Pariisin terrori-iskut ja islam

Olen tämän blogin olemassaoloaikana kommentoinut jo useita islamin motivoimia terrori-iskuja. Pariisin terrori-iskut eivät olennaisesti poikkea toteutustavaltaan aiemmista. Terroristien tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman monta ihmistä, ja uhrimäärän perusteella he onnistuivat paremmin kuin pitkään aikaan.

Viimeisimpien terrori-iskujen jälkeen olen pyrkinyt kiinnittämään enemmän huomiota länsimaisen valtamedian ja poliittisten johtajien reaktioihin kuin itse iskuun ja sen motiiveihin. On nimittäin ilmiselvää, että länsimaita vaivaava poliittinen korrektius estää käsittelemästä sitä uskonnollispoliittista oppijärjestelmää, joihin nykyisen terrorismiaallon motiivit pohjautuvat.

Hämeen-Anttila hämää taas

Jo syyskuun 11. päivän iskuista lähtien professori Jaakko Hämeen-Anttila on kutsuttu  asiantuntijaksi selittämään terrorismia islamin kannalta parhain päin. Tällä kertaa tamperelainen Aamulehti uhrasi etusivunsa Hämeen-Anttilalle ja julkaisi hänen kirjoituksensa ”Koston kierre”.

Hämeen-Anttila on syyskuun 11. päivän iskuista lähtien ennustellut, että ns. radikaalin islamin veto alkaa olla lopussa. Näin hän tekee nytkin:

”Isis eli Syyriassa viime kesänä nousujohteisesti, mutta sen vetovoima on alkanut hiipua.”

Islamilainen valtio on tämän hetken ykköstavaramerkki niiden keskuudessa, jotka haluavat pyrkiä islamilaiseen kalifaattiin aseellisesti. Aiempi ykkösbrändi Al-Qaeda on osoittanut hiipumisen merkkejä. Jos Islamilainen valtio kukistetaan, sen tilalle kasvaa uusi ja mahdollisesti vielä julmempi jihadistinen järjestö.

Sen jälkeen Hämeen-Anttila alkaa analysoida Islamilaisen valtion tavoitteita. Taustaoletuksena hänellä on se, että länsimaiden vastareaktio terrori-iskulle on se tekijä, joka laukaisee radikalisoitumisen. Tätä poliittisesti korrektia käsitystä meille syötetään joka kerta valtamediassa. Hämeen-Anttila toteaa:

”Terroristien tarkoituksena on käyttää viattomia ranskalaisia uhreja siihen, että ranskalaisten ja muiden eurooppalaisten viha kohdistuisi yhtälailla viattomia muslimisiirtolaisia tai Lähi-idän asukkaita vastaan ja eräänlainen koston kierre saataisiin aikaan.”

Hämeen-Anttila ei kuitenkaan kerro sitä, että yksikään terrori-isku ei ole saanut aikaiseksi merkittävää vastareaktiota Euroopassa asuvia muslimisiirtolaisia kohtaan. Sen sijaan on nähty paljon symbolisia eleitä kuten Twitterin hashtageja tai Facebookin trikolorin värein koristeltuja profiilikuvia, joilla osoitetaan symbolisesti tukea ranskalaisille. On vaikea uskoa, että näillä eleillä olisi mitään vaikutusta Islamilaisen valtion toimintaan tai että ne mitenkään edistäisivät muslimien ”radikalisoitumista”.

Hämeen-Anttila sohaisee kirjeessää puolihuolimattomasti myös ISIS-järjestöä mutta ei edes yritä analysoida järjestön ideologiaa ja sitä, mihin se pohjautuu, vaikka Hämeen-Anttila esiintyy julkisuudessa islamin asiantuntijana.

Kaikkein törkeintä on kuitenkin hänen tapansa rinnastaa muslimien tekoja länsimaalaisten tekoihin:

”Pakolaiset, siirtolaiset tai muslimit eivät sen sijaan ole syyllistyneet mihinkään: kun Myyrmäessä aikoinaan räjähti pommi, emme pitäneet kaikkia suomalaisia siihen syyllisinä.”

Rinnastus on lapsellisuudessaan uskomaton. Myyrmannin pommittaja Petri Gerdtin motiivia ei koskaan ole onnistuttu aukottomasti selvittämään. Joka tapauksessa on selvää, että Gerdtin teon takaa ei löydy minkäänlaista uskonnollista ja poliittista liikettä. Islamilaisella terrorismilla, joka hakee oikeutuksensa islamin pyhistä kirjoituksista ja profeetta Muhammadin esimerkistä, on taas takanaan merkittävä määrä tukijoita. Liikkeen ideologisen tavoitteen eli sharia-lakiin perustuvan islamilaisen kalifaatin jakaa merkittävästi suurempi määrä muslimeita kuin ne, jotka ovat valmiita räjäyttämään itsensä taivaan tuuliin paratiisipaikan toivossa. Määrä vaihtelee maasta toiseen, mutta Hämeen-Anttila käyttää tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa numerologiaa, kun hän sanoo:

”Suunnilleen 0,000 001% maailman muslimeista syyllistyi iskuun.”

Niissä maissa, joista Suomeen tulee tällä hetkellä eniten humanitaarisia maahanmuuttajia (Irak ja Afganistan) sharia-lakia kannattaa yli 90 prosenttia väestöstä.

Hämeen-Anttila on taas kerran osoittanut olevansa mies, joka kertoo kaunisteltua totuutta islamin julkikuvan kiillottamiseksi.

Toinen islamin julkikuvan kiillottaja on Suomen Islamilaisen Neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar, jonka johtama järjestö tuomitsi Pariisin terrori-iskut. Luonnollisesti hän muisti varoittaa leimaamasta koko muslimiyhteisöä Pariisin tapahtumien takia. Muslimi saa valehdella vääräuskoiselle, jos sen avulla edistetään islamin asiaa. On naiivia kuvitella, että Hajjarin kaltainen henkilö olisi kiinnostunut mistään muusta kuin islamin etenemisestä Suomessa. Äskettäin hän vaati Pääkaupunkiseudulle useita uusia moskeijoita.

Länsimainen liberaali ja todellisuuden kieltäminen

Hajjarin kaltaisten valehtelun ymmärtää paremmin, koska heidän valehtelullaan on konkreettinen tarkoitus. Länsimainen liberaali valehtelee enemmän itselleen, kun hän uskottelee islamin olevan pohjimmiltaan rauhanomainen uskonto. Ilman itsepetosta unelma monikulttuurisesta onnelasta romahtaisi hyvin nopeasti. Riikka Purra kirjoitti omassa kirjoituksessaan seuraavaa:

”Liberalistien ja islamistien maailmankatsomuksissa on pelottavia yhtäläisyyksiä. Kummatkin vihaavat länttä suvereenina johtoajatuksenaan. Edelliset polttavasta syyllisyydentunnostaan, jälkimmäiset sen tyhjyyden, arvottomuuden ja puolustushaluttomuuden vuoksi.”

Poliittinen korrektius myös vaatii, että terrori-iskuja ei saa yhdistää meneillään olevaan laittomien siirtolaisten vyöryyn. Näin on tehtävä siitä huolimatta, että ainakin yksi terrori-iskun tekijöistä oli rekisteröity Kreikassa turvapaikanhakijana.

Jopa terrorismin asiantuntijan nimikkeellä työskentelevät kumartavat mieluummin poliittiselle korrektiudelle kuin todellisuudelle. Syyskuun alussa käsittelin omassa kirjoituksessani Ulkopoliittisen instituutin tutkija Teemu Sinkkosen kirjoitusta ”Satu terroristeista”.

Kirjoituksesta punahilkkavertauksineen paistoi suunnaton varmuus ja ylimielisyys, jotka kaiken lisäksi perustuivat varsin hataralle analyysille. Maalaisjärki sanoi, että terroristeja on varsin helppo soluttaa maahantunkeutujien joukkoon, mutta sehän ei liian yksinkertaisena selityksenä kelvannut todelliselle asiantuntijalle, jonka asiantuntemuksen reaalimaailman tapahtumat asettivat kyseenalaiseksi. Tosin Sinkkonen kelpasi kommentaattoriksi vielä veronmaksajan rahoittamalle mediayhtiölle Pariisin iskujenkin jälkeen. Toivottavasti tapahtumat opettavat nuorelle tutkijalle nöyryyttä, vaikka en pidättelekään hengitystä sitä odotellessa.

Väärät johtopäätökset

Brittiläinen kommentaattori Douglas Murray on kerännyt yhdeksän väärää johtopäätöstä, jotka terrori-iskujen pohjalta voi tehdä. Yhdessä päätelmässä sanotaan: ”Tämä pelaa ISIS:in pussiin.” Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoituksessa käytettiin epäsuorasti tätä perustelua:

”Ehkä enemmän kuin mitään, terrorismi vihaa vapaata, pelotonta yhteiskuntaa. Paras tapa taistella terroria vastaan ei ole luoda poliisivaltiota, jossa turvallisuuden nimissä valvotaan ihmisiä, jotka eivät koskaan ole syyllistyneet mihinkään.”

En usko, että Islamilainen valtio on erityisen kiinnostunut länsimaisen yhteiskunnan kehityksestä. Ennemminkin se on kiinnostunut sen tuhoamisesta ja korvaamisesta islamilaiseen sharia-lakiin perustuvalla järjestyksellä.

Terrorismia on syytä pelätä ja sen torjumiseen kannattaa panostaa eikä pelkästään istua ja odottaa seuraavaa iskua. Kuitenkin on epätodennäköistä, että Ranskan kaltaisessa yhteiskunnassa pystyttäisiin torjumaan terrorismia tehokkaasti, koska siihen vaadittaisiin sellaisia toimia, joihin poliittisella johdolla ei löydy riittävää uskallusta. Spengler-nimimerkillä kirjoittava David P. Goldman sanoo Asia Timesissa, että Ranska ei tule tekemään yhtään mitään tulevien terrori-iskujen estämiseksi.

Spengler käyttää esimerkkinä Israelia, joka pystyi käytännössä lopettamaan itsemurhapommitukset vuoden 2002 jälkeen käynnistetyillä terrorisminvastaisilla toimilla. Yhtenä perusteena Ranskan toimien todennäköiselle epäonnistumiselle Spengler näkee pienen sotilasbudjetin. Ranska käyttää 1,4 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen, kun Israelilla vastaava luku on 6.

Palaan vielä Murrayn väärään johtopäätökseen, jossa pelataan ISIS:in pussiin. Käytännössä terroristien ideologian analyyttinen tarkastelu suosii Isisiä. Murray sanoo:

”Jos tunnistat ideologisen komponentin, pelaat Isisin pussiin. Jos tunnistat, mikä motivoi Isisiä ja mistä ideologia on peräisin, ruokit Isisin narratiivia. Ainoa ratkaisu näyttäisi olevan valehdella tapahtumista. Onneksi useimmat poliitikot ja kommentaattorit toimivat mielellään näin.”

Julkisuudessa maahanmuuttokriittisiä on leimattu Putinin Venäjän ”resonaattoreiksi”. En yllättyisi, jos valtamedia keksisi, että terroristeja motivoivien islamin opinkappaleiden kriittinen käsittely on itse asiassa terrorismin tukemista. Voi olla, että näin on jo jossain tehtykin.

Edit 17.11.2015: Kansas News on luetellut joukon muslimeihin kohdistuvia vastatoimenpiteitä Pariisin terrori-iskun jäkleen. Moskeijoita on töhritty ja sian ruhon osia on jätetty moskeijoiden ulkopuolelle. Tällaiset toimet ovat vaatimattomia mutta tarjoavat muslimeille mahdollisuuden uhriutua liberaalin valtamedian edessä. Luultavasti joku kommentaattori (esim. Suomen johtava vastajihadismin asiantuntija) saa teoista aiheen esitellä, kuinka islamofobia on vaarallista.