Ashura rikastuttaa kulttuuria

Shia-muslimit viettivät Ashura-juhlaa perjantaina 23.10. Ashura on Muharramin surukauden kymmenes päivä ja sitä vietetään Karbalan taistelussa kuolleen imaami Husaynin marttyyrikuoleman muistoksi.

Ashura

Husayn ibn Ali ei ollut kuka tahansa henkilö vaan profeetta Muhammadin lapsenlapsi. Hän kieltäytyi vannomasta uskollisuutta umaijadikalifi Yazid I:lle. Tästä syystä hän jätti kotikaupunkinsa Medinan ja matkusti Mekkaan ja sieltä edelleen nykyisen Irakin alueella sijaitsevaan Karbalaan. Siellä kalifi Yazid I:n joukot saivat hänet kiinni ja mestasivat hänet. Tätä tapahtumaa kutsutaan Karbalan taisteluksi ja se tapahtui vuonna 680. Shialaiset pitävät Husaynia suuressa arvossa ja Karbalassa on yksi shia-islamin merkittävimistä pyhäköistä.

Itse muistan Ashura-marssin hämärästi 80-luvulta ajankohtaisohjelmasta, jossa näytettiin Libanonissa marssivia Hizbollah-järjestön sotilaita, jotka marssin yhteydessä viiltelivät itseään siten, että heidän koko päälakensa oli veren peitossa. Nykyisinkin Lähi-idässä viiltely kuuluu osana Ashura-marsseihin. 80-luvulla naureskelin radikaalin islamin uskonnolliselle fanatismille. Nykyisin se ei enää naurata.

Shia ja sunni-islam erkanivat vähitellen toisistaan eivätkä shialaiset ja sunnit tule erityisen hyvin toimeen keskenään nykyisin vaan kilpailevat keskenään vaikutusvallasta Lähi-idässä. Monet sunnit eivät tunnusta shialaisia muslimeiksi vaan väittävät heidän harhautuneen oikealta polulta.

Irakin sodan ajalta monet muistavat, miten sunni-islamia edustava Irakin Al-Qaeda hyökkäsi shialaisten pyhiä paikkoja vastaan. Helmikuussa 2006 järjestö tuhosi Samarran kaupungissa sijaitsevan al-Askarin moskeijan. Yhdysvaltojen sota Irakissa ja Saddam Husseinin kaataminen käynnisti shiojen ja sunnien väliset väkivaltaisuudet maassa.

Shioen ja sunnien väliset jännitteet näkyvät myös Euroopassa. Äskettäin Kööpenhaminassa sunni-islamia edustava palestiinalainen ampui kohti shiojen Ashura-marssia. Tapahtumasta käynnistyi mellakka, jota Tanskan poliisi kuvasi ”pienten ryhmien väliseksi”.

Ashura myös Suomessa

Myös lujaa vauhtia monikulttuuristuvassa Suomessa järjestetään Ashura-marsseja, vaikka niistä ei juuri valtamediassa kerrota. Oheisella videolla on kuvattu Helsingissä viime sunnuntaina järjestetty marssi, johon osallistui kuvien perusteella useita satoja muslimeja. Viime aikoina kiihtyneen erityisesti Irakista suuntautuvan maahanmuuton ansiosta osallistujien määrä todennäköisesti kasvaa lähivuosina.

Ashura-marssilla ja sen taustalla olevalla tarinalla imaami Husaynista ei ole mitään yhtymäkohtaa suomalaiseen kulttuuriin. Harva suomalainen edes tietää Ashuraa nimeltä saati sitten ymmärtää, miksi sitä vietetään.

Suuri metelöivä ihmisjoukko marssimassa keskellä Helsinkiä herättää levottomuutta ja kummastusta. Joku voi kutsua Ashura-marssia jopa kulttuurimme rikastumiseksi. Monet pitävät erilaisuutta rikkautena ja sellaisenaan tavoittelemisen arvoisena asiana. Erilaisuus ei voi olla uhka tai muuten syyllistyt rasismiin ja islamofobiaan.

Kannattaa kuitenkin kysyä itseltään, miten käy suomalaisten perinteiden, jos muslimien maahanmuutto jatkuu nykyisenlaisena tai kasvaa edelleen. Ashura-marssista tulee yhä näkyvämpi osa kaupunkikuvaa. Joillakin alueilla islamilaiset perinteet syrjäyttävät suomalaiset kokonaan. Sunnit, jotka eivät pidä shioja oikeina muslimeina, saattavat jopa hyökätä marssijoiden kimppuun.

Vai onko meillä enää mitään kulttuuria, jonka voisi syrjäyttää? Vallitseeko meillä hengellinen tyhjiö, kuten James Hirvisaari kirjoittaa. Maallistuneet ihmiset ovat kadottaneet kosketuksen uskonnollisuuteen eivätkä ymmärrä edes omia kristillisiä perinteitä:

”Pelkkä humanismi ei riitä tyydyttämään ihmisen henkeä. Sekulaarit päättäjämme ovat umpisokeita ja täysin kyvyttömiä näkemään tulevaisuuteen, ja sen tähden maan suunta on vakavassa virhekurssissa. Sinisilmäisyys maailman pahuuden edessä on kansallemme kohtalokasta. Media pyrkii tahallaan ruokkimaan epäterveitä ilmiöitä ja voimistamaan kristinuskonvastaisuutta. On tullut muotiin halveksia omaa perinnettämme ja palvoa vierautta. Mutta hengellisellä tyhjiöllä on taipumus täyttyä. Tällä hetkellä se on täyttymässä islamilla, joka on täynnä kaikkea sitä, mitä länsimaisesta näkökulmasta voidaan pitää barbaarisena.”

Jos minulle olisi 80-luvulla joku tullut sanomaan, että muutaman kymmenen vuoden päästä Helsingissäkin vietetään imaami Husaynin marttyyrikuoleman muistopäivää marssimalla, olisin pitänyt sanojaa mielipuolena. Tänään elämme yhteiskunnassa, jossa muslimien maahanmuuton kritisoinnista voidaan tuomita oikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ketä tahansa, joka pitää muslimien laajamittaista maahanmuuttoa yhteiskunnalle vahingollisena, pidetään epäilyttävänä, jopa rikollisena, joka jakaa Breivikin ajatukset.

Ashura-marssi kuvaa ajan henkeä, Euroopan suuntaa. Nykyisessä Euroopassa on tavanomaista, että siirtolaisten kotimaiden sisäisiä konflikteja käydään eurooppalaisten kaupunkien kaduilla. Yksi tällainen konflikti on turkkilaisten ja kurdien välinen. Reilu kuukausi sitten turkkilaiset ja kurdit ottivat yhteen Tukholmassa aivan matkailijoille tutun Åhlensin tavaratalon edustalla.

Ajan henkeen kuuluu myös naisten kasvava turvattomuus. Viikko sitten kerroin huhusta, jonka mukaan miesjoukko olisi yrittänyt joukkoraiskausta lentoasemalla. Nyt sosiaalisessa mediassa leviää huhu, jonka mukaan kuusi Forenomin ylläpitämän vastaanottokeskuksen asukkia olisi raiskannut lentokenttähenkilökuntaan kuuluvan naisen viime perjantaina lentokentän parkkihallissa. Poliisilla ei ole asiasta mitään tietoa, mutta asiaa selvitetään.

En tiedä, onko huhu peräisin tästä blogista. Ainakin kirjoitin sen olevan kuulopuhetta, joka joko tapahtui tai sitten ei. Minä ja huhupuheen välittänyt lähteeni emme kumpikaan ole keksinyt tapausta omasta päästämme. 

Blogikollega Kumitonttu puolestaan oli vieraillut Jumbon kauppakeskuksessa, jossa kahvilan pöydässä istuva miesjoukko oli kovaäänisesti vihellellyt ohikulkeville nuorille naisille. Kauppakeskuksen henkilökunnan mukaan vastaavaa ja pahempaakin tapahtuu joka päivä. Erilaisuus on kai rikkaus. Ei mulla muuta.