Kammottava vasemmistolainen

Olen jonkin aikaa lueskellut brittiläisen Oliver Kammin blogia ja enimmäkseen pitänyt sen sisällöstä. Ainoa merkittävä miinus on kommentointimahdollisuuden puute. Kamm edustaa tässä suhteessa ideologisesti samaa linjaa kuin suomalainen toimittaja Jari Lindholm, eli hänen mielestään blogikommentit eivät tuo mitään oleellista lisää lukijalle vaan ovat pikemminkin riesa blogin ylläpitäjälle.

Jonkin aikaa luettuani Kammin blogia havaitsin, että Kamm on vasemmistolainen (left-wing). En olisi tätä muuten huomannut, ellei kirjoittaja itse olisi tunnustautunut sellaiseksi. Ennen tunnustusta pidin miestä lähinnä klassisena liberaalina. Sellainen hän toki voi ollakin, mutta perinteistä vasemmistolaista ajattelua hän ei toistaiseksi ole kirjoituksissaan esittänyt. Pikemminkin hän tuntuu arvostelevan voimakkaasti vasemmiston äärilaitaa, ja heidän tapaansa unohtaa epämiellyttävät faktat, jos ne eivät tue ideologisesti oikeaoppista tulkintaa.

Kamm ja historia

Itse seurasin mielenkiinnolla Kammin kirjoituksia Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetuista atomipommeista. Monet ovat jälkikäteen yrittäneet selittää pommituksia hirvittäviksi sotarikoksiksi ja yrityksiksi vakuuttaa Neuvostoliitto Yhdysvaltojen sotilaallisesta voimasta. Kirjoituksissaan Kamm on pyrkinyt osoittamaan, että pommitusten tavoitteena oli säästää (lähinnä amerikkalaisten sotilaiden) ihmishenkiä ja että pommitukset mitä todennäköisimmin sekä säästivät niitä että nopeuttivat sodan loppumista.

Varsinaisen teesinsä Kamm on esittänyt tässä Guardianin kolumnissa. Siinä hän kertoo, että käytettävissä oleva fakta-aineisto tukee perinteistä tulkintaa. Truman pudotti pommit, koska halusi nopeuttaa sodan päättymistä. Tämä puolestaan säästi lukemattomien amerikkalaissotilaiden, japanilaissiviilien, orjatyöntekijöiden ja japanilaisten vankileireillä viruvien sotavankien hengen.

Luonnollisesti tällaista käsitystä oli monen Guardianin lukijan vaikea niellä. Kamm vastaa arvostelijoilleen tässä ja tässä blogikirjoituksessa. Jos Kamm noudattaisi oikeaoppista vasemmistolaista tulkintaa, hän korostaisi, että amerikkalaisdiplomaatti varoitti neuvostoliittolaista kollegaansa ennen pommin pudottamista. Tähän hän vain toteaa, että varoituksesta ei ole todisteita.

Ei myöskään ole todisteita, että Trumanin neuvonantajat olisivat kertoneet Japanin antautuvan, vaikka pommeja ei olisi pudotettu. Lopuksi Kamm toteaa, että ydinaseita saa vastustaa, mutta perusteluina täytyy käyttää jotain muuta kuin Hiroshimaa.

Kamm ja äärivasemmisto

Britanniassa vasemmiston äärilaitaa edustaa George Gallowayn edustama Respect Party, jonka osana on Sosialistinen työväenpuolue SWP (Socialist Workers Party). Lisäksi 1980-luvulla Thatcherin aikana Britannian työväenpuoluetta eli Labouria hallitsi äärivasemmistolainen suuntaus Tony Bennin johdolla. Labourista irtautui tuolloin Sosiaalidemokraattinen puolue SDP, joka myöhemmin yhdistyi Liberaalien kanssa ja muodosti Liberaalidemokraattisen puolueen.

Erityisen armoton Kamm on SWP:n edustamaa antisemitismiä kohtaan. Britanniassa SWP/Respect on leimautunut Gallowayn johdolla palestiinalaisten ja islamistien puolustelijaksi. Retoriikkansa tukena SWP/Respect käyttää väitettyä juutalaislobbyn vaikutusvaltaa ja Siionin viisaiden aikakirjoja Lisäksi puolue rinnastaa mielellään Israelin toimet Hitleriin ja natseihin.
Kammin kammo vasemmistolaista antisemitismiä kohtaan käy ilmi tässä ja tässä blogikirjoituksessa muiden muassa. Jälkimmäisessä tulilinjalle joutuu tunnettu evoluution tutkija ja ateisti Richard Dawkins, joka on kirjoittanut mm. kirjat Selfish Gene ja God Delusion. Kamm arvostaa Dawkinsin työtä sekularismin ja rationalismin puolesta, mutta Dawkinsin poliittiset mielipiteet eivät edusta samaa tasoa kuin hänen kirjoituksensa evoluutiosta.

Itse muistan Dawkinsin sanoneen, että 9/11-terrori-iskut johtuivat ”uskonnosta” eikä islamilaisesta ideologiasta. Dawkins on myös kuvaillut juutalaislobbya seuraavasti:

Kun ajatellaan, miten valtavan hyvin juutalaislobby on menestynyt, vaikka – uskonnollisia juutalaisia ainakin – on vähemmän kuin ateisteja, ja silti he monopolisoivat Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa, kuten monet ovat huomanneet. Jos ateistit saavuttaisivat edes murto-osan tuosta vaikutusvallasta, maailma olisi parempi paikka.

Kamm on Dawkinsin tavoin syvästi epäuskonnollinen. Kammin mukaan uskonnot muodostavat äärimmäisen epätodennäköisen hypoteesin. Kamm kuitenkin erosi Britannian humanistiyhdistyksestä sen jälkeen, kun järjestön lehdessä vaadittiin parlamentin jäseniä vahvistamaan näkemyksensä uskonnosta. Tuolloin Dawkins oli järjestön varapuheenjohtaja. Kammin mukaan ehdotus olisi sekularismin periaatteiden vastainen. Yhdysvaltain perustuslain 6. pykälässä sanotaan, että mihinkään julkiseen tehtävään ei saa vaatia minkäänlaista uskonnollista testiä.

Kamm ja sananvapaus

Sananvapauden suhteen Kamm on absolutisti, mikä on luonnollista, koska hän on ilmaisuvapautta puolustavan Index on Censorship –lehden kolumnisti. Hänen ehkä vahvin kannanottonsa sananvapauden puolesta ilmestyi kyseisessä lehdessä ja on luettavissa täältä.

Kirjoituksessaan Kamm puolustaa loukkaavia mielipiteitä maltillisuuden tyranniaa vastaan. Monet ovat olleet sitä mieltä, että sananvapautta puolustetaan parhaiten välttämällä ylilyöntejä ja käyttämällä sananvapautta maltillisesti ja harkiten. Tällaisia käsityksiä esiintyi julkisuudessa paljon Tanskan Muhammad-pilakuvaskandaalin yhteydessä.

Kamm kuitenkin sanoo, että sananvapaus todellakin loukkaa, mutta tässä ei ole mitään pahaa. Tieto helpottaa huonojen ajatusten hylkäämistä. Pilkka ja iva ovat tässä työssä erinomaisen tehokkaita työkaluja.

Tietysti ne, joiden syvintä vakaumusta pilkataan, voivat loukkaantua, ja heitä kohtaan voi tuntea sympatiaa (vaikka tietenkään ei ole pakko). Vakaumusta ei kuitenkaan pidä erityisesti suojata lainsäädännöllä julkisessa keskustelussa. Valitettavasti monet kuitenkin käsittävät väärin sanan kunnioitus merkityksen. Mielipiteiden ja niiden esittäjän kunnioituksessa on kyse eri asiasta. Mielipiteet ansaitsevat kunnioitusta sen mukaan, kuinka hyvin perusteltuja ne ovat. Niitä ei tarvitse kunnioittaa pelkästään sen takia, että ne ovat uskonnollisia mielipiteitä.

Viimeksi Kamm kommentoi Britanniassa homofobisen vihapuheen kieltävää lakiehdotusta. Useimmissa Euroopan maissa kiihotus kansanryhmää vastaan on kielletty ja lisäksi monissa maissa mm. Suomessa on kielletty uskonrauhan rikkominen. Kaikki nämä lait rajoittavat sananvapautta, ja niiden avulla valtio ulottaa valvontansa ihmisten ajatuksiin. On täysin riittävää, jos kiihotus väkivaltaan on kielletty.

Kun tarkastellaan ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen ja valtakunnansyyttäjä Mika Illmanin sananvapauden rajoittamiseen tähtääviä toimia, Kammin ajatukset lämmittävät ja antavat moraalista tukea niille, joiden mielestä Puumalainen ja Illman edustavat yhteiskunnalle vahingollista totalitarismia.

Kamm tietysti opettaa myös toisella tavalla. Ajatuksia ei pidä tuomita sen mukaan, kuka niitä esittää. Itse en erityisemmin arvosta vasemmistolaista ajattelua, mutta toisaalta perusvasemmistolainen voi pitää Oliver Kammin mielipiteitä jonain muuna kuin vasemmistolaisina. Kamm nimittäin on kirjoittanut kirjan, jossa hän puolustaa Yhdysvaltojen uuskonservatiivien ulkopolitiikkaa. Luonnollisesti Kamm on puolustanut ja edelleen puolustaa päätöstä aloittaa Irakin sota, mikä tekee hänestä monelle vasemmistolaisena itseään pitävälle kammottavan vasemmistolaisen.