Valehtelemisen taito

Toimiva propaganda ei edellytä suoraa valehtelua. Itse asiassa räikeät valheet vain heikentävät sen tehoa. On paljon tehokkaampaa kertoa vain osa totuudesta ja jättää osa kertomatta. Näin propaganda sisältää riittävästi totuuden siemeniä, ja uskottavuus säilyy.

Propagandaan voi myös sisällyttää uhkakuvia, jotka toteutuessaan ovat pelottavia mutta joiden toteutumistodennäköisyyden ei tarvitse olla erityisen suuri. Ilmastonmuutokseen liittyvässä uutisoinnissa merenpinnan nousuun ja jäätiköiden sulamiseen liittyvät uutiset tehoavat, koska ne jäävät ihmisten mieliin, vaikka ne myöhemmin osoitettaisiinkin perusteettomiksi.

Climategate

Taitavalla uutisoinnilla myös edistettävän asian kannalta epäsuotuisat uutiset voidaan neutraloida. Itä-Anglian ilmastotutkimusinstituuttiin tehty tietomurto ja sen myötä paljastuneet tutkijoiden sähköpostiviestit kertovat tiedon pimityksestä, vertaisarvioinnin manipuloinnista ja tutkimustiedon vääristelystä halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Helsingin Sanomat on uutisoinnissaan vältellyt kertomasta sähköpostien sisällöstä ja kääntänyt huomion siihen, miten tiedot on hankittu. 1.2. lehti kertoi ”brittiväitteestä”, jonka mukaan tietomurto olisi ollut vakoilijoiden työtä. Uutisesta löytyy myös linkki alkuperäiseen englantilaisen Independent-lehden juttuun, jossa Tony Blairin hallituksen tiedeneuvonantaja Sir David King väittää puhtaasti omien spekulaatioidensa perusteella, että ulkomaalaiset tiedustelupalvelut ovat tietomurron takana. Vaihtoehtoisena teoriana King esittää, että amerikkalaisperäinen lobbausryhmä on rahoittanut yksityisiä hakkereita, jotka ovat toteuttaneet tietovarkauden.

Artikkelissa ei esitetty ainuttakaan todistetta tiedustelupalveluteorian puolesta vaan pelkästään Sir Davidin arveluita. Jutun todenperäisyys lepäsi ainoastaan Tony Blairin neuvonantajan arvovallan varassa.

Todellisuudessa on paljon todennäköisempää, että kyseessä oli tietovuoto, kuin tietomurto. Small Dead Animals -blogissa verkoasiantuntija Lance Levsen analysoi CRU-sähköpostien julkistamista ja piti todennäköisimpänä vaihtoehtona, että joku Itä-Anglian ilmastotutkimusinstituutin työntekijöistä löysi tiedot ja julkaisi ne. Tietoja tarjottiin ensin BBC:n toimittajalle, joka ei ymmärtänyt, mitä oli saanut. Kolme viikkoa sen jälkeen tiedosto FOIA2009.zip ladattiin venäläiselle palvelimelle.

Helsingin Sanomat oli julkaissut spekulaatioihin perustuvan uutisankan, jonka se kiirehti korjaamaan 2.2. päivätyssä uutisessaan. ”Brittiväite” olikin puhdasta spekulaatiota. Silti tiedustelupalvelut jäivät varmasti HS:n hyväuskoisten lukijoiden mieleen.

Denialistit

Ilmastoskeptikoita eli niitä, jotka suhtautuvat kriittisesti katastrofaaliseen ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, on nimitelty valtamediassa ”denialisteiksi”. Vastaavasti toki ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen uskovia nimitellään pilkallisesti ”alarmisteiksi”. Jälkimmäistä termiä voi tosin olla vaikea löytää suomalaisesta valtamediasta.

Kööpenhaminan ilmastokokous oli ”alarmisteille” valtava pettymys. Sitovaa globaalia ilmastosopimusta ei syntynyt, mikä oli suuri arvovaltatappio etenkin Euroopan Unionille, joka sivuutettiin täysin lopullista päätöslauselmaa sorvattaessa.

Climategaten ja YK:n ilmastopaneeli IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachaurin epäilyttävien taloudellisten kytkösten myötä ilmastoalarmismi on vastatuulessa. Jopa Guardianin kaltaisissa vasemmistolehdissä kerrotaan CRU:n johtaja Phil Jonesin urbaaneja lämpösaarekkeita koskevien tutkimusten epäselvyyksistä ja siitä, kuinka tiedemiehet yrittivät peitellä tutkimusten puutteita.

Ilmastoskeptikot eli ”denialistit”, jotka vuosikaudet olivat toitottaneet tutkimustiedon puutteista, ovat saaneet paljastusten myötä hyvityksen. Tämä yhdistettynä Kööpenhaminan pettymykseen aiheuttaa tietysti katkeruutta. Osmo Soininvaara kirjoitti melko lapsellisen blogiartikkelin ”Ilmastodenialistit ovat uskovaisia”, jossa hän rinnasti ”denialistit” litteän maan uskovaisiin. Todellisuudessa alarmismi vaatii paljon enemmän uskoa erehtyväisiksi ja varsin inhimillisiksi osoittautuneisiin auktoriteetteihin.

Tänään Ylen Päivän Peili -lähetyksessä (alkaen 16 minuutin kohdalta) pantiin vielä paremmaksi. Kylmä ja luminen talvi on saanut tavallisen kadunmiehen epäilemään ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Uutisen mukaan ilmastotutkijat pitävät ilmaston lämpenemistä edelleen tosiasiana, ja samanaikaisesti ilmastotutkijat ovat joutuneet puolustautumaan ns. ilmastoskeptikkojen hyökkäyksiä vastaan.

Suomen IPCC-ryhmän johtaja, Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja Petteri Taalas vakuuttelee, että Suomi korostaa huolellisuutta seuraavassa IPCC:n ilmastoraportissa. On myös oletettavissa, että ilkeät ilmastoskeptikot käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Taalas kuitenkin toteaa: ”Tässä on vähän sellanen maku, että on väkeä, jotka väittää, että maapallo on litteä ja että heille pitää todistaa, että maapallo on pyöreä.”

Tällaista uutisointia tarjoilee lupamaksurahoitteinen radiokanava. Tavoitteena on tietysti mitätöidä ilmastoskeptikkojen uskottavuus kuvaamalla heidät hörhöinä, joita ei tarvitse ottaa vakavasti. Todellisuudessa CRU:n ilmastotutkijat ja IPCC itse puheenjohtaja Pachauri etunenässä ovat tuhonneet oman uskottavuutensa ilmastoskeptikoista riippumatta. Katkeruutta vain on kiva purkaa nimittelyllä.

Lisäys 4.2.2010 Kommentaattori Kumitonttu mainitsi, mistä nimi denialisti on peräisin. Tarkoitus on tietysti rinnastaa ilmasto-ortodoksian epäilijät holokaustin kieltäjiin. Kyseessä on siis astetta pahempi loukkaus verrattuna "litteään maahan".

Dennis Praeger kertoo oheisessa artikkelissa, miksi vertailu on vastenmielinen ja trivialisoi natsien pahuutta:

"Jos ilmaston lämpenemisen kyseenalaistaminen on samanarvoista holokaustin kieltämisen kanssa, miten paha asia holokaustin kieltäminen oikeastaan onkaan?"

Lopuksi Praeger toteaa:

"...ei olisi yllättävää, jos ilmaston lämpenemisen kieltäjiä pian kohdellaan Euroopassa kuten holokaustin kieltäjiä eli asetetaan syytteeseen."