Pelin politiikkaa

Viimeisen viikon aikana mediassa on taas revitelty Jussi Halla-ahon mahdollisella ehdokkuudella tämän vuoden europarlamenttivaaleissa. Koska minulla ei ole asiasta sisäpiirin tietoa, joudun taas spekuloimaan mahdollisilla skenaarioilla.

Kirjoituksessani Perussuomalaista pokeria mietin, mitä mahdollisia syitä Perussuomalaisilla on vetkutella Halla-ahon ehdokkuuden suhteen. Olavi Mäenpään kohtaloa kymmenen vuotta sitten pohdiskelin myös. Tuolloin Timo Soini pudotti Mäenpään pois ehdokaslistoilta, kun tämä oli saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Mopo keulii

Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluesihteeri Ulla Achren väitti Hufvudstadsbladetin artikkelissa, että puolueiden ennen EU-vaaleja valmistelema ”antirasistinen” vetoomus estäisi Halla-ahon ehdokkuuden. Vuonna 1998 puolueet allekirjoittivat vastaavan sopimuksen. Silloisista puoluejohtajista tehtävässään jatkaa enää Perussuomalaisten Timo Soini.

Ulla Achren tuli tunnetuksi blogiartikkelistaan, jossa hän vaati nimettömän nettikeskustelun kieltämistä. Achren siis pyrkii sensuroimaan epämiellyttäväksi kokemansa mielipiteet internetistä ja estämään epämiellyttäväksi katsomiensa ehdokkaiden osallistumisen vaaleihin. Tämä on todellista kansandemokratiaa.

Noissa ”antirasistisissa” vetoomuksissa on se ikävä puoli, että sekä allekirjoittaminen että allekirjoittamattomuus altistavat syytöksille rasismista ja ksenofobiasta. Tämä on niiden tarkoitus, koska Achrenin kaltaiset eivät halua vapaata julkista keskustelua. He haluavat, että vain heidän edustamansa mielipide asioista pääsee julkisuuteen.

Achrenilta ja muilta mielipidesensoreilta on päässyt unohtumaan se, että puolueet ovat vastuussa toimistaan äänestäjille. Osaltaan äänestäjät saavat syyttää tästä itseään, koska he äänestävät samoja puolueita vaaleista toiseen. Erityisesti RKP:n äänestäjille kynnys vaihtaa puoluetta on suuri, koska RKP ainoana puolueen ajaa ruotsin kielen aseman edistämistä Suomessa.

Mopo keulii muuallakin

Hommafoorumilla mopo keulii muista syistä. Perussuomalaisten vetkuttelu ehdokasasiassa kirvoittaa kärjekkäitä ja jopa asiattomia kommentteja Perussuomalaisten johtohenkilöistä. Viimeksi kansanedustaja Raimo Vistbacka esitti sanomalehti Pohjalaisessa varoituksen sanoja Halla-ahon kannattajista. Vistbacka piti nimien keräämistä Halla-ahon ehdokkuudelle Perussuomalaisten puoluehallituksen painostamisena.

Tietysti se sitä onkin. Halla-ahon ehdokkuus omalta listalta ei todennäköisesti veisi Halla-ahoa europarlamenttiin mutta söisi Perussuomalaisilta jonkin verran kannatusta ehkä jopa niin paljon, että Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien vaaliliitto saisi yhden paikan, joka sekin menisi kristillisten tehokkaan äänten keskittämisen ansiosta Sari Essayahille.

Miksi vetkutella?

Europarlamenttivaalien ehdokashakemukset on jätettävä Helsingin vaalipiirilautakunnalle 28.4.2009 ennen klo 16. Perussuomalaiset voivat viivytellä ehdokasasetteluaan tuohon päivämäärään saakka. Monet odottavat, että puolue nimeää loput ehdokkaansa ensi lauantaina 28.3., mutta puoluehallituksen jäsen, puoluesihteeri Ossi Sandvik vihjaisi Helsingin Sanomissa, että uusia ehdokkaita ei ehkä nimetäkään tuolloin. Vetkuttelu siis jatkuu.

Itse pystyn keksimään ainakin seuraavat syyt viivyttelylle:

1) Puoluehallitus ei ole ollut yksimielinen Halla-ahon ehdokkuuden suhteen. Näin on nimetty vain sellaisia ehdokkaita, joista puoluehallitus on pystynyt yksimielisesti päättämään.
2) Puoluehallitus odottelee apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen ratkaisua Halla-ahon syyteharkinta-asiassa.
3) Puoluehallitus haluaa viivytellä ehdokkaiden nimeämistä, koska näin puolue saa ilmaista julkisuutta.
4) Puoluehallitus viivyttelee, koska se haluaa katsoa Halla-ahon kannattajien toimet ennen lopullista nimeämistä.

Ensimmäinen kohta vaikuttaa uskottavalta monestakin syystä. Ehdokkaita on ilmoittautunut 60 kappaletta ja näistä pyritään valitsemaan alueellisesti mahdollisimman kattava paketti, kuten puheenjohtaja Timo Soini vihjasi radiohaastattelussa. Toisaalta Soinin arvovalta riittää tarvittaessa kääntämään puoluehallituksen pään, vaikka Soini on viimeisimmissä kommenteissaan piiloutunut puoluehallituksen selän taakse.

Toinen kohta ei kuulosta uskottavalta, koska lainvoimaista tuomiota ei millään saada aikaiseksi ennen vaaleja. Siksi syyteharkinta-asialla on merkitystä vain siksi, että se tarjoaa hyvän tekosyyn olla nimeämättä Halla-ahoa ehdokkaaksi.

Kolmas kohta tarkoittaa ns. pelin politiikkaa eli pyritään hyödyntämään herkullinen tilanne ja saada media kirjoittamaan sepitettyjä juttuja kuten tämä Iltasanomien Sanna Ukkolan vedätysartikkeli. Vaalikampanjaan ei ole käytettävissä paljon rahaa, joten ilmaiseksi saatu julkisuus halutaan hyödyntää maksimaalisesti.

Neljäs kohta on voinut muuttua todelliseksi vaihtoehdoksi vasta sen jälkeen, kun tieto nimien keräämisestä Halla-ahon ehdokkuuden taakse julkistettiin. Tämä myös mahdollistaa ehdokkaiden nimeämisen siirtämisen vielä myöhäisempään ajankohtaan.

Mitä jos Halla-ahoa ei nimetä?

Halla-ahon jääminen Perussuomalaisten ehdokaslistan ulkopuolelle olisi suuri voitto RKP:lle, Ulla Achrenille ja muille, jotka pyrkivät hiljentämään ns. maahanmuuttokriittisten äänet. Se olisi myös paha takaisku Halla-ahon ympärille ryhmittyneelle kansanliike Hommalle.

Nimeämättömyyden lopulliset vaikutukset ovat toki riippuvaisia siitä, miten rannalle jäänyt ehdokas itse käyttäytyy. Änkyröinti ja katkeroituminen Olavi Mäenpään tavoin johtavat varmuudella sivuraiteelle ja poliittiseen umpikujaan. Toisaalta puolueen yhteyteen voi olla vaikea jäädä, jos puolue ei osoita luottamusta valtakunnallisestikin tunnetulle Halla-aholle.

Jättämällä Halla-ahon ulkopuolelle Perussuomalaiset lisäisi salonkikelpoisuuttaan ja mahdollisuuksiaan seuraavaan hallitukseen tietysti sillä edellytyksellä, että äänestäjilta tulisi edelleen riittävästi kannatusta. Kukaan ei tiedä, kuinka suuri osa Perussuomalaisten kasvaneesta gallup-kannatuksesta on peräisin lepsuun maahanmuuttopolitiikkaan kyllästyneiltä kansalaisilta ja kuinka suuri osa maahanmuuttokriittisten kannatuksesta on Halla-ahon ansiota.