Norjassa joukkomurhaaja Anders Breivik todettiin äskettäin syyntakeettomaksi. HS:n uutisen mukaan:
”Raportin mukaan Breivikille on pitkän ajan kuluessa kehittynyt paranoidinen skitsofrenia. Hänellä on monentyyppisiä harhakuvitelmia, ja hän elää omassa maailmassaan.”
Itse uskon, että Breivikillä on epärealistiset käsitykset omasta kaikkivoipaisuudestaan mutta hänen tekonsa systemaattisuus ja kylmäverisyys eivät puolla mielisairautta selityksenä. Todennäköisemmin Norjan viranomaiset haluavat varmistaa, että Breivik viettää loppuelämänsä suljetulla osastolla lääketokkurassa eikä kukaan enää kuule hänestä mitään. Pohjoismaissa elinkautinen ei oikeasti ole sellainen, joten vankeuteen tuomittuna hän voisi vielä joskus vapautua. Toisaalta Norjasta tuskin löytyy psykiatria, joka uskaltaisi joskus päästää Breivikin pois suljetulta osastolta.
Olen myös samaa mieltä Ruukinmatruunan kanssa seuraavasta:
”Hän selittää tekojensa motiivit manifestissaan, eikä se ole mielisairaan, harhaisen eikä psykoottisen ihmisen tekstiä - vaan se edustaa määrätietoista pahuutta.”
Nyky-yhteiskunnassa pahuus selitetään pois. Se johtuu ankeasta lapsuudesta, syrjinnästä tai milloin mistäkin. Pahuuteen syyllistynyt ei ole vastuussa teoistaan, vaan hän on aina jollakin tavalla uhri tai kuten Breivikin tapauksessa mieleltään sairas.
Lisää pahuutta
Eräs lukija otti sähköpostitse yhteyttä ja kertoi Suomessa 90-luvulla tapahtuneesta väkivaltarikoksesta ja sen tekijästä Abdigadir Osman Husseinista. Vuonna 1993 tämä Somaliassa syntynyt mies raiskasi puukolla uhaten 13-vuotiaan tytön Tampereella. Hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Kaksi kuukautta vapautumisensa jälkeen hän murhasi 15-vuotiaan tamperelaistytön silpoen tätä veitsellä.
Tässä vaiheessa hän sai jo elinkautisen tuomion. Vuonna 2005 hänet kuitenkin päästettiin lyhyelle vartioimattomalle lomalle, jonka aikana hän käytti seksuaalisesti hyväkseen 4-vuotiasta tyttöä.
Tästä tapauksesta näkee, miten väkivaltarikoksesta tuomittu syyllistyy vapautumisensa jälkeen uusiin rikoksiin. Tästä huolimatta hänet päästetään vartioimattomalle lomalle, jonka aikana hän taas syyllistyy rikokseen. Lisäksi ulkomaalainen väkivaltarikollinen saa tuomioista huolimatta jäädä maahan eikä häntä karkoteta.
En olisi kirjoittanut Abdigadir Osman Husseinista mitään, mutta hän tuli mieleen, kun luin äskettäin Tanskassa sattuneesta 10-vuotiaan tytön raiskauksesta. Siellä 16-vuotias somalinuorukainen oli kaapannut mukaansa kaksi pientä tyttöä ja raiskannut toisen väkivaltaisesti tavalla, jota en tässä lähde yksityiskohtaisesti kuvailemaan. Toinen tytöistä pääsi pakenemaan.
Raiskauksesta epäilty 16-vuotias oli vieraillut entisessä kotimaassaan muutama kuukausi ennen tapahtunutta. Aiemmin iloinen ja jalkapallosta pitänyt nuori mies oli vakavoitunut matkan aikana ja ilmeisesti omaksunut militantteja aatteita.
Keski-Jyllantilaisen Herningin kaupungin lähellä olevassa Gullestrupin lähiössä tapahtunut väkivallanteko oli siinä määrin raaka, että se herätti paikallisessa asujaimistossa halun rangaista tekijää. Paikallinen poliisi joutui lisäämään partiointia estääkseen mahdollisen vigilantismin.
Poliisitarkastaja Michael Kjeldgaard kertoi Ekstrabladet-sanomalehdelle:
”Totta kai olemme varuillamme epäillyn perheeseen kohdistuvien kostotoimien varalta. Siksi olemme lisänneet partiointia alueella. Samanaikaisesti kehotan ihmisiä kunnioittamaan poliisin ja oikeusjärjestelmän työtä.”
Entä jos oikeusjärjestelmä ei ansaitse kunnioitusta, koska se päästää väkivaltarikolliset liian vähällä? Vaikka ihmiset yleensä luottavat viranomaisiin ja oikeuslaitokseen, jossakin vaiheessa mitta voi täyttyä ja tuomioiden lepsuus johtaa vastareaktioon.
Voi myös kysyä, ovatko Abdigadir Osman Hussein ja Gullestrupin raiskaaja mieleltään sairaita. Edellinen väitti oikeudenkäynnissä olleensa murhan hetkellä täyttä ymmärrystä vailla, mutta oikeus ei uskonut häntä. Jälkimmäisen mielentilatutkimuksen tuloksia ei vielä tiedetä. Entä ovatko he uhreja? Jos ovat, niin kenen tai minkä? Rasisminko?
7 kommenttia:
Omasta mielestäni pahuutta kannattaa tietyllä tavalla jopa vältellä. Ei tee aina hyvää lähteä pohtimaan sitä. Se pitää tietenkin tuomita, mutta siitä ei pidä olla kiinnostunut. Usein puhdas pahuus on parempi selitys kuin mikään vinksahtaminen tai sairaus.
Tapaamatta ja ilman pitkäaikaista perehtymistä sairauteen, ei meistä kukaan voi päätellä Breivikin pääkopan tilanteesta mitään. Ilmeisesti norjalaislääkärit viittaavat diagnooseissaan psykoosiin.
Sinänsä huvittavaa, että kun länsimaissa on tehty tarpeeksi paha rikos, rangaistus halutaankin ohittaa normaalin rikoslain nimikkeistön. Eikö tämän takia kuolemanrangaistusta voisi pitää naftaliinissa?
Vankimielisairaala on ikävämpi paikka kuin vankila. Norjalaiset vankilat ovat hotellin tapaisia lepokoteja. Takana on varmaan jokin sellainen ajatus, johon kumiskin tuossa viittaa, eli että näin voidaan ohittaa oikeusjärjestelmän ns. normaalit rangaistukset.
En tiedä, mitä "pahuus" tarkoittaa. Yleensä sitä käytetään siten, että se tarkoittaa ihmisille mitä tahansa sellaista, joka voidaan jotenkin osoittaa ihmisten syyksi, ja joka tuntuu riittävän pahalta ja iljettävältä. Varmasti on olemassa asioita, jotka ovat käytännössä kaikkien mielestä tällaisia, mutta siitä huolimaata "pahuus" on jokseenkin turha käsite. Se sopii ehkä konservatiiviseen analyyttisyyden vastaiseen ja (erityisesti negatiivisia) tunnereaktioita korostavaan puhetapaan, mutta ei siitä kauheasti ole hyötyä, kun mietitään, mikä on tehokasta eli hyvää ja kaunista.
Se sopii ehkä konservatiiviseen analyyttisyyden vastaiseen ja (erityisesti negatiivisia) tunnereaktioita korostavaan puhetapaan
Menee ohi kuin hirvimetsässä. Minusta konservatiivisuus "ampuu ohi" joissain asioissa, mutta ns. edistyksellisten ajatus on paaaaaaljon sairaampi. Tämä ei ole kannanotto uskontoihin tai erilaisiin lastenkasvatuksellisiin asioihin vaan puhtaasti siihen, etä vasemmistolainen käsitys kultturievoluutiosta on kokemukseen perustuen paljon tuhoisampi kuin konservatiivien (siis amer. kielenkäytössä).
Brevik tuskin oli psykoosissa teon tehdessään, hänen toimintansa oli siksi varsin johdonmukaista. Norja varasi itselleen mahdollisuuden pitää mies lukkojen takana niin kauan kun katsoo tarpeelliseksi, vankilatuomiossa tämä optio ei olisi ollut mahdollinen. Jonkinlainen minäkuvan vääristymä hänellä varmaan on,suuruudenhullu, esitteli itsensä kuitenkin Norjan vastarintaliikkeen sotilas komentajaksi.
Konservatiivinen puhetapa perustuu väärinymmärrykseen, toisaalta, niin perustuu varmaan ns. progressiivinen puhetapakin.
"Pahuuden" kaltainen käsite ei lisää mitään ymmärrystä yhteiskunnasta, se kuvaa vain ihmisten tunteita jonkun asian suhteen. En mitenkään tällä väheksy näitä tunteita, mutta niiden luonne on kuitenkin aina se, että yksilöt kokevat jonkin asian vastenmielisenä. Se väärinymmärrys, joka tehdään, ja mielestäni tahallisesti, on, että jos joku esittää tällaista, tämä jotenkin kiistää näiden tekojen tuomittavuuden. Kääntäen, kylläkin, monet progressiiviset syyllistyvät samaan ainakin osittain, so., he suhtautuvat "ymmärtäen" näiden tekojen tekijöihin. Tämä on kuitenkin todellisuudessa huomattavasti harvinaisempaa kuin mitä konservatiivisessa puhetavassa esitetään.
Suomalainen oikeusjärjestelmä on toki viallinen, ja siinä Vasara on minusta ihan oikeassa. Se on viallinen siksi, että se ei huomioi, että rikoksenuusijan todennäköisyys uusia kolmannen kerran on jo moninkertainen (ellei monikymmenkertainen) verrattuna yleensä rikosten uusimistodennäköisyyteen. Vanha sanonta "fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me" pätee kyllä hyvin.
Pointtinani on, että asiaa voidaan tarkastella mielekkäästi ilman "pahuuden" kaltaisia epämääräisiä ja tunnepitoisia käsitteitä, jotka ovat alttiita kaikenlaiselle väärinkäytölle. Korostettakoon nyt vielä, etten kiistä sitä, että tätä väärinkäyttöalttiutta itseään käytetään kyllä toisinaan väärin, tai se ymmärretään väärin. Se ei silti tee "pahuudesta" yhtään sen mielekkäämpää ja relevantimpaa käsitettä.
En ole yllättynyt, että Tiedemies arvostelee pahuus-käsitteen käyttöä. Ateistille tuo on luonteenomaista.
Toisaalta edistykselliselle on luonteenomaista selittää pahuus uhriudella. Tämä pätee niin globaalisti kuin paikallisella tasolla.
Käytin pahuus-käsitettä tässä, koska luin erään kirjan, josta kirjoitan tulevassa blogipostauksessa.
Lähetä kommentti