Moniäänistä joululaulua Teksasista.
torstaina, joulukuuta 24, 2015
keskiviikkona, joulukuuta 09, 2015
Valheen hinta
Internetissä
kiertää sitkeä huhu. Sen mukaan Lahden Hennalan
vastaanottokeskuksessa naispuolinen poliisi olisi raiskattu
vastaanottokeskuksessa ja raiskaajat olisivat olleet keskuksen
asukkaita. Joissakin internetin viemäreistä löytyvissä tarinoissa
raiskatun sanotaan olleen miespuolinen poliisi.
Väitetty raiskaus
Kun ensimmäisen
kerran luin asiasta Asialehti-sivustolta,
joka oli koonnut tarinansa internetin viemäreistä, en uskonut, että
tiedossa olisi perää. Kyseiseltä sivulta löytyy myös
oletettavasti Hennalassa kuvattu video,
jolla oletettavasti näkyy miehiä pesemässä kyynelkaasua
silmistään. Miehistä yksi vetää housuja jalkaan.
Valtamedia on myös
uutisoinut
marraskuun alussa vastaanottokeskuksessa sattuneesta ”kahakasta”
ja siitä, kuinka poliisi ei tehnyt tapahtuneesta rikosilmoitusta,
vaikka poliisi oli joutunut käyttämään kyynelkaasua ja pamppua
päästäkseen ulos uhkaavasta tilanteesta.
Eilen
Tundratabloids-sivusto julkaisi uutisen
väitetystä raiskauksesta. Itse sain Twitter-viestinä seuraavan
tiedon:
”Kuulin varmasta
lähteestä että Hennalassa paikalle lähetetty poliisipartio olisi
joutunut alakynteen ja partion naispuolinen poliisi oli raiskattu.
Asiasta ei ole tehty julkista lynkkausmielialan välttämiseksi.”
Viestin lähettäjä
ei halua nimeään julkisuuteen, koska on säännöllisesti
harrastuksen kautta tekemisissä poliisien kanssa. Lähde on hänen
mukaansa poliisin sisältä. Viestin lähettäjän mukaan poliisin
keskuudessa on paljon niitä, jotka eivät pidä asian peittelystä.
Tänään sain
tietooni, että poliisi olisi tehnyt ”siivoustyötä”
internetissä ja poistanut erään henkilökuntaansa kuuluvan tiedot
näkyviltä. Myös kyseisen henkilön Facebook-sivut on poistettu
internetistä. Itse varmistin, että siivousta on todellakin tehty
heti Tundratabloids-sivuston julkaiseman artikkelin jälkeen.
Keltaista lehdistöä
edustava Seiska kysyi
poliisilta internet-huhujen paikkansapitävyydestä.
Apulaispoliisipäällikkö Timo Seppänen vastasi:
”Siellä se
kuulemma leviää, mutta meillä ei ole tällaista tietoa, niin ei se
pidä paikkaansa meidän tietojemme mukaan. Siellähän puhutaan myös
miespuolisesta poliisista, olen kuullut. Ei tosiaan ole semmoista
tietoa meillä.”
Seppänen ei
kuitenkaan suoralta kädeltä sanonut, että huhussa ei olisi mitään
perää. Hänen vaiteliaisuuteensa voi vaikuttaa se, että poliisilla
on
meneillään sisäinen tutkinta Hennalan tapahtumien voimankäytöstä.
Liioiteltua
voimankäyttöäkö?
Valtamedian
suvaitsevaisin osa puolestaan julkaisi
tietoja SPR:n tekemästä raportista Hennalan marraskuisesta
välikohtauksesta. Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön
johtaja Raimo Kuuluvaisen mukaan tapahtumaraportti kertoo, että
poliisin toimintaa on pidetty ylimitoitettuna. Kuuluvainen sanoo:
”Olen välittänyt
viestiä Poliisihallitukseen. Raportoijat ovat tuoneet esille sen,
että tietyissä kohdissa poliisin toiminta oli yllättävää.”
Luonnollisesti
Hennalan hätämajoituskeskusta ylläpitävällä SPR:llä on
intressi vaieta levottomuuksista sen ylläpitämissä
vastaanottokeskuksissa. Nykyisin kuitenkin saamme lukea lähes
päivittäin kähinöistä eri keskuksissa. Iltasanomat on myös
julkaissut
poliisien kertomuksia tehtävistä vastaanottokeskuksissa.
Muutamia poimintoja seuraavassa:
”POLIISIHALLITUKSEN
mukaan vastaanottokeskuksissa on ollut viime viikkoina muutamia
joukkotappeluja, joita selvittämään on tarvittu koko paikallinen
poliisivoima. Arkiyönä esimerkiksi keskikokoisessa kaupungissa on
Poliisihallituksen mukaan käytössä normaalisti 4–5
poliisipartiota.”
Poliisijärjestö
SPJL:n puheenjohtaja Yrjö Suhonen puolestaan sanoo:
”Vastaanottokeskuksiin
sijoitettavien henkilöiden taustat on selvitettävä tarkemmin.
Sijoitettavien henkilöiden joukossa on muun muassa poliisi- ja
sotilastaustaisia miehiä. Suomalaisella poliisilla tulee olla
tarkempi tieto tällaisista taustoista.”
SPJL:n raportin
kommentit ovat paljon puhuvia:
”Poliisi
menee paikalle usein hoitamaan yksittäistä tehtävää, esim.
pahoinpitelyä. Vastassa on usein suuri, meluisa ja aggressiivinen
väkijoukko, jolloin tehtävä muuttuu joukkojenhallinnaksi. Ollut
tilanteita, että yksittäinen poliisimies on joutunut väkijoukon
ympäröimäksi.”
”Aina
on käynyt joko todella hyvä tuuri, että alueella onkin jostain
kumman syystä toinen partio välittömässä läheisyydessä, esim.
liikennesektori. Mutta annas olla kun se tuuri loppuu… Tämä pätee
tällä hetkellä kaikkiin hälytystehtäviin, ei ainoastaan
turvapaikanhakijoihin liittyviin tehtäviin.”
”Keskuksissa
on atleettista nuorta miestä, jotka eivät tunnu välittävän
mitään meidän maamme tavoista tms. Me vääräuskoiset emme ole
mitään…sen partiot olivat mm. viime yövuorossa huomanneet kun
menneet häiriökeikalle (pakolaiset tappelivat keskenään), jossa
porukka ei reagoinut poliisin tuloon millään tapaa. Poliisi oli
ollut ilmaa, ja kun poliisi oli jättänyt ulko-oven auki muita
partioita varten, niin oli joku pakolainen laittanut oven kiinni
yrittäen lukita osan poliiseista ulos. Outoa toimintaa.”
Internetistä
löytyy useita kuvia Suomeen saapuneista irakilaisista
turvapaikanhakijoista. Näiden perusteella monet miehet ovat Irakin
armeijan tai shialaisten puolisotilaallisten joukkojen entisiä
jäseniä. Koska
yhdessä vastaanottokeskuksessa voi olla jopa useita satoja
asukkaita, joista useimmat ovat 20 – 40 -vuotiaita miehiä, yksi
poliisipartio ei millään riitä järjestyshäiriöiden
selvittämiseen varsinkin, kun asukkailta puuttuu kunnioitus
virkavaltaa kohtaan.
Kun
ajatellaan Hennalan tapahtumia marraskuun alussa, poliisipartiolla
oli erittäin todennäköisesti syytä pelätä turvallisuutensa
puolesta varsinkin, jos paikalla oli vain yksi partio.
Valheen
jäljet
Pakolaiskriisin
alkuvaiheissa turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa uhkaa ympäristön
asukkaille vähäteltiin. Poliitikot ja viranomaiset noudattivat
poliittisesti korrektia liturgiaa ja tuntuivat jopa uskovan siihen.
Vielä 5.11. poliittisesti korrekti Helsingin Sanomat siteerasi
Poliisihallituksen tietoja ja totesi:
”Rikosten määrä
ei ole merkittävästi noussut Suomeen tulleiden
turvapaikanhakijoiden takia, kertoo Poliisihallitus.
”Lisäksi poliisin
hoitamista hälytystehtävistä vain pieni osuus on liittynyt
turvapaikanhakijoihin.”
Poliisihallitus oli
huolissaan aivan muista asioista:
”Poliisia ovat
työllistäneet myös vastaanottokeskuksiin ja hätämajoituspaikkoihin
tehdyt hyökkäykset. Yleensä kyseessä on ollut rasistinen huutelu,
majoituspaikkojen ulkopuolella häiriköinti, kivien heittely,
pelottelu, uhkailu ja rakennusten seinien töhriminen rasistilla
teksteillä ja kuvilla.”
Missään ei
mainittu riskejä, joita yksittäinen poliisipartio ottaa, kun se saa
hälytyksen vastaanottokeskukseen. Siksi poliisi ei nykyisin mene
vastaanottokeskukseen yhden vaan useamman partion voimin, kuten Turun
Pansiossa syyskuun alussa.
Myös se, että
kertomus poliisin raiskauksesta kiertää internetissä, kertoo
tiedottamisessa harjoitetun poliittisen korrektiuden seurauksista.
Ihmisten luottamus poliitikkoihin ja viranomaisiin on tiedon
panttaamisen, vääristelyn ja suoranaisen valehtelun takia
vähentynyt.
Poliittisen
korrektiuden hinta maksatetaan niillä, jotka joutuvat
turvapaikanhakijoiden tekemien rikosten uhriksi. Niin ei virallisen
ideologian mukaan pitänyt käydä. Myös poliisi joutuu maksamaan
hinnan poliittisten päättäjien, oman ylimmän johtonsa ja muiden
viranomaisten ideologisista päähänpinttymistä. Poliisille
poliittinen korrektius tarkoittaa työturvallisuuden heikentymistä.
Islamilaisista
maista tulevaan maahanmuuttoon ja sen tuottamaan monikulttuuriin
sisältyy niiin paljon valheita, että niistä maksetaan kovaa hintaa
vielä pitkään, mikäli todellisuuteen ei herätä ajoissa.
Huomautus: Kommenttien valvonta on tilapäisesti käytössä.
Huomautus: Kommenttien valvonta on tilapäisesti käytössä.
maanantaina, marraskuuta 30, 2015
Valheen valta
Valtiovarainministeri
Alexander Stubb jäi kiinni valheesta ja joutui
myöhemmin häpeillen myöntämään tämän sekä pyytämään
anteeksi. Stubb väitti Eduskunnalle, että viranomaisten
hallintarekistereitä koskevat lausunnot ovat 90-prosenttisesti
myönteisiä.
Valhe itsessään
oli pieni, mutta sen teki vakavaksi lausujan asema
valtiovarainministerinä ja toisaalta se, että Stubb lasketteli
luikuria Eduskunnalle. Pieni valhe kätkee kuitenkin taakseen suuren,
eli Suomen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan. Itse asiassa
Stubbin ministeritiimin toiminta perustuu täysin valheelle, eli
hallituksen ja Stubbin kokoomusministereiden toimista annetaan
julkisuuteen katteettoman positiivinen kuva, mikä tietysti on
normaalia politiikassa. Saamaton sisäministeri Petteri Orpo esiintyy
jämäkästi silloinkin, kun hän lausuu julkisuudessa jotakin
selkeästi valheellista. Näin tapahtuu yleensä, kun sisäministeri
katsoo asiakseen avata suunsa.
Ei terroristeja eikä
rikosriskiä
Kun kirjoitin
syyskuun lopussa artikkelin Suuri
valhe, kävin läpi koko turvapaikka- ja maahanmuuttoketjun
Turkin rannikolta Suomeen ja kotouttamiseen asti. Tulijat eivät ole
syyrialaisia eivätkä pakolaisia. Lisäksi suurin osa pakolaisista
on nuoria muslimimiehiä, ja mukana on huomattavan vähän naisia ja
lapsia.
Valhe kuitenkin
saavuttaa valtavat mittasuhteet siinä vaiheessa, kun tulijat saavat
turvapaikanhakijan statuksen ja saapuvat vastaanottokeskuksiin.
Viranomaiset ja poliitikot ovat koko ns. pakolaiskriisin ajan
pyrkineet vähättelemään turvapaikanhakijoiden aiheuttamia
turvallisuusriskejä. Ne on myönnetty vasta siinä vaiheessa, kun
löysät ovat olleet jo housuissa.
Ensiksi
turvapaikanhakijoiden joukossa ei pitänyt olla terroristeja.
Internetissä julkaistiin kuitenkin kuvia turvapaikanhakijasta, joka
poseerasi
yhdessä kuvassa Haaparannassa ja toisessa kuvassa Irakissa
kädessään kuolleen ihmisen pää. Nämä kuvat levisivät laajalle
erityisesti MV-lehden ansiosta, joka on valtamedian sitä vastaan
käymästä kampanjasta huolimatta jatkuvasti kasvattanut suosiotaan.
Viranomaiset myös
vähättelivät turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa lisätyötä
poliisille ja korostivat, kuinka turvapaikanhakijoiden vastaanottoa
vastustavat kantasuomalaiset ovat se suurempi turvallisuusriski. Tämä
korttitalo romahti, kun turvapaikanhakija raiskasi Kempeleellä
14-vuotiaan tytön. Sen jälkeen viranomaisten oli pakko kertoa, että
raiskaustapauksia, joissa epäilty oli turvapaikanhakija, olikin itse
asiassa kymmenen. Yhdestoista tuli viime perjantaina, kun
turvapaikanhakija raiskasi
Helsingin Hesperian puistossa 18-vuotiaan tytön.
Feministien hyökkäys
Luonnollisesti ne,
jotka olivat jo vuosikausia puhuneet ja kirjoittaneet Lähi-idästä
ja Afrikasta kotoisin olevien maahanmuuttajien kantaväestöä
moninkertaisesti suuremmasta raiskausriskistä, eivät ole saaneet
tästä kiitosta osakseen.
Vihreässä langassa
kirjoittava feministi Annakaisa Suni kirjoitti artikkelissaan
”Mies raiskasi taas” seuraavasti:
”Suomalainen
raiskauskulttuuri näytti jälleen rumat kasvonsa, kun 14-vuotias
tyttö raiskattiin Kempeleessä.”
Juttu itsessään
saattaa monelle olla liian hapokasta luettavaksi. Kuitenkin
feministit ovat johdonmukaisesti kieltäytyneet myöntämästä
islamilaisen kulttuurin edustajien raiskausherkkyyttä, jonka
tilastotkin todistavat. Kirjoitin feminismin
ja islamin suhteesta vajaa vuosi sitten. Mikään ei ole tässä
suhteessa muuttunut.
Otan vielä yhden
esimerkin ns. vulgaarisuvaitsevaisen
kirjoituksesta. Nämä ovat niitä, jotka haukkuvat
maahanmuuttokriitikoita rasisteiksi aina, kun julkaisevat
blogikirjoituksen. Kirjoittaja siteeraa vasemmistolaisen Riikka
Yrttiahon lapsellista vuodatusta:
”Naisena
tätä koko maahanmuuttajat raiskaa -keskustelua on ihan vitun
absurdia seurata. Oon aika monta kertaa elämässäni kokenut
seksuaalista ahdistelua (ja väitän/tiedän että niin on moni ellei
suurin osa mun oman ikäisistä naispuolisista kavereistanikin) ja
NYT kun turvapaikanhakijoita tulee enemmän, naisten oikeudet
yhtäkkiä kiinnostaakin.”
Raiskausten
lisääntyminen kuuluu humanitaarisen maahanmuuton varjopuoliin, ja
siksi siitä puhutaan varsinkin, kun toteutuneet
tapahtumat
vastaavat ennakko-odotuksia. Raiskausepidemiassa ei ole mitään
yllättävää niille, jotka ovat seuranneet maahanmuuttokriittistä
keskustelua. Se, että vastustaa raiskauksia, ei tarkoita
feministisen agendan nielemistä koukkuineen päivineen.
Seuraavassa vaiheessa yritetään vähätellä islamilaisen
kulttuurin osuutta raiskausten yleisyyteen. Raiskaukset ovat kuulemma
tuomittavia kaikissa yhteiskunnissa. Niin ovatkin, mutta kyse onkin
siitä, ketä raiskauksesta syytetään. Savon Sanomat julkaisi
arabikulttuurin asiantuntijaksi tituleeratun Päivi
Käri-Zeinin kirjoituksen, jossa todetaan:
”Lähi-idässä
raiskaus on aina naisen syy. Sikäläisen tulkinnan mukaan nainen on
pukeutumisellaan tai käyttäytymisellään tällöin vietellyt
miehen.”
”Lähi-idästä
tulevat nuoret miehet ovat tottuneet, että jos nainen pukeutuu
tietyllä tavalla, hän lähettää selvän viestin.”
Lisäksi monessa
maassa naiset eivät välttämättä liiku julkisilla paikoilla ilman
miespuolista saattajaa. Muistan myös tapauksen niiltä ajoilta, kun
itse vasta aloittelin tätä blogia. Australiassa paikallinen
muslimijohtaja, sheikki Taj Aldin al-Hilali vertasi
vähäpukeisia naisia lihapalaan:
”Jos jätät
lihapalan peittämättä ja viet sen ulos ilman kantta, kissat
tulevat ja syövät sen. Onko se kissan syy vai peittämättömän
lihapalan? Ongelma on peittämätön lihapala. Jos nainen olisi ollut
kotonaan, omassa huoneessaan ja huivi päässä, mitään ongelmia ei
olisi ollut.”
Sheikki joutui
myöhemmin selittelemään, että hän ei hyväksy raiskauksia.
Toisaalta hän antoi melko negatiivisen kuvan islamin suhtautumisesta
miehen seksuaalisuuteen. Sheikin mielestä miehet ovat himojensa
vietävissä eikä heiltä voi odottaa muunlaista käytöstä.
Tätien lässytystä
Jopa realistisesti
Lähi-idän seksuaalikäsityksiin suhtautunut Käri-Zein uskoi, että
koulutuksen avulla voidaan vähentää raiskauksia. Väestöliitto
julkaisi
videon, jolla valistetaan turvapaikanhakijoita suomalaisesta
tasa-arvokäsityksestä. Videolla asia selvitetään englannin
lisäksi selkosuomen, kurdisoranin, farsin, arabian ja murrearabian
kielellä.
Viranomaiset ovat
luottavaisia valistuksen voimaan. Itse pidän haihatteluna sitä,
että tulijoiden kotimaan tavat, arvot ja asenteet muuttuisivat
jonkun tasa-arvokurssin avulla. Vastaanottokeskuksissa annettava
opetus ei kaikilta osin ole korkeatasoista vaan sen katsominen
aiheuttaa ulkopuolisessa myötähäpeää. Oheisella
videolla vastaanottokeskuksen täti opettaa tulijoille suomen
kieltä lastenyhtye Fröbelin palikoiden tunnetuksi tekemän
jumppalaulun avulla. Valitettavasti Youtube on sensuroinut Junes
Lokan videon, jossa täti-ihminen laulatti aikuisilla muslimimiehillä
päiväkoti-ikäisille lapsille tarkoitettua laulua. Alkuperäinen
jumppalaulu löytyy täältä.
Jumppalaulu
kieltenopetuksessa kertoo tietysti käytännön ongelmista.
Turvapaikanhakijoiden joukosta löytyy useita eri kieliä puhuvia.
Vain harva osaa englantia edes auttavasti. Silloin on pakko käyttää
luovia keinoja kieltenopetuksessa.
Toisaalta se myös
kertoo siitä, että maahanmuuttokoneisto pitää tulijoita lapsina.
Samalla tavalla kuin lapsista tehdään kunnon kansalaisia, myös
aikuisista muslimimiehistä tehdään kelvollisia suomalaisia. Tätä
kutsutaan kotouttamiseksi ja viranomaiset laskevat sen varaan paljon.
Tavalliset
kansalaiset eivät kaikki luota viranomaisten vakuutteluun. Miksi
pitäisikään luottaa, kun poliitikot ja viranomaiset valehtelevat
niin paljon ja puhuvat totta vasta, kun valehteluun ei enää ole
mahdollisuutta.
Tätien
lässytykseksi lasken myös naapuruussovittelija Miriam Attiasin
toiminnan, josta HS kirjoittaa
verkkosivullaan. Attiasin mukaan ”ihmisen pelko pitää
sallia”. Naapurisovittelija on yksi niistä ammattinimikkeistä,
joita ei olisi olemassakaan ilman laajamittaista humanitaarista
maahanmuuttoa:
”Attias sovittelee
ihmisten välisiä ristiriitoja työkseen. Juuri nyt tämä työ on
vastaanottokeskusten ja paikallisten asukkaiden riitojen
ratkaiseminen ja ennaltaehkäisy.”
Attias oli jutun
aikana käymässä Vihdin Hopeaniemen vastaanottokeskuksessa:
”Vihdin
Hopeaniemen vastaanottokeskuksessa täyttyy keskustelijoista.
Paikalla on kolme vastaanottokeskuksen asukkaiden edustajaa, tulkki
sekä kourallinen huolestuneita vihtiläisiä. Attias haluaa saada
irakilaisen psykologin ja hieman juovuksissa olevan
suomalaispatriootin välille keskusteluyhteyden.”
Veikkaisin työtä
varsin haastavaksi. Lässytyksen puolelle mennään seuraavassa:
”Jos asukkaiden
kriittiset näkemykset vain tyrmätään ja ihminen leimataan, on
todennäköistä, että hän radikalisoituu. Myös heitä, jotka
kyseenalaistavat, pitäisi kuulla. Ihmisen pelko pitää sallia.”
Jutun lopussa vielä
todetaan:
”Joskus se
kuitenkin huojentaa mieltä, että on saanut puhua omasta pelostaan.”
Suomen viranomaiset
ratkaisevat vastaanottokeskuksen aiheuttamia ongelmia terapian
avulla. Hoitoa annetaan niin turvapaikanhakijoille kuin näiden
toimintaan kyllästyneille paikallisille asukkaille. Suomen valtio
kohtelee elinympäristönsä huonontumisesta huolestuneita ihmisiä
kuin päiväkotilapsia, eli turvapaikanhakijat eivät ole ainoita,
joiden henkistä kapasiteettia aliarvioidaan.
Tapa, jolla valtio
suhtautuu kansalaisten huoleen, on samanaikaisesti surkuhupaisaa,
pelottavaa ja äärimmäisen loukkaavaa. Ensin valtio sallii
kontrolloimattoman nuorten muslimimiesten maahantulon, vähättelee
riskejä, valehtelee ongelmista ja lopuksi vielä tarjoaa terapiaa
sen jälkeen, kun turvapaikanhakijat ovat ahdistelleet paikallisia
tyttöjä.
Järjestelmä, joka
on rakennettu valheiden ja niiden paikkaamiseksi keksittyjen uusien
valheiden varaan, ei voi tuottaa hyvää lopputulosta. Jos poliitikot
ja viranomaiset jatkavat tällä tyylillä, seuraukset voivat olla
arvaamattomat.
keskiviikkona, marraskuuta 25, 2015
Todellisuus saavutti Ruotsin
Viimeisen kahden
kuukauden aikana 80 000 ihmistä on hakenut turvapaikkaa Ruotsista.
Tämä määrä osoittautui lopulta niin suureksi, että Ruotsin
maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen myönteisesti suhtautuva
hallitus oli pakotettu nostamaan kädet pystyyn.
Hallituksen
päätöksen pääkohdat on lueteltu tässä
artikkelissa. Ruotsin ulkomaalaislakia muutetaan tilapäisesti
siten, että se täyttää EU:n ja kansainvälisten sopimusten
minimivaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa aikaan
perustuvia rajoituksia myönnettäville oleskeluluville, eli kaikille
suojaa tarvitseville myönnetään tilapäinen oleskelulupa. Muutos
ei koske ns. kiintiöpakolaisia ja niitä alaikäisiä ja heidän
perheitään, jotka ovat jättäneet turvapaikkahakemuksensa aiemmin.
Tilapäisen
oleskeluluvan haltijat saavat tuoda maahan vain ydinperheen jäseniä.
Muilla suojelua tarvitsevilla ei ole oikeutta oleskelulupaan.
Hallitus lisäksi
tiukentaa perheenyhdistämiseen liittyviä elatusvaatimuksia.
Maan rajoilla
otetaan käyttöön henkilöllisyyden tarkistukset. Tämä koskee
lauttaliikenteen lisäksi bussi- ja junaliikennettä. Muutokset ovat
voimassa kolme vuotta ja astuvat voimaan viimeistään ensi huhtikuun
lopussa.
Luciapäätös
Stefan Löfvenin
hallitus ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Ruotsin hallitus, joka
tekee vastaavan päätöksen. Ingvar Karlssonin johtama hallitus
päätti Lucian päivänä 13.12.1989 eli melko tarkkaan 26 vuotta
sitten käytännössä keskeyttää turvapaikanhakijoiden vastaanoton
ja ottaa maahan pelkästään ”YK-pakolaisia” eli niitä, jotka
täyttivät YK:n pakolaissopimuksen vaatimukset.
Vuoden 1989 toisella
puoliskolla Ruotsiin oli saapunut 20 000 turvapaikanhakijaa, kun
vuonna 1988 tulijoita oli ollut 19 000. Todettakoon, että tällä
hetkellä Ruotsiin saapuu 20 000 turvapaikanhakijaa kahdessa
viikossa, eli mittakaava on täysin toinen.
Luciapäätös
pysyi voimassa syksyyn 1991 saakka. Tuolloin porvaripuolueet
voittivat vaalit ja pääministeri Carl Bildtin hallitus lakkautti
Luciapäätöksen 19.12.1991. Sen jälkeen portit ovat olleet avoinna
tähän päivään saakka.
Ei enää
humanitaarista suurvaltaa
Luciapäätös jäi
aikanaan kahden vuoden mittaiseksi, mutta Löfvenin hallituksen
päätös tuskin jää tilapäiseksi. Ruotsin vastaanottokyky on jo
romahtanut, ja osa turvapaikanhakijoista joutuu
asumaan kaduilla. Minkään humanitaarisen suurvallan arvovalta
ei kestä moista.
Todellisuus on
murskannut unelman. Näin käy aina, kun valtaeliitti tavoittelee
mielipuolista yhteiskunnallista utopiaa. Tuhoisaa politiikkaa voi
harjoittaa jonkin aikaa, mutta todellisuus tuhoaa aina utopian
ennemmin tai myöhemmin. Jonkinlaisena utopian murskaantumisen
symbolina voi pitää Ympäristöpuoluetta edustavan varapääministeri
Åsa Romsonin kyyneleitä lehdistötilaisuudessa, jossa hallitus
ilmoitti maahanmuuttopolitiikan kiristystoimista.
Humanitaarisen
suurvallan aikakausi Ruotsi historiassa on päättynyt siinä
vaiheessa, kun kaikkein utopistisinta maahanmuuttopolitiikkaa
vaatinut Suomen vihreiden sisarpuolue kiristää hallitusvastuussa
maahanmuuttopolitiikkaa EU:n minimivaatimusten tasolle. Käytännössä
Ruotsin hallitus noudattaa nyt sitä politiikkaa, jota poliittisen
paarian osaan asetettu Ruotsidemokraatit on vaatinut jo vuosikausia.
Politiikan
suunnanmuutos on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Lisäksi on
syytä kysyä, tuliko suunnanmuutos liian myöhään tilanteessa,
jossa viranomaisten kyky hallita kehitystä on jo menetetty.
Kuka kantaa vastuun?
Svenska
Dagbladetissa Tove
Lifvendal toteaa, että Ruotsi on nyt muuttunut humanitaarisesta
suurvallasta valtioksi muiden joukossa. Tilanteeseen olisi hänen
mukaansa voitu puuttua jo aiemmin. Seitsemän valtapuoluetta pelkäsi
kuitenkin liikaa sitä kahdeksatta, jotta politiikkaa olisi voitu
muuttaa.
Porvaripuolueiden
syntilista on Ruotsissa vähintään yhtä pitkä kuin vasemmiston.
Löfvenin hallitusta edeltänyt Fredrik Reinfeldtin johtama
porvarihallitus sivuutti vaa'ankieliasemassa olevat Ruotsidemokraatit
ja teki yhteistyötä lehdistötilaisuudessa itkeskelleen Åsa
Romsonin Ympäristöpuolueen kanssa maahanmuuttopolitiikassa, eli
käytännössä antoi Ympäristöpuolueelle vallan näissä asioissa.
Mm. paperittomien maksuton terveydenhuolto ajettiin läpi Reinfeldtin
hallituksen aikana.
Lehdistötilaisuudessa
Åsa Romsonilta kysyttiin, mitä Ympäristöpuolueen kannattajat
ajattelevat päätöksestä. Romson vastasi:
”Hallituksessa
täytyy toteuttaa toimenpiteitä, joita todellisuus tuo eteen. Sitä
todellisuutta ei ollut, kun kirjoitimme puolueohjelmaa, eikä
silloin, kun vaaliohjelmaa laadittiin.”
Romson puhuu
kuitenkin muunneltua totuutta. Useat poliitikot ja
mielipidevaikuttajat hyökkäsivät niiden kimppuun, jotka halusivat
kypsää keskustelua vastaanottokapasiteetista. Näitä syytettiin
lähentymisestä Ruotsidemokraatteihin, muukalaisvihamielisyyden
levittämisestä ja me vastaan muut -ajattelun luomisesta.
Aggressiivista ja
halvaannuttavaa keskusteluilmapiiriä luoneiden tulisi tuntea
syyllisyyttä siitä, että poliitikot nyt joutuvat harjoittamaan
politiikkaa, joka saa hymyn Ruotsidemokraattien huulille. Viime
kädessä Ruotsi hallitus valitsee tilanteen ollessa tarpeeksi tiukka
mieluummin hyvinvointivaltion kuin vapaan liikkuvuuden. Poliitikot
pysyvät mieluummin vallassa, kuin lähtevät toteuttamaan
riskialttiita järjestelmän liberalisointeja ja rajoittamaan
tulijoille maksettavia korvauksia. Siksi ovet lyödään nyt kiinni.
Lifvendahl jättää
kuitenkin yhden asian mainitsematta. Neljäs valtiomahti on itse
osallistunut toisinajattelijoiden marginalisointiin ja
Ruotsidemokraattien demonisointiin samalla innolla, kuin mistä
Lifvendahl nyt syyttää poliitikkoja. Tässä vaiheessa suuri osa
valtamedian toimittajista on jo kääntänyt takkinsa. En tiedä,
kuuluuko Lifvendahl itse takinkääntäjiin.
Ruotsissa
tarvittaisiin jonkinlaista sisäistä pyykinpesua, jotta eri osapuolten vastuu
epäonnistuneessa yhteiskuntakokeilussa selvitettäisiin. Syntisiä
on kuitenkin niin paljon, että moinen tuskin toteutuu.
Takinkääntäjiä nähdäänkin tulevaisuudessa entistä enemmän.
Lifvendahl ennustaa, että vuoden 2018 vaaleissa ruotsalaisilla on
valittavissa vain eri versioita Ruotsidemokraattien politiikasta.
Kukin puolue esittää oman käsityksensä tehokkaimmasta tavasta
pitää ei-toivotut siirtolaiset kaukana Ruotsin rajoilta.
Suomi Ruotsin
tielle?
Ruotsin luovutettua
Euroopan humanitaarisen suurvallan paikka olisi nyt vapaana. Kurjasta
talouskehityksestä kärsivä Impivaara tuskin tähän pystyy, koska
rahat eivät siihen riitä. Täälläkin on tosin otettu askeleita
Ruotsin tiellä.
Pääministeri Juha
Sipilän entisessä kotikunnassa raiskattiin 14-vuotias tyttö.
Epäillyt tekijät olivat läheisessä vastaanottokeskuksessa
asuneita nuoria afgaanimiehiä. Pääministeri Sipilä kutsui asian
johdosta koolle kriisikokouksen.
Suomalaisen
kannattaa muistaa, että vastaavaa on tapahtunut läntisessä
naapurimaassa jo vuosikymmenten ajan. Kaikessa hiljaisuudessa Ruotsi
on noussut lähelle maailman kärkeä ilmoitettujen raiskausten
määrässä.
Poliitikot ja
valtamedia eivät luonnollisesti ole mainostaneet tätä asiaintilaa
vaan pyrkineet pimittämään maahanmuuttajataustaisten suuren
osuuden raiskaustilastoissa ja pahimmillaan tehneet raiskaajista
uhreja. Ruotsalainen
twiittaaja totesi nähtyään uutisen Kempeleen
raiskaustapauksesta:
”Suomelta puuttuu
kokemusta tämän kaltaisista rikoksista. Yhteiskunnan sisäisen
koheesion säilyminen edellyttää, että rikokseen syyllistyneet
kuvataan uhreina.”
Kokemusta
pimittämisestä ja uhriuttamisesta löytyy täälläkin mm.
Tapanilan raiskausten ja Helsingissä riehuneen maahanmuuttajajengin
rikosaallon yhteydessä. Kempeleen tapaus todennäköisesti sattui
liian lähelle pääministeriä itseään, joten totuuden
pimittämisen ja rikoksentekijöiden uhriuttamisen perinne saattoi
katketa ainakin tilapäisesti.
tiistaina, marraskuuta 17, 2015
Pariisin terrori-iskut ja islam
Olen tämän blogin
olemassaoloaikana kommentoinut jo useita islamin motivoimia
terrori-iskuja. Pariisin terrori-iskut eivät olennaisesti poikkea
toteutustavaltaan aiemmista. Terroristien tarkoituksena oli tappaa
mahdollisimman monta ihmistä, ja uhrimäärän perusteella he
onnistuivat paremmin kuin pitkään aikaan.
Viimeisimpien
terrori-iskujen jälkeen olen pyrkinyt kiinnittämään enemmän
huomiota länsimaisen valtamedian ja poliittisten johtajien
reaktioihin kuin itse iskuun ja sen motiiveihin. On nimittäin
ilmiselvää, että länsimaita vaivaava poliittinen korrektius estää
käsittelemästä sitä uskonnollispoliittista oppijärjestelmää,
joihin nykyisen terrorismiaallon motiivit pohjautuvat.
Hämeen-Anttila
hämää taas
Jo syyskuun 11.
päivän iskuista lähtien professori Jaakko Hämeen-Anttila on
kutsuttu asiantuntijaksi selittämään terrorismia
islamin kannalta parhain päin. Tällä kertaa tamperelainen
Aamulehti uhrasi etusivunsa Hämeen-Anttilalle ja julkaisi hänen
kirjoituksensa ”Koston
kierre”.
Hämeen-Anttila on
syyskuun 11. päivän iskuista lähtien ennustellut, että ns.
radikaalin islamin veto alkaa olla lopussa. Näin hän tekee nytkin:
”Isis eli
Syyriassa viime kesänä nousujohteisesti, mutta sen vetovoima on
alkanut hiipua.”
Islamilainen valtio
on tämän hetken ykköstavaramerkki niiden keskuudessa, jotka
haluavat pyrkiä islamilaiseen kalifaattiin aseellisesti. Aiempi
ykkösbrändi Al-Qaeda on osoittanut hiipumisen merkkejä. Jos
Islamilainen valtio kukistetaan, sen tilalle kasvaa uusi ja
mahdollisesti vielä julmempi jihadistinen järjestö.
Sen jälkeen
Hämeen-Anttila alkaa analysoida Islamilaisen valtion tavoitteita.
Taustaoletuksena hänellä on se, että länsimaiden vastareaktio
terrori-iskulle on se tekijä, joka laukaisee radikalisoitumisen.
Tätä poliittisesti korrektia käsitystä meille syötetään joka
kerta valtamediassa. Hämeen-Anttila toteaa:
”Terroristien
tarkoituksena on käyttää viattomia ranskalaisia uhreja siihen,
että ranskalaisten ja muiden eurooppalaisten viha kohdistuisi
yhtälailla viattomia muslimisiirtolaisia tai Lähi-idän asukkaita
vastaan ja eräänlainen koston kierre saataisiin aikaan.”
Hämeen-Anttila ei
kuitenkaan kerro sitä, että yksikään terrori-isku ei ole saanut
aikaiseksi merkittävää vastareaktiota Euroopassa asuvia
muslimisiirtolaisia kohtaan. Sen sijaan on nähty paljon symbolisia
eleitä kuten Twitterin hashtageja tai Facebookin trikolorin värein
koristeltuja profiilikuvia, joilla osoitetaan symbolisesti tukea
ranskalaisille. On vaikea uskoa, että näillä eleillä olisi mitään
vaikutusta Islamilaisen valtion toimintaan tai että ne mitenkään
edistäisivät muslimien ”radikalisoitumista”.
Hämeen-Anttila
sohaisee kirjeessää puolihuolimattomasti myös ISIS-järjestöä
mutta ei edes yritä analysoida järjestön ideologiaa ja sitä,
mihin se pohjautuu, vaikka Hämeen-Anttila esiintyy julkisuudessa
islamin asiantuntijana.
Kaikkein törkeintä
on kuitenkin hänen tapansa rinnastaa muslimien tekoja
länsimaalaisten tekoihin:
”Pakolaiset,
siirtolaiset tai muslimit eivät sen sijaan ole syyllistyneet
mihinkään: kun Myyrmäessä aikoinaan räjähti pommi, emme
pitäneet kaikkia suomalaisia siihen syyllisinä.”
Rinnastus on
lapsellisuudessaan uskomaton. Myyrmannin
pommittaja Petri Gerdtin motiivia ei koskaan ole onnistuttu
aukottomasti selvittämään. Joka tapauksessa on selvää, että
Gerdtin teon takaa ei löydy minkäänlaista uskonnollista ja
poliittista liikettä. Islamilaisella terrorismilla, joka hakee
oikeutuksensa islamin pyhistä kirjoituksista ja profeetta Muhammadin
esimerkistä, on taas takanaan merkittävä määrä tukijoita.
Liikkeen ideologisen tavoitteen eli sharia-lakiin perustuvan
islamilaisen kalifaatin jakaa merkittävästi suurempi määrä
muslimeita kuin ne, jotka ovat valmiita räjäyttämään itsensä
taivaan tuuliin paratiisipaikan toivossa. Määrä
vaihtelee maasta toiseen, mutta Hämeen-Anttila käyttää
tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa numerologiaa, kun hän sanoo:
”Suunnilleen 0,000
001% maailman muslimeista syyllistyi iskuun.”
Niissä maissa,
joista Suomeen tulee tällä hetkellä eniten humanitaarisia
maahanmuuttajia (Irak ja Afganistan) sharia-lakia kannattaa yli 90
prosenttia väestöstä.
Hämeen-Anttila on
taas kerran osoittanut olevansa mies, joka kertoo kaunisteltua
totuutta islamin julkikuvan kiillottamiseksi.
Toinen islamin
julkikuvan kiillottaja on Suomen Islamilaisen Neuvoston puheenjohtaja
Anas Hajjar, jonka johtama järjestö tuomitsi
Pariisin terrori-iskut. Luonnollisesti hän muisti varoittaa
leimaamasta koko muslimiyhteisöä Pariisin tapahtumien takia.
Muslimi saa valehdella vääräuskoiselle, jos sen avulla edistetään
islamin asiaa. On naiivia kuvitella, että Hajjarin kaltainen henkilö
olisi kiinnostunut mistään muusta kuin islamin etenemisestä
Suomessa. Äskettäin hän vaati Pääkaupunkiseudulle useita uusia
moskeijoita.
Länsimainen
liberaali ja todellisuuden kieltäminen
Hajjarin kaltaisten
valehtelun ymmärtää paremmin, koska heidän valehtelullaan on
konkreettinen tarkoitus. Länsimainen liberaali valehtelee enemmän
itselleen, kun hän uskottelee islamin olevan pohjimmiltaan
rauhanomainen uskonto. Ilman itsepetosta unelma monikulttuurisesta
onnelasta romahtaisi hyvin nopeasti. Riikka Purra kirjoitti omassa
kirjoituksessaan seuraavaa:
”Liberalistien ja
islamistien maailmankatsomuksissa on pelottavia yhtäläisyyksiä.
Kummatkin vihaavat länttä suvereenina johtoajatuksenaan. Edelliset
polttavasta syyllisyydentunnostaan, jälkimmäiset sen tyhjyyden,
arvottomuuden ja puolustushaluttomuuden vuoksi.”
Poliittinen
korrektius myös vaatii, että terrori-iskuja ei saa yhdistää
meneillään olevaan laittomien siirtolaisten vyöryyn. Näin on
tehtävä siitä huolimatta, että ainakin yksi terrori-iskun
tekijöistä oli
rekisteröity Kreikassa turvapaikanhakijana.
Jopa terrorismin
asiantuntijan nimikkeellä työskentelevät kumartavat mieluummin
poliittiselle korrektiudelle kuin todellisuudelle. Syyskuun alussa
käsittelin omassa
kirjoituksessani Ulkopoliittisen instituutin tutkija Teemu
Sinkkosen kirjoitusta ”Satu
terroristeista”.
Kirjoituksesta
punahilkkavertauksineen paistoi suunnaton varmuus ja ylimielisyys,
jotka kaiken lisäksi perustuivat varsin hataralle analyysille.
Maalaisjärki sanoi, että terroristeja on varsin helppo soluttaa
maahantunkeutujien joukkoon, mutta sehän ei liian yksinkertaisena
selityksenä kelvannut todelliselle asiantuntijalle, jonka
asiantuntemuksen reaalimaailman tapahtumat asettivat kyseenalaiseksi.
Tosin Sinkkonen kelpasi kommentaattoriksi vielä veronmaksajan
rahoittamalle mediayhtiölle Pariisin iskujenkin jälkeen.
Toivottavasti tapahtumat opettavat nuorelle tutkijalle nöyryyttä,
vaikka en pidättelekään hengitystä sitä odotellessa.
Väärät
johtopäätökset
Brittiläinen
kommentaattori Douglas Murray on kerännyt yhdeksän
väärää johtopäätöstä, jotka terrori-iskujen pohjalta voi
tehdä. Yhdessä päätelmässä sanotaan: ”Tämä pelaa ISIS:in
pussiin.” Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoituksessa käytettiin epäsuorasti tätä
perustelua:
”Ehkä enemmän
kuin mitään, terrorismi vihaa vapaata, pelotonta yhteiskuntaa.
Paras tapa taistella terroria vastaan ei ole luoda poliisivaltiota,
jossa turvallisuuden nimissä valvotaan ihmisiä, jotka eivät
koskaan ole syyllistyneet mihinkään.”
En usko, että
Islamilainen valtio on erityisen kiinnostunut länsimaisen
yhteiskunnan kehityksestä. Ennemminkin se on kiinnostunut sen
tuhoamisesta ja korvaamisesta islamilaiseen sharia-lakiin
perustuvalla järjestyksellä.
Terrorismia on syytä
pelätä ja sen torjumiseen kannattaa panostaa eikä pelkästään
istua ja odottaa seuraavaa iskua. Kuitenkin on epätodennäköistä,
että Ranskan kaltaisessa yhteiskunnassa pystyttäisiin torjumaan
terrorismia tehokkaasti, koska siihen vaadittaisiin sellaisia toimia,
joihin poliittisella johdolla ei löydy riittävää uskallusta.
Spengler-nimimerkillä kirjoittava David P. Goldman sanoo
Asia Timesissa, että Ranska ei tule tekemään yhtään mitään
tulevien terrori-iskujen estämiseksi.
Spengler käyttää
esimerkkinä Israelia, joka pystyi käytännössä lopettamaan
itsemurhapommitukset vuoden 2002 jälkeen käynnistetyillä
terrorisminvastaisilla toimilla. Yhtenä perusteena Ranskan toimien
todennäköiselle epäonnistumiselle Spengler näkee pienen
sotilasbudjetin. Ranska käyttää 1,4 prosenttia
bruttokansantuotteesta puolustukseen, kun Israelilla vastaava luku on
6.
Palaan vielä
Murrayn väärään johtopäätökseen, jossa pelataan ISIS:in
pussiin. Käytännössä terroristien ideologian analyyttinen
tarkastelu suosii Isisiä. Murray sanoo:
”Jos tunnistat
ideologisen komponentin, pelaat Isisin pussiin. Jos tunnistat, mikä
motivoi Isisiä ja mistä ideologia on peräisin, ruokit Isisin
narratiivia. Ainoa ratkaisu näyttäisi olevan valehdella
tapahtumista. Onneksi useimmat poliitikot ja kommentaattorit toimivat
mielellään näin.”
Julkisuudessa
maahanmuuttokriittisiä on leimattu Putinin Venäjän
”resonaattoreiksi”. En yllättyisi, jos valtamedia keksisi, että
terroristeja motivoivien islamin opinkappaleiden kriittinen käsittely
on itse asiassa terrorismin tukemista. Voi olla, että näin on jo
jossain tehtykin.
Edit 17.11.2015: Kansas News on luetellut joukon muslimeihin kohdistuvia vastatoimenpiteitä Pariisin terrori-iskun jäkleen. Moskeijoita on töhritty ja sian ruhon osia on jätetty moskeijoiden ulkopuolelle. Tällaiset toimet ovat vaatimattomia mutta tarjoavat muslimeille mahdollisuuden uhriutua liberaalin valtamedian edessä. Luultavasti joku kommentaattori (esim. Suomen johtava vastajihadismin asiantuntija) saa teoista aiheen esitellä, kuinka islamofobia on vaarallista.
Edit 17.11.2015: Kansas News on luetellut joukon muslimeihin kohdistuvia vastatoimenpiteitä Pariisin terrori-iskun jäkleen. Moskeijoita on töhritty ja sian ruhon osia on jätetty moskeijoiden ulkopuolelle. Tällaiset toimet ovat vaatimattomia mutta tarjoavat muslimeille mahdollisuuden uhriutua liberaalin valtamedian edessä. Luultavasti joku kommentaattori (esim. Suomen johtava vastajihadismin asiantuntija) saa teoista aiheen esitellä, kuinka islamofobia on vaarallista.
maanantaina, marraskuuta 09, 2015
Ruotsi nostanut kädet pystyyn - Mitä tekee Suomi?
Samaan aikaan, kun
Suomessa näyteltiin poliittista teatteria sote-alueiden varjolla,
maamme rajojen ulkopuolella tapahtui merkittäviä asioita. Ruotsin
maahanmuuttoministeri Morgan Johansson ilmoitti selkeästi, että
Ruotsissa on raja
saavutettu. Maa ei enää pysty tarjoamaan kaikille tulijoille
kattoa pään päälle.
Suomen hallituksessa
olisi tässä vaiheessa kellojen pitänyt soida. Ruotsin
vastaanottokyky on romahduspisteessä, ja tämä tarkoittaa, että
tulijoiden virta Suomeen kiihtyy. Tämä on jo näkynyt viikonlopun
aikana Torniossa. Tilapäinen tulijamäärän lasku on ohi, ja
Suomeen tulee siirtolaisia usean sadan päivävauhtia. Vain Tukholman
ja Luulajan välisen junan kapasiteetti on rajana.
Tanskasta ei
sympatiaa Ruotsille
Päivää ennen
Johanssonin lausuntoa pääministeri Stefan Löfven oli
pyytänyt EU-komissiolta apua Ruotsiin saapuneiden tulijoiden
sijoittamiseksi muihin EU-maihin. Pääministeri Löfven katsoo, että
Ruotsi on jo tehnyt osansa:
”Ruotsi on jo
pitkään ottanut uskomattoman paljon vastuuta verrattuna muihin
EU-maihin, ja nyt olemme hyvin tiukassa tilanteessa. Muiden maiden on
nyt aika kantaa oma vastuunsa ja siksi hallitus vaatii Ruotsissa
olevien pakolaisten uudelleenjakoa.”
Ruotsin vaikeuksien
suuruudesta kertoo se, että kehitysmaista Ruotsiin kohdistuvaan
maahanmuuttoon erittäin myönteisesti suhtautuva hallitus nostaa
kädet pystyyn. Löfvenin lausunto kertoo myös siitä, että tämä
kuvittelee muiden EU-maiden suhtautuvan yhtä naiivin hyväksyvästi
kehitysmaalaisten hallitsemattomaan maahanmuuttoon kuin Ruotsi ja
muilla EU-mailla olisi suorastaan velvollisuus auttaa ankarasti
vastuuta kantanutta humanitaarista suurvaltaa.
Tanskassa on pitkään
katsottu karsaasti Ruotsin vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa ja
kärsivällisesti odotettu, milloin ruotsalaiset tulevat järkiinsä.
Nyt kriisin koko karmeus on käynyt selväksi jopa Ruotsin
sosiaalidemokraattien ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallitukselle.
Tanskan hallitukselta ei kuitenkaan heru sympatiaa.
Maahanmuuttoministeri Inger Stöjberg totesi
seuraavaa:
”Huolehdimme
niistä turvapaikkahakemuksista, jotka tehdään Tanskaan, ja odotan
tietysti, että Ruotsi käsittelee omat turvapaikkahakemuksensa.
Minulla ei ole aikomustakaan ottaa pienintäkään osaa Ruotsiin
saapuneista turvapaikanhakijoista."
Stöjbergiltä
kysyttiin vielä, aiheuttaako Morgan Johanssonin lausunto huolta
Tanskan hallituksessa. Stöjberg vastasi:
”Ruotsi on itse
ajanut itsensä nykyiseen tilanteeseen harjoittamalla
maahanmuuttopolitiikkaa, joka on kaikilla mittareilla erittäin
löyhää. Pakolaisten siirto muihin maihin ei ole mikään ratkaisu.
Toivottavasti ruotsalaiset nyt saavat realistisemman kuvan
tilanteesta.”
Stöjbergin lausunto
ei kaipaa lisäselityksiä. Ruotsi makaa niin kuin petaa.
Suomi nukkuu
Suomessa naapurimaan
muuttunut tilanne ei ole aiheuttanut minkäänlaisia toimenpiteitä.
Hidasjärkinen sisäministeri Petteri Orpo on vihdoin tajunnut, että
muilla EU-mailla ei ole mitään kiirettä soveltaa taannoista
taakanjakopäätöstä. Orpo on ilmoittanut, että Suomi
keskeyttää turvapaikanhakijoiden vastaanoton, jos muut EU-maat
eivät osallistu.
Kyseinen päätös
on yksi EU:n historian törkeimmistä kansallisen suvereniteetin
loukkauksista. Siinä enemmistö pakottaa haluttomat maat ottamaan
vastaan siirtolaisia, jotka eivät edes halua kyseisiin maihin. On
luultavaa, että tehtyä päätöstä ei noudateta. Kriisi etenee
niin nopeasti, että hidasliikkeinen EU-päätöksenteko ei pysy
mukana. Tällöin jokainen maa tekee niin kuin parhaaksi katsoo.
Perjantaina Slovenia ilmoitti
olevansa valmis rakentamaan aidan Kroatian vastaiselle rajalleen.
Tarvikkeet aidan rakentamista varten on jo ostettu.
Suomen hallituksen
toiminta kriisin aikana on edustanut näennäistekemistä
puhtaimmillaan. Tornion paljon kehuttu järjestelykeskus lähinnä
organisoi maahantulijoiden logistiikkaa, eli lähettää uusia
turvapaikanhakijoita vastaanottokeskuksiin. Ennen sitä tulijat
saivat itse rauhassa päättää, minne menevät.
Sisäministeriön
alainen Maahanmuuttovirasto on onnistunut ainoastaan uusien
vastaanottokeskusten perustamisessa. Viimeisin niistä avattiin
Hyvinkäälle entisen sikatalouden tutkimuskeskuksen tiloihin.
Maahantulijoiden virtaa ei ole edes yritetty pysäyttää.
Jos hallitus toimisi
veronmaksajan edun mukaisesti, se yrittäisi kaikin keinoin estää
tulijoita saapumasta Suomeen. Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho
kirjoitti
Facebookissa:
”Maahan
päästetyistä ihmisistä on käytännössä hyvin vaikeaa päästä
eroon jo sen vuoksi, että lähtömaat eivät ota vastentahtoisia
kansalaisiaan vastaan.”
Lisäksi
turvapaikanhakijoiden majoitus maksaa paljon, kuten myös heidän
turvapaikkahakemustensa käsittely Maahanmuuttoviraston
byrokratiassa. Veronmaksajan edun mukaista olisi, jos tulijat eivät
ylittäisi rajaa vaan jäisivät Ruotsiin. Toisin kuin Ruotsilla,
Suomella ei ole enää varaventtiiliä siinä vaiheessa, kun
vastaanottokyky täällä romahtaa. Ruotsin rajan sulkemiselle on
lailliset perusteet, koska Ruotsi on turvallinen maa ja
turvapaikanhakijan pitää rekisteröityä siellä.
Jos Petteri Orpo
olisi kaukaa viisas, hän olisi jo sulkenut Ruotsin vastaisen rajan.
Jos hän olisi Viktor Orbanin tasoinen valtiomies, hän olisi
rakentanut rajalle neljä metriä korkean aidan. Hän on kuitenkin
vain tapahtumiin myöhässä reagoiva yksinkertainen poliittinen
broileri tehtävässä, johon hänen kykynsä eivät riitä.
Ruotsi nimittäin
työntää Suomeen maahanmuuttajia koko ajan. Luulajan junat ovat nyt
taas loppuun myytyjä ja avustusjärjestöt ohjailevat tulijoita
junaan. Oheiselta
videolta voi katsoa siirtolaisten kulkua Tukholmasta 9.11. klo
17.55 lähteneeseen Luulajan junaan. Huomioliiveihin pukeutuneet
avustusjärjestöjen edustajat opastavat ja ohjaavat poliisin
katsoessa vierestä.
On vaikea ymmärtää,
miksi Suomen on niin vaikea toimia samoin kuin Tanska eli kertoa
Ruotsille suoraan, että itse olette soppanne keittäneet eikä
Suomella ole mitään velvollisuutta ratkaista Ruotsin itse itselleen
luomaa ongelmaa. Onko kyseessä vuosisataisen alamaisuuden aiheuttama
kompleksi vai ovatko suomalaiset päättäjät yksinkertaisesti niin
naiiveja, että uskovat suureen
valheeseen eli siihen, että tänne tulevat kymmenet tuhannet
muslimit oikeasti hyödyttävät suomalaista yhteiskuntaa?
Maahanmuuttoklusteriin
kuuluu virastoja, järjestöjä ja yrityksiä, jotka suoraan hyötyvät
tulijavirrasta, mutta päätöksenteon ei tulisi olla heidän
käsissään. Hallituksen, jossa kaiken lisäksi istuu maahanmuuttoon
teoriassa kriittisesti suhtautuva puolue, pitäisi pystyä parempaan.
Valitettavasti näytöt ovat heikkoja eivätkä vakuuta ketään.
Hallituksen
sote-teatterissa säästämät pennoset kuluvat kyllä maahanmuuton
suoriin ja välillisiin kustannuksiin. Ihmiset tietävät tämän
eivätkä katso sitä hyvällä. Teatteriesitykset saavat riittää.
keskiviikkona, marraskuuta 04, 2015
Ashura-marssista vielä
Uusi Suomi
-verkkolehden päätoimittaja Markku Huusko selitteli
syitä, miksi valtamedia ei kirjoittanut sanaakaan Helsingissä
25.10.2015 järjestetystä Ashura-marssista. Huuskon selitykset eivät
vakuuta ketään ja tarkoituksena oli ilmeisesti lähinnä hyökätä
valtamedian demoneja eli vaihtoehtomediaa vastaan:
”...vaikka
tämänkaltainen ilmiö ei tarjoaisikaan suurta lööpitettävää,
pitäisikö niin sanotun valtamedian eli ammatillisesti pätevien
suomalaisten toimitusten tehdä näistä ilmiöistä useammin
juttuja? Vaikka puhtaasti sivistäminen mielessään?”
”Ilman muuta, jos
vain resursseja on. Varsinkin nyt, kun humpuukisivustot levittelevät
propagandistisia kauhukuvia, ja ihmiset niitä aiempaa hanakammin
panevat jakoon. Salaliitoille on valitettavasti kysyntää.”
”Tieto toisista
kulttuureista vähentää epäluuloja ja pelkoja sekä antaa suojaa
disinformaation levittäjien iskuja vastaan.”
Huuskon tähtäimessä
oli tietysti MV-lehti, joka raportoi marssista toisin kuin
valtamedia. Mitään oleellista uutta tai merkittävää Huuskon
kirjoitus ei sisältänyt, mikä ei yllätä ketään.
Huuskon lippaat
loppuvat
Iranilaissyntyinen
Farzad Moghaddam Pour kirjoittaa Huuskon toimittaman verkkolehden
blogipalvelussa. Olen lukenut hänen kirjoituksiaan aiemminkin, mutta
niistä on usein vaikea löytää ns. punaista lankaa. Tällä kertaa
näin ei kuitenkaan ole, vaan Farzad
sanoo asian suoraan:
”...itse olen
paennut yhteiskunnasta, jossa juuri nämä hullut ja väkivaltaiset
seremoniat kuuluvat arkielämään ja nyt tosiaankin minua pelottaa,
että jonain päivänä tästäkin maasta meidän pitää taas lähteä
johonkin muualle.”
”Länsimaiden ja
varsinkin Suomen kaltaisten maiden heiveröisten kulttuurien
laskumatka alkaa ihan varmasti, jos koko ajan mainitut taikauskoiset
ja järjettömät asiat sananvapauden taikka uskontovapauden nimessä
valloittavat yleiskulttuuria.”
Farzad on tässä
hieman harhateillä. Kyseessä ei ole uskonnon- tai sananvapaus vaan
monikulttuuri-ideologia, jonka mukaan kaikki kulttuurit ovat yhtä
hyviä ja vain länsimainen kulttuuri on muita huonompi. Kukaan
toimittaja ei mielellään kirjoita Ashura-marssin kaltaisista
tapahtumista mitään, koska kirjoittaminen saattaisi lisätä
muukalaisvastaisuutta ja islamofobiaa.
Monikulttuurinen
yhteiskunta suvaitsee täysillä islamia ja sen eri variaatioita. Se
kuitenkin unohtaa täysin Farzadin kaltaiset, jotka ovat täällä
asuessaan tosissaan yrittäneet sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.
He pakenevat juuri sitä kulttuuria mitä Ashura-marssi edustaa eli
islamilaista teokratiaa ja uskonnollista fanatismia eli juuri sitä,
mitä valkoisen länsimaalaisen pitää tosissaan suvaita ja kehua,
kuinka se rikastaa suomalaista kulttuuria.
Farzad myös
ihmettelee suomalaisten käyttäytymistä:
”Tässä välillä
ihmettelen, miksi jotkut suomalaiset yrittävät keinolla millä
tahansa antaa pehmoisen kuvan itsestään ja maastaan hemmottelemalla
mm. maahanmuuttajia, vaikka monet maahanmuuttajat eivät sitä
kaipaa, vaan haluavat nimenomaan mahdollisimman pian sulautua tähän
maahan ja sen kansaan ja olla osa heitä.”
Farzad itse
luultavasti kuuluu siihen osaan maahanmuuttajista, joka haluaa
sulautua suomalaisiin. Hän on kuitenkin vallitsevan järjestelmän
kannalta vääränlainen maahanmuuttaja, eli hänen suvaitsemisestaan
ei saa pisteitä eikä hän luultavasti tarvitse juurikaan
järjestelmän tarjoamaa kotouttamista. Jos Farzad esiintyisi
näkyvästi muslimina sekä valittaisi rasismista ja islamofobiasta,
häntä kuunneltaisiin ja hän pääsisi esiintymään televisioon.
Jonkin verran
ihmettelen, miksi Farzad suhtautuu niin kielteisesti siihen, että
Huusko kirjoittaa asiasta. Huusko kirjoittaa asiasta siksi, että
pääsisi hutkimaan vaihtoehtomediaa ja erilaisia muita mörköjä.
Huuskon kirjoitukset ovat muutenkin jossain säälittävän ja
yhdentekevän roskan välimaastossa eikä niiden sisältö oikeasti
kiinnosta ketään.
Muslimien
vaatimuksia kannattaa jarruttaa
Iltalehden
blogissaan Alan Salehzadeh -niminen entinen maanpuolustuskorkeakoulun
tutkija kehottaa
jarruttamaan islaminuskoisten liiallisia vaatimuksia. Salehzadeh
on nimensä perusteella todennäköisesti kurdi ja kotoisin joko
Iranista tai Turkin kurdialueilta.
Salehzadehin
kirjoituksessa en pidä siitä, että hän rinnastaa kristityt
julistajat ja islamilaisen Ashura-marssin keskenään. Luultavasti
Salehzadeh on maallistunut muslimi ja omaksunut lännessä ateistisen
sekularismin, jonka kautta hän analysoi Ashura-kulkuetta.
Toisin kuin Farzad
Salehzadeh on sitä mieltä, että kulkueesta pitää kirjoittaa. Hän
ihmettelee aluksi, miksi islaminuskoiset haluavat saada kulkueella
paljon näkyvyyttä itselleen. Vastaavan tilaisuuden olisi voinut
järjestää jossain muualla kuin Helsingin keskustassa. Hän toteaa:
”Uskon, että
tällaisiin marsseihin osallistuvat henkilöt haluavat aiheuttaa
tietynlaista levottomuutta: me olemme täällä, ottakaa meidät
huomioon, meillä on voimaa ja meitä on paljon.”
Tästä olen itse
täysin samaa mieltä. Ashura-marssi Helsingin keskustassa on
ensisijaisesti shia-muslimien voimannäyte. Salehzadehin mielestä
uskonnolliset kulkueet voitaisiin aivan hyvin kieltää:
”Maassa jossa on
uskonnonvapaus, jokainen voi harjoittaa parhaaksi katsomiaan
hengellisiä oppeja yksityisesti. Julkinen tila sen sijaan on
kaikille yhteinen. Ranskassa ja monissa muissa maissa uskonnolliset
kulkueet, puheet ja marssit ovat julkisilta paikoilta kielletty.
Minusta se on hyvä, ja sitä voitaisiin soveltaa Suomessakin.
Tällöin sekä islamilaiset että kristityt sananlevittäjät
häviäisivät katukuvasta, ja se tekisi keskustasta viihtyisämmän.”
Salehzadehin näkemys
uskonnosta on tyypillinen ateisteille, jotka näkevät uskonnon
mielellään yksityisasiana ja haluaisivat hävittää uskonnon
merkit julkisesta tilasta. Todellisuudessa uskonto on ilmiönä
yhteisöllinen eikä yksityinen, vaikka kenellä tahansa on vapaus
olla kuulumatta uskonnolliseen yhteisöön.
Suomi on myös
perustaltaan kristillinen maa. Vain pari vuosikymmentä sitten yli 90
prosenttia ihmisistä kuului evankelisluterilaiseen kirkkoon. Tämä
ei tarkoita, että kaikki kirkon jäsenet olisivat olleet erityisen
uskonnollisia. Kirkkoon kuitenkin kuuluttiin ja kuulutaan edelleen,
koska niin on tapana.
Kirkon asema
kuitenkin horjuu Suomessa. Toisaalta kirkon verotuloja kärkkyvät
muutkin. Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami ja Suomen
islamilaisen neuvoston SINE:n puheenjohtaja Anas Hajjar haluaisi
muslimeille verotusoikeuden:
”Minusta verotus
vaatisi jonkin keskeisen tahon, johon nämä varat tulisivat ja se
taho jakaisi niitä moskeijoille. Verotus ratkaisisi monta ongelmaa
rahan osalta. Ihmiset unohtavat maksaa jäsenmaksuja, mutta silti he
odottavat palvelua.”
Vaatimus on röyhkeä
ja iskee kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Verotusoikeus takaisi
islamilaisille yhdyskunnille vakaat tulot ja toisaalta vaatimus
heikentää luterilaisen kirkon verotusoikeuden legitimiteettiä.
Hajjar on myös
vaatinut Helsingin seudulle viittä
uutta moskeijaa. Sen lisäksi, että niillä helpotettaisiin
nykyisten moskeijoiden tilanpuutetta, ne ehkäisisivät radikalismia.
Alan Salehzadeh ei
suhtaudu Hajjarin vaatimuksiin erityisen innostuneesti:
”Olen imaamin
kanssa eri mieltä siitä, että moskeijoita rakentamalla voidaan
vähentää radikalisoitumista. Opetettaisiinko niissä muka
fysiikkaa tai ihmisoikeuksia? Tuskin, vaan niissä saarnattaisiin
islamin oppeja. Koraania tulkittaessa mm. tasa-arvokysymykset,
valtion rooli ja perintökysymykset ovat selkeästi eri lailla kuin
suomalaisessa kulttuurissa. Valtaosa imaameista rakastaa omaa
uskontoaan ja saarnaa sen 100 prosenttisen noudattamisen puolesta.
Tämä on omiaan syventämään kuilua valtaväestön ja
islaminuskoisten välillä.”
Näinhän asia
tietysti on. Kuitenkin valtion harjoittama monikulttuuripolitiikka
tekee Anas Hajjarin kaltaisista hahmoista koko muslimiyhteisön
edustajia. Hajjar siis edustaa viranomaisten silmissä myös Farzadin
ja Salehzadehin kaltaisia ihmisiä, vaikka nämä eivät ole antaneet
hänelle siihen mitään mandaattia.
Suomen Islamilainen
Neuvosto itsessään on viranomaisten tekele, jonka tarkoituksena oli
tarjota valtiolle keskustelukumppani muslimiväestön asioiden
hoitamista varten. Näiden järjestöjen johtajat kannattavat usein
sharia-lakia, ja monissa länsimaissa vastaavat järjestöt ovat
käytännössä Muslimiveljeskunnan peitejärjestöjä.
Salehzadeh itse
edustaa ilmeisesti ”liberaalimuslimeja” eli niitä, jotka eivät
noudata islamin uskonnolisia oppeja mutta ovat kuitenkin taustaltaan
muslimeja. Salehzadeh kirjoittaa:
”Heidän mukaan
pitäisi tiukemmin valvoa, mitä esimerkiksi kouluissa opetettava
islaminuskonto pitää sisällään, ja myös saarnat moskeijoissa
olisi hyvä kierrättää viranomaisilla. Liberaalimuslimit Suomessa
ja kansainvälisesti ovatkin korostaneet, kuinka sananvapaus ei
tarkoita sitä että antaa tilaa kaikille epätasa-arvoisille
ideologioille, vaan yhteiskuntamme rakenteiden tulisi tukea kohti
liberaalia ja tasa-arvoista maailmankuvaa.”
Jos kuka tahansa
valkoinen länsimaalainen sanoisi vastaavaa, häntä syytettäisiin
rasismista ja islamofobiasta. Koska Salehzadeh on taustaltaan muslimi
mutta ”vääränlainen”, hänen näkemyksensä jätetään
kokonaan vaille huomiota. Valtio kuuntelee mieluummin Hajjaria ja
edistää näin puhdasoppisen islamin vahvistumista Suomessa.
keskiviikkona, lokakuuta 28, 2015
Ashura rikastuttaa kulttuuria
Shia-muslimit
viettivät Ashura-juhlaa perjantaina 23.10. Ashura
on Muharramin
surukauden kymmenes päivä ja sitä vietetään Karbalan
taistelussa kuolleen imaami Husaynin marttyyrikuoleman muistoksi.
Ashura
Husayn
ibn Ali ei ollut kuka tahansa henkilö vaan profeetta Muhammadin
lapsenlapsi. Hän kieltäytyi vannomasta uskollisuutta umaijadikalifi
Yazid I:lle. Tästä syystä hän jätti kotikaupunkinsa Medinan ja
matkusti Mekkaan ja sieltä edelleen nykyisen Irakin alueella
sijaitsevaan Karbalaan. Siellä kalifi Yazid I:n joukot saivat hänet
kiinni ja mestasivat hänet. Tätä tapahtumaa kutsutaan Karbalan
taisteluksi ja se tapahtui vuonna 680. Shialaiset pitävät Husaynia
suuressa arvossa ja Karbalassa on yksi shia-islamin merkittävimistä
pyhäköistä.
Itse muistan
Ashura-marssin hämärästi 80-luvulta ajankohtaisohjelmasta, jossa
näytettiin Libanonissa marssivia Hizbollah-järjestön sotilaita,
jotka marssin yhteydessä viiltelivät itseään siten, että heidän
koko päälakensa oli veren peitossa. Nykyisinkin Lähi-idässä
viiltely
kuuluu osana Ashura-marsseihin. 80-luvulla naureskelin radikaalin
islamin uskonnolliselle fanatismille. Nykyisin se ei enää naurata.
Shia ja sunni-islam
erkanivat vähitellen toisistaan eivätkä shialaiset ja sunnit tule
erityisen hyvin toimeen keskenään nykyisin vaan kilpailevat
keskenään vaikutusvallasta Lähi-idässä. Monet sunnit eivät
tunnusta shialaisia muslimeiksi vaan väittävät heidän
harhautuneen oikealta polulta.
Irakin sodan ajalta
monet muistavat, miten sunni-islamia edustava Irakin Al-Qaeda
hyökkäsi shialaisten pyhiä paikkoja vastaan. Helmikuussa 2006
järjestö tuhosi Samarran kaupungissa sijaitsevan al-Askarin
moskeijan. Yhdysvaltojen sota Irakissa ja Saddam Husseinin
kaataminen käynnisti shiojen ja sunnien väliset väkivaltaisuudet
maassa.
Shioen ja sunnien
väliset jännitteet näkyvät myös Euroopassa. Äskettäin
Kööpenhaminassa sunni-islamia edustava palestiinalainen
ampui kohti shiojen Ashura-marssia. Tapahtumasta käynnistyi
mellakka, jota Tanskan poliisi kuvasi ”pienten ryhmien väliseksi”.
Ashura myös
Suomessa
Myös lujaa vauhtia
monikulttuuristuvassa Suomessa järjestetään Ashura-marsseja,
vaikka niistä ei juuri valtamediassa kerrota. Oheisella
videolla on kuvattu Helsingissä viime sunnuntaina järjestetty
marssi, johon osallistui kuvien perusteella useita satoja muslimeja.
Viime aikoina kiihtyneen erityisesti Irakista suuntautuvan
maahanmuuton ansiosta osallistujien määrä todennäköisesti kasvaa lähivuosina.
Ashura-marssilla ja
sen taustalla olevalla tarinalla imaami Husaynista ei ole mitään
yhtymäkohtaa suomalaiseen kulttuuriin. Harva suomalainen edes tietää
Ashuraa nimeltä saati sitten ymmärtää, miksi sitä vietetään.
Suuri metelöivä
ihmisjoukko marssimassa keskellä Helsinkiä herättää
levottomuutta ja kummastusta. Joku voi kutsua Ashura-marssia jopa
kulttuurimme rikastumiseksi. Monet pitävät erilaisuutta rikkautena
ja sellaisenaan tavoittelemisen arvoisena asiana. Erilaisuus ei voi
olla uhka tai muuten syyllistyt rasismiin ja islamofobiaan.
Kannattaa kuitenkin
kysyä itseltään, miten käy suomalaisten perinteiden, jos
muslimien maahanmuutto jatkuu nykyisenlaisena tai kasvaa edelleen.
Ashura-marssista tulee yhä näkyvämpi osa kaupunkikuvaa. Joillakin
alueilla islamilaiset perinteet syrjäyttävät suomalaiset kokonaan.
Sunnit, jotka eivät pidä shioja oikeina muslimeina, saattavat jopa
hyökätä marssijoiden kimppuun.
Vai onko meillä
enää mitään kulttuuria, jonka voisi syrjäyttää? Vallitseeko
meillä hengellinen
tyhjiö, kuten James Hirvisaari kirjoittaa. Maallistuneet ihmiset
ovat kadottaneet kosketuksen uskonnollisuuteen eivätkä ymmärrä
edes omia kristillisiä perinteitä:
”Pelkkä humanismi
ei riitä tyydyttämään ihmisen henkeä. Sekulaarit päättäjämme
ovat umpisokeita ja täysin kyvyttömiä näkemään tulevaisuuteen,
ja sen tähden maan suunta on vakavassa virhekurssissa.
Sinisilmäisyys maailman pahuuden edessä on kansallemme
kohtalokasta. Media pyrkii tahallaan ruokkimaan epäterveitä
ilmiöitä ja voimistamaan kristinuskonvastaisuutta. On tullut
muotiin halveksia omaa perinnettämme ja palvoa vierautta. Mutta
hengellisellä tyhjiöllä on taipumus täyttyä. Tällä hetkellä
se on täyttymässä islamilla, joka on täynnä kaikkea sitä, mitä
länsimaisesta näkökulmasta voidaan pitää barbaarisena.”
Jos minulle olisi
80-luvulla joku tullut sanomaan, että muutaman kymmenen vuoden
päästä Helsingissäkin vietetään imaami Husaynin
marttyyrikuoleman muistopäivää marssimalla, olisin pitänyt
sanojaa mielipuolena. Tänään elämme yhteiskunnassa, jossa
muslimien maahanmuuton kritisoinnista voidaan tuomita oikeudessa
kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ketä tahansa, joka pitää
muslimien laajamittaista maahanmuuttoa yhteiskunnalle vahingollisena,
pidetään epäilyttävänä, jopa rikollisena, joka jakaa Breivikin
ajatukset.
Ashura-marssi kuvaa
ajan henkeä, Euroopan suuntaa. Nykyisessä Euroopassa on
tavanomaista, että siirtolaisten kotimaiden sisäisiä konflikteja
käydään eurooppalaisten kaupunkien kaduilla. Yksi tällainen
konflikti on turkkilaisten ja kurdien välinen. Reilu kuukausi sitten
turkkilaiset ja kurdit ottivat
yhteen Tukholmassa aivan matkailijoille tutun Åhlensin
tavaratalon edustalla.
Ajan henkeen kuuluu
myös naisten kasvava turvattomuus. Viikko sitten kerroin huhusta,
jonka mukaan miesjoukko olisi yrittänyt joukkoraiskausta
lentoasemalla. Nyt sosiaalisessa mediassa leviää huhu,
jonka mukaan kuusi Forenomin ylläpitämän vastaanottokeskuksen
asukkia olisi raiskannut lentokenttähenkilökuntaan kuuluvan naisen
viime perjantaina lentokentän parkkihallissa. Poliisilla ei ole
asiasta mitään tietoa, mutta asiaa selvitetään.
En tiedä, onko huhu
peräisin tästä blogista. Ainakin kirjoitin sen olevan
kuulopuhetta, joka joko tapahtui tai sitten ei. Minä ja huhupuheen
välittänyt lähteeni emme kumpikaan ole keksinyt tapausta omasta
päästämme.
Blogikollega Kumitonttu puolestaan oli vieraillut
Jumbon kauppakeskuksessa, jossa kahvilan pöydässä istuva
miesjoukko oli kovaäänisesti vihellellyt ohikulkeville nuorille
naisille. Kauppakeskuksen henkilökunnan mukaan vastaavaa ja
pahempaakin tapahtuu joka päivä. Erilaisuus on kai rikkaus. Ei
mulla muuta.
tiistaina, lokakuuta 20, 2015
Maahantunkeutujien virta jatkuu oheisilmiöineen
Unkari on saanut
valmiiksi aidan rakentamisen Kroatian rajalle. Tämä on siirtänyt
tulijoiden virran Slovenian ja Kroatian rajalle. Piskuinen Slovenia
sinnitteli pitkään mutta lopulta päästi tulijoiden vyöryn
jatkamaan edelleen kohti Itävaltaa. Tätä ennen Slovenia oli
rajoittanut rajanylittäjien määrään 2 500 tulijaan
vuorokaudessa.
Perjantain jälkeen
arviota 19
500 siirtolaista on ylittänyt Slovenian rajan, ja maa on
kutsunut armeijan apuun tilanteen hoitamiseksi. Slovenian presidentti
Bohut Pahor kertoi lehdistötilaisuudessa, että maa tarvitsee nopeaa
apua Euroopan Unionilta:
”Slovenia pyytää
lisää poliisivoimia vartioimaan Slovenian ja Kroatian välistä
rajaa sekä taloudellista tukea.”
Viime päivinä
Slovenia on tuonut 140 sotilasta avustamaan poliisia. Kun
ulkoministeri Bostjan Seficiltä kysyttiin mahdollisesta
raja-aidasta, hän sanoi, että ei voi sulkea pois rajan turvaamista
”fyysisillä esteillä”.
Slovenian
tapauksesta nähdään, että ainakaan Slovenia ei ole ottanut
onkeensa Unkarin aitahankkeesta, joka on onnistuneesti siirtänyt
tulijavirrat pois Unkarin rajoilta. Slovenialla olisi ollut aikaa
aloittaa aitaprojekti jo aiemmin, mutta ilmeisesti maan johto odottaa
EU:lta apua ja tietysti toivoo, että tulijat siirtyisivät
mahdollisimman nopeasti Itävaltaan ja edelleen pohjoisemmaksi.
Saksassa
kyllästymistä
Samaan aikaan
Saksassa tavallisten ihmisten kärsivällisyys alkaa loppua
tulijavirran aina vain jatkuessa. Islam-kriittisen Pegida-liikeen
juhlamielenosoitus Dresdenissä keräsi ennätysmäärän
osallistujia. Paikalla arveltiin olleen noin
40 000 ihmistä.
Kuten muissakin
vastaavissa mielenosoituksissa ympäri Eurooppaa,
äärivasemmistolaiset vastamielenosoittajat pyrkivät häiritsemään
tilaisuutta. Saksassa äärivasemmiston toimintaa katsotaan enemmän
sormien läpi, joten vastamielenosoittajat pääsivät kosketuksiin
varsinaisten mielenosoittajien kanssa, mikä johti
väkivaltaan.
Saksan sisäministeri
Thomas de Maiziere ei osoittanut minkäänlaista ymmärrystä
Pegida-liikettä kohtaan, vaan kutsui järjestön johtajia ”kovan
luokan äärioikeistolaisiksi ekstremisteiksi”. Saksan
varaliittokansleri Sigmar Gabriel sanoi, että keskustelun sävy on
Saksassa muuttunut yhä tiukemmaksi Pegidan ja vastaavien liikkeiden
takia.
Saksalaiset on
toisen maailmansodan päättymisen jälkeen aivopesty allergisiksi
kaikkea vähänkään natsismiin vivahtavaa toimintaa. Se, että
Pegida kerää noin paljon ihmisiä kaduille, kertoo kuohunnasta
pinnan alla. Saksan hallitus on kuitenkin päättänyt olla
piittaamatta ihmisten protesteista ja leimaa ne
äärioikeistolaisuudeksi. Tämä tuskin riittää tukahduttamaan
kasvavaa tyytymättömyyttä.
Liittokansleri
Angela Merkelillä on vastassaan myös oman puolueen sisäinen
oppositio. Iltapäivälehti Bild julkaisi salaisen
aloitteen aidan rakentamisesta Saksan itäisille rajoille.
Aloitteen takana on 188 Merkelin puolueen kansanedustajaa 301:sta.
Aloitteen kärkihahmo Christian von Stetten esitti Merkelille
uhkavaatimuksen:
”Meidän on
lopetettava pakolaisten maahantulo. Minkään tabun ei tulisi estää
meitä tarkastelemasta rajojemme vahvistamista.”
Merkelin
hallitukselta odotetaan ratkaisua tilanteeseen kahden viikon sisällä
ja von Stetten uskoo ratkaisun löytymiseen mutta sanoo:
”Jos toive
osoittautuu vääräksi, parlamenttiryhmämme pitää toimia.”
Käytännössä von
Stetten uhkaa hallituksen kaatamisella. Saksaan tunkeutuu joka päivä
10 000 uutta siirtolaista, ja maahan arvioidaan saapuvan miljoona
siirtolaista vuoden loppuun mennessä. Hurskaat puheet
”eurooppalaisista arvoista” eivät auta näin vakavassa
tilanteessa.
Toisaalta aidan
rakentaminen tuskin auttaa, jos rajan yli pääsee vain sanomalla
taikasanan ”asylum”. Sen tehokkuus on riippuvainen naapurimaiden
toimista. Jos Saksa ryhtyy aidanrakennushommiin, monet muut maat
seuraavat välittömästi perässä.
Suomi
Suomessa tulijavirta
on hieman tyrehtynyt. Torniossa rajan yli kävelee tällä hetkellä
hieman yli 100 tulijaa vuorokaudessa, mikä on selvästi vähemmän
kuin 600 tulijan ennätyslukemat muutaman päivän takaa.
On epäselvää,
mikä on aiheuttanut virran tyrehtymisen. Vaikka hallitus ottaakin
kunnian tapahtuneesta ja selittää tulijoiden vähenemisen johtuvan
sen omista toimista, todellisuudessa vaikuttavia tekijöitä on
useita. Ehkä enimmäkseen irakilaiset tulijat ovat pettyneitä
olosuhteisiin vastaanottokeskuksissa tai käytettävissä olevaan
rahamäärään. Sää on myös muuttunut viileämmäksi, ja tieto
tästä on varmasti levinnyt sosiaalisessa mediassa.
Hallitus on myös
jäädyttänyt somalialaisten ja irakilaisten turvapaikkakäsittelyn
arvioidakseen uudelleen turvalliset alueet. Mitään
tiedotuskampanjaa Lähi-idän sanomalehtiin ei ole tehty, joten on
epäselvää, miten hyvin tieto maahanmuuttoviranomaisten toimista on
levinnyt rajojemme ulkopuolelle.
Ruotsi sanoi
ryhtyvänsä valvomaan tarkemmin maassa laittomasti oleskelevia
siirtolaisia. Käytännössä tämä on jäänyt tyhjäksi
lupaukseksi, koska ruotsalaisilla on vaikeuksia selvitä omasta
tulijavirrastaan. Tänään tulijoiden määrä kääntyikin myös
Suomessa taas nousuun, kun arviolta
200 turvapaikanhakijaa ylitti länsirajan.
Kiire on kadonnut
hallituksen toimista maahanmuuttovyöryn edessä. Veronmaksajan
rahoittama Yle järjestää edelleen naurettavia rasisminvastaisia
tempauksia. Mediassa käydään myös informaatiosotaa ja vuoden
2009 vaalirahaskandaali on taas otsikoissa Jarmo Korhosen kirjan
myötä. Perussuomalaiset totesivat, että mihinkään ylimääräisiin
kokouksiin ei ole syytä ryhtyä, mikä tuskin tuli suurena
yllätyksenä kenellekään.
Kansainvälisen
Punaisen ristin johtaja Elhadj As Sy vieraili
tänään Suomessa ja käväisi myös Vantaalla Auramon
vastaanottokeskuksessa tapaamassa turvapaikanhakijoita.
Radiouutisissa kerrottiin myös, kuinka As Sy arvosteli Unkaria tämän
aitahankkeesta. Luultavasti Unkari on tehnyt jotakin oikein, kun
erään maailman merkittävimmän NGO:n johtaja sitä arvostelee.
Vantaalla Auramossa
asustelevat turvapaikanhakijat vierailevat usein läheisessä
kauppakeskus Jumbossa. Olen itsekin alueella törmännyt
turvapaikanhakijoiden virtaan, joka on kiivaimmillaan klo 17
tietämillä. Vantaalla lentokentän välittömässä läheisyydessä
on kaikkiaan neljä vastaanottokeskusta. Alue on enimmäkseen
työpaikka-aluetta, joten iltaisin siellä ei paljon muita ihmisiä
näe.
Jotkut ovat olleet
huolissaan turvapaikanhakijoiden käytöksestä naisia kohtaan, mistä
on uutisoitukin Pääkaupunkiseudun
kaupunkilehdissä eli niissä, jotka eivät ole samalla tavalla
poliittisen korrektiuden kahlitsemia kuin suuremmat valtamedian
instanssit.
On myös niitä,
jotka naureskelevat tulijoita pelkääville. Yksi heistä on Kansan
Uutisten blogisti Jami Järvinen, jonka muistamme käsitteen
”rasistinen
ihmisperse” lanseeraajana. Kunnon suvaitsevaisen tavoin
Järvinen pitää
pelkoja perusteettomina. Lehdessä siteeratun pakkalalaisen
perheenäidin juttuja hän kommentoi seuraavasti:
”Sanomattakin on
selvää, että pakkalalaisen perheenäidin ”Itäkeskus” on
mielikuvituksen tuotetta, luultavasti myös Jumbo.”
Kristillisdemokraattien
kaupunginvaltuutettu Maija Hurrin puheita Järvinen kommentoi
seuraavasti:
”Mikäli Hurrin
lietsomasta pelosta suodatetaan pois kaikki epämääräinen
kuulopuhe, jäljelle jää vain tieto siitä, että on miesjoukkoja.
Hurri itsekin myöntää, ettei ole kuullut kehenkään
kajotun. Sillä mitä todellisuudessa on tapahtunut tai jäänyt
tapahtumatta, ei ole mitään merkitystä. Jos tuntee olonsa
turvattomaksi, syynä ei voi olla ylivilkas mielikuvitus.”
Mielestäni
kaljaa ryystävä baskeripäinen vasemmistolainen ei ehkä ole
paras mahdollinen henkilö kumoamaan perusteettomia pelkoja
varsinkin, kun hänen kirjoituksestaan välittyy peittelemätön
ylimielisyys ja tavallisten ihmisten halveksunta. Ylipäänsä
Järvinen tuntuu halveksivan kaikkia, jotka eivät ole hänen
kanssaan samaa mieltä. Ihmisperseeksi Järvinen ei sentään
pakkalaista perheenäitiä nimittele.
Lopuksi kerron pari
kuulopuhetta. Virolaiset rakennusmiehet kertoivat tutulle lentoasemalla
tapahtuneesta raiskauksen yrityksestä, jossa turvapaikanhakijoista
koostuvan miesjoukon touhut keskeytettiin. Poliisi kutsuttiin
paikalle, mutta epäiltyjä ei otettu kiinni. Toisessa tapauksessa
ulkomaalaistaustainen mies oli ryhtynyt käpälöimään virolaisen
rakennusmiehen vaimoa Helsingissä. Käpälöijän seuralaiset
kuitenkin keskeyttivät toiminnan.
Nämä ovat
kuulopuheita, jonka kaltaisia varmasti liikkuu kaikkialla
vastaanottokeskusten ympärillä. Ne voivat olla totta tai sitten ei.
Tyypillisesti aiheellinenkaan pelko tai epämiellyttävä tilanne ei
johda rikosilmoitukseen kuin äärimmäisessä tapauksessa.
Kuulopuheet kuitenkin kertovat, että turvapaikanhakijat ovat jo
tehneet tavallisten suomalaisten elämän aiempaa turvattomammaksi
eikä baskeripäisen vasemmistolaisen ylimielisyys tai edes
viranomaisten vakuuttelut riitä tilanteen muuttamiseen. Tosin aina
voi syyttää rasistisia ihmisperseitä pelon lietsomisesta.