Ruotsin valtiopäivien puoluejohtajaväittelyä vietettiin jäähyväistunnelmissa. Sekä sosiaalidemokraattien johtaja Mona Sahlin että vihreiden Maria Wetterstrand esiintyivät viimeistä kertaa puolueensa puheenjohtajina.
Sosiaalidemokraatit eivät onnistuneet Mona ”Luottokortti” Sahlinin johdolla pääsemään takaisin pääministeripuolueeksi, ja kannatus on viimeisimmissä mielipidekyselyissä jatkanut putoamistaan.
Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson hyvästeli myös Sahlinin ja kertoi omassa puheenvuorossaan, että Sahlin on inspiroinut häntä olemalla epäonnistuneen monikulttuuriprojektin symboli. Sahlin vastasi Åkessonille olevansa ylpeä siitä, että hän vastustaa Ruotsindemokraatteja. Hän korosti kantaneensa vastuuta päätettäessä Ruotsin Afganistan-operaatiosta ja totesi, että Åkesson tuskin koskaan joutuu samanlaista vastuuta kantamaan.
Jääkuningatar
Wetterstrand keskittyi jäähyväispuheessaan arvostelemaan Ruotsin naapurimaa Tanskaa. Monet suomalaiset muistavat, että Wetterstrandin aviopuoliso, vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö on myös muistanut Tanskaa omissa kannanotoissaan.
Wetterstrand kuvaili Tanskaa sulkeutuneeksi ja suvaitsemattomaksi maaksi ja varoitti samanlaisesta kehityksestä Ruotsissa. Väistyvä Ympäristöpuolueen puheenjohtaja totesi:
”Tanska on eräänlainen aidattu asuinalue.”
Wetterstrandin lausunnosta tekee irvokkaan se, että Pohjoismaiden ensimmäinen aidattu asuinalue perustettiin monikulttuurisuudestaan tunnettuun Malmön kaupunkiin. Limhamnin kaupunginosaan rakennettavassa Victoria Parkissa vartijat estävät asiattomien pääsyn alueelle. Alueelle saapuvat joutuvat kulkemaan vartiointiliikkeen hoitaman vastaanoton läpi, ennen kuin heidät päästetään alueelle.
Ruotsin ympäristöpuolue on suomalaista vastinettaan radikaalimpi. Puolueen nuorisojärjestö on jo ehdottanut ”lukumääräneutraalia” avioliittoa. Wetterstrandin puolue kannattaa lisäksi avoimuudessaan erittäin radikaalia maahanmuuttopolitiikkaa. Omilla sivuillaan Ympäristöpuolue kertoo:
”Ympäristöpuolue haluaa”
” harjoittaa nykyistä avoimempaa pakolaispolitiikkaa Ruotsissa”
”uudistaa EU-sääntöjä, jotka vaikeuttavat ja joskus jopa tekevät mahdottomaksi ihmisten asettumisen Ruotsiin tai johonkin muuhun EU-maahan.”
Ympäristöpuolue siis haluaa vapaata liikkuvuutta ja kaikkien maahanmuuton rajoitusten poistamista.
Jäähyväispuheessaan väistyvä puheenjohtaja arvosteli erityisesti Tanskan 24 vuoden ikärajaa ja pisteytysjärjestelmää, jossa ulkomaalaisen kanssa naimisiin menevän tanskalaisen voi olla vaikea saada puolisolleen oleskelulupaa.
Järjestelmän tarkoituksena on vaikeuttaa muslimien järjestettyjä pakkoavioliittoja ja vaikeuttaa perheiden yhdistämistä, joka yhdessä turvapaikkajärjestelmän väärinkäytön kanssa aiheuttaa suurimmat kustannukset veronmaksajalle. Tanskan järjestelmä toki saattaa aiheuttaa ongelmia myös ihan oikeille rakkausavioliitoille. Tämän voi kuitenkin helposti kiertää esimerkiksi asumalla muutaman vuoden Ruotsissa ja muuttamalla sen jälkeen Tanskaan.
Tanskasta tehty olkinukke
Luonnollisesti Wetterstrandin ja Ruotsin TV4-kanavan ”Tanska-asiantuntija” Lena Sundströmin kuvaukset Tanskan todellisuudesta eivät kestä lähempää tarkastelua. Ne onkin tarkoitettu lähinnä Ruotsin sisäpolitiikkaan lyömäaseeksi enimmäkseen Etelä-Ruotsista kannatustaan saavaa Ruotsindemokraatit-puoluetta vastaan.
Sattuneesta syystä olen itse viettänyt viime aikoina paljon aikaa Tanskassa. En ole havainnut Tanskassa minkäänlaista ”gated community” –meininkiä. Sen sijaan tavallisten tanskalaisten avoimuus ja mutkattomuus tekee vaikutuksen toisin kuin ruotsalaisten poliitikkojen tekopyhyys ja ideologinen yksisilmäisyys.
Sananvapaus ei toteudu Tanskassakaan
Tanskassa on juuri nyt meneillään oikeudenkäynti pilapiirtäjä Kurt Westergaardin kotiin kirveellä hyökännyttä somalia vastaan. Hyökkääjä väitti oikeudenkäynnissä, että hän vain halusi pelotella Westergaardia. Luotan siihen, että oikeus ei usko moista valehtelua.
Muhammad-pilakuvakriisin yhteydessä Tanskasta välittyi maailmalle kuva sananvapauden puolustajana. Valitettavasti tämä kuva ei täysin pidä yhtä todellisuuden kanssa, sillä Tanskassa on jotakuinkin samankaltainen sananvapautta rajoittava lainsäädäntö kuin Suomessa.
Viime elokuussa tanskalaisen sananvapausyhdistys Trykkefrihetsselskabetin puheenjohtaja Lars Hedegaard sai syytteen ”rasistisista lausunnoista”. Hedegaard oli erehtynyt kuvailemaan Snaphanen-blogissa julkaistulla videolla, kuinka ”muslimit raiskaavat omia lapsiaan”.
Aiemmin eläkkeellä oleva pappi ja Tanskan Kansanpuoluetta edustava poliitikko Jesper Langballe tuomittiin sakkoihin rasismipykälän perusteella. Langballe oli puolustanut Lars Hedegaardia sanomalla:
”Tietysti Lars Hedegaardin ei olisi pitänyt sanoa, että muslimi-isät raiskaavat tyttäriään, koska todellisuudessa he tyytyvät hakkaamaan heidät kuoliaaksi (ns. kunniamurhat) ja katsomaan läpi sormien, kun tyttärien sedät raiskaavat heidät.”
Koska kiihotussyytettä vastaan on käytännössä mahdotonta puolustautua, Langballe tunnusti syyllisyytensä oikeudessa. Tästä huolimatta hän sanoi puhuvansa totta. Kunniamurhia tapahtuu oikeasti, kun isä ja veljet murhaavat ”väärän sulhasen” kanssa seurustelevan tytön.
Ruotsin maahanmuuttopolitiikka uhka naapurimaiden turvallisuudelle
Ruotsissa Tanskan arvostelu edustaa jo valtavirtaa. Itse odotan mielenkiinnolla, milloin Tanskassa valtavirran poliitikot alkavat vaatia rajatarkastuksia Ruotsin ja Tanskan väliselle rajalle. Ruotsin vastuuton maahanmuuttopolitiikka on jo osoittautunut uhaksi Tanskan turvallisuudelle. Jyllands Postenin mielipidetutkimuksessa enemmistö tanskalaisista halusi palauttaa rajatarkastukset, ja näin ollen luopua Schengenin sopimuksen mukaisista avoimista rajoista.
Ruotsalaislehtien nimellä ”terrorsvenske” kutsumat henkilöt suunnittelivat iskua Jyllands Posten –lehden toimitukseen Kööpenhaminassa. Joukko Ruotsissa asuvia muslimeja, joista osa oli Ruotsin kansalaisia, suunnitteli Mumbai-tyylistä terrori-iskua Muhammad-pilakuvat julkaisseen lehden toimitukseen. Ruotsin turvallisuuspoliisi kuitenkin pidätti tekijät ennen iskun toteutusta.
Terrori-isku liittyy myös Suomeen, sillä iskuista syytettynä oleva Munir Awad on Ruotsin islamilaisen yhdyskunnan puheenjohtaja Helena Benaoudan (os. Fagerdin) vävypoika. Benaouda on tullut tunnetuksi siitä, että hän ei omien sanojensa mukaan tunne ketään ”ekstremistiä”.
Libanonilaissyntyinen Ruotsin kansalainen Awadia on aiemmin epäilty terroriyhteyksistä. Vuonna 2009 Awad pidätettiin Pakistanissa vaimonsa ja lapsensa kanssa yhdessä ”ruotsalaisen” Guantanamo-vanki Mehdi Ghezalin kanssa. Vuonna 2007 Awad puolestaan pidätettiin vaimoineen Kenian ja Somalian rajalla. Nuoren parin oli tarkoitus tutustua ”kauniisiin maisemiin ja aitoon islamilaiseen kulttuuriin”. Etiopialaisesta vankilasta heidän matkansa jatkui takaisin kotiin ruotsalaisen veronmaksajan kustannuksella, kuinkas muuten.
6 kommenttia:
Suomi tekee jatkuvaa virhettä hirttäytyessään länsisuhteissaan Ruotsiin.
Siis sillä tasolla, kuten esimerkiksi Kaari Utrio kirjoittaa, että mikäli läntiseen kulttuuripiiriin kuulumisen ehtona on ruotsin kieli, niin olkoot sitten, se on pieni hinta yms.
Demarit ja Kokoomus suoranaisesti kopioivat Ruotsin vastaavia puolueita. Ilmeisesti osittain jäänteinä taistelusta kommunismia vastaan.
Ruotsi, noin yksinkertaisesti sanottuna, kuitenkin on harvinaisen paska maa.
Sori! Ei lasketa tuota kiroiluksi :)
Vielä huvittavammaksi tuo Ruotsi-Tanska nokkapokkailu tulee kun muistelee lähihistoriaa. Eli viime vuosituhannella (tarkemmin sanottuna noin 90-luvulla) Tanska oli vielä pohjoismaiden johtava maahanmuutajamoralisti. Sinne otettiin eniten (ns) pakolaisia ja Tanskalaiset poliitikot kulkivat sormea heristellen opettamassa pohjoismaisia kollegojaan ja vaativat näitä kantamaan oman osansa kansainvälisistä vastuista. Varsinkin Suomi sai heiltä jatkuvaa kuittailua.
Kantapäänkautta haettu oppi on näköjään parissa vuosikymmenessä muuttanut Pohjolan vapaamielisimpänä ja kansainvälisimpänä tunnetun maan Pohjolan nuivimmaksi. Kolmasosa kansasta äänestää maahanmuuttokriittisiä puolueita ja vain pitää olla todella kuurosokea jos uskoo sen tärähtäneistön väitteen että tämä johtuu vain muutamien poliitikkojen ja muutaman muun rasistin harjoittamasta sanallisesta ja kirjallisesta kiihotuksesta...
Kaikenkaikkiaan voimme pitää Tanskaa hyvänä kristallipallona, jossa voimme nähdä, mitä meilläkin tuleman pitää. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Tanskalaiset poliitikot kulkivat sormea heristellen opettamassa pohjoismaisia kollegojaan ja vaativat näitä kantamaan oman osansa kansainvälisistä vastuista.
Niinpä olikin. Enpä muistanut enää tuota.
Täytyy vielä kirjoittaa toinen juttu tästä samasta asiasta, kunhan satun sille päälle.
Moralisointi pohjoismaisissa yhteyksissä ei ole aina ollut Ruotsin yksinoikeus. Kyllä Tanskakin harrasti tätä etenkin sossuhallitusten aikana.
Ville Niinistön myötä suomalaisetkin ovat ryhtyneet moralisoimaan.
Tanskan järjestelmä toki saattaa aiheuttaa ongelmia myös ihan oikeille rakkausavioliitoille.
Tässä on oman maahanmuuttokantani ydin. Minkään valtakunnan järjestelmä ei saisi hankaloittaa oikeita rakkausavioliittoja. Ei se ole sivuseikka tai sivuvaikutus. Sitä kauttahan se paljon haluttu ”kantaväestön demografian nousu” voisi tapahtua. Ihmettelenkin, mitä kansainvälisten avioliittojen hankaloittamisen puolestapuhujat oikein suosittelevat aviopareille.
Kenties tätä: ”Jos oikeasti rakastatte toisianne, ei teidän ole pakko muuttaa tänne rikkaampaan maahan, vaan muuttakaa siihen toiseen, köyhempään maahan, jotta me täällä voimme olla varmoja siitä, että tuo köyhemmästä maasta oleva avio-osapuoli ei huijaa.” Näinkö? Eikö se ole luonnollista, että halutaan rakastuneinakin etsiä mahdollisimman hyvät olosuhteet uudelle perheelle? Miksi pitäisi valita huonommat olosuhteet? Miksi toisen osapuolen EU:hun kuuluva kotimaa on oltava suljettu tai hankala päästä?
Vai eivätkö kansainväliset avioliitot ole viranomaisten mielestä edes suotavia? Geeniperimän kannalta olisi, sillä ”veren vaihtuminen” tekee populaatiolle aina hyvää. Sopisi maahanmuuttoviranomaistenkin ottaa tuo kanta…
Antaisivat viranomaiset ihan oikeasti ohjeistusta, miten kansainvälisissä rakkaussuhteissa heidän mielestään olisi meneteltävä!!!
Niille, jotka nyt syyttävät olkinukkeilusta: kysymys on ihan todellisista tapauksista. Tiedän itsekin kaveripiirissä tapauksia, joissa toisen osapuolen saaminen Suomeen on ollut jumalattoman hankalaa ja byrokraattista.
Lähetä kommentti