Vielä Soinista

Laatujournalismin esitaistelija Sanna Ukkola teki pääsiäisen Iltasanomiin jutun eurovaaliehdokas Timo Soinista. Juttu edusti myötäsukaista journalismia ja varmisti, että kaikki tietävät Timo Soinin asettuneen ehdokkaaksi tulevan kesän eurovaaleissa. Artikkelit löytyvät kuvamuodossa seuraavien linkkien takaa: 1, 2, 3, 4, 5 ja 6. Kuvat eivät ole loogisessa järjestyksessä.

Soini leikkii uhria

Sanna Ukkola kertoo Timpan toiminnasta varsin kritiikittömään sävyyn. Hän kertoo, kuinka Timppa tapaa eläkeläisiä ja juttelee heille mukavia. Jotkut kuitenkin väittävät, että Perussuomalaiset olisivat hajoamispisteessä, mikä saa Timpan kimpaantumaan:

”Eliitti ja muut puolueet ovat hyökänneet joukolla mun kimppuun. Mutta uskon, että tein oikean ratkaisun. Kansa sen päättää, eivät muiden puolueiden satraapit. Tämä mies pystyy muuttamaan mielensä, kun maailma muuttuu ja tunnustamaan sen.”

Niinpä niin. Ensin Timppa pyhästi vannoo, että ei ryhdy eurovaaliehdokkaaksi mutta sitten peruu päätöksensä. Eikö ole täysin oikeutettua asettaa moinen toiminta kyseenalaiseksi? Maailma ei Timon päätöksestä sen perumiseen ole muuttunut niin paljoa. Vain Timon mieli on muuttunut.

On myös irvokasta esittää Timo median uhrina, kun juuri hän on hyötynyt myötäsukaisesta julkisuudesta. Kansa tietää eurovaaliehdokkaista erityisesti Timon, koska media on kertonut Timon toiminnasta, yleensä ilman kritiikkiä. Uskon kansan myös tietävän Timon joustavasta selkärangasta, vaikka valtamedia ei siitä suostu kertomaan.

Vastoin Timon uskomuksia eliitti oikeasti pitää Timosta. Eliitti pitää erityisesti siitä, että hän jätti Jussi Halla-ahon rannalle kesän eurovaaleista. Eliitti myös taputtaa käsiään sille, että Timo Soini on lähtenyt hyökkäykseen Halla-ahon ympärillä pyöriviä propellihattuja ja höyrypäitä vastaan.

Timo selittelee lisää puliveivaamistaan:

”Maailma on muuttunut hetkessä, talous romahtanut, vanhat totuudet eivät enää päde.”

Talouskriisi alkoi viime syksynä. Lokakuussa viimeistään oli selvää, että Suomi on menossa syvälle taantumaan. Jostain syystä Timon päätös lähteä eurovaaliehdokkaaksi kypsyi vasta seuraavan vuoden maaliskuussa.

Halla-aholaiset hajottavat puoluetta

Soini on tyytyväinen viimeisimpiin gallup-lukuihin, jotka povaavat Perussuomalaisille 9,2 prosenttia annetuista äänistä. Minäkin olisin niihin tyytyväinen, jos luvut olisi mitattu sen jälkeen, kun Soini ilmoitti ryhtyvänsä itse eurovaaliehdokkaaksi ja syrjäyttävänsä Jussi Halla-ahon.

Sanna Ukkola filosofoi:

”Moni epäilee Soinin päätöksen lähteä ehdokkaaksi johtuneen siitä, että hän halusi jättää rasismista syytteessä olevan Helsingin kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon rannalle – mutta silti taata äänivyöryn puolueelle.”

Sanna ei ilmeisesti tiedä, että rasismi ei Suomen lain mukaan ole rikos. Rasismi voi olla vastenmielinen tai jopa moraaliton mielipide, mutta rasismi sinänsä ei ole rikos. Kansanryhmää vastaan kiihottavien mielipiteiden levittäminen julkisuuteen on rikollista, mutta ongelmaksi nousee se, miten julkisuuteen ilmaistu mielipide tulkitaan kiihottavaksi. Mitään objektiivista standardia ei ole, joten tuomioistuimen mielipide asiassa ratkaisee. Käytännössä kaikki syyttäjän oikeuteen tuomat jutut tuomitaan vastaajan vahingoksi.

Roskamedian laatujournalisti Sanna jatkaa:

”Jotkut epäilevät, että Halla-ahosta oli tulossa liian vahva – jos halla-aholaiset soluttautuvat puolueeseen, he voivat äänestää Soinin ulos puheenjohtajan tehtävistä”

Voi kuinka toivoisinkaan tuon olevan totta. Valitettavasti Perussuomalaiset puolueena on yhtä kuin Timppa, vaimo ja Vistbacka. Vaikka ”maailma on muuttunut hetkessä”, kuten Soini kuvaa talouskriisin etenemistä, Perussuomalaiset kääntyy hitaammin kuin supertankkeri Suomenlahdella. Itsekin harkitsin liittymistä Perussuomalaisiin mutta puolueen juntti-imago, surkeat nettisivut ja Timo Soinin aivokuollut ploki estivät liittymisen, vaikka aikansa jaksoin katsella puolueen jäsenhakemuslomaketta silmieni edessä. Moni muu ajatteli samoin, koska mitään halla-aholaisten maihinnousua ei koskaan ole tapahtunut eikä koskaan tapahdu, kiitos Timo Soinin.

Soinin perussuomalaiset uhrit

Minua ei henkilökohtaisesti liikuta Perussuomalaisten kohtalo puolueena. Olen enemmän kiinnostunut asioista, joita uskoin ja toivoin Perussuomalaisten edistävän. Koska Perussuomalaiset Timo Soinin johdolla ovat osoittaneet, että heitä ei minun ääneni kiinnosta, minun on pakko etsiä muita kanavia tärkeäksi katsomieni asioiden edistämiseen.

Kuitenkin olen eniten pahoillani niiden Perussuomalaisten jäsenten puolesta, jotka ovat uhranneet aikaa ja työtä puolueen hyväksi ja saavat puoluejohdolta vastineeksi pelkkää kylmää ivaa. Omista tuntemuksistaan ovat kirjoittaneet niin asikkalalainen James Hirvisaari, rovaniemeläinen Hemmo Koskenniemi, oululainen Olli Immonen kuin turkulainen Jiri Keronen.

Sanna Ukkola siteeraa Hirvisaarea:

”Tehtäköön selväksi, että väistämätön kannatuksen lasku ei ole Halla-ahon tukijoiden vaan Soinin ikioma vika.”

Tässä Hirvisaari irtisanoutuu Soinin toimintaan implisiittisesti sisältyvästä oletuksesta, jonka mukaan Halla-ahon propellihattuiset kannattajat eivät selitä Perussuomalaisten kannatuksen nousua viime kunnallisvaaleissa. Eivät varmasti selitäkään, koska Perussuomalaisten ehdokkaiden laatu parani selkeästi viime kunnallisvaaleissa verrattuna edellisiin kunnallisvaaleihin. Lisäksi läheskään kaikki ehdokkaat eivät olleet ns. maahanmuuttokriittisiä vaan kunnostautuivat muilla politiikan osa-alueilla.

Soini kuitenkin kuittaa Hirvisaaren huolen höpö höpö –puheena. Uusia jäseniä kuulemma tulee koko ajan.

Sanna Ukkola kertoo:

”Soinin mukaan juuri listan kerääminen oli syynä Halla-ahon jättämiseen ilman ehdokkuutta.”

Todellisuudessa päätös Halla-ahon jättämisestä ilman ehdokkuutta todennäköisesti tehtiin paljon ennen, kun nimiä alettiin keräämään. Nimien keräys nimittäin aloitettiin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Timo Soini oli jo tehnyt päätöksensä lähteä ehdokkaaksi eurovaaleihin. Tuosta päätöksestä tosin tiesivät Timon lisäksi vain vaimo ja Vistbacka. Hommaforumilla arveltiin, että todellinen päätös Halla-ahon jättämisestä pois eurovaaliehdokkaiden listalta tehtiin hyvissä ajoin ennen 12.3.2009, jolloin Perussuomalaiset nimesi ehdokkaiksi Sampo Terhon ja Erkki Havansin.

On siis täysin perusteltua väittää, että Timo Soini valehtelee syistä, jotka johtivat Halla-ahon jättämiseen pois ehdokaslistalta. Minäkin uskon tähän selitykseen, joka myös selittää, miksi nimienkeräys Jussi Halla-ahon ehdokkuuden hyväksi aloitettiin.

Halla-ahon tulevaisuus Perussuomalaisissa

Jussi Halla-aholla voi jatkossa olla tulevaisuutta Perussuomalaisten riveissä, jos Timo Soini näin tahtoo. Jo tapahtuneen valossa on kyseenalaista, voiko Soinin epämääräisiin lupauksiin luottaa. Soini kertoo Sanna Ukkolalle seuraavaa:

”Jos hän olisi irtisanoutunut nimenkeruusta heti alussa ja sanonut selvästi, että hän ei hyväksy sitä, tilanne olisi toinen. Mutta hän ei tehnyt sitä. Puoluehallitus päätti asiasta yksimielisesti, päätös ei ollut yksin minun.”

Sanna jatkaa:

”Soini myöntää ymmärtäneensä, että sitoutumaton Halla-aho saattaa kimpaantua päätöksestä ja jopa hylätä puolueen. Valtuutettu on jo leikitellyt ajatuksella. Omilla nettisivuilla hän kannustaa äänestäjiään lähettämään postia nimienkeräykseen.”

Soini toteaa ykskantaan:

”Jos hän lähtee ehdokkaaksi omalta listaltaan, hänen tiensä perussuomalaisissa on ohitse, totta kai. Hän on silloin ottanut irtioton puolueesta, eikä voi enää edustaa perussuomalaisia esimerkiksi eduskuntavaaleissa.”

Tässä on Halla-ahon oman poliittisen tulevaisuuden kannalta merkittävin päätös. Totteleeko hän Soinia varmistaakseen oman ehdokkuutensa vuoden 2011 eduskuntavaaleissa vai lähteekö hän omille teilleen? On varsin epätodennäköistä, että Halla-aho tulee valituksi Euroopan Parlamenttiin omalta listaltaan. Kyse onkin siitä, haluaako Halla-aho mittauttaa oman kannatuksensa valtakunnallisella tasolla vai haluaako hän varmistaa pysymisensä perussuomalaisten listoilla. Itse sanoisin, että Soinin hyväntahtoisuuteen ei kannata luottaa kummassakaan tapauksessa.

Olen sen verran seurannut Halla-ahon poliittista uraa, että tiedän hänen ensisijaisesti miettivän asioita, joita hänen ehdokkuutensa edistää. Eurovaaliehdokkuus itsessään edistäisi Halla-ahon poliittisten tavoitteiden näkyvyyttä valtakunnallisella tasolla. Toisaalta eriytyminen perussuomalaisista pakottaisi Halla-ahon kannattajat järjestäytymään omaksi poliittiseksi ryhmittymäkseen, mikä ajaisi kilpailutilanteeseen perussuomalaisten kanssa ja haittaisi Halla-ahon poliittisten tavoitteiden edistämistä lyhyellä tähtäimellä.

Mitä pitäisi tehdä?

Timo Soini vastaa, kun häneltä kysytään Jussi Halla-ahon jatkosta perussuomalaisissa:

”En sano tuohon mitään, ei se ole minun haluistani kiinni. Nyt hänen oma käytöksensä ratkaisee. Politiikassa jokaisen on kestettävä ja siedettävä myös pettymyksiä. Tämä on kova laji. Myös Halla-ahon pitää se oppia.”

Minä taas sanon tuohon: ”Timo Soinin on kestettävä oman erehtyväisyytensä seuraukset." Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä erehtymätön. Mitä tahansa Halla-aho päättää, Timo Soini häviää varmasti sekä moraalisella että käytännön tasolla riippumatta perussuomalaistan tulevasta gallup-kehityksestä.”

Minulla on vain yksi ääni enkä käytä sitä Timo Soinin valinnan edistämiseksi. Siksi en äänestä Sampo Terhoa tulevissa eurovaaleissa. Jos Jussi Halla-aho ei ole ehdokkaana, oma ääneni menee joko a) Kokoomukselle b) Sari Essayahille tai c) Kanadalle.