Halla-ahon päätöksen sulattelua

Kieltämättä oli pettymys saada tietää, että Jussi Halla-aho ei asetu valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi ensi kesän eurovaaleissa. Tosin järkitasolla päätös on helppo ymmärtää. Välien katkaisu perussuomalaisten kanssa olisi tarkoittanut hyppyä tuntemattomaan ja suurella todennäköisyydellä myös ajatumista poliittiseen umpikujaan ja yksinäisyyteen turkulaisen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpään tavoin.

Toisaalta kannattajakorttien keräyksessä oli sellaista kansalaistoiminnan henkeä, jota ei etenkään internetissä ole aiemmin nähty. Korttikeräyksen ja sitä seuranneen julkisuuden myötävaikutuksella puolue olisi syntynyt ihan itsestään, vaikka europarlamenttipaikka olisikin jäänyt haaveeksi. Tämän vaihtoehdon toteutumista emme kuitenkaan pääse koskaan todistamaan.

Mitä seuraavaksi

Omalta kohdaltani Halla-ahon jääminen sivuun tarkoittaa, että äänestyspäätöksen tekeminen muuttui vaikeammaksi. Olen aiemmin spekuloinut Sampo Terhon, Sari Essayahin ja vaihtoehdon c) eli Kanadan välillä. Myös perinteinen vähiten huono vaihtoehto eli Kokoomus on käynyt mielessä. Todennäköisesti päätös on myös riippuvainen vaalipäivän säästä.

Perussuomalaisille Halla-ahon päätös tarkoittaa, että puolue säilyy jos ei yhtenäisenä niin ainakin saman lipun alla. Timo Soinin kannatus mitataan seuraavassa puoluekokouksessa Seinäjoella 16.5. On vaikea uskoa, että mitään suurta liikettä puheenjohtajan haastamiseksi ehditään näin lyhyessä ajassa saamaan aikaiseksi. Kesäkuun eurovaaleissa on kyseessä myös puolueen uskottavuus, joten mölyt pidetään mahassa.

Pinnan alla kytee kuitenkin, vaikka vielä kovin moni ei ole halukas tekemään samanlaista johtopäätöstä kuin allekirjoittanut. Timo Soinin johtamana Perussuomalaiset on harmiton populistipuolue, joka ei todellisuudessa pysty haastamaan eikä edes yritä haastaa konsensusta. Tiukan paikan tullen Timo Soini on aina valmis antamaan periksi.

Perussuomalaisia äänestämällä voidaan protestoida mutta puolue ei koskaan kehity vakavasti otettavaksi poliittiseksi puolueeksi pelkästään Timo Soinin hassunhauskoilla sutkauksilla. Jos persut saisivatkin kymmenen prosentin kannatuksen, pääsy hallitukseen söisi siitä heti kolmanneksen ja puolue hajoaisi riitoihin, kun yksinvaltias puoluejohtaja siirtyisi muihin maisemiin. Näin kävi 80-luvulla SMP:lle, kun Pekka Vennamo lähti Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi.

Uusi puolue

Niin ikävältä kuin se tuntuukin, ns. maahanmuuttokriittisille oman puolueen perustaminen on pitkällä tähtäimellä ainoa oikea vaihtoehto. Nykytilanteessa on lähes mahdotonta uskoa, että Perussuomalaiset puolueena haluaa tarjota poliittisen kodin Halla-ahoa kannattaville. Timo Soinin halventavat puheet propellihatuista ja höyrypäistä kertovat karua kieltä persujohdon asenteista.

Soinin asema puoluejohtajana on myös liian vahva, jotta hänet voitaisiin helposti syrjäyttää, vaikka puolentoista vuoden pesti Euroopan parlamentissa jättää kentän avoimeksi uusille haastajille. Puoluetta ei johdeta Brysselistä ja Strasbourgista käsin, joten vetovastuu siirtyy Soinin uskotulle miehelle Raimo Vistbackalle.

Uutta puoluetta ei myöskään voi rakentaa Jussi Halla-ahon persoonan varaan. Eurovaaliehdokkuuden ympärille kehittynyt soppa ja miehen jatkuva varjonyrkkeily median kanssa ovat vieneet huomion pois itse asiasta. Lisäksi Halla-aho ei missään vaiheessa täysillä sitoutunut valitsijayhdistykseen. Siksi ehdokkuudesta oli lopulta helppo kieltäytyä.

On myös äärimmäisen vaikeaa olla rehellisesti sitä mieltä, että nimien keruu valitsijayhdistyksen hyväksi oli jotakin muuta kuin hukkaan heitettyä työtä, vaikka keräysprojektin vetäjä Juha Mäki-Ketelä muuta väittäisi. Kieltäytyminen valitsijayhdistyksen ehdokkuudesta saattaa toki olla järkevää, mutta se voi myös olla poliittinen virhe, joka puhaltaa ilmat pihalle Homman nousulta. Minusta olisi ollut reilua joko viheltää peli ajoissa poikki tai sitoutua täysillä valitsijayhdistykseen. Päätöksenteko kesti liian kauan. Mediajulkisuudessa tuskin enää innostutaan ehdokkuudesta kieltäytyneestä kaupunginvaltuutetusta, mikä tosin voi olla helpotus Halla-aholle itselleen ja hänen perheelleen.

Nouseeko Homma enää koskaan?

Optimistina en kuitenkaan usko, että asia jää tähän. Persujohdon ja Timo Soinin härski toiminta eurovaaliehdokkaiden nimeämisessä tuskin jää vaille seurauksia, vaikka niitäkin on, jotka ovat valmiita virittelemään Sampo Terhon vaalivankkureita uuteen uskoon. Tässä on kuitenkin kyse pelkästä sijaistoiminnasta tilanteessa, jossa moni oli jo henkisesti valmistautunut Halla-ahon ehdokkuuteen.

Tähän loppuun vielä ote Jussi Halla-ahon perustelusta päätökselleen Homma-foorumilta:

”Olen melko pitkälle valmis uhraamaan itseäni, kuten olen tehnyt tähänkin asti, mutta en suinkaan aio uhrata itseäni, jos ainoa hyödynsaaja on vihollinen.”

Minusta tässä näkyy, miten median lokakampanja on vaikuttanut Jussiin niin, että hän näkee irtautumisen perussuomalaisista ja maahanmuuttokriittisen liikkeen hajottamisen vihollisen tavoitteena . Mielestäni näin ei ole, vaan Perussuomalaiset on Timo Soiniin henkilöityneenä puolueena osoittanut olevansa pelkkä paperitiikeri ja Soinin henkilökohtainen populismiprojekti ihan riippumatta siitä, mitä RKP ja Vihreät naiset tekevät tai haluavat. Mikään ei takaa, että Halla-ahon tie perussuomalaisten ehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa on yhtään helpompi kuin tie ehdokkaaksi ensi kesän eurovaaleissa.