Polanskin tapaus

Äskettäin kuuluisa elokuvaohjaaja Roman Polanski pidätettiin Sveitsissä, kun hän oli menossa vastaanottamaan palkintoa elokuvauransa saavutuksista Zürichin elokuvajuhlilla. Polanski on tarkoitus luovuttaa Yhdysvaltoihin vastaamaan 32 vuotta sitten tekemästään rikoksesta.

Pidätys herätti monenlaisia reaktioita. Elokuva- ja kulttuurialan ihmiset ilmaisivat tyrmistyksensä. Kymmenen tunnettua elokuvaohjaajaa vetosi Polanskin vapauttamisen puolesta joukossaan mm. Pedro Almodovar, Wim Wenders ja Michael Mann.

Zürichin elokuvafestivaalin tuomariston puheenjohtaja, näyttelijä Debra Winger sanoi:

”Pidätys perustuu 30 vuotta vanhaan tapaukseen, joka on lähes haudattu muutamia teknisiä yksityiskohtia lukuunottamatta.”

Wingerin mukaan festivaalia käytettiin hyväksi pidätyksen varmistamiseksi. Kaiken lisäksi Polanskin tekemän rikoksen uhri Samantha Geimer haluaa, että syytteistä Polanskia vastaan luovutaan. Geimer haluaa jatkaa elämäänsä ilman mediahuomiota ja on omien sanojensa mukaan jo päässyt yli tapahtuneesta. Jutun käsittely mediassa vahingoittaa häntä itseään sekä hänen aviomiestään, lapsiaan ja äitiään.

Mitä tapahtui?

Lehdet muistavat kertoa Polanskin elokuvista ja hänen menneisyytensä traagisista tapahtumista. Polanski on syntyjään Puolan juutalaisia ja hänen äitinsä menehtyi Auschwitzin keskitysleirillä. Polanski itse ja hänen isänsä selviytyivät Krakovan getosta joutumatta leirille.

Polanski aloitti elokuvauransa kommunistien hallitsemassa Puolassa mutta siirtyi myöhemmin Ranskaan. Ensimmäisen Hollywood-elokuvansa Rosemaryn painajainen hän ohjasi vuonna 1968. Vuotta myöhemmin Charles Mansonin ”perhe” murhasi Polanskin raskaana olleen aviovaimo Sharon Taten. Kuitenkin lehdissä kerrotaan vähemmän siitä, mihin Polanskin saama tuomio oikeasti perustuu.

Rikoksen uhrin, tapahtumahetkellä 13-vuotiaan Samantha Geimerin mukaan Polanski pyysi hänen äidiltään lupaa ottaa Samanthasta valokuvia Vogue-lehden ranskankieliseen painokseen, jonka avustavana päätoimittajana Polanski toimi.

Polanski kutsui Geimerin (tuolloin vielä Gailey) toiseen kuvaussessioon näyttelijä Jack Nicholsonin asunnolle Los Angelesin Mulhollandin alueella 10. maaliskuuta 1977. Session aikana Polanski syötti Geimerille metakvaloni-nimistä huumetta ja tarjosi shampanjaa. Myöhemmin Polanski harrasti Geimerin kanssa sekä tavanomaista, oraali- että anaaliseksiä, joista Geimer omien sanojensa mukaan yritti kieltäytyä. Tuolloin 44-vuotias elokuvaohjaaja ei kuitenkaan piitannut kielloista.

Geimerin oikeudessa antaman valaehtoisen lausunnon perusteella Polanskia voi pitää häpeämättömänä alaikäisten tyttöjen saalistajana eli lyhyesti pervertikkona. Polanskia syytettiin aivan oikeutetusti alaikäisen raiskaamisesta ja sodomiasta. Juttu ei kuitenkaan edennyt oikeuskäsittelyyn vaan sovittiin plea bargain -menettelyssä, jossa Polanski tunnusti lievemmän rikoksen eli alaikäiseen sekaantumisen.

Tuomiosopimuksen mukaan Polanskin piti osallistua 90 päivää kestävään mielentilatutkimukseen. Oikeus antoi kuitenkin hänelle luvan jatkaa kesken olevaa elokuvaprojektiaan ja matkustaa ulkomaille. Tuolloin arveltiin Polanskin saavan korkeintaan ehdollista.

Polanskin väitetään keskustelleen tuomiostaan Los Angelesin apulaispiirisyyttäjän kanssa. Tämä oli vihjannut Polanskin asianajajille, että ohjaaja tuomittaisiin vankeuteen ja karkotettaisiin Yhdysvalloista. Polanski pakeni ensin Englantiin ja myöhemmin Ranskaan, joka ei luovuta omia kansalaisiaan tuomittavaksi Yhdysvaltoihin. Siitä pitäen Polanski on pysytellyt maissa, joista häntä ei voi luovutaa Yhdysvaltoihin.

Mikä on oikein?

Jos Polanski olisi syyllistynyt murhaan, hänen luovuttamisestaan tuskin kiisteltäisiin. Lievemmillä rikoksilla sen sijaan on vanhentumisaika. Jos Polanski todettaisiin vasta nyt syylliseksi 32 vuotta sitten tapahtuneeseen raiskaukseen, rikos olisi useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa vanhentunut.

Polanski kuitenkin pakeni tuomiota, mikä teknisesti estää rikoksen vanhenemisen. Itse pakenemisesta todennäköisesti seuraisi uusi tuomio, vaikka Polanski ei joutuisikaan kärsimään tuomiota tunnustamastaan rikoksesta.

Jotkut ovat myös väittäneet, että Polanski on tavallaan jo kärsinyt tuomionsa. Hän istui 42 päivää vankilassa mielentilatutkimuksessa. Lisäksi hän ei ole 32 vuoteen voinut matkustaa Yhdysvaltoihin edes noutamaan viimeksi elokuvastaan Pianisti saamaansa Oscar-palkintoa.

Polanski on myös iältään 76-vuotias ja on vaikea kuvitella, että hänen tuomitsemisensa vankilaan olisi enää oikeuden toteutumisen kannalta olennaista.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä armollisia. Konservatiivinen kolumnisti Brent Bozell käy läpi artikkelissaan ”Hollywoodin suosikkiraiskaaja” elokuva-alan julkkisten äiteliä ja tekopyhiä puolustuspuheita ja toteaa lopuksi:

”... entä jos hänen nimensä olisi Isä Roman Polanski? Silloin he puhuisivat toisenlaisella äänensävyllä. Hurskastelijat.”

Jos Polanski tosiaan olisi alaikäiseen sekaantumisesta tuomittu katolinen pappi, Hollywoodin silmää tekevät tuskin soisivat hänelle ajatustakaan. Amerikkalaiselle konservatiiville Polanski ja hänen iljettävä tekonsa symbolisoivat Hollywood-eliitin nihilismiä, moraalittomuutta ja sukupuolista kyltymättömyyttä. Siksi sympatiaa Polanskia kohtaan tuskin löytyy, vaikka aika onkin jo parantanut rikoksen uhrin haavat.