Sananvapaus ja muttamiehet

Rikon tekemäni lupauksen ja kirjoitan Jussi Halla-ahon tämänpäiväisestä oikeudenkäynnistä. En kuitenkaan käsittele oikeudenkäynnin farssimaista kulkua, koska se lienee useimmille tullut jo selväksi. Sen sijaan käsittelen nimimerkki IDA:n tavoin joitakin reaktioita oikeudenkäyntiin.

Muttamies

Muttamies (engl. buttman) on sellainen, joka periaatteessa kannattaa sananvapautta mutta ei sitä tavallista vaan ”vastuullista” sananvapautta. Näin toteamalla muttamies osoittaa olevansa korkeammalla tasolla kuin tavallinen rahvas, jonka edustajat joskus ilmaisevat mielipiteensä suoraan ja kiertelemättä.

Vihreän Langan kolumnisti ja kirjailija Jarkko Tontti on tyypillinen muttamies. Hän on myös sananvapausjärjestö Suomen Penin varapuheenjohtaja. Uusi Suomi -verkkolehti julkaisi artikkelin, jossa Tontti kommentoi Halla-ahon oikeudenkäyntiä. Jarkko Tontti osoittaa olevansa muttamies seuraavalla kommentillaan:

”Niin tärkeä ihmisoikeus kuin sanavapaus onkin, täytyy harkita ja punnita kommentteja.”

Niinpä niin. Olen lukenut useita Halla-ahon tekstejä ja muutaman Tontin kolumnin. Minusta Halla-aho ainakin punnitsee ja perustelee näkemyksensä huomattavasti paremmin kuin Jarkko Tontti. Googletin pikaisesti yhden Vihreän Langan artikkelin, jonka perusteella itse kukin voi miettiä, miten perusteltuja mielipiteitä Tontti laukoo.

Minusta Tontin mielipiteet kertovat ihmisestä, joka on vakuuttunut omasta moraalisesta erinomaisuudestaan ja jolle oman erinomaisuuden todistelu itselle ja muille tuo elämään sisältöä. Sananvapauden keskeisistä ongelmista Tontilla on vakaa käsitys:

”Tontille sananvapaus on sydämen asia. Hän kuuluu Suomen Peniin, eli toimittajien, kääntäjien ja kirjailijoiden sananvapausjärjestöön. Tontti kannattaa lämpimästi Penin piiristä lähtenyttä ajatusta, jonka mukaan kunnianloukkausrikos pitäisi poistaa kokonaan laista. Kunnianloukkausta käytetään liian usein tekosyynä, kun joku haluaa rajoittaa toisten ilmaisunvapautta.”

Toisin kuin kiihotuksessa kansanryhmää vastaan kunnianloukkauksessa on selkeä asianomistaja eli rikoksen uhri, jolle kunnianloukkaus on saattanut aiheuttaa konkreettista haitta eli muutakin kuin loukatut tunteet. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnissä ei ollut yhtään asianomistajaa paikalla, koska jutun esitutkinta sai alkunsa Vihreiden naisten rikosilmoituksesta ja jatkui, kun valtakunnansyyttäjänvirastossa päätettiin käydä läpi Halla-ahon koko tuotanto ja etsiä sieltä jotakin tarpeeksi kiihottavaa.

En myöskään pidä taiteilijan ilmaisunvapautta niin tärkeänä kuin poliittista sananvapautta. Sitä paitsi kunnianloukkauksesta kovimman tuomion on Suomessa saanut kansantaiteilija Seppo Lehto. En ole kuullut Tontin sanallakaan puolustaneen Seppo Lehdon ilmaisuvapautta tai kauhistelleen tämän saamaa kahden ja puolen vuoden ehdotonta vankeustuomiota.

Jarkko Tontti kannattaa siis sananvapautta silloin, kun se kuuluu hänenlaisilleen hyville ja omasta mielestään fiksuille ihmisille. Hän ei kannata sananvapautta ihmisille, jotka voivat käyttää sananvapautta väärin. Suomeksi sanottuna Jarkko Tontti ei kannata sananvapautta lainkaan. Hänelle sananvapauden puolustaminen on vain itsensä toteuttamista ja oman erinomaisuuden esittelyä. Jarkko Tontti on moraaliposeeraaja.

Olkiukko ja hurskastelua

Palataan Uuden Suomen artikkeliin, jossa Jarkko Tontti ilmaisee oman käsityksensä maahanmuuttokritiikin sisällöstä:

”Jos olen oikein Halla-ahon ja hänen kannattajiensa näkökantaa ymmärtänyt, he perustavat maahanmuuttokritiikkinsä esimerkiksi siihen, että muodollisesti muslimi toteuttaisi Halla-ahon ja hänen kannattajiensa Koraanista löytämiä ohjeita automaattisesti ja aina omassa elämässään. Näin ei onneksi ole.”

Tuo väite on olkiukko eli siinä pelkistetään islam-kritiikki karikatyyriksi, joka kumotaan yksinkertaisella toteamuksella. Tontin käsitys voi perustua tahalliseen tai tahattomaan väärinymmärrykseen. Kumpikaan vaihtoehto ei kerro hyvää väitteen esittäjästä.

Tonttia itseään on arvosteltu, kun hän on väittänyt Raamatun ”tursuavan vihapuhetta”. Uusi Suomi siteeraa Tonttia:

”Sitä ei voi käydä kieltämään, että Koraani ja Raamattu sisältävät hätkähdyttäviä väitteitä.”

”Jokaisen kristyttynä itseään pitävän olisi syytä pohtia Raamatun sisältämiä väitteitä.”

Tontin pinnallisen ja luvalla sanoen sivistymättömän uskontokritiikin voi käydä lukemassa täältä. Silti Tontti kehtaa Uuden Suomen artikkelissa hurskastella:

”Uskontoja ja maailmankatsomuksia täytyy kritisoida perustellulla tavalla.”

En kutsuisi Jarkko Tontin kolumnia perustelluksi kritiikiksi. Tontin jutussa lähinnä arvostellaan sitä, että Isä Mitron edustama Ortodoksinen kirkko ei noudata modernin vasemmistoliberalismin pyhää täydellisen syrjimättömyyden periaatetta (eli Tontin oman uskonnon tärkeintä opinkappaletta).

Todellisuudessa Jarkko Tontin banaali kolumni ei edes ansaitse syytettä, koska siinä esitetyt käsitykset paljastavat kirjoittajan ymmärryksen puutteen (tai tahallisen väärinymmärryksen) liian selkeästi. Nettikielellä Tontin räpellystä voisi kutsua nimityksellä ”surkea provo”. Harva viitsii moisesta provosoitua.

Elitismiä

Vihreä sananvapauden puolustus edustaa siis pelkkää elitismiä. Itse itsensä sivistyneiksi keskustelijoiksi korottaneet kannattavat omaa ”vastuullista” sananvapautta mutta eivät oikeutta ilmaista vääriä mielipiteitä ainakaan väärällä tavalla. Tontin kaltainen elitisti on myös Halla-ahon ilmaisutapaa usealla foorumilla arvostellut nimimerkki Surreal, joka Helsingin Sanomien Halla-aho -uutisen keskustelussa toteaa:

”...Taito missä Jussi Halla-aho on kunnostautunut, ja minkä hän on uskonut itselleen oikeudellisen suojan takaavan, vaikka kirjoituksiensa sisällöllisessä hengessä rikkookin kansanryhmiä vastaan kiihottamista koskevia lakipykäliä vastaan.

Sivistyneen ja juridisesti johdonmukaisen järjestelmän tulee nähdä tällaisen "olen rikollinen olematta kuitenkaan rikollinen" -savuverhon lävitse ja annettava tuomionsa johdonmukaisesti.”

Surrealin kritiikkiä on vaikea pelkistää, mutta arvostelu kohdistuu pääasiassa Halla-ahon käyttämiin kärjekkäisiin ilmaisuihin ja artikkeleiden mustaan huumoriin. Surrealin mielestä Halla-ahon pitäisi miedontaa ilmaisuaan ja sanoutua irti vähemmän sivistyneistä kannattajistaan, jotta maahanmuuttokritiikki valtavirtaistuisi.

Kuitenkin surrealin yllä siteerattu kommentti edellyttäisi totalitaarista ajatuspoliisia. Nimittäin mikään muu ei pysty näkemään surrealin kuvaaman savuverhon läpi. On huomattavasti vähemmän vaarallista sallia laaja sananvapaus ja tuomita faktoihin perustumattomat mielipiteet vapaassa julkisessa keskustelussa kuin tutkia mielipiteiden kiihottavuutta käräjäoikeudessa.