Ruotsin vaalijärjestelmän erikoisuudet
Naapurimaa Tanskassa TV4-kanavan toiminta herätti myös huomiota. Tanskan Kansanpuolueen europarlamentaarikko Morten Messerschmitt väitti tiedotteessaan, että Ruotsi ei noudata kansainvälisiä konventioita parlamenttivaalien suorittamisesta. Hän myös aikoi ottaa asian esille Euroopan parlamentissa.
Messerschmitt kiinnitti erityistä huomiota Ruotsin vaalilippujärjestelmään, jossa puolueet ovat vastuussa omien vaalilippujen jakelusta äänestyspaikoille. Monissa muissa kehittyneissä demokratioissa valtio tai muu julkisyhteisö vastaa vaalilippujen toimittamisesta äänestyspaikoille. Ruotsin järjestelmä luonnollisesti suosii suuria puolueita, joilla on riittävän suuri organisaatio äänestyslippujen jakelua varten. Siksi äänestyspaikoilta vain harvoin löytyy kaikkien puolueiden vaalilippuja.
Ruotsalainen järjestelmä vaarantaa myös vaalisalaisuuden, koska vaaliliput ovat puoluekohtaisia. Äänestäjä voi säilyttää vaalisalaisuuden vain ottamalla kaikkien puolueiden vaaliliput mukaan äänestyskoppiin tai täyttämällä ”blankolipukkeen”, jossa ei ole yhdenkään puolueen tunnusta. Äänestysalueet ovat usein pieniä ja äänestäjät tuntevat vaalivirkailijat, joten äänestyksessä voi olla mukana myös sosiaalisen kontrollin elementti.
Århusin yliopiston valtiotieteen professori Jörgen Elklit analysoi Ruotsin vaalijärjestelmän epäkohtia artikkelissaan. Hän näki kolme pieniä ja uusia puolueita kohtaavaa ongelmaa:
Taloudellisista syistä puolueilla voi olla vaikeuksia painaa riittävästi vaalilippuja.
Samoista syistä vaalilippujen jakelu voi olla vaikeaa
Puolueilla ei ole riittävästi jäseniä vaalilippujen jakeluun niissä vaalipiireissä, joissa niillä on ehdokkaita.
Elkiltin johtopäätös on seuraava:
”Ruotsin vaalijärjestelmän vaikutusta voi luonnehtia järjestelmälliseksi (ja ehkä tarkoitukselliseksi) yritykseksi estää pienten ja uusien puolueiden mahdollisia äänestäjiä äänestämästä niitä, mitä kaikki vaalitarkkailuun erikoistuneet järjestöt varmasti arvostelisivat.”
Lisäksi Elklit toteaa:
”Toisena pääongelmana, jonka haluamme nostaa esiin, voi pitää vaalilippujen valikoivaa jakelua äänestyspaikkojen ulkopuolella. Riippumatta siitä, millä perusteella puolueiden edustajat ovat paikalla, on itsestään selvää, että kaikki äänestäjät eivät ota mukaansa kaikkia vaalilippuja. Usein vain suurilla puolueilla on mahdollisuus vaalilippujen jakeluun, kun taas pienillä puolueilla voi olla vaikeuksia olla läsnä kaikilla äänestyspaikoilla.”
Elklit näkee myös sosiaalisen kontrollin ongelmana:
”...on helppo saada käsitys siitä, mitä puoluetta äänestäjä aikoo äänestää. Siksi valitsijat, jotka ottavat vastaan uusien ja ristiriitaisia tunteita herättävien puolueiden vaalilippuja, joutuvat epäluulojen kohteeksi.”
Elklitin johtopäätöksen mukaan Ruotsin vaaleissa vaalisalaisuus ei toteudu, ja lisäksi äänestyspäätökseen saattaa liittyä painostusta. Siksi vaaleja ei voi pitää täysin rehellisinä.
Elklit ei ota kantaa toiseen vaalilippuihin liittyvään ongelmaan eli vaalivilppiin. Jostain syystä tiettyjen puolueiden vaaliliput saattavat vahingossa ”kadota”. Tämän vuoksi Ruotsindemokraatit on ottanut käyttöön sähköpostiosoitteen, jonne ihmiset voivat raportoida havaitsemiaan ongelmia vaalilippujen käsittelyssä.
Ilmaisuvapauden kehitysmaa
Jokainen Ruotsin poliitista elämää seurannut varmasti ymmärtää, että vaalijärjestelmä ei ole se todellinen ongelma. Jos palataan Ruotsin TV4-kanavan sensuroimaan vaalimainokseen, joka jätettiin esittämättä lainopillisin perustein, Tanskan televisiokanavat ovat näyttäneet sitä kokonaisuudessaan useita kertoja. Vaikka kiihotusta kansanryhmää vastaan koskeva lainsäädäntö on Tanskassa suurin piirtein samanlainen kuin Ruotsissa, tanskalaiset tv-kanavat eivät pitäneet mainoksen sisältöä ongelmallisena.
Tanskalainen konservatiivien kansanedustaja Naser Khader kutsui Berlingske Tidenden blogiartikkelissaan Ruotsia ilmaisuvapauden kehitysmaaksi. Mainoksen sensuroinnin lisäksi Khader kiinnittää huomiota siihen, että Ruotsindemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkessonia ei ole kutsuttu mukaan vaaliväittelyihin. Näin ihmiset eivät voi vapaasti vertailla puolueen näkemyksiä muiden puolueiden vastaaviin.
Vaikka Ruotsindemokraatit on gallupeissa mittauttanut neljän prosentin äänikynnyksen ylittäviä lukemia, puoluetta ei kutsuttu ”vain eduskuntapuolueille” varattuihin vaaliväittelyihin. Tätä Khader pitää loukkauksena sananvapautta vastaan.
Ruotsissa ei ole muiden länsieurooppalaisten maiden tapaan vahvaa protestipuoluetta. Khader näkee syyn tähän seuraavasti:
”Niillä ei ole ollut Le Penin, Haiderin, Wildersin tai Siv Jensenin (Norjan edistyspuolue) tapaista johtajatyyppiä ennen Ruotsindemokraattien johtaja Jimmie Åkessonia. Kokemusten mukaan johtohahmo on erittäin tärkeä näiden puolueiden olemassaololle. Se, että tällainen puolue ei Ruotsissa ole menestynyt, ei niinkään johdu ruotsalaisten vähäisestä muukalaiskriittisyydestä (tai joissakin tapauksissa -vihamielisyydestä). Ongelmana on ollut se, että näille mielipiteille ei ole löytynyt demokraattista edustajaa.”
Khader väittää, että maahanmuuttokriittisten sulkeminen yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle on Ruotsissa johtanut radikalisoitumiseen ja väkivaltaan. Lisäksi maahanmuuttajien integrointi yhteiskuntaan on epäonnistunut pahemmin kuin Tanskassa. Ruotsissa on noudatettu periaatetta ”viimeisenä sisään, ensimmäisenä ulos”. Tanskassa taas on Khaderin mukaan pyritty kiinnittämään huomiota maahanmuuttajien osaamiseen eikä maassaoloaikaan. Siksi maahanmuuttajien työttömyys on Tanskassa pienempää kuin Ruotsissa.
Ruotsissa ongelmat on pyritty piilottamaan ja teeskentelemään, että niitä ei ole olemassa. Khaderin mukaan:
”Kaikissa maissa noin 5-15 prosenttia väestöstä suhtautuu maahanmuuttajiin varautuneesti tai vihamielisesti... Tällä väestönosalla on oikeus ilmaista mielipiteensä kuten kenellä tahansa muulla ilman, että heidän mielipiteitään sensuroidaan.”
Aidosti liberaali Khader itse ei kannata Tanskan kansanpuoluetta, mutta suo sen edustajille oikeuden ilmaista itseään. Omasta puolestani sanon, että terveessä demokratiassa valtapuolueet omaksuvat osan protestipuolueen teemoista itselleen ja tätä kautta pitävät protestipuolueen lähempänä viiden kuin 15 prosentin kannatusta. Ruotsissa on kuitenkin valittu sensuurin, piilottelun ja vaikenemisen tie, joka johtaa huonompaan tulokseen kuin avoin keskustelu.
Älymystön edustaja puhuu
On vaikea kuvitella parempaa edustajaa ruotsalaiselle ”valtioradikalismille” kuin kirjailija, palestiinalaisaktivisti ja älykkö Jan Guillou. Sen sijaan, että hän vastaisi Tanskasta tulevaan arvosteluun, Guillou hyökkää Jyllands Postenin haastattelussa tanskalaisia vastaan:
”Ruotsalaiset eivät ole niin kiihtyneitä islamista kuin tanskalaiset.”
Guilloun mukaan poliittinen korrektius, josta tanskalaiset syyttävät ruotsalaisia, on pelkkä illuusio. Tanskalainen keskustelukulttuuri poikkeaa Guilloun mukaan täysin ruotsalaisesta. Tanskassa ulkomaalaiset ovat keskeinen poliittinen kysymys, kun taas Ruotsissa asiasta keskustellaan varsin vähän, vaikka maahanmuuttajia on Ruotsissa enemmän kuin Tanskassa.
Guillou tyrmää täysin käsitykset siitä, että Ruotsindemokraattien vaalivideon esittämättä jättämisessä olisi kyse sensuurista, kuin myös sen, että Ruotsin vaalijärjestelmässä olisi jotakin vikaa. Guillou puolustaa ruotsalaista poliittista keskustelua:
”Tanskassa islam on pääosassa mutta Ruotsissa ei.”
Guillou arvostelee tapaa, jolla Tanskassa islam on otettu panttivangiksi taistelussa ilmaisuvapaudesta. Hänen mukaansa ilmaisuvapautta testataan jatkuvasti muslimeilla. Tästä ei Guilloun mukaan seuraa mitään hyvää Tanskalle tai ilmaisuvapaudelle.
Käänne huonoon suuntaan tapahtui, kun Tanskan Kansanpuolue pääsi kansankäräjille. Kukaan ei uskaltanut asettaa puolueen teemoja kyseenalaiseksi, vaan muidenkin puolueiden edustajat uskalsivat sanoa asioita, joita Ruotsissa kuulee vain ääriryhmien edustajilta. Muukalaisvastaisesta retoriikasta on tullut poliittisesti hyväksyttävämpää, mikä näkyy kulttuurissa ja julkisessa keskustelussa.
Ruotsindemokraattien vaalivideon sensuurin Guillou näkee poliittisena temppuna, jonka avulla puolue hankki itselleen sympatiaa ja reaktioita Tanskan kaltaisista maista.
Guilloun mielipiteet edustavat ruotsalaista valtavirtaa. Ruotsalaisessa poliittisessa keskustelussa Tanskaa on käytetty jo pitkään huonona esimerkkinä, ja televisiokanavilla on esitetty dokumentteja tanskalaisesta muukalaisvastaisuudesta. Kuitenkin Tanskassa myös muut kuin Tanskan Kansanpuolueen kannattajat näkevät ruotsalaisen sensuurin ongelmallisena. Päähallituspuolue Venstren edustaja Michael Aastrup Jensen kertoi mielipiteensä Russia Today -televisiokanavalla:
”Olen ollut vaalitarkkailijana useissa Itä-Euroopan maissa. Jos olisimme havainneet vastaavaa jossain Itä-Euroopan maassa, olisimme esittäneet äänekkään vastalauseen asiasta...Meidän pitäisi vaatia Ruotsilta samaa kuin itäisen Euroopan mailta.”
Yllä oleva kannanotto luonnollisesti miellyttää putinilaista ohjattua demokratiaa harjoittavaa Venäjän valtaeliittiä. Kuitenkin kellojen pitäisi soida myös Tukholmassa.
10 kommenttia:
Moi, hienoa että toit esiin tuon epäkohdan. Me täällä naureskelemme ja pyörittelemme silmiämme katsellessamme telkun jatkuvaa ylilyövää propagandaa, lehtien vääristelyjä & nyyhkyartikkeleita ja poliitikkojen paniikkireaktioita, yrittävät mihin hintaan tahansa napata äänestäjiä ruotsindemokraateilta.
Politiskt Inkorrekt -sivusto on kasvanut jättiaskelin parissa vuodessa Ruotsin sadan suosituimman uutissivuston joukkoon, eikä ihme. Kun valtamedia pitää kynsin hampain kiinni kuvitellusta todellisuudesta, on valtavan vapauttavaa lukea oikeita uutisia netistä.
Jännäämme juuri tuleeko meille lainkaan ruotsindemokraattien äänestyslippuja, niiden jakelun piti kai alkaa torstaina. Täytyy soittaa toimistoon, jos vaikka postinkantajat ovat heittäneet niitä roskiin (näin on käynyt aiemmissa vaaleissa).
Kaikkien muiden puolueiden liput ovat tulleet.
Meistä on hienoa, että tanskalaiset nostivat kissan pöydälle ja rupesivat puhumaan vaalitarkkailijoista. Uutinen onkin levinnyt maailmalle ihan kohtalaisesti.
Mitä olemme jutelleet ihan vieraidenkin ihmisten kanssa, niin käy ilmi, että hyvin monet aikovat äänestää ruotsindemokraatteja vaikka sitten ihan protestin vuoksi.
Toivomme, että SD saisi enemmän kuin minimaaliset 4 % äänistä, tuollaiset 6 % olisi jo mukava määrä.
Jos prosentti jää alle neljän, eikä SD pääsekään eduskuntaan, en epäilekään, etteikö kyse silloin ole törkeästä vaalivilpistä.
t. jännittynyt äänestäjä Ruotsissa (banaanivaltioksikin nimitelty maa)
Ruotsin sosiaalidiktatuuri taas marssilla. Jestas sentään, olin kyllä kuullut Ruotsin vaalijärjestelmän omituisuuksista mutta mitään tuon tapaista en osannut edes kuvitella. Tuli mieleen vielä yksi konsti, jolla Sverigedemokraatteja voi kusta silmään: demareiden - hups, siis muiden puolueiden - kannattajat ottavat vaalipaikalla oman lipukkeensa lisäksi Sverigedemokraattien lipun, jolloin jälkimmäiset loppuvat aikanaan kesken.
Kiitoksia Vasara todella hyvästä kirjoituksesta. Niin sitä on täälläkin vaan kuviteltu, että Ruotsi olisi, jos ei nyt demokratian airut niin, jonkinlainen turvasatama. Elää vanhaksi ja kuolla, vai mikä se oli.
Ruotsalaisten kohdalla ei tietysti pitäisi hämmästyä enää mistään, mutta toi vaalilippujärjestelmä oli kyllä mulle yllätys.
Tosta systeemistä muistuu mieleen ne Iranissa järjestetyt ensimmäiset islamilaisen vallankumouksen jälkeiset vaalit. Niissähän äänestäjille annettiin vihreä (kannattaa islamilaista valtiota) ja punainen (vastustaa) vaalilippu, joista jompikumpi sitten laitettiin uurnaan, tietysti kaiken kansan katsoessa. Aika kovaa pokkaa vaati punaisen viivan vetäminen.
Kuulin juuri, että eräässä kunnassa vaalityöntekijä väitti äänestäjälle, että SD:n lippuja ei paikalla ole, koska SD ei mukamas ole mukana kuntavaalissa. Joopa joo. (Ennakkoäänestys on jo menossa.) Onneksi äänestäjä ilmoitti asiasta eteenpäin niin kuin pitääkin.
Lisää Ruotsin vaalijärjestelmästä sivulla http://www.val.se/
siellä on suomeksi jokin pdf-tiedosto.
Lippujärjestelmästä enemmän kohdassa Valsedlar och personrösta.
Äänestyspaikoilla ei ole muita kuin pelkän puolueen nimellä painettuja, jos siis niitäkään. Postin tehtävä on ollut kantaa koteihin puolueiden henkilövaaliliput. Saa nyt sitten nähdä, tuleeko SD:n vaalilippuja vai ei.
Tanskalaiset pitävät Ruotsindemokraattien mainosta sananvapautta ja demokratiaa puoltavana. Poliitikkojen ei tule puuttua elämäntyylin ja moraalin asioihin, on holhoavaa estää äänestäjiä itse tekemästä valintoja. Ruotsin poliittisessa kulttuurissa katsotaan olevan autoritaarisia piirteitä. Tanskassa Ruotsindemokraattien sulkeminen pois keskustelusta koetaan sensuurina. Ruotsalaiset haukkuvat Tanskan ulkomaalaispolitiikkaa ja käyttävät usein termiä rasistinen. Kun valistuneeseen keskusteluun ei pystytä, voidaan aina kutsua ihmisiä rasisteiksi. Ralf Pittelkow sanoo Jylands-posenin kolumnisaan 1.9. "Ruotsin maahanmuuttopolitiikka on fiasko, eikä sitä ratkaista demokratiaa kaventamalla".
Jan Guillou on islam/palestiinalais(terrorismi) aktivisti ja entinen DDR:n agentti.
Joten hänen "demokratia"puheensa tulee ymmärtää hänen kommunistisesta/fasistisesta maailmankuvastaan lähteviksi.
"Jan Guillou on islam/palestiinalais(terrorismi) aktivisti ja entinen DDR:n agentti."
Guillou muistaakseni vakoili Neuvostoliiton sotilastiedustelun (GRU) hyväksi.
Tämä ei suinkaan tee tyhjäksi hänen muita ponnistelujaan. Hän on edelleen johtava vasemmistolainen mielipidevaikuttaja. Kirjailijana hänen Carl Hamilton -teoksensa eivät pärjänneet Suomessa, koska ruotsalainen sankari on suomalaiselle liian epäuskottava vakoiluromaanissa. Tämä ei silti tarkoita, että hänen Carl Hamilton -kirjansa olisivat olleet huonoja.
Ruotsindemokraattien johtaja Jimmie Åkesson oli taannoin Aftonbladetissa Guilloun haastateltavana.
Eivätkä Guilloun huomiot Tanskan tilanteesta ole täysin väärin. Niissä vain on jätetty olennaisia asioita pois. Tanskalaisilla on Muhammad-pilakuvakriisin takia syytäkin suhtautua epäluuloisesti islamiin. Itse asiassa kyseinen kriisi poksautti korkin pois poliittiselta korrektiudelta siten, että sen on vaikea kuvitella enää palaavan takaisin Tanskaan.
Kerrankin täytyy sanoa, ettei minulla ole valittamista Vasaran esiintuomasta merkittävästä ongelmasta. Herää kuitenkin kysymys, miksi tämä demokratiavaje on ongelma nimenomaan Ruotsissa.
Tiedemiehen retoriseen kysymykseen yksi mahdollinen vastaus GoV-blogista:
"Thoughtless submission to authority and a weakening of individual identity was one of the results of having been raised in the Swedish Folkhemmet. It came to be regarded as a virtue. Swedes became terrified of being thought different and their highest ideal was to be like everyone else. If any unfortunate person went against the consensus and questioned or, even worse, opposed authority he was immediately branded a dangerous idiot. He would be shouted down by all and everyone, who by doing this could show their solidarity and identification with the ‘sensible’ majority. What constituted ‘sensible’ could never be questioned, since anyone who did so, by definition, was not ‘sensible.’"
Eli kansankoti ei kasvattanut itsenäisesti ajattelevia yksilöitä vaan järjestelmään sopeutujia. Konsensus ja konformismi selittävät aika pitkälle Ruotsin tilanteen.
Lähetä kommentti