Effi menossa oikeaan suuntaan

Olen aiemmin vierastanut Electronic Frontier Finland -sananvapausjärjestöä (EFFI), koska heiltä on mielestäni puuttunut ymmärrys sananvapauden todellisesta merkityksestä yhteiskunnalle. Tämän lehdistötiedotteen perusteella aiempi käsitykseni on jo vanhentunut. EFFI ymmärtää, miksi laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on niin huono kuin se on.

EFFI:n toinen hyvä puoli on se, että se ei ainakaan vielä ole stalinistisen ongelmajätteen mädättämä, koska EFFI koostuu enimmäkseen tietokonenörteistä. Tämä asiaintila ei välttämättä säily ikuisesti. Jos EFFI haluaa, että punamädättäjät eivät koskaan kaappaa järjestöä itselleen, suosittelen järjestöä muokkaamaan sääntönsä ja periaateohjelmansa sellaiseksi, että kaappaus ei helpolla onnistu.

Ote tiedotteesta:

""Tulkinnanvarainen lainsäädäntö yhdistettynä matalaan syytekynnykseen on todellinen uhka sananvapaudelle myös Suomessa", toteaa Effin hallituksen jäsen Jyri Luostarinen. "Syytekynnyksen laskeminen matalalle toimii hyytävänä pelotteena etenkin poliittisille blogeille ja johtaa helposti itsesensuuriin: mitä ja ketä enää uskaltaa kritisoida ja millä keinoin?""

Niin sitä pitää.

Valtaeliitin sylikoira

Jokainen näennäisdemokratia tarvitsee näennäisen oppositiopuolueen, jonka kautta kansalaiset voivat ilmaista tyytymättömyyttään ilman, että valtaeliitin asema horjuisi. Suomessa tätä virkaa toimittaa Perussuomalaiset-niminen puolue johtajansa Timo Soinin johdolla.

Euroopan maista vain Suomessa johtavan populistipuolueen puheenjohtaja nauttii myönteisestä julkisuudesta. Timppa puhuu kansan kieltä. Timppa kertoo hauskoja juttuja. Timpan mielestä siellä, missä on EU, siellä on ongelma. Muualla Euroopassa establishmentin haastajia kohdellaan poliittisina paarioina, joilta evätään pääsy mediaan ja joita haukutaan rasisteiksi, ksenofobeiksi ja populisteiksi. Vain Suomessa johtavan "äärioikeistolaisen populistipuolueen" puheenjohtaja on symppis, jota haastatellaan lehdissä ja joka pääsee telkkariin kertomaan hauskoja juttuja. Nyt tiedän, miksi näin on.

Timppa ja Timpan selkäranka

Kun luin Olavi Mäenpään kohtelusta ennen vuoden 1999 eduskuntavaaleja, en halunnut uskoa lukemaani todeksi. Halusin mieluummin uskoa, että kaikki johtui Olan änkyrämäisestä persoonasta ja yhteistyökyvyttömyydestä. Nyt olen valitettavasti joutunut muutamaan mielipidettäni. Olan änkyrämäinen persoona ja yhteistyökyvyttömyys johtuvat siitä, että Timo Soini taipui vuonna 1999 painostuksen edessä ja poisti Olavi Mäenpään Perussuomalaisten listoilta. (Olan omia puutteita tämä ei silti vähennä)

Halusin myös uskoa, että Timppa on kehittynyt puoluejohtajana ja kasvattanut itselleen selkärangan. Minun olisi kuitenkin pitänyt tietää, että selkärangattomuus on parantumaton tauti, jota edes menestys ei poista. Olin aina ihmetellyt, miksi bloginsa perusteella järkevän ja tasapainoisen oloinen, kokkolalainen Ari Laakso liputtaa Sinivalkoisten puolesta ja miksi hän ei edusta Perussuomalaisia. Lienee turha sanoa, että enää en moista ihmettele.

Timppa paikkailee omia virheitään

Perussuomalaiset solmi vaaliliiton Kristillisdemokraattien kanssa. Vaaliliitto oli varmasti erittäin järkevä ja perusteltu valinta Päivi Räsäselle. Pelkästään Kristillisdemokraattien kannatuksella ei voi saada omaa ehdokasta läpi eurovaaleissa, piste. Gallupeissa vahvasti noussut Perussuomalaiset ei sen sijaan olisi tarvinnut Kristillisdemokraatteja mihinkään, sillä yksi ehdokas menisi gallup-luvuilla varmasti läpi ja kaksi olisi ollut mahdollisuuksien rajoissa, jos kaikki menisi nappiin. Silti vaaliliitto solmittiin.

En tiedä, missä vaiheessa Soinille valkeni, että äänten keskittäjinä tunnetut Kristillisdemokraatit saisivat vaaliliitossa varmasti ykkösehdokkaansa Sari Essayahin läpi, jos Perussuomalaisilla ei olisi selkeää ykkösehdokasta. Luultavasti asia valkeni hänelle liian myöhään, eli Timo Soinin oli pakko lähteä itse eurovaaliehdokkaaksi ”pelastamaan” oma puolue puheenjohtajan omilta virheiltä.

Timppaa ”painostetaan”

Iltasanomien Sanna Ukkolan jutut ovat normaalisti epäluotettavia. Tällä kertaa hän siteeraa Timpan sanoja suoraan ja Timppa kertoo, miksi Jussi Halla-ahoa ei päästetty Perussuomalaisten listoille. Kyllä Timppa tietää!

” Soinin mukaan Halla-ahon kannattajien painostus vaikutti siihen, että ääniharavaa ei valittu perussuomalaisten EU-ehdokkaaksi. Puoluehallitus päätti asiasta yksimielisesti.”

Mikko Ellilä lähetti Perussuomalaisten puoluehallituksen jäsenille sähköpostia, josta hän kertoo täällä. Lisäksi Hommafoorumilla oli paljon kalabaliikkia sen jälkeen, kun Perussuomalaisten puoluehallitus ei toisellakaan kerralla nimennyt Halla-ahoa ehdokkaaksi. Kun toisella nimeämiskerralla ehdokkaiksi nimettiin helsinkiläinen Sampo Terho ja keravalainen Erkki Havansi, nimienkeräyskampanja Halla-ahon eurovaaliehdokkuuden hyväksi käynnistettiin.

Kaikella kunnioituksella Erkki Havansia kohtaan hänen äänipotentiaalinsa ei ole läheskään samaa luokkaa kuin Halla-aholla. Hommalaisilla, joista suuri osa on Halla-ahon kannattajia, oli siis syytä ihmetykseen. Miksi Perussuomalaiset hylkii Halla-ahoa? Onko syynä Halla-ahon kirjoituksista syntynyt esitutkinta? Nyt tiedämme, että syynä on Halla-ahon kannattajien harjoittama ”painostus”. Jos Mikko Ellilän spämmäys on painostusta, Soini ei tiedä painostuksesta mitään tai sitten Soini peittää todellisen painostuksen valehtelemalla Halla-ahon kannattajien toiminnasta. Soini toteaa:

” Taustalla oli lisäksi epäilys Halla-ahon liepeillä pyörivien henkilöiden hajotuspyrkimyksistä. Perussuomalaiset eivät missään tilanteessa hyväksy toimintaa, joka voidaan katsoa tai tulkita painostukseksi.”

En voi sanoin kuvata, miten suurta vastenmielisyyttä moisen valehtelun lukeminen tuottaa. Annetaan Timpan jatkaa:

” Odotimme ja oletimme, että Jussi Halla-aho olisi julkisesti ja yksiselitteisesti irtisanoutunut tällaisesta toiminnasta. Tätä hän ei tehnyt. Nimien kerääminen valitsijayhdistykselle niin sanotusti siltä varalta, ettei tule valituksi johtaa siihen, että ehdokkuus on mahdoton.”

” Jalkapallotermein tällaisesta politiikasta ja toiminnasta perussuomalaisten keskuudessa tulee suoraan punainen kortti. Perussuomalaisten puoluetta ei painosteta korttikampanjoilla eikä millään muullakaan.”

”Halla-ahon liepeillä pyörii monenmoista nettikeskustelijaa ja kommentaattoria. Olen saanut melko tanakasti tuhtia palautetta, milloin minkäkinlaista. Mutta raja menee siinä, että mitään kannattajakortteja ja valitsijayhdistyksellä uhkailua emme suvaitse. Siitä tulee punainen kortti aina. Me olemme nähneet SMP:ssä mitä tapahtuu, kun yritetään uhkailla.”

Miksi Soini ei soittanut Halla-aholle ja pyytänyt häntä irtisanoutumaan valitsijayhdistyksestä? Miksi hän piti Halla-ahon kannattajia epätietoisuudessa? Soini itse olisi koska tahansa voinut kertoa Halla-aholle, että hänen pitää irtisanoutua valitsijayhdistyksestä, jotta hänellä olisi tulevaisuutta Perussuomalaisten ehdokkaana.

Todellisuudessa nimienkeräyshanke syntyi, koska Perussuomalaiset vetkutteli, venkoili ja piti Halla-ahon ja hänen kannattajansa pimennossa. Nimienkeräyshanketta ei olisi koskaan tullut, jos Halla-aho olisi nimetty ensimmäisellä tai toisella nimeämiskerralla Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaaksi. Hommalaiset haistoivat touhussa palaneen käryä täysin oikeutetusti ja toimivat sen mukaisesti.

Kuka Timppaa todellisuudessa painosti?

Olen aiemmissa tämän blogin kirjoituksissa kertonut, kuka Soinia oikeasti painosti. Valtamedia ja valtaeliitti eivät halunneet, että Halla-aho olisi Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaana. Soinia painostettiin allekirjoittamaan RKP:n tekemä rasisminvastainen julkilausuma, jonka allekirjoittaminen tarkoittaisi, että Halla-aho ei voisi olla ehdokkaana.

Lisäksi Halla-ahoa koskeva syyteharkinta valmistui sopivasti juuri ennen Perussuomalaisten puoluehallituksen kokousta. Valtaeliitti viestitti Soinille, että Halla-ahoa ei saa nimetä ehdokkaaksi.

Puhumalla ”Halla-ahon kannattajien painostuksesta” Soini haluaa kääntää huomion pois todellisesta painostuksesta, joka tuli valtapuolueiden taholta. RKP ja puoluesihteeri Ulla Achren olivat kovimmin äänessä, mutta heidän takanaan olivat varmasti kaikki hallituspuolueet ja suurimmat oppositiopuolueet. Kaikkien oma Timppa siis haluaa peittää selkärangattoman toimintansa syyttämällä Halla-ahon kannattajia. Näin kaikkien oma Timppa osoittaa konkreettisesti olevansa selkärangaton liero.

Entä nyt Perussuomalaiset?

Perussuomalaisten joukosta löytyy useita kunnollisia ja hyviä ihmisiä. He voivat itse valita, miten he suhtautuvat kaikkien oman Timpan toimintaan. He voivat seurata Timppaa tai olla seuraamatta. Minä suosittelen Timpan haastamista.

Perussuomalaisten aktiivien kannattaa kysyä itseltään, haluavatko he Perussuomalaisten olevan mieluummin Timpan oma populismiprojekti vai vakavasti otettava poliittinen puolue. Jos he haluavat Perussuomalaisista vakavasti otettavan puolueen, heidän on haastettava Soini ja tehtävä puolueesta oikeasti valtaeliitin haastaja eikä pelkkä harmiton räksyttäjä ja valtaeliitin sylikoira, jollainen puolueesta Soinin johdolla on tullut. Timppa on kaikkien kaveri, koska Timppa ei oikeasti uhkaa ketään.

Kaikkien omalla Timpalla ei ole enää mitään annettavaa politiikalle. Hän on johtanut Perussuomalaisia kymmenen vuotta ja hän itse varmasti uskoo, että hänellä on edelleen annettavaa. Valtamedia selittää, että Perussuomalaisten suosio johtuu Timpan persoonasta. Timppa pärjää ilman Halla-ahoa ja hommalaisia. Timppa uskoo tähän itse. Uskotko sinä? Itse tulen mainiosti toimeen ilman Perussuomalaista puoluetta. Hyvästi!

Halla-ahon tulevasta näytösoikeudenkäynnistä

Suosittelen lukemaan Juha Kettusen artikkelin Erään oikeusmurhan toinen askel kuten myös Ruukinmatruunan jutun Henkinen Neuvostoliitto. Yrjöperskeles on puolestaan vanginnut Iltasanomien toimittajan vahingonilon artikkelissaan Odotettu syyte ja toimittajan ilo.

Ruukinmatruuna on löytänyt sen tärkeimmän syyn nykyiselle mielipidevainolle:

” Tässä vaiheessa ei kenellekään pitäisi olla enää epäselvää, että RL 11 10§ on blankopykälä - samalla tavoin kuin Neuvostoliitonkin rikoslaki oli täynnänsä blankopykäliä. Juridisessa katsannossa blankopykälä tarkoittaa lainkohtaa, joka on määritelty niin laveasti, ettei sitä ole käytännössä rajattu lainkaan, vaan se tarjoaa syyttäjälle käytännössä rajattoman syyttämisvapauden. Ja se, mikä tuosta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tekee blankopykälän, on se, että se ei tee eroa valehtelemisen ja todenpuhumisen eikä aiheettoman ja aiheellisen välillä. Kiihotus kansanryhmää vastaan käsittää "uhkailun", "panettelun" ja "solvaamisen". Uhkailu voi käsittää mitä tahansa poikkipuolista, vaikka sillä uhattaisiin toistuvasti rikoksiin syyllistynyttäkin tai antisosiaalista elämäntapaa harjoittavaa, panettelu voi käsittää myös poliittisesti epäkorrektien totuuksien lausumisen ääneen, ja solvaus kattaa myös kohteen kannalta vahingollisten tosiasioiden esiintuomisen. Kiihotus kansanryhmää vastaan on määritelty niin laveasti, että se käytännössä tekee minkä tahansa kritiikin mahdottomaksi ja tukahduttaa sananvapauden täysin. Ja juuri tällaiset blankopykälät tekivät Neuvostoliitosta Neuvostoliiton - kak bumaga vot bumaga, kak praktika vot praktika. Laki on niinkuin se luetaan.”

Mika Illman on itsekin myöntänyt, että laki kiihotuksesta kansanryhmää vastaan tarjoaa oikeudenkäyttäjille erittäin suuren toimintavapauden.

Itse lainasin aiemmin artikkelissani Viharikokset ja puolueellinen oikeudenkäyttö Thomas Landenin alkuperäisartikkelia seuraavasti:

” ”..Siinä missä oikeuden jumalatar on sokea, ottaa vain tosiasiat huomioon ja jättää osallisten aseman ja mielipiteet huomiotta, lakia voidaan nykyisin soveltaa epätasa-arvoisesti ja selektiivisesti. Yhteiskuntamme ovat menettämässä tärkeän länsimaisen oikeusperiaateen eli yhdenvertaisuuden lain edessä.”

Ongelma siis pohjimmiltaan johtuu abstraktin ”syrjinnän” kieltävästä lainsäädännöstä. Kun tekstin laittomuus määritetään sen perusteella, että joku voi siitä loukkaantua, ei voida enää puhua objektiivisesta perustelusta tuomiolle. Rikos on tapahtunut, jos tuomioistuimen jäsenistä siltä tuntuu.

Lappajärveläisen Sana ja Ylistys –seurakunnan saarnoista tehtiin pilkkavideoita ja saarnaajien ääniä käytettiin törkeästi kristinuskoa halventavien musiikkikappaleiden tekoon. Mika Illman päätti jättää syytteen nostamatta, koska pilkka oli tehty ”huumorimielellä”. Laki uskonrauhan rikkomisesta on siis tarkoitettu vain muslimien uskonnollisten tuntojen suojeluun. Omasta mielestäni uskontoja voi arvostella sanallisesti miten paljon tahansa, ja myös lännessä asuvien muslimien pitää tähän tottua.

Kalskeen syytekirjelmä

Oikeudenkäytön mielivaltaisuus käy selkeästi ilmi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen syytekirjelmästä. Kohdassa 6 (Asian arviointia) Kalske esittää perustelunsa, jotka mielestäni kertovat lain soveltamisen mielivaltaisuudesta. Kalske kommentoi Halla-ahon johtopäätöksia profeetta Muhammadin pedofiiliydestä seuraavasti:

” Halla-ahon vahvasti yleistävä väite on varsinkin modernin maltillisen islamin kannalta kohtuuton. Väite kohdistuu islamissa pyhinä pidettäviin instituutioihin, profeetta Muhammadiin ja Allahiin. Väite on muslimeja loukkaava.”

Kalske ei täsmennä, mitä hän tarkoittaa ”modernilla maltillisella islamilla”. Tuskin olen väärässä, jos väitän, että Kalske ei itsekään tiedä. Aishan ikä avioliittosopimuksen ja avioliiton täyttymisen hetkellä on selkeästi dokumentoitu haditheissa (ei siis Koraanissa, kuten Halla-ahon tekstissä väitetään). Mitä on se moderni maltillinen islam, johon Kalske perustaa väitteensä?

Kalskeen ontot perustelut jatkuvat ja hän pyrkii selittämään, miksi Halla-ahon kritiikki islamia kohtaan ei ole ”vilpitöntä”:

” Halla-ahon esittämässä väitteessä ei ole kysymys siitä, että Halla-aho pyrkisi esittämään vilpitöntä kritiikkiä islamin uskoon joskus liitettyjä epäkohtia kohtaan. Esimerkiksi kriittiset näkökohdat tyttöjen ja naisten verraten heikosta asemasta eräissä islamilaisissa maissa nauttivat tyypillisesti sananvapauden suojaa, vaikka ne samalla voivat loukata joidenkin muslimien uskonnollisia tunteita.”

Halla-aho ei pyri esittämään islam-kritiikkiä vaan kommentoi Seppo Lehdon tuomion perusteluja ja arvostelee sananvapausrikosten kohdalla harjoitettua kaksoisstandardia. Toiset kansanryhmät ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Se oli kirjoituksen keskeinen sisältö, jonka Kalske joko tahallaan tai typeryyttään ymmärtää väärin.

Kalske myös kuvittelee, että lapsimorsiamet olisivat ”islamiin joskus liitetty epäkohta”, mikä ei tietystikään pidä paikkaansa. Itse kirjoitin islamin lapsimorsiamista artikkelissani Oliko Muhammad pedofiili. Muhammadin esimerkin seuraukset näkyvät islamilaisessa maailmassa tänäkin päivänä. Kalske on ilmeisesti enemmän huolissaan joidenkin muslimien loukatuista tunteista kuin Muhammadin esimerkin seurauksista. Onneksi tuo Kalskeen esittämä kohta käytännössä tarkoittaa, että itse en voi joutua oikeudelliseen vastuuseen edellisestä linkittämästäni artikkelista. Onkohan joku valtakunnansyyttäjän toimistosta käynyt lukemassa tätä blogia?

Syytekirjelmässä myös kerrotaan, mitä Halla-ahon olisi pitänyt kertoa artikkelissaan:

” Kirjoituksessaan Halla-aho ei mitenkään tuo esiin, että sanotussa tuomiossa vastaajille luettiin syyksi uskonrauhan rikkominen, koska he olivat laatineet ja toimittaneet internetissä yleisön saataville kaksi sivustoa, jossa Allahia tai profeetta Muhammadia kuvaavia hahmoja esitettiin sekaantumassa eläimiin. Halla-aho on siten kirjoituksessaan tuonut esiin tosiseikkoja varsin valikoivalla tavalla.”

Sivustot, joihin Seppo Lehdon tuomio perustuu, on jo poistettu näkyviltä. Kuitenkin kuva, johon Kalske viittaa, löytyy edelleen internetistä. Kyseessä on humoristinen pilakuva, mutta jostain syystä huumorin kukka ei kelvannut selitykseksi toisin kuin lappajärveläisen seurakunnan tapauksessa. Minusta kirjoituksen sisällön kannalta viittaus pilakuvaan ei ollut mitenkään oleellinen. Tällaisten mielipidekysymysten perusteella ei ketään pitäisi tuomita.

Kaikissa mielipidekirjoituksissa tosiasioita valikoidaan. Siksi viittausta valikoivaan tosiseikkojen käyttöön ei voi pitää muuna kuin huonona vitsinä. Kalske itse lukee Halla-ahon tekstiä kuin Piru Raamattua ja vääristelee tekstin merkitystä, jotta syytteelle saataisin edes jonkinlaista pohjaa.

Kohtia somaleista ja heidän taipumuksistaan rikollisuuteen en tässä kommentoi vaan viittaan Halla-ahon omiin kommentteihin:

” Kirjoituksen aiheena eivät ole somalit, islam tai Muhammad, vaan se, että Suomessa eri ihmisryhmät nauttivat eriasteista viranomaissuojelua. Näin ei mielestäni pidä olla. Tällainen käytäntö ei ole tie tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Mielestäni julkisuudessa ei pidä sanoa, että ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien geneettinen erityispiirre, mutta julkisuudessa ei myöskään pidä sanoa, että humalassa tappaminen on suomalaisten geneettinen erityispiirre. Sietämättömin tilanne on se, että toisen väitteen saa esittää mutta toista ei.”

Kalske ei kuitenkaan ole samaa mieltä:

” Lausuma, joka mukaan ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen tai geneettinen erityispiirre, sisältää näkemykseni mukaan asiallisesti ottaen väitteen kysymyksessä olevaan ryhmään kuuluvien ihmisten luonteenomaisesta ala-arvoisuudesta muihin ihmisiin nähden.”

Kyllä lausuma sellaisenaan, asiayhteydestään irrotettuna sisältääkin tuollaisen väitteen, mutta se ei ollut kirjoituksen varsinainen viesti eivätkä somalit tai muslimit olleet viestin kohdeyleisö vaan ”sananvapausrikoksiin” erikoistunut juristi Mika Illman. Syytekirjelmä perustuu Halla-ahon artikkeliin Muutama täky Illmanin Mikalle, jonka lopussa seisoo:

” Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.”

Johtopäätös

Syytekirjelmä tulee löperyydestään huolimatta johtamaan varmaan tuomioon käräjäoikeudessa, jossa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan tuomioprosentti on sata. On tosin mahdollista, että toinen syytekohta hylätään näön vuoksi, jotta oikeudenkäynti saadaan näyttämään rehelliseltä. Jos minulta kysytään, tuomio tulee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta syyte uskonrauhan rikkomisesta hylätään.

Esitutkinnan luonne ja syyteharkinnan ajoitus paljastavat selkeästi, että Halla-aholle haluttiin saada syyte, jotta hänen tiensä Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaaksi kariutuisi. Huomisessa Perussuomalaisten puoluehallituksen kokouksessa mitataan, löytyykö hallituksen jäseniltä selkärankaa vastustaa ulkopuolista painostusta.

Lisäys 27.3. Näytösoikeudenkäynnit "blankopykälän" perusteella kuuluivat olennaisena osana neuvostojärjestelmään. Nyt Suomeen on tulossa myös nimetön ilmiantojärjestelmä, jonka avulla kuka tahansa voi raportoida poliisille rasistisesta nettikirjoituksesta. Tässä blogissa on ennakoitu asiaa lisäämällä toistaiseksi vielä testivaiheessa oleva ilmiantonappi blogin oikeaan reunaan.

Halla-aho sai syytteen

Leuka loksahti auki, kun luin tekstikohtia, joihin syyte perustui tästä Uusi Suomi -verkkolehden artikkelista.

"Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mukaan Halla-aho ”oli laatinut ja internetissä toimittanut yleisön saataville kirjoituksen, jossa islam ja sen pyhät instituutiot yhdistettiin pedofiliaan ja jossa esitettiin, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on erään kansanryhmän kansallinen tai geneettinen erityispiirre”.

Maailma on muuttunut mielettömäksi siinä vaiheessa, kun totuuden kertomisesta rangaistaan. Lisäksi väitteitä ei esitetty Halla-ahon omina käsityksinä vaan osana mielipidekirjoitusta, jossa pohdiskeltiin sananvapautta ja siihen liittyviä kaksoisstandardeja.

Jos syyte uskonrauhan rikkomisesta menee läpi, kaikenlainen islamin arvostelu ja ylipäänsä islamin opetusten totuudenmukainen käsittely on tästä lähtien kiellettyä. Syytteen läpimeno myös tarkoittaisi, että tämän blogin sisällöstä löytyy lainvastaista aineistoa. Kiihottuneet voivat saman tien tehdä tutkintapyynnön poliisille.

Mitä tulee "islamin pyhien instituutioiden ja pedofilian yhdistämiseen", profeetta Muhammad meni naimisiin Aishan kanssa, kun tämä oli kuusivuotias, ja avioliitto saavutti täyttymyksensä, kun Aisha oli yhdeksänvuotias. Näin kertovat islamin omat lähteet. Jos näiden siteeraaminen ja johtopäätösten tekeminen niiden perusteella on kiellettyä, sananvapaudella (sikäli, kun sitä Suomessa on ikinä ollutkaan) voi pyyhkiä takapuoltaan.

Oheiselta sivulta löytyy viitteitä islamin lähteisiin, joista Aishan ikä selviää:
---

From the hadith of Bukhari, volume 5, #234

"Narrated Aisha: The prophet engaged me when I was a girl of six. We went to Medina and stayed at the home of Harith Kharzraj. Then I got ill and my hair fell down. Later on my hair grew (again) and my mother, Um Ruman, came to me while I was playing in a swing with some of my girl friends. She called me, and I went to her, not knowing what she wanted to do to me. She caught me by the hand and made me stand at the door of the house. I was breathless then, and when my breathing became all right, she took some water and rubbed my face and head with it. Then she took me into the house. There in the house I saw some Ansari women who said, "Best wishes and Allah's blessing and a good luck." Then she entrusted me to them and they prepared me (for the marriage). Unexpectedly Allah's messenger came to me in the forenoon and my mother handed me over to him, and at that time I was a girl of nine years of age."

Bukhari vol. 7, #65:

"Narrated Aisha that the prophet wrote the marriage contract with her when she was six years old and he consummated his marriage when she was nine years old. Hisham said: "I have been informed that Aisha remained with the prophet for nine years (i.e. till his death).""

From the hadith of Muslim, volume 2, #3309

Aisha reported: Allah’s Messenger married me when I was six years old, and I was admitted to his house at the age of nine….

From the hadith of the Sunan of Abu Dawud, volume 2, #2116

"Aisha said, "The Apostle of Allah married me when I was seven years old." (The narrator Sulaiman said: "Or six years."). "He had intercourse with me when I was 9 years old."

From "The History of Tabari", volume 9, page 131

"Then the men and women got up and left. The Messenger of God consummated his marriage with me in my house when I was nine years old. Neither a camel nor a sheep was slaughtered on behalf of me"...(The Prophet) married her three years before the Emigration, when she was seven years old and consummated the marriage when she was nine years old, after he had emigrated to Medina in Shawwal. She was eighteen years old when he died.

From the Encyclopedia of Islam, under "Aisha":

"Some time after the death of Khadija, Khawla suggested to Muhammad that he should marry either Aisha, the 6 year old daughter of his chief follower, or Sawda Zama, a widow of about 30, who had gone as a Muslim to Abyssinia and whose husband had died there. Muhammad is said to have asked her to arrange for him to marry both. It had already been agreed that Aisha should marry Djubayr Mutim, whose father, though still pagan, was friendly to the Muslims. By common consent, however, this agreement was set aside, and Muhammad was betrothed to Aisha... The marriage was not consummated until some months after the Hidjra, (in April 623, 624). Aisha went to live in an apartment in Muhammad's house, later the mosque of Median. She cannot have been more than ten years old at the time and took her toys to her new home."

Soinin painostuksessa farssimaisia piirteitä

Vain pari päivää sen jälkeen, kun olin kirjoittanut edellisen kirjoitukseni ”Pelin politiikkaa”, Helsingin Sanomien toimittaja Miska Rantanen julkaisi lähes samansisältöisen kolumnin. En epäile Miskaa plagioinnista, koska samat asiat on löydettävissä lukemalla Hommafoorumia.

Itse sanoin, että Halla-ahon todellista vaikutusta Perussuomalaisten kannatukseen ei tiedä kukaan. Miska kuitenkin tulkitsee asioita omalla tavallaan:

”Kiistan ytimessä on puolueen ja halla-aholaisten näkemyserot painoarvostaan.”

”Jälkimmäisten mukaan ilman heitä perusuomalaiset kyntäisi edelleen 3–4 prosentin lukemissa. Puolueessa on laskettu toisin. Siellä arvio halla-aholaisten osuudesta kannatuksessa on yhden prosentin luokkaa.”

Halla-aholaisuuden kannatus lienee suurinta Perussuomalaisten nuorisojärjestössä ja pienintä maaseutukuntien vanhavennamolaisten keskuudessa. Tämän voi sanoa melko vankalta mututuntumalta. Toisaalta pääkaupunkiseudun media on mustamaalauskampanjallaan tehnyt Halla-ahosta melkein koko kansan tunteman julkkiksen. Tähän kampanjaan on osallistunut myös Miskan lehti Helsingin Sanomat, mutta eniten asiassa on kunnostautunut saman konsernin Iltasanomat ja erityisesti toimittaja Sanna Ukkola. Vähätellä ei sovi myöskään erään ”ennnntisen” stalinistin osuutta.

Jos Soini ja Perussuomalaisten puoluehallitus hylkäävät Halla-ahon, se on merkki siitä, että kansalaisliike Hommaan ei suhtauduta vakavasti, vaan sitä pidetään pelkkänä netin räyhäporukkana. Siinä tapauksessa PS:n johto laskee, että puolueen vetovoima riittää itsessään ilman Homman panosta. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä vastusti kuitenkin yhtenäisenä uutta, entistä liberaalimpaa ulkomaalaislakia. Monet valtapuolueiden kansanedustajat puhuivat kyllä turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöä vastaan mutta äänestivät kuuliaisesti lain puolesta.

Soinia painostetaan

Edellisessä kirjoituksessani viittasin myös rasisminvastaiseen vetoomukseen, jota RKP on työntämässä kaikkien puolueiden allekirjoitettavaksi. Perussuomalaisten Timo Soini ei vielä ole allekirjoittanut vetoomusta. Yleisradion ruotsinkielisen toimituksen uutisessa kerrotaan, että Soini empii allekirjoituksen kanssa. Hän myös arvostelee RKP:n menettelyä eikä pidä ajatuksesta, että hänen pitäisi allekirjoittaa jotakin RKP:n hänelle kiikuttamaa paperia.

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, sekä allekirjoittaminen että allekirjoittamatta jättäminen ovat Soinin kannalta yhtä huonoja vaihtoehtoja. Jos Soini allekirjoittaa julkilausuman, muiden puolueiden edustajat voivat tarttua Perussuomalaisten ehdokkaiden yksittäisiin lausuntoihin käyttäen vetoomusta lyömäaseena.

Jos taas Soini jättää paperin allekirjoittamatta, muut puolueet varmasti muistuttavat tästä vaalikampanjan aikana. Siksi paperi kannattaa mielestäni allekirjoittaa ja pidättää itsellä oikeus tulkita sen sisältöä. Paperi ei sitä paitsi sido ketään vaan on pelkkä seremoniallinen ele ja poliittinen lyömäase. Sen tehoa ei kannata yliarvioida.

Helsinki Times –lehdessä Helsingin yliopiston nollatutkija James O’Connor, joka on aiemmin arvosteli populistipoliitikkoja yhteiskunnan monimuotoisuuden unohtamisesta, kirjoittaa samasta vetoomuksesta. O’Connor spekuloi Perussuomalaisten vaaliliittokumppani kristillisdemokraattien reaktiolla, jos Halla-aho valitaan ehdokkaaksi.

Todellisuudessa vaaliliitto on kristillisille ainoastaan tekninen, kuten puheenjohtaja Päivi Räsänen sanoo. Kristilliset ovat hyötyneet vaaliliitoista koko historiansa ajan, koska puolueen kannattajat ovat osanneet keskittää äänensä ykkösehdokkaalle ja näin monesti saaneet läpi enemmän ehdokkaita, kuin suhteellinen ääniosuus edellyttäisi. Eurovaaleissa kristillisdemokraatit eivät millään yksin saisi läpi yhtään ehdokasta, ja vaaliliitossakin he voivat käytännössä saada valituksi vain yhden edustajan.

Viimeisenä rokkana soppaan tuli tieto apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen syyteharkinnasta, joka koskee Jussi Halla-ahon blogikirjoituksia. Tieto syyteharkinnan tuloksesta julkistetaan 27.3. klo 12.00. Itse pidän syytettä käytännössä varmana asiana, koska syytteen ja oikeudenkäynnin tarkoitus on puhtaasti poliittinen. Syyteharkinnan tulos ja Perussuomalaisten puoluehallituksen kokous ajoittuvat ikään kuin sopivasti lähelle toisiaan. Puoluehallitus kokoontuu lauantaina 28.3.

Härskiä toimintaa

Tapausta jonkin verran seuranneena en voi kuin ihmetellä suomalaisen demokratian tilaa. Poliittinen eliitti yksissä tuumin yrittää estää yhden ehdokkaan asettumisen ehdolle. Ymmärtäisin hyvin, jos ehdokasta vastustettaisiin voimakkaasti osana vaalikampanjaa. Nähdyn kaltaista pyrkimystä estää ehdokkuus ja siihen olennaisena osana liittyvää äänestäjien aliarviointia on vaikea käsittää.

Perussuomalaisten puoluehallitus ja Timo Soini ovat kovan paikan edessä. Lunta tulee tupaan, oli päätös mikä tahansa. Kuitenkin Halla-ahon hylkääminen härskin ja läpinäkyvän painostuksen edessä osoittaisi sellaista selkärangattomuutta, että se näkyisi varmasti vaaliuurnilla ja veisi uskottavuutta vahvassa nousussa olevalta puolueelta.

Kymmenen vuotta sitten Soini alistui painostuksen edessä. Tuolloin Perussuomalaiset olivat vielä yhden prosentin puolue ja Soini aloitteleva puoluejohtaja. Nyt tilanne on toinen ja toivonkin, että jälkipolvet muistaisivat Soinin mieluummin isä-Veikon kaltaisena poliitikkona kuin uutena Pekka Vennamona, joka meni valtapuolueiden kanssa hallitukseen, pääsi osalliseksi poliittisista virkanimityksistä ja jonka jäljiltä puolue jäi tyhjän päälle tuhoutuakseen lopullisesti sisäisiin riitoihin. Kyllä kansa tietää.

Pelin politiikkaa

Viimeisen viikon aikana mediassa on taas revitelty Jussi Halla-ahon mahdollisella ehdokkuudella tämän vuoden europarlamenttivaaleissa. Koska minulla ei ole asiasta sisäpiirin tietoa, joudun taas spekuloimaan mahdollisilla skenaarioilla.

Kirjoituksessani Perussuomalaista pokeria mietin, mitä mahdollisia syitä Perussuomalaisilla on vetkutella Halla-ahon ehdokkuuden suhteen. Olavi Mäenpään kohtaloa kymmenen vuotta sitten pohdiskelin myös. Tuolloin Timo Soini pudotti Mäenpään pois ehdokaslistoilta, kun tämä oli saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Mopo keulii

Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluesihteeri Ulla Achren väitti Hufvudstadsbladetin artikkelissa, että puolueiden ennen EU-vaaleja valmistelema ”antirasistinen” vetoomus estäisi Halla-ahon ehdokkuuden. Vuonna 1998 puolueet allekirjoittivat vastaavan sopimuksen. Silloisista puoluejohtajista tehtävässään jatkaa enää Perussuomalaisten Timo Soini.

Ulla Achren tuli tunnetuksi blogiartikkelistaan, jossa hän vaati nimettömän nettikeskustelun kieltämistä. Achren siis pyrkii sensuroimaan epämiellyttäväksi kokemansa mielipiteet internetistä ja estämään epämiellyttäväksi katsomiensa ehdokkaiden osallistumisen vaaleihin. Tämä on todellista kansandemokratiaa.

Noissa ”antirasistisissa” vetoomuksissa on se ikävä puoli, että sekä allekirjoittaminen että allekirjoittamattomuus altistavat syytöksille rasismista ja ksenofobiasta. Tämä on niiden tarkoitus, koska Achrenin kaltaiset eivät halua vapaata julkista keskustelua. He haluavat, että vain heidän edustamansa mielipide asioista pääsee julkisuuteen.

Achrenilta ja muilta mielipidesensoreilta on päässyt unohtumaan se, että puolueet ovat vastuussa toimistaan äänestäjille. Osaltaan äänestäjät saavat syyttää tästä itseään, koska he äänestävät samoja puolueita vaaleista toiseen. Erityisesti RKP:n äänestäjille kynnys vaihtaa puoluetta on suuri, koska RKP ainoana puolueen ajaa ruotsin kielen aseman edistämistä Suomessa.

Mopo keulii muuallakin

Hommafoorumilla mopo keulii muista syistä. Perussuomalaisten vetkuttelu ehdokasasiassa kirvoittaa kärjekkäitä ja jopa asiattomia kommentteja Perussuomalaisten johtohenkilöistä. Viimeksi kansanedustaja Raimo Vistbacka esitti sanomalehti Pohjalaisessa varoituksen sanoja Halla-ahon kannattajista. Vistbacka piti nimien keräämistä Halla-ahon ehdokkuudelle Perussuomalaisten puoluehallituksen painostamisena.

Tietysti se sitä onkin. Halla-ahon ehdokkuus omalta listalta ei todennäköisesti veisi Halla-ahoa europarlamenttiin mutta söisi Perussuomalaisilta jonkin verran kannatusta ehkä jopa niin paljon, että Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien vaaliliitto saisi yhden paikan, joka sekin menisi kristillisten tehokkaan äänten keskittämisen ansiosta Sari Essayahille.

Miksi vetkutella?

Europarlamenttivaalien ehdokashakemukset on jätettävä Helsingin vaalipiirilautakunnalle 28.4.2009 ennen klo 16. Perussuomalaiset voivat viivytellä ehdokasasetteluaan tuohon päivämäärään saakka. Monet odottavat, että puolue nimeää loput ehdokkaansa ensi lauantaina 28.3., mutta puoluehallituksen jäsen, puoluesihteeri Ossi Sandvik vihjaisi Helsingin Sanomissa, että uusia ehdokkaita ei ehkä nimetäkään tuolloin. Vetkuttelu siis jatkuu.

Itse pystyn keksimään ainakin seuraavat syyt viivyttelylle:

1) Puoluehallitus ei ole ollut yksimielinen Halla-ahon ehdokkuuden suhteen. Näin on nimetty vain sellaisia ehdokkaita, joista puoluehallitus on pystynyt yksimielisesti päättämään.
2) Puoluehallitus odottelee apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen ratkaisua Halla-ahon syyteharkinta-asiassa.
3) Puoluehallitus haluaa viivytellä ehdokkaiden nimeämistä, koska näin puolue saa ilmaista julkisuutta.
4) Puoluehallitus viivyttelee, koska se haluaa katsoa Halla-ahon kannattajien toimet ennen lopullista nimeämistä.

Ensimmäinen kohta vaikuttaa uskottavalta monestakin syystä. Ehdokkaita on ilmoittautunut 60 kappaletta ja näistä pyritään valitsemaan alueellisesti mahdollisimman kattava paketti, kuten puheenjohtaja Timo Soini vihjasi radiohaastattelussa. Toisaalta Soinin arvovalta riittää tarvittaessa kääntämään puoluehallituksen pään, vaikka Soini on viimeisimmissä kommenteissaan piiloutunut puoluehallituksen selän taakse.

Toinen kohta ei kuulosta uskottavalta, koska lainvoimaista tuomiota ei millään saada aikaiseksi ennen vaaleja. Siksi syyteharkinta-asialla on merkitystä vain siksi, että se tarjoaa hyvän tekosyyn olla nimeämättä Halla-ahoa ehdokkaaksi.

Kolmas kohta tarkoittaa ns. pelin politiikkaa eli pyritään hyödyntämään herkullinen tilanne ja saada media kirjoittamaan sepitettyjä juttuja kuten tämä Iltasanomien Sanna Ukkolan vedätysartikkeli. Vaalikampanjaan ei ole käytettävissä paljon rahaa, joten ilmaiseksi saatu julkisuus halutaan hyödyntää maksimaalisesti.

Neljäs kohta on voinut muuttua todelliseksi vaihtoehdoksi vasta sen jälkeen, kun tieto nimien keräämisestä Halla-ahon ehdokkuuden taakse julkistettiin. Tämä myös mahdollistaa ehdokkaiden nimeämisen siirtämisen vielä myöhäisempään ajankohtaan.

Mitä jos Halla-ahoa ei nimetä?

Halla-ahon jääminen Perussuomalaisten ehdokaslistan ulkopuolelle olisi suuri voitto RKP:lle, Ulla Achrenille ja muille, jotka pyrkivät hiljentämään ns. maahanmuuttokriittisten äänet. Se olisi myös paha takaisku Halla-ahon ympärille ryhmittyneelle kansanliike Hommalle.

Nimeämättömyyden lopulliset vaikutukset ovat toki riippuvaisia siitä, miten rannalle jäänyt ehdokas itse käyttäytyy. Änkyröinti ja katkeroituminen Olavi Mäenpään tavoin johtavat varmuudella sivuraiteelle ja poliittiseen umpikujaan. Toisaalta puolueen yhteyteen voi olla vaikea jäädä, jos puolue ei osoita luottamusta valtakunnallisestikin tunnetulle Halla-aholle.

Jättämällä Halla-ahon ulkopuolelle Perussuomalaiset lisäisi salonkikelpoisuuttaan ja mahdollisuuksiaan seuraavaan hallitukseen tietysti sillä edellytyksellä, että äänestäjilta tulisi edelleen riittävästi kannatusta. Kukaan ei tiedä, kuinka suuri osa Perussuomalaisten kasvaneesta gallup-kannatuksesta on peräisin lepsuun maahanmuuttopolitiikkaan kyllästyneiltä kansalaisilta ja kuinka suuri osa maahanmuuttokriittisten kannatuksesta on Halla-ahon ansiota.

SINE ja islamofobia

Suomen islamilainen neuvosto SINE on ottamassa yhä näkyvämpää roolia julkisessa keskustelussa. Viimeisimmässä tiedotteessaan ”Profeetta Muhammadista ja islamofobiasta” SINE yrittää oikoa muutamia väärinkäsityksiä ja varoittaa islamofobiasta.

Mitä on islamofobia?

Sana fobia viittaa irrationaaliseen pelkoon. Suomenkielisen Wikipedian mukaan ”fobiat luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin”. Kyseessä on siis mielenterveyteen liittyvä häiriö, joka paranee terapialla. Islamofobia ei ole mikään mielenterveydellinen ongelma, jos islamia, sen historiaa ja opetuksia koskeva vastenmielisyys perustuu tosiasioille. Esimerkiksi Jihadwatchin Hugh Fitzgerald esittää oheisessa vuodelta 2005 peräisin olevassa artikkelissaan 27 kohtaa, joissa hän arvostelee islamia.

Lopuksi hän kysyy:

”Jos tämä on islamofobiaa, kertokaa täsmällisesti, miksi se on epärationaalista (eli ei perustu todennettaville faktoille tai havaittavissa olevaan käyttäytymiseen tai historiantutkimukseen). Kertokaa minulle, miksi on ”epärationaalista” inhota tai jopa vihata islamia.”


Lisäksi sanassa islamofobia ”pelätään” nimenomaan islamia eikä muslimeja. Se ei siis ole rasismia, koska se ei kohdistu ihmisiin eikä ihmisryhmään vaan islamiin uskomusjärjestelmänä. Allekirjoitan Fitzgeraldin artikkelin kaikki 27 kohtaa. Olenko islamofobi?

Islamofobian määritelmä

SINE turvautuu tuttuun ja turvalliseen Runnymede Trustin määritelmään islamofobiasta. Jihadwatchin Robert Spencer käy oheisessa artikkelissa läpi kaikki seitsemän kohtaa. SINE:n artikkelista löytyy käännösvirhe. Artikkelissa sanotaan:

”Lännen kritiikki islamia kohtaan torjutaan suoralta kädeltä.”


Siinä pitäisi lukea:

”Islamin kritiikki länttä kohtaan torjutaan suoralta kädeltä.”


Ensimmäisen kohdan ”monoliitti” islam kelpaa tässä kritiikin esittäjäksi, kun taas islamofobian määritelmän ensimmäisessä kohdassa sanotaan:

”Islam nähdään monoliittisena blokkina, staattisena ja muutokseen reagoimattomana.”

On tietysti päivänselvää, että islam ei ole monoliittinen blokki eikä muutokseen reagoimaton. Islaminuskoa harjoitetaan lukemattomilla eri tavoilla eri puolilla maailmaa. Sen sijaan kaikki islamilaisen lain koulukunnat opettavat, että islamilaisen yhteisön velvollisuus on käydä sotaa vääräuskoisia vastaan ja alistaa heidät. Tämän käsityksen on sinetöinyt islamin uskonoppineiden yksimielisyys (ijma) eikä kyseisen opinkappaleen uudelleenmäärittely ole mahdollista. Jihadistit käyttävät tätä hyväkseen värvätessään uusia ihmisiä rauhanomaisten muslimien joukosta ja siteeraavat Koraania, Sunnaa sekä oppineiden yksimielisyyttä esittämällä ne ”puhtaana islamina”.

Profeetta Muhammadin sukupuolielämä

SINE on erityisen närkästynyt profeetta Muhammadin vaimoihin liittyvistä väitteistä. Tiedotteessa sanotaan:

” Eri tahoilla internetissä ja muualla on esiintynyt muslimeja loukkaavia väitteitä profeetta Muhammedista, jotka täyttävät islamofobian tunnusmerkit. Tämän päivän maailmassa ei ole yhdentekevää, mitä julkisilla kanavilla sanoo jostain ihmisryhmästä, sillä pahimmillaan islamofobialla lietsotaan ihmisiä yhtä kansanryhmää, muslimeja vastaan.”

Tässä ilmeisesti viitataan profeetta Muhammadin ja Aishan avioliittoon, joka solmittiin, kun Aisha oli 6-vuotias ja joka saavutti täyttymyksensä, kun Aisha oli 9-vuotias.

” Volume 7, Book 62, Number 64:
Narrated 'Aisha:
that the Prophet married her when she was six years old and he consummated his marriage when she was nine years old, and then she remained with him for nine years (i.e., till his death). “

Suomen islamilaisen neuvoston uskonoppineilla on ilmeisesti ollut paremmat lähteet, koska SINE:n tiedotteessa kerrotaan:

” Sitten hän avioitui Aishan kanssa. Aisha oli Profeetan ystävän Abu Bakrin tytär. He avioituivat Aishan ollessa yhdeksän, mutta Aisha pysyi vanhempiensa kodissa vielä kolme vuotta ja avioliitto pantiin täytäntöön Aishan ollessa 12-vuotias. Silloin hän vasta muutti Profeetan luokse.”

Tällainen saa tietysti itse asian näyttämään paremmalta varsinkin, kun SINE:n tiedotteessa viitataan siihen, että Suomessa naisen aviollinen täysi-ikäisyys oli 15 vuotta 1900-luvun alkuun saakka. Näin SINE pyrkii lisäämään tu quoque –argumenttinsa uskottavuutta.

Seitsemännen vuosisadan Arabiassa Muhammadin toiminnassa ei ollut mitään erityisen huomiota herättävää kuten SINE:n tiedotteessa myös todetaan. Ongelma liittyy islamin opin käsitykseen Muhammadista täydellisen elämän mittana. Koska muslimille profeetta Muhammad on täydellinen ihminen ja erinomainen esikuva, hänen nykyisen länsimaisen moraalikäsityksen mukaan vähemmän ylevät tekonsa velvoittavat myös nykymuslimeja. Siksi alaikäisten naittaminen vanhoille miehille jatkuu edelleen, ja tapaa on vaikea poistaa, koska sitä suojaa uskonnollinen dogmi.

Islamin arvostelussa ei ole kyse lietsomisesta jotakin tiettyä ihmisryhmää vastaan. Islam on kokonaisvaltainen oppijärjestelmä, joka kattaa kaikki elämän alueet. On täysin hyväksyttävää arvostella niitä islamin opetuksia, jotka edistävät islamin ylivaltaa, kehottavat väkivaltaan toisuskoisia kohtaan ja jotka alistavat naisia. Lopuksi sanon, että ei pidä syyttää peiliä, jos kuva on väärä.

Lisäys: Tundra Tabloidsin mukaan (lähde: Kotimaa-lehti) Suomen Islamilainen neuvosto haluaa oman radiokanavan, jonka kautta he lähettävät radiolähetyksiä muslimeille ja muille islamista kiinnostuneille.

Mäenpää revisited

Turun kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 50 päiväsakkoon, mikä tuskin yllätti ketään. En kuitenkaan olisi kirjoittanut Mäenpään ”sananvapausrikoksesta” yhtään enempää, mikäli en Google-haulla olisi törmännyt sattumalta erään tunnetun herrasmieshistorioitsijan törkyblogiin, josta löytyi Olavi Mäenpään versio Perussuomalaisten ja Sinivalkoisten välirikosta. Lehtileikkeet, joista tarinan kulku käy ilmi, löytyvät seuraavien linkkien takaa: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 11.

Miten kaikki alkoi

Niille, jotka eivät viitsi käydä linkkien takana olevia lehtileikkeitä ja niiden yhteyteen käsin kirjoitettuja kommentteja läpi, kerron oman käsitykseni tarinan kulusta. Maaliskuussa 1998 Perussuomalaiset lähestyi Olavi Mäenpäätä ja tarjosi ehdokkuutta vuoden 1999 eduskuntavaaleissa.

Suomen Maaseudun Puolue (SMP) oli mennyt käytännössä konkurssiin 1990-luvun puolivälissä ja tilalle perustettiin uusi puolue Perussuomalaiset, joka rekisteröitiin lokakuussa 1995. SMP sai viimeisiksi jääneissä eduskuntavaaleissaan vain yhden kansanedustajan, Raimo Vistbackan, joka istuu edelleen eduskunnassa. Vistbacka oli myös SMP:n viimeinen puheenjohtaja ja Perussuomalaisten ensimmäinen.

SMP:ssä loppuaikoina puoluesihteerinä toiminut Timo Soini valittiin Perussuomalaisten puheenjohtajaksi vuonna 1997 ja puolue haki uusia ehdokkaita vuoden 1999 vaaleihin. Näissä merkeissä Soini siis lähestyi Mäenpäätä keväällä 1998. Soini itse ei tuolloin vielä ollut noussut samanlaiseksi hahmoksi, kuin mitä hän on nykyään.

Valtiotieteiden maisteri Soini oli tehnyt Pro Gradu –tutkielmansa populismista ja haki vielä 1990-luvun lopulla puolueelleen karismaattista keulakuvaa. Tony Halmekaan ei vielä ollut mukana kuvioissa, vaan entinen ammattipainija tuli puolueen ehdokkaaksi vasta vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Olavi Mäenpäästä Soini tuskin kaavaili karismaattista puheenjohtajaa vaan lähinnä ääniharavaa Varsinais-Suomen vaalipiiriin.

Kyltit urheilukentän laidalla

Kesällä 1998 joukko turkulaisia pystytti Turun Kurjenmäen pallokentän laidalle ”rasistisia kylttejä”. Turkulainen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää kertoi pystyttäneensä taulut, koska monet turkulaiset olivat tätä pyytäneet (3).

Marraskuussa 1998 Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piiri valitsi Mäenpään eduskuntavaaliehdokkaaksi (5). Piirisihteeri Aarre Lahtonen ei pelännyt, että puolueen vaalikampanja leimautuisi Mäenpään valinnan myötä rasistiseksi. Lahtosen mielestä pakolaisvastaisuus ei vielä ole rasismia.

Marraskuussa 1998 tapahtui myös toinen merkittävä asia. Olavi Mäenpää sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (6). Syyte koski kesällä Kurjenmäen kentän laidalle pystytettyjä kylttejä. Mäenpään lehtileikkeeseen kirjoittaman tekstin mukaan: ”Soini soitti ja sanoi tämän tietävän sinulle ja perussuomalaisille äänivyöryn (sic)”.

Kyltit kentän laidalla poikivat lopulta tuomion, kun Turun käräjäoikeus tuomitsi Mäenpään 50 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tammikuussa 1999 (7). Lehtileikkeessä viitataan Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjaan rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta eli täsmälleen samaan sopimukseen, johon vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää taannoin viittasi. Lehtileikkeessä mainittiin myös Timo Soinin kertoneen, ettei oikeudenkäynti vaikuta Mäenpään ehdokkuuteen.

Lehtileikkeen sivuun Mäenpää on kirjoittanut: ”...Illalla sain puhelinsoiton, jossa kerrottiin ns. ”isojen voimien” (sic) ottaneen Soiniin yhteyttä. Vaadittu poistamistani PS-listalta (sic)”.

Kuinkas sitten kävikään

30.1. aamulla Mäenpää sai puhelinsoiton Timo Soinilta, joka kertoi ”isojen voimien” taas ottaneen yhteyttä. Mäenpää kertoo lehti-ilmoituksen (8) viereen käsin kirjoittamissaan kommenteissa:

”Soini ilmoitti, että häntä on niin paljon painostettu, erityisesti Turun alueen kansanedustajien taholta, että hänen on pudotettava minut listalta. Lisäksi sanoi ”itku kurkussa” hänelle tulleen asiasta viestin niin korkealta taholta ettei voi edes sanoa (sic). Sormo paljasti jälkeenpäin ”korkean tahon” olleen presidentti Ahtisaaren (sic), jonka viestin Soinille oli välittänyt oik. ministeri Jussi Järventaus. Ja Timohan taipui!”

Muutama päivä myöhemmin (2.2.) Mäenpään pudottamisesta uutisoitiin Helsingin Sanomissa (9), jossa kerrottiin puoluehallituksen päättäneen yksimielisesti, että Mäenpään toiminta rikkoi puolueen allekirjoittaman rasisminvastaisen peruskirjan periaatteita. Turun Sanomien aiemmassa 31.1. päivätyssä uutisessa (10) piirisihteeri Lahtonen perusteli päätöstä sillä, että ”valtakunnallisia vaaliliittoja ei haluttu vaarantaa.”

Mäenpää kertoo lehtileikkeen (11) kommenteissaan: ”Oli viikko aikaa kerätä nimiä. 500 saimme täyteen, jolla 5 ehdokasta. Sammutetuin lyhdyin vaaleihin. Ääniä yli 4000.”

Perussuomalaiset puolestaan sai samoissa vaaleissa 26 440 ääntä (0,99 %) ja yhden kansanedustajan alajärveläisestä Raimo Vistbackasta. Ilman vaaliliittoja tuskin olisi tullut edes sitä yhtä. Mäenpään ja Soinin välit eivät ole korjautuneet ja bloginsa perusteella Mäenpää on edelleen, kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen katkera kohtelustaan. Mäenpää kirjoittaa:

” Arvoisat lukijat! Älkää missään nimessä sekoittako allekirjoittanutta perussuomalaisiin. Perussuomalaiset - Timo Soinin johdolla - yrittävät harhauttaa Teitä teeskennellyllä isänmaallisuudellaan. Todellisuudessa heillä ei ole tiukan paikan tullen rohkeutta puolustaa suomalaisuutta.”

Mäenpää ei myöskään pidä arvossa helsinkiläistä kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahoa vaan kutsuu tätä ”käpykaartilaiseksi” tämän siviilipalvelustaustaan viitaten.

Toistaako historia itseään

En ole aiemmin välittänyt perehtyä Mäenpään ja Soinin välirikon syihin syvällisesti, koska änkyröivän turkulaisen kaupunginvaltuutetun edesottamukset eivät minua juuri kiinnosta. Olen toisen käden tiedon perusteella pitänyt Mäenpään yhteistyökyvyttömyyttä ja vaikeaa luonnetta perussyynä välirikkoon. Puheet ”kenialaisen mugaben” kuohitsemisesta ovat vain vahvistaneet tätä mielikuvaa. Mäenpää toimii impulsiivisesti ja sortuu harkitsemattomiin möläytyksiin.

Minulla ei ole tapahtumien todellisesta kulusta muuta tietoa, kuin mitä linkitetyissä lehtileikkeissä ja Mäenpään niiden sivuun kirjoittamissa kommenteissa on kerrottu. Minulla ei kuitenkaan ole erityistä syytä epäillä, että Mäenpää valehtelisi. Toki hän kertoo asiat omasta näkökulmastaan, ja toisen osapuolen kertomus samasta asiasta saattaisi muuttaa kokonaiskuvaa.

Timo Soini vuonna 1998 oli kokematon puoluejohtaja, jonka henkilökohtainen kansansuosio oli käytännössä olematon. Hän johti puoluetta, joka taisteli olemassaolostaan puoluekartalla. Siksi minun ei ole vaikea ymmärtää hänen hoipertelevan tuntuisia toimiaan vuoden 1999 alussa.

Nykyisin hän johtaa nousukiidossa olevaa puoluetta, jonka kannatus nousee gallupeissa kohisten. Soini ei tarvitse enää puolueen johtoon karismaattista keulakuvaa, koska hän itse esiintyy julkisuudessa itsevarmasti eikä anna enää tuulten heilutella itseään. Vai antaako?

Jussi Halla-aho on nyt monella tapaa samanlaisessa tilanteessa kuin Olavi Mäenpää marraskuussa 1998. Hän odottaa syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Poliisi perkasi Halla-ahon blogikirjoituksia tämän vuoden tammikuussa ja luovutti tapauksen syyteharkintaa varten apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeelle, joka ei vielä ole tehnyt päätöstä syyttämisestä.

Myös johtavat poliitikot ja valtamedia odottavat Soinin toimivan samalla tavalla kuin vuoden 1999 alussa. Suurpää vetosi samaan rasisminvastaiseen sopimukseen, jota Perussuomalaisten puoluehallitus käytti perusteluna Mäenpään eduskuntavaaliehdokkuuden epäämiseen. On mahdollista, että Soinia on korkealta taholta painostettu jättämään Halla-aho pois listoilta.

Siksi kenenkään ei kannata ihmetellä, miksi Jussi Halla-ahon eurovaaliehdokkuuden hyväksi kerätään kannattajakortteja. Päätös Halla-ahon pääsystä Perussuomalaisten listoille on viipynyt ja viimeisimmän tiedon mukaan asiasta päätetään 29.3.

Mäenpään kohtelu vuonna 1999 on vuosikaudet haitannut Perussuomalaisten menestystä Turussa, jossa puolue sai viime kunnallisvaaleissa 3,3 prosenttia äänistä, kun Mäenpään lista sai 2,6 prosenttia. Jos Perussuomalaiset päättää jättää Halla-ahon pois listoiltaan, Halla-aho ei välttämättä itse lähde protestoimaan Mäenpään tavoin, mutta hänen kannattajiensa joukosta monet jättävät varmasti äänestämättä Perussuomalaisia tulevissa eurovaaleissa.

Rasismia vastaan

Sattumalta nettilinkkiä seuraamalla huomasin, että 14. – 22.3.2009 vietetään rasisminvastaista viikkoa. Kampanjan tunnuksena on postilaatikko, jonne itse kukin voi laittaa oman paperille kirjoitetun ”ennakkoluulonsa”.

Kampanjaa käydään kouluissa ja työpaikoilla. Oheisessa dokumentissa (pdf) on kerrottu koululle ohjeet rasisminvastaisen roskistapahtuman järjestämisestä. Punaisen ristin sivustolta löytyy myös muuta aineistoa, jota voidaan käyttää keskustelun pohjana YK:n rasisminvastaisena päivänä 21.3.2009.

Hyvällä asiallako?

Jo vähäisen tutustumisen perusteella kampanja-aineistoa voi luonnehtia lähinnä indoktrinaatioksi. Kampanjan kohteen omat ennakkoluulot estävät ”yhdenvertaisuuden” eli marxilaisittain lopputuloksen tasa-arvon toteutumisen. Kunhan vain suomalainen kantaväestö luopuu ennakkoluuloistaan, uusi uljas monikulttuurinen yhteiskunta toteutuu varmasti.

Kampanjasivuilla kerrotaan

”Punainen Risti työskentelee Suomessa esiintyvää rasismia ja syrjintää vastaan, jotta maahanmuuttajilla ja etnisillä vähemmistöillä olisi tasavertaiset mahdollisuudet elää Suomessa ja olla mukana rakentamassa yhteistä hyvinvointiamme.”

Kampanjasivuilla ei kuitenkaan kerrota sitä, että kaikilla maahanmuuttajilla ja vähemmistöjen edustajilla ei välttämättä ole tarvittavia kykyjä eikä aina edes halua osallistua hyvinvoinnin rakentamiseen. Näin on, vaikka suomalainen kantaväestö heittäisi kaikki ennakkoluulonsa roskikseen siltä istumalta.

On täysin normaalia, että ihmisillä on ennakkoluuloja. Niitä on sekä kantaväestöllä että maahanmuuttajilla. Ennakkoluulot usein häviävät käytännön elämässä, jos ne ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa. Propagandistiset kampanjat eivät välttämättä auta ennakkoluulojen poistamisessa, koska niissä oletetaan, että ennakkoluulot ovat lähtökohtaisesti vääriä ja vahingollisia, ja ennakkoluuloja yritetään vähentää valheellisella propagandalla.

Mitä rasismi on?

Ehkä karkeinta propagandaa edustaa dokumentti ”Mitä rasismi on?” (pdf). Siinä esitetään rasistinen ideologia, joka on peräisin jostain 1800-luvulta ja jolle tuskin löytyy Suomesta kannatusta. Kyseessä on siis ihmisrotujen arvojärjestykseen perustuva rasismi. Samaan soppaan sotketaan teoriat rotujen välisistä eroista. Näitähän ei ole, koska tiede on todistanut, että rotuja ei ole olemassakaan.

Silti ihmisryhmien eli populaatioklusterien välisiä eroja voidaan tutkia tilastollisesti. Vaikka tutkimukset esimerkiksi osoittaisivat tietyn ryhmän kognitiiviset kyvyt heikommiksi kuin jonkun toisen, siitä ei seuraa, että heikomman ryhmän jäsenet olisivat ihmisinä alempiarvoisia. Tutkimukset eivät lisäksi kerro ihmisyksilön kyvyistä sellaisenaan mitään.

Koska perinteinen rasismi on länsimaisen kantaväestön keskuudessa jäänyt historian hämäriin, tarvitaan uudenlaista rasismia:

”Kun perinteisessä merkityksessä rasismi ideologiana pitää sisällään uskomuksen rotujen olemassaolosta ja niiden arvottamisesta, niin uudessa rasistisessa ideologiassa on korostettu näiden sijaan kulttuuria ja kulttuurien arvottamista.”

Koska kulttuurien arvottaminen edustaa kiellettyä rasismia, ainoa vaihtoehto on radikaali kulttuurirelativismi. On rasistista sanoa, että länsimainen kulttuuri on parempi kuin islamilainen kulttuuri. Tästä seuraa myös, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa kantaväestöllä ei ole moraalista oikeutta pakottaa maahanmuuttajia noudattamaan oman kulttuurinsa pelisääntöjä.

Rasismi ilmenee lisäksi monella tasolla: henkilökohtaisella (P), kulttuuriin pohjautuvalla (C) ja rakenteellisella (S). Punaisen ristin kampanja pyrkii roskalaatikkoineen vaikuttamaan suoraan lähinnä henkilökohtaiseen tasoon ja ajaa siinä sivussa kulttuuri- ja moraalirelativismia.

Monikulttuuri-ideologian tuhoisimmat vaikutukset liittyvät nimenomaan C- ja S-rasismien torjuntaan. Kulttuuriin liittyvästä rasismista pyritään eroon muokkaamalla kielenkäyttöä. Etnisiin ryhmiin liittyvä huumori julistetaan tällöin pannaan ja vakiintuneille sanoille ja sanontatavoille keksitään uuskieliset vastineet. Samalla pyritään tuhoamaan valtakulttuuriin perustuvat yleisesti hyväksytyt normit ja arvot sekä luomaan tilalle uudet ei-syrjivät normit.

Rakenteellinen S-rasismi puolestaan edustaa rasismin kaikkein salakavalinta muotoa. Yhteiskunnan vakiintuneet instituutiot kuten kirkko, armeija, poliisi, koululaitos jne. ilmentävät sisäänrakennettuja käytäntöjä, jotka syrjivät vähemmistöjä. Rasismidokumentin viimeisessä lauseessa annetaan esimerkki rakenteellisesta rasismista:

”Esimerkiksi parlamentti- ja presidentinvaaleissa äänioikeutettuja ovat vain Suomen kansalaiset.”

Tuollaista puppua on vaikea ihmisen keksiä, mutta se kertoo, mistä ideologisista lähtökohdista rasismin vastustaminen ponnistaa. Pitäisikö jokaiselle, joka onnistuu keplottelemaan itsensä Suomen rajojen sisäpuolelle, antaa heti äänioikeus valtakunnallisissa vaaleissa? Kyllä pitäisi, jos ”rakenteellisesta rasismista” halutaan päästä eroon.

Mihin ”valistuksella” pyritään?

Suomen Punainen Risti pitää yllä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia, joita paraikaa syntyy Suomeen kuin sieniä sateella, koska turvapaikanhakijöiden määrä on kasvanut ja hakemusten käsittelyajat ovat venyneet.

Punainen Risti ei kuitenkaan itse maksa vastaanottokeskusten kustannuksia, vaan ne maksetaan valtion verotuloista. 2000-luvulla vastaanottokeskuksia ovat pitäneet yllä etupäässä kunnat, mutta turvapaikanhakijoiden määrän kasvun myötä Punainen Risti saa myös vastuulleen useita uusia vastaanottokeskuksia.

Jos rasismin vastainen kampanja tuottaa tulosta, tavallisen kansalaisen voi tulevaisuudessa olla vaikea ilmaista mielipidettään pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyvistä asioista leimautumatta rasistiksi. Esimerkiksi seuraavat kysymykset ovat vaarallisia:

• Ovatko turvapaikanhakijat eniten avun tarpeessa olevia ihmisiä?
• Onko turvapaikanhakijoiden majoittaminen Suomeen tehokas tapa lievittää maailman hätää vai voitaisiinko heidän elättämiseensä kuluvat rahat käyttää paremmin muualla?
• Pakenevatko turvapaikanhakijat oikeasti vainoa vai ovatko he pelkkiä elintasopakolaisia?

Seuraavat kysymykset leimaavat esittäjän takuulla pahaksi rasistiksi:

• Onko joidenkin maahanmuuttajaryhmien huono työllisyys, syrjäytyminen ja rikollisuus pelkästään kantaväestön rasismin aiheuttamaa?
• Kannattaako Suomeen asuttaa maahanmuuttajia, jotka työllistyvät huonosti, syrjäytyvät, elävät veronmaksajan kustannuksella ja eristäytyvät omille asuinalueilleen?
• Rikastavatko maahanmuuttajien tuomat tavat, arvot ja asenteet oikeasti suomalaista yhteiskuntaa vai ovatko ne perustavalla tavalla ristiriidassa suomalaisten perusarvojen kanssa?

Näitä kysymyksiä sopii miettiä. Väärä vastaus näihin kysymyksiin voi johtaa syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Perussuomalaista pokeria

Minä ja moni muu odotimme ratkaisua Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaiden listaan 12.3.2009. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan puolue nimesi kaksi uutta ehdokasta keravalaisen Erkki Havansin ja helsinkiläisen Sampo Terhon. Olen katsonut molempien ehdokkaiden kirjoituksia netistä enkä näe niissä mitään erityistä moitittavaa. Erityisesti Terhon kirjoituksista pidän kovasti. Voi olla, että Terho on käynyt tätäkin blogia lukemassa.

Joka tapauksessa minun ja monen muun huomio kiinnittyi siihen, että Jussi Halla-ahoa ei löytynyt nimettyjen ehdokkaiden listalta. Puolue ilmoitti tiedotteessaan, että kolme muuta ehdokasta nimetään myöhemmin. Nimeämättömien ehdokkaiden joukossa on Halla-ahon lisäksi ainakin kotkalainen Freddy van Wonterghem.

Ketä vedätetään?

Perussuomalaisten ehdokkaat olisi voitu nimetä yhdellä kertaa. Näin ei kuitenkaan tehty, eli jokin syy hitaalle nimeämistahdille täytyy olla. Itse en kuulu puolueeseen enkä tunne ketään sisäpiiriläistä, joten tyydyn spekuloimaan mahdollisilla vaihtoehdoilla.

Minä uskoin ennen viime torstaita, että Perussuomalaiset panttaa Halla-ahon ehdokkuutta viimeiseen asti, koska he haluavat pelata mediapeliä eli säilyttää valtamedian kiinnostuksen ehdokasasetteluun. Tämä on perusteltua, koska Perussuomalaiset lähtee eurovaaleihin erittäin vaatimattomalla budjetilla. Halla-ahon aikainen nimeäminen olisi varmasti aiheuttanut valtavan mediakohun eli ns. ”paskatsunamin”, joka halutaan ajoittaa mahdollisimman myöhäiseen ajankohtaan. Valtamediaa siis pyritään vedättämään viimeiseen asti julkisuuden ajoittamiseksi puolueen kannalta parhaaseen ajankohtaan.

Toisena vaihtoehtona olen pitänyt sitä, että Perussuomalaiset haluavat ensin katsoa, mitä apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske tekee Halla-ahon syyteharkinnan suhteen. Syyteharkinnan olisi nimittäin pitänyt jo valmistua ja päätöksen syytteen nostamisesta tai nostamatta jättämisestä tulla. Näin ei ole käynyt, joten puolue jätti Halla-ahon ehdokkuuden auki. Apulaisvaltakunnansyyttäjää siis pyritään vedättämään ja katsomaan, miten poliittisin perustein tehty tutkinta etenee.

Kolmas vedätettävä osapuoli on Homma-nimellä tunnettu kansanliike, joka on periaatteessa puolueista riippumaton mutta vahvasti Halla-ahon ympärille kasaantunut joukko maahanmuutosta huolestuneita suomalaisia. Perussuomalaisten johto puheenjohtaja Timo Soinin johdolla haluaa katsoa, miten kansanliike suhtautuu Perussuomalaisiin ja miten vahvasti liike on henkilöitynyt Jussi Halla-ahon persoonaan. Hommafoorumin viimeisimmässä asiaa koskevassa ketjussa on havaittavissa selkeää levottomuutta asian suhteen.

Homma ja homman riskit

Ei ole mikään salaisuus, että Homman riveissä sitoutuminen Perussuomalaisiin puolueena ei ole erityisen kiinteä. Homman ydinryhmä koostuu Halla-ahon vieraskirjan vakioväestä että myöhemmin mukaan liittyneistä nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan epäilevästi suhtautuvista tahoista. Hommalaiset ovat yleensä aiemmin äänestäneet jotakin muuta puoluetta mutta ovat muuttaneet suhtautumistaan. Toisaalta hommalaisten keskuudesta löytyy useita Perussuomalaisten puolueaktiiveja, jotka avoimesti kannattavat Halla-ahoa.

Pari viime kuukausien tapahtumaa ovat ehkä saattaneet muuttaa Perussuomalaisten johdon käsitystä Hommasta ja Halla-ahosta. Juha Mäki-Ketelän johdolla kerättiin vajaa 30 000 nimeä vastustamaan uutta ulkomaalaislakia. Tämä tehtiin kansalaisliikkeen omasta aloitteesta ilman Perussuomalaisen puolueen osallistumista asiaan. Perussuomalaisten kaikki kansanedustajat kyllä äänestivät ainoina uutta ulkomaalaislakia vastaan, mutta aloite asiassa oli kansanliikkeellä, ei Perussuomalaisten eduskuntaryhmällä.

Vielä rekisteröimätön mutta puolueeksi pyrkivä Suomen Konservatiivit on myös esiintynyt näkyvästi hommafoorumilla. Mahdollisen tulevan puolueen aktiiveista löytyy joitakin läheisesti Halla-ahoon kytköksissä olevia henkilöitä. Suomen Konservatiivit luonnollisesti kalastelee samoissa ”sameissa vesissä” kuin Perussuomalaiset, joten mahdollisen kilpailijan tavoitteiden edistäminen tuskin kuuluu Perussuomalaisten asialistalle. Suomen konservatiivien edustaja mm. esiintyi Ajankohtaisen Kakkosen maahanmuuttoillassa, jossa ainoa Perussuomalaisten edustaja oli Suomen Sisun entinen puheenjohtaja Teemu Lahtinen, joka myös on Halla-ahon läheinen liittolainen.

On siis mahdollista, että Perussuomalaisten johto katsoo kansalaisliike Homman enemmän puolueelle haitalliseksi kuin hyödylliseksi.

Muita mahdollisia syitä

Kun spekuloinnin tielle lähdetään, kaikenlaisia muitakin syitä nousee esiin. On mahdollista, että Timo Soini on sopinut vaaliliittokumppaninsa Kristillisdemokraattien kanssa, että Halla-ahoa ei nimetä ehdokkaaksi. Lisäksi Soinia voi olla painostettu muiden puolueiden, median ja viranomaisten taholta, jotta hän ei valitsisi Halla-ahoa. Nämä vaihtoehdot ovat mielestäni erittäin epätodennäköisiä mutta toki mahdollisia.

En pidä täysin mahdottomana, että Perussuomalaisten puolueaktiivien keskuudessa sitoutumattoman, puolueen ulkopuolisen Halla-ahon ehdokkuutta pidettäisiin huonona asiana, eli ehdokkaat pitäisi ensisijaisesti nimetä puolueen jäsenten joukosta. Tällaista pikkusieluisuutta varmasti esiintyy, mutta en usko sen lopulta vaikuttavan ratkaisevasti.

Ehkä ikävin vaihtoehto kaikista liittyy Timo Soiniin itseensä. Jos Soini valitsee Halla-ahon ja lähtee avoimesti poliittisen eliitin vastaiselle linjalle, hän todennäköisesti joutuu luopumaan haaveestaan päästä joskus ministeriksi. Tony Halmeen joutsenlaulu kansanedustajana oli varmasti henkisesti raskas prosessi Timo Soinille eikä hän halua toista kertaa joutua selittelemään jonkun toisen sanomisia ja tekemisiä. Halla-ahon kohdalla hän on jo joutunut väistelemään median ahdisteluja.

Mahdollisesti Soini näkee myös Halla-ahon inhorealistisen maahanmuuttokritiikin puolueen edun vastaisena ja tyytyy siksi maltillisempaan linjaan. Ehkä siksi kokkolalainen Ari Laakso, joka muuten ajatusmaailmaltaan sopii mainiosti Perussuomalaisiin, pitää Soinia monikulttuurikriittisten voimien heikoimpana lenkkinä. Tätä johtopäätöstä tukevat Soinin omat ”rasisminvastaiset” lausunnot, joissa hän puolivillaisesti sanoutuu irti ”rasismista” jättäen samalla kaikki vaihtoehdot avoimiksi.

Valitseeko Soini Barabbaan?

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on Halla-ahon ehdokkuuden suhteen Pontius Pilatuksen asemassa. Valitseeko hän Halla-ahon vai Barabbaan? Jälkimmäisessä tapauksessa hän tekisi varmasti juuri niin, kuin valtamedia haluaa. Hän myös pitäisi puolueensa hallituskelpoisena, vaikka kannatus saattaa jonkin verran notkahtaa. Hän voi myös laskelmoida, että puolue ei tarvitse Hommaa yhtä paljon, kuin Homma tarvitsee puoluetta. Perussuomalaisten nimetyistä ehdokkaista monet ovat erittäin hyviä, joten ikävän ”rotutohtorin” voi uhrata puolueen edun nimissä.

Toisaalta on täysin selvää, että kansalaisliike Homman riveissä kaikki eivät luota Soiniin, minkä vuoksi kannattajakorttien keruu Halla-ahon omalle listalle on perusteltua. Jos kannattajakortit osoittautuvat tarpeellisiksi, sekä Homma että Perussuomalaiset häviävät. Jos Halla-aho ei ole ehdokkaana, minun kaltaiselleni mihinkään puolueeseen sitoutumattomalle ja aiemmin Kokoomusta äänestäneelle jää seuraavat vaihtoehdot: a) Sampo Terho b) Sari Essayah c) Kanada.

Urheilu ja jihad

Urheilu ja politiikka pitäisi pystyä erottamaan toisistaan. Käytäntö on kuitenkin osoittanut tämän lähinnä hurskaaksi toiveeksi. Urheilutapahtumia on käytetty poliittisen protestin välineenä ja viime aikoina yhä enemmän myös jihadin edistämiseksi.

Münchenin joukkomurha

Yksi urheiluhistorian järkyttävimmistä tapauksista sattui, kun Musta Syyskuu –järjestön terroristit kaappasivat ja lopulta murhasivat 11 israelilaista urheilijaa Münchenin olympialaisissa 1972. Tuolloin tapahtumien lopputulokseen vaikuttivat myös kisojen löysät turvatoimet ja saksalaisten viranomaisten tekemät karkeat virheet kriisin selvittelyssä.

Euroopassa oltiin kuitenkin vielä 1970-luvun alussa tottumattomia terrorismiin, jonka yhtenä tavoitteena oli saada Euroopan valtiot myötämielisiksi Palestiinan arabien poliittisille tavoitteille. Kolme Münchenin iskuun syyllistyneistä terroristeista vangittiin, mutta heidät vapautettiin sen jälkeen, kun Lufthansan kone kaapattiin 29. lokakuuta 1972. Kaappausta on jälkikäteen väitetty lavastetuksi, koska saksalaiset halusivat päästä eroon terroristeista, joiden oikeudenkäynnissä viranomaisten taitamattomuus olisi paljastunut karulla tavalla.

Jihad-krikettiä Pakistanissa

Suomalaisille melko tuntematon mailapeli kriketti on yksi suosituimmista urheilulajeista eteläisessä Aasiassa Intian niemimaalla. Siksi hyökkäys Sri Lankan krikettimaajoukkuetta vastaan Lahoren 60 000 –paikkaisen Gaddafi-stadionin edustalla on järkyttänyt lajin seuraajia ympäri maailmaa.

Pakistanin piti alun perin pelata testiottelujen sarja Intiaa vastaan, mutta Intia peruutti kiertueen Mumbain terrori-iskujen seurauksena. Tästä syystä Pakistanin krikettiliitto kutsui Sri Lankan maajoukkueen vieraaksi Intian tilalle. Aiemmin Australian maajoukkue oli kieltäytynyt osallistumasta Pakistanissa pelattavaksi määrättyyn Champions Trophy –turnaukseen, joka sittemmin peruutettiin kokonaan.

Itse isku muistutti paljon taannoisia Mumbain iskuja. Kalashnikov-rynnäkkökivääreillä aseistautuneet terroristit avasivat tulen Sri Lankan maajoukkuetta kuljettanutta bussia kohti. Tekijöiden ilmeisenä tarkoituksena oli horjuttaa Asif Ali Zardarin johtamaa Pakistanin hallitusta ja osoittaa, että se ei pysty pitämään yllä järjestystä.

Iskun tekijöistä ei ole vielä varmuutta, mutta useimmat pidätetyistä edustavat joko Jaish-e-Mohammed (Muhammedin armeija)- tai Lashkar-e-Jhangvi (Jhangin armeija) -järjestöä.

Tennistä ja katukiviä Malmössa

6. – 8. maaliskuuta pelattiin tenniksen Davis Cupin ottelu Ruotsin ja Israelin välillä Malmön Baltiska hallenissa. Merkittävintä tapahtumassa ei ollut ottelun tulos, joka oli 3-2 Israelin hyväksi vaan ottelua edeltäneet tapahtumat sekä ottelun aikaiset mellakat hallin ulkopuolella.

Malmön kaupungin vapaa-ajan lautakunta päätti keskiviikkona 18. helmikuuta, että ottelu pelataan tyhjille katsomoille. Malmön kaupunginhallituksen puheenjohtaja, sosiaalidemokraatti Ilmar Reepalu sanoi:

”Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että Israelia vastaan ei pitäisi tässä tilanteessa pelata lainkaan.”

Lausunnossaan Reepalu viittasi Gazan tapahtumiin, jotka hänen mukaansa ”maksoivat 400 palestiinalaisen lapsen hengen”. Luonnollisesti Reepalu yritti samaan aikaan lepytellä Malmön runsasta muslimiväestöä:

”Suuri osa Malmön väestöstä on kotoisin Lähi-idästä. Monilla on Gazassa sukulaisia, joille on käynyt huonosti. He tuntevat itsensä turhautuneiksi ja ovat vihaisia Israelin miehityksestä.”

Toisaalta Reepalulla oli syytäkin huoleen. Tammikuussa israelilainen koripallojoukkue Bnei Hasharon oli pelaamassa eurocup-ottelua Ankarassa turkkilaista Turk Telecom –joukkuetta vastaan, kun katsojat ryntäsivät kentälle ja alkoivat heittää israelilaisjoukkueen pelaajia pulloilla huutaen samalla ”Allahu akbar” ja ”kuolema juutalaisille”. Bnei Hasharonin pelaajat pakenivat kentältä pukusuojaan, josta he eivät enää palanneet kentälle. Reepalu ei halunnut saman toistuvan Malmön Baltiska hallenissa.

Ruotsin vasemmistopuolueet alkoivat puuhata mielenosoitusta nimikkeellä ”Stoppa matchen”. Mielenosoitukseen odotettiin 20 000 osallistujaa mutta sinne ilmaantui lopulta noin 6000 ihmistä. Mielenosoituksen luonne kuitenkin osoittautui ikäväksi sekä Ruotsin että järjestäjien kannalta.

Malmön katuja pitkin marssineet mielenosoittajat huusivat arabiaksi juutalaisvastaisia iskulauseita, kuten oheiselta videolta voi kuunnella. Mielenosoittajat huutavat: ”Khaybar, Khaybar, ya yahoud, jaish Muhammad saufa ya‘u” eli suomeksi ”Khaybar, Khaybar, oi juutalaiset, Muhammadin armeija tulee takaisin”. Iskulause viittaa Khaybarin keitaan taisteluun vuonna 629, jolloin Muhammadin johtamat muslimit hyökkäsivät Khaybarin keitaalla asuvien juutalaisten kimppuun tappaen 93 ja ajaen useita pakosalle.

Svenska Dagbladetin artikkelissa Per Gudmundson kysyy Vasemmistopuolueen johtaja Lars Ohlylta, edustavatko kyseiset huudot ”rauhanomaista Israel-kritiikkiä” vai antisemitismiä. Vasemmistopuolueen lausunnossa väitettiin myös, että mellakat tuhosivat täysin rauhanomaisen mielenosoituksen.

Varsinaisesta mellakoinnista vastasivat tutut tahot eli huppareihin pukeutuneet ”antifasistit”, jotka heittelivät poliisiautoja katukivillä, räjäyttivät ilotulitteita ja yrittivät hajottaa mielenosoitusta turvaamaan tulleet poliisiajoneuvot. Onneksi Malmön poliisi oli lainannut Tanskasta kivitystä kestäviä poliisiautoja.

Kansainvälistä tennistä Malmössä pelattiin todennäköisesti viimeistä kertaa. Kansainvälisen tennisliiton puheenjohtaja Francesco Ricci Bitti sanoi:

”Uskon, että politiikkaa ja urheilua ei voi koskaan erottaa toisistaan.”

”Mutta se ei ole hyväksyttävää, että poliitikot käyttävät urheilua hyväkseen oman asemansa vahvistamiseksi. Malmön kaupunki ei varmasti saa uutta mahdollisuutta järjestää vastaavaa tapahtumaa uudelleen...”

Mitä seuraavaksi?

Pakistanissa ei pelata lähiaikoina kansainvälistä krikettiä eikä Ruotsin Malmö saa järjestettäväkseen kansainvälisiä tennisotteluita. Mikä urheilutapahtuma ja mikä laji on seuraavaksi vuorossa?

Arsenalin jalkapallojoukkueen manageri Arsene Wenger arvelee, että jalkapallo voi olla seuraavana vuorossa. Wengerin mukaan Arsenalin otteluiden yhteydessä on ilmennyt kotiotteluiden yhteydessä hälytyksiä, jotka ovat osoittautuneet vääriksi. Wenger kuitenkin uskoo, että jalkapallon korkea profiili tekee siitä houkuttelevan terroristeille.

Mäenpää syytteessä ”sananvapausrikoksesta”

Yleisradion pääuutislähetys kertoi 3.3.2009, että turkulainen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää joutuu oikeuteen kaksi vuotta sitten pidetystä eduskuntavaaliväittelystä, jonka parhaat palat ovat olleet nähtävillä Youtube-sivustolla jo pitkään.

Ylen uutislähetyksen jutussa tehtiin tietysti taas propagandaa, kun samaan juttuun ympättiin Jussi Halla-aho, jonka oma juttu on vielä syyteharkinnassa. Mäenpään tapaus kuuluu samaan ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen nettirasistijahtiin kuin aiemmat sananvapausrikokset, joihin syyllistyneet ovat enimmäkseen olleet tuntemattomia tavallisia kansalaisia.

Mielenkiintoista Ylen uutislähetyksessä oli myös se, että termi sananvapausrikos oli muuttunut ”rasismirikokseksi”. Yle ei ilmeisesti tiedä, että rasismi ei ole rikos, koska vielä toistaiseksi ihmisiä ei voida tuomita ajatusrikoksista.

Demokratian halveksimista

Mäenpään tapauksesta tekee kummallisen ja jopa demokratian kannalta arveluttavan se, että häntä ollaan tuomitsemassa sanoista, jotka on lausuttu vaaliväittelyssä. Oli Mäenpään ajatuksista mitä mieltä tahansa, hän on kuitenkin vaaleilla valittu poliitikko ja esiintyi vaaliväittelyssä oman puolueensa puheenjohtajan ominaisuudessa. Viime kunnallisvaaleissa Mäenpään lista sai 2193 ääntä, joista 1723 oli Mäenpään henkilökohtaisia ääniä.

Sen sijaan Mikko Puumalainen (nykyisin Johanna Suurpää), Mika Illman ja Jorma Kalske ilmeisesti kuvittelevat olevansa jonkinlaisia ylipappeja, joiden tehtävänä on toimia politiikan yläpuolisena valvojien neuvostona. He esiintyvät korskeasti, vaikka kansa ei ole heitä virkoihinsa äänestänyt. Oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneina he myös tietävät pykälän kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olevan niin väljästi muotoiltu ja tulkinnanvarainen, että sen läpi voi ajaa rekalla. Melkein kuka tahansa voi sopivissa olosuhteissa joutua tuomituksi tuon pykälän perusteella.

Yksittäistä lausuntoa ei voida objektiivisesti osoittaa ”kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi”. Siksi kaikki kyseisen pykälän perusteella käydyt oikeudenkäynnit ovat luonteeltaan poliittisia, ja tuomiot perustuvat selkeän näytön asemesta subjektiivisiin mielipiteisiin. Olavi Mäenpää kirjoittaa blogissaan:

”Kaikessa karmeudessaan rikoslain pykälä "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" on sellainen "kaatopykälä", jota vastaan erittäin vaikea puolustautua ja sitä suomalaiset viranomaiset käyttävät kylmästi meitä suomalaisia vastaan. Asianomistajia ei tässäkään jutussa ole ilmaantunut.”

Tässä Mäenpää on sataprosenttisesti oikeassa. Kansanryhmä ei voi esiintyä asianomistajana, mikä tekee rikoksesta uhrittoman. Kun Mäenpään tv-esiintymisestä on kulunut jo kaksi vuotta, herää väistämättä kysymys, mitä ja kenen tavoitteita oikeudenkäynti todellisuudessa palvelee.

Palataan hetkeksi Ylen uutislähetykseen, jossa todetaan:

”Vähemmistövaltuutettu ja valtakunnansyyttäjä toteavat, että tämänkaltaiset julkiset töräykset ovat ala-arvoisia ja loukkaavia.”

Tässä uutistenlukija viittaa Mäenpään lausuntoon ulkomaalaisen raiskaajan kuohitsemisesta. Minäkin olen sitä mieltä, että lausunto on ala-arvoinen. Kyllä siitä joku voi myös loukkaantua. Silti päätös Mäenpään kohtalosta pitää jäädä äänestäjän käsiin ja poliittiset tuomiot jakaa vaaliuurnilla. Vähemmistövaltuutetun tai valtakunnansyyttäjän puuttuminen demokraattiseen prosessiin on paljon vakavampi asia kuin Mäenpään lausunto.

Vähemmistövaltuutetulla ja valtakunnansyyttäjällä on oikeus subjektiiviseen mielipiteeseensä samoin kuin kenellä tahansa muulla. Valitettavasti heidän subjektiivisen mielipiteensä perusteella ihmisiä tuomitaan oikeudessa toisin kuin sinun tai minun.

Kalske yrittää puolustella syytettä:

”Kyllä tämä kiihottaminen tulee sen kautta esille, että pyritään, että yleisössä muukin omaksuu tuollaisen käsityksen, nurjamielisen käsityksen, mitä hänellä itsellään on kansanryhmästä.”

Mäenpää on poliitikko ja pyrkii saamaan puolueelleen äänestäjiä. Valtakunnansyyttäjä ilmeisesti katsoo suomalaisten olevan niin arvostelukyvyttömiä, että he tarvitsevat Puumalaisen, Suurpään, Illmanin ja Kalskeen kaltaisten holhousta. Tällainen asenne ei ole mitenkään tavaton valtion virkamiesten keskuudessa, ja se kertoo ylenkatseesta äänestäjiä ja tavallisia kansalaisia kohtaan.

Äänestäjät eivät nimittäin laajalti innostuneet Mäenpään esiintymisestä. Suomen Kansan Sinivalkoiset saivat vuoden 2007 eduskuntavaaleissa valtakunnallisesti 3913 ääntä, joista ylivoimainen valtaosa (3074) tuli Mäenpään omasta vaalipiiristä Varsinais-Suomesta. SKS jäi ilman kansanedustajia toisen kerran peräkkäin, eli puolue on poistettu puoluerekisteristä.

Miksi juuri nyt?

Yritykset pohtia syitä, miksi Mäenpään juttu tuli esille juuri nyt ja miksi se rinnastettiin Halla-ahon syyteharkintaan (ja melko suurella varmuudella tulevaan syytteeseen), johtavat helposti salaliittoteorioihin. Siksi en lähde spekuloimaan yhteyksillä Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaiden valintaan tai Halla-ahon Yleisradiosta esittämään tutkintapyyntöön.

Selvästi on kuitenkin havaittavissa, että nettirasistijahti nostaa profiiliaan. Enää syytteeseen eivät joudu satunnaiset nettikirjoittelijat vaan myös vaaleilla valitut poliitikot. Tosin Mäenpään taustalta löytyy vanhoja tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Heinäkuussa 1998 Mäenpää liimasi erityisesti somaleja ”loukkaavalla tavalla” puhuttelevia kylttejä Turun Kurjenmäen pallokentän lähistölle.

Mäenpää myös julkaisi nettisivustolla ”islamin vastaisen kirjoituksen” ja ”islamilaista henkilöä” esittävän pilakuvan. En ole lukenut alkuperäistä artikkelia enkä nähnyt pilakuvaa, mutta Turun Sanomien jutussa esitetyistä käräjäoikeuden perusteluista ilmenee, millä tavalla tuomioita perustellaan:

” Käräjäoikeuden mukaan Mäenpäällä on oikeus esittää mielipiteensä islamilaisuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä, mutta kriittiset lausunnot edellyttävät myös riittäviä asiasyitä. Se, että Mäenpään kirjoitukset eivät vastaa enemmistön näkemyksiä, eivät tee kirjoituksia rikollisiksi, mutta tapa ja yhteys jolla ne julkaistaan, tekee.”

Mäenpää siis tuomitaan, koska hän ilmaisee itseään käräjäoikeuden mielestä rikollisella tavalla. Tässä käräjäoikeus toimii ikään kuin makutuomarina, jolla on valtuudet rangaista epäsopivasta ilmaisutavasta. Myös pilakuva sai käräjäoikeudelta murska-arvostelun:

”Kirjoituksen yhteydessä julkaistiin islamilaista henkilöä esittävä pilakuva. Käräjäoikeuden mukaan pilakuva yleensä voi olla kärjistävä ja sinällään hyväksyttävä, mutta kyseinen kuva oli esitystavaltaan törkeä ja vailla asiallista sisältöä.”

Koska kiihotusta kansanryhmää vastaan ei voi objektiivisesti todistaa, oikeuden perustelut ovat epämääräisiä mielipiteitä kirjoitusten esitystavasta. Itse kukin voi mietiskellä, mitä tämä tarkoittaa kansalaisen oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta.

Itse en tiedä ainuttakaan Puumalaisen nettirasistijahdin tapausta, jossa syytetty olisi vapautettu syytteistä käräjäoikeudessa. En tiedä, puuttuuko mikään taho missään vaiheessa Suomen viranomaisten harjoittamaan mielipidevainoon. Suomen oikeuslaitokseen en tässä asiassa luota, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa todennäköisesti on laajempi käsitys sananvapaudesta kuin Suomessa.

Husein Muhammed part III

Olen kommentoinut Husein Muhammedin kirjoitussarjaa islamista kahdessa kirjoituksessa (1 ja 2). Tässä kirjoituksessa kommentoin artikkelia ”Islam teoriassa ja käytännössä”.

Valitettavasti tuossa kirjoituksessa Husein Muhammed pettää edellisen kirjoituksen nostattamat odotukset. Hän keskittyy enemmän pyytelemään anteeksi islamin puolesta kuin aktiivisesti ottamaan kantaa niihin islamin negatiivisiin piirteisiin, jotka eniten herättävät levottomuutta länsimaisissa ei-muslimeissa.

Kuka on muslimi?

Ensimmäiseksi Husein Muhammed tietysti tuomitsee länsimaalaisten käsitykset muslimeista:

”… minusta tuntuu perin kummalliselta, että sekä suvaitsevaiset että suvaitsemattomat länsimaalaiset kuvittelevat, että muslimin on noudatettava Koraanin joka kirjainta tai muuten hän ei ole muslimi!”

Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan ns. suvaitsemattomien kohdalla. Muslimiksi on helppo tulla joko syntymällä sellaiseksi tai lausumalla shahadan. Apostaasi puolestaan edellyttää varsin konkreettisia tekoja. On siis täysin mahdollista olla muslimi noudattamatta viittä uskonpilaria ja olemalla muodollisesti uskollinen islamilaiselle yhteisölle eli ummalle. Muslimius ei myöskään edellytä yksityiskohtaista tietoa islaminuskon perusteista.

Husein Muhammed syyllistyy viimeisimmässä kirjoituksessaan suoranaiseen valehteluun:

” Moni ei-muslimi näyttää lisäksi kuvittelevan, että juuri Koraanin ankarimmat ja sotaisimmat kohdat olisivat ne, jotka ovat voimassa, ja ne rauhanomaisemmat taas olisivat jotenkin vanhentuneita.”

Koraanin ristiriitaisuuksien käsittelyyn on olemassa vakiintunut käytäntö nasqh eli abrogaatio. Profeetta Muhammadin elämässä kronologisesti myöhäisemmät ilmestykset kumoavat aikaisemmat, mikäli ne ovat keskenään ristiriitaisia. Profeetta Muhammadin elämänura kehittyi asteittain saarnaajasta sotapäälliköksi ja luonnollisesti sotaisimmat suurat ovat peräisin myöhäisemmältä Medinan kaudelta.

Husein Muhammed jatkaa:

” Lisäksi eräissä piireissä suositaan vielä vainoharhaisia salaliittoteorioita siitä, kuinka muslimit aikovat alistaa koko maailman ja muuttaa sen kalifaatiksi. Kyseiset salaliittoteoriat on vähän samanlaisia kuin ne, joita natsit kehittelivät juutalaisista aikoinaan.”

Kuitenkin islamin pyhistä kirjoituksista löyty käsky, jonka mukaan muslimeita on käsketty taistelemaan, kunnes vain Allahin uskontoa palvotaan. Lisäksi on olemassa useita muslimijärjestöjä, jotka avoimesti pyrkivät tuohon päämäärään joko rauhanomaisin (esim. Hizb ut-Tahrir) tai väkivaltaisin keinoin.

Nämä järjestöt ilmaisevat aikeensa avoimesti. En tiedä yhtäkään, joka väittäisi näiden järjestöjen edustavan enemmistöä muslimeista. Kalifaatista ja maailmanvalloituksesta puhuminen ei muslimien tapauksessa kuitenkaan ole mikään salaliittoteoria vaan ääneen lausuttu tavoite, joka lisäksi löytyy islamin pyhistä kirjoituksista. Sen sijaan muslimimaissa monet juutalaisiin liittyvät perusteettomat salaliittoteoriat ovat laajalti levinneitä, kuten oheisesta artikkelista voi lukea.

Koraaniko ei täydellinen?

Husein Muhammed kohauttaa seuraavalla lauseella:

” On myös hyvä muistuttaa, ettei Koraani ole mikään täydellinen kirja, jossa on vastaus jokaiseen kysymykseen.”

Koraani on islamin mukaan täydellinen ja sellaisenaan Allahin sanaa. Tämä koskee siis sisällön luonnetta. Sen sijaan Koraani ei todellakaan kata kaikkia elämänalueita, minkä vuoksi se ei olekaan islamilaisen lain ainoa lähde.

Muhammed jatkaa:

” Niin kuin muutkin uskonnolliset kirjat – varsinkin Raamattu – Koraani sisältää huomattavan määrän ristiriitaisuuksia ja epämääräisesti ilmaistuja ohjeita, käskyjä ja kieltoja.”

Raamattua ei tosin kukaan tulkitse sellaisenaan Jumalan sanana, vaan sen ovat kirjoittaneet ihmiset jumalallisen johdatuksen inspiroimina. Raamattu ei ole mikään lakikirja eikä sellaisenaan lain lähde samalla tavalla kuin Koraani. Aiemmin mainitsin jo islamin tavasta käsitellä Koraanin ristiriitaisuuksia.

Husein Muhammed käsittelee myös predestinaatiota eli islamilaisessa kontekstissa ”inshallah-fatalismia”.

Islamilaisen lain ankarista rangaistuksista Husein Muhammed toteaa:

” Koraanissa ei sinänsä puhuta kivityksestä mitään. Lisäksi maltilliset muslimit ymmärtävät, että kyse on ankarista rangaistuksista, jotka ovat olleet islamin alkuaikoihin yleisiä myös muualla maailmassa ja myös vuosisatoja sen jälkeen.”

Profeetta Muhammad nimenomaan moitti juutalaisia siitä, että nämä eivät noudattaneet lakia eli kivittäneet avionrikkojia. Juutalaiset olivat luopuneet kivityksistä satoja vuosia ennen islamin tuloa eli islam toi tämän barbaarisen tavan takaisin. Kristinuskoon kivitykset eivät koskaan ole kuuluneet muualla paitsi tv-sarjassa Todistettavasti syyllinen (Cold Case).

Naisen asemasta Muhammedilla on myös sanottavaa:

”Moni muslimi uskoo islamin nimenomaan parantavan, eikä suinkaan heikentävän naisen asemaa.”

Tästä meillä on käytettävissä ainoastaan muslimien sana. Mikään todistusaineisto ei kuitenkaan viittaa, että näin olisi oikeasti ollut asian laita, koska esi-islamilaisesta Arabiasta on säilynyt vain vähän historiallista todistusaineistoa. Profeetta Muhammadin ensimmäinen vaimo Khadijah oli rikas kauppias. Itse kukin voi tykönään miettiä, miten monta hänen kaltaistaan löytyy nykyisestä Saudi-Arabiasta.

Egalitaristinen islam

Teoriassa islam on egalitaristinen uskonto. Muslimimiehet ovat keskenään tasa-arvoisia. Sen sijaan tasa-arvo ei ulotu naisiin, orjiin ja vääräuskoisiin. Husein Muhammed kirjoittaa:

” Lisäksi islam on teoriassa hyvin egalitaristinen uskonto. Siinä ei ole esimerkiksi hindulaisuuden tavoin kastijärjestelmää, eikä islamin piirissä koskaan muodostunut Euroopassa aivan viime vuosisataan asti vallalla ollutta selvää säätyjakoa.”

Kastijärjestelmää islamissa ei ole, mutta islamiin kääntyneet hindut eivät luopuneet kastijärjestelmästä, joka on edelleen todellisuutta Etelä-Aasian muslimien keskuudessa. Lisäksi erityisesti arabit pitävät itseään muita muslimeja parempina ja kohtelevat usein tummempia uskonveljiään avoimen halveksivasti.

Islam myös edustaa arabien kulttuuri-imperialismia, jossa käännynnäiskansat pakotetaan omaksumaan arabien historia ja unohtamaan oma esi-islamilainen historiansa (jahiliyya). Monet käännynnäiset ovat myös innokkaita omaksumaan arabien tapoja, kuten kotimaisten käännynnäisten käyttäytymisestä voi päätellä.

Lopuksi

Husein Muhammed jaksaa toistaa seuraavaa:

” Suuri osa muslimeista on uskonnollisesti passiivisia eli eivät ota aktiivisesti kantaa puolesta eikä vastaan. Samoin on vaikkapa monen suomalaisen kristityn kanta omaan uskontoonsa.”

Vaikka tämä olisikin totta, se ei poista ei-muslimien oikeutettua epäluuloa islamin pyrkimyksiä kohtaan. Rinnastus kristinuskoon ontuu tässä yhteydessä, koska kristinusko ei ole lakiuskonto eikä ota kantaa yhteiskunnan järjestämiseen liittyviin asioihin.

Islamille ainutlaatuisena piirteenä voidaan pitää jihad-doktriinia, jonka mukaan muslimien pitää pyrkiä alistamaan tarvittaessa väkivallan avulla muut uskonnot alaisuuteensa, kunnes muita jumalia ei Allahin lisäksi palvota. Islam jakaa maailman tiukasti uskoviin ja ei-uskoviin. Nämä ryhmät eivät voi elää keskenään yhteisymmärryksessä, vaan islamin on dominoitava muita uskontoja.

Niin kauan kuin maltilliset muslimit eivät myönnä jihad-doktriinia tai yrittävät selitellä sitä islamin kannalta parhain päin, aitoa luottamusta muslimien ja ei-muslimien välillä ei voi vallita. Siksi maltillisten muslimien pitää tunnustaa islamin ylivaltapyrkimykset ja kehotukset väkivaltaan vääräuskoisia kohtaan sekä pyrkiä kumoamaan näiden oppien oikeutus.

Koska itjihadin portit sulkeutuivat jo satoja vuosia sitten, islamin opit tarvitsevat päivitystä, jotta uskonto ei olisi jatkuvassa konfliktissa muiden uskontojen kanssa. Pelkkä löyhä tapa-islam ei riitä, koska ilman opillisia uudistuksia fanaatikkojen vaikutusvalta pysyy jatkossakin suurena. Itse en valitettavasti usko islamin kykyyn uudistua rauhanomaisen yhteiselon kannalta positiivisella tavalla.