua hyvin helposti.”
Muraja ei ilmeisesti ole koskaan törmännyt suureen rasismiasiantuntijaan Vesa Puuroseen, jolla ei ole ilmennyt vaikeuksia saada omia näkemyksiään sanomalehtien sivuille. Vaihtoehtoisesti Muraja ei pidä Puurosta tarpeeksi kovan luokan rasismintuntijana.
30-luvun Eurooppa ja Etelä-Amerikan sotilashallitukset kylmän sodan aikana eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Yhden syyn demokratian vakiintumiselle Muraja jättää mainitsematta. Kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen myötä kommunismin uhka poistui eikä Yhdysvalloilla enää ollut syytä tukea diktatuureja Latinalaisessa Amerikassa.
Joskus sokea kana löytää jyvän. Näin kävi Murajallekin:
” Yksi syy siihen, miksi Suomessa media ei saa todettua Suomen Sisun fasistista luonnetta on historiantuntemuksen puutteen lisäksi se, että Neuvostoliitto ja sen liittolaiset, kuten suomalaiset taistolaiset, käyttivät fasismin käsitettä väärin kuvaamaan yleisesti oikeistoa.”
Muraja olisi kuitenkin voinut kysyä, miksi kommunistit käyttivät sanaa fasismi eikä kansallissosialismi. Tapio Tuuri vastaa kirjoituksessaan tähän:
” Miksi neukut nostivat fasismin propagandasodassa suureksi vihollisekseen? No tietenkin siksi, että natsit olivat melkein yksi yhteen neukkuideologian kanssa. Sitä ei sopinut paljastaa.”
Samalla tavalla Expo-järjestö vaikenee Ruotsin äärivasemmistolaisen AFA-järjestön harjoittamasta väkivallasta ja poliittisesta terrorista.
Persuvastaista propagandaa
Valtamedialta onkin odotettavissa lisää persuvastaista propagandaa höystettynä sopivilla rasisti-, fasisti-, natsi- tai impivaararinnastuksilla. Viimeisin trendi valtamediassa on julkaista sopivasti Perussuomalaisten teemoja mitätöiviä tarkoitushakuisia mielipidekyselyjä. Esimerkiksi Iltalehden äskettäisen gallupin perusteella suomalaisten enemmistö kannattaa euroa.
Varsinaiset pohjat vetää kuitenkin Helsingin Sanomat pääkirjoitussivullaan, jossa lehti ennustaa Perussuomalaisten suosion heikkenemistä. Muinoin laatulehtenä pidetty HS valehtelee lukijoilleen häpeämättä:
” Kysely näyttää kannatuksen hienoista laskua myös Sdp:lle, mutta vielä ei voi puhua trendistä – kuten perussuomalaisilla – vaan notkahduksesta.”
Näin lehti selittää SDP:n vaaleista toiseen jatkunutta kannatuksen laskua.
On epäselvää, miten valtamedian ”vetoapu” todellisuudessa vaikuttaa Perussuomalaisten kannatukseen. Valtamedian uskottavuutta kömpelö ja läpinäkyvä propaganda ei ainakaan paranna.
9 kommenttia:
Mitä järkeä noita lehtiä on yleensä lukea? Urheilu- ja kulttuurisivujen vuoksi?
Ainakaan yhteiskunnalliset- tai uutistoimitukset eivät yksinkertaisesti saa aikaiseksi juuri muuta kuin propagandaa, joka on helppoa puuhaa, mutta jota sitäkään ei osata tehdä hauskasti ja kunnolla. Ellei verkkoa olisi, niin Suomessa olisi nykyään samanlainen maanalainen lehdistö kuin Neuvostoliitossa aikanaan oli. Siellä sitten olisi jopa kirjallisia lahjakkuuksia ja ihmiset lukisivat niitä virallisten lehtien sijaan.
Lehdistön halua verkon sensuroinnin edistämiseen johtuu todellisuudessa siitä, että he pelkäävät rahantulon ja leivän loppuvan. Kuten se nykyisellä menolla väistämättä loppuukin.
Miten tuo kuvituksena oleva Kirkko&Kaupungin pilapiirros muuten erottuu verkon pahimmasta "vihapuheesta"? Minusta ei mitenkään. Se muistuttaa ennen sotaa ja sodan aikana tehtyjä propagandapiirroksia enemmän kuin rauhan aikaisia, poliittisia pilapiirroksia. Siitä puuttuu esimerkiksi vitsi ja huumori aivan täysin.
Nyt nähdyn muutoksen käyttövoima tuli keski-ikäisiltä teknologiasta ja politiikasta kiinnostuneilta aktiiveilta, jotka ovat valtaosin miehiä. Toimittajille, joista äänekkäimmät ovat naisia, miesvaltaisen liikkeen tekemä haaste on todiste alistamiseen tähtäävästä politiikasta. Nykytoimittajat eivät tee uutisia lukijoilleen vaan toisilleen.
Valtamedia myös hyökkää Timo Soinin uskonnollista vakaumusta vastaan säännöllisin väliajoin.
Ylipäänsä valtamedialle ihmiset, jotka ottavat uskonnon vakavasti, ovat demonisoinnin kohteena. Tämä pätee yhtä hyvin Soiniin kuin Päivi Räsäseen.
Itseään suvaitsevaisina ja hyvinä ihmisinä pitävät eivät siedä, että ihmisellä on uskonnollinen vakaumus.
Toisaalta uskonnollinen vakaumus sallitaan, jos se on "inklusiivinen" eli liberaaliteologian mukainen. Hyväksyntä edellyttää, että uskovainen kannattaa vasemmistoliberaaleja teemoja kuten homojen oikeuksia ja ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.
Juurikkalan tapaus on myös mielenkiintoinen, koska hän sattuu kuulumaan "jännittävään" lahkoon, johon on viitattu lentokenttäpokkariin perustuvasssa Hollywood-elokuvassa.
"Itseään suvaitsevaisina ja hyvinä ihmisinä pitävät eivät siedä, että ihmisellä on uskonnollinen vakaumus".
Tämä on aika yleisesti totta. Syitä sopii ihmetellä. Ehkä uskonnollinen vakaumus tekee tavallaan vapaaksi ja se on hyvin paha asia.
Juurikkalan tapaus on myös mielenkiintoinen, koska hän sattuu kuulumaan "jännittävään" lahkoon, johon on viitattu lentokenttäpokkariin perustuvasssa Hollywood-elokuvassa.
Totuus on tarua ehkä tylsempi:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/opus-dein-tiedottaja-juurikkalasta-on-tehty-hirvio/art-1288435552649.html
Valitettavasti There be Dragons ei koskaan saanut ensi-iltaa Suomessa. Pitänee hommata DVD:nä tai jopa tehdä laiskan jullin rikos imuroimalla se netistä ;)
Pääministerivaali (vaikkakin sorkittuun perustuslakiin perustuen) oli alunperin Paavo Lipposen keksintöä ja nyt se puri omaan nilkkaan jo toisen kerran. Ensi kertaa Anneli Jäätteenmäen ja nyt Timo Soinin muodossa.
Myös median harrastama pienpuolueiden syrjintä ja leimaaminen satoi täysin persujen laariin. Jos esim. Jiri Keronen ja Pasi Palmulehto olisi päästetty tärkeimpiin vaalikeskusteluihin täysin tasa-arvoisina puolueen puheenjohtajina, vaalitulos olisi voinut olla kovin toisenlainen.
Eli kyllä mediaa voi persujen menestyksestä syyttää, mutta ihan eri perustein kuin nämä Hyvät Ihmiset, joiden mielestä propaganda ja keskustelun ohjaaminen ei ollut riittävää. Ruotsalaisten mielestä Ylen olisi varmaan pitänyt sulkea persut pois TV:stä lähes kokonaan kuten ruotsidemokraateille tehtiin.
"Myös median harrastama pienpuolueiden syrjintä ja leimaaminen satoi täysin persujen laariin."
Persujen gallup-nousu edelsi kuitenkin tv-tenttejä. Sitä vaihtoehtoista todellisuutta, jossa Perusuomalaiset olisivat käyttäneet hyväksi median syrjintää, emme valitettavasti pääse näkemään.
Itse muistan vielä ajan, kun kaikkien puolueiden puheenjohtajat saivat olla mukana vaalitentissä ja eri puolueiden saamaa aikaa mitattiin sekuntikellolla.
Millä tahansa pienpuolueella on edessään jyrkkä ylämäki, jota joutuminen pienpuolueiden omaan vaalitenttiin ei ainakaan loivenna. "Kehitys" vie valitettavasti puoluejärjestelmän sementoinnin suuntaan.
"Ruotsalaisten mielestä Ylen olisi varmaan pitänyt sulkea persut pois TV:stä lähes kokonaan kuten ruotsidemokraateille tehtiin."
Seuraavissa vaaleissa ruotsalaiset eivät voi käyttää samaa perustetta kuin aiemmissa, koska Ruotsidemokraatit ovat nykyisin eduskuntapuolue.
Juurikkalan tapaus on myös mielenkiintoinen, koska hän sattuu kuulumaan "jännittävään" lahkoon, johon on viitattu lentokenttäpokkariin perustuvasssa Hollywood-elokuvassa.
Juurikkalaa haastateltiin ainakin Imageen ja Iltasanomiin noin viisi vuotta sitten, ja molemmissa kirjoituksissa teksti on leppoisen ihmettelevää. Myös Juurikkalan opiskelu LSE:ssä oli hyvin esillä. Mutta kun Juurikkala lähti Soinin euroneuvojaksi, niin sävy muuttui paljon terävämmäksi. "Ääri"-sanaa viljellään mahdollisimman paljon ja Dan Brown muuttui yhtäkkiä varsin luotettavaksi analyytikoksi.
Täällä netissä on turhan monia selkärangattomia niin sanottuja urheilunystäviä tyyliin keihäänheittäjä P(sensuroitu) joka Pekingin olympialaisten alla veti tukensa protestista Kiinalle Tiibetin kansanmurhan estävästä adressista.
Voi sanoa että moni tunnettu kansallinen urheilija kaikkea muuta kuin urheilija. Velttoperse urheilija vailla mielipidettä ja asiantuntemusta mistään on vain pelkkä "väline" SUL:lle ja muille rahanpyydyksille, joiden johto koostuu lähinnä puolue-eläimistä, vailla muuta arvoa kuin toimia oman puolueensa mandaatin vahtikoirana.
Sopii ihmetellä miten voidaan ihmisarvoisen kohtelun tuomitseminen erottaa selkärangattomasta toiminnasta? Miten ihminen jolla ei ole rohkeutta tuomita kansanmurhaa ja törkeää ihmisoikeusrikosta katsoa millään mittarilla urheaksi saati kansalliseksi urheilusankariksi? Urhea urheilija näkee oikean ja väärän ja ottaa kantaa luistamatta. On naurettavaa että hihkutaan urheilijalle joka ei uskalla ottaa mihinkään kantaa. Ei urheutta voida määritellä mitalien määrällä? Eihän ko. asiassa vaadita seuran kantaa vaan itsenäisen urheiljan kyky erottaa oikea väärästä? Vai onko niin että urheuden määritelmät ovat nykyään vain helisevää vaskea kuten sanassa?
Kulttuurihistorioitsija ja monen alan urheilija Seppo Lehto
PS: Mielestäni suomalaisista on muotoutunut paskahousukansa vailla moraalia ja oikeudentuntoa. Todistakaa väitteeni vääräksi. Kiitos.
Mediassa on tosiaan persujen nousukiidon syiksi esitetty mm. sitä, että media olisi suosinut persuja ennen vaaleja. Jos suosimisella tarkoitetaan mustamaalaamista, vähättelyä ja henkilöön menevää suoranaista valehtelua niin jonkinasteista suosimista on tapahtunut, se on pakko myöntää.
Todelliset syyt löytyvät kyllä aivan muualta: Jos on heikompien asialla ja vastustaa mamuinvaasiota ja vihaa EU:ta, ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin äänestää ainoaa todellista järkipuoluetta eli PS:ää.
Kannattaa myös huomata että muut puolueet joutuvat pakosta ensi kertaa ottamaan myös tervejärkisen kansanosan mielipiteen huomioon, pelosta että persut vievät heiltä vielä lisää äänestäjiä.
Koska EU on ongelma-automaatti ja kone kiihdyttää tahtiaan vuosi vuodelta, on selvää että ensi vaaleissakin ainoa uskottava EU- vastainen puolue on todella vahvoilla.
Oma versioini aiheesta löytyy sivuiltani.
Lähetä kommentti