Mäenpää revisited

Turun kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 50 päiväsakkoon, mikä tuskin yllätti ketään. En kuitenkaan olisi kirjoittanut Mäenpään ”sananvapausrikoksesta” yhtään enempää, mikäli en Google-haulla olisi törmännyt sattumalta erään tunnetun herrasmieshistorioitsijan törkyblogiin, josta löytyi Olavi Mäenpään versio Perussuomalaisten ja Sinivalkoisten välirikosta. Lehtileikkeet, joista tarinan kulku käy ilmi, löytyvät seuraavien linkkien takaa: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 11.

Miten kaikki alkoi

Niille, jotka eivät viitsi käydä linkkien takana olevia lehtileikkeitä ja niiden yhteyteen käsin kirjoitettuja kommentteja läpi, kerron oman käsitykseni tarinan kulusta. Maaliskuussa 1998 Perussuomalaiset lähestyi Olavi Mäenpäätä ja tarjosi ehdokkuutta vuoden 1999 eduskuntavaaleissa.

Suomen Maaseudun Puolue (SMP) oli mennyt käytännössä konkurssiin 1990-luvun puolivälissä ja tilalle perustettiin uusi puolue Perussuomalaiset, joka rekisteröitiin lokakuussa 1995. SMP sai viimeisiksi jääneissä eduskuntavaaleissaan vain yhden kansanedustajan, Raimo Vistbackan, joka istuu edelleen eduskunnassa. Vistbacka oli myös SMP:n viimeinen puheenjohtaja ja Perussuomalaisten ensimmäinen.

SMP:ssä loppuaikoina puoluesihteerinä toiminut Timo Soini valittiin Perussuomalaisten puheenjohtajaksi vuonna 1997 ja puolue haki uusia ehdokkaita vuoden 1999 vaaleihin. Näissä merkeissä Soini siis lähestyi Mäenpäätä keväällä 1998. Soini itse ei tuolloin vielä ollut noussut samanlaiseksi hahmoksi, kuin mitä hän on nykyään.

Valtiotieteiden maisteri Soini oli tehnyt Pro Gradu –tutkielmansa populismista ja haki vielä 1990-luvun lopulla puolueelleen karismaattista keulakuvaa. Tony Halmekaan ei vielä ollut mukana kuvioissa, vaan entinen ammattipainija tuli puolueen ehdokkaaksi vasta vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Olavi Mäenpäästä Soini tuskin kaavaili karismaattista puheenjohtajaa vaan lähinnä ääniharavaa Varsinais-Suomen vaalipiiriin.

Kyltit urheilukentän laidalla

Kesällä 1998 joukko turkulaisia pystytti Turun Kurjenmäen pallokentän laidalle ”rasistisia kylttejä”. Turkulainen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää kertoi pystyttäneensä taulut, koska monet turkulaiset olivat tätä pyytäneet (3).

Marraskuussa 1998 Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piiri valitsi Mäenpään eduskuntavaaliehdokkaaksi (5). Piirisihteeri Aarre Lahtonen ei pelännyt, että puolueen vaalikampanja leimautuisi Mäenpään valinnan myötä rasistiseksi. Lahtosen mielestä pakolaisvastaisuus ei vielä ole rasismia.

Marraskuussa 1998 tapahtui myös toinen merkittävä asia. Olavi Mäenpää sai syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (6). Syyte koski kesällä Kurjenmäen kentän laidalle pystytettyjä kylttejä. Mäenpään lehtileikkeeseen kirjoittaman tekstin mukaan: ”Soini soitti ja sanoi tämän tietävän sinulle ja perussuomalaisille äänivyöryn (sic)”.

Kyltit kentän laidalla poikivat lopulta tuomion, kun Turun käräjäoikeus tuomitsi Mäenpään 50 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tammikuussa 1999 (7). Lehtileikkeessä viitataan Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjaan rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta eli täsmälleen samaan sopimukseen, johon vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää taannoin viittasi. Lehtileikkeessä mainittiin myös Timo Soinin kertoneen, ettei oikeudenkäynti vaikuta Mäenpään ehdokkuuteen.

Lehtileikkeen sivuun Mäenpää on kirjoittanut: ”...Illalla sain puhelinsoiton, jossa kerrottiin ns. ”isojen voimien” (sic) ottaneen Soiniin yhteyttä. Vaadittu poistamistani PS-listalta (sic)”.

Kuinkas sitten kävikään

30.1. aamulla Mäenpää sai puhelinsoiton Timo Soinilta, joka kertoi ”isojen voimien” taas ottaneen yhteyttä. Mäenpää kertoo lehti-ilmoituksen (8) viereen käsin kirjoittamissaan kommenteissa:

”Soini ilmoitti, että häntä on niin paljon painostettu, erityisesti Turun alueen kansanedustajien taholta, että hänen on pudotettava minut listalta. Lisäksi sanoi ”itku kurkussa” hänelle tulleen asiasta viestin niin korkealta taholta ettei voi edes sanoa (sic). Sormo paljasti jälkeenpäin ”korkean tahon” olleen presidentti Ahtisaaren (sic), jonka viestin Soinille oli välittänyt oik. ministeri Jussi Järventaus. Ja Timohan taipui!”

Muutama päivä myöhemmin (2.2.) Mäenpään pudottamisesta uutisoitiin Helsingin Sanomissa (9), jossa kerrottiin puoluehallituksen päättäneen yksimielisesti, että Mäenpään toiminta rikkoi puolueen allekirjoittaman rasisminvastaisen peruskirjan periaatteita. Turun Sanomien aiemmassa 31.1. päivätyssä uutisessa (10) piirisihteeri Lahtonen perusteli päätöstä sillä, että ”valtakunnallisia vaaliliittoja ei haluttu vaarantaa.”

Mäenpää kertoo lehtileikkeen (11) kommenteissaan: ”Oli viikko aikaa kerätä nimiä. 500 saimme täyteen, jolla 5 ehdokasta. Sammutetuin lyhdyin vaaleihin. Ääniä yli 4000.”

Perussuomalaiset puolestaan sai samoissa vaaleissa 26 440 ääntä (0,99 %) ja yhden kansanedustajan alajärveläisestä Raimo Vistbackasta. Ilman vaaliliittoja tuskin olisi tullut edes sitä yhtä. Mäenpään ja Soinin välit eivät ole korjautuneet ja bloginsa perusteella Mäenpää on edelleen, kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen katkera kohtelustaan. Mäenpää kirjoittaa:

” Arvoisat lukijat! Älkää missään nimessä sekoittako allekirjoittanutta perussuomalaisiin. Perussuomalaiset - Timo Soinin johdolla - yrittävät harhauttaa Teitä teeskennellyllä isänmaallisuudellaan. Todellisuudessa heillä ei ole tiukan paikan tullen rohkeutta puolustaa suomalaisuutta.”

Mäenpää ei myöskään pidä arvossa helsinkiläistä kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahoa vaan kutsuu tätä ”käpykaartilaiseksi” tämän siviilipalvelustaustaan viitaten.

Toistaako historia itseään

En ole aiemmin välittänyt perehtyä Mäenpään ja Soinin välirikon syihin syvällisesti, koska änkyröivän turkulaisen kaupunginvaltuutetun edesottamukset eivät minua juuri kiinnosta. Olen toisen käden tiedon perusteella pitänyt Mäenpään yhteistyökyvyttömyyttä ja vaikeaa luonnetta perussyynä välirikkoon. Puheet ”kenialaisen mugaben” kuohitsemisesta ovat vain vahvistaneet tätä mielikuvaa. Mäenpää toimii impulsiivisesti ja sortuu harkitsemattomiin möläytyksiin.

Minulla ei ole tapahtumien todellisesta kulusta muuta tietoa, kuin mitä linkitetyissä lehtileikkeissä ja Mäenpään niiden sivuun kirjoittamissa kommenteissa on kerrottu. Minulla ei kuitenkaan ole erityistä syytä epäillä, että Mäenpää valehtelisi. Toki hän kertoo asiat omasta näkökulmastaan, ja toisen osapuolen kertomus samasta asiasta saattaisi muuttaa kokonaiskuvaa.

Timo Soini vuonna 1998 oli kokematon puoluejohtaja, jonka henkilökohtainen kansansuosio oli käytännössä olematon. Hän johti puoluetta, joka taisteli olemassaolostaan puoluekartalla. Siksi minun ei ole vaikea ymmärtää hänen hoipertelevan tuntuisia toimiaan vuoden 1999 alussa.

Nykyisin hän johtaa nousukiidossa olevaa puoluetta, jonka kannatus nousee gallupeissa kohisten. Soini ei tarvitse enää puolueen johtoon karismaattista keulakuvaa, koska hän itse esiintyy julkisuudessa itsevarmasti eikä anna enää tuulten heilutella itseään. Vai antaako?

Jussi Halla-aho on nyt monella tapaa samanlaisessa tilanteessa kuin Olavi Mäenpää marraskuussa 1998. Hän odottaa syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Poliisi perkasi Halla-ahon blogikirjoituksia tämän vuoden tammikuussa ja luovutti tapauksen syyteharkintaa varten apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeelle, joka ei vielä ole tehnyt päätöstä syyttämisestä.

Myös johtavat poliitikot ja valtamedia odottavat Soinin toimivan samalla tavalla kuin vuoden 1999 alussa. Suurpää vetosi samaan rasisminvastaiseen sopimukseen, jota Perussuomalaisten puoluehallitus käytti perusteluna Mäenpään eduskuntavaaliehdokkuuden epäämiseen. On mahdollista, että Soinia on korkealta taholta painostettu jättämään Halla-aho pois listoilta.

Siksi kenenkään ei kannata ihmetellä, miksi Jussi Halla-ahon eurovaaliehdokkuuden hyväksi kerätään kannattajakortteja. Päätös Halla-ahon pääsystä Perussuomalaisten listoille on viipynyt ja viimeisimmän tiedon mukaan asiasta päätetään 29.3.

Mäenpään kohtelu vuonna 1999 on vuosikaudet haitannut Perussuomalaisten menestystä Turussa, jossa puolue sai viime kunnallisvaaleissa 3,3 prosenttia äänistä, kun Mäenpään lista sai 2,6 prosenttia. Jos Perussuomalaiset päättää jättää Halla-ahon pois listoiltaan, Halla-aho ei välttämättä itse lähde protestoimaan Mäenpään tavoin, mutta hänen kannattajiensa joukosta monet jättävät varmasti äänestämättä Perussuomalaisia tulevissa eurovaaleissa.